Kuinka kauan sinusta on hyvä tapailla ennen kuin voi ehdottaa seurustelua?

Up

Eipä ole koskaan tullut sovittua mitään tuollaista. Suhteet ovat aina kehittyneet orgaanisesti tekemällä sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Minä olen tapaillut ja useamman vuoden. Kyse seksisuhteesta, joka tuskin seurusteluksi muuttuukaan. En kyllä yleensä mitään muutenkaan sovi vaan asiat etenevät omalla painollaan.

Tapailu on hyvä juttu. Narsistit ja muut sekopäät paljastuvat kun ei heti ryntää suhteeseen vaan katsoo mitä toinen on ihan oikeasti.

Mulle on eroa sillä tapailenko, vai seurustelenko. Tapailu on sitä kun tapaa mukavan ihmisen jotain kautta, ja tunnustelee, että haluaisiko olla hänen kanssaan vakavammin. Seurustelu on sitten sitä kun molemmat huomaavat että haluavat toiselta enemmän kuin vain varovaista tutustumista. Seurustelussaei minulla kuulu koskaan muut miehet kuvioon, mutta tapailuasteella voin hyvinkin ihastua johonkin toiseen, joka miellyttää minua enemmän. Mieheni kanssa tapailimme pari kk, jonka jälkeen minä ehdotin hänelle että mitä jos oltaisiin vain toistemme kanssa, ja alettaisiin olemaan ihan tosissaan yhdessä. Todellakin tarvitsen tuollaisen ääneen lausutun "sopimuksen". Muutaman kerran kun on käynyt niin että olen ajatellut että seurustelemme, mutta mies onkin vain tapaillut.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on eroa sillä tapailenko, vai seurustelenko. Tapailu on sitä kun tapaa mukavan ihmisen jotain kautta, ja tunnustelee, että haluaisiko olla hänen kanssaan vakavammin. Seurustelu on sitten sitä kun molemmat huomaavat että haluavat toiselta enemmän kuin vain varovaista tutustumista. Seurustelussaei minulla kuulu koskaan muut miehet kuvioon, mutta tapailuasteella voin hyvinkin ihastua johonkin toiseen, joka miellyttää minua enemmän. Mieheni kanssa tapailimme pari kk, jonka jälkeen minä ehdotin hänelle että mitä jos oltaisiin vain toistemme kanssa, ja alettaisiin olemaan ihan tosissaan yhdessä. Todellakin tarvitsen tuollaisen ääneen lausutun "sopimuksen". Muutaman kerran kun on käynyt niin että olen ajatellut että seurustelemme, mutta mies onkin vain tapaillut.

Minä en kyllä näe mitään eroa tapailun ja seurustelun välillä. Johtunee siitä, etten deittaile useampaa samaan aikaan.

Mä tapailin itse toista miestä samaan aikaan, mutta se juttu sitten jäi taakse. En tiedä, missä mennään, ellei siitä puhuta. Mun tapauksessani se on tarpeellista enkä oikein ymmärrä näitä, jotka sitä arvostelevat. Me olemme kaksi kiireistä aikuista emmekä ole kovin tiiviisti tavanneet. Emmekä tule ikinä viettämään kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, jos tästä parisuhde tulee. En voi siis vain omassa mielessäni päätellä.

Ap

No ainakin 5-10 vuotta ettei hätäisesti tule tehtyä ratkaisua, ehtii vähän miettiä ennen :)

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin itse toista miestä samaan aikaan, mutta se juttu sitten jäi taakse. En tiedä, missä mennään, ellei siitä puhuta. Mun tapauksessani se on tarpeellista enkä oikein ymmärrä näitä, jotka sitä arvostelevat. Me olemme kaksi kiireistä aikuista emmekä ole kovin tiiviisti tavanneet. Emmekä tule ikinä viettämään kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, jos tästä parisuhde tulee. En voi siis vain omassa mielessäni päätellä.

Ap

Mistä puhutaan? Tämä on kai se olennainen kysymys, joka ihmetyttää meitä, jotka emme ole koskaan sopineet seurustelusta. Olen kyllä puhunut siitä, mitä tunnen toista ihmistä kohtaan; mitä odotan elämältä ja ihmissuhteilta/parisuhteelta; mitä odotan ja toivon häneltä jne. Eikä se ole keskustelu, joka käydään vain kerran vaan jota käydään "koko ajan", kun suhde etenee.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin treffeille mennään miltei heti, kun on deittipalstalta tai Tinderistä löytynyt mielenkiintoisia ihmisiä. Ja käydään siis treffeillä ensin useamman kanssa, sen jälkeen valitaan näistä ne, joihin halutaan tutustua vähän paremmin. 

Tiedostan tämän, mutta kyseenalaistan tämän menetelmän järkevyyden. Minusta olisi fiksumpaa tutustua ensin kunnolla ja vasta sitten kun on todettu että on riittävästi yhteistä arvopohjaa ja samansuuntaiset ajatukset tulevaisuudesta, voidaan tavata ja nähdä onko sitä kemiaa. 

Toivon myös oman lapsen kohdalle, että säästyisi tuollaiselta loputtomalta deittailulta ja tapailulta. Luontevinta on tutustua ensin siviilissä (koulu, opiskelu, ystävät, harrastukset, työ) ja siirtyä sitten seurusteluun, jos tunteet ovat molemminpuoliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko "tapailua". Esimerkiksi nykyinen parisuhteeni alkoi sillä, että nainen tuli parin viikon juttelun jälkeen luokseni käymään (asuu ulkomailla), oli muutaman päivän kylässä ja hänen lähdettyään kysyin, haluaako hän nähdä muita miehiä. Jos olisi sanonut kyllä, olisin kategorioinut hänet mahdolliseksi tulevaisuuden satunnaispanoksi, mutta sanoi onneksi ei.

Jos siis joku nainen haluaisi "tapailla", ottaisin sen merkkinä siitä, etten kiinnosta häntä tarpeeksi. Jos olisin itse ihastunut lopettaisin tällaisen tapailuilmoituksen jälkeen yhteydenpidon kokonaan, koska sydän siinä särkyisi. Jos taas en olisi, niin sitten hän on jatkossa siellä silloin tällöin nussittavien lokerossa.

Eli punainen lanka viestissäni on, että jos olen ihastunut johonkuhun, haluan suhteen olevan eksklusiivinen pikimmiten.

Missä vaiheessa sinä sitten ehdit ihastua, jos olet tuntenut ihmisen noin kaksi tuntia? 

Heti.

Joo, no katsos kun kaikki eivät ole samanlaisia. Joillakin voi syntyä lähinnä jonkin sortin kiinnostusta tuollaisen pintapuolisen tutustumisen aikana, mutta ihastuminen ja sen tunteen varmistuminen, että tahtoo jopa seurustella tämän henkilön kanssa tapahtuu vasta sitten kun tuntee toisen ja hänen ajatusmaailmansa paremmin.

Ymmärrän tapailun niin, että silloin saa nussia muitakin. Siksi en "tapailisi" kuukausitolkulla ihmistä, josta olen vakavasti kiinnostunut, koska minulta hajoaisi pää, jos hän panisi muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin treffeille mennään miltei heti, kun on deittipalstalta tai Tinderistä löytynyt mielenkiintoisia ihmisiä. Ja käydään siis treffeillä ensin useamman kanssa, sen jälkeen valitaan näistä ne, joihin halutaan tutustua vähän paremmin. 

Tiedostan tämän, mutta kyseenalaistan tämän menetelmän järkevyyden. Minusta olisi fiksumpaa tutustua ensin kunnolla ja vasta sitten kun on todettu että on riittävästi yhteistä arvopohjaa ja samansuuntaiset ajatukset tulevaisuudesta, voidaan tavata ja nähdä onko sitä kemiaa. 

Toivon myös oman lapsen kohdalle, että säästyisi tuollaiselta loputtomalta deittailulta ja tapailulta. Luontevinta on tutustua ensin siviilissä (koulu, opiskelu, ystävät, harrastukset, työ) ja siirtyä sitten seurusteluun, jos tunteet ovat molemminpuoliset.

Olen samaa mieltä tuosta. Deittipalstojen ja Tinderin kautta tutustuminen on kuitenkin erilaista, koska näiden ihmisten kanssa ei olla tekemisissä muussa tarkoituksessa kuin mahdollisen suhteen luomisen vuoksi. Voi helposti vierähtää vuosia, jos tutustuu vain yhteen kerrallaan, eikä silti ole edelleenkään löytänyt seurustelukumppania. Ja se, jonka kanssa suhde olisi voinut syntyä, meni jo ohi, koska ei voinut tutustua häneen vaan joutui tutustumaan ensin johonkin toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin itse toista miestä samaan aikaan, mutta se juttu sitten jäi taakse. En tiedä, missä mennään, ellei siitä puhuta. Mun tapauksessani se on tarpeellista enkä oikein ymmärrä näitä, jotka sitä arvostelevat. Me olemme kaksi kiireistä aikuista emmekä ole kovin tiiviisti tavanneet. Emmekä tule ikinä viettämään kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, jos tästä parisuhde tulee. En voi siis vain omassa mielessäni päätellä.

Ap

Mistä puhutaan? Tämä on kai se olennainen kysymys, joka ihmetyttää meitä, jotka emme ole koskaan sopineet seurustelusta. Olen kyllä puhunut siitä, mitä tunnen toista ihmistä kohtaan; mitä odotan elämältä ja ihmissuhteilta/parisuhteelta; mitä odotan ja toivon häneltä jne. Eikä se ole keskustelu, joka käydään vain kerran vaan jota käydään "koko ajan", kun suhde etenee.

Nyt menee saivarteluksi. Tuo ”mitä tunnen ja odotan ja toivon häneltä” -keskusteluhan on juuri sitä seurustelukeskustelua. Eli tekin olette puhuneet siitä, mitä toisiltanne haluatte ja mitä tunnette toisianne kohtaan ja tulleet jonkinlaiseen konsensukseen. Voi hyvänen aika.

Ap

Eiköhän sen huomaa, jos seurustelee toisen kanssa.

Ilman sen kummempia ehdotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sen huomaa, jos seurustelee toisen kanssa.

Ilman sen kummempia ehdotuksia.

Mistä sen huomaa? Siitä että tapaa toista säännöllisesti? Että on tunteita? Seksiä? Mulla on ollut tuollaisia suhteita ja on nytkin. En seurustele. Ihan sinkku olen. Kun ei olla sovittu eikä luvattu mitään! Kellekään en ole tilivelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tapailin itse toista miestä samaan aikaan, mutta se juttu sitten jäi taakse. En tiedä, missä mennään, ellei siitä puhuta. Mun tapauksessani se on tarpeellista enkä oikein ymmärrä näitä, jotka sitä arvostelevat. Me olemme kaksi kiireistä aikuista emmekä ole kovin tiiviisti tavanneet. Emmekä tule ikinä viettämään kaikkea vapaa-aikaa yhdessä, jos tästä parisuhde tulee. En voi siis vain omassa mielessäni päätellä.

Ap

Mistä puhutaan? Tämä on kai se olennainen kysymys, joka ihmetyttää meitä, jotka emme ole koskaan sopineet seurustelusta. Olen kyllä puhunut siitä, mitä tunnen toista ihmistä kohtaan; mitä odotan elämältä ja ihmissuhteilta/parisuhteelta; mitä odotan ja toivon häneltä jne. Eikä se ole keskustelu, joka käydään vain kerran vaan jota käydään "koko ajan", kun suhde etenee.

Nyt menee saivarteluksi. Tuo ”mitä tunnen ja odotan ja toivon häneltä” -keskusteluhan on juuri sitä seurustelukeskustelua. Eli tekin olette puhuneet siitä, mitä toisiltanne haluatte ja mitä tunnette toisianne kohtaan ja tulleet jonkinlaiseen konsensukseen. Voi hyvänen aika.

Ap

Ei se ole mitään saivartelua, kun itse käytit ilmoausta "ehdottaa seurustelua". Minä en ole koskaan ehdottanut seurustelua, enkä varmaan tule koskaan ehdottamaankaan enkä edes tiedä, mitä eroa tapailulla ja seurustelulla on. Silti juttelen paljon ja usein siitä, mitä toiselta odottaa ja mitä itse tarvitsee.

Niin, ja tuon keskustelun avaan jo ensitreffeillä. Joten jos todella "seurustelun ehdottaminen" ja omista odotuksista puhuminen on sama asia, sittenhän ehdotan seurustelua ensitapaamisella... Hoh hoijaa!

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja tuon keskustelun avaan jo ensitreffeillä. Joten jos todella "seurustelun ehdottaminen" ja omista odotuksista puhuminen on sama asia, sittenhän ehdotan seurustelua ensitapaamisella... Hoh hoijaa!

Ok, kiitos mielipiteistäsi. Mukavaa illan jatkoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja tuon keskustelun avaan jo ensitreffeillä. Joten jos todella "seurustelun ehdottaminen" ja omista odotuksista puhuminen on sama asia, sittenhän ehdotan seurustelua ensitapaamisella... Hoh hoijaa!

On eri asia puhua yleisellä tasolla ja yksityisellä, henkilökohtaisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ja tuon keskustelun avaan jo ensitreffeillä. Joten jos todella "seurustelun ehdottaminen" ja omista odotuksista puhuminen on sama asia, sittenhän ehdotan seurustelua ensitapaamisella... Hoh hoijaa!

On eri asia puhua yleisellä tasolla ja yksityisellä, henkilökohtaisella tasolla.

Niin?

Pointti on siinä, että monet meistä eivät "ehdota seurustelua" missään vaiheessa mutta ovat kyllä avoimia puhumaan tunteista, odotuksista ja toiveista. Monet meistä eivät myöskään tee mitään erityistä eroa tapailun ja seurustelun välillä.