Lue keskustelun säännöt.
Tekoäly oppi jo tappamaan, vaikka sitä ei oltu siihen ohjelmoitu.
07.11.2017 |
Tekoäly oppi jo tappamaan, vaikka sitä ei oltu siihen ohjelmoitu – Tutkija: "Suhtautuminen on ollut kritiikitöntä"
"Google ja Facebook ovat Laakasuon mukaan joutuneet jo sammuttamaan hermoverkkoarkkitehtuureja, jotka ovat luoneet oman kielen englannin sijaan.
– Googlella on myös tekoäly, joka rökitti ihmiset Atari-pelissä. Se alkoi tappaa virtuaalihahmoja, vaikka sitä ei ollut ohjelmoitu tappamaan.
Reaaliaikaisessa Dota 2 -roolipelissä tekoäly loi väijytyksiä ja oppi pelaamaan niin, ettei itse haavoittunut.
Tutkija muistuttaa, että on nähty jo pörssiromahduksia, jotka aiheutuivat useiden tekoälyjen välisistä takaisinkytkennöistä.
– Suhtautuminen tekoälyyn on tähän asti ollut kritiikitöntä. Ihmisten ensimmäinen ajatus on, että "Wau!" Kun riskejä nostaa esille, sitä pidetään turhana pelotteluna."
http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/577238-tekoaly-oppi-jo-tappamaan-…
Kommentit (157)
Lukekaa Dan Brownin "Alku". Suosittelen, liittyy tähän aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnen tunne tarvitsee vastapainoksi myös kurjempia tunteita, jotta onni tuntuisi yhtään miltään.
Tätä hokee moni uskovainen ihminen, mutta yksikään ei koskaan esitä minkäänlaista tieteellistä tukea tai perustelua väitteelle.
Vähän sama, kuin jos söisi suosikkiruokaansa päivästä toiseen, kauanko menisi, että suosikkiruoka alkaisi maistua suussa jauhoilta ja menettäisi merkityksensä?
Tuo on biologinen mekanismi sille, että ihminen söisi monipuolisesti, koska harvasta ruokatuotteesta saa riittävästi jokaista vitamiinia ja mineraalia. Ennen pitkää lähtee henki, jos se kyseinen ruoka ei ole todella tarkkaan tehtailtua.
Sinkku on varmasti onnellisempi kun joku sitä käy halaamassa, kuin joku parisuhteessa oleva, jota halitaan päivittäin, mutta ei tämä tarkoita, että pitäisi käydä monottamassa ihmisiä kulkusille ihan vain jotta osaisivat arvostaa monottamattomuutta seuraavana päivänä.
Ihmisen psykologia ei taida toimia ihan niin, että annetaan sille vaan kaikki mitä se on koskaan halunnut ja sitten se on ikuisesti tyytyväinen ja onnellinen.
Toistaiseksi vaan näyttää siltä, että juurikin näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
Ei sellaista olekkaan kuin paratiisi. Ongelma on se, että ihmiset turtuu ja tottuu siihen mitä saavat, todellinen avain paratiisiin on jokaisen ihmisen pään sisällä, paratiisi voi olla tässä ja nyt, riippumatta siitä ympäristöstä missä ihminen kulloinkin on. Jos ihminen ei löydä paratiisia oman päänsä sisältä, ei mikään ulkoinen tekijä hänelle sitä paratiisia tuo.
Näytähän tälle lähde. Tutkitusti rikkammat ihmiset ovat onnellisempia. Jos jollekulle riittää elämä katuojassa, niin sitten riittää. Valtaosalle kuitenkin ne normaalit onnellisuuden lähteet oikeastikin tuottavat onnea. Eikä siihen suinkaan turru, vaikka siihen tottuukin.
Päänsisäinen tila se onnellisuus tietenkin on, joka juontaa hermoverkkojen kytkennöistä ja toiminnasta, ja riittävän teknologistieteellisen kehityksen myötä voidaan mahdollisesti vaikka lääkkeillä tai leikkauksilla hoitaa asia niin, että ihminen on onnellinen nyhjätessään pimeässä tynnyrissä koko elämänsä.
Näytähän itse lähde sille, että tutkitusti rikkaimmat ihmiset ovat onnellisia. Erityisesti kiinnostaa tieto siitä, että miten sitä onnellisuutta on mitattu? Todella moni rikas ihminen on masentunut ja osa päätyy jopa itsemurhaankin, toki varallisuus tuo helpotusta elämään monessakin mielessä, mutta ilman sisäistä rauhaa ei mitkään rikkaudet onnea tuo. Onnea ei voi ostaa, jos niin kuvittelee niin päätyy vain haalimaan lisää ja lisää rikkauksia ja keksimään lisää haluttavia asioita joita voi rahalla ostaa.
Onnellinen ihminen ei halua mitään, siis absoluuttisen onnellinen ihminen ei kuluta, ei tavoittele nautintoa, elämyksiä tai muutakaan. Onnellinen ihminen olisi itseasiassa melkoisen passiivinen ja vähään tyytyväinen, ihan vain koska on onnellinen, eikä tarvitse siihen juuri mitään ulkoisia tekijöitä (kunhan pysyy hengissä sen onnellisuuden lisäksi). Materian onnellistava vaikutus on katoavaista, siksi rikkaat ihmiset päätyvät usein haalimaan lisää ja lisää omaisuutta, ensin halutaan se kartano ja helikopteri, kun niihin tottuu, niin halutaankin jotakin lisää, tälle ei tule koskaan loppua, jos vain rahat riittää. Voi omistaa vaikka puolet koko maailmasta ja olla silti sisimmässään onneton ja jatkuvasti jotain uutta vailla.
Tietysti rikas ihminen SANOO helposti olevansa onnellinen, mutta silti se, että hän haluaa jatkuvasti lisää, kertoo jotain muuta.
Kyllä tuon asian voi jo todeta siitäkin, että keskiverto suomalainen ihminen elää jo nyt paratiisissa siihen nähden, millaista suurimman osan elämä oli esim. 100 vuotta sitten. No olemmeko onnellisempia kuin tuolloin? Emme, päinvastoin oikeastaan. Ahneus kasvaa syödessä ja tottumus vie merkityksen siltä materialistiselta rikkaudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
No, eiköhän se tekoälykin pian näe, mikä on helpoin ratkaisu maapallon nykyisiin ongelmiin. Suurin osa väestöstä veks ja kulutus minimiin. Tällä pärjättäisiin jo pitkälle, ilman mitään suuria älyllisiä ponnistuksia vaativia keksintöjä. Ja itse asiassa ne keksinnötkin vaatisivat nämä asiat tuekseen, koska ongelmat eivät katoa niin kauan kuin meitä on tällä pallolla liikaa ja me kulutamme liikaa resursseja.
Ihmiskunnan "ongelma" on moraali, eli ihmiset eivät yleisesti ottaen halua eliminoida kanssaihmisiään tällaisen abstraktin tavoitteen takia. Vain psykopaatti haluaa leikkiä jumalaa. Tekoälyllä ei ole tätä ongelmaa.
Kuten sanottua, me ihmiset ollaan nyt jo turhia eliitin mielestä. Pian ollaan sitä tekoälyn mielestä. Do the math.
Siis moraali pitäisi väliaikaisesti poistaa käytöstä, jotta liiat ihmismassat voitaisiin eliminoida, ja sitten taas ehkä ottaa uudelleen käyttöön, jotta nämä jäljelle jääneet ihmiset voisivat elää hyvää elämää? Vai moraali pois lopullisesti, ja ihmiskunnan ongelma olisi ratkaistu?
Ei moraalia tarvitse poistaa, vaan riittää että moraalisääntöjä muokataan hieman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnen tunne tarvitsee vastapainoksi myös kurjempia tunteita, jotta onni tuntuisi yhtään miltään.
Tätä hokee moni uskovainen ihminen, mutta yksikään ei koskaan esitä minkäänlaista tieteellistä tukea tai perustelua väitteelle.
Vähän sama, kuin jos söisi suosikkiruokaansa päivästä toiseen, kauanko menisi, että suosikkiruoka alkaisi maistua suussa jauhoilta ja menettäisi merkityksensä?
Tuo on biologinen mekanismi sille, että ihminen söisi monipuolisesti, koska harvasta ruokatuotteesta saa riittävästi jokaista vitamiinia ja mineraalia. Ennen pitkää lähtee henki, jos se kyseinen ruoka ei ole todella tarkkaan tehtailtua.
Sinkku on varmasti onnellisempi kun joku sitä käy halaamassa, kuin joku parisuhteessa oleva, jota halitaan päivittäin, mutta ei tämä tarkoita, että pitäisi käydä monottamassa ihmisiä kulkusille ihan vain jotta osaisivat arvostaa monottamattomuutta seuraavana päivänä.
Ihmisen psykologia ei taida toimia ihan niin, että annetaan sille vaan kaikki mitä se on koskaan halunnut ja sitten se on ikuisesti tyytyväinen ja onnellinen.
Toistaiseksi vaan näyttää siltä, että juurikin näin se menee.
Itseasiassa kyllä, kyllä tarvitaan sitä monottamista että ihminen osaa arvostaa monottamattomuutta. Siis ihan todella TODELLA arvostaa, eikä vain todeta tyhjästi, että onhan se ihan kiva ettei monoteta. Eihän ihminen edes tiedä miltä se tuntuu kun monotetaan, jos ei ole koskaan monotettu, arvata toki voi ettei tunnu kivalta, mutta ihan todella sen tietää vasta kun joku potkaisee. Ja sittenkin menee vain hetki ja koko potku unohtuu, eikä ihminen enää aktiivisesti ajattele että "onpa kivaa kun ei tänäänkään monotettu".
Kyllä ainakin itse olen todennut tuon pitävän paikkaansa. Esim. terveyttä aktiivisesti arvostaa vain hetken sen jälkeen kun on ollut kipeänä/ollut läheisesti tekemisissä jonkun läheisen sairaan kanssa, sitten jatkuu taas arki ja onnentunne siitä terveydestä katoaa ja menettää hohtonsa, kunnes tulee uusi muistutus asiasta.
Herkkuruokia kaipaamme koska niiden syöminen tuo mielihyvää, absoluuttisen onnellisen ihmisen ei tarvitse hakea mielihyvää ulkopuolisista asioista kuten esim. herkullisen ruuan syömisestä, hänen ei tarvitse tavoitella hyvän ruuan syömisestä seuraavaa onnellisuuden tunnetta, koska on jo valmiiksi onnellinen.
Eihän keskiverto länsimainen ihminen osaa arvostaa sitäkään yltäkylläisyyttä missä saa tällä hetkellä elää, sinäkin odotat vain kartanoita ja kuuraketteja ja niiden tuomaa onnellisuutta, sen sijaan että näkisit sen, mitä sinulla on jo olemassa. Tämä nimenomaan todistaa sen, että onnelisuus ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä, kunhan perustarpeet on tyydytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
No, eiköhän se tekoälykin pian näe, mikä on helpoin ratkaisu maapallon nykyisiin ongelmiin. Suurin osa väestöstä veks ja kulutus minimiin.
Eihän tuo ratkaise ongelmaa, joka on tarjota ihmisille mukava elämä. Kuolema kun ei ole elämää.
Maailma ei ole mikään valmiiksi mitoitettu kakku, josta jaetaan paloja ihmisille. Kakun koko riippuu ihmisten määrästä ja olisimme todella paljon köyhempiä, mikäli ihmisiä olisi vähemmän. Jos ihmisiä olisi vaikka 10 % nykyisestä, niin silloin jokaisen tuotteen markkinat tippuisivat keskimäärin 90 %. Tämä nostaisi tuotteiden hintoja, koska esimerkiksi R&D kulut olisivat silti muuttumattomat. Mieti vaikka, jos haluat tehdä elokuvan, niin siihenhän tarvitaan sama työmäärä ihan riippumatta siitä, kuinka moni sen käy katsomassa. Ja jos katsojia on vain 10 % nykyisestä, niin elokuvien budjetinkin pitäisi laskea vastaavasti.
Jos halutaan suunnitella uusi taulutelkkarimalli, 5000 ihmistä paiskii duunia vuoden ajan, niin täytyy niille silti maksaa se sama raha (käytännössä löytyä se sama reaalimaailman resurssi) olipa telkkariostajia miljoona taikka sata miljoonaa.
Toki on olemassa myös resursseja, jotka voisivat olla edullisempia, kuten vaikkapa merenrantatontti. Öljykin on siinä ja siinä, se toki saattaisi olla halvempaa, jos voitaisiin pumpata vain ne helpoimmat kohteet ja jättää öljyhiekka sikseen, mutta taas toisaalta öljynpumppaaminen sekin tarvitsee muita resursseja toimiakseen (öljyn etsintä, porauslaitteet, logistiikka, tiesmikämuu), jotka jokainen ovat edullisempia suurten volyymien vuoksi.
Teknologistieteellinen kehitys voisi myös olla reilusti hitaampaa, jos väestöä olisi vähemmän, koska väestöstähän ne tutkijat ja ideat ylipäätänsä saadaan.
Minä en ole nähnyt mitään järkevää perustelua sille, miksi ihmisiä pitäisi tappaa pois tai niitä olisi "liikaa". Jos vaikka joku ilmastonmuutos hidastuu, niin se voi vaikuttaa hyvältä asia suhteessa aikaan, mutta sitten taas toisaalta se tulee lopulta kuitenkin, ja kärsijöiden määrä onkin vakio, koska kyseinen määrä ihmisiä vain elää pidemmällä aikaskaalalla, eikä isompi osa pienemmässä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
No, eiköhän se tekoälykin pian näe, mikä on helpoin ratkaisu maapallon nykyisiin ongelmiin. Suurin osa väestöstä veks ja kulutus minimiin. Tällä pärjättäisiin jo pitkälle, ilman mitään suuria älyllisiä ponnistuksia vaativia keksintöjä. Ja itse asiassa ne keksinnötkin vaatisivat nämä asiat tuekseen, koska ongelmat eivät katoa niin kauan kuin meitä on tällä pallolla liikaa ja me kulutamme liikaa resursseja.
Ihmiskunnan "ongelma" on moraali, eli ihmiset eivät yleisesti ottaen halua eliminoida kanssaihmisiään tällaisen abstraktin tavoitteen takia. Vain psykopaatti haluaa leikkiä jumalaa. Tekoälyllä ei ole tätä ongelmaa.
Kuten sanottua, me ihmiset ollaan nyt jo turhia eliitin mielestä. Pian ollaan sitä tekoälyn mielestä. Do the math.
Siis moraali pitäisi väliaikaisesti poistaa käytöstä, jotta liiat ihmismassat voitaisiin eliminoida, ja sitten taas ehkä ottaa uudelleen käyttöön, jotta nämä jäljelle jääneet ihmiset voisivat elää hyvää elämää? Vai moraali pois lopullisesti, ja ihmiskunnan ongelma olisi ratkaistu?
Ei moraalia tarvitse poistaa, vaan riittää että moraalisääntöjä muokataan hieman.
No siis eihän moraalisääntöjä edes tarvitse muokata, jos ihmiset koulitaan näkemään ihmismassat vihollisina eikä ihmisinä. Näin se on toiminut koko historiankirjoituksen ajan.
Ja sitähän tässä nyt kovasti mielestäni tehdään. Minä olen sen verran salaliittoteoreetikko, että minun mielestäni nykyisen pakolaiskriisin oudon käsittelyn päämääränä ei ole suinkaan länsimaiden hukuttaminen ihmismassoihin humanitäärisistä syistä, vaan se, että tietyn kriittisen pisteen jälkeen länsimaiden asukkaat tuntevat olonsa uhatuiksi ja näkevät kyseiset massat vihollisina eikä enää kanssaihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
No, eiköhän se tekoälykin pian näe, mikä on helpoin ratkaisu maapallon nykyisiin ongelmiin. Suurin osa väestöstä veks ja kulutus minimiin.
Eihän tuo ratkaise ongelmaa, joka on tarjota ihmisille mukava elämä. Kuolema kun ei ole elämää.
Maailma ei ole mikään valmiiksi mitoitettu kakku, josta jaetaan paloja ihmisille. Kakun koko riippuu ihmisten määrästä ja olisimme todella paljon köyhempiä, mikäli ihmisiä olisi vähemmän. Jos ihmisiä olisi vaikka 10 % nykyisestä, niin silloin jokaisen tuotteen markkinat tippuisivat keskimäärin 90 %. Tämä nostaisi tuotteiden hintoja, koska esimerkiksi R&D kulut olisivat silti muuttumattomat. Mieti vaikka, jos haluat tehdä elokuvan, niin siihenhän tarvitaan sama työmäärä ihan riippumatta siitä, kuinka moni sen käy katsomassa. Ja jos katsojia on vain 10 % nykyisestä, niin elokuvien budjetinkin pitäisi laskea vastaavasti.
Jos halutaan suunnitella uusi taulutelkkarimalli, 5000 ihmistä paiskii duunia vuoden ajan, niin täytyy niille silti maksaa se sama raha (käytännössä löytyä se sama reaalimaailman resurssi) olipa telkkariostajia miljoona taikka sata miljoonaa.
Toki on olemassa myös resursseja, jotka voisivat olla edullisempia, kuten vaikkapa merenrantatontti. Öljykin on siinä ja siinä, se toki saattaisi olla halvempaa, jos voitaisiin pumpata vain ne helpoimmat kohteet ja jättää öljyhiekka sikseen, mutta taas toisaalta öljynpumppaaminen sekin tarvitsee muita resursseja toimiakseen (öljyn etsintä, porauslaitteet, logistiikka, tiesmikämuu), jotka jokainen ovat edullisempia suurten volyymien vuoksi.
Teknologistieteellinen kehitys voisi myös olla reilusti hitaampaa, jos väestöä olisi vähemmän, koska väestöstähän ne tutkijat ja ideat ylipäätänsä saadaan.
Minä en ole nähnyt mitään järkevää perustelua sille, miksi ihmisiä pitäisi tappaa pois tai niitä olisi "liikaa". Jos vaikka joku ilmastonmuutos hidastuu, niin se voi vaikuttaa hyvältä asia suhteessa aikaan, mutta sitten taas toisaalta se tulee lopulta kuitenkin, ja kärsijöiden määrä onkin vakio, koska kyseinen määrä ihmisiä vain elää pidemmällä aikaskaalalla, eikä isompi osa pienemmässä hetkessä.
Kenen mukaan näiden projektien keskeisenä päämääränä on tarjota Jonne Jokamiehelle mahdollisimman mukava elämä? Sinun? Projektien rahoittajilla voi olla aika eri näkemykset asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kyllä, kyllä tarvitaan sitä monottamista että ihminen osaa arvostaa monottamattomuutta.
Mä ymmärsin jo ekasta kerrasta, että sä uskot näin. Sen sijaan kaipailen edelleen perusteluja väitteellesi.
Eihän keskiverto länsimainen ihminen osaa arvostaa sitäkään yltäkylläisyyttä missä saa tällä hetkellä elää, sinäkin odotat vain kartanoita ja kuuraketteja ja niiden tuomaa onnellisuutta, sen sijaan että näkisit sen, mitä sinulla on jo olemassa.
Se, ettei osaa arvostaa jotain olemassaolevaa, ei tarkoita sitä, että olisi järkevää ottaa sitä pois, "jotta arvostaisi". Mikä ihmeen itseisarvo on arvostaa jotain? Miten se parantaa mun elämääni, että mä arvostaisin sitä, etten ole nälkäinen ja syöpäinen? Ei paranna. Sen sijaan se parantaisi, ettei mulla olisi nykyisiä ongelmiani.
Tämä nimenomaan todistaa sen, että onnelisuus ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä, kunhan perustarpeet on tyydytetty.
Aika harvalla on perustarpeet tyydytettyinä. Minullakaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
No, eiköhän se tekoälykin pian näe, mikä on helpoin ratkaisu maapallon nykyisiin ongelmiin. Suurin osa väestöstä veks ja kulutus minimiin.
Eihän tuo ratkaise ongelmaa, joka on tarjota ihmisille mukava elämä. Kuolema kun ei ole elämää.
Maailma ei ole mikään valmiiksi mitoitettu kakku, josta jaetaan paloja ihmisille. Kakun koko riippuu ihmisten määrästä ja olisimme todella paljon köyhempiä, mikäli ihmisiä olisi vähemmän. Jos ihmisiä olisi vaikka 10 % nykyisestä, niin silloin jokaisen tuotteen markkinat tippuisivat keskimäärin 90 %. Tämä nostaisi tuotteiden hintoja, koska esimerkiksi R&D kulut olisivat silti muuttumattomat. Mieti vaikka, jos haluat tehdä elokuvan, niin siihenhän tarvitaan sama työmäärä ihan riippumatta siitä, kuinka moni sen käy katsomassa. Ja jos katsojia on vain 10 % nykyisestä, niin elokuvien budjetinkin pitäisi laskea vastaavasti.
Jos halutaan suunnitella uusi taulutelkkarimalli, 5000 ihmistä paiskii duunia vuoden ajan, niin täytyy niille silti maksaa se sama raha (käytännössä löytyä se sama reaalimaailman resurssi) olipa telkkariostajia miljoona taikka sata miljoonaa.
Toki on olemassa myös resursseja, jotka voisivat olla edullisempia, kuten vaikkapa merenrantatontti. Öljykin on siinä ja siinä, se toki saattaisi olla halvempaa, jos voitaisiin pumpata vain ne helpoimmat kohteet ja jättää öljyhiekka sikseen, mutta taas toisaalta öljynpumppaaminen sekin tarvitsee muita resursseja toimiakseen (öljyn etsintä, porauslaitteet, logistiikka, tiesmikämuu), jotka jokainen ovat edullisempia suurten volyymien vuoksi.
Teknologistieteellinen kehitys voisi myös olla reilusti hitaampaa, jos väestöä olisi vähemmän, koska väestöstähän ne tutkijat ja ideat ylipäätänsä saadaan.
Minä en ole nähnyt mitään järkevää perustelua sille, miksi ihmisiä pitäisi tappaa pois tai niitä olisi "liikaa". Jos vaikka joku ilmastonmuutos hidastuu, niin se voi vaikuttaa hyvältä asia suhteessa aikaan, mutta sitten taas toisaalta se tulee lopulta kuitenkin, ja kärsijöiden määrä onkin vakio, koska kyseinen määrä ihmisiä vain elää pidemmällä aikaskaalalla, eikä isompi osa pienemmässä hetkessä.
Kenen mukaan näiden projektien keskeisenä päämääränä on tarjota Jonne Jokamiehelle mahdollisimman mukava elämä? Sinun? Projektien rahoittajilla voi olla aika eri näkemykset asiasta.
Ihmisten mukaan. Ihmisethän tekevät töitä, jotta voisivat elää mukavammin. Jos ihmisille riittäisi 1800-luvun elintaso, niin me tekisimme noin puolen tunnin työpäiviä. Mutta kun ei riitä. Kasvanut työteho ulosmitataan hyvinvointina, ja vain vähemmissä määrin vapaa-aikana, koska niin halutaan. Lopulta toki halutaan se vapaa-aikakin, kun kaikki muu löytyy.
Se on ihan se ja sama mitä joku yksittäinen projektirahoittaja tai yritys on asiasta mieltä. Lopputulos on silti hyvinvoinnin kasvu, koska raha on hyvinvoinnin abstraktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kyllä, kyllä tarvitaan sitä monottamista että ihminen osaa arvostaa monottamattomuutta.
Mä ymmärsin jo ekasta kerrasta, että sä uskot näin. Sen sijaan kaipailen edelleen perusteluja väitteellesi.
Eihän keskiverto länsimainen ihminen osaa arvostaa sitäkään yltäkylläisyyttä missä saa tällä hetkellä elää, sinäkin odotat vain kartanoita ja kuuraketteja ja niiden tuomaa onnellisuutta, sen sijaan että näkisit sen, mitä sinulla on jo olemassa.
Se, ettei osaa arvostaa jotain olemassaolevaa, ei tarkoita sitä, että olisi järkevää ottaa sitä pois, "jotta arvostaisi". Mikä ihmeen itseisarvo on arvostaa jotain? Miten se parantaa mun elämääni, että mä arvostaisin sitä, etten ole nälkäinen ja syöpäinen? Ei paranna. Sen sijaan se parantaisi, ettei mulla olisi nykyisiä ongelmiani.
Tämä nimenomaan todistaa sen, että onnelisuus ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä, kunhan perustarpeet on tyydytetty.
Aika harvalla on perustarpeet tyydytettyinä. Minullakaan ei ole.
Mitä ongelmia sulla siis on, minkä se kartano ja helikopteri poistaisi? Oletko varma, että ongelmasi johtuu materiasta, eikä pääsi sisällöstä?
Ja kyllä sulla on perustarpeet tyydytetty, et sinä muuten kirjoittelisi siinä ja vastailisi näihin kysymyksiin haaveillen kartanosta ja helikopterista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
No, eiköhän se tekoälykin pian näe, mikä on helpoin ratkaisu maapallon nykyisiin ongelmiin. Suurin osa väestöstä veks ja kulutus minimiin.
Eihän tuo ratkaise ongelmaa, joka on tarjota ihmisille mukava elämä. Kuolema kun ei ole elämää.
Maailma ei ole mikään valmiiksi mitoitettu kakku, josta jaetaan paloja ihmisille. Kakun koko riippuu ihmisten määrästä ja olisimme todella paljon köyhempiä, mikäli ihmisiä olisi vähemmän. Jos ihmisiä olisi vaikka 10 % nykyisestä, niin silloin jokaisen tuotteen markkinat tippuisivat keskimäärin 90 %. Tämä nostaisi tuotteiden hintoja, koska esimerkiksi R&D kulut olisivat silti muuttumattomat. Mieti vaikka, jos haluat tehdä elokuvan, niin siihenhän tarvitaan sama työmäärä ihan riippumatta siitä, kuinka moni sen käy katsomassa. Ja jos katsojia on vain 10 % nykyisestä, niin elokuvien budjetinkin pitäisi laskea vastaavasti.
Jos halutaan suunnitella uusi taulutelkkarimalli, 5000 ihmistä paiskii duunia vuoden ajan, niin täytyy niille silti maksaa se sama raha (käytännössä löytyä se sama reaalimaailman resurssi) olipa telkkariostajia miljoona taikka sata miljoonaa.
Toki on olemassa myös resursseja, jotka voisivat olla edullisempia, kuten vaikkapa merenrantatontti. Öljykin on siinä ja siinä, se toki saattaisi olla halvempaa, jos voitaisiin pumpata vain ne helpoimmat kohteet ja jättää öljyhiekka sikseen, mutta taas toisaalta öljynpumppaaminen sekin tarvitsee muita resursseja toimiakseen (öljyn etsintä, porauslaitteet, logistiikka, tiesmikämuu), jotka jokainen ovat edullisempia suurten volyymien vuoksi.
Teknologistieteellinen kehitys voisi myös olla reilusti hitaampaa, jos väestöä olisi vähemmän, koska väestöstähän ne tutkijat ja ideat ylipäätänsä saadaan.
Minä en ole nähnyt mitään järkevää perustelua sille, miksi ihmisiä pitäisi tappaa pois tai niitä olisi "liikaa". Jos vaikka joku ilmastonmuutos hidastuu, niin se voi vaikuttaa hyvältä asia suhteessa aikaan, mutta sitten taas toisaalta se tulee lopulta kuitenkin, ja kärsijöiden määrä onkin vakio, koska kyseinen määrä ihmisiä vain elää pidemmällä aikaskaalalla, eikä isompi osa pienemmässä hetkessä.
Kenen mukaan näiden projektien keskeisenä päämääränä on tarjota Jonne Jokamiehelle mahdollisimman mukava elämä? Sinun? Projektien rahoittajilla voi olla aika eri näkemykset asiasta.
Ihmisten mukaan. Ihmisethän tekevät töitä, jotta voisivat elää mukavammin. Jos ihmisille riittäisi 1800-luvun elintaso, niin me tekisimme noin puolen tunnin työpäiviä. Mutta kun ei riitä. Kasvanut työteho ulosmitataan hyvinvointina, ja vain vähemmissä määrin vapaa-aikana, koska niin halutaan. Lopulta toki halutaan se vapaa-aikakin, kun kaikki muu löytyy.
Se on ihan se ja sama mitä joku yksittäinen projektirahoittaja tai yritys on asiasta mieltä. Lopputulos on silti hyvinvoinnin kasvu, koska raha on hyvinvoinnin abstraktio.
Ihmiset on kasvatettu uskomaan siihen, että vain materia tuo onnellisuutta. Siksi emme voi olla onnellisia siihen, että meillä on riittävästi ruokaa, katto päänpäällä, terveydenhuoltopalvelut käden ulottuvilla ja nykyteknologiaakin ihan riittämiin: Koko tämä maailma perustuu sille, että meille syötetään kuvia siitä, miten emme voi onnellisia ilman sitä ja tätä tavaraa ja ilman tuota ja sitä liian isoa asuntoa 100 hehtaarin tontteineen ja joenrantoineen. Talouskasvu tarvitsee sitä, että ihmiset eivät koe olevansa onnellisia vaan yrittävät epätoivoissaan saavuttaa sitä kuluttamalla ja hankkimalla lisää varallisuutta.
Maailmassa on ahneita ihmisiä jotka eivät halua sinun kokevan oloasi onnelliseksi. Onnellinen ihminen kun ei kuluta niin paljon kuin onneton, joka jatkuvasti tavoittelee jotakin muutakin kuin mitä hänellä jo on.
Tunnen rikkaita ihmisiä, eikä yksikään heistä asu omalla saarellaan nauttien elämästä, vaan tekevät töitä, usein siihen asti että menettävät terveytensä ja ovat näin pakotettuja lopettamaan työntekonsa, senkin jälkeen vaikuttavat hyvin ahdistuneilta tilanteeseensa, siitä rahasta huolimatta. Rehellisesti sanoen, en ole koskaan tavannut rikasta henkilöä, jolle riittäisi se rahamäärä ja materia mikä hällä on jo olemassa.
Sanoi ne rikkaiden rahanhaalijoiden rahoittamat tutkimukset sitten mitä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
Ei sellaista olekkaan kuin paratiisi. Ongelma on se, että ihmiset turtuu ja tottuu siihen mitä saavat, todellinen avain paratiisiin on jokaisen ihmisen pään sisällä, paratiisi voi olla tässä ja nyt, riippumatta siitä ympäristöstä missä ihminen kulloinkin on. Jos ihminen ei löydä paratiisia oman päänsä sisältä, ei mikään ulkoinen tekijä hänelle sitä paratiisia tuo.
Näytähän tälle lähde. Tutkitusti rikkammat ihmiset ovat onnellisempia. Jos jollekulle riittää elämä katuojassa, niin sitten riittää. Valtaosalle kuitenkin ne normaalit onnellisuuden lähteet oikeastikin tuottavat onnea. Eikä siihen suinkaan turru, vaikka siihen tottuukin.
Päänsisäinen tila se onnellisuus tietenkin on, joka juontaa hermoverkkojen kytkennöistä ja toiminnasta, ja riittävän teknologistieteellisen kehityksen myötä voidaan mahdollisesti vaikka lääkkeillä tai leikkauksilla hoitaa asia niin, että ihminen on onnellinen nyhjätessään pimeässä tynnyrissä koko elämänsä.
Näytähän itse lähde sille, että tutkitusti rikkaimmat ihmiset ovat onnellisia.
https://image.ibb.co/crKhxb/image.jpg
Erityisesti kiinnostaa tieto siitä, että miten sitä onnellisuutta on mitattu? Todella moni rikas ihminen on masentunut ja osa päätyy jopa itsemurhaankin, toki varallisuus tuo helpotusta elämään monessakin mielessä, mutta ilman sisäistä rauhaa ei mitkään rikkaudet onnea tuo.
Masennus on korjattavissa korjaamalla aivot. Aivoja ei vielä pystytä korjaamaan, koska teknologia ja aivotiede ei siihen ole nyt kykeneväinen.
Nyt puhutaankin jostain aivan muusta hyvinvoinnista kuin nykypäivän rahasta, koska nykypäivänä ei voi ostaa tarpeeksi onnellisuutta, koska teknologia ei mahdollista vielä kaikkea onnellisuutta, joka olisi hankittavissa.
Kyllä tuon asian voi jo todeta siitäkin, että keskiverto suomalainen ihminen elää jo nyt paratiisissa siihen nähden, millaista suurimman osan elämä oli esim. 100 vuotta sitten. No olemmeko onnellisempia kuin tuolloin? Emme, päinvastoin oikeastaan.
Näytä tutkimus siitä, että ennen oltiin onnellisempia.
Enkä mä kyllä ole väittämässä, että nykyään oltaisiin onnellisempia. Ei kaiken vaurauden kasvu tarkoita, että myös onnellisuus välttämättä lisääntyisi. Yhteisöllisyyshän on ihmisille yksi tärkeä onnellisuuden lähde, kuten myös parisuhde. Näissä molemmissa on menty monin paikoin huonompaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavinta tässä on nimenomaan se, että tekoäly kykenee kehittämään uusia toimintamalleja, sellaisia mitä niihin ei ole ohjelmoitu. On vaikea sanoa, että kuinka älyllisiä nämä tekoälyt sitten on, jos kehittävät esim. oman kielenkin, niin eikö se ole jo aika älykästä
Mutta ihmiskunnalle ei myöskään ole juurikaan hyötyä tekoälystä, joka on pelkkää "laskentaa", eikä luovaa tai älykästä. Siksi jatkuvasti yritetään kehittää itseään kehittävää tekoälyä.
Itse olen tällaisesta kehityksestä innoissani, mikä ehkä liittyy ammattiini kun tietojenkäsittelytieteilijä olen. Riskejä on, ja niitä pitää vakavasti miettiä ja varautua, mutta toivon ettei riskit ikinä johda siihen, että kehitys pysäytetään riskien pelossa. Tekoäly kun voi olla paitsi vaara, myös ihan valtavasit paremman elintason mahdollistaja tässä maailmassa.
Eikö luovat ja älykkäät ihmiset riittäisi?
Eikun joo, eihän meillä ole mitään sijaa tulevaisuuden maailmassa. Edes töihin ei kelvata. Sori, pääsi unohtumaan.
No riittävätkö ne luovat ja älykkäät ihmiset? Eivät näytä riittävän. Vaikka mä kuinka menisin sanomaan luoville ja älykkäille ihmisille, että tarvittaisiin siirtokunta Marsiin siltä varalta, että asteroidi pyyhkii kaiken elämän Maapallolta, niin eipä toteudu. Eikä ilmastonmuutoksellekaan hirveästi voida tehdä mitään, vähän piipertelyä vain.
Tarvitaan todella paljon enemmän älyä ja älyllistä prosessointivoimaa, jotta nykyisistä ongelmista päästään eroon, puhumattakaan siitä, että saataisiin paratiisimaiset olosuhteet.
Ei sellaista olekkaan kuin paratiisi. Ongelma on se, että ihmiset turtuu ja tottuu siihen mitä saavat, todellinen avain paratiisiin on jokaisen ihmisen pään sisällä, paratiisi voi olla tässä ja nyt, riippumatta siitä ympäristöstä missä ihminen kulloinkin on. Jos ihminen ei löydä paratiisia oman päänsä sisältä, ei mikään ulkoinen tekijä hänelle sitä paratiisia tuo.
Näytähän tälle lähde. Tutkitusti rikkammat ihmiset ovat onnellisempia. Jos jollekulle riittää elämä katuojassa, niin sitten riittää. Valtaosalle kuitenkin ne normaalit onnellisuuden lähteet oikeastikin tuottavat onnea. Eikä siihen suinkaan turru, vaikka siihen tottuukin.
Päänsisäinen tila se onnellisuus tietenkin on, joka juontaa hermoverkkojen kytkennöistä ja toiminnasta, ja riittävän teknologistieteellisen kehityksen myötä voidaan mahdollisesti vaikka lääkkeillä tai leikkauksilla hoitaa asia niin, että ihminen on onnellinen nyhjätessään pimeässä tynnyrissä koko elämänsä.
Näytähän itse lähde sille, että tutkitusti rikkaimmat ihmiset ovat onnellisia.
https://image.ibb.co/crKhxb/image.jpg
Erityisesti kiinnostaa tieto siitä, että miten sitä onnellisuutta on mitattu? Todella moni rikas ihminen on masentunut ja osa päätyy jopa itsemurhaankin, toki varallisuus tuo helpotusta elämään monessakin mielessä, mutta ilman sisäistä rauhaa ei mitkään rikkaudet onnea tuo.
Masennus on korjattavissa korjaamalla aivot. Aivoja ei vielä pystytä korjaamaan, koska teknologia ja aivotiede ei siihen ole nyt kykeneväinen.
Nyt puhutaankin jostain aivan muusta hyvinvoinnista kuin nykypäivän rahasta, koska nykypäivänä ei voi ostaa tarpeeksi onnellisuutta, koska teknologia ei mahdollista vielä kaikkea onnellisuutta, joka olisi hankittavissa.
Kyllä tuon asian voi jo todeta siitäkin, että keskiverto suomalainen ihminen elää jo nyt paratiisissa siihen nähden, millaista suurimman osan elämä oli esim. 100 vuotta sitten. No olemmeko onnellisempia kuin tuolloin? Emme, päinvastoin oikeastaan.
Näytä tutkimus siitä, että ennen oltiin onnellisempia.
Enkä mä kyllä ole väittämässä, että nykyään oltaisiin onnellisempia. Ei kaiken vaurauden kasvu tarkoita, että myös onnellisuus välttämättä lisääntyisi. Yhteisöllisyyshän on ihmisille yksi tärkeä onnellisuuden lähde, kuten myös parisuhde. Näissä molemmissa on menty monin paikoin huonompaan suuntaan.
Onnellisuuskinhan on kiinni aivoista, ei siihen tarvita kartanoa ja helikopteria, ehkä ne sinun robotit keksii onnellisuuspillerin, jolla jokainen voi saavuttaa absoluuttisen onnellisuuden ja elää onnellisina passiivisena vaikka jossain kerrostalokomerossa, jossa jokaisella on tilaa 10 neliötä/lärvi, eikä tarvitse edes liikkua asunnosta minnekkään. Veikkaan, että robotin suunnittelemana tuo on jopa todennäköisempää kuin se, että kartano ja helikopteri jokaiselle maapallon ihmiselle: Eihän robotti ymmärrä sitä ihmisen tarvetta ELÄÄ, robotin mielestä vaikka sen täydelliseksi luoma virtuaalimaailma on ihan riittävä ihmisille, kyllä tätä ajatusta on pyöritelty elokuvissa ja sarjoissakin.
Mutta ehkä jokainen saa joskus mitä haluaa, onneliisuus pilleristit voi elää bokseissaan keinotekoisessa onnesaan ja ne jotka haluaa elää elämän oikeasti, kaikkine huonoine ja hyvine puolineen voi niin tehdä. Siinäpä ratkaisu siihen väestönkasvuunkin, ilman että tarvitsee ketään tappaa. Onnellisuusäiliöitä niille jotka tavoittelee onnea keinolla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kasvatettu uskomaan siihen, että vain materia tuo onnellisuutta.
Eihän kukaan tällaiseen edes usko? Tuo on jotain Aku Ankka -tason juttuja, jossa Roope Ankka on onnellinen pelkästään rahasäiliössään uidessaan. Eiköhän valtaosa viimeistään teinivuosinaan huomaa, että suurin onnellisuus tulee jostain aivan muusta kuin materiaalisesta omaisuudestaan.
Talouskasvu tarvitsee sitä, että ihmiset eivät koe olevansa onnellisia vaan yrittävät epätoivoissaan saavuttaa sitä kuluttamalla ja hankkimalla lisää varallisuutta.
Talouskasvu ei ole mikään entiteetti, joka tarvitsisi yhtään mitään. Talouskasvu stoppaa sitten, kun ihmisillä alkaa olemaan riittävästi kaikkea.
Rehellisesti sanoen, en ole koskaan tavannut rikasta henkilöä, jolle riittäisi se rahamäärä ja materia mikä hällä on jo olemassa.
Ei tietenkään mikään nykyinen määrä rahaa voi riittää mihinkään, koska ei sitä ole tarpeeksi. Minäkin haluaisin mielelläni ruokkia jokaisen nälkäänäkevän, mutta ei mulla ole laittaa 50 miljardia euroa joka vuosi niiden ruokiin. Eikä mulla ole laittaa useampaa sataa miljardia kesähuviloihin muilla planeetoilla.
Mutta en mä ainakaan kaipaa jonkin tietyn pisteen jälkeen enää yhtään enempää rahaa, mutta se piste vain on todella korkealla.
Wikipediasta:
"
Vuonna 1978 julkaistun tutkimuksen mukaan lottovoitot ja halvaantuminen vaikuttaisivat onnellisuuteen vain tilapäisesti ja sitten ihmisen onnellisuustaso palautuisi jälleen hänen yksilölliselle normaalitasolleen.[4] Tätä tutkimusta siteerataan usein, ja monen asian katsotaan vaikuttavan onnellisuuteen vain tilapäisesti.
Tuoreissa suurissa paneelitutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että avioero, puolison kuolema, työttömyys, vammautuminen ja vastaavat tapahtumat muuttavat subjektiivista hyvinvointia pitkäaikaisesti. Palautuminen aiemmalle tasolle jää keskimäärin vain osittaiseksi ja riippuu myös synnynnäisistä tekijöistä.[5]
Myös keskisuuren lottovoiton (1 000 - 120 000 puntaa) on sittemmin todettu lisäävän henkistä hyvinvointia pysyvästi 1,4 GHQ-pistettä, jopa kaksi vuotta tapahtuman jälkeen.[6]
Sheldon ja Lyubomirsky (2006) kirjoittavat tutkimuskatsauksessaan, että sekä subjektiivisen että psykologisen hyvinvoinnin muuttaminen pysyvästi onnistuu helpommin omaa toimintaa muuttamalla kuin olosuhteita muuttamalla.[7]"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kyllä, kyllä tarvitaan sitä monottamista että ihminen osaa arvostaa monottamattomuutta.
Mä ymmärsin jo ekasta kerrasta, että sä uskot näin. Sen sijaan kaipailen edelleen perusteluja väitteellesi.
Eihän keskiverto länsimainen ihminen osaa arvostaa sitäkään yltäkylläisyyttä missä saa tällä hetkellä elää, sinäkin odotat vain kartanoita ja kuuraketteja ja niiden tuomaa onnellisuutta, sen sijaan että näkisit sen, mitä sinulla on jo olemassa.
Se, ettei osaa arvostaa jotain olemassaolevaa, ei tarkoita sitä, että olisi järkevää ottaa sitä pois, "jotta arvostaisi". Mikä ihmeen itseisarvo on arvostaa jotain? Miten se parantaa mun elämääni, että mä arvostaisin sitä, etten ole nälkäinen ja syöpäinen? Ei paranna. Sen sijaan se parantaisi, ettei mulla olisi nykyisiä ongelmiani.
Tämä nimenomaan todistaa sen, että onnelisuus ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä, kunhan perustarpeet on tyydytetty.
Aika harvalla on perustarpeet tyydytettyinä. Minullakaan ei ole.
Mitä ongelmia sulla siis on, minkä se kartano ja helikopteri poistaisi? Oletko varma, että ongelmasi johtuu materiasta, eikä pääsi sisällöstä?
Ja kyllä sulla on perustarpeet tyydytetty, et sinä muuten kirjoittelisi siinä ja vastailisi näihin kysymyksiin haaveillen kartanosta ja helikopterista.
Naapurin tupakan haju tulee sisälle, kun tuuletan. Teinit revittelee mopoillaan kun yritän nukkua. Ulkona on helkkarin kylmä ja auringonpaiste kelpaisi kummasti. Kyllä moni näistä ongelmista poistuisi kartanoilla, sähkömopoilla, paremmilla nikotiinikorvikkeilla, yksityislentokoneilla, jne.
Mun suurin ongelmani koskee parisuhdettani ja eroani. Se on aikalailla perustarve, koska pää ei kestä yksinäisyyttä. Riittävä sosiaalisuus on sosiaalisille eliöille perustarve. Mielelläni biotulostaisin itselleni naisen, mutta kun ei vielä tekoäly ole sellaista mulle toteuttamassa. Tämän tietenkin korjaisin ennen helikopteria, mutta kyllä se aurinkoranta helpottaisi sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kasvatettu uskomaan siihen, että vain materia tuo onnellisuutta.
Eihän kukaan tällaiseen edes usko? Tuo on jotain Aku Ankka -tason juttuja, jossa Roope Ankka on onnellinen pelkästään rahasäiliössään uidessaan. Eiköhän valtaosa viimeistään teinivuosinaan huomaa, että suurin onnellisuus tulee jostain aivan muusta kuin materiaalisesta omaisuudestaan.
Talouskasvu tarvitsee sitä, että ihmiset eivät koe olevansa onnellisia vaan yrittävät epätoivoissaan saavuttaa sitä kuluttamalla ja hankkimalla lisää varallisuutta.
Talouskasvu ei ole mikään entiteetti, joka tarvitsisi yhtään mitään. Talouskasvu stoppaa sitten, kun ihmisillä alkaa olemaan riittävästi kaikkea.
Rehellisesti sanoen, en ole koskaan tavannut rikasta henkilöä, jolle riittäisi se rahamäärä ja materia mikä hällä on jo olemassa.
Ei tietenkään mikään nykyinen määrä rahaa voi riittää mihinkään, koska ei sitä ole tarpeeksi. Minäkin haluaisin mielelläni ruokkia jokaisen nälkäänäkevän, mutta ei mulla ole laittaa 50 miljardia euroa joka vuosi niiden ruokiin. Eikä mulla ole laittaa useampaa sataa miljardia kesähuviloihin muilla planeetoilla.
Mutta en mä ainakaan kaipaa jonkin tietyn pisteen jälkeen enää yhtään enempää rahaa, mutta se piste vain on todella korkealla.
Niinhän sinä nyt sanot, että et kaipaa jonkin tietyn pisteen jälkeen yhtään enempää rahaa. Kuten todettu: Nälkä kasvaa syödessä, sillä ei ole mitään merkitystä miltä sinusta tunuu nyt, kun se nyt ajattelemasi enimmäisrahamäärä on kenties hyvinkin kaukana. Ja näillä rikkailla ei todellakaan ole kyse siitä, että haluaisivat ruokkia kaikki nälkäänäkevät haha :D
Päinvastoin, ostelevat mieluummin helikoptereita ja kartanoita ja vaikka niitä saaria ja rohmuavat lisää rahaa itselleen, toki jonkin nimellisen summan joskus lahjoittavat jonnekkin, mutta yleensä asenne on se, että kun on itse rahat tienannut, niin ei ole heidän vika jos jotku toiset ei viitsi ponnistella saavuttakseen saman kuin minkä he on saavuttaneet.
Ja kyllä vain ihmiset uskoo siihen, että materiaa haalimalla saavuttaa onnellisuutta, eivät vain tietoisesti sitä ajattele juur noin. Nytkin on joulu tulossa ja raha virtaa, onnelliset ihmiset juhlisivat joulua ilman materialistisia joululahjoja ja muovitilpehöörillä koristeltua asuntoa. Eihän tuota tarvitse kuin piipahtaa missä tahansa kaupassa, niin näkeehän sen, että se on täynnä täysin turhaa krääsää, joka kuitenkin on siellä, koska ihmiset ostaa sitä, koska kuvittelevat, että onni saavutetaan sillä. Painotan, että en itsekkään ole lähellekkään täysin vapaa tästä ajatuksesta, kuvittelen, että jos ostan isälleni jonkun kivan materialistisen lahjan isänpäiväksi, niin hän tulee varmasti siitä iloiseksi, mikä lisää hänen onneaan, vaikka eihän se lisää sitä onnea kuin ehkä hyvin hetkellisesti, jos välttämättä sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa kyllä, kyllä tarvitaan sitä monottamista että ihminen osaa arvostaa monottamattomuutta.
Mä ymmärsin jo ekasta kerrasta, että sä uskot näin. Sen sijaan kaipailen edelleen perusteluja väitteellesi.
Eihän keskiverto länsimainen ihminen osaa arvostaa sitäkään yltäkylläisyyttä missä saa tällä hetkellä elää, sinäkin odotat vain kartanoita ja kuuraketteja ja niiden tuomaa onnellisuutta, sen sijaan että näkisit sen, mitä sinulla on jo olemassa.
Se, ettei osaa arvostaa jotain olemassaolevaa, ei tarkoita sitä, että olisi järkevää ottaa sitä pois, "jotta arvostaisi". Mikä ihmeen itseisarvo on arvostaa jotain? Miten se parantaa mun elämääni, että mä arvostaisin sitä, etten ole nälkäinen ja syöpäinen? Ei paranna. Sen sijaan se parantaisi, ettei mulla olisi nykyisiä ongelmiani.
Tämä nimenomaan todistaa sen, että onnelisuus ei ole kiinni ulkoisista tekijöistä, kunhan perustarpeet on tyydytetty.
Aika harvalla on perustarpeet tyydytettyinä. Minullakaan ei ole.
Mitä ongelmia sulla siis on, minkä se kartano ja helikopteri poistaisi? Oletko varma, että ongelmasi johtuu materiasta, eikä pääsi sisällöstä?
Ja kyllä sulla on perustarpeet tyydytetty, et sinä muuten kirjoittelisi siinä ja vastailisi näihin kysymyksiin haaveillen kartanosta ja helikopterista.Naapurin tupakan haju tulee sisälle, kun tuuletan. Teinit revittelee mopoillaan kun yritän nukkua. Ulkona on helkkarin kylmä ja auringonpaiste kelpaisi kummasti. Kyllä moni näistä ongelmista poistuisi kartanoilla, sähkömopoilla, paremmilla nikotiinikorvikkeilla, yksityislentokoneilla, jne.
Mun suurin ongelmani koskee parisuhdettani ja eroani. Se on aikalailla perustarve, koska pää ei kestä yksinäisyyttä. Riittävä sosiaalisuus on sosiaalisille eliöille perustarve. Mielelläni biotulostaisin itselleni naisen, mutta kun ei vielä tekoäly ole sellaista mulle toteuttamassa. Tämän tietenkin korjaisin ennen helikopteria, mutta kyllä se aurinkoranta helpottaisi sekin.
Toisaalta, arvostan raitista ilmaa, joka ei haise tupakalle. Hiljaisuus kuulostaa ihanalta kun mopopojat ei rällää, sisällä on lämmin ulkoilman kylmyyden vastapainoksi ja pääset sitä kylmyyttä pakoon, auringonpaiste tulee taas kesällä ja pakkaspäivinä, voin miten ihania hetkiä ne on alkuun, sen kaiken pimeyden jälkeen.
Haluaisit siis elää loputtomasti raittiissa ilmassa, hiljaisudessa, tismalleen oikeassa lämpötilassa ja ainaisessa auringonpaisteessa. Miksi? Olisiko kuitenkin helpompi vain nähdä pilvien hopeareunukset: Jos naapuri polttaa tupakkaa, niin voit sentään sulkea ikkunan, jos ulkona on välillä melua niin tiedät mitä melu on ja voit jälleen nauttia hiljaisuudesta (joka saattaa kuitenkin joskus rikkoutua, joka tuo vaihtelua elämään), valitat kylmyydestä, mutta et osaa nauttia siitä, että saavutat siitä huolimatta lämmön ja no, auringosta sanoinkin jo, jatkuva auringonpaistekkin voi tukahduttaa ja alkaa tympimään.
Ehkä näin, mutta minä kyllä voisin kivuttomasti muistella niitä tuskaisempia hetkiä elämässä, jos liikaa alkaa onnea pukata. Ongelma olisi varmaan sitten ne sukupolvet, joilla ei koskaan ole vastoinkäymisiä juuri ollut (tämä on nähtävissä jo nyt, niitä ongelmia haetaan vaikka kiven kolosta).