Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole kavereita, mitä teen väärin?
04.11.2017 |
Minua pidetään sosiaalisena ihmisenä, ja olenkin kai oikeastikin sellainen. En ole ollenkaan ujo, vaan menen juttelemaan vieraillekin ihmisille, kadullakin jopa. Töissä menen joka päivä kahvihuoneeseen juttelemaan työkavereille. Laittelen vanhoille ystäville viestejä, että mitä kuuluu. Kyselen ja kuuntelen paljon, en niinkään jauha itsestäni, paitsi tietenkin kerron omiakin kokemuksia jos ne puheenaiheeseen liittyy jotenkin. Olen kuitenkin aika puhelias, ja minusta tuntuu että moni pitää minusta paljon ja tutustuu minuun mielellään. Saan ihmiset nauramaankin aika helposti. Olen olemukseltani ihan tavallinen, en mikään outo tai jonkun ääripään edustaja. Luulen, että työkaverit sanoisi että olen iloinen ja kiva ja he mielellään juttelevat kanssani, moni ilahtuu kun tulen vaikka lounaalla samaan pöytään. Mutta kukaan ei koskaan pyydä mukaan lounaalle.
Silti minulla ei ole kavereita. Tutustun hyvin helposti uusiin ihmisiin, mutta niistä ei koskaan tule sellaisia ystäviä, että voisin pyytää heitä vaikka sunnuntaina kahville tai mukaan konserttiin. Tai pyydänkin, mutta yleensä kukaan ei lähde. Yksi puolituttu kyllä aina lähti, mutta ei koskaan pyytänyt minua minnekään eikä oikein kertonut itsestään mitään eikä koskaan itse laittanut viestiä tai soittanut, niin kahden vuoden jälkeen lakkasin yrittämästä ystävystyä hänen kanssaan paremmin. En jotenkin saa yhtään ystävää, saan vain sellaisia pintapuolisia tuttuja, joiden kanssa ei voi mitään satunnaista juttelua isompaa tehdä esim. mennä yhdessä laivalle, shoppailemaan tms.
Mitä ihmettä teen väärin?
Kommentit (65)
En tiedä, samassa suossa olen, tosin en ollenkaan noin sosiaalinen tyyppi. Haluaisin tutustua muutamaan kaveriin/tuttuun syvällisemmin, mutten jotenkin osaa viedä kaveruutta seuraavalle tasolle. Ja tiedän, että heillä on omat elämänsä ja juttunsa ja omatkin kaverinsa jne.. Sen sijaan yksi kaveri haluaa selvästi ystävystyä minun kanssani, mutta hänen seurassaan en jotenkin itse saa ollenkaan tilaa hänen puheliaisuudeltaan enkä koe samaistuvani häneen yhtään. Tosi vaikeaa..
Kai se pitäisi keskusteluja viedä jotenkin henkilökohtaisemmille tasoille, mutta miten ihmeessä vaikuttamatta oudolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, samassa suossa olen, tosin en ollenkaan noin sosiaalinen tyyppi. Haluaisin tutustua muutamaan kaveriin/tuttuun syvällisemmin, mutten jotenkin osaa viedä kaveruutta seuraavalle tasolle. Ja tiedän, että heillä on omat elämänsä ja juttunsa ja omatkin kaverinsa jne.. Sen sijaan yksi kaveri haluaa selvästi ystävystyä minun kanssani, mutta hänen seurassaan en jotenkin itse saa ollenkaan tilaa hänen puheliaisuudeltaan enkä koe samaistuvani häneen yhtään. Tosi vaikeaa..
Kai se pitäisi keskusteluja viedä jotenkin henkilökohtaisemmille tasoille, mutta miten ihmeessä vaikuttamatta oudolta?
Olen miettinyt sitäkin, että enkö anna itsestäni riittävästi, kun keskityn enemmän siihen toiseen ihmiseen enkä jauha itsestäni. Kokeeko ne muut, että minuun on vaikea tutustua? Kyllä välillä puhun itsestäni hyvinkin henkilökohtaisia asioita, olen aika avoin ja suorapuheinen kuitenkin, mutta en silläkään tavalla ole saanut ystäviä. Ehkä kukaan ei osaa samaistua minuun sitten vaikka pitääkin minusta, siitä kai se on kiinni. Ehkä olen sittenkin jotenkin outo vaikka luulen olevani tavallinen. Ap.
On siinä sekin mahdollisuss ettet tee mitään väärin, vaan kaverit eivät tee oikein.
Vierailija kirjoitti:
On siinä sekin mahdollisuss ettet tee mitään väärin, vaan kaverit eivät tee oikein.
Mutta minulla on todella laaja tuttavapiiri (sellaisista moikkaamistutuista ja työtutuista jne), ei heissä kaikissa voi sentään olla vikaa. Silti en ole heistä saanut yhtään läheistä ystävää. Ap.
Onko susta mitään hyötyä? Mitä sun kanssa olemisesta saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko susta mitään hyötyä? Mitä sun kanssa olemisesta saa?
Iloista ja kohteliasta ja huomioonottavaista seuraa vaikka kahville, shoppailemaan, lenkille jne. Kuuntelijan vaikeisiin tilanteisiin. Ystävän, josta voi luottaa että se kuuntelee jos on huolia eikä koskaan kerro niitä kenellekään eteenpäin. Sellaisen ystävän, joka ei vain myötäile vaan sanoo omiakin näkökulmia. Hauskaa seuraa, olen oikeasti hauska ihminen joka tykkää hauskuuttaa myös isommassa seurassa. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko susta mitään hyötyä? Mitä sun kanssa olemisesta saa?
Iloista ja kohteliasta ja huomioonottavaista seuraa vaikka kahville, shoppailemaan, lenkille jne. Kuuntelijan vaikeisiin tilanteisiin. Ystävän, josta voi luottaa että se kuuntelee jos on huolia eikä koskaan kerro niitä kenellekään eteenpäin. Sellaisen ystävän, joka ei vain myötäile vaan sanoo omiakin näkökulmia. Hauskaa seuraa, olen oikeasti hauska ihminen joka tykkää hauskuuttaa myös isommassa seurassa. Ap.
Kuulostaa kivalta. Ehkä heillä on jo valmis ystäväpiiri, eikä sulle ole enää tarvetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen persoona olet? Millaisista ihmisistä itse pidät ja millaisista et?
En tiedä onko olennainen tieto, mutta sanonpa nyt kuitenkin taustastani, että olen 40 ja korkeasti koulutettu. En siis yritä saada mitään teinihenkistä biletysseuraa tms, vaan ihan aikuismaiseen ystävyyteen kavereita. Sellaiseen, jossa puhutaan muustakin kuin kestovaipoista tai arjen pyörittämisestä, tykkään jutella esim. tieteistä, taiteista jne. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan mukavalta mutta missä on aiemmat kaverisi? Reissukaverit on usein niitä jotka on tunnettu jo tosi kauan ja ollaan oltu ystäviä pitkään. Monet lapsesta asti.
Jos sulla on kovat odotukset? Joku juttelee vähän ja olet heti kuvittelemassa elinikäistä ystävyyttä?
Joskus sopivaa kaveria ei vaan ole.
Mieti mitä olisit kiinnostunut harrastamaan, harrastuksissa yhteistä on ainakin se harrastus, erilaisista taustoista riippumatta.
Jotkut löytää kaverin vasta myöhemmällä iällä ja aivan eri paikasta kuin luuli. Mutta, älä odota mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein kysymys: Mikä teissä on kiinnostavaa?
Maailma on täynnä mukavia ja hauskoja ihmisiä, mutta ei niiden kaikkien kanssa mitenkään ehdi ystävystyä. Kivoja ja fiksuja tyyppejä on 13 tusinassa.
Mulla on paljon kavereita ja ystäviä, ja niitä näyttää tulevan koko ajan lisää (ikä n. 30) vaikka en todellakaan ole mikään herttaisuuden perikuva enkä erityisen mukavakaan. Hieman itserakaskin. Mutta mulla on paljon sanottavaa ja jos olen kiinnostunut ihmisestä aidosti, näytän sen avoimesti. Kerron ja kysyn aika erikoisia asioita ja olen täysin läsnä. Nauran ja nauratan, puhun tunteista, kysyn tunteista. Siitä kai se eri tulee.
Ne, jotka ovat jollain tapaa kiehtovia ja heidän kanssa klikkaa hyvin, jäävät ystäviksi ja heihin haluaa panostaa aikaa ja vaivaa. Eräs työkaveri yritti vuosia ystävystyä kanssani. Tylsistyin kuoliaaksi hänen kanssaan, ei mitään persoonaa, kaikki aina niin sovinnaista ja korrektia. Luulen hänen jo luovuttaneen kun en koskaan löydä hänelle aikaa enkä ota häneen yhteyttä. Tylsä mikä tylsä, vaikka mukava ja fiksu olikin.
Mukava, normaali ja sosiaalinen ei vaan riitä. Ei kannata ajatella miksi ei kelpaa tai miten kelpaisi, se on tylsää ja pahvista. Olkaa semmoisia kuin olette, anteeksi pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Onko susta mitään hyötyä? Mitä sun kanssa olemisesta saa?
Niin. Täähän se on tärkeintä ihmisten välisissä kanssakäymisissä, siksi vietänkin mieluummin aikani tietokoneen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa nyt mikään oikein pistä silmään.
Tuli mieleen, että oletko liiankin puhelias ja otat täyden vastuun vuorovaikutustilanteesta, jolloin toisille ei jää paljonkaan tilaa ottaa omaa osaansa ja jakaa vastuuta sosiaalisesta tilanteesta.
Mutta sanot kuitenkin, että olet myös hyvä kuuntelemaan, joten siitä voisi päätellä, ettei se liikapuheliaisuuskaan ehkä ole se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Millainen persoona olet? Millaisista ihmisistä itse pidät ja millaisista et?
Pidän älykkäistä ihmisistä, jotka ajattelevat monipuolisesti ja ovat kiinnostuneita yhteiskunnasta, tieteistä ja kaikenlaisista maailman ilmiöistä, vaikka filosofiastakin. Rakastan ns. syvällisiä keskusteluita noista aiheista ja sellaista ajatusten vaihtoa, jossa molemmat saa uusia oivalluksia. Pidän suorista ihmisistä, jotka uskaltavat puhua avoimesti vaikeista asioista ja jotka ymmärtävät myös elämän ns. varjopuolia. En oikein arvosta pinnallisuutta.
Olen persoonana iloinen, rauhallinen, toiset huomioon ottava, ehkä aika syvällisesti pohdiskeleva, ulospäinsuuntautunut, positiivisesti ajatteleva ja tykkään uusista kokemuksista. Huonoja puoliani on ajoittainen laiskuus sekä kiinnostumattomuus arkisista jutuista.
Ap.
Onko sellaista mahdollisuutta, että olet jopa "liian" sosiaalinen?
Mulle tulee kaupungista mieleen pari tällaista tyyppiä, jotka ovat ikään kuin "kaikkien kavereita". Toinen on sellainen joka puhuu kaikille tuntemattomille tosi tuttavallisesti. Aina kun näen hänet kaupungilla puhumassa jollekin, niin se toinen on lähdössä jonnekin ja saattaa sanoa jotain takaisin, mutta tämä tyyppi vähän kuin seuraa mukana. Hän ei ole missään tapauksessa mitenkään pelottava tai hullu, mutta jotenkin se hänen kaikkiin ihmisiin tasaisesti kohdistuva tuttavallisuus ehkä koetaan "päälle käyväksi"? Olen itsekin hänen kanssaan pari kertaa jotain sanoja vaihtanut, kun olemme kaupungilla törmenneet, mutta tuntuu ettei hän edes muistaisi, että on aiemminkin puhunut mun kanssa. Eli minkäänlaista ihmissuhdetta ei ole syntynyt.
Toinen taas on vähän rauhallisempi ja hän kyllä muistaa eri ihmiset ja hänellä on tuttuja (kun taas tuo yllä kuvattu vaikuttaa siltä, ettei hän muista ihmisiä), mutta hänelle on jopa liian helppo puhua. En osaa selittää miten voi olla liian helppo puhua, kai se on joku sellainen, että tälle ihmiselle "kelpaa kaikki". Ja hän on kaiken kanssa tosi positiivinen ja sellainen jees-jees ja tosi hymyileväinen. Ehkä liian erilainen luonne kuin useimmat, kun yleensä ihmisille juttelu toisten kanssa ei ole pelkästään sellaista tasaisen kivaa. Hän hymyilee aurinkoisesti ja paljon, ehkä jollain tavalla se on vaikeasti samaistuttavaa, vaikka tämä onkin helposti lähestyttävä ihminen.
Ovat ystävällisiä ja todella puheliaita ja mukavia, mutta jotenkin ehkä liiankin puheliaita ja vahingossa varmaan päällekäyviäkin, mutta sen mukavuuden takia heitä ei voi pitää millään tavalla uhkaavina.
Kai ihmissuhteissa pitäisi vallita sellainen tasainen "vetovoima", eikä niin että toinen on huomattavasti innokkaampi kuin toinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko susta mitään hyötyä? Mitä sun kanssa olemisesta saa?
Iloista ja kohteliasta ja huomioonottavaista seuraa vaikka kahville, shoppailemaan, lenkille jne. Kuuntelijan vaikeisiin tilanteisiin. Ystävän, josta voi luottaa että se kuuntelee jos on huolia eikä koskaan kerro niitä kenellekään eteenpäin. Sellaisen ystävän, joka ei vain myötäile vaan sanoo omiakin näkökulmia. Hauskaa seuraa, olen oikeasti hauska ihminen joka tykkää hauskuuttaa myös isommassa seurassa. Ap.
Älykkäillä on vaikeampi löytää ystäviä. Tai ainakin etsitään väärästä paikasta.
Nelikymppisillä perheellisillä ei ole juurikaan aikaa shoppailla tai tehdä laivareissuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on kovat odotukset? Joku juttelee vähän ja olet heti kuvittelemassa elinikäistä ystävyyttä?
Joskus sopivaa kaveria ei vaan ole.
Mieti mitä olisit kiinnostunut harrastamaan, harrastuksissa yhteistä on ainakin se harrastus, erilaisista taustoista riippumatta.
Jotkut löytää kaverin vasta myöhemmällä iällä ja aivan eri paikasta kuin luuli. Mutta, älä odota mitään.
En ole heti odottamasta mitään elinikäistä syvää ystävyyttä. Enkä innostu heti täysillä, jos joku sanoo minulle jotain vähän. En ole todellakaan mikään yli-innokas takertuja, ehkä enemmänkin aika itsenäinen. Tarkoitan aloituksessani ihmisiä, jotka olen tuntenut vuosikausia, mutta en ole onnistunut vuosienkaan aikana ystävystymään heidän kanssaan. Harrastan sellaisia vähän harvinaisempia asioita, joihin en koskaan ole löytänyt harrastuskaveria kenestäkään naisesta. Miehistä kyllä, mutta en kaipaa nyt läheisiä ystäviä miehistä. Aviomies minulla on jo. Ap.
Alue: Aihe vapaa
Ihan sama minulla!