Jos lasta satutetaan arvostelemalla (tai ketä tahansa), niin arvostelua tulisi pyytää anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten ilmaiset tuota raivoasi kuin kirjoittamalla?

Mitenkään kehollisesti tai äänellisesti?

No en osaa hakata tyynyjä ja huutaa niille, koska ne tyynyt ei ole tehneet mitään satuttavaa tai sanoneet. Joskus rutisen miehelle tai vuodatan myrrkkyä, siis en mieheLLE, vaan miehen kuullen, mies ymmärtää, että sitä on päästettävä ulos ja se ei kohdistu häneen. Siis kiroilen ja haukun ja arvostelen. Samaa mikä on satuttanut minua, huuto, arvostelu jne.

ap

Itseäni on auttanut se, kun olen päästänyt raivon ulos. Se on mennyt niin pahaksi, että on tajunnut itsekin, että jotain on tehtävä muuta kuin jatkaa niiden tunteiden kanssa oleilua. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mitä. Kanssasi on äärettömän vaikea keskustella, koska sinulla on trauma ja menet näissä keskusteluissa traumamoodiin. Silloin tunteet vellovat pinnalla ja ajatuksesi sinkoilevat ja kiertävät kehää ja uusia pulppuaa etkä pysty kommunikoimaan ymmärrettävällä tavalla etkä edes luultavasti ilmaisemaan itsestäsi niitä oleellisia asioita. 

Ihan sama kuin lasta kuritetaan fyysisesti, aivot lakkaavat oppimasta, kaikki voimat menevät tilanteen käsittelyyn. 

Sinä vellot nyt siinä traumasi pahanolon tunteessa ja nuo sanasi ovat pikemmin sen pahanolon oksennuksia kuin mitään keskustelua kenenkään kanssa. 

Niin no varmaan. Ei se mua haittaa niin kauan kuin mua ei siitä arvostella. Siis sun sanat oli ihan asiaa, ei mun persoonan arvostelua. Ja siis ymmärrän, että teitä haittaa, mutta en kanna vastuuta siitä. Olette aikuisia vapaaehtoisella keskustelupalstalla vapaaehtoisesti avanneet tätä ketjua. Mutta oon toki pahoillani jos satutankin vielä, mutta en ota vastuuta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3

ap

Tyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.

Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.

Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.

ap

Kuule, et ole ainoa, jolla on ollut vaikeaa. Itse olen mennyt tosi syviin vesiin, mutta pohjakosketuksen saatuani olen sisuuntunut ja luonut nahkani. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt sinne vellomaan. Ymmärrän, että osalta ihmisistä puuttuu joku eloonjäämisvietti, joka pakottaa heitä liikkeelle siinä vaiheessa, kun näyttää että elämä päättyy tai menee erakoituneeksi mielenterveyspotilaaksi. On äärettömän voimaannuttava tunne tajuta, että maailmassa on lopulta vain minä, ei ketään muuta ja minä teen kaikkeni sen eteen, että pelastan itseni. 

Niin mitä siis sä haluat nyt sanoa? Mitä mua edes kiinnostaa muiden vaikeudet??? "Et oo ainoa.." siis voi hevon perse, mitä? Mitä väliä mikä ainoa oon, en silti aio jäädä siihen paskaan! Koitatko sä siis ajatella, että koska tuhansilla on ollut vaikeaa on ihan ok, vaikka siitä ei kokonaan paranisikaan? Olisi jossain vaiheessa aina tyytyväinen ja kontrollissa omaan elämäänsä? Mulle se ei oo ok, vaikka miljardilla muulla ois vaikeaa! Mulla ei tule olemaan, kunhan eheydyn!

ap

Juu, eipä sua kiinnosta. Mutta palstalaisia pitäisi kyllä kiinnostaa sun paskanjauhantasi vuodesta toiseen. Huoh...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3

ap

Tyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.

Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.

Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.

ap

Kuule, et ole ainoa, jolla on ollut vaikeaa. Itse olen mennyt tosi syviin vesiin, mutta pohjakosketuksen saatuani olen sisuuntunut ja luonut nahkani. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt sinne vellomaan. Ymmärrän, että osalta ihmisistä puuttuu joku eloonjäämisvietti, joka pakottaa heitä liikkeelle siinä vaiheessa, kun näyttää että elämä päättyy tai menee erakoituneeksi mielenterveyspotilaaksi. On äärettömän voimaannuttava tunne tajuta, että maailmassa on lopulta vain minä, ei ketään muuta ja minä teen kaikkeni sen eteen, että pelastan itseni. 

Niin mitä siis sä haluat nyt sanoa? Mitä mua edes kiinnostaa muiden vaikeudet??? "Et oo ainoa.." siis voi hevon perse, mitä? Mitä väliä mikä ainoa oon, en silti aio jäädä siihen paskaan! Koitatko sä siis ajatella, että koska tuhansilla on ollut vaikeaa on ihan ok, vaikka siitä ei kokonaan paranisikaan? Olisi jossain vaiheessa aina tyytyväinen ja kontrollissa omaan elämäänsä? Mulle se ei oo ok, vaikka miljardilla muulla ois vaikeaa! Mulla ei tule olemaan, kunhan eheydyn!

ap

Juu, eipä sua kiinnosta. Mutta palstalaisia pitäisi kyllä kiinnostaa sun paskanjauhantasi vuodesta toiseen. Huoh...

Hän ehkä haluaa sanoa, että haluaa nyt puhua itsestään eikä muista. Ymmärrän sen. Mutta hän ei ymmärrä, että se muiden vetäminen mukaan on esimerkkejä, joiden avulla hänelle yritetään saada uusia oivalluksia, ei aina automaattisesti hänen vähättelyään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3

ap

Tyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.

Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.

Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.

ap

Kuule, et ole ainoa, jolla on ollut vaikeaa. Itse olen mennyt tosi syviin vesiin, mutta pohjakosketuksen saatuani olen sisuuntunut ja luonut nahkani. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt sinne vellomaan. Ymmärrän, että osalta ihmisistä puuttuu joku eloonjäämisvietti, joka pakottaa heitä liikkeelle siinä vaiheessa, kun näyttää että elämä päättyy tai menee erakoituneeksi mielenterveyspotilaaksi. On äärettömän voimaannuttava tunne tajuta, että maailmassa on lopulta vain minä, ei ketään muuta ja minä teen kaikkeni sen eteen, että pelastan itseni. 

Niin mitä siis sä haluat nyt sanoa? Mitä mua edes kiinnostaa muiden vaikeudet??? "Et oo ainoa.." siis voi hevon perse, mitä? Mitä väliä mikä ainoa oon, en silti aio jäädä siihen paskaan! Koitatko sä siis ajatella, että koska tuhansilla on ollut vaikeaa on ihan ok, vaikka siitä ei kokonaan paranisikaan? Olisi jossain vaiheessa aina tyytyväinen ja kontrollissa omaan elämäänsä? Mulle se ei oo ok, vaikka miljardilla muulla ois vaikeaa! Mulla ei tule olemaan, kunhan eheydyn!

ap

Juu, eipä sua kiinnosta. Mutta palstalaisia pitäisi kyllä kiinnostaa sun paskanjauhantasi vuodesta toiseen. Huoh...

No joo, siis tarkoitan että "katsonpa miten vaikeaa naapurin ellillä on, ahaa, on vaikeaa, no sitten mullakin saa olla". Se ois itseasiassa houkutteleva ajatus, mutta ehken ikinä näe, että naapurin ellillä on vaikeaa vaan kaikilla näyttää olevan paljon helpompaa kuin mulla ja siksi aion itsekin eheytyä. Ja tuleehan siitä hyvä olo itselle, niin siksikin se kannattaa. Eikä ajatella, että noh, koska kaikilla muillakin on vaikeaa, niin kärsitään sitten, kaiks e kuuluu asiaan. Mihin asiaan se nyt kuuluu. Jos sille voi jotain. Jos ei, niin sitten se on eri asia, mutta silti se satuttaa ihan hirveästi, jos joku sitten tulee arvostelemaan siitä. Se saa ajattelemaan, etten kestä. Mun on pakko voida niin hyvin, ettei kukaan arvostele.

ap

Minä yritin sanoa aiemmin, että muillakin (itseni mukaan lukien) on ollut todella vaikeaa, mutta me olemme selvinneet siitä ja sinullakin on kaikki mahdollisuudet selvitä. Siis luoda uskoa ja toivoa eikä vähätellä sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä haluaisin olla tyytyväinen, 100% ajasta! Mä haluaisin olla kuin Richard Branson, siinä varmasti on ihminen, jonka ainakin kuvittelen olevan meilkein aina tyytyväinen! Sellainen ois ihanaa elämää. Eikä se toki tarkoita vastoinkäymisten poissaoloa, vaan se, että on eväät suhtautua niihin <3

ap

Tyytyväisyys on päätös ja sitä taitoa voi opetella. Ei tyytyväisilläkään ihmisillä ole asiat ok, kyse on vaan suhtautumisesta.

Youtubessa on myös läjäpäin ison maailman jarisarasvuon Tony Robbinsin videoita, joista osa saattaisi auttaa sen päätöksen tekemisessä.

Mä olin ainakin ihan tyytyväinen elämääni ennen kuin yhden ystäväni kanssa oli eräs insidentti. Tyytyväisyyteni menetyksellä ei ollut mitään tekemistä päätöksen kanssa, vaan sillä, ettei mulla ollut keinoja puolustaa itseäni. Se tapaus ystävän kanssa nosti valoon koko ongelmahistroiani äitini kanssa, miten siinä ois voinut päättää olla tyytyväinen? Et todellakaan tiedä, mistä puhut.

ap

Kuule, et ole ainoa, jolla on ollut vaikeaa. Itse olen mennyt tosi syviin vesiin, mutta pohjakosketuksen saatuani olen sisuuntunut ja luonut nahkani. Olisin kuollut, jos olisin jäänyt sinne vellomaan. Ymmärrän, että osalta ihmisistä puuttuu joku eloonjäämisvietti, joka pakottaa heitä liikkeelle siinä vaiheessa, kun näyttää että elämä päättyy tai menee erakoituneeksi mielenterveyspotilaaksi. On äärettömän voimaannuttava tunne tajuta, että maailmassa on lopulta vain minä, ei ketään muuta ja minä teen kaikkeni sen eteen, että pelastan itseni. 

Niin mitä siis sä haluat nyt sanoa? Mitä mua edes kiinnostaa muiden vaikeudet??? "Et oo ainoa.." siis voi hevon perse, mitä? Mitä väliä mikä ainoa oon, en silti aio jäädä siihen paskaan! Koitatko sä siis ajatella, että koska tuhansilla on ollut vaikeaa on ihan ok, vaikka siitä ei kokonaan paranisikaan? Olisi jossain vaiheessa aina tyytyväinen ja kontrollissa omaan elämäänsä? Mulle se ei oo ok, vaikka miljardilla muulla ois vaikeaa! Mulla ei tule olemaan, kunhan eheydyn!

ap

Juu, eipä sua kiinnosta. Mutta palstalaisia pitäisi kyllä kiinnostaa sun paskanjauhantasi vuodesta toiseen. Huoh...

Hän ehkä haluaa sanoa, että haluaa nyt puhua itsestään eikä muista. Ymmärrän sen. Mutta hän ei ymmärrä, että se muiden vetäminen mukaan on esimerkkejä, joiden avulla hänelle yritetään saada uusia oivalluksia, ei aina automaattisesti hänen vähättelyään. 

Tämä vastenmielinen olio on jo jauhanut itsestään vuosikausia. Mikään apu, ohje tai neuvo ei kelpaa, kunhan vaan velloo omassa oksennuksessaan ja on ilkeä, röyhkeä ja rääväsuinen jos "keskustelussa" yrittää jotain sanoa. Jos kukaan ei kommentoi mitään, alkaa ulina siitä, että "ettekö te paskapäät osaa mitään kommentoida?!?"

Karmea tapaus.

Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää. Antaa sekopään meuhkata keskenään.

Ap kuuluisi pakkohoitoon johonkin suljetulle osastolle. Voi olla vaarallinen ympäristölleen, lapsensa mukaan luettuna. Tunteeko kukaan henk.koht.ap:n perhettä? Lasu pitäisi tehdä ap:sta ja ottaa kaikki tapaamisoikeudet pois koska on myrkyllinen, vahingollinen ja huono äiti omille lapsilleen. Lapsensa tulevat vihaamaan häntä aivan varmasti...

Tarkoitin siis että lasu ap:n lapsista