Pyörryitkö, oksensitko tai ulostitko synnytyksessä?

Hah, kukaan terve ihminen ei pyörry synnytyksessä. Oksentaa voi ja ulostaminen on vain luonnollinen reaktio suolen äärettömästä puristuksesta. 

Näinkään ei suurimmalla osalla kuitenkaan tapahdu. 

Ihan vain googlailemaan englannin kielellä, jos taipuu. Suomeksi kun laittaa pyörtyminen ja synnytys, niin tulee vain tämän palstan "asiantuntevia" keskusteluja. Jokunen linkki vie vielä luotettavammalle foorumille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 esikoisen synnytyksessä oli epiduraali vielä päällä ponnistusvaiheessa, joten en varmaksi sano ettenkö olisi ulostanut.

Anteeksi synnyttämättömän tyhmä kysymys, mutta eikö sen hajusta huomaa jos ulostaa? Ymmärrän kyllä, että jos ihan tietoisuuden rajamailla hoippuu, niin ehkä sitten ei huomaa, mutta noin yleensä.

Mietin samaa. Jos vaikka isä mukana synnytyksessä niin se nyt ainakin hajusta huomaa jos joku kakkaa samassa huoneessa. Olen raskaana ja sanokaa typeräksi mutta en haluaisi kakata sängylle mieheni edessä.. siihen me kuitenkin varmaan ollaan menossa. Uskoisin että siinä hetkessä kakkaaminen on viimeinen murhe.

Henkilökunta huoneessa siivoaa sen niin salamannopeasti pois ja desinfioi alustan, ettei välttämättä siinä tilanteessa ehdi nousta mitään aromeja ilmaan. 

Eli on mahdollista olla huomaamatta. Itsehän ei tunne kakkaamista mitenkään, koska koko synnytys on tavallaan yhtä kakkaamista. 

Ja tästä pyörtyilyistä sanoi tuttavakätilö seuraavaa: ne on miehet, jotka siellä pyörtyilevät:D. Kuten joku jo totesikin, naisen normaali psyyke ja fysiikka tekee sen ikään kuin mahdottomaksi. 

Tuttavakätilöni (jo eläkkeellä ja tuhansia synnytyksiä todistanut) on nähnyt pyörtymisiä vain synnytyksen jälkeen, kun on noustu liian nopeasti ylös. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on neljä erilaista synnytystä takana enkä todellakaan ole oksentanut, kakannut tai pyörtynyt.

Suoli tyhjenee ennen synnytystä yleensä ja kaikki kipushokit taitaa olla melkolailla keksittyjä.

Kätilöt kuitenkin on niin ammattitaitoista porukkaa että haistelevat äidin kunnon ja kyllä se epi pistetään tuskaisimmille ihan jo puoliväkisin..

Tiedoksi sinulle, että epiduraali ei toimi kaikilla. Yksi syy tälle on se, että kipu vaan on joskus liian kovaa ja lyö läpi, jolloin puudutteen vaikutus hyytyy melkein heti. Tämä oli anestesiologin selitys. Ja kyllä se kipushokki voi iskeä päälle, kun tarpeeksi kauan supistaa niin tiheästi ja tolkuttomasti, että kroppa tärisee krampissa supistusten välissäkin ja yrjö lentää. Nimimerkillä toinen nelisynnyttäjä, jolla ei ole epiduraali toiminut kertaakaan. Ja ihmettelijöille tiedoksi, että spinaalia ei viimeisissäkään synnytyksissä annettu, koska ne etenivät hitaasti monisynnyttäjyydestä huolimatta.

En. Mutta kätilö teki nuo kaikki kolme. Ihan potra poika kuitenkin tuli.

Oksensin kerran ilokaasua aluksi käyttäessäni, kun en vielä osannut ottaa sitä oikein. Synnytyksen jälkeen ”pyörryin”, kun yritin mennä vessaan, alkoi heikottaa siis matkalla ja minut kannettiin takaisin. Vuotoa oli tullut aika reippaasti. En ainakaan huomannut ulostaneeni, eikä mieskään ainakaan ole myöntänyt, että niin olisi käynyt. Sain peräruiskeen synnyttämään mennessä.

En pyörtynyt, en oksentanut ja en tietääkseni ulostanut. Mutta vuosin pari litraa verta. Ekassa synnytyksessä piti katetroida kun ei epiduraalin takia pissa tullut muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pyörtynyt, enkä oksentanut kummassakaan synnytyksessä. Mutta minun on vaikea kuvitella miten voisi synnyttää ulostamatta.

Ei kai sitä ulostetta tule jos ei ole syönyt mitään..

Itse olen syönyt, mutten silti ole ulostanut ikinä. Veikkaan syyksi sitä, etten kärsi ikinä löysistä ulosteista, enemmänkin ummetuksesta. En ole myöskään pyörtynyt tai oksentanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oksensin synnytyksen jälkeen mahanesteet, kun ei ollut muuta mitä tulla pihalle. Meinasin pyörtyä, kun tulin suihkusta. Synnytyssalissa vietin aikaa 23 h ennenkuin lapsi suostui tulemaan ulos.

Tämä jäikin ainoaksi lapseksi meille. Enää ei toista tulle kun ikää on jo 39...

Miten ihmeessä sinulle ei tehty sektiota? :O Etkö tee toista lasta, koska ensimmäisen synnytys kuulosti niin vaikealta?

Tuota, mikä tossa olisi perusteena sektiolle? Itsekin olin yli 24 h synnytyssalissa, ja sitä ennen supisteli samalla tavalla kotonakin n. 15 tuntia, että synnytyksen pituus ei ainakaan.

Sen, jonka oma synnytys on ollut helppo, ei pitäisi kommentoida muiden synnytyksiä väheksyvästi. Kivusta voi mennä shokkiin. Minä sain ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin ja se oli taivas. Toisessa synnytyksessä lääkäriä odoteltiin paikalle epiduraalin pyytämisestä tunti, minkä ajan huusin ja vaikeroin tuskasta ja melkein pyörryin.

Ulostin molemmissa synnyttksissä ja muistan sen nolottaneen. Kätilöt osaavat kuitenkin suhtautua siihen asiallisesti. Oksentanut en, heikotti kyllä.

En pyörtynyt enkä oksentanut kummallakaan kertaa, mutta molemmilla kerroilla tuli kakkaakin, kun kohdunsuu oli täysin auennut ja vauvan pää painoi suolta. Eka kerralla vain vähän, mutta toisella kertaa tuli ihan kunnon jysäys housuun ennenkuin ehdin tehdä tai sanoa mitään (onnelsi oli vielä ne verkkopöksyt jalassa..). Kyllähän se sillä sekunnilla nolotti, mutta ei sitä ehtinyt sen kummemmin miettimään, ja sehän on ihan normaali juttu, kätilö pyyhkäisi tortut pois ja sitten synnytin vauvan. Kätilön työ lienee erittäin paljon kutsumusammatti, kyllä sen tietää varmaan jokainen ammattiin ryhtyessään, että siinä tulee kohtaamaan kaikki mahdolliset eritteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pyörtynyt tai oikeastaan mennyt kipushokkiin. Mies kertoi jälkeenpäin, miten olin ihan sinihuulinen ja kuolleen näköinen, kun kätilö läpsi poskille ja selitti, että tämä äiti ei nyt pakene minnekään, käyrän mukaan ei ole edes supistusta. Sitten romahtivat vauvan sydänäänet ja paikalle tuli toinen kätilö, joka oli huutanut minulle, että nyt ei ole oikea aika nukkua, nyt ryhdytään kohta ponnistamaan. Vasta kun mies oli kysynyt, että hengittääkö se edes enää, oli alkanut tapahtua.

Kerro lisää mitä sitten tapahtui.

Hätäsektio - vauvan kunto oli kuulemma pääasia, koska minä olin kieltäytynyt toimimasta yhteistyössä kätilöiden kanssa. Hankala toimia mitenkään, kun ei ole tajuissaan. Muistan vain sen, miten järkyttävä paha olo ja karmea kipu tulvi ylitse ja luulin oksentavani,mutta putosin johonkin mustaan. Heräsin teholla. Mutta epikriisissä lukee, että "leikkausindikaationa sikiön sydänkäyrän heikkeneminen ja äidin kyvyttömyys yhteistyöhön".

Mulla ihan samanlainen tarina. Huono ko-operaatio imukuppisynnytyksen syynä. Todellisuudessa olin jossain älyttömässä kipushokissa enkä pystynyt toimimaan koska se kipu oli niin lamauttavaa. Lisäksi sain repeämät sulkijalihakseen asti, epäilen että kudosvastus oli niin kova että aiheutti sen järjettömän kivun. Kyllä vitutti ja vituttaa edelleen lukea sitä epikriisiä, ihan kuin olisin tahallani kieltäytynyt yhteistyöstä. Karmeat traumat jäi ja luotto hoitohenkilöstöön meni täysin. Arvatkaa koenko olleeni täydellinen epäonnistuja synnyttäjänä enkä ole päässyt siitä yli vieläkään vaikka lapseni on jo 5v.

Mitään hyvää muistoa siitä synnytyksestä ei jäänyt.

Juu, mulla oli just sinä päivänä maha löysänä ja kuten arvata saattaa hirveet ripulipaskat tuli sitten lakanoille ponnistaessa.  Kun homma oli ohi, niin muistan miehen sanoneen, että kuin olisi rikkitehtaasen astunut sisään, kun se tuli siihen huoneeseen. Itse en oikeastaan kipujen keskellä ollut tullut edes ajatelleeksi koko asiaa sen tarkemmin. Muistan kuitenkin ne kätilöiden ilmeet, kun selvästikin pidättelivät hissipoikaansa yrittäessään siivota sitä sotkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pyörtynyt tai oikeastaan mennyt kipushokkiin. Mies kertoi jälkeenpäin, miten olin ihan sinihuulinen ja kuolleen näköinen, kun kätilö läpsi poskille ja selitti, että tämä äiti ei nyt pakene minnekään, käyrän mukaan ei ole edes supistusta. Sitten romahtivat vauvan sydänäänet ja paikalle tuli toinen kätilö, joka oli huutanut minulle, että nyt ei ole oikea aika nukkua, nyt ryhdytään kohta ponnistamaan. Vasta kun mies oli kysynyt, että hengittääkö se edes enää, oli alkanut tapahtua.

Kerro lisää mitä sitten tapahtui.

Hätäsektio - vauvan kunto oli kuulemma pääasia, koska minä olin kieltäytynyt toimimasta yhteistyössä kätilöiden kanssa. Hankala toimia mitenkään, kun ei ole tajuissaan. Muistan vain sen, miten järkyttävä paha olo ja karmea kipu tulvi ylitse ja luulin oksentavani,mutta putosin johonkin mustaan. Heräsin teholla. Mutta epikriisissä lukee, että "leikkausindikaationa sikiön sydänkäyrän heikkeneminen ja äidin kyvyttömyys yhteistyöhön".

Mulla ihan samanlainen tarina. Huono ko-operaatio imukuppisynnytyksen syynä. Todellisuudessa olin jossain älyttömässä kipushokissa enkä pystynyt toimimaan koska se kipu oli niin lamauttavaa. Lisäksi sain repeämät sulkijalihakseen asti, epäilen että kudosvastus oli niin kova että aiheutti sen järjettömän kivun. Kyllä vitutti ja vituttaa edelleen lukea sitä epikriisiä, ihan kuin olisin tahallani kieltäytynyt yhteistyöstä. Karmeat traumat jäi ja luotto hoitohenkilöstöön meni täysin. Arvatkaa koenko olleeni täydellinen epäonnistuja synnyttäjänä enkä ole päässyt siitä yli vieläkään vaikka lapseni on jo 5v.

Mitään hyvää muistoa siitä synnytyksestä ei jäänyt.

Ja jatkan vielä sen verran että kyllä, tuli ulosteet ja veret ja kaikki pihalle. Luulin kuolevani.

Minä taas paskoin housuuni jo parkkipaikalla. Sitten kun ruvettiin sairaalassa vaihtamaan vaatteita niin lattiallehan se satsi levähti. Oli siinä siivoojille työtä iltapäivän ratoksi, kun moppasivat niitä kikkareita.

Oksensin kivusta, kun olin 9 cm auki. Muistan vieläkin sen tunteen, hirveä kipu ja pahoinvointi :/ Synnytin luomuna. Kakkaamisesta en tiedä, luultavasti sekin tapahtui :D

Itsehän jouduin synnyttämään krapulassa. Voitte varmaan kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas paskoin housuuni jo parkkipaikalla. Sitten kun ruvettiin sairaalassa vaihtamaan vaatteita niin lattiallehan se satsi levähti. Oli siinä siivoojille työtä iltapäivän ratoksi, kun moppasivat niitä kikkareita.

Kuulostavat aika ammattitaidottomilta siivoojilta. Rikkalapiolla hommaan olisi mennyt korkeintaan 5 minuuttia. Vai oliko sitten löysääkin settiä?

Eihän siinä ponnistusvaiheessa ole mitään mahdollisuutta pidättää kakkaa ja samalla työntää vauvaa pildestä pihalle. Sieltä se pötkö tulee samalla jos on tullakseen. Tämä siis vastauksena synnyttämättömille ihmettelijöille .

Vissiin paskoin

Oksensin koko synnytysprosessin aikana 3 kertaa: ensimmäisen kerran miehen autoon matkalla sairaalaan, toisen kerran ämpäriin synnytyksen aikana ja kolmannen kerran vahingossa puolittain vauvan päälle, kun pidin häntä sylissä. Eli juu, ei mennyt ihan putkeen, mutta kaikesta huolimatta siitäkin selvittiin.