Lue keskustelun säännöt.
Työ opena vie kaikki voimat, ei voimia omille lapsille :(
11.11.2017 |
Viikonloppuisin jaksan vain nukkua, maata ja viettää yöpuvussa koko päivän. Ruokaa laitan mutta mitään muuta en jaksa. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Lapsia meillä on neljä, nuorin 4v ja loput koululaisia.
Kommentit (120)
Itse olen lapseton lto, mutta nyt syksyllä jätin ne hommat ja lähdin jatko-opiskeluihin. Opintojen ohella sitten osa-aikaista työtä ihan muulla alalla.
Viikonloput meni aina toipuessa ja sunnuntaina ahdisti tuleva viikko valmiiksi. Perheen perustaminen ollut mielessä ja aloin pohtia, että miten tässä muka enää mitään omia lapsia jaksaa.. eli peukut teille äideille/isille ketkä jaksatte kasvattaa omien lasten lisäksi ne muutkin lapset 👍
Nyt kirkkaana mielessä ettei enää ikinä päiväkotiin... Eikä tähän uupumustilaan tarvittu kuin neljän vuoden mittainen ura.
Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väännetään vielä rautalangasta: Olen aikaisemmin toiminut vaativassa asiakaspalvelutyössä ruotsinlaivalla. Siellä työvuoron kesto oli 10 tuntia. Jaksoin sen varsin hyvin. Nyt opettajana, jos opetan 4-6 tuntia putkeen olen aivan puhki. Työn intensiivisyys ja kuormittavuus ovat niitä avainsanoja, joiden vuoksi opettajan työtä ei kertakaikkiaan voi verrata mihinkään muuhun työhön!
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.
Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.
Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.
Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!
Vierailija kirjoitti:
Väännetään vielä rautalangasta: Olen aikaisemmin toiminut vaativassa asiakaspalvelutyössä ruotsinlaivalla. Siellä työvuoron kesto oli 10 tuntia. Jaksoin sen varsin hyvin. Nyt opettajana, jos opetan 4-6 tuntia putkeen olen aivan puhki. Työn intensiivisyys ja kuormittavuus ovat niitä avainsanoja, joiden vuoksi opettajan työtä ei kertakaikkiaan voi verrata mihinkään muuhun työhön!
Olet kokeillut työtä laivalla (tarjoilijana) ja opettajana, luulet kokeneesi kaiken?
Juu minäkin olen tarjoillut. Silloin tehtiin välillä 2 vuoroa putkeen, 16 h. Olen myös opettanut sijaisena eri aineita, eri tasoilla. Aika vaativaa, vieras koulu, ei löydä paikkoja, välineitä,ei tunne oppilaita, ei kirjoja, hyppää keskelle mihin aiheeseen vain. Oppilaat tekevät parhaansa mukaan jäynää. Senkin jaksoi.
Jos sä et selviä tutussa koulussa, tutun materiaalin, tuttujen oppilaiden ja kollegojen kanssa, niin älä etsi vikaa työstä vaan katso peiliin.
Jos haluat kokeilla oikeasti raskasta työtä, opiskele sairaanhoitajaksi. Valita sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lto:na sama, jätin koko alan. Nyt olen tavallisessa duunarihommassa, kaikki työ jää työpaikalle ja kotona jaksan vaikka mitä. Ei se palkka ja asema työelämässä ole aina kaikkein tärkeintä, vaan se että saa elämästä omien arvojensa mukaista. Minulle tärkeintä on oma perhe ja läsnäolo ja yhdessä tekeminen ja oleminen, en halua olla vain kireä haamu itselleni kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, ja vain jotta jaksaisin toisten lapsia opettaa ja kasvattaa ja senkin koin ihan hirveän uuvuttavaksi.
Mikä asema ja palkka? Lto:lla on sikahuono palkka ja asema??? Onko mitään asemaa? Niin epäkiitollista hommaa, vaikka tosi tärkeää työtä onkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.
Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.
Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.
Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!
Luuletko, että kukaan opettaja ei koskaan ole tehnyt mitään muuta työtä ja ymmärtämättä muiden ahdinkoa valittavat työnsä raskautta? Aika harva on saman tien päässyt virkaan niin, ettei mitään muuta työkokemusta olisi. Monilla ensimmäiset vuodet valmistumisen jälkeen kuluvat sijaisuuksia ja sekalaisia töitä tehden, vakipaikkaa kärkkyessä. Kesät ovat määräaikaisillakin kyllä vapaana, mutta tältä ajalta ei makseta kuin työttömyyskorvausta. Työttömän opettajan on mahdoton löytää oman alan työtä koulujen loma-aikoina, ja määräaikaisten sopimuksia tehdessä tätä käytetään härskisti hyväksi. Tyypillinen esimerkki on, että soppari laitetaan alkamaan syyslukukauden ensimmäisestä koulupäivästä, vaikka ei ole mitenkään mahdollista pöllähtää tuolloin paikalle niin, ettei olisi etukäteen valmistellut tunteja.
Moni opettaja on myös jossain vaiheessa uraansa opetusvelvollisuustyöajan sijaan ns. normaalityöajassa vaikkapa hanketyön vuoksi. Osa myös päätyy kokonaan vaihtamaan alaa työn kuormittavuuden vuoksi. Kaikkiaan käsitys siitä, että opettajat eläisivät jossain muusta maailmasta irrallisessa kuplassa, on outo. Tässä ammatissa tulee kyllä seurattua tarkkaan, mitä ympärillä tapahtuu, ja huoltajien kautta tapaa ihmisiä yhteiskunnan kaikilta laidoilta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tahansa työtä voi tehdä niin monella tavalla. Opettajan ammatissa se työsarka on aika lailla loputon eli jonkun on tehtävä ja suunniteltava ne juhlat ja retket, pidettävä palaverit ja hoidettava ne oppimissuunnitelmat. Luokkien oppilasaines on tällä hetkellä aivan erilaista kuin 10 vuotta sitten.
Opetan itse yläasteella, ja meitä opettajia on noin 60, joista miehiä ehkä 15. Vetääkö yksikään miehistä mitään tiimiä? Järjestääkö Suomi 100-juhlia? Joulujuhlia? Kerhoja? Ulkomaisten vieraiden ohjelmaa? Oppilasvaihtoa? Ei. Onko yhdelläkään miehellä hyvä tietämys luokkansa asioista ja kaikki paperit ajan tasalla? Ei. Onko miesope se, jonka puoleen oppilaat kääntyvät ongelmissaan? Kertovat ahdistavia kokemuksia perheessään? Uskaltavat kertoa kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, vanhempien alkoholin käytöstä? Huomaako miesope ylipäätään oppilaiden pahoinvointia? Ei. Kaikki ohr-palaverit, joihin tuodaan huolia oppilaista ,tulevat naisopettajilta.
Ketkä tekevät töitä koululla neljään? Ei ainakaan miesopet.
Ketkä ovat uupuneita työtaakkaansa? Ei ainakaan miesopet.
Oppilaat oireilevat entistä enemmän, ja jokaisessa luokassa on oppilasainesta, joka ei millään mittapuulla kuulu yleisopetukseen. Miesopet lätkivät armovitosia, kun eivät halua laatia uusintakokeita tai tarjota tukiopetusta. Meidän koulussamme miesopet eivät anna edes tukiopetusta vaan senkin hoitavat sitten saman aineen naiskollegat.
Kun keskustelemme työn kuormittavuudesta, muistavat miesopet aina tässä kohtaa avata suunsa ja kertoa, miten kyse on vain elämänhallinnasta ja suunnittelusta., heillä ei ole mitään ongelmaa, kun on aina kollegoja, jotka hoitavat heidänkin hommansa tunnollisuudessaan. Se hyvä puoli on naisvaltaisella alalla, että aina löytyy vastuunkantajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja miesope voi teeskennellä, että kyse on elämänhallinnasta ja suunnittelusta eikä vapaamatkustamisesta ja töiden huonosta teosta.
Jos naisopet toimisivat kuten miesopet ehkä kouluun saataisiin taas jotain järkeä. On idioottimaista vetää tiimejä, järjestää juhlia ja ulkopuolisten ohjelmaa ILMAN PALKKAA tai lisäkorvauksia! Jos kaikenlaisten ylimääräisten typeryyksien vuoksi stressaantuu, uupuu ja katkeroituu, saa syyttää itseään. Vika ei ole miesopettajissa. He ymmärtävät olevansa töissä ja tekevät sen, mitä palkkaa kuuluu ja lähtevät kotiin kun tunnit on pidetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään työelämä pitäisi jotenkin jakaa uusiksi. Ei ole mitään järkeä että osa on työttöminä ja osa taas hukkuu töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tahansa työtä voi tehdä niin monella tavalla. Opettajan ammatissa se työsarka on aika lailla loputon eli jonkun on tehtävä ja suunniteltava ne juhlat ja retket, pidettävä palaverit ja hoidettava ne oppimissuunnitelmat. Luokkien oppilasaines on tällä hetkellä aivan erilaista kuin 10 vuotta sitten.
Opetan itse yläasteella, ja meitä opettajia on noin 60, joista miehiä ehkä 15. Vetääkö yksikään miehistä mitään tiimiä? Järjestääkö Suomi 100-juhlia? Joulujuhlia? Kerhoja? Ulkomaisten vieraiden ohjelmaa? Oppilasvaihtoa? Ei. Onko yhdelläkään miehellä hyvä tietämys luokkansa asioista ja kaikki paperit ajan tasalla? Ei. Onko miesope se, jonka puoleen oppilaat kääntyvät ongelmissaan? Kertovat ahdistavia kokemuksia perheessään? Uskaltavat kertoa kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, vanhempien alkoholin käytöstä? Huomaako miesope ylipäätään oppilaiden pahoinvointia? Ei. Kaikki ohr-palaverit, joihin tuodaan huolia oppilaista ,tulevat naisopettajilta.
Ketkä tekevät töitä koululla neljään? Ei ainakaan miesopet.
Ketkä ovat uupuneita työtaakkaansa? Ei ainakaan miesopet.
Oppilaat oireilevat entistä enemmän, ja jokaisessa luokassa on oppilasainesta, joka ei millään mittapuulla kuulu yleisopetukseen. Miesopet lätkivät armovitosia, kun eivät halua laatia uusintakokeita tai tarjota tukiopetusta. Meidän koulussamme miesopet eivät anna edes tukiopetusta vaan senkin hoitavat sitten saman aineen naiskollegat.
Kun keskustelemme työn kuormittavuudesta, muistavat miesopet aina tässä kohtaa avata suunsa ja kertoa, miten kyse on vain elämänhallinnasta ja suunnittelusta., heillä ei ole mitään ongelmaa, kun on aina kollegoja, jotka hoitavat heidänkin hommansa tunnollisuudessaan. Se hyvä puoli on naisvaltaisella alalla, että aina löytyy vastuunkantajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja miesope voi teeskennellä, että kyse on elämänhallinnasta ja suunnittelusta eikä vapaamatkustamisesta ja töiden huonosta teosta.
Jos naisopet toimisivat kuten miesopet ehkä kouluun saataisiin taas jotain järkeä. On idioottimaista vetää tiimejä, järjestää juhlia ja ulkopuolisten ohjelmaa ILMAN PALKKAA tai lisäkorvauksia! Jos kaikenlaisten ylimääräisten typeryyksien vuoksi stressaantuu, uupuu ja katkeroituu, saa syyttää itseään. Vika ei ole miesopettajissa. He ymmärtävät olevansa töissä ja tekevät sen, mitä palkkaa kuuluu ja lähtevät kotiin kun tunnit on pidetty.
On ehkä idioottrimaista, mutta ilman sitä työtä ei olisi joulu- ja kevätjuhlia, muita koulun tapahtumia jne. Lapsille nuo ovat todella tärkeitä (eivät ne opettajat sitä itsensä vuoksi tee, vaan lasten!), samoin saattaisi nousta aika ikävä valitus vanhempien keskuudessa, jos ei olisi enää joulujuhlaa tai kevätjuhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.
Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.
Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.
Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!Luuletko, että kukaan opettaja ei koskaan ole tehnyt mitään muuta työtä ja ymmärtämättä muiden ahdinkoa valittavat työnsä raskautta? Aika harva on saman tien päässyt virkaan niin, ettei mitään muuta työkokemusta olisi. Monilla ensimmäiset vuodet valmistumisen jälkeen kuluvat sijaisuuksia ja sekalaisia töitä tehden, vakipaikkaa kärkkyessä. Kesät ovat määräaikaisillakin kyllä vapaana, mutta tältä ajalta ei makseta kuin työttömyyskorvausta. Työttömän opettajan on mahdoton löytää oman alan työtä koulujen loma-aikoina, ja määräaikaisten sopimuksia tehdessä tätä käytetään härskisti hyväksi. Tyypillinen esimerkki on, että soppari laitetaan alkamaan syyslukukauden ensimmäisestä koulupäivästä, vaikka ei ole mitenkään mahdollista pöllähtää tuolloin paikalle niin, ettei olisi etukäteen valmistellut tunteja.
Moni opettaja on myös jossain vaiheessa uraansa opetusvelvollisuustyöajan sijaan ns. normaalityöajassa vaikkapa hanketyön vuoksi. Osa myös päätyy kokonaan vaihtamaan alaa työn kuormittavuuden vuoksi. Kaikkiaan käsitys siitä, että opettajat eläisivät jossain muusta maailmasta irrallisessa kuplassa, on outo. Tässä ammatissa tulee kyllä seurattua tarkkaan, mitä ympärillä tapahtuu, ja huoltajien kautta tapaa ihmisiä yhteiskunnan kaikilta laidoilta.
Kesällä järjestetään vaikka minkälaisia kursseja, joille voi hakeutua töihin.
Ai niin, mutta opettajat ei halua tehdä töitä kesällä, unohdin....
Tuttu meni valmistuttuaan vuodeksi viransijaiseksi yläasteelle voikkamaikaksi. Vapaa-aikaa oli niin paljon, että se opetti tennistä iltaisin, viikonloppuisin ja kesällä.
Ehti myös lomailemaan ja bailaamaan.
Vuodessa se oli tienannut niin hyvin, että kykeni maksamaan opintolainansa kerralla pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.
Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.
Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.
Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!Luuletko, että kukaan opettaja ei koskaan ole tehnyt mitään muuta työtä ja ymmärtämättä muiden ahdinkoa valittavat työnsä raskautta? Aika harva on saman tien päässyt virkaan niin, ettei mitään muuta työkokemusta olisi. Monilla ensimmäiset vuodet valmistumisen jälkeen kuluvat sijaisuuksia ja sekalaisia töitä tehden, vakipaikkaa kärkkyessä. Kesät ovat määräaikaisillakin kyllä vapaana, mutta tältä ajalta ei makseta kuin työttömyyskorvausta. Työttömän opettajan on mahdoton löytää oman alan työtä koulujen loma-aikoina, ja määräaikaisten sopimuksia tehdessä tätä käytetään härskisti hyväksi. Tyypillinen esimerkki on, että soppari laitetaan alkamaan syyslukukauden ensimmäisestä koulupäivästä, vaikka ei ole mitenkään mahdollista pöllähtää tuolloin paikalle niin, ettei olisi etukäteen valmistellut tunteja.
Moni opettaja on myös jossain vaiheessa uraansa opetusvelvollisuustyöajan sijaan ns. normaalityöajassa vaikkapa hanketyön vuoksi. Osa myös päätyy kokonaan vaihtamaan alaa työn kuormittavuuden vuoksi. Kaikkiaan käsitys siitä, että opettajat eläisivät jossain muusta maailmasta irrallisessa kuplassa, on outo. Tässä ammatissa tulee kyllä seurattua tarkkaan, mitä ympärillä tapahtuu, ja huoltajien kautta tapaa ihmisiä yhteiskunnan kaikilta laidoilta.
Kesällä järjestetään vaikka minkälaisia kursseja, joille voi hakeutua töihin.
Ai niin, mutta opettajat ei halua tehdä töitä kesällä, unohdin....Tuttu meni valmistuttuaan vuodeksi viransijaiseksi yläasteelle voikkamaikaksi. Vapaa-aikaa oli niin paljon, että se opetti tennistä iltaisin, viikonloppuisin ja kesällä.
Ehti myös lomailemaan ja bailaamaan.
Vuodessa se oli tienannut niin hyvin, että kykeni maksamaan opintolainansa kerralla pois.
No liikkamaikat ovatkin oma lukunsa, ei voi oikein verrata esim. reaaliaineiden opettajiin tai luoknaopettajiin. Tuttavapiiriin kuuluu muutama liikuntaan erikoistunut luokanopettaja ja he aina kertovat, miten haluavat mahdollisimman paljon niitä liikuntatunteja, koska niissä pääsee niin helpolla (+ ei tule pahemmin kotiin töitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.
Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.
Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.
Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!
Sukulointeja ja matkoja on hieman hankala harrastaa, kun on kesän ajalta työtön ja kesää varten pitää säästää lukuvuoden palkasta ihan vain, että tulisi toimeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.
Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.
Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.
Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!Sukulointeja ja matkoja on hieman hankala harrastaa, kun on kesän ajalta työtön ja kesää varten pitää säästää lukuvuoden palkasta ihan vain, että tulisi toimeen
Vaihtoehtohan on todella tehdä kesätöitä, mutta ei taida huvittaa. Luulisi opettajankoulutuksen edes johonkin duunin pätevöittävän.
Turha voikkamaikkoja on kadehtia. Itse kukin on valinnut uransa itse
Suurin ongelma opettajilla tuntuu olevan ettei arvosta omaa työtään.
Kyllä muissakin ammateissa yritetään sälyttää tehtäväksi vaikka mitä extraa, mutta siitä pitää älytä vaatia extrakorvaus.
Työskennellessäni kääntäjänä multa kysyttiin pian että onko mulla mahdollisuus tehdä la-su töitä. Vastasin, että riippuu teidän vkl-lisästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen erityisopettaja yläkoulussa ja teen tätä työtä liian suurella sydämellä. Yritän pelastaa koko maailman. Kuvittelen, että tekemällä paremmin, panostamalla enemmän, miettimällä enemmän saan ne palleroiset oppimaan... Toki se auttaakin, mutta totuus on, ettei laivaa niin vaan käännetä. Hyvää on, että oppilaat tietävät minun pitävän heistä ja haluavan jeesata, joten olen erittäin pidetty työssäni. Minä olen se mukava ope, jolla on aikaa ja mahdollisuus asettaa opetus sille tasolle, että saa onnistumisia. Minä en heitä sitä kamalaa projektityötä nokan eteen monisivuisine ohjeineen ja käske tehdä vaan pilkon sitä jokaisen kanssa yksitellen. Ongelma on vaan, että minä pilkon sitä ajatuksissani yötä myöten.
Sille joka kirjoitti asiantuntijatyöstään, niin menepä kokeilemaan opetustyötä, jos tuntuu helpolta. Itse olen ollut asianatuntijatyössä yksityisellä 10 vuotta. Esimiesasemassa osan ajasta, hirveät tulospaineet globaalissa bisneksessä. Voin sanoa, ettei se työ ikinä kuluttanut tällä tavoin kuin tämä. Sana kuluttavuus kuvaa opettajan työtä hyvin. Minäkin luulin, että pääsisin opena tulospaineista ja saisin ne lomat yms. Siksi vaihdoinkin pienen lisäkoulutuksen jälkeen näihin hommiin. Kyllä, rakastan lähteä joskus klo 13 perjantaina kotiin, mutta silti koen, etten ikinä ole tehnyt näin paljon töitä kuin nyt. Tämä on työ on mielenkiintoisempaa ja sitä kautta mukavampaa, mutta kevyemmäksi tätä ei voi sanoa. Tämä on intensiivisyydeltään ihan eri luokkaa per tehty tunti.
Mukava lukea välillä tällaistakin. Vanhin lapseni on lievästi kehitysvammainen ja opiskelee erityiskoulussa yläasteella. Heillä vaihtui syksyllä opettaja ja lapsi hehkutti tätä opea jo keväällä. Koulu on sujunut aivan loistavasti ja suurin syy tähän varmasti on tämä opettaja. Sydäntä vain särkee joskus kuunnella kun lapsi kertoo opettajan itkeneen kun luokan häirikköpojat ovat tehneet typeryyksiä, jotka ovat menneet henkilökohtaisuuksiin. Ja tiedän, että me olemme etuoikeutettuja kun lapsi saa opiskella tässä koulussa. Arvostan kaikkia opettajia todella paljon, meidän kohdalle ei ole vielä huonoa sattunut. Minulla siis kaksi nuorempaakin lasta, joista toinen koulussa ja toinen vielä päiväkodissa.
Olen itse sairaanhoitaja ja teen kaksivuorotyötä yksityisellä. Olisin todella onnellinen jos saisin tehdä pelkkää päivätyötä ja minulla olisi mahdollisuus töiden jälkeen lähteä sinne uimahalliin lasten kanssa, mutta suurin osa vuoroista on iltaa. Tämä siis sille opelle, joka valitti, ettei jaksa.
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nain-opettajat-tienaavat-l…
Ei opettajilla nyt niin huono palkka ole. Onko mitään käsitystä miten pienillä tuloilla moni täyttä työpäivää ja vuodessa max 5 viikkoa lomailevat tulevat toimeen? Pelkkää kesälomaa opettajilla ainakin 8 viikkoa (vai onko enemmänkin, en tiedä, älyttömästi kuitenkin). Koettakaa iloita tuosta erittäin hyvästä edusta, vaikka arki tuntuisi raskaalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi opettaa enää nykykoulussa, jossa kokeetkin korjaa kone?
Ai mitkä kokeet? Meillä oppilaat tekevät suuressa monitoimihallissa ainerajat ylittäviä projekteja ja ryhmätöitä. Se on sitä ilmiöoppimista. Minä sanon opettajana, että tämän viikon teema on vesi. Oppilaat sitten itse tekevät siihen liittyviä julisteita, kemian kokeita tms. Välillä koitan hätyyttää kännykällä pelaavia oppilaita työn touhuun - usein aivan turhaan, sillä samat tyypit ovat hyvin pian taas pelien äärellä.
Opettajajohtoisia tunteja ei saa pitää eikä oppilaille saa tulla koulunkäynnistä mitään stressiä. On varmasti aika kauheaa olla amiksen tai lukion opettajana näille meidän "monitoimihautomossa" kasvaneille yläkoululaisille. Siellä kai edelleen täytyy oikeasti opiskella myös ns. tylsiäkin asioita.
Uskomatonta! Integrointi ja eriyttäminen oli minun aikana muotitermejä. En ollut ankara enkä vaatinut oppilailta enempää kuin mihin kyvyt riittivät. Melko opettajajohtoinen taisin olla, mutta luulen oppilaiden kokeneen minut asiani osaavaksi ja turvalliseksi opettajaksi.
Tiedossa on opettajien työn rankkuus ja se, että ainakin osa opeista tekee muulloinkin kuin työaikana. Sinä tuttavapiirini opettajiin verrattuna erittäin paljon enemmän. Nämä opettajien uhraukset eivät ole jääneet vain opettajien keskinäiseksi tiedoksi, vaan ammattiryhmänne tuo työnsä epäkohtia oikein kuuluvasti esiin. Pointtini oli kertoa, että muillakin on raskaita, kuluttavia ja vastuullisia töitä ilman opettajien etuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.
Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.
Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”
Eihän teidän opettajien työpäivän pitänyt loppua tuntien loppumiseen? Eikö kotona ole vielä viiden tunnin suunnittelusessio? Vai onko se vain kilteille naisopeille, miesopet vetää valmiilla matskulla ja omaa firmaa päälle?
Niinno. Sen kummemmin sukupuolittamatta näitä työtapoja. Itselläni (myös vaimollani lto:na) päivä alkaa aamu viideltä. Tämä aikalailla poikkeuksetta. Oppitunnit alkavat 8.00. Ehdin aamulla hyvin suunnitella 2-2,5 tuntia pitkän aamupalan lomassa. Lapset heräilevät suht itsenäisesti ja pienimmän käyn herättämässä. Aamupalan he syövät samalla, kun laittelen vielä wilmaviestejä seuraavien päivien projektien muistuttelemiseksi. Lopetan työni kahdelta ja tähän mennessä olen tehnyt töitä sen 9h. Ruokatauon käytän yleensä palaverissa kollegoiden kanssa näistä nimenomaisia juhlista ja mitä erinäisimmistä tiimikokonaisuuksista.
Ilta jää näin vapaaksi lisätyölle, perheelle ja harrasteille. Ilman aamuheräämistä myönnän ettei tuo onnistuisi. Elämänhallintakysymys siis. En sukupuolittaisi tätä, sillä oman kokemukseni mukaan niitä työyhteisön vapaamatkustajina löytyy kaikista sukupuolista ja kaikista työyhteisöistä.
Ja edellinen jatkaa. Aamun suunnittelut koskevat poikkeuksetta seuraavaa päivää. Huomisen tunnit on siis suunniteltu hyvissä ajoin jo perjantaina. Aamusta enää kertaan ja syvennyn tiistaihin...
Hyvää sunnuntaista työpäivää sinullekin! Itse sain jo parit tuntisuunnitelmat tehtyä. Tuleva viikko alkaa olla suhteellisen hyvin paketissa.