Mukavaa, kun Tommy Hellsten löytänyt uuden rakkauden
Vaimo menehtyi äkillisesti kesäkuussa, ja tämän päivän IS:ssa oli suloinen tarina, miten Onni löytyi tutusta henkilöstä lähellä. Koska on itse asian julkaissut, toivon kaikkea hyvää Tommylle ja Pernillalle.
Kommentit (842)
Näyttää nelikymppiseltä mutta niinku yleisesti ottaen puuttumatta mihinkään niin nainen nelissäkymmenissä on vaativa tyydytettävä niin miten se onnistuu lähellä olevaa seitsemänkymppisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pikkuisen epäilyttää tosiaan että tämä uusi nuorempi nainen oli kuvioissa jo silloin pari kuukautta sen jälkeen kun vaimo oli kuollut ja tuollaisesta ruvettiin puhumaan.
Tai mistä me tiedetään, milloin se tuli kuvioihin. Ties vaikka jo ajat sitten.
En viitsi lukea edes oppaita parisuhteista ja eron jälkeen oppaita. En ole vielä tarvinnut tähän asti ja aika kypsässä iässä olen. Itse oon jäsennellyt itsekseni ens alkuun ja katsonut peiliin ja tehnyt pitkiä kävelyjä miettien.
Vierailija kirjoitti:
Ihan avoimesti Pernilla ilmoittaa tilanteensa:
No niin, näyttää siltä, että Pärnilla oli siis jo löytynyt siinä vaiheessa, kun Hellsten haastattelussa totesi, että uusi rakkaus voisi olla vähän nuorempikin.
Hellsten tuntuu kauan sitten jo luopuneen psykologiasta ja tunteiden läpielämisestä. Nykyisin on tärkeää löytää kaikelle uskonnollinen selitys.
Vierailija kirjoitti:
Hellsten tuntuu kauan sitten jo luopuneen psykologiasta ja tunteiden läpielämisestä. Nykyisin on tärkeää löytää kaikelle uskonnollinen selitys.
Eihän hän psykologi olekaan. Eikö rakastuminen ole tunteiden läpi elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa Tommy Hellsten ei ole psykologi, eikä psykoterapeutti. Katsokaa vaikka Valviran julkiterhikki-palvelusta, ei ole rekisteröity terveydenhuollon ammattihenkilö tämä kaveri. On koulutukseltaan teologi, eli pappismies. Kutsuu itseään terapeutiksi, koska se ei ole Suomessa ammattisuojattu nimike, toisin kuten psykoterapeutti, jotka löytyvät Valviran rekistereistä. Sinäkin, arvon lukija, saat alkaa kutsua itseäsi terapeutiksi jos haluat ja myydä terapiapalveluita. Aivan kuten Tommy Hellsten.
En tiedä, onko Tommy surusta sekaisin vai mikä on kun näin äkkiä rakastuu. Samaan aikaan hehkuttaa yllättäen kuollutta enkelivaimoa ja tätä Pernillaa... outoa. Tai kaikista pimeintä tässä on se, että nyt jo tuo asian mediaan.
terveisin laillistettu psykologi ja psykoterapeutti
Ei hemmetti! Mä olen aina pitänyt Hellsteniä ammattilaisena! Kunnioittanut keskustelun herättelijä, jos nyt olen vähän niitä jeesus-juttuja vierastanutkin... Tässä kyllä meni kunnioitus oikeastaan kokonaan, mälsää. Ja esiintyy NIIIIN tunnetaitoisena tosiaan. Nyt kun noita facebook-postauksia lukee niin humpuukilta vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hellsten tuntuu kauan sitten jo luopuneen psykologiasta ja tunteiden läpielämisestä. Nykyisin on tärkeää löytää kaikelle uskonnollinen selitys.
Eihän hän psykologi olekaan. Eikö rakastuminen ole tunteiden läpi elämistä.
Ei, vaan niiden tukahduttamista, jos puolison kuolema kuitataan jollakin taivaallisella suunnitelmalla tjsp ja hypätään seuraavaan suhteeseen.
"Tiedän, että tästä seuraa jotain äärettömän hyvää. Se hyvä, mitä tästä seuraa tarvitsee myöskin taivaallisen toimijan”, hän sanoi IS:ssä.
Hävettäå, että itsekin tähän ihmiseen uskonut ja viime viikolla (!) kirjoja ostanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hellsten tuntuu kauan sitten jo luopuneen psykologiasta ja tunteiden läpielämisestä. Nykyisin on tärkeää löytää kaikelle uskonnollinen selitys.
Eihän hän psykologi olekaan. Eikö rakastuminen ole tunteiden läpi elämistä.
Ei, vaan niiden tukahduttamista, jos puolison kuolema kuitataan jollakin taivaallisella suunnitelmalla tjsp ja hypätään seuraavaan suhteeseen.
"Tiedän, että tästä seuraa jotain äärettömän hyvää. Se hyvä, mitä tästä seuraa tarvitsee myöskin taivaallisen toimijan”, hän sanoi IS:ssä.
Taivaalliseen suunnitelmaan en tiedä kantaa ottaa mutta minusta suunnitelman olemassa olo ei tarkoita kyllä sitä että tunteet olisi tukahdutettu. En tiedä millä logiikalla ne liittyisi yhteen.
Seuraavat haastattelut naistenlehdissä:
1) Rakkaus tuli yllätyksenä, oli kuin ihme, emme osanneet odottaa tätä
2) Miten Pärnilla auttoi minua toipumaan puolisoni kuolemasta ja musertavasta surusta parissa päivässä
3) Miten ikäero vaikuttaa suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hellsten tuntuu kauan sitten jo luopuneen psykologiasta ja tunteiden läpielämisestä. Nykyisin on tärkeää löytää kaikelle uskonnollinen selitys.
Eihän hän psykologi olekaan. Eikö rakastuminen ole tunteiden läpi elämistä.
Ei, vaan niiden tukahduttamista, jos puolison kuolema kuitataan jollakin taivaallisella suunnitelmalla tjsp ja hypätään seuraavaan suhteeseen.
"Tiedän, että tästä seuraa jotain äärettömän hyvää. Se hyvä, mitä tästä seuraa tarvitsee myöskin taivaallisen toimijan”, hän sanoi IS:ssä.
Taivaalliseen suunnitelmaan en tiedä kantaa ottaa mutta minusta suunnitelman olemassa olo ei tarkoita kyllä sitä että tunteet olisi tukahdutettu. En tiedä millä logiikalla ne liittyisi yhteen.
Siten, että äkkiä uuteen suhteeseen, ettei joudu kohtaamaan surua, ja koska kyse on Jumalan suunnitelmasta, on vain toteltava, kun P astelee kahvilaan ja se on menoa.
Mun kolmekymppinen kaveri (mies) menetti isänsä nopeasti edenneen sairauden takia muutama vuosi sitten. Äitinsä löysi uuden miehen muistaakseni noin puoli vuotta miehensä kuoleman jälkeen. Kaverini oli (on?) hyvin katkera asiasta, ilmeisesti hänelle aikataulu oli aivan liian nopea. Hän vielä suri isäänsä ja samalla äiti löysi uuden. Ei ollut kaukana, että välit meni. Eihän asia sinänsä aikuiselle pojalle kuulu, mutta nämä ovat herkkiä asioita eikä ihminen aina ole rationaalinen.
Voin vain kuvitella miltä tuntuu, kun tuollaista asiaa vielä repostellaan lehtien palstoilla.
"Hellsten kertoo, että hän ja Pernilla asuvat vielä erillään, mutta lähellä toisiaan."
Jos näin kirjoitetaan 1.11., niin eiköhän suhde ole alkanut jo heinäkuussa about. Tämä on oma veikkaukseni.
Nyt meidän mammojen täytyy ymmärtää, että miehillä on niin pajon rakkautta annettavana, ettei sitä ehdi millään jakaa, jos ei ole nopea ja tee sitä joka päivä.
Joo, parin viikon tapailulla ei vielä viitata yhteenmuuttoon tai muutella facebook-statuksia parisuhteeksi. Ties miten kauan nämä on jo seukanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolemalta ei saa takaisin, tänne jäänyt jatkaa elämää täällä. Tommy Hellstenin sisälle ei nää kuin Tommy Hellsten itse, varsinaan kukaan perus-av-mamma ei voi tilanteesta kokonaisuutta tietää. Mutta av-mamma voi tuomita, olettaa ja pöyristellä (av-mamman logiikan mukaan sama asia kuin "tietää"), siinä av-mamma on parhaimmillaan.
Jos tyyppi itse tulee julkisuuteen ja laukoo ylivertaisia adjektiiveja suhteestaan Caritaan ja musertavasta susrustaan joka haihtuu kuin tuhka tuuleen pari kuukautta äkillisestä kuolemasta ja hakee mediassa nuorta naista ja yllätysrakastuu yhteiseen ystävään naps vain kuollutta vaimoa yhdessä itkiessä niin saakin pöyristyä j aihmetellä, jopa paheksua.
Etenkin kun kyseessä on arvostettu(?) terapeutti joka on julkaissut monia kirjoja joissa neuvoo ihmisiä kipeiden asioiden kanssa.
Ei se suru ole haihtunut kuin tuhka tuuleen. Surutyötä jatkuu vaikka elämään tulisi uusi suhde. Ei ole mitään syytä jäädä pelkästään vellomaan suruun kuukausiksi, vuosiksi. Mun lähipiirissä mies jäi yllättaen leskeksi. Suru oli vierest katsottuna aivan musertava mutta pikkuhiljaa, viikkojen vieriessä mies alkoi kyetä myös normaaliin elämään. Muutaman kuukauden kuluttu mies tapasi naisen - josta myöhemmin tuli hänen avovaimonsa.
Leskeytymisestä on jo vuosia, mutta tiedän että mies tekee surutyötä tavallaan edelleen. Edesmennyt vaimo on ajatuksissa usein vaikka hänellä onkin jo uusi puoliso; leskirouva hänkin. Alku oli hankalaa tällä pariskunnalla kun miehen suruprosessi oli vielä niin voimakkaasti päällä. Onneksi nainen jaksoi elää sen ajan läpi miehen rinnalla. Nyt elävät seesteistä elämää. Uusi suhde puolison kuoleman jälkeen ei ole pettämistä, vähättelyä tms. Uusi puoliso ei vie edesmenneen paikkaa vaan lesken sydämessä on omat paikkansa molemmille. Ei ole olemassa mitään kiveenhakattua, ainoaa oikeaa suruaikaa jota ennen ei saisi olla ihmisten ilmoilla, tavata ja tutustua ihmisiin.
Panetuksesta on kyse.
Minulle kävi niin, että eräs mies järkkäsi minut omaan tiimiinsä siinä vaiheessa kun vaimonsa oli saattohoidossa syöpään kuolemassa. Niinpä olin heti valmiina siinä lähellä, kun vaimo viimein otti ja kuoli. Aistin alusta saakka, että tyypillä on muitakin tarkoitusperiä kuin se, mitä varten tiimissä ollaan. Lähdin pois, kun ehdottelu ja fyysisesti lähelle hakeutuminen alkoi. Myöhemmin sain pitkän kirjeen siitä, miten hänellä on syvät tunteet minua kohtaan. Emme edes tunteneet hyvin, joten tiedän kyllä mitä laatua nuo tunteet olivat. Seksiä teki mieli, ja satuin olemaan yli 20 vuotta nuorempi kuin mies, mutta kuitenkin sen ikäinen, että olis soveliasta yrittää.
En ymmärrä mikä maksullisiin menemisessä voi olla niin vaikeaa. Niitä on suomalaisiakin, itsenäisiä omaehtoisia yrittäjiä. Sinne vain rahat kourassa, kirjeitä ei tarvitse kirjoitella eikä verhota panetustaan sen syvemmiksi tunteiksi.
Vaikuttaa oudolta miten joku pystyy puolison kuoleman jälkeen videoimaan itsestään , antamaan haastatteluja eli toimimaan mahdollisimman julkisuudenhakuisena. Puheitten sisällöt ovat fraasimaista höpinää minä-minäkeskeistä itsensä esille tuomista. Suunnitelmallisuus tulee mieleen.
Näin se menee. Vauva on tietysti yllätysvauva!