Lue keskustelun säännöt.
Jos lasta satutetaan arvostelemalla (tai ketä tahansa), niin arvostelua tulisi pyytää anteeksi
03.11.2017 |
Tulee pyytää anteeksi sitä, että satutti, ja opetella antamaan palaute niin, ettei se satuta. Syy on arvostelijassa, jos toinen kostaa kokemansa vääryyden. Vääryys: arvostelu satuttamalla ja kieltäytyminen ottaa opikseen, miten antaa palautetta vahingoittamatta. Koskee etenkin kasvattajia.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Kuka auttaa äitihullun lapsia?
Auttaa... heillä on isä. Mitenköhän isänsä heitä auttaa. Tarkoitatko siinä, että mä kärsin asioista ja se vaikuttaa heihin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennyttä ei voi muuttaa, huomisen ja jo tämän päivän voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
En koe että se on päätös vaan seurausta siitä, että on eväitä hallita elämäänsä. Tai ehkä jopa mieltään. Mutta päätös se ei ole. Et voi vain päättää hallita mieltäsi vaan se vaatii paljon enemmän kuin sen.
ap
Äitihullun lapset on eläneet virtahepoa hyssytellen. Äidin ympärillä on arvaamatonta ja rakkaudetonta. Minä minä ei riitä lapsille. Nyt äiti ei tapaa heitä. On hylännyt täysin.
Toivottavasti kenelläkään tässä keskustelussa oleville ei ole lapsia. Lapsista saavat samanlaisen vinon kasvatuksen kuin vanhempikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullun lapset on eläneet virtahepoa hyssytellen. Äidin ympärillä on arvaamatonta ja rakkaudetonta. Minä minä ei riitä lapsille. Nyt äiti ei tapaa heitä. On hylännyt täysin.
Eivätkä ole. Painu vittuun siitä paskantamisinesi. Jos et osaa kuin paskantaa tähän ketjuun niin painu vittuun. Ja kun et osaa. Mene arvostelemaan vaikka naapurisi illallinen, jos arvosteleminen noin nautinto on. Kun et osaa nyt oikein arvostella sen vaikeampia kuvioita.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
En koe että se on päätös vaan seurausta siitä, että on eväitä hallita elämäänsä. Tai ehkä jopa mieltään. Mutta päätös se ei ole. Et voi vain päättää hallita mieltäsi vaan se vaatii paljon enemmän kuin sen.
ap
Päätöksen siitä, ettei suostu enää siihen vanhaan paskaan ja jättää sen taakseen ja sitten alkaa etsiä risuja uuteen pesään.
Tony Robbins on muuten myös äitinsä kaltoinkohtelema ja hän on sanonut, ettei ole katkera, koska hän ei olisi sitä, mitä hän on tänään ilman niitä kokemuksia. Hän ei olisi koskaan kasvanut ihmisenä niin paljon.
Totta kai oireilusi vaikuttaa lapsiisi. Jos sinulla olisi syöpä, sekin vaikuttaisi lapsiisi, vaikka heillä olisi välittävä isä.
Mutta koska mä olen osannut olla tyytyväinen elämääni mä voin osata olla sitä tulevaisuudessakin. Mutta tällä kertaa sinne ei jää sellaisia aukkoja tyytyväisyysturvassa, joista joku kusipää pääsee viemään sen ja huojuttamaan horjuttamaan tai romuttamaan tyytyväisyyteni. Jos joku rupeaa arvostelemaan mua, niin tästälähin se tyyppi itkee. Tai siis siitä lähin, kun olen eheytynyt. Mä todellakin annan takaisin. Hänen omia sanojaan siis, en yhtään enempää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
En koe että se on päätös vaan seurausta siitä, että on eväitä hallita elämäänsä. Tai ehkä jopa mieltään. Mutta päätös se ei ole. Et voi vain päättää hallita mieltäsi vaan se vaatii paljon enemmän kuin sen.
apPäätöksen siitä, ettei suostu enää siihen vanhaan paskaan ja jättää sen taakseen ja sitten alkaa etsiä risuja uuteen pesään.
Tony Robbins on muuten myös äitinsä kaltoinkohtelema ja hän on sanonut, ettei ole katkera, koska hän ei olisi sitä, mitä hän on tänään ilman niitä kokemuksia. Hän ei olisi koskaan kasvanut ihmisenä niin paljon.
Totta kai oireilusi vaikuttaa lapsiisi. Jos sinulla olisi syöpä, sekin vaikuttaisi lapsiisi, vaikka heillä olisi välittävä isä.
"Päätöksen siitä, ettei suostu enää siihen vanhaan paskaan ja jättää sen taakseen ja sitten alkaa etsiä risuja uuteen pesään."
No, mun tilanne ei ollut tuollainen. Ei todellakaan. Ei likimankaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
En koe että se on päätös vaan seurausta siitä, että on eväitä hallita elämäänsä. Tai ehkä jopa mieltään. Mutta päätös se ei ole. Et voi vain päättää hallita mieltäsi vaan se vaatii paljon enemmän kuin sen.
apPäätöksen siitä, ettei suostu enää siihen vanhaan paskaan ja jättää sen taakseen ja sitten alkaa etsiä risuja uuteen pesään.
Tony Robbins on muuten myös äitinsä kaltoinkohtelema ja hän on sanonut, ettei ole katkera, koska hän ei olisi sitä, mitä hän on tänään ilman niitä kokemuksia. Hän ei olisi koskaan kasvanut ihmisenä niin paljon.
Totta kai oireilusi vaikuttaa lapsiisi. Jos sinulla olisi syöpä, sekin vaikuttaisi lapsiisi, vaikka heillä olisi välittävä isä.
No jos mulla ois syöpä niin jos ainoa mihin jaksaisin keskittyä on sen paraneminen niin mitä sä haluat sillä sanoa, että "lapseni kärsivät"? Että tee jotain, vai? Siis parannanko mä sitä syöpää, vai katson, ettei lapset kärsi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.
ap
Kuule, et ole ainoa, jolla on ollut vaikeaa. Itse olen mennyt tosi syviin vesiin, mutta pohjakosketuksen saatuani olen sisuuntunut ja luonut nahkani. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt sinne vellomaan. Ymmärrän, että osalta ihmisistä puuttuu joku eloonjäämisvietti, joka pakottaa heitä liikkeelle siinä vaiheessa, kun näyttää että elämä päättyy tai menee erakoituneeksi mielenterveyspotilaaksi. On äärettömän voimaannuttava tunne tajuta, että maailmassa on lopulta vain minä, ei ketään muuta ja minä teen kaikkeni sen eteen, että pelastan itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
En koe että se on päätös vaan seurausta siitä, että on eväitä hallita elämäänsä. Tai ehkä jopa mieltään. Mutta päätös se ei ole. Et voi vain päättää hallita mieltäsi vaan se vaatii paljon enemmän kuin sen.
apPäätöksen siitä, ettei suostu enää siihen vanhaan paskaan ja jättää sen taakseen ja sitten alkaa etsiä risuja uuteen pesään.
Tony Robbins on muuten myös äitinsä kaltoinkohtelema ja hän on sanonut, ettei ole katkera, koska hän ei olisi sitä, mitä hän on tänään ilman niitä kokemuksia. Hän ei olisi koskaan kasvanut ihmisenä niin paljon.
Totta kai oireilusi vaikuttaa lapsiisi. Jos sinulla olisi syöpä, sekin vaikuttaisi lapsiisi, vaikka heillä olisi välittävä isä.
No jos mulla ois syöpä niin jos ainoa mihin jaksaisin keskittyä on sen paraneminen niin mitä sä haluat sillä sanoa, että "lapseni kärsivät"? Että tee jotain, vai? Siis parannanko mä sitä syöpää, vai katson, ettei lapset kärsi?
ap
Halusin vain sanoa lasten kärsivän vanhempien vaikeista elämäntilanteista siitä riippumatta mitä vaikeuksia ne ovat. Ne horjuttavat lapsen turvallisuudentunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muuten ilmaiset tuota raivoasi kuin kirjoittamalla?
Mitenkään kehollisesti tai äänellisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.
apKuule, et ole ainoa, jolla on ollut vaikeaa. Itse olen mennyt tosi syviin vesiin, mutta pohjakosketuksen saatuani olen sisuuntunut ja luonut nahkani. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt sinne vellomaan. Ymmärrän, että osalta ihmisistä puuttuu joku eloonjäämisvietti, joka pakottaa heitä liikkeelle siinä vaiheessa, kun näyttää että elämä päättyy tai menee erakoituneeksi mielenterveyspotilaaksi. On äärettömän voimaannuttava tunne tajuta, että maailmassa on lopulta vain minä, ei ketään muuta ja minä teen kaikkeni sen eteen, että pelastan itseni.
Niin mitä siis sä haluat nyt sanoa? Mitä mua edes kiinnostaa muiden vaikeudet??? "Et oo ainoa.." siis voi hevon perse, mitä? Mitä väliä mikä ainoa oon, en silti aio jäädä siihen paskaan! Koitatko sä siis ajatella, että koska tuhansilla on ollut vaikeaa on ihan ok, vaikka siitä ei kokonaan paranisikaan? Olisi jossain vaiheessa aina tyytyväinen ja kontrollissa omaan elämäänsä? Mulle se ei oo ok, vaikka miljardilla muulla ois vaikeaa! Mulla ei tule olemaan, kunhan eheydyn!
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten ilmaiset tuota raivoasi kuin kirjoittamalla?
Mitenkään kehollisesti tai äänellisesti?
No en osaa hakata tyynyjä ja huutaa niille, koska ne tyynyt ei ole tehneet mitään satuttavaa tai sanoneet. Joskus rutisen miehelle tai vuodatan myrrkkyä, siis en mieheLLE, vaan miehen kuullen, mies ymmärtää, että sitä on päästettävä ulos ja se ei kohdistu häneen. Siis kiroilen ja haukun ja arvostelen. Samaa mikä on satuttanut minua, huuto, arvostelu jne.
ap
Ja siis en miestä vaan muita asioita arvostelen hakun ja kiroilen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3
apTyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.
En koe että se on päätös vaan seurausta siitä, että on eväitä hallita elämäänsä. Tai ehkä jopa mieltään. Mutta päätös se ei ole. Et voi vain päättää hallita mieltäsi vaan se vaatii paljon enemmän kuin sen.
apPäätöksen siitä, ettei suostu enää siihen vanhaan paskaan ja jättää sen taakseen ja sitten alkaa etsiä risuja uuteen pesään.
Tony Robbins on muuten myös äitinsä kaltoinkohtelema ja hän on sanonut, ettei ole katkera, koska hän ei olisi sitä, mitä hän on tänään ilman niitä kokemuksia. Hän ei olisi koskaan kasvanut ihmisenä niin paljon.
Totta kai oireilusi vaikuttaa lapsiisi. Jos sinulla olisi syöpä, sekin vaikuttaisi lapsiisi, vaikka heillä olisi välittävä isä.
No jos mulla ois syöpä niin jos ainoa mihin jaksaisin keskittyä on sen paraneminen niin mitä sä haluat sillä sanoa, että "lapseni kärsivät"? Että tee jotain, vai? Siis parannanko mä sitä syöpää, vai katson, ettei lapset kärsi?
apHalusin vain sanoa lasten kärsivän vanhempien vaikeista elämäntilanteista siitä riippumatta mitä vaikeuksia ne ovat. Ne horjuttavat lapsen turvallisuudentunnetta.
Niin no as if mä en tietäis sitä! Haluatko sitten arvostella mua siitä, että meillä on näin?
ap
Tiedätkö mitä. Kanssasi on äärettömän vaikea keskustella, koska sinulla on trauma ja menet näissä keskusteluissa traumamoodiin. Silloin tunteet vellovat pinnalla ja ajatuksesi sinkoilevat ja kiertävät kehää ja uusia pulppuaa etkä pysty kommunikoimaan ymmärrettävällä tavalla etkä edes luultavasti ilmaisemaan itsestäsi niitä oleellisia asioita.
Ihan sama kuin lasta kuritetaan fyysisesti, aivot lakkaavat oppimasta, kaikki voimat menevät tilanteen käsittelyyn.
Sinä vellot nyt siinä traumasi pahanolon tunteessa ja nuo sanasi ovat pikemmin sen pahanolon oksennuksia kuin mitään keskustelua kenenkään kanssa.
Tyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.
Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.