Jos lasta satutetaan arvostelemalla (tai ketä tahansa), niin arvostelua tulisi pyytää anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriö tekee sen että kokee oikeudekseen olla paha. Se oikeus on vain yhdellä

Minä minä minä

Niin. Kokee jopa oikeudekseen saada raivota poliisille ja kelan tädeille. Mietipä miten hirveää. Ja miksi kokee.

ap

Tekosyitä pahuuteen löytyy. Häpeä

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet yksin vastuussa omista teoistasi. Ja sinun kuuluu niitä pyytää anteeksi

Ja parantaa tapasi

Voi vittu saatana kun se ei edes kuulu tähän vai virheetönkö mun pitäis olla!!!??????

ap

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä pahuuteen löytyy. Häpeä

Miten niin tekosyy???? Se ei ooe mikään tekosyy jos minua on satutettu!!!!!! Se on ihan oikea syy ja jos sä olet tuollainen hiiri joka ei kestä mitään niin painu vittuun ammu ittes vaikka marsiin!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä pahuuteen löytyy. Häpeä

Sun ei tarvi mua arvostella paskan vertaa, ota mallia siitä ihmisestä, jolla oli antaa jotain vinkkiä siitä, mistä on kysymys, ja jos et kykene, niin oikeasti, ihan tuolla in real lifekin: OLE HILJAA!!!!!!! Älä arvostele muita, vaan pidä e vitun leipäläpesi kiinni köyhä!!!!! Mä en auta sua, jos joskus nokakkain tullaan, koska sä satutat minua arvostelullasi, sä olet mulle rotanpaskaa et mitään sen isompaa saatana häivy mun elämästä!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kehtaat verrata itseäsi oikeasti satutettuihin. Sinua on käsketty siivota, neuvottu, ohjattu.

Joitain on oikeasti kohdeltu kaltoin. Ihan Niinkuin sinä kohtelet lapsiasi. Törkeästi

Tai siis vielä, että voin mä kuunnella, jos kerrot tarinaasi, tai joku mua huonommin kohdeltu kertoo, tosin heti alkaa vituttaa se, että millä oikeudella joku tulee perseineen MUN ETEEN, ja sanoo olevansa mua huonommin kohdeltu? Mitä hän tietää mun kohtelusta, kun se ei itsellenikään ole kaikessa vahingoittavuudessaan ihan selvää? En minä tiedä mitä kaikke mulle on tehty väärin, mä vain tiedän, että jokin on vahingoittanut minua ja vittu miten kukaan kehtaa tulla sanomaan mulle, että se ei ole mitään siihen verrattuna mitä hän koki? Okei, ei varmaan olekaan, mutta etkö osaa puhua omista kokemuksistasi vertailematta? Voin mä kuunnella ja tukea, jos mä osaan, oli mulla ollut pahemmin, paremmin, what ever.

ap

Anteeksi, en voi olla vastaamatta. En nyt kilpaile mistään, mutta haluaisin kertoa omasta lapsuudestani.

Äitini on haukkunut ja vähätellyt minua koko lapsuuteni ajan, välillä käyttäytyi ihan mukavasti. Hän saattoi huutaa meille, lukita pihalle pariksi tunniksi, ja luulen hänellä olevan jonkin verran narsistisia taipumuksia, jos ei muuta.

Isäni oli tossun alla, koko ajan äidin puolella ollen sitä mieltä ettei äiti tee ikinä mitään väärää.
Johtuen kotioloista sekä koulukiusaamisesta, minulla on todetta masennus, ahdistun helposti, jos ihmiset lorottavat ääntään tai muuten osoittavat mielestäni edes elekielellään olevansa ärsyyntyneitä johonkin.

Niin siis ahdistut, jos joku on ärsyyntynyt. Sehän kurjaa. Koska se on vaikeaa löytää paikkoja varsinkin työelämässä, jossa jokainen ois tyytyväinen. Mä olen myös kärsinyt tuosta, mutta aiempi terapiani tuki mua siinä. Oisko sulla mahdolista saada psykoterapiaa?

ap

Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kehtaat verrata itseäsi oikeasti satutettuihin. Sinua on käsketty siivota, neuvottu, ohjattu.

Joitain on oikeasti kohdeltu kaltoin. Ihan Niinkuin sinä kohtelet lapsiasi. Törkeästi

Tai siis vielä, että voin mä kuunnella, jos kerrot tarinaasi, tai joku mua huonommin kohdeltu kertoo, tosin heti alkaa vituttaa se, että millä oikeudella joku tulee perseineen MUN ETEEN, ja sanoo olevansa mua huonommin kohdeltu? Mitä hän tietää mun kohtelusta, kun se ei itsellenikään ole kaikessa vahingoittavuudessaan ihan selvää? En minä tiedä mitä kaikke mulle on tehty väärin, mä vain tiedän, että jokin on vahingoittanut minua ja vittu miten kukaan kehtaa tulla sanomaan mulle, että se ei ole mitään siihen verrattuna mitä hän koki? Okei, ei varmaan olekaan, mutta etkö osaa puhua omista kokemuksistasi vertailematta? Voin mä kuunnella ja tukea, jos mä osaan, oli mulla ollut pahemmin, paremmin, what ever.

ap

Anteeksi, en voi olla vastaamatta. En nyt kilpaile mistään, mutta haluaisin kertoa omasta lapsuudestani.

Äitini on haukkunut ja vähätellyt minua koko lapsuuteni ajan, välillä käyttäytyi ihan mukavasti. Hän saattoi huutaa meille, lukita pihalle pariksi tunniksi, ja luulen hänellä olevan jonkin verran narsistisia taipumuksia, jos ei muuta.

Isäni oli tossun alla, koko ajan äidin puolella ollen sitä mieltä ettei äiti tee ikinä mitään väärää.
Johtuen kotioloista sekä koulukiusaamisesta, minulla on todetta masennus, ahdistun helposti, jos ihmiset lorottavat ääntään tai muuten osoittavat mielestäni edes elekielellään olevansa ärsyyntyneitä johonkin.

Niin?

ap

Ap, hänellä menee selvästi huonommin kuin sinulla

Vierailija kirjoitti:

Tekosyitä pahuuteen löytyy. Häpeä

Tällaiset ihmiset just yrittää, että kukaan maailmassa ei ois ikinä tyytyväinen. He aina kyllä tulevat muistuttamaan siitä. He pilaavat mielesi, he pilaavat ilosi. Mutta tavallaan heitäkin tarvitaan, koska se saa minut nimenomaan muistamaan, että oon itse vastuussa omasta tyytyväisyydestäni ja siitä myös ON mahdollista olla vastuussa, ja jos tuollainen kakkaläjä saa mun tyytyväisyyteni elämässä horjumaan, niin asiassa, johon se liittyy on mulla jokin kohta, joka vaatii fixausta ja käsittelyä. Koska mä todellakin haluan olla elämääni tyytyväinen 100% ajasta siitä huolimatta, ettei kaikki kusipäät täältä matkusta marsiin, vaikka rukoilisin sitä jumalalta joka päivä :)

ap

Sinä olet se joka tekee pahaa lapsilleen

Sinun pitää pyytää anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kehtaat verrata itseäsi oikeasti satutettuihin. Sinua on käsketty siivota, neuvottu, ohjattu.

Joitain on oikeasti kohdeltu kaltoin. Ihan Niinkuin sinä kohtelet lapsiasi. Törkeästi

Tai siis vielä, että voin mä kuunnella, jos kerrot tarinaasi, tai joku mua huonommin kohdeltu kertoo, tosin heti alkaa vituttaa se, että millä oikeudella joku tulee perseineen MUN ETEEN, ja sanoo olevansa mua huonommin kohdeltu? Mitä hän tietää mun kohtelusta, kun se ei itsellenikään ole kaikessa vahingoittavuudessaan ihan selvää? En minä tiedä mitä kaikke mulle on tehty väärin, mä vain tiedän, että jokin on vahingoittanut minua ja vittu miten kukaan kehtaa tulla sanomaan mulle, että se ei ole mitään siihen verrattuna mitä hän koki? Okei, ei varmaan olekaan, mutta etkö osaa puhua omista kokemuksistasi vertailematta? Voin mä kuunnella ja tukea, jos mä osaan, oli mulla ollut pahemmin, paremmin, what ever.

ap

Anteeksi, en voi olla vastaamatta. En nyt kilpaile mistään, mutta haluaisin kertoa omasta lapsuudestani.

Äitini on haukkunut ja vähätellyt minua koko lapsuuteni ajan, välillä käyttäytyi ihan mukavasti. Hän saattoi huutaa meille, lukita pihalle pariksi tunniksi, ja luulen hänellä olevan jonkin verran narsistisia taipumuksia, jos ei muuta.

Isäni oli tossun alla, koko ajan äidin puolella ollen sitä mieltä ettei äiti tee ikinä mitään väärää.
Johtuen kotioloista sekä koulukiusaamisesta, minulla on todetta masennus, ahdistun helposti, jos ihmiset lorottavat ääntään tai muuten osoittavat mielestäni edes elekielellään olevansa ärsyyntyneitä johonkin.

Niin?

ap

Ap, hänellä menee selvästi huonommin kuin sinulla

Niin, aivan. Mutta voiko sitä verrata? Minäkin olin tuossa vaiheessa joskus, mitenkään hänen tilannettaan vähättelemättä, silloin mulla ei ollut lapsia. Jos hänellä on, sitten toi on hankalaa, koska ne lapsetkin siitä kärsii. Ja siis jos hän ei saa tarvitsemaansa apua, niin se on huono. Mä sain. Tiedän olevani siinä jopa etuoikeutettu, koska pystyin käymään terapiaa, vaikka kelan tuki loppui kesken sen. Sydämeni vuotaa verta jokaisen suomalaisen puolesta, joka ei saa oikeaa apua!

ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet se joka tekee pahaa lapsilleen

Sinun pitää pyytää anteeksi

Joo jankuti jank, etkö osaa lukea? Ainoastaan kirjoittaa?

ap

Mä olen aloittanut työelämässä ihan pohjalta, koska kärsin myös siitä, jos joku huutaa, sanoo vaikka (mielestään) ihan asiasta, korottaa ääntään, on tyytymätön, eli kritisoi. Miten siinä mennän työelämään? Ei oikein mitenkään. Laudaturin paperit, ja ei pysty etenemään. Aivan vitun kivaa. Mä olin työllistettynä, siitä lähti homma ylöspäin, se työllistämistyöpaikka oli sellainen, ettei siellä tarvinnut pelätä konflikteja. Ja terapia tuki muuten.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut työelämässä ihan pohjalta, koska kärsin myös siitä, jos joku huutaa, sanoo vaikka (mielestään) ihan asiasta, korottaa ääntään, on tyytymätön, eli kritisoi. Miten siinä mennän työelämään? Ei oikein mitenkään. Laudaturin paperit, ja ei pysty etenemään. Aivan vitun kivaa. Mä olin työllistettynä, siitä lähti homma ylöspäin, se työllistämistyöpaikka oli sellainen, ettei siellä tarvinnut pelätä konflikteja. Ja terapia tuki muuten.

ap

Ja jos se ois ollut vaan minusta kiinni edetä ylöspäin niin en ois ikinä edennyt. Mä vain pääsin just oikeaan paikkaan sitä ajatellen, että pystyin kasvamaan karaistumaan alkamaan uskoa itseeni (vieläkään en tarpeeksi) jne että en ole syrjäytynyt ja työtön.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aloittanut työelämässä ihan pohjalta, koska kärsin myös siitä, jos joku huutaa, sanoo vaikka (mielestään) ihan asiasta, korottaa ääntään, on tyytymätön, eli kritisoi. Miten siinä mennän työelämään? Ei oikein mitenkään. Laudaturin paperit, ja ei pysty etenemään. Aivan vitun kivaa. Mä olin työllistettynä, siitä lähti homma ylöspäin, se työllistämistyöpaikka oli sellainen, ettei siellä tarvinnut pelätä konflikteja. Ja terapia tuki muuten.

ap

Ja jos se ois ollut vaan minusta kiinni edetä ylöspäin niin en ois ikinä edennyt. Mä vain pääsin just oikeaan paikkaan sitä ajatellen, että pystyin kasvamaan karaistumaan alkamaan uskoa itseeni (vieläkään en tarpeeksi) jne että en ole syrjäytynyt ja työtön.

ap

Samaan aikaan serkut menee kauppakorkeaan ja kouluajan paras kaveri oikikseen niin kyllä vitutti.

ap

Jos kärsii siitä, että joku huutaa, niin ymmärrän sen hyvin. Ja sekin on kamalaa, jos ei ole rahaa mennä terapiaan. Ihan hirveää.

ap

Tai jos asuu niin kaukana kaikesta, ettei terapia ole vaihtoehto, tai ei ole ketään, joka uskoisi siihen, että kaipaat apua. Ja tukisi sen saamisessa. Mulla oli. Onneksi.

ap

Mutta jos jotain todella kovasti haluaa, kuten apua, niin sitä on saatavilla, mä uskon siihen. Etsi, niin löydät, koputa, niin sinulle avataan. Pitää vain jaksaa se, ettei luovuta. Never give up. Never. Se ei ole sinun syysi, että tarviit sitä apua. Sä olet lisäksi oikeutettu siihen. Kyllä ihmiset haluavat jopa auttaa, jos vain pääset sinne asti. Puhun ihan ammattiauttajista. Se on mun kokemukseni. Muilta en ol niinkään apua saanut. Tai osaa ottaa vastaan?

ap

Kuka auttaa äitihullun lapsia?

Ja jos on jo luovuttanut.... senkin voi muuttaa. Perua. Uskoa uudelleen. Eikö pieni lapsi aina luota, että joku auttaa minua? Tai ylipäätään luota? Että pystyn. Jos sitä on rikottu niin...hrrrr. Tosi paha, tosi väärin. Mitä meillä on ellei ole uskoa itseemme?

ap