Lue keskustelun säännöt.
Jo on taas hyvät ohjeet lapsensa syöpäsairaudelle menettäneen kohtaamiseen!
04.11.2017 |
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.
Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Kommentit (62)
Ihan vain kuriositeettinä pohdin, että onkohan tuollainen kaiken röyhkeänä ja törkeänä kokeminen yliloukkaanutminen yleisempää naisten kohdalla, vai tekevätkö miehetkin tuota?
Muistui mieleeni kun joku mies vähän aikaa sitten kertoi baby showerissa saaneensa naisten raivon, kun sainoi lasta enkeliksi tms.
Itse en muista että koskaan kukaan mies olisi sanonut "älä koskaan sano näin tai noin" tai että "noin ei vaan sanota"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Jos on lapsensa menettänyt, niin sairaita on nuo "lohdun sanat". Ihmeitä tapahtuu, syöpähoidot kehittyy.. niin mitä hittoa, jos lapsi on jo menetetty. Turpiin tulis, jos minä itkisin surua ja joku tuollaisia aivopieruja päästelis..
Että oliko tässä nyt todella kyse komenteista lapsensa menettäneelle vai että lapsi on sairadtunut..
Minä taidan olla sitten ihan sairas ja paha, koska olisin voinut hyvinkin sanoa jollekin että hän on tosi reipas tai vahva tms. tai että ihmeitäkin tapahtuu. Olisin voinut myös kauhistua ja ilmaista se jotenkin tuohon tyyliin, että voi ei miksi?
Olen varmaan tosi autisti ja tunnevammainen ja tyhmä kun en mitenkään osannut arvata ja kuvitellakaan että se olisi törkeää ja itsekästä.
Enpäs kuitenkaan tunnetasolla koe olevani paha tai hirveä. hihii..
Mikä jiton yliloukkaantuminrn?
Lapsi eilen kuollut ja joku besserwisser tulisi selostaan, että älä huoli kun ihmeitä tapahtuu. Ei hele.. nouseeko lapsi kuolleista ja saa eteenpäin kehittyneitä syöpähoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Muistuuko mitään mikä olisi ollut mielestäsi lohduttavaa tai tukenut sinua? Minua kiinnostaa tietää mitä saa sanoa. Se kiinnostaa enemmän kuin loputtomat älä älä älä älä ikinä koskaan tai olet röyhkeän paha.
Vierailija kirjoitti:
Mikä jiton yliloukkaantuminrn?
Lapsi eilen kuollut ja joku besserwisser tulisi selostaan, että älä huoli kun ihmeitä tapahtuu. Ei hele.. nouseeko lapsi kuolleista ja saa eteenpäin kehittyneitä syöpähoitoja.
Onko sinulle käynyt noin? Onko sanoja tiennyt että lapsesi kuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jollakin on lapsi saanut syövän, niin minä sanon että äläpä vaan elättele mitään toiveita. Ihmeitä ei tapahdu ja sinä et ole reipas vaan pakosta tuossa tilanteessasi.
En ilmaise mitenkään että asia on mielestäni kauhea. Sanon vaan mekaanisesti ja ilmeettömästi että otan osaa. Sitten tuijotan kuin tonnin seteli sketsissä.
En käännä selkää. Pyörin siinä toisen edessä rintama suunta koko ajan häneen päin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä jiton yliloukkaantuminrn?
Lapsi eilen kuollut ja joku besserwisser tulisi selostaan, että älä huoli kun ihmeitä tapahtuu. Ei hele.. nouseeko lapsi kuolleista ja saa eteenpäin kehittyneitä syöpähoitoja.
Minusta se on tosi voimakasta yliloukkaantumista kun suututaan ja haukutaan toinen törkeäksi jos hän sanoo sinua reippaaksi ja vahvaksi.
Sekin on yliloukkaantumista kun naislauma alkaa säksättämään baby showerin miehelle kun tämä sanoi lasta enkeliksi.
Tuollaisia esimerkkejä. Haluatko lisää, vai väitätkö maailman tappiin saakka, ettei sellaista ilmiötä kuin yliloukkaantuminen ole olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheet taisteluista pitäisi muka lopettaa. No entäs kun joku syöpää sairastava itse puhuu taistelevansa ja näyttävänsä vielä sille syövälle. Eikö hänellä ole oikeutta siihen, jos se helpottaa häntä?
Ja kuinka tyhmä pitää olla että oikeasti kuvittelee yhtään kenenkään ajattelevan että syöpään kuollut oli vain huono taistelija?
Minä en usko että kukaan ajattelee noin? En ymmärrä miten joku voi edes kuvitella että kukaan oikeasti ajattelisi niin.
Jutussa pisti silmään tuo Kaarinan: "kunhan ei vaan heittäydy katkeraksi..."
Kuka muka päättää vaan heittäytyä katkeraksi?
Ihmeen alentuvaa ihmisiltä päättää että toiset ovat tahallaan katkeriksi heittäytyjiä ja todella kummallisella tavalla rumaa, päättää että muut pitävät syöpään kuollutta häviäjä luuserina.
Tuo on sellaista olkiukon mäiskämistä että oksat pois.
EI KUKAAN PIDÄ LUUSEREINA KUOLLUTTA! Sitä ajatusta vastaan on turha märistä. Se on omassa päässänne.
Minä en ole menettänyt lasta syövälle, mutta olen itse sairastanut rintasyövän ja parantunut siitä, en taistelemalla, vaan lääketieteen, lääkärien ja lääkkeiden ansiosta. Tunnen ihan tasan tarkkaan tuon tunteen, jota Kaarina kuvailee, että syöpään kuollutta pidetään huonona taistelijana. Ja kyllä se ärsyttää!
Toinen juttu, jota ihmettelin sairastuttuani: ihmiset, joille kerroin sairaudestani, jakautuivat kahteen ryhmään: ne, jotka halusivat rohkaista, ja kertoivat kaikista tutuistaan ja kumminkaimoistaan, jotka olivat parantuneet rintasyövästä. Tarkoitus oli tietenkin hyvä, mutta eihän se oikeasti mitään lohduttanut, sillä rintasyöpää on niin monen laatuista, ettei jonkun tuntemattoman parantuminen omasta syövästään paljon lohduttanut. Tämän pidin toki omana tietonani, en halunnut mitätöidä toisten hyvää tarkoittavia rohkaisuyrityksiä. Toinen ryhmä olivat sitten ne, jotka heti alkoivat listata kaikkia tietämiään ihmisiä, jotka ovat kuolleet rintasyöpään. Samasta syystä kuin edellisen ryhmän lohdutusyritykset eivät oikeasti lohduttaneet, eivät nämä pelotteluyrityketkään oikeasti säikäyttäneet. Mutta ihmettelen kyllä, mihin nämä ihmiset toiminnallaan pyrkivät!
Siis miten ja kuka piti huonona taistelijana. Minä en usko että kukaan pitää.
Vierailija kirjoitti:
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Siis oliko tuossa nyt jotain jota perusjärkevä ihminen ei ilman erillisiä ohjeita tajuaisi? En ole menettänyt lastani syövälle, mutta kyllähän se nyt idioottikin tietää ettei toisen menetyksen tai surun _kauhistelu_ ole kohteliasta, ei se auta, se tekee sen kauhistelijan järkytyksestä keskustelun ytimen. Ja jos jonkun lapsi on jo kuollut, niin ei häntä tässä omassa surussa lohduta että joku muu lapsi joskus muulloin ehkä ei kuole (vaikka muuten se nyt tietysti on kiva juttu). Reippaaksi ja vahvaksi kehuminen on tosi riskaabelia, koska se on ensinnäkin muilta kuin ihan läheisimmiltä tosi alentuvaa ("tässäpä minun arvioni suoritutumisestasi tässä tilanteessa") ja toisekseen asettaa ihmiselle se odotuksen että reippaus ja vahvuus on toivottavaa ja ihailtavaa, ja murtuminen, romahtaminen ja kannattelun tarvitseminen jotenkin huonommin suoriutuvn ihmisen merkki.
Se on oikeasti vaikeaa mitä siihen sanoa. Mutta ei kai oikeasti ole jollekin yllätys ettei noin kannata sanoa? Vähän suhteesta riippuen viisainta voi olla ottaa osaa, olla hiljaa mutta läsnä, kysyä jotain / tarjota apua tai osoittaa empatiaa elekielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Muistuuko mitään mikä olisi ollut mielestäsi lohduttavaa tai tukenut sinua? Minua kiinnostaa tietää mitä saa sanoa. Se kiinnostaa enemmän kuin loputtomat älä älä älä älä ikinä koskaan tai olet röyhkeän paha.
Normaali elämä. Muiden lasten kuulumiset. Ystävän kihlajaiset. Joulu. Matkasuunnitelmat. Villasukat. Hassut lastenkirjat :,)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empatia auttaa. Mitä itse haluaisit kuulla suuressa surussa?
No vaikka noita rohkaisuja ja että ihmeitä tapahtuu, ne on nyt kumminkin kielletty.
Älä rohkaise ketään, se loukkaa. Piste.
Siinä vaiheessa, jos vanhempi alkaa valmistautua lapsensa varmaan kuolemaan tai edes pyörittelee pelkoa siitä mielessään, muiden ihmisten kyvyttömyys kohdata tätä ja taipumus jankuttaa jostain ihmeistä ja hoitojen kehittymisestä jättää vanhemman ihan hirvittävän yksin niiden tunteidensa kanssa. Pitäisi vain toivoa, uskoa, tsempata, eikä pelätä, valmistautua, työstää ja luopua. Joskus noita jälkimmäisiäkin kuitenkin pitää tehdä, ja on kiva jos niitä ei tartte tehdä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Siis oliko tuossa nyt jotain jota perusjärkevä ihminen ei ilman erillisiä ohjeita tajuaisi? En ole menettänyt lastani syövälle, mutta kyllähän se nyt idioottikin tietää ettei toisen menetyksen tai surun _kauhistelu_ ole kohteliasta, ei se auta, se tekee sen kauhistelijan järkytyksestä keskustelun ytimen. Ja jos jonkun lapsi on jo kuollut, niin ei häntä tässä omassa surussa lohduta että joku muu lapsi joskus muulloin ehkä ei kuole (vaikka muuten se nyt tietysti on kiva juttu). Reippaaksi ja vahvaksi kehuminen on tosi riskaabelia, koska se on ensinnäkin muilta kuin ihan läheisimmiltä tosi alentuvaa ("tässäpä minun arvioni suoritutumisestasi tässä tilanteessa") ja toisekseen asettaa ihmiselle se odotuksen että reippaus ja vahvuus on toivottavaa ja ihailtavaa, ja murtuminen, romahtaminen ja kannattelun tarvitseminen jotenkin huonommin suoriutuvn ihmisen merkki.
Se on oikeasti vaikeaa mitä siihen sanoa. Mutta ei kai oikeasti ole jollekin yllätys ettei noin kannata sanoa? Vähän suhteesta riippuen viisainta voi olla ottaa osaa, olla hiljaa mutta läsnä, kysyä jotain / tarjota apua tai osoittaa empatiaa elekielellä.
No minäpä olen sitten idiootti, kun luontaisesti reagoin pahoihin asioihin kauhistumalla ja järkyttymällä.
Anteeksi vaan kovin paljon.
Ja kyllä muuten sanon ihmiselle jota pidän vahvana ja reippaana, että pidän häntä vahvana ja reippaana.
Enkä koe että olen olen röyhkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Muistuuko mitään mikä olisi ollut mielestäsi lohduttavaa tai tukenut sinua? Minua kiinnostaa tietää mitä saa sanoa. Se kiinnostaa enemmän kuin loputtomat älä älä älä älä ikinä koskaan tai olet röyhkeän paha.
Normaali elämä. Muiden lasten kuulumiset. Ystävän kihlajaiset. Joulu. Matkasuunnitelmat. Villasukat. Hassut lastenkirjat :,)
Nuo on kumminkin ihan selvästi kielletty jo. Ei saa omista asioistaan kertoa. Ja sen kuulema jokainen normaali ja empaattinen ihminen tietää, tai on idiootti.
En minä uskalla mitään hassua lasten kirjaa kenellekään viedä enää, koska se voi olla mitätöivää.
Enkä uskalla mistään kihlajaisistakaan kertoa, koska itsekästä ja röyhkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Siis oliko tuossa nyt jotain jota perusjärkevä ihminen ei ilman erillisiä ohjeita tajuaisi? En ole menettänyt lastani syövälle, mutta kyllähän se nyt idioottikin tietää ettei toisen menetyksen tai surun _kauhistelu_ ole kohteliasta, ei se auta, se tekee sen kauhistelijan järkytyksestä keskustelun ytimen. Ja jos jonkun lapsi on jo kuollut, niin ei häntä tässä omassa surussa lohduta että joku muu lapsi joskus muulloin ehkä ei kuole (vaikka muuten se nyt tietysti on kiva juttu). Reippaaksi ja vahvaksi kehuminen on tosi riskaabelia, koska se on ensinnäkin muilta kuin ihan läheisimmiltä tosi alentuvaa ("tässäpä minun arvioni suoritutumisestasi tässä tilanteessa") ja toisekseen asettaa ihmiselle se odotuksen että reippaus ja vahvuus on toivottavaa ja ihailtavaa, ja murtuminen, romahtaminen ja kannattelun tarvitseminen jotenkin huonommin suoriutuvn ihmisen merkki.
Se on oikeasti vaikeaa mitä siihen sanoa. Mutta ei kai oikeasti ole jollekin yllätys ettei noin kannata sanoa? Vähän suhteesta riippuen viisainta voi olla ottaa osaa, olla hiljaa mutta läsnä, kysyä jotain / tarjota apua tai osoittaa empatiaa elekielellä.
No mitähän mahdollisesti saisi kysyä?
terveisin epänormaali idiootti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kauhistele! Ei saa kauhistella koska se on itsekästä.
Ei saa rohkaista ja sanoa että syöpähoidot kehittyvät koko ajan. Se loukkaa hirveästi.
Ei saa sanoa että ihmeitä tapahtuu, koska se vähättelee ja loukkaa
Ei saa kehua toista reippaaksi ja vahvaksi, koska se loukkaa.
Lopuksi vielä kehdataan sanoa että älä käännä selkää.Maikkarin sivuilla Kaarina kertoo mikä loukkaa.
Ihan oikeasti jos kaikki lohdutus ja tuki loukkaa, ja on törkeän itsekästä, niin äläpä ihmettele jos ihmiset kääntävät selän.
Siis oliko tuossa nyt jotain jota perusjärkevä ihminen ei ilman erillisiä ohjeita tajuaisi? En ole menettänyt lastani syövälle, mutta kyllähän se nyt idioottikin tietää ettei toisen menetyksen tai surun _kauhistelu_ ole kohteliasta, ei se auta, se tekee sen kauhistelijan järkytyksestä keskustelun ytimen. Ja jos jonkun lapsi on jo kuollut, niin ei häntä tässä omassa surussa lohduta että joku muu lapsi joskus muulloin ehkä ei kuole (vaikka muuten se nyt tietysti on kiva juttu). Reippaaksi ja vahvaksi kehuminen on tosi riskaabelia, koska se on ensinnäkin muilta kuin ihan läheisimmiltä tosi alentuvaa ("tässäpä minun arvioni suoritutumisestasi tässä tilanteessa") ja toisekseen asettaa ihmiselle se odotuksen että reippaus ja vahvuus on toivottavaa ja ihailtavaa, ja murtuminen, romahtaminen ja kannattelun tarvitseminen jotenkin huonommin suoriutuvn ihmisen merkki.
Se on oikeasti vaikeaa mitä siihen sanoa. Mutta ei kai oikeasti ole jollekin yllätys ettei noin kannata sanoa? Vähän suhteesta riippuen viisainta voi olla ottaa osaa, olla hiljaa mutta läsnä, kysyä jotain / tarjota apua tai osoittaa empatiaa elekielellä.
On oikeasti yllätys.
Jutusta lainattua: "– Toivoisin tässä vähän ryhdikkyyttä. Jos perheenjäsenten on kestettävä rakkaansa menetys, niin miten joku ulkopuolinen ei kestä astua vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle ja lähestyä surevia?"
Vastaus: Lue maikkarin juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Muistuuko mitään mikä olisi ollut mielestäsi lohduttavaa tai tukenut sinua? Minua kiinnostaa tietää mitä saa sanoa. Se kiinnostaa enemmän kuin loputtomat älä älä älä älä ikinä koskaan tai olet röyhkeän paha.
Normaali elämä. Muiden lasten kuulumiset. Ystävän kihlajaiset. Joulu. Matkasuunnitelmat. Villasukat. Hassut lastenkirjat :,)
Nuo on kumminkin ihan selvästi kielletty jo. Ei saa omista asioistaan kertoa. Ja sen kuulema jokainen normaali ja empaattinen ihminen tietää, tai on idiootti.
En minä uskalla mitään hassua lasten kirjaa kenellekään viedä enää, koska se voi olla mitätöivää.
Enkä uskalla mistään kihlajaisistakaan kertoa, koska itsekästä ja röyhkeää.
Ihmisiä on erilaisia, tiesitkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Muistuuko mitään mikä olisi ollut mielestäsi lohduttavaa tai tukenut sinua? Minua kiinnostaa tietää mitä saa sanoa. Se kiinnostaa enemmän kuin loputtomat älä älä älä älä ikinä koskaan tai olet röyhkeän paha.
Normaali elämä. Muiden lasten kuulumiset. Ystävän kihlajaiset. Joulu. Matkasuunnitelmat. Villasukat. Hassut lastenkirjat :,)
Nuo on kumminkin ihan selvästi kielletty jo. Ei saa omista asioistaan kertoa. Ja sen kuulema jokainen normaali ja empaattinen ihminen tietää, tai on idiootti.
En minä uskalla mitään hassua lasten kirjaa kenellekään viedä enää, koska se voi olla mitätöivää.
Enkä uskalla mistään kihlajaisistakaan kertoa, koska itsekästä ja röyhkeää.
Ihmisiä on erilaisia, tiesitkö?
Tiesin tiesin tiesin. Mutta kun nyt on sanottu jo lehdessäkin mitä ei saa sanoa, ja toiset komppaavat idiootiksi haukkumalla, niin eipä sitä uskalla mitään riskejä ottaa.
Selän kääntäminen alkaa houkuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi sairasti syövän ja ainoastaan yksi kommentti on jäänyt mielipahana kaihertamaan, kun ystäväni päästätti sanomaan olevansa kateellinen siitä elämänkokemuksesta kun olen saanut elää läpi jotain niin kasvattavaa. Hänellä on itselläänkin lapsia, joten en voi uskoa että hän todella sanoi niin.
Muistuuko mitään mikä olisi ollut mielestäsi lohduttavaa tai tukenut sinua? Minua kiinnostaa tietää mitä saa sanoa. Se kiinnostaa enemmän kuin loputtomat älä älä älä älä ikinä koskaan tai olet röyhkeän paha.
Normaali elämä. Muiden lasten kuulumiset. Ystävän kihlajaiset. Joulu. Matkasuunnitelmat. Villasukat. Hassut lastenkirjat :,)
Nuo on kumminkin ihan selvästi kielletty jo. Ei saa omista asioistaan kertoa. Ja sen kuulema jokainen normaali ja empaattinen ihminen tietää, tai on idiootti.
En minä uskalla mitään hassua lasten kirjaa kenellekään viedä enää, koska se voi olla mitätöivää.
Enkä uskalla mistään kihlajaisistakaan kertoa, koska itsekästä ja röyhkeää.
Ihmisiä on erilaisia, tiesitkö?
Tiesin tiesin tiesin. Mutta kun nyt on sanottu jo lehdessäkin mitä ei saa sanoa, ja toiset komppaavat idiootiksi haukkumalla, niin eipä sitä uskalla mitään riskejä ottaa.
Selän kääntäminen alkaa houkuttelemaan.
Sillä oletuksella että tämän ketjun viestit on suurimmilta osin sun taidonnäytteitä, tulee kyllä väkisinkin mieleen että saatat tehdä suurimman palveluksen kääntämällä sen selän.
No älä ihmettele ja valita jos selän kääntäjiä ja kadun puolen vaihtajia ilmaantuu.