Puolisolle kertominen kun on ihastunut toiseen palavasti mutta

Loukkaavasta en tiedä, mutta raukkamaista kertominen tuossa tilanteessa on. Se ikäänkuin vastuuttaa puolison sinun tekemisistäsi ja ihastumisistasi, ja lisäksi pahoitta hänen mielensä ihan turhaan. Sun pitää hallita itse omat tekemisesi ja tunteesi.

Mietipä itsesi puolison saappaisiin. Miten reagoisit jos saisit kuulla että hänellä tuollainen tilanne?

Ei todellakaan ihastuksista kerrota puolisolle. Tee ratkaisusi ja toimi sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Loukkaavasta en tiedä, mutta raukkamaista kertominen tuossa tilanteessa on. Se ikäänkuin vastuuttaa puolison sinun tekemisistäsi ja ihastumisistasi, ja lisäksi pahoitta hänen mielensä ihan turhaan. Sun pitää hallita itse omat tekemisesi ja tunteesi.

Ihastuminen on jatkunut pitkään ja tavallaan vahingoittaa jo tälläisenä välejämme. Eikö puoliso ole kuitenkin hän jonka kanssa jaamme kaiken? Mietin voisiki hän omalta osaltaan tehdä jotain liittoamme eheyttävää? Itse kyllä koitan hillitä vaan en voi ja kamppailen asian kanssa. Toisaalta en halua pettää ja ei ihastukseni edes ole niin kiinnostunut että olisi kanssani ja ero muuten olisi myös turha.

Jaa. Mulla on tuo tilanne ja kerroin. Mies on aiemmin sanonit haluavansa tietää ja että hän pitää kertomatta jättämistä valehteluna. Hän on siis hyvin mustasukkainen. Kerroin lievennetyn version eli vain vaimeana kiinnostuksena. Oikeasti olen ollut jo vuoden todella ihastunut ja haluan hulluna sitä toista miestä. En halua pettää, enkä päässyt tunteista eroon yksin, ne päinvastoin voimistuivat salassa. Nyt kun mies tietää, hän kuittailee asiasta ihan joka päivä niin rasittavasti, että ihastuksesta on alkanut mennä koko maku, se ei enää ns tuota iloa vaan stressiä. Kyllä kertominen mulla siis toimi. Lisäksi analysoin sitä, miksi niin oli päässyt käymään eli koska mieheni on haukkunut ulkonäköäni. En enää tuntenut vetoa omaan mieheeni ja nyt hänellä on ainakin mahdollisuus oikeasti korjata sitä puolta suhteessamme, jos haluaa ja pystyy.

Tämä on helppo.

Toimit täsmälleen niin kuin toivoisit puolisosi toimivan, jos hän olisi samanlaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaavasta en tiedä, mutta raukkamaista kertominen tuossa tilanteessa on. Se ikäänkuin vastuuttaa puolison sinun tekemisistäsi ja ihastumisistasi, ja lisäksi pahoitta hänen mielensä ihan turhaan. Sun pitää hallita itse omat tekemisesi ja tunteesi.

Ihastuminen on jatkunut pitkään ja tavallaan vahingoittaa jo tälläisenä välejämme. Eikö puoliso ole kuitenkin hän jonka kanssa jaamme kaiken? Mietin voisiki hän omalta osaltaan tehdä jotain liittoamme eheyttävää? Itse kyllä koitan hillitä vaan en voi ja kamppailen asian kanssa. Toisaalta en halua pettää ja ei ihastukseni edes ole niin kiinnostunut että olisi kanssani ja ero muuten olisi myös turha.

En haluaisi puolisona kuulla asiasta, se jäisi vaivaamaan ja hiertämään välejä. Miksi edes haikailet mokoman ihastuksen perään, kun tiedät realisesti että mitään ei tule koskaan tapahtumaan? Mullakin on/on ollut pitkä ihastus, mutta tiedän että se jää vain fantasian tasolle joten en tee mitään liikkeitä puoleen tai toiseen, puhumattakaan että pahoittaisin turhaan puolisoni mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaavasta en tiedä, mutta raukkamaista kertominen tuossa tilanteessa on. Se ikäänkuin vastuuttaa puolison sinun tekemisistäsi ja ihastumisistasi, ja lisäksi pahoitta hänen mielensä ihan turhaan. Sun pitää hallita itse omat tekemisesi ja tunteesi.

Ihastuminen on jatkunut pitkään ja tavallaan vahingoittaa jo tälläisenä välejämme. Eikö puoliso ole kuitenkin hän jonka kanssa jaamme kaiken? Mietin voisiki hän omalta osaltaan tehdä jotain liittoamme eheyttävää? Itse kyllä koitan hillitä vaan en voi ja kamppailen asian kanssa. Toisaalta en halua pettää ja ei ihastukseni edes ole niin kiinnostunut että olisi kanssani ja ero muuten olisi myös turha.

Eli olet jo päättänyt kertoa puolisolle ja olisit halunnut meidän vastaavan siten. Kerro puolisolle. Toivottavasti hän ilmoittaa, että saat ihan vapaasti lähteä selvittämään, onko ihastus molemminpuolista. Niin minä itse tekisin, jos mieheni avautuisi minulle olevansa ihastunut toiseen.

Jos epäilet, että ihastus saattaa mennä liian pitkälle, kerro. Jos pystyt itse pitämään tilanteen hallussa ja unohtamaan ihastuksen, älä kerro.

Mä kehottaisin sua tekemään valintasi jo nyt, sun on päätettävä kumman haluat. Sitten toimit sen mukaan. Puolisosi tuskin haluaa jakaa sua. Kyllä sä pystyt hillitsemään itsesi jos niin päätät. Välttelet vaikka ihastusta. Voit myös kertoa tuosta päätöksestä puolisolle, mutta pelkästä ihastumisesta ei kannata kertoa, jos et tiedä, mitä haluat.

Ei ole mitään valintaan hän tai puoliso. On vain niin että olen syvästi ihastunut jo pitkään mieheen joka ei ole tunteissaan samalla tasolla. Tälle ihastumiseelle EI VOI MITÄÄN muutenhan tätä ongelmaa ei olisi.

Itse ainakin toivoisin mieheni kertovan myös tämänkaltaiset asiat ja voisimme yhdessä pohtia mikä on meidän, hänen ta heidän tilanteensa ja miten eteenpäin. Mieheni on myös paras ystäväni ja nykyään tämän takia vain sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kehottaisin sua tekemään valintasi jo nyt, sun on päätettävä kumman haluat. Sitten toimit sen mukaan. Puolisosi tuskin haluaa jakaa sua. Kyllä sä pystyt hillitsemään itsesi jos niin päätät. Välttelet vaikka ihastusta. Voit myös kertoa tuosta päätöksestä puolisolle, mutta pelkästä ihastumisesta ei kannata kertoa, jos et tiedä, mitä haluat.

Sitten pitäisi erota kaikista suhteista vähän väliä. Nimittäun ihastumisia tulee eikä niitä voi välttää. Ratkaisevaa on tahto olla oman puolison kanssa.

Itselläni ihastus voi helposti kestää vaikka kymmenen vuotta, ellei asiaa kohtaa avoimesti vaan antaa vain olla ja toivoo, että se katoaa.

Mä olen ihastunut varattuun mieheen. En kerro hänelle, enkä toimi asian vuoksi, kunhan salaa ihastelen. On tunne siitä, että sama tunne on molemmilla, tästä on viitteitä... Kuitenkin on selkeää, että tunteiden suhteen ei toimita. Eikä niistä puhuta. En tiedä, ehkä ne laimenevat aikanaan? Jos eivät, en tiedä mitä teen. Tapaamme usein pakostakin. Joka kerta tahtoisin vain halata häntä, sulkea syliini, suukotella, muusta puhumattakaan... Kuitenkin, olen päättänyt olla toimimatta ja luottaa siihen, että aika muuttaa asioita, jollakin tavalla.

Oletko ihastunut mielikuvaan tästä toisesta? Tunnetko häntä tarpeeksi hyvin, jotta todella voisit olla ihastunut häneen, mielikuvan sijaan? Onko suhteessasi tasainen vaihe, pidätkö kumppaniasi itsestäänselvänä? Mitä suhteessasi haluaisit muuttaa? Miten pääsisit henkisesti lähemmäs kumppaniasi? Auttaisiko läheisyys ihastumisen laimenemiseen ja katoamiseen?

Mielestäni ei ole syytä kertoa puolisolle, jos olet ihastuksesta huolimatta valinnut puolisosi (yhä uudelleen). Toivotan sulle voimia! Tiedän miten raastavaa on olla ihastunut ilman mahdollisuutta edetä asian suhteen. <3

Vähän ihmettelen teitä, jotka olette ihastuneita ettekä kerro puolisolle. Minun mieheni on niin tarkkanäköinen, että hän huomaa puolikkaasta silmäyksestä minuun, jos olen ihastunut toiseen. Tätä on tapahtunut silloin tällöin. Miten sitä voisi lainkaan salata, en käsitä.

Ihastuminen on sen ihastuneen ongelma, ei sitä pidä puolisolle vyöryttää oman olon helpottamiseksi. 

Ja mitä te täällä väitätte, ettei sille ihastumiselle voi mitään? Kyllä voi! Ihastuminen tulee siitä, kun ajattelette sitä ihmistä ja haaveilette, sillä tavalla sitä ihastumista ruokitaan. Ajatukset ohjaavat tunteita ja aikuinen ihminen voi ohjata ajatuksiaan. Kun aktiivisesti torjuu nämä kaikki ajatukset ja haaveilut ja korvaa ne ajatuksilla omasta puolisosta, niin se ihastus kyllä karkottuu sieltä päästä aikanaan ja tunteet sen mukana.

Omia tunteita puolisoaan kohtaan voi vahvistaa sillä, että alkaa tehdä niitä asioita joita teki suhteen alussa, kun oli umpirakastunut. Tekee niitä rakkauden tekoja, vaikkei tuntuisikaan siltä. Se rakkauden tunne tulee näiden tekojen kautta ja pääsette rakastumaan puolisoonne uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on sen ihastuneen ongelma, ei sitä pidä puolisolle vyöryttää oman olon helpottamiseksi. 

Ja mitä te täällä väitätte, ettei sille ihastumiselle voi mitään? Kyllä voi! Ihastuminen tulee siitä, kun ajattelette sitä ihmistä ja haaveilette, sillä tavalla sitä ihastumista ruokitaan. Ajatukset ohjaavat tunteita ja aikuinen ihminen voi ohjata ajatuksiaan. Kun aktiivisesti torjuu nämä kaikki ajatukset ja haaveilut ja korvaa ne ajatuksilla omasta puolisosta, niin se ihastus kyllä karkottuu sieltä päästä aikanaan ja tunteet sen mukana.

Omia tunteita puolisoaan kohtaan voi vahvistaa sillä, että alkaa tehdä niitä asioita joita teki suhteen alussa, kun oli umpirakastunut. Tekee niitä rakkauden tekoja, vaikkei tuntuisikaan siltä. Se rakkauden tunne tulee näiden tekojen kautta ja pääsette rakastumaan puolisoonne uudestaan.

Jos ihastumista voi järjellä ohjata ei edes ole ihastunut. Muutenhan kaikki ihastumis ja rakastumis tunteet olisi helppo käsitellä.

Sen vuoksi ei myöskään osaa tai pysty vahvistamaan mitään omaa puolisoa kohtaan koska toinen mielessä. Lisäksi oma puoliso ei ole asiassa mukana, hänelle suhde on arkipäiväistynyt itsestäänselvyys ja romantiikka lähinnä ikävä haitta.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on sen ihastuneen ongelma, ei sitä pidä puolisolle vyöryttää oman olon helpottamiseksi. 

Ja mitä te täällä väitätte, ettei sille ihastumiselle voi mitään? Kyllä voi! Ihastuminen tulee siitä, kun ajattelette sitä ihmistä ja haaveilette, sillä tavalla sitä ihastumista ruokitaan. Ajatukset ohjaavat tunteita ja aikuinen ihminen voi ohjata ajatuksiaan. Kun aktiivisesti torjuu nämä kaikki ajatukset ja haaveilut ja korvaa ne ajatuksilla omasta puolisosta, niin se ihastus kyllä karkottuu sieltä päästä aikanaan ja tunteet sen mukana.

Omia tunteita puolisoaan kohtaan voi vahvistaa sillä, että alkaa tehdä niitä asioita joita teki suhteen alussa, kun oli umpirakastunut. Tekee niitä rakkauden tekoja, vaikkei tuntuisikaan siltä. Se rakkauden tunne tulee näiden tekojen kautta ja pääsette rakastumaan puolisoonne uudestaan.

Hyviä, toimivia ajatuksia, varsinkin jos ihastusta ei tarvitse tavata usein. Toisinaan silti vetovoima on jotakin niin suurta... että "sähkön voi tuntea ilmassa", ajatukset käyvät yksiin ja ovat miltein telepaattisia, sanaton yhteys on voimakas, kaikki natsaa... On vaan niin täydellisen mahtavaa olla toisen seurassa. Se tunne on kuin toisesta maailmasta. Tällöin "ajatusharjoitukset" eivät välttämättä toimi tai niihin on todella vaikea päästä kiinni.

Terv. Nro 13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on sen ihastuneen ongelma, ei sitä pidä puolisolle vyöryttää oman olon helpottamiseksi. 

Ja mitä te täällä väitätte, ettei sille ihastumiselle voi mitään? Kyllä voi! Ihastuminen tulee siitä, kun ajattelette sitä ihmistä ja haaveilette, sillä tavalla sitä ihastumista ruokitaan. Ajatukset ohjaavat tunteita ja aikuinen ihminen voi ohjata ajatuksiaan. Kun aktiivisesti torjuu nämä kaikki ajatukset ja haaveilut ja korvaa ne ajatuksilla omasta puolisosta, niin se ihastus kyllä karkottuu sieltä päästä aikanaan ja tunteet sen mukana.

Omia tunteita puolisoaan kohtaan voi vahvistaa sillä, että alkaa tehdä niitä asioita joita teki suhteen alussa, kun oli umpirakastunut. Tekee niitä rakkauden tekoja, vaikkei tuntuisikaan siltä. Se rakkauden tunne tulee näiden tekojen kautta ja pääsette rakastumaan puolisoonne uudestaan.

Jos ihastumista voi järjellä ohjata ei edes ole ihastunut. Muutenhan kaikki ihastumis ja rakastumis tunteet olisi helppo käsitellä.

Sen vuoksi ei myöskään osaa tai pysty vahvistamaan mitään omaa puolisoa kohtaan koska toinen mielessä. Lisäksi oma puoliso ei ole asiassa mukana, hänelle suhde on arkipäiväistynyt itsestäänselvyys ja romantiikka lähinnä ikävä haitta.

Tämä ja jos se puoliso ei ole enää aikoihin vastannut mihinkään lähentymisyrityksiin ja lähinnä ärsyyntyy läsnäolosta, kuten minun tapauksessa. Eikä suostu puhumaan mistään. Ollaan ja eletään mutta mitään yhteistä ei tavallaan ole eikä romantiikkaa tai läheisyyttä, jaetaan vain se arki. Umpikuja? Sitten kävi lopulta niin et ihastuin toiseen ja antaisin mitä vain huomiosta. Hirveä tilanne jollaista en soisi pahimmalle vihamiehellenikään. Koitan keskittyä omaan elämääni ja itseni parantamiseen kaikin puolin ja etsiä sisältöä ja tavoitteita elämään mut hitto että on vaikeeta..

Ja lisään vielä, olin itse ennen hyvin nuiva näiden "ihastusten" ja tunteellisten höttöjen suhteen, kuten täällä moni muu. Kunnes eräs mies vei jalat alta ja lekalla päähän. Ei tunteita voi hallita, ja jos ne koittaa kieltää ettei käsittele, ne itseasiassa paisuvat. Ne pitää hyväksyä, ei toki tarvi tehdä mitään mutta tilanne on todella kuluttava ja raastava.

Minulla ainoa este toiminnalle, eli ihastukseni kohteelle tunteistani kertomiselle on se, että kunnioitan häntä JA hänen parisuhdettaan.

Tämä on kuitenkin vaikea asia, omat vahvat tunteet, onnellisuus ja muut tunteet joita koen hänen läsnäolossaan... Ja se tunne yhteensopivuudesta monella tasolla. Hitto kun on raastavaa, että ei voi tehdä mitään! Välillä asia unohtuu, mutta ajattelen häntä joka päivä joka tapauksessa. Näemme monta kertaa viikossa ja aina jotenkin kaikki kohtaa. Jutellaan syvällisiä kahden kesken, muiden aikana lähinnä vitsaillaan toisillemme, hymyillään, halataankin, jos muita ei ole paikalla. Ne pitkät halaukset, niihin hetkiin palaan. Tunne on täydellinen. Syli, jota olen odottanut. Ei hänestä halua päästää irti, mutta on pakko.

Kertokaa muutkin miltä vahva ihastus tuntuu ja miten olette siitä selvinneet tai päässeet yli.

Terv. Nro 13