Työ opena vie kaikki voimat, ei voimia omille lapsille :(

Mietin myös sitä, voisiko jotain perusduunia saada tällä koulutuksella? Tarkoitan käytännön työtä, josta ei makseta paljoa, mutta joka jää sinne työpaikalle eikä vie kaikkea henkistä/sosiaalista energiaa? Ap

Olen opetellut lopettamaan työn aina, kun 8 tuntia tulee täyteen. Jos jää hommia tekemättä (pistokokeita, aineita, kokeita, kirja-arvosteluja laatimatta tai tarkastamatta), siirrän hommia seuraavaan päivään. Olen vuosia tehnyt vain perustuntimäärää ja kieltäytynyt ylityötunneista, jotta saan työt tehtyä 8 tunnin päivinä. Jos jokin palaveri vetää työpäivän 10-tuntiseksi, nipistän kaksi tuntia seuraavasta päivästä jne.

Perjantaina luen viimeiseksi työsähköpostin ja Wilman töistä lähtiessä, ja seuraavan kerran katson niitä maanantaiaamuna puoli kahdeksalta. En milloinkaan pidä kokeita tai ainekirjoitusta juuri ennen lomaa, ettei mielessä koko ajan pyöri tarkistamatonta paperipinkkaa.

Kesälomasta käytän kaksi viikkoa itseni kouluttamiseen tai tehtävien muuntamiseen nettimuotoon sekä viikon verran luokan siivoamiseen ja uuden lukuvuoden tavaroiden järjestelyyn.

Kyllä ymmärrän väsymisen.

Jos töissä hoitaa ja huolehtii ja kotona hoitaa ja huolehtii se on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Oli työ mikä tahansa niin sitä ei todellakaan kannata jatkaa, jos meno on tuollaista. Järki käteen! Omien lasten hyvinvointi ja oma jaksaminen pitää olla aina ykkösasia.

Paitsi, jos teillä on koira lemmikkinä. Silloin koira menee kaiken muun edelle, sitten tulee perhe ja työ.

Ilmeisesti opettajaksi hakeutuu perfektionistejä jotka eivät osaa asettaa selvää rajaa työlle ja vapaa-ajalle?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lto:na sama, jätin koko alan. Nyt olen tavallisessa duunarihommassa, kaikki työ jää työpaikalle ja kotona jaksan vaikka mitä. Ei se palkka ja asema työelämässä ole aina kaikkein tärkeintä, vaan se että saa elämästä omien arvojensa mukaista. Minulle tärkeintä on oma perhe ja läsnäolo ja yhdessä tekeminen ja oleminen, en halua olla vain kireä haamu itselleni kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, ja vain jotta jaksaisin toisten lapsia opettaa ja kasvattaa ja senkin koin ihan hirveän uuvuttavaksi.

Mikäs ihmeellinen palkka muka lto:lla olisi tai erityinen asema.

Ihan tavallinen duunariammatti se lto on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lto:na sama, jätin koko alan. Nyt olen tavallisessa duunarihommassa, kaikki työ jää työpaikalle ja kotona jaksan vaikka mitä. Ei se palkka ja asema työelämässä ole aina kaikkein tärkeintä, vaan se että saa elämästä omien arvojensa mukaista. Minulle tärkeintä on oma perhe ja läsnäolo ja yhdessä tekeminen ja oleminen, en halua olla vain kireä haamu itselleni kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, ja vain jotta jaksaisin toisten lapsia opettaa ja kasvattaa ja senkin koin ihan hirveän uuvuttavaksi.

Mikäs ihmeellinen palkka muka lto:lla olisi tai erityinen asema.

Ihan tavallinen duunariammatti se lto on.

Nämä lto kuvittelevat itsestään liikoja.

Peruspalkka on 2 193,88 € - verot. Käteen jää 1500e eli pikkusen enemmän kuin siivoojalla 🙄

Itsellä pienet lapset, haastava yhdysluokka ja neljäs vuosi opena. Nyt jo viidettä viikkoa sairauslomalla burn outin takia :/ Alanvaihto pyörinyt mielessä paljon, en vain ole keksinyt vielä.mihin vaihtaa. Työstä ei ehdi nauttia kaikessa kiireessä ja kotona ei jaksa enää omia lapsia :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lto:na sama, jätin koko alan. Nyt olen tavallisessa duunarihommassa, kaikki työ jää työpaikalle ja kotona jaksan vaikka mitä. Ei se palkka ja asema työelämässä ole aina kaikkein tärkeintä, vaan se että saa elämästä omien arvojensa mukaista. Minulle tärkeintä on oma perhe ja läsnäolo ja yhdessä tekeminen ja oleminen, en halua olla vain kireä haamu itselleni kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, ja vain jotta jaksaisin toisten lapsia opettaa ja kasvattaa ja senkin koin ihan hirveän uuvuttavaksi.

Mikäs ihmeellinen palkka muka lto:lla olisi tai erityinen asema.

Ihan tavallinen duunariammatti se lto on.

Nämä lto kuvittelevat itsestään liikoja.

Peruspalkka on 2 193,88 € - verot. Käteen jää 1500e eli pikkusen enemmän kuin siivoojalla 🙄

Niinpä. Eipä paljoa parempi palkkaa lto kuin siivoojilla.

Mitenkään väheksymättä siivoojia! Paremminkin tarkoitus on palauttaa maanpinnalle lto! 🤣

Siivoojan keskipalkka kuukaudessa on 1 700 €.

Nuo lastentarhanopettajat on niin koomisen nirpoanokkia tuosta ei mitään erikoista/ihmeellistä -ammatistaan. Palkkakin niin piru huono tuohon "elämää suurempaan ammattiin".

Huvittaa aina, kun ne aliarvioi muita ammatteja: sosiaalijasvattajia, lastenhoitajia...

Onko missään muussa ammatikunnassa noin muita dissaavaa ammattiryhmää kuin lastentarhanopettajat! Hävettävää lto puolesta.

Eikö työpaikoilla tarvita monenlaista osaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti opettajaksi hakeutuu perfektionistejä jotka eivät osaa asettaa selvää rajaa työlle ja vapaa-ajalle?

Naulan kantaan.

T: Perfektionisti-kieltenope, joka huomenna aamulla istahtaa koneen ääreen suunnittelemaan oppitunteja. Isänpäivä tai ei. Tiedän, aivan älytöntä, mutta kun tähän ralliin kerran on ryhtynyt, niin vittuako sitä saa katkeamaan. Mutta hei, onpahan hienot tuntisuunnitelmat sitten ja opiskelijat tykkäävät. Jee jee.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisin jaksan vain nukkua, maata ja viettää yöpuvussa koko päivän. Ruokaa laitan mutta mitään muuta en jaksa. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Lapsia meillä on neljä, nuorin 4v ja loput koululaisia.

Tämä on totuus riippumatta ammatista.

Meiltä vaaditaan liikaa.

Jo työhakemus pitää laatia sillä mentaliteetilla, että olet superihminen.

Työhaastattelussa sinun tulee kaikin tavoin tehdä selväksi, että olet kaikin tavoin superhyperhyvä tyyppi, jonka intohimo on tehdä juuri tätä työtä.

Aivan sairasta paskaa.

Työ on työ.

Kännykkäparkki on ratkaisu.

Tilaa AINA rehtori taluttamaan kännykkäriippuvaiset luokasta ulos.

Ja jää saikulle.

Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!

Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.

Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.

Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.

Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös sitä, voisiko jotain perusduunia saada tällä koulutuksella? Tarkoitan käytännön työtä, josta ei makseta paljoa, mutta joka jää sinne työpaikalle eikä vie kaikkea henkistä/sosiaalista energiaa? Ap

Kyllä voi. Luokanopettajan koulutus on todella hyvä pohja esim henkilöstöhallinnon puolelle. Tai jos kuitenkin pidät koulumaailmasta niin hakeudu amnattikoulun/lukion puolelle. Siellä on aikuisempi meininki (mutta käytöshäiriötä voi olla silti, harvemmin tosin lukion puolella). Hanki siis aineenopettajan pätevyys tuohon päälle. Eli opintovapaalle vaan ja uusi into elämään :)

Kaikki hyvä, mitä peruskoulussa oli, on ajettu alas. Oppilaat ja opettajat ei jaksa uudistuksia ja vaatimuksia, joita tietämättömät, lyhytnäköiset virkamiehet ajaa. Kaikilla aloilla säästetään ja vaaditaan epäinhimillistä tulosta Työntekijät uupuu ja on sairaslomilla. Työttömät masentuu kun heitä haukutaan luusereiksi eikä oteta töihin. Tulevaisuus ei näytä valoisalta.

Hei jatkan vielä, että todella ymmärrän sua. Erityisoppilaat, jotka tosiaan eivät enää pienryhmissä, ovat integroituina muutenkin isoon ryhmään tekee työpäivistä sellaista karusellia, että kuka vaan voi mennä koettaa viikoksi. Sit voidaan kysyä väsyttääkö. Jotkut lapset voivat olla täysin arvaamattomia, pitelemättömiä ja aggressiivisia. Olin aiemmin 10 vuotta erkkamaikkana ja näin sen muutoksen mitä tapahtui laman ja integraation/inkluusion myötä.

Omat lapset ovat vain kerran pieniä. Heille olet se ainoa äiti. Ihan oikeesti nyt vaan alat hakemaan muita töitä. Esim taidekasvatuksen puolella olet täysin pätevä liidaamaan vaikka tanssiopistoa. Luokanopettajana olet todella harjaantunut pitämään tuhansia lankoja käsissäsi. Toivottavasti sun mies ymmärtää ja tukee sua toisenlaisen työn löytymisessä. Toivon sulle voimia tehdä tilanteelle jotain. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.

Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.

Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”

Eihän teidän opettajien työpäivän pitänyt loppua tuntien loppumiseen? Eikö kotona ole vielä viiden tunnin suunnittelusessio? Vai onko se vain kilteille naisopeille, miesopet vetää valmiilla matskulla ja omaa firmaa päälle?

On se, kilteille naisopeille, jotka hoitavat työnsä tunnollisesti ja käyttävät paljon aikaa tuntien suunnitteluun. Miesopet vetävät lonkalta eivätkä stressaa työnsä takia niin kovasti.

Tosiasia on se, että opetustyö on juuri tällä hetkellä kovassa muutoksessa kaikkine uusine opseineen ja ilmiöineen ja arviointeineen. Oppilasaines hurjenee vuosi vuodelta, kun vanhemmat yhä eneneviissä määrin laiminlyövät kasvatusvastuunsa.

Lisäksi opetusministeri tekee kaikkensa hänmmentääkseen lisää koulutuksen koko kenttää peruskoulusta, lukion kautta korkeakoulutukseen. Laasonen alas pallilta ja joku tolkullinen ministeri tilalle ennen kuin koko koulutusjärjestelmä tuhotaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.

Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.

Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”

Eihän teidän opettajien työpäivän pitänyt loppua tuntien loppumiseen? Eikö kotona ole vielä viiden tunnin suunnittelusessio? Vai onko se vain kilteille naisopeille, miesopet vetää valmiilla matskulla ja omaa firmaa päälle?

On se, kilteille naisopeille, jotka hoitavat työnsä tunnollisesti ja käyttävät paljon aikaa tuntien suunnitteluun. Miesopet vetävät lonkalta eivätkä stressaa työnsä takia niin kovasti.

On niin asenteellista, että... miehet vain lomailee töissä. Tunnit sujuu vähällä suunnittelulla, ei työrauhahäiriöitä. Kiltit naisopettajat istuvat illat ja viikonloput suunnittelemassa, korjaamassa, palavereissa, eikä työ silti suju.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Olen ope ja työ vie todella paljon sosiaalista energiaa. Minulla ei ole vielä lapsia ja olenkin ajatellut, että jos jatkan tässä samassa työssä, yksi lapsi riittää tai sitten kaksi mutta isolla ikäerolla. Olen kyllä miettinyt, että ennemmin minun kannattaisi yrittää vielä muuttaa työtä jotenkin, että olisi arkena enemmän paukkuja. Harmi, ettei ihminen saa energiaa niin, että esim. kesälomalla lataa akut täyteen ja sitten töissä arkena käyttää sitä latinkia ja jaksaa pitkiä päiviä ja vähäunisia öitä.

Voitko yhtään muuttaa työtäsi? Oppilaat korjaamaan itse kokeita? Enemmän sellaista työtapaa, että oppilaat itse hakevat aiheesta tietoa kirjasta + netistä ja vastaavat kysymyksiin ja tunnin lopussa vasta opejohtoinen koonti? Lyhyempiä kirjoitelmia? Jotain mikä suoraan vähentäisi työn määrää ja tarvetta olla jatkuvasti oppilaan saatavilla. Socrative-koe, joka automaattisesti tarkistaa itsensä? Ensi lukuvuonna vähemmän vuosiviikkoylitunteja tai jopa vain osa-aikaiset tunnit? Kerran kuussa yksin hotelliin yöksi, niin on paremmin levänneenä läsnä lapsille? Terapia tai hypnoositerapia, joilla pyrittäisiin muuttamaan omia haitallisia ja kuormittavia ajatus- ja toimintatapoja? Säännöllinen meditaatio, esim. 10 min/päivä? Oisko näistä mihinkään?

Voisitko vaihtaa alaa?

Juuri samoja menetelmiä käytän. Olen amiksen opettaja

Kun näkee kerran vaivaa, helpottaa jatkossakin. Esim socrative kokeen voi laukaista aina uudestaan

Sen voi tehdä myös kännykällä