Lue keskustelun säännöt.
Jo on taas hyvät ohjeet lapsensa syöpäsairaudelle menettäneen kohtaamiseen!
04.11.2017 |
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.
Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hankalaa olla vanhemman tukena. Ikinä ei tiedä, sanotko oikein vai väärin.
Tämä kiteyttää hyvin sen ongelman. Miksi osa syöpäsairaista jää ilman tukea ja ystävän katoavat.
Tiedän mistä puhun. 2 ystävää on menettänyt lapsensa syövälle. Joskus on parasta olla ihan hiljaa ja kävellä ystävän vieressä metsässä. Siellä on tilaa hengittää, itkeä ja välillä jopa nauraa. Tärkeintä on pysyä vierellä ja tukena.
Juuri näin. Onko pakko sanoa yhtään pitään? Jos lapsensa menettänyt ei innostu siitä, että kerrot tietäväsi miltä se tuntuu kun sinulta kuoli joskus lapsena koira, niin ihan oikeasti, olkaa hiljaa. Ei surevaa tarvitse tsempata tai ilahduttaa. Riittää, että on läsnä.
Hiljaisuus on hyvästä. Jos ystävä romahtaa, ota tukeva ote ja halaa. Jos ystävä nauraa ja tuntee siitä häpeää naura mukana ja halaa silloinkin. Jaettu suru on helpompi kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheet taisteluista pitäisi muka lopettaa. No entäs kun joku syöpää sairastava itse puhuu taistelevansa ja näyttävänsä vielä sille syövälle. Eikö hänellä ole oikeutta siihen, jos se helpottaa häntä?
Ja kuinka tyhmä pitää olla että oikeasti kuvittelee yhtään kenenkään ajattelevan että syöpään kuollut oli vain huono taistelija?
Minä en usko että kukaan ajattelee noin? En ymmärrä miten joku voi edes kuvitella että kukaan oikeasti ajattelisi niin.
Jutussa pisti silmään tuo Kaarinan: "kunhan ei vaan heittäydy katkeraksi..."
Kuka muka päättää vaan heittäytyä katkeraksi?
Ihmeen alentuvaa ihmisiltä päättää että toiset ovat tahallaan katkeriksi heittäytyjiä ja todella kummallisella tavalla rumaa, päättää että muut pitävät syöpään kuollutta häviäjä luuserina.
Tuo on sellaista olkiukon mäiskämistä että oksat pois.
EI KUKAAN PIDÄ LUUSEREINA KUOLLUTTA! Sitä ajatusta vastaan on turha märistä. Se on omassa päässänne.
Minä en ole menettänyt lasta syövälle, mutta olen itse sairastanut rintasyövän ja parantunut siitä, en taistelemalla, vaan lääketieteen, lääkärien ja lääkkeiden ansiosta. Tunnen ihan tasan tarkkaan tuon tunteen, jota Kaarina kuvailee, että syöpään kuollutta pidetään huonona taistelijana. Ja kyllä se ärsyttää!
Toinen juttu, jota ihmettelin sairastuttuani: ihmiset, joille kerroin sairaudestani, jakautuivat kahteen ryhmään: ne, jotka halusivat rohkaista, ja kertoivat kaikista tutuistaan ja kumminkaimoistaan, jotka olivat parantuneet rintasyövästä. Tarkoitus oli tietenkin hyvä, mutta eihän se oikeasti mitään lohduttanut, sillä rintasyöpää on niin monen laatuista, ettei jonkun tuntemattoman parantuminen omasta syövästään paljon lohduttanut. Tämän pidin toki omana tietonani, en halunnut mitätöidä toisten hyvää tarkoittavia rohkaisuyrityksiä. Toinen ryhmä olivat sitten ne, jotka heti alkoivat listata kaikkia tietämiään ihmisiä, jotka ovat kuolleet rintasyöpään. Samasta syystä kuin edellisen ryhmän lohdutusyritykset eivät oikeasti lohduttaneet, eivät nämä pelotteluyrityketkään oikeasti säikäyttäneet. Mutta ihmettelen kyllä, mihin nämä ihmiset toiminnallaan pyrkivät!
hei, minäkin sairastin rintasyövän ja toivon, että pysyy poissa. Kokemukset samnasuuntaisia. Olen tosi tyytyväinen.että en kertonut juuri kenellekään sairaudestani, joten säästyin monelta ikävältä kommentilta.
Koska en saanut sytostaatteja, niin päällepäin kukaan ei tiennyt mitään.
Kälyni alkoi tosin kertoa kaikista tautiin kuolleista ja yhdelle ystävälle kerroin hormonihoidon ikävistä puolista, niin hän kommentoi, että jos sairastuu syöpään, niin ei kyllä ota mitään hoitoa, ettei tarvi olla invalidi.
Ne taisteluista puhujat saisivat työntää päänsä ........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottaako sinulle ap ihan hirveästi kipua laittaa LINKKI juttuun, jota haukut?
https://www.mtv.fi/lifestyle/hyvaa-elamaa/artikkeli/tyttareni-kuoli-syo…
Jutussa aikuisen lapsensa rintasyövälle menettänyt nainen kertoo, miltä ihmisten kommentit SILLOIN aikanaan tuntuivat. Hänen oma mielensä oli kaaoksessa, ja on aika ymmärrettävää että silloin melkein mikä tahansa kommentti voi tuntua pahalta, ihan vaan siksi, että se koskee arkaa ja kauheaa asiaa. Muistuttaa siitä, mikä ahdistaa kaikkein eniten.
Ei hän ole todennäköisesti mitenkään ideoinut jutun hömelöä muotoilua. Siitä on vastuussa jutun kirjoittanut toimittaja Piia Turunen. Haukkukaa häntä, ei lapsensa menettänyttä äitiä. Eiköhän Kaarina ymmärrä oikein hyvin sen, että kenenkään - edes surevan äidin - ajatuksia ei voi lukea ja siksi hyväätarkoittavat kommentit voivat kääntyä itseään vastaan.
Hän itsekin sanoo jutussa näin:
"Totta kai ne on tarkoitettu lohduttaviksi, mutta siinä hetkessä ne eivät tunnu siltä."
PS: Kolmosen kommentti on minusta käsittämätön. Kuvitteletko sinä, että lapsensa menettänyt äiti ihan tahallaan on ahdistunut ja "kohtelee muita inhottavasti"? Että hän jotenkin korottaa itsensä jalustalle?! Ei hyvää päivää nyt...
Ei tuota kipua. (halusitko vähän vittuilla tuolla kysymykselläsi ehkä?) En laittanut linkkiä siksi, että jokainen osaa sen käydä itse noilla spekseillä lukemassa. Linkitykset monesti estävät tällä palstalla koko viestin läpipääsyn. Siksi en linkittänyt,
Anteeksi jos sinulle tuli nyt kipua, kun itse jouduit etsimään jutun =D
Olen siis ap. ja TADAAA myös 3.
Kuvittelen kyllä oikeasti että sellaisiakin ihmisiä on jotka tahallaan siirtävät pahaa oloaan toisiin.
Ja kyllä todellakin olen siinä käsityksessä että jotkut surevat ihmiset todellakin korottavat itsensä muiden yläpuolelle ja sieltä käsin mätkivät toisia ihmisiä, kun KERRANKIN oikeutetusti muka niin saavat tehdä, koska suru.
Ja kyllä ihmettelen koko juttua ja toimittajaakin.
-Kipuileva ap. =D
No eikä estä, todellakaan. Linkit saa ja ne jopa pitää laittaa, koska on asiallista helpottaa muiden mahdollisuutta tarkistaa, oletko tulkinnut jonkin tekstin oikein. Tai jopa sitä, valehteletko tyystin, sitäkin tapahtuu.
Minusta tuntuu todella omituiselta ajatus, että sinusta joku on ollakseen sen varjolla, että lapsi kuoli syöpään. Jos tuota empatiakyvytöntä asennettasi soveltaa, kenellekään ei kannata uhrata myötätuntoa, koska "se vaan nostaa itseään jalustalle".
Jos joku purkaa pahaa oloaan olemalla kiukkuinen tai lyhytpinnainen, se ei varmasti ole mikään suunniteltu strategia. Oman lapsen kuolema on niin valtava kriisi, ettei siinä suunnitella ja toteuteta mitään tuollaisia salaliittosuunnitelmia, mitä sinä uumoilet! Siinä surraan, ahdistutaan, mietitään itsaria, vihataan maailmaa ja kohtaloa, ollaan katkeria kaikille ja ennen kaikkea "jumalille", kaivataan ihan kamalasti ja yritetään selvitä koko kaaoksesta hengissä.
Ei mietitä keinoja kiukutella ystäville.
Huomaan, ettet ole ikinä menettänyt läheisiäsi. Toivon todellakin, että et menetäkään, mutta jos menetät, muista silloin nykyinen asenteesi.
6
Huomasit väärin. Minä otan lohdutukset vastaan enkä kiukuttele ystävilleni. En käännä kaikkea mitä lohduttajat sanovatkin törkeydeksi ja pahuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hankalaa olla vanhemman tukena. Ikinä ei tiedä, sanotko oikein vai väärin.
Tämä kiteyttää hyvin sen ongelman. Miksi osa syöpäsairaista jää ilman tukea ja ystävän katoavat.
Tiedän mistä puhun. 2 ystävää on menettänyt lapsensa syövälle. Joskus on parasta olla ihan hiljaa ja kävellä ystävän vieressä metsässä. Siellä on tilaa hengittää, itkeä ja välillä jopa nauraa. Tärkeintä on pysyä vierellä ja tukena.
Juuri näin. Onko pakko sanoa yhtään pitään? Jos lapsensa menettänyt ei innostu siitä, että kerrot tietäväsi miltä se tuntuu kun sinulta kuoli joskus lapsena koira, niin ihan oikeasti, olkaa hiljaa. Ei surevaa tarvitse tsempata tai ilahduttaa. Riittää, että on läsnä.
Hiljaisuus on hyvästä. Jos ystävä romahtaa, ota tukeva ote ja halaa. Jos ystävä nauraa ja tuntee siitä häpeää naura mukana ja halaa silloinkin. Jaettu suru on helpompi kantaa.
Minä en pidä että minua halataan tai kosketellaan. Enkä voi sietää sitä että ihmiset möllöttävät hiljaa vaikean näköisinä, eivätkä uskalla sanoa minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin merkillinen ap tuo asenteesi, että sureva ei saisi olla kiukkuinen. Nöyrästi pitäisi hymy naamalla ottaa vastaan kaikki kommentit ja olla Kiitollinen isolla koolla siitä, että joku viitsii lapsensa menettänyttä ylipäätään lohduttaa.... Totta kai niitä arvioi itsekseen, tuon jutun haastateltu äiti tuskin alkaa kenellekään raivota tyhmistä puheista.
Mielestäni ihminen saa olla kiukkuinen ja se on tervettäkin. Että älä höpötä.
Sinä et näyttänyt ymmärtävän mitä ajoin takaa. Se voi olla minun puutteellisen ulosantini syytä. Tai sinussa voi olla vika. What ever.
Rautalankaa: Jutussa oli kielletty kaikki sanomiset, ja sitten vielä kielletty selän kääntäminen, ja tämän jälkeen syytettiin muita vielä ryhdittömyydestä.
Ei ihan oikeasti ole ihme jos ihmiset kääntävät selän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin merkillinen ap tuo asenteesi, että sureva ei saisi olla kiukkuinen. Nöyrästi pitäisi hymy naamalla ottaa vastaan kaikki kommentit ja olla Kiitollinen isolla koolla siitä, että joku viitsii lapsensa menettänyttä ylipäätään lohduttaa.... Totta kai niitä arvioi itsekseen, tuon jutun haastateltu äiti tuskin alkaa kenellekään raivota tyhmistä puheista.
Paitsi koko maailmalle, kun tuolla on ihan lehtijuttu asiasta.
Tosi ikävää Kaarinalle tuo juttu, mutta minusta tuo lehtijuttu on niin huonosti tehty, että se on jopa vahingollinen.
Tuon luettuaan kukaan ei enää uskalla sanoa yhtään mitään kenellekään sairastavalle/omaiselle, koska jutussa kiellettiin ja lytättiin kaikki asiat loukkaavina, itsekkäinä ja hirviömäisinä.
Nyt voi käydä katsokaas niin, että joku ihminen jää tyystin vaille tukea, koska ihmiset ajattelevat hänen olevan samanlainen kuin K.
Yritin kerran vilpittömästi ja parhaani mukaan lohduttaa keskenmenon saanutta kaveria, ja vähän sen jälkeen luin artikkelin "älä sano näitä keskenmenoa surevalle". Arvatkaa vaan oliko lohdutusyritykseni siellä, jaiks. Onneksi kaveri ei ainakaan silminnähden loukkaantunut mutta jatkossa en kyllä uskalla sanoa mitään muuta kuin sen "olen kovin pahoillani".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttäkää minulle se ihminen joka on väittänyt syöpään kuollutta huonoksi häviäjäksi?
Samanlaista loukkaantumista esiintynyt nykysukupolvella, jolta ei saa tavallisen jutustelun merkeissä tiedustella aikooko hankkia lapsia koska tämä on muka sadistista kiusaamista ja utelua ja sairasta kiinnostusta toisen petipuuhiin. Ymmärrän että lapsettomalle aihe on vaikea mutta jos ei tiedä toisen olevan lapseton vaan ihan vaan onnellisessa parisuhteessa elämää rakentava ystävä, jonka kanssa keskustellaan työnhausta ja asunnon hankinnasta niin lapsiasia on ihan tavallinen keskustelunaihe ja unelmoinnin kohde. Nykyään sitten leimataan toinen toistaan paremmilla haukkumasanoilla ihmiset jotka haluavat puhua vauvauutisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin kerran vilpittömästi ja parhaani mukaan lohduttaa keskenmenon saanutta kaveria, ja vähän sen jälkeen luin artikkelin "älä sano näitä keskenmenoa surevalle". Arvatkaa vaan oliko lohdutusyritykseni siellä, jaiks. Onneksi kaveri ei ainakaan silminnähden loukkaantunut mutta jatkossa en kyllä uskalla sanoa mitään muuta kuin sen "olen kovin pahoillani".
7,4 miljardia ihmistä omaa jokainen omanlaisensa triggeröitymis sanansa. Sitten ne vaan kerätään yhteen kaikki ja yleistetään kaikkia koskeviksi.
Minua ei esim. loukkaa vaikka joku sanoisi "tiedän miltä susta tuntuu" tai kertoisi jostain kohtalotoverista tai tutustaan jolle on käynyt asia x. Mutta jotain toista hirveästi loukkaa ja satuttaa sellainen, niin sitten se varmaan loukkaa minuakin. Tai pitää ainakin lähteä siitä että en tule kestämään psyykkisesti jos minulle noin "kehdataan" sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Empatia auttaa. Mitä itse haluaisit kuulla suuressa surussa?
No vaikka noita rohkaisuja ja että ihmeitä tapahtuu, ne on nyt kumminkin kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tiedät ettei toivoa paranemisesta ole, ihmeiden povaaminen on oikeasti röyhkeää. Kyllä vaan, nuorella ihmisellä voi olla edessään varma syöpäkuolema.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikki nuo ohjeet, joita ap siteeraa, ovat ihan itsestään selviä. Pitää olla aika pahvi että menee kuolevan omaiselle puhumaan ihmeistä tai kehumaan reippautta tai kauhistelemaan ja päivittelemään. Mutta sen sijaan, että empatiakyvytön ap ottaisi opikseen, hän alkaa dissata surevaa vääristä tunteista. Just.
Ai olen empatiakyvytön. No läheiseni ovat toista mieltä, ja he sentään tuntevat minut, ja sinä et.
Minä et itse loukkaannu jos joku kauhistuu minun puolestani minulle tapahtuneesta pahasta. Ajattelen että hän myötäelää kanssani.
Minä en loukkaannu jos joku tsemppaa minua sanomalla reippaaksi. Hui kamalaa, hui hirveää, ihan reippaaksi, apua. Olen nyt empatiakyvytön kun en osannut arvata että joku K. saattaa loukkaantua sellaisesta.
En ole dissannut tunteista. Älä valehtele! Olen dissannut noista jutussa olevista älä sitä älä tätä jutuista.
Lue ne. Sinä et lukenut juttua, kun en laittanut linkkiä ja et osannut itse etsiä. Tuolla on joku minua viisaampi ja parempi laittanut tosin sen linkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedät ettei toivoa paranemisesta ole, ihmeiden povaaminen on oikeasti röyhkeää. Kyllä vaan, nuorella ihmisellä voi olla edessään varma syöpäkuolema.
Minusta ei ole röyhkeää.
Mitäpä jos menet sanomaan sanan kuolema ja myönnät siinä että joo sä tosiaan olet kuolemassa. Onko ok?
Kun niitä ihmeitä oikeasti tapahtuu. Ja kun ne hoidot oikeasti kehittyvät, vaikka toista kovasti yritetään väittää.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Yritti varmaan saada sinua jotenkin ajattelemaan että nyt olet vahvempi, kun olet kokenut tuon. Eli et varmaan enää pikku asioista samalla tavalla ota pulttia.
Tuskin oikeasti on kateellinen, sanoi vain hölmösti, kun ei osannut paremmin toimia.
Tai voihan hän oikeasti kokea olevansa sinua alempana henkisesti, koska hänellä ei ole "kokemuksia". Ihmiset kun joskus tapaavat myös kilpailla kokemuksillaan, ja luovat illuusioita, että kokemattomat ihmiset ovat mistään mitään tietämättömiä raakileita ja henkisesti pienempiä tai jotain semmoista paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia auttaa. Mitä itse haluaisit kuulla suuressa surussa?
No vaikka noita rohkaisuja ja että ihmeitä tapahtuu, ne on nyt kumminkin kielletty.
Älä rohkaise ketään, se loukkaa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Yritti varmaan saada sinua jotenkin ajattelemaan että nyt olet vahvempi, kun olet kokenut tuon. Eli et varmaan enää pikku asioista samalla tavalla ota pulttia.
Tuskin oikeasti on kateellinen, sanoi vain hölmösti, kun ei osannut paremmin toimia.
Tai voihan hän oikeasti kokea olevansa sinua alempana henkisesti, koska hänellä ei ole "kokemuksia". Ihmiset kun joskus tapaavat myös kilpailla kokemuksillaan, ja luovat illuusioita, että kokemattomat ihmiset ovat mistään mitään tietämättömiä raakileita ja henkisesti pienempiä tai jotain semmoista paskaa.
En tiedä miksi hän sanoi niin mutta teki mieli napata niskasta kiinni ja kiikuttaa kuuntelemaan kuolemaa tekevän lapsen ulinaa osastolle. Mutta olin hiljaa, koska ei muut ymmärrä. Eikä heidän toivottavasti koskaan tarvitse. Jossain tulee kuitenkin vastaan sietokyvyn rajat meistä jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Jos on lapsensa menettänyt, niin sairaita on nuo "lohdun sanat". Ihmeitä tapahtuu, syöpähoidot kehittyy.. niin mitä hittoa, jos lapsi on jo menetetty. Turpiin tulis, jos minä itkisin surua ja joku tuollaisia aivopieruja päästelis..
Että oliko tässä nyt todella kyse komenteista lapsensa menettäneelle vai että lapsi on sairadtunut..
Minusta on hyvin merkillinen ap tuo asenteesi, että sureva ei saisi olla kiukkuinen. Nöyrästi pitäisi hymy naamalla ottaa vastaan kaikki kommentit ja olla Kiitollinen isolla koolla siitä, että joku viitsii lapsensa menettänyttä ylipäätään lohduttaa.... Totta kai niitä arvioi itsekseen, tuon jutun haastateltu äiti tuskin alkaa kenellekään raivota tyhmistä puheista.