Äitini ei antanut minun koskaan edetä elämässä omana itsenäni

Mutta jos lapsi kuuntelee loukkaajaa, kun se on oma vanhempi, lapsi ei voi mennä pois. Lapsi ei myöskään aina ymmärrä, että loukkaaaja tekee siinä virheen ja väärin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

Öööö no en nyt sanoisi, että olisin onnistunut, jos lapseni vihaisivat minua, sehän ois hirveän raskasta heille päivästä toiseen.

Mutta sanoin, että sekin ois parempi, kuin miten mulla on ollut. Kyllä tavoite ois, että lapsilla ois rakkautta minua kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

Enkä oikeastaan ymmärrä, miten lapsi voisi vihata minua? En minä heille nyt niin erityistä pahaa ole tehnyt. Siitä olen enemmänkin huolissani, saavatko tarpeeksi kaikkea hyvää itsetunnon yms rakentumiseksi ja että jaksavat elää tässä maailmassa.

ap

Ap katsonut Gilmoren tyttöjä liikaa.

Miten jaksavat käydä töissä, mistä siihen motivaatio, työelämässä on niin hirveitä riistäjiä... jne. Se huolestuttaa. Myös miten pärjäävät ihmisten kanssa, itsellä siihen surkeat eväät, mitä osaan opettaa? Ja maailmakin vain nettiintyy hirveää vauhtia.....ihmissuhteet huhuu??

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap katsonut Gilmoren tyttöjä liikaa.

En ikinä :D

ap

Narsistin edessä olet voimaton. Ne veijarit osaa sen homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vitun väkivaltainen äiti? Jos sä olet itse väkivaltainen, ei se tarkoita että muutkin on.

Noinko tiukille ottaa keskustelu lapsiaan pahoinpitelevistä äideistä?

Ei ollenkaan äidinhakkaaja.

Äidinhakkaaja? Täällä kukaan ole äidinhakkaaja.

ap

Älä ole niin varma. Kolahtiko kun vastasit?

Ei kolahtanut. Vastasin ihan keskustellakseni luuloistasi.

ap

Jotain samaa meissä kuitenkin on. Itse en ole vaan enää noin täynnä raivoa. Tiedän kyllä miltä tuntuu elää tuollaisen ihmispaskan varjossa. Tiedämpä hyvinkin..

Itseasiassa tuo oli mielenkiintoinen kommentti tuo, että joku näkee äidistään kärsineen äidilleen raivoajan äidinhakkaajana. Sivuuttaa kokonaan sen, miksi äitiä "hakataan". Ihan oikeutetusti, kun katsoo kokonaisuutta. Äiti on lisäksi tilanteessa (nyt) aikuinen ihminen, jolla on toimivalta itseeän koskien sen sijaan hänen vaurioittamansa lapsi ei sitä ikinä ollut, kun häntä henkisesti pahoinpideltiin. Ei lapsi sille mitään voinut. Jos aikuinen äiti ottaa pataan, omaa typeryyttä.

ap

Kuka tahansa aikuinen ihminen pitelee henkisesti pahoin toista ihmistä, on ottanut oikeutetusti pataan.

Siis mitä? Nyt en ymmärrä. Jos joku ottaa toisen raivosta aikuisena köniinsä, oma syy. Mutta lapsi jos ottaa köniin aikuisen raivosta on uhri. Lapsi ei voi valita mennä pois.

ap

Lasta ei saa koskaan satuttaa, koska lapsi ei ymmärrä, eikä tee tahallaan. Aikuisen tulee jo ymmärtää mitä tekee ja monet tekee jopa tahallaan. Jos vuosia kestät henkist väkivaltaa ja alistamista, kyllä se joskus purkautuu. Ellet ole niin vahva, ttä lähdet pois. Mutta mitenpä sä olisit, kun sut on eristetty muista mustamaalaamalla ja alistmalla. Et mitenkän.

Juuri näin. Mitenpä sä lähtisit, JA MINNE sä lähtisit, kun tällainen vanhempi kaasuvalottaa eli huijaa, eli valehtelee sinulle muista ihmsistä? Että ne eivät ole ystäviä. Jos kertoisi totuuden, että muissa ihmisissä onkin heitä, jotka uskoo sinuun, joista sinä olet hyvä, joihin voisi luottaa, niin vips, lapsi ois mennyt. Ja aikuiseksi kasvettuaan sitä lasta joka olisi ollut tuohon hyvään valmis uskomaan ei enää ole. Maailma onkin vain täynnnä haita, joista vanhempi valehteli....

ap

No mulla oli yks kaveri joka teki tuota samaa. Mulla ei saanu olla muita kavereita kun hän, hänellä sai ja niille se puhui p*skaa musta ja mulle niistä. Jatkaa tätä samaa tänäpäivänäkin. Yllättävän monet menee siihen lankaan ja kun yritin pelata samoilla säännöillä niin eikös mut hylätty sitten.

Minullakin oli kerran eristävä ystävä. Ja itseensä takerruttava. Se oli ihan kuin ois elänyt Saudi-Arabiassa, ne mun oikeudet eli joita ei ollut. Menin salaa kaupungille, jos halusin sinne yksin. Salaa. Siis täysin järjetöntä. Kerran hän tuli bussipysäkin ohi, jossa odotin ja melkein jäin kiinni. Mutta hän ohittikin sen takaa eikä huomannut mua. Miettikää. Ihminen saa pelätä, kun menee ilman ystävää jonnekin, että pettää tätä, ja saa siitä sitten kuulla olevansa hirveä ihminen kaikilta, omalta äidiltäänkin.

ap

Äiti oli tosissaan sitä mieltä, että kun "ystäväni" suuttui, jos halusin mennä kaupungille ilman häntä, että mussa on jotain vikaa. Se oli aivan hirveää aikaa.

ap

Ja siis sen, että mussa oli vikaa todisti vain yksinkertaisesti se, että "ystäväni" suuttui siitä. Jos se ois ollut ystävälleni fine, äiti ei ois missään tapauksessa neuvonut, että mussa on vikaa. Mutta sitten mussa oli, siksi, että se kyseinen ystävä suuttui siitä, ja koitti ja onnistui dominoida minua. Niin minä olin hirveä, ilmeisesti jotenkin niin hirveä, että sen ystävän oli ihan pakko dominoida minua kestääkseen elämää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

En ole vieläkään päässyt yli siitä ihmissuhteesta ja sen aiheuttamista haavoista. Niin "hyvä" oli eka, aiempi, 6-vuotinen terapiani. Kun se ei tajunnut äitini luonnehäiriön olvan syynä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli tosissaan sitä mieltä, että kun "ystäväni" suuttui, jos halusin mennä kaupungille ilman häntä, että mussa on jotain vikaa. Se oli aivan hirveää aikaa.

ap

Ja mä mietin sitten 20 vuotta, että mitä vikaa. 20-40v:na.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

Joo, tiedostan. Ja käyttäytyväni traumatisoitumisen takia kuin ei ole hyvä. Osaamatta muuttaa sitä = auttaa itseäni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

Kai niitäkin jossain on, kun uutisoidaan. Tuollainen taas lietsoo täysin turhaa hysteriaa. Esim mun äitini oli erittäinkin rakastava, eikä yhtään väkivaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

Kai niitäkin jossain on, kun uutisoidaan. Tuollainen taas lietsoo täysin turhaa hysteriaa. Esim mun äitini oli erittäinkin rakastava, eikä yhtään väkivaltainen.

"Kai?" Ja millaista hysteriaa se lietsoo? Ja mikä on missä muka turhaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

Kai niitäkin jossain on, kun uutisoidaan. Tuollainen taas lietsoo täysin turhaa hysteriaa. Esim mun äitini oli erittäinkin rakastava, eikä yhtään väkivaltainen.

Jos äitisi olisi ollut oiekasti rakastava, sä uskoisit, että äidit tosiaan voi tehdä pahaa lapsilleen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

Kai niitäkin jossain on, kun uutisoidaan. Tuollainen taas lietsoo täysin turhaa hysteriaa. Esim mun äitini oli erittäinkin rakastava, eikä yhtään väkivaltainen.

Tää kirjoittaja peukuttaa omia tekstejään. Niihin ilmestyy ylänuoli heti kun ne julkaistaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ollenkaan ota kantaa siihen millaisena äitinä itseäsi pidät? Oletko kyennyt olemaan yhtään parempi äiti omille lapsillesi vai pikemminkin paljon kehnompi äiti? Vihaavatko lapsesi sinua aikuisena vielä enemmän kuin sinä omaa äitiäsi? Kypsä ihminen käsittelisi lapsuutensa eikä siirtäisi kaikkea kaunaa seuraavaan sukupolveen. 

Oikeastaan olisi tervettä (joskin surullista), jos lapseni vihaisivat minua enemmän, kuin minä äitiäni ja vähemmän kääntäisivät sitä heihin, kuten minä käänsin minuun, kun äitiä oli vaikea vihata. Kärsin äidistä kyllä, mutta se ei ole sama kuin viha.

ap

Sittenhän olet onnistunut äitinä kun lapsesi vihaavat sinua. Tosin oletan, että aikuisina enemmänkin inhoavat eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssasi - toisin kuin sinä joka roikut traumoissasi koko ikäsi. Lasten isä vaikuttaa sen verran tasapainoiselta, että lapsesi selviävät kunhan pystyvät välttämään sinun seuraasi.

ap _tiedostaa_ olevansa traumatisoitunut, joten se on jo paljon se. Äititraumatisoitunut äiti, joka _luulee_ olevansa hyväkin äiti, kun esim. kieltää äititraumansa ja sen tosiasian, että toiset äidit ovat väkivaltaisia äitejä, kaataa koko traumakasansa lastensa niskaan. Hän, joka kieltää väkivaltaisten äitien olemassaolon, kieltää samalla sen tosiasian, että äidit ovat ihmisiä, jotka kykenevät yhtä hyvin raatelemaan kuin rakastamaankin lapsiaan: kuka kieltää esim. sellaisen tosiasian, että äiti on kykenevä jopa murhaamaan lapsensa? Tämä on fakta.

Kai niitäkin jossain on, kun uutisoidaan. Tuollainen taas lietsoo täysin turhaa hysteriaa. Esim mun äitini oli erittäinkin rakastava, eikä yhtään väkivaltainen.

Mikä lietsoo turhaa hysteriaa? Onnittelut rakastavasta äidistä! Rakastava äiti ei osu jokaisen kohdalle...