Lue keskustelun säännöt.
Auttajan myötätuntouupumus ja väsyminen
Uupunut auttaja
07.11.2017 |
Onko teistä kellään kokemusta hyvän ystävän pitkään kestävän kriisin tukemisesta ja sitten lopulta auttajan ja kuuntelijan tehtävään väsymisestä? Olen kertonut suoraan väsymisestä mutta tuntuu että ystäväni ei ottaudu kunnolla asiaan. Jouduin ouhumaan asiasta aika suoraan että väsyttää ja turhauttaa tilanne joka ei muutu. Kuunteleminen on aiheuttanut sen että elän liian paljon ystäväni ongelmissa enkä pääse omaan elämään ja arkeen kiinni positiivisesti..ystäväni vetää tavallaan mua omaan kurjuuteensa mukaan. Ja jos en jaksa kunnolla kommentoida ja tukea sanallisesti..hän pettyy. Ammattiauttaja puuttuu häneltä. Joudun nyt pitämään väliä häneen että toivun tästä. Mutta ystävyytemne jatkuessa on pakko linjata ja rajata millä tavoin on käytettävissä ja kuinka usein. Olen paljin kuunnellu ja tukenu ystävääni mutta tilanne on kestänyt niin kauan että olen sen myötä uupunut.
Olen tiedostanut nyt ongelman ja kertonut ystäväkkeni et elämämme on erilaista ja erilainen elämäntilanne.
Itselleni elämässä.on tärkeintä oma terveys, perhe ja työ.
Kommentit (7)
Olen ollut tilanteessa, jossa ystävä on käyttänyt mua kurjien tunteidensa kaatopaikkana. Aikani jaksoin, useita vuosia, sitten enää en. Vasta kun yhteydenpito häneen laantui, huomasin, kuinka paljon elämäniloa ja -voimaa ystävä oli multa verottanut.
Nyt oon itse tilanteessa, jossa huomaan kaipaavani ystävää, jolle purkaa ajatuksia yhden vakavan kriisin suhteen. Mulla onkin ihana läheinen ystävä, viisas ja välittävä - mutta olen tosi varovainen sen suhteen, mitä kerron ja mitä en, ja kuinka usein otan aiheen puheeksi. Haluan olla hänelle rehellinen, siis että hän tietää, että mulla on vaikeeta, mutta olisi kamalaa, jos musta tulisi hälle raskasta ja omaa kurjuuttani vatvovaa seuraa. Koitan pitää murheeni mahdollsimman paljon sisälläni ja puhua valoisimmista asioista. Ajatustasolla mulle näköjään riittää se, että tiedän hänen välittävän. Pakkoko sitä on koko ajan ääneen puida....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tilanne. Otan jotenkin niin syvästi sellaisen ihmisen ongelmat, josta välitän kovin paljon. En halua luopua hänestä, joten olen päättänyt keskittyä voimaan itse paremmin. Hankin myönteisiä kokemuksia itse enemmän ja toivon kaikesta sydämestäni, että hän voi joskus vielä jakaa kivoja asioita kanssani. Omat asiani ovat jääneet hyvin syrjään, mutta kerron niistä sitten mielummin jollekin, jonka tilanne sallii minunkin huomaamiseni. Kauheaa, kun ei oikein voi mitenkään auttaa. Olen huomannut, että olen muuttunut jotenkin synkemmäksi ja vihaisemmaksi hänen tilanteensa takia. Kyllä ystäväni tiedostaa sen, että tunnen olevani vähän syrjitty hänen taholtaan, ei hänellä vaan riitä paukkuja kaikkeen.
Sun tehtävä on laittaa rajat ja pitää huolta itsestäsi. Olen tämän myös itse joutunut kantapäån kautta opettelemaan.
Itse olen huomannut että masennus tarttuu: jo tunti masentuneen keskustelukumppanina tekee omankin olon hyvin alakuloiseksi. Olenkin alkanut vältellä masentuneiden seuraa oman hyvinvointini takia. Ilmaista terapeuttia minusta ei enää saa kukaan.
On. Toisen kannalta empaattisuudesta varmasti hyötyä mutta oman itsen kannalta olisi helpompi, jos ei menisi niin mukaan sen kaverin ongelmiin ja pystyisi laittamaan rajat. Itse lopulta uuvuin ja olin suorastaan kadottanut itseni tähän ystävyyteen. Ystävyyden lopettuani piti aidosti tutustua siihen omaan itseen ja siihen miksi mielestäni on normaalia ystävyydessä olla vain toista varten. Ennen ystävyyden katkaisua kokeilin vain ottaa ettäisyyttä, pitämällä esim. kännykkää äänettömällä mutta hän loukkaantui tästä, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin valita oma hyvinvointi hänen edeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä komentteja ja kiitos kaikille.
Aluksi olin vihainen itselleni siitä etten ole osannut itse rajata ajankäyttöäni ennen kuin vasta nyt kun olen kuormittunut ja tiedostanut uupumukseni.
Toivon että pikku hiljaa tilanne tasoittuu ja autettavakin ymmärtää et hänen tilanteensa väsyttää minut.
Kurjaa jos hän ei sitä ymmärrä. Mutta uskon että tällä on jokin tarkoitus tulevaisuuteen..että osaa rajata ja pitää puoleni paremmin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että tuohon ei auta mikään muu kuin se että ystävyyden päättymisenkin uhalla sanot ystävällesi että hän tarvitsee ammattiapua ja että voit tukea häntä sellaisen etsimisessä, mutta muuten sinun on pidettävä nyt omasta hyvinvoinnistasi huolta. Joskus on niin että ihminen ei esim. aloita terapiaa sillä kokee tilanteensa olevan aina vähän parempi sen myötä kun on voinut puhua siitä ystävälleen. Tyypillistä etenkin parisuhteissa, ettei saada oikeanlaista apua kun se kumppani toimii tee-se-itse-terapeuttina/lääkärinä/pastorina.