Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole kavereita, mitä teen väärin?
04.11.2017 |
Minua pidetään sosiaalisena ihmisenä, ja olenkin kai oikeastikin sellainen. En ole ollenkaan ujo, vaan menen juttelemaan vieraillekin ihmisille, kadullakin jopa. Töissä menen joka päivä kahvihuoneeseen juttelemaan työkavereille. Laittelen vanhoille ystäville viestejä, että mitä kuuluu. Kyselen ja kuuntelen paljon, en niinkään jauha itsestäni, paitsi tietenkin kerron omiakin kokemuksia jos ne puheenaiheeseen liittyy jotenkin. Olen kuitenkin aika puhelias, ja minusta tuntuu että moni pitää minusta paljon ja tutustuu minuun mielellään. Saan ihmiset nauramaankin aika helposti. Olen olemukseltani ihan tavallinen, en mikään outo tai jonkun ääripään edustaja. Luulen, että työkaverit sanoisi että olen iloinen ja kiva ja he mielellään juttelevat kanssani, moni ilahtuu kun tulen vaikka lounaalla samaan pöytään. Mutta kukaan ei koskaan pyydä mukaan lounaalle.
Silti minulla ei ole kavereita. Tutustun hyvin helposti uusiin ihmisiin, mutta niistä ei koskaan tule sellaisia ystäviä, että voisin pyytää heitä vaikka sunnuntaina kahville tai mukaan konserttiin. Tai pyydänkin, mutta yleensä kukaan ei lähde. Yksi puolituttu kyllä aina lähti, mutta ei koskaan pyytänyt minua minnekään eikä oikein kertonut itsestään mitään eikä koskaan itse laittanut viestiä tai soittanut, niin kahden vuoden jälkeen lakkasin yrittämästä ystävystyä hänen kanssaan paremmin. En jotenkin saa yhtään ystävää, saan vain sellaisia pintapuolisia tuttuja, joiden kanssa ei voi mitään satunnaista juttelua isompaa tehdä esim. mennä yhdessä laivalle, shoppailemaan tms.
Mitä ihmettä teen väärin?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse asiassa huomannut kenekään ystävystyvän johonkin vuosiin. Erilaiset tutut puhuvat kyllä ystävistään, mutta ne on aina sellaisia vanhoja ystäviä heillä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen maininnut minulle yhdestäkään uudesta ystävästä, johon olisi siis ystävystynyt oikeasti läheisesti. Asun eräässä isossa kaupungissa, ehkä se on sitten täällä tavallista, että yli kolmekymppisenä ei enää kukaan saa ystäviä. Ap.
Ystäväpiiriä ei voi aikuisena kamalasti laajentaa, koska jokainen uusi ystävä vie aikaa pois olemassaolevilta ystäviltä. Ja kun on lisäksi työt, perheet ja muut läheiset sekä harrastukset, on aika selvää, ettei aika riitä uusille ystäville.
Tämän ymmärrän ja olenkin ajatellut, että kaikilla tutuillani on jo liikaa ystäviä niin he eivät ehdi enää tutustua minuun lähemmin. Mutta ei kai kaikki sentään voi olla varustettuja laajalla ystäväpiirillä? Lehdistä saan koko ajan lukea, että todella moni on yksinäinen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt mitkä saattavat olla huonoja puoliani mahdollisten ystävyyksien näkökulmasta tai siis syitä miksi joku ei haluaisi olla läheinen ystävä kanssani. En esimerkiksi kovin pitkään jaksa puhua lapsista, sukulaisten sairauksista, siitä mitä lasten koulussa tapahtui, siitä mitä naapuri sanoi rapussa eilen jne. Minulla ei ole lapsia itselläni eikä näin 40-vuotiaana taida tullakaan, joten en tiedä lapsiin liittyvistä asioista paljon. Voin kyllä muutaman tunnin niistä puhua ja kuunnella, mutta jos kaikki juttelut jonkun kanssa koskevat vain lapsia tai sukulaisten sairastumisia tai mitä tekivät viikonloppuna miehen kanssa mökillä, niin alan kai vaikuttaa vähän epäkiinnostuneelta. Tykkään jutella välillä myös jostain ajankohtaisista asioita joita on ollut vaikka uutisissa tai jostain tiedejutusta tms, haluan siis kuulla ihmisten mielipiteitä noihin asioihin. En myöskään erityisemmin seuraa mitään muotitrendejä tai kauneusblogeja tai sellaisia, vaan kiinnostuksen kohteeni on enemmänkin vaikka tekniikkaan tai erääseen harvinaisempaan musiikkigenreen liittyviä. Joten ymmärrän, että en ole kiinnostava ihminen sellaisen näkökulmasta, joka haluaa viettää aikaa puhuen vain perheestä tai vaikka muodista. Mutta kyllä kai minunlaisia ihmisiä muitakin on, ja jostain he saavat ystäviä. Ap.
Mikä sun musiikkigenre on? Haluutko siitä jutskata nyt?
Ei kelpaa älyllinen juttuseura nyt? Vitsi mikä hyypiö olet!
Kiva että ketjuun tulee vielä vastauksia, asia nimittäin vaivaa minua todella ja olen kiitollinen kaikista kommenteista.
Yritin siis eilisissä viesteissäni kuvata, että tykkäisin ystävien kanssa tehdä monenlaisia erilaisia juttuja, esimerkiksi shoppailla, käydä ravintolaillallisilla, lenkillä, kahviloissa, museoissa, vaikka laivalla tms. Mutta mitään näistä en ehdottomasti vaadi että tehdään yhdessä, voin kaikkia tehdä yksinkin. Yritin vain sanoa, että minä tykkään monenlaisesta tekemisestä ja siksi minulle sopisi monenlaiset eri jutut, mistä ihmiset monesti on kiinnostuneita, aika laidasta laitaan asiat siis. Ei siis tarvitse lähteä shoppailemaan, minulla on ollut eräs miespuoleinen ystävä joka oli pitkään työtön ja me käytiin aina vain kävelyllä ja juteltiin kaikenlaista. Se on varmaan totta, että monella on arjessa niin kiire, että he jaksavat kavereiden kanssa tehdä vain sellaista, mikä ei rasita aivoja. Minun aivoja vaan ei rasita tieteistä ja taiteista juttelu vaan ne on tapa rentouttaa aivoja, mutta uskon että vain sellaisille, jotka niitä asioita harrastavat, muille ne varmaan onkin aika aivoja rasittavaa.
Minulla kyllä on tosiaan ollut aikuisena miespuoleisia ystäviä, ja mielestäni minun on ollut helppo saada miehistä ystäviä (siis vain ystäviä). Mutta niissä on monesti käynyt niin, että se mies onkin sitten kuvitellut jossain vaiheessa jotain enemmän, joten ystävyys on kaatunut siihen. En halua nyt naimisissa olevana enää tällaisia ystävyyksiä, joten olen viime vuosina ajatellut että ystäviksi voisi sopia vain naiset, vaikka sinänsä miehet on minun mielestä ihan yhtä fiksuja ja kivoja kuin naiset, mutta ehkä uudet ystävyydet miesten kanssa ei ole kovin yksinkertaisia varatulle naiselle. Ap.