Kuinka kauan sinusta on hyvä tapailla ennen kuin voi ehdottaa seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan nyt vielä, kun siihen on takerruttu, että sanavalinnalla ei sinänsä ole merkitystä, ei välttämättä tarvitse käyttää seurustella-sanaa.

Ap

Mitä sitten?

En ole koskaan sopinut kenenkään kanssa mistään seurustelusta tai muu sana.

Ja olen ollut naimisissa 20 vuotta. Ollut sitä ennenkin erilaisissa suhteissa.

Kai nyt suhteessa näkee ollaanko tosissaan ym ilman "aletaanko seurustelemaan tms"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me alettiin seurustelemaan kahden viikon jälkeen (minä vein keskustelua siihen suuntaan ja mies reagoi myönteisesti). En määrittelisi tarkkaa aikarajaa, meidän tilanteessa kuukausien vatvominen ei olisi tuntunut kummastakaan hyvältä kun oltiin ensitreffeistä alkaen sitä mieltä että haluttiin olla toisen kanssa. Vuosi takana eikä paremmin voisi mennä!

Eihän tuo mitään jahkailua siis ole, vaan tutustumista. Osa on näköjään valmis ottamaan sikaa säkissä kun ensitreffien jälkeen jo seurustelu on agendalla. Itsellä tulee tuollaisesta sellainen fiilis, että haetaan vaan jotakuta, jotta olisi mies/ -naisystävä ja seurustellaan sen seurustelun takia - ei sen ihmisen. 

Mutta kukin tavallaan. Itselle menee keskimäärin noin 3 kuukautta ensitreffeistä kun päädytään seurustelusuhteeseen. 

m30

Noin mäkin ajattelen. En hae parisuhdetta ja ala sitten sovittaa siihen jotain ihmistä. Kohtaan ihmisen ja katson, mitä siitä syntyy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko "tapailua". Esimerkiksi nykyinen parisuhteeni alkoi sillä, että nainen tuli parin viikon juttelun jälkeen luokseni käymään (asuu ulkomailla), oli muutaman päivän kylässä ja hänen lähdettyään kysyin, haluaako hän nähdä muita miehiä. Jos olisi sanonut kyllä, olisin kategorioinut hänet mahdolliseksi tulevaisuuden satunnaispanoksi, mutta sanoi onneksi ei.

Jos siis joku nainen haluaisi "tapailla", ottaisin sen merkkinä siitä, etten kiinnosta häntä tarpeeksi. Jos olisin itse ihastunut lopettaisin tällaisen tapailuilmoituksen jälkeen yhteydenpidon kokonaan, koska sydän siinä särkyisi. Jos taas en olisi, niin sitten hän on jatkossa siellä silloin tällöin nussittavien lokerossa.

Eli punainen lanka viestissäni on, että jos olen ihastunut johonkuhun, haluan suhteen olevan eksklusiivinen pikimmiten.

Missä vaiheessa sinä sitten ehdit ihastua, jos olet tuntenut ihmisen noin kaksi tuntia? 

Heti.

Joo, no katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia. Joillakin voi syntyä lähinnä jonkin sortin kiinnostusta tuollaisen pintapuolisen tutustumisen aikana, mutta ihastuminen ja sen tunteen varmistuminen, että tahtoo jopa seurustella tämän henkilön kanssa tapahtuu vasta sitten kun tuntee toisen ja hänen ajatusmaailmansa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Olen elänyt tuossa tilanteessa aikana, jolloin tapailua ei ollu olemassakaan. Amerikkalainen dating-kulttuuri ei ole ollut Suomessa kovin kauan.

Seurustelu alkoi heti, kun ihastuttiin ja mentiin yhdessä ulos, eikä siinä mitään light-versioita ollut. Joskus seurusteltiin vain hyvin lyhyt aika, jos ei oikein natsannutkaan. Ei olisi tullut kyseeseen, että olisi ollut useita kierroksessa yhtä aikaa.

Ei tapailu tarkoita välttämättä sitä, että on useita kierroksessa samaan aikaan. 

Me sovittiin eka tapaamisen jälkeen uudet treffit parin päivän päähän (aiempia sitoumuksia), ja sen jälkeen sit olimmekin suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä. Virallisesti mies muutti mun luo 4 kk päästä. Nyt olemme olleet yhdessä 26 vuotta. Eli ihan miltä tuntuu, ei me koskaan sovittu, vaan molemmat halusi olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko "tapailua". Esimerkiksi nykyinen parisuhteeni alkoi sillä, että nainen tuli parin viikon juttelun jälkeen luokseni käymään (asuu ulkomailla), oli muutaman päivän kylässä ja hänen lähdettyään kysyin, haluaako hän nähdä muita miehiä. Jos olisi sanonut kyllä, olisin kategorioinut hänet mahdolliseksi tulevaisuuden satunnaispanoksi, mutta sanoi onneksi ei.

Jos siis joku nainen haluaisi "tapailla", ottaisin sen merkkinä siitä, etten kiinnosta häntä tarpeeksi. Jos olisin itse ihastunut lopettaisin tällaisen tapailuilmoituksen jälkeen yhteydenpidon kokonaan, koska sydän siinä särkyisi. Jos taas en olisi, niin sitten hän on jatkossa siellä silloin tällöin nussittavien lokerossa.

Eli punainen lanka viestissäni on, että jos olen ihastunut johonkuhun, haluan suhteen olevan eksklusiivinen pikimmiten.

Missä vaiheessa sinä sitten ehdit ihastua, jos olet tuntenut ihmisen noin kaksi tuntia? 

Heti.

Joo, no katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia. Joillakin voi syntyä lähinnä jonkin sortin kiinnostusta tuollaisen pintapuolisen tutustumisen aikana, mutta ihastuminen ja sen tunteen varmistuminen, että tahtoo jopa seurustella tämän henkilön kanssa tapahtuu vasta sitten kun tuntee toisen ja hänen ajatusmaailmansa paremmin.

Samaa mieltä. Minä tosin ihastun helposti, mutta ihastumiseni perustuu aina toisen ulkonäköön, tyyliin ja käytöstapoihin. Siitä on vielä pitkä matka päätökseen, haluanko seurustella ko ihmisen kanssa. Tarvitsen aika paljon aikaa toiseen tutustumiseen, ennenkuin sitoudun seurustelemaan. Ehkä tässä on omalla kohdallani moneen muuhun verrattuna se ero, että mulle seurusteleminen ei ole mitään tilapäistä hengailua sen aikaa, kun sattuu olemaan kivaa yhdessä, vaan jo vakavampi yhdessäolon muoto. Seurustelun aloittaessani tiedän, että sekä minä että toinen olemme valmiita ja halukkaita ylläpitämään suhdetta siten, että voimme esimerkiksi varata ensi kesäksi yhteisen ulkomaanmatkan. En tee tuollaista parin tunnin tai edes parin kuukauden tuntemisen jälkeen. 

Mikä näiden kahden ero on?

Turhaan kiirehdit. Olen nyt reilu vuoden tapaillut (platonisesti), eikä vieläkään seurustella. Seuraavan vuoden tavoite on päästä varsinaisille ensitreffeille. Villisti unelmoin kynttilöistä ja Shampanjasta. No pelkkä skumppakin käy.

Vierailija kirjoitti:

Mikä näiden kahden ero on?

Sitoumus. Toinen on suhde, toinen on parisuhde.

Ap

Seurustelusta puhuminen tuntuu jotenkin teinien meiningiltä. Paitsi että edes oma teinini ei ole oman seurustelukumppaninsa kanssa käynyt tällaista keskustelua, jopa hekin osasivat aloittaa seurustelun ilman lapsellista "alaksä olee mun kaa" -kyselyä.

Oman mieheni kanssa olin jutellut tietokoneen välityksellä ja puhelimessakin ennen ensimmäisiä treffejä. Noissa keskusteluissa käytiin läpi tulevaisuudensuunnitelmia ja arvoja. Jos näissä olisi ollut isoja eroja, niin sittenhän olisi ollut selvää jo ennen ensimmäistä tapaamista, että mitään edellytyksiä seurustelulle ei edes ole. Meillä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja niinpä sitten sovimme treffit. Treffeillä meni useampi tunti (käytiin ensin syömässä pitkän kaavan mukaan, sitten kävelyllä ja vielä kahvilla jossain toisessa paikassa) ja niiden jälkeen oli ihan selvää, että seurustelemme, vaikka emme me siitä erikseen puhuneet.

En ollenkaan suostu uskomaan että tämä amerikkalainen moniajosysteemi olisi parempi kuin se, että tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan nyt vielä, kun siihen on takerruttu, että sanavalinnalla ei sinänsä ole merkitystä, ei välttämättä tarvitse käyttää seurustella-sanaa.

Ap

Mitä sitten?

En ole koskaan sopinut kenenkään kanssa mistään seurustelusta tai muu sana.

Ja olen ollut naimisissa 20 vuotta. Ollut sitä ennenkin erilaisissa suhteissa.

Kai nyt suhteessa näkee ollaanko tosissaan ym ilman "aletaanko seurustelemaan tms"

Ei nykyään nää. Joskus tietysti käy niin että ihmiset hahmottaa suhteen samalla tavoin puhumattakin. Mutta paljon on niitä tilanteita joissa toinen luulee suhdetta vakavaksi ja toisesta se ei ole sitä. Suhteiden kirjo on nykyään suuri.

Vierailija kirjoitti:

Ei tapailu tarkoita välttämättä sitä, että on useita kierroksessa samaan aikaan. 

Ehkä sinulle, mutta mies voi höylätä samaan aikaan muitakin ja se on hänen mielestään fine. Ja sinä joudut erikseen kysymään mieheltä jossain kohtaa, olisiko hän valmis luopumaan niistä muista naisystäväkokelaista.

Kun olin tapaillut miestäni pari kk, kysyin häneltä, että onko ok, jos treffailen muitakin vai toivooko hän, että en tekisi sitä. Valitsi jäökimmäisen ja ettei jänlään tietenkään vastaavasti tapaile, eli ns alettiin seurustella. Kysyin näin päin, kun naismaisesti stressasin, että mies "ahdistuu", jos patistan sitoutumaan hänen mielestään liian nopeasti...

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusta puhuminen tuntuu jotenkin teinien meiningiltä. Paitsi että edes oma teinini ei ole oman seurustelukumppaninsa kanssa käynyt tällaista keskustelua, jopa hekin osasivat aloittaa seurustelun ilman lapsellista "alaksä olee mun kaa" -kyselyä.

Oman mieheni kanssa olin jutellut tietokoneen välityksellä ja puhelimessakin ennen ensimmäisiä treffejä. Noissa keskusteluissa käytiin läpi tulevaisuudensuunnitelmia ja arvoja. Jos näissä olisi ollut isoja eroja, niin sittenhän olisi ollut selvää jo ennen ensimmäistä tapaamista, että mitään edellytyksiä seurustelulle ei edes ole. Meillä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja niinpä sitten sovimme treffit. Treffeillä meni useampi tunti (käytiin ensin syömässä pitkän kaavan mukaan, sitten kävelyllä ja vielä kahvilla jossain toisessa paikassa) ja niiden jälkeen oli ihan selvää, että seurustelemme, vaikka emme me siitä erikseen puhuneet.

En ollenkaan suostu uskomaan että tämä amerikkalainen moniajosysteemi olisi parempi kuin se, että tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan.

Nykyisin treffeille mennään miltei heti, kun on deittipalstalta tai Tinderistä löytynyt mielenkiintoisia ihmisiä. Ja käydään siis treffeillä ensin useamman kanssa, sen jälkeen valitaan näistä ne, joihin halutaan tutustua vähän paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusta puhuminen tuntuu jotenkin teinien meiningiltä. Paitsi että edes oma teinini ei ole oman seurustelukumppaninsa kanssa käynyt tällaista keskustelua, jopa hekin osasivat aloittaa seurustelun ilman lapsellista "alaksä olee mun kaa" -kyselyä.

Oman mieheni kanssa olin jutellut tietokoneen välityksellä ja puhelimessakin ennen ensimmäisiä treffejä. Noissa keskusteluissa käytiin läpi tulevaisuudensuunnitelmia ja arvoja. Jos näissä olisi ollut isoja eroja, niin sittenhän olisi ollut selvää jo ennen ensimmäistä tapaamista, että mitään edellytyksiä seurustelulle ei edes ole. Meillä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja niinpä sitten sovimme treffit. Treffeillä meni useampi tunti (käytiin ensin syömässä pitkän kaavan mukaan, sitten kävelyllä ja vielä kahvilla jossain toisessa paikassa) ja niiden jälkeen oli ihan selvää, että seurustelemme, vaikka emme me siitä erikseen puhuneet.

En ollenkaan suostu uskomaan että tämä amerikkalainen moniajosysteemi olisi parempi kuin se, että tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan.

Tunnenpa tapauksen jossa nuo samat tulevaisuutta koskevat keskustelut oli käyty, lapsestakin puhuttu. .. ja silti toinen katsoi olevansa vapaa deittailemaan muita. Haloo herätkää nykymaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusta puhuminen tuntuu jotenkin teinien meiningiltä. Paitsi että edes oma teinini ei ole oman seurustelukumppaninsa kanssa käynyt tällaista keskustelua, jopa hekin osasivat aloittaa seurustelun ilman lapsellista "alaksä olee mun kaa" -kyselyä.

Oman mieheni kanssa olin jutellut tietokoneen välityksellä ja puhelimessakin ennen ensimmäisiä treffejä. Noissa keskusteluissa käytiin läpi tulevaisuudensuunnitelmia ja arvoja. Jos näissä olisi ollut isoja eroja, niin sittenhän olisi ollut selvää jo ennen ensimmäistä tapaamista, että mitään edellytyksiä seurustelulle ei edes ole. Meillä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja niinpä sitten sovimme treffit. Treffeillä meni useampi tunti (käytiin ensin syömässä pitkän kaavan mukaan, sitten kävelyllä ja vielä kahvilla jossain toisessa paikassa) ja niiden jälkeen oli ihan selvää, että seurustelemme, vaikka emme me siitä erikseen puhuneet.

En ollenkaan suostu uskomaan että tämä amerikkalainen moniajosysteemi olisi parempi kuin se, että tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan.

Nykyisin treffeille mennään miltei heti, kun on deittipalstalta tai Tinderistä löytynyt mielenkiintoisia ihmisiä. Ja käydään siis treffeillä ensin useamman kanssa, sen jälkeen valitaan näistä ne, joihin halutaan tutustua vähän paremmin. 

itsellä myös täsmälleen näin ja varmasti monella muullakin ikäiselläni ja nuoremmalla.

m30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusta puhuminen tuntuu jotenkin teinien meiningiltä. Paitsi että edes oma teinini ei ole oman seurustelukumppaninsa kanssa käynyt tällaista keskustelua, jopa hekin osasivat aloittaa seurustelun ilman lapsellista "alaksä olee mun kaa" -kyselyä.

Oman mieheni kanssa olin jutellut tietokoneen välityksellä ja puhelimessakin ennen ensimmäisiä treffejä. Noissa keskusteluissa käytiin läpi tulevaisuudensuunnitelmia ja arvoja. Jos näissä olisi ollut isoja eroja, niin sittenhän olisi ollut selvää jo ennen ensimmäistä tapaamista, että mitään edellytyksiä seurustelulle ei edes ole. Meillä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja niinpä sitten sovimme treffit. Treffeillä meni useampi tunti (käytiin ensin syömässä pitkän kaavan mukaan, sitten kävelyllä ja vielä kahvilla jossain toisessa paikassa) ja niiden jälkeen oli ihan selvää, että seurustelemme, vaikka emme me siitä erikseen puhuneet.

En ollenkaan suostu uskomaan että tämä amerikkalainen moniajosysteemi olisi parempi kuin se, että tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan.

Nykyisin treffeille mennään miltei heti, kun on deittipalstalta tai Tinderistä löytynyt mielenkiintoisia ihmisiä. Ja käydään siis treffeillä ensin useamman kanssa, sen jälkeen valitaan näistä ne, joihin halutaan tutustua vähän paremmin. 

itsellä myös täsmälleen näin ja varmasti monella muullakin ikäiselläni ja nuoremmalla.

m30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näiden kahden ero on?

Sitoumus. Toinen on suhde, toinen on parisuhde.

Ap

Ai kengännauhojen sitominen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusta puhuminen tuntuu jotenkin teinien meiningiltä. Paitsi että edes oma teinini ei ole oman seurustelukumppaninsa kanssa käynyt tällaista keskustelua, jopa hekin osasivat aloittaa seurustelun ilman lapsellista "alaksä olee mun kaa" -kyselyä.

Oman mieheni kanssa olin jutellut tietokoneen välityksellä ja puhelimessakin ennen ensimmäisiä treffejä. Noissa keskusteluissa käytiin läpi tulevaisuudensuunnitelmia ja arvoja. Jos näissä olisi ollut isoja eroja, niin sittenhän olisi ollut selvää jo ennen ensimmäistä tapaamista, että mitään edellytyksiä seurustelulle ei edes ole. Meillä oli samansuuntaisia ajatuksia perhe-elämästä ja niinpä sitten sovimme treffit. Treffeillä meni useampi tunti (käytiin ensin syömässä pitkän kaavan mukaan, sitten kävelyllä ja vielä kahvilla jossain toisessa paikassa) ja niiden jälkeen oli ihan selvää, että seurustelemme, vaikka emme me siitä erikseen puhuneet.

En ollenkaan suostu uskomaan että tämä amerikkalainen moniajosysteemi olisi parempi kuin se, että tutustuu yhteen ihmiseen kerrallaan.

Nykyisin treffeille mennään miltei heti, kun on deittipalstalta tai Tinderistä löytynyt mielenkiintoisia ihmisiä. Ja käydään siis treffeillä ensin useamman kanssa, sen jälkeen valitaan näistä ne, joihin halutaan tutustua vähän paremmin. 

itsellä myös täsmälleen näin ja varmasti monella muullakin ikäiselläni ja nuoremmalla.

m30

Ja vanhemmalla. Meitä toisen kierroksen ihmisiäkin on liikkeellä paljon.

Enkä mitenkään miellä suhteen laadusta puhumista teinimeiningiksi. Ei voi tietää, mitä toinen ajattelee ja miten asennoituu nykyhetkeen ja tulevaan, jos ei siitä puhuta. Varsinkin, kun kyseessä on henkilöt, joilla seurasta ei ole puutetta, jos vain niin haluavat. Kyllä se päätöksen vaatii. Ykeensäkin kannatan ääneen puhumista ihmissuhteissa. Ajoituksen vain pitää olla oikea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Me sovittiin eka tapaamisen jälkeen uudet treffit parin päivän päähän (aiempia sitoumuksia), ja sen jälkeen sit olimmekin suurimman osan vapaa-ajasta yhdessä. Virallisesti mies muutti mun luo 4 kk päästä. Nyt olemme olleet yhdessä 26 vuotta. Eli ihan miltä tuntuu, ei me koskaan sovittu, vaan molemmat halusi olla yhdessä.

Nopeeta toimintaa teilllä - enkä nyt sano että tämä olisi jotenkin väärin. Itselleni tuollainen kiirehtiminen olisi ehdoton nou-nou. Itse punnitsen asiat tarkkaan, siskoni sen sijaan on heittäytyjä ja hänellä on ollut elämäntyylinsä takia paljon sydänsuruja, masennusta ja toisaalta niitä onnen hetkiä; ääripäästä toiseen - itse olen paljon paljon tasaisempi ja pyrin välttämään kaikkia ääripäitä ja mielelläni tarjoan olkapäätä kun siskolla on huono hetki enkä tuomitse, jotkut nyt vaan ovat tuollaisia että mennään tunne edellä ja toiset menevät järki edellä.