Mukavaa, kun Tommy Hellsten löytänyt uuden rakkauden

Aikoinaan sain todella paljon apua Tommyn Virtahepo olohuoneessa ja Elämän lapsi kirjoista. Muistan, kun sitten jotenkin petyin , kun hän itse erosi vaimostaan. Olin saanut hänestä jotenkin erilaisen käsityksen No, kaikki ollaan ihmisiä. Silti tuo touhu on tainnut mennä hieman väärille raiteille. Joskus koin, että hän analysoi jo liikaa kaikkea ja nykyään etsii myös nuita hengellisiä selityksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi Caritaa surevia läheisiä. On varmasti melko vaikeaa ymmärtää sitä, että Carita on yhdessä silmänräpäyksessä korvattu nuorella naisella, joka voisi ikänsä puolesta olla Tommyn tytär. Ja että mies vielä hehkuttaa "taivaallista suunnitelmaa", aivan kuin vaimon kuolema lopulta olisi ollut oikea onnenpotku.

Eikös tämä kertonut, että koko uusi suhde on kuolleen vaimon järjestämä ja kuinka ihan kaikki muutkin on asiasta samaa mieltä.

Harvinaisen mautonta.

Jos Tommyn nykyiset jutut laittaisi ikääntyvän naisen suuhun, niin ko naista pidettäisiin aivan todellisuudesta irtaantuneena hupsuna huuhaa-mummona. Samat jutut miehen suusta, niin kyseessä onkin syvällinen mystikko.

Näin se menee...

Onko hän kertonut, mistä vaimo sai verenmyrkytyksen. Kertoi kesällä, että asiaa tutkitaan eikä syystä ollut silloin mitään aavistusta.

Vanhemmiten olen oppinut ajattelemaan surustakin, että jokainen suree tavallaan. Mikä minä olen arvostelemaan kenenkään surua tai tapaa käsitellä sitä.

Itse olen eronnut 15v sitten, eron jälkeen olin niin rikki että ajattelin että kukaan ihminen ei ansaitse niin rikkinäistä kumppania, jonka taakkaa pitäisi heti ensi metreillä kantaa. Ja täytyy kyllä sanoa että silloiset yhteisten perhetuttujen, miesten, lähentymisyritykset loukkasivat syvästi, olinko minä kiertopalkinto, joka kyllä kelpaa kaverille kun toinen heitti pois.

Nyt kun olen "oma itseni" en todellakaan jaksaisi kenenkään surua puolison kuolemasta tai erosta kantaa suhteen alussa.

Mutta ilmeisesti Hellsten ja uusi kumppani surevat yhdessä ja paljon on ihmisiä, jotka haluavat parantaa toisen surusta, minä en sellainen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolemalta ei saa takaisin, tänne jäänyt jatkaa elämää täällä. Tommy Hellstenin sisälle ei nää kuin Tommy Hellsten itse, varsinaan kukaan perus-av-mamma ei voi tilanteesta kokonaisuutta tietää. Mutta av-mamma voi tuomita, olettaa ja pöyristellä (av-mamman logiikan mukaan sama asia kuin "tietää"), siinä av-mamma on parhaimmillaan.

Jos tyyppi itse tulee julkisuuteen ja laukoo ylivertaisia adjektiiveja suhteestaan Caritaan ja musertavasta susrustaan joka haihtuu kuin tuhka tuuleen pari kuukautta äkillisestä kuolemasta ja hakee mediassa nuorta naista ja yllätysrakastuu yhteiseen ystävään naps vain kuollutta vaimoa yhdessä itkiessä niin saakin pöyristyä j aihmetellä, jopa paheksua.

Etenkin kun kyseessä on arvostettu(?) terapeutti joka on julkaissut monia kirjoja joissa neuvoo ihmisiä kipeiden asioiden kanssa.

Ei se suru ole haihtunut kuin tuhka tuuleen. Surutyötä jatkuu vaikka elämään tulisi uusi suhde. Ei ole mitään syytä jäädä pelkästään vellomaan suruun kuukausiksi, vuosiksi. Mun lähipiirissä mies jäi yllättaen leskeksi. Suru oli vierest katsottuna aivan musertava mutta pikkuhiljaa, viikkojen vieriessä mies alkoi kyetä myös normaaliin elämään. Muutaman kuukauden kuluttu mies tapasi naisen - josta myöhemmin tuli hänen avovaimonsa.

Leskeytymisestä on jo vuosia, mutta tiedän että mies tekee surutyötä tavallaan edelleen. Edesmennyt vaimo on ajatuksissa usein vaikka hänellä onkin jo uusi puoliso; leskirouva hänkin. Alku oli hankalaa tällä pariskunnalla kun miehen suruprosessi oli vielä niin voimakkaasti päällä. Onneksi nainen jaksoi elää sen ajan läpi miehen rinnalla. Nyt elävät seesteistä elämää. Uusi suhde puolison kuoleman jälkeen ei ole pettämistä, vähättelyä tms. Uusi puoliso ei vie edesmenneen paikkaa vaan lesken sydämessä on omat paikkansa molemmille. Ei ole olemassa mitään kiveenhakattua, ainoaa oikeaa suruaikaa jota ennen ei saisi olla ihmisten ilmoilla, tavata ja tutustua ihmisiin. 

Olen samaa mieltä kanssasi surusta, leskeytymisestä ja uusista suhteista.

Kuitenkin tämä Hellstenin tapaus on, miten sen nyt sanoisi, outo kun ottaa huomioon kokonaiskuvion.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan sain todella paljon apua Tommyn Virtahepo olohuoneessa ja Elämän lapsi kirjoista. Muistan, kun sitten jotenkin petyin , kun hän itse erosi vaimostaan. Olin saanut hänestä jotenkin erilaisen käsityksen No, kaikki ollaan ihmisiä. Silti tuo touhu on tainnut mennä hieman väärille raiteille. Joskus koin, että hän analysoi jo liikaa kaikkea ja nykyään etsii myös nuita hengellisiä selityksiä. 

Eli kannattaisi pitää yksityiselämä poissa julkisuudesta, Suomessa se on helppoa, jollekin terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi Caritaa surevia läheisiä. On varmasti melko vaikeaa ymmärtää sitä, että Carita on yhdessä silmänräpäyksessä korvattu nuorella naisella, joka voisi ikänsä puolesta olla Tommyn tytär. Ja että mies vielä hehkuttaa "taivaallista suunnitelmaa", aivan kuin vaimon kuolema lopulta olisi ollut oikea onnenpotku.

Eikös tämä kertonut, että koko uusi suhde on kuolleen vaimon järjestämä ja kuinka ihan kaikki muutkin on asiasta samaa mieltä.

Harvinaisen mautonta.

Ei oikein enää sovi tavanomaiseen kristilliseen maailmankäsitykseen noi järjestelyjutut.

Mä en omien rakkaiden omaisteni vuoksi haluaisi, että oma mieheni toimisi noin salamannopein kääntein, jos itse kuolisin äkillisesti. Ottaisi mua 25 v nuoremman naisen ja hehkuttaisi ympäriinsä että sieltä taivaasta se vaimovainaa tän mulle junaili heti hautajaisten jälkeen, että rauha vaan hänen sielulleen, mutta elämä jatkuu nyt entistä ihanampana.

Jos Tommy ei surisi edelleen vaimoaan hän ei ottaisi uutta puolisoa edesmenneen läheltä naisesta, joka suree häntä myös. Edesmennyt tulee tuollaisissa suhteissa olemaan aina läsnä.

Tästä ketjusta Tommy saa hyvät eväät taas uuteen menestyskirjaan.

“Rakkautemme voitti ahdasmielisyyden ja ennakkoluulot"

“Rakkautemme on ihme"

“Rakkaus yllätti meidät molemmat"

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta Tommy saa hyvät eväät taas uuteen menestyskirjaan.

Kyllä, tuo urhea oman tiensä kulkija, joka muuttaa oppejaan aina oman elämäntilanteensa mukaan.

Mulle tuli ainakin pahat vibat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on uusi huikea parisuhde", kertoo Tommy.

Hän selvisi musertavasta surusta kirjaimellisesti yhdessä yössä, ja yhtä nopeasti on rakennettu uusi huikea parisuhde.

Jos Tommy ei olisi terapeutti, tulis mieleen että nämä jatkuvat huikeat ja elämää suuremmat käänteet joita pitää toitottaa lehdissä on narsististen ihmisten puuhia.

Sama täällä.

Niin kyllähän ihan perustervekin voi kuolla verenmyrkytykseen. En tiedä miksi, mutta jotenkin tämän jutun suhteen on hyytävä olo. Ensin mies on onnellisesti naimisissa, sitten yhtäkkiä rakastuu perhetuttuun ja eroaa. Avioituu ja taas on täydellisen onnellinen avioliitto. Löytyykö taas uusi perhetuttu, johon rakastuu. Olisiko avioero toistamiseen vähän huono juttu terapeutille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on uusi huikea parisuhde", kertoo Tommy.

Hän selvisi musertavasta surusta kirjaimellisesti yhdessä yössä, ja yhtä nopeasti on rakennettu uusi huikea parisuhde.

Jos Tommy ei olisi terapeutti, tulis mieleen että nämä jatkuvat huikeat ja elämää suuremmat käänteet joita pitää toitottaa lehdissä on narsististen ihmisten puuhia.

Näin juuri.

Media myy juttujaan ja hakee aiheita julkkiksista. Vai onko Hellsten muka soitellut lehdestä toiseen vedättääkseen parhaan hinnan? Enpä usko.

Some näyttää haluavan seuraavaa (mies)saalista ja Hellsten on seuraava.

Pikkarit vaihtoon!

Onhan se ikävää, kun narsistisesti tepasteleva kukonpoika ei voi puhua ihan mitä sattuu, vaan ihmiset tarttuvat ristiriitaisuuksiin.

:D

Vierailija kirjoitti:

Niin kyllähän ihan perustervekin voi kuolla verenmyrkytykseen. En tiedä miksi, mutta jotenkin tämän jutun suhteen on hyytävä olo. Ensin mies on onnellisesti naimisissa, sitten yhtäkkiä rakastuu perhetuttuun ja eroaa. Avioituu ja taas on täydellisen onnellinen avioliitto. Löytyykö taas uusi perhetuttu, johon rakastuu. Olisiko avioero toistamiseen vähän huono juttu terapeutille? 

Sehän kuulostais vain sarjapettäjältä, jos ei valehtelis välillä elämää suuremmista rakkauksista.

Minulla on Hellstenin kirja vanhemmuudesta. Siinä hän kertoo siitä, kuinka ihmiset eroavat liian helposti ja häntä ja hänen vaimoaan pyydettiin johonkin puhumaan avioliitosta, kun he olivat olleet niin pitkään naimisissa ja Hellsten oikein hämmästeli, että tähänkö maailma on mennyt. No, sittemmin on löytänyt itsekin jo kaksi uutta puolisoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, se aivan ylimaallinen suhde edesmenneeseen puolisoon unohtui sitten yllättävän nopeasti.

Unohtui?? Eihän se uuden ihmisen tulo elämään nyt hyvän tähäre sitä tarkoita notta vainaja ja suhde häneen unohtuisi!! Varmasti on joka hetki sydämessä.

Lapsellisia viestejä monella.

Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.

Juurikin näin. Ei suru poistu ikinä, mutta jos on ollut hyvä suhde on jäänyt rakkaudentilaan. Kun eroat olet kaikkea muuta! Jos löytää uuden kumppanin se ei todellakaan poista surua tai rakkautta menehtyneeseen puolisoon, mutta kun sen kauheuden on kokenut ymmärtää, että elämä on tässä ja nyt! Ei kuollut puolisokaan haluaisi, että jäljelle jäänyt vain suree lopun elämäänsä. Jokaisen elämä on lahja ja sen ymmärtää kun kokee kovia!