Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette kun ahdistaa?
11.11.2017 |
Ja auttaako se?
Ahdistaessa ei jaksaisi uskoa, että joskus ei ahdista ollenkaan ja että elämä voi olla ihan siedettävääkin. Kai se kuuluu asiaan.
Kommentit (99)
Lähden ulkoilemaan. Usein ahdistukseni tosin kumpuavat itsetunnosta ja muista ihmisistä, joten kesäisin ulkoilu puistossa nauravien ihmisjoukkioiden keskellä saattaa pistää ahdistamaan vielä lisää.
Katson true crime -dokumentteja tai luen kauhujuttuja. Ahdistuneena helpottaa katsoa jotakin, missä ahdistus ja vastoinkäymiset ovat vielä pahempia kuin omani.
Menen työpaikalle hengailemaan ja tekemään paperihommia. Siellä ahdistukset ainakin unohtuvat. Huonompina kausina tein joskus hirvittäviä määriä ylitöitä kirjaamatta sitä työtunteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen hyvää musiikkia. Rakastan vanhoja Suomi- hittejä mm. Armia ja Dannya, Mattieskoa, Frediä, Paula Koivuniemeä, Tapani Kansaa ym. Kun kuuntelee vanhoja hittejä, palaa takaisin lapsuuden ja nuoruuden päiviin. Kesät olivat kuumia ja päiväkaudet uitiin järvellä. Siinä sivussa voi siivota kodin puhtaaksi, keittää hyvät kahvit ja hakea kukkia maljakkoon. Itselläni tämä auttaa, jos meinaa ahdistaa tai on muuten mieli maassa.
En masennuksen ollessa aktiivisena uskaltanut ottaa määrättyjä lääkkeitä ahdistukseen. Oon niin addiktoituva ja jo masennuslääkkeiden ja tupakoinnin lopetus aiheutti aivan järkyttäviä vieroitusoireita. Mua on ahdistanut aina helposti ja usein ja kyse on just semmosesta tunnetilasta, joka jää päälle eli ei mistään "jätin tekemättä jonkun asian ja nyt ahdistaa"-ahdistuksesta.
Ahdistuksen tullessa koitan palauttaa itteni takaisin omaan kehoon. Keinoin toimii hyvin liikunta, kylmä suihku tai seksi. Liikunta ja seksi lievittää ahdistusta, kylmä suihku on radikaalimpi ja katkaisee sen tunteen, ainakin pahimman kärjen. Kehon on pakko suuntautua muuhun kuin ahdistukseen.
Yöllä jos herään ahdistukseen ja alan valvoa, koitan mielikuvissa sulkea oven jokaisen ahdistavan ajatuksen "nenän edestä". Lisäksi hoen itselleni mielessä että ei oo mitään hätää ja lohdutan itteäni, että ei haittaa, vaikka ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen pahimmassa olossa sänkyyn peiton alle makaamaan. Kävely auttaa myös jonkin verran. Yritän päästä ahdistavista ajatuksista eroon sanomalla niille, että just sillä hetkellä en halua ajatella niitä, myöhemmin ehkä. Tämän neuvoi terapeutti.
Ahdistus on kamala vaiva.
Minä yritän purkaa ahdistustani niin, että kanavoin sen tekemiseen eli puuhailen koko ajan jotain. En jää siis vellomaan sohvan pohjalle ja miettimään ikäviä ajatuksiani. Teen vaikka ruokaa, leivon, tanssin, laulan, lähden lenkille tai teen jotain muuta fyysistä treeniä jotta tulee ihan kunnon hiki, teen pihahommia, siivoan raivopäisesti, luen, katson elokuvia, luen kirjoja, tapaan ystäviä, kuuntelen musiikkia eli teen kaikkeni, jotta en vain jää paikalleni miettimään vaan teen jotain aktiivista, joka vie ajatukset muualle, kanavoin ahdistuksen tavallaan pois itsestäni. Joskus myös makaaminen piikkimatolla saa ainakin sympaattisen hermoston rauhoittumaan, jotta yliviritteinyys rauhoittuisi pahimpina hetkinä, samoin runsas saunominen.
Alkoholilla turruttaminen ei ole hyvästä, siitä tulee vain tokkurainen olo ja pyrin myös vähentämään kahvin juontia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä elämän vaiheessa minulla oli niin paha ahdistus, että se ei todellakaan helpottanut kuin turruttavilla lääkkeillä. Oli nimittäin niin paha, että en edes saanut nukuttua. Todella hirveä olo. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän joka on sen itse kokenut.
Tänä päivänäkin ahdistun joskus, mutta ennalta ehkäisen päivittäisellä liikunnalla. Minulla kaikki käytännön työ auttaa. Kotiaskareet, talvella lumityöt.
Parasta terapiaa kesällä on puutarhanhoito. Näkee myös työnsä tuloksen.
Mä en pärjäisi ilman lääkkeitä.
Terapiaa takana 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ahista kun vähän aikaa mutta yleensäkin ahdisti tai ei niin kävelen vähintään tunnin ja kun pääsrn täältä lumisista maisemista niin pyöräilen. En hiihdä täällä.
En mitään. Kyl se aina ohitse menee. Kaikkein eniten ärsyttää, kun muut ihmiset painostaa, että nyt pitäisi tehdä sitä ja tätä ja sinun pitää meditoida ja sinun pitää harrastaa mindfullnessia ja sinun pitää syödä x ja y. Hitsit vieköön, kyllä se ahdistus aina jossain vaiheessa hellittää. Joskus 10min päästä ja joskus puolen vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nypin käsivarsieni ihoa. Kädet ihan kamalan näköiset nykyisin kun olen tehnyt niin jo vuosia, täynnä pieniä arpia ja merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö pelkää, että tulette riippuvaiseksi rauhoittavista? ap.
En opi koskaan ymmärtämään tätä. Miksi rauhoittavista ei saisi tulla riippuvaiseksi? Aiheuttaahan kahvikin riippuvuutta eikä kukaan moralisoi.
Kaikkeen muuhun vaivaan tungetaan lääkkeitä sen enempää miettimättä, mutta outoa, kun on kehitetty lääke, mikä auttaa ahdistukseen, sitä ei meinaa millään saada lääkärinkään määräämänä, koska riippuvuus.
Moni joutuu syömään lääkkeitä lopun elämäänsä johonkin sairauteen/kipuun, mutta ahdistusta vain pitäisi sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei toimi ulkoilu tai liikunta, ahdistus aiheuttaa minulle huimausta, kun kroppa käy ylikierroksilla. Ei tulisi mieleenkään lähteä hoippumaan minnekään, kun tuntuu, että jalat ei kanna ja päässä heittää.
Liikkuva työ tekee välillä arjesta sietämätöntä, onneksi sain työterveydestä rauhoittavia.
Otan puolikkaan pahimpina päivinä, näin pysyn sentään työkykyisenä.
- itken
- kuuntelen musiikkia (ja mahdollisesti laulan)
- syön suklaata
- lähden ulkoilemaan
- katson tiettyä tv-sarjaa, jonka olen katsonut alusta loppuun miljoona kertaa mutta jostain syystä se tuo mulle lohtua
Ostan muutaman siiderin ja lähden metsään/luontoon.
Viikon-parin ryyppyputki yleensä auttaa.
Tämä! Tulee vähän samanlaisia viboja kuin krapulasta. Jonkinlaisia pelkotiloja ja yleistä hermostuneisuutta.