Puolisolle kertominen kun on ihastunut toiseen palavasti mutta

Olisitko ap valmis jättämään puolisosi, jos tuo ihastuksesi kohde näyttäisi vihreää valoa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainoa este toiminnalle, eli ihastukseni kohteelle tunteistani kertomiselle on se, että kunnioitan häntä JA hänen parisuhdettaan.

Tämä on kuitenkin vaikea asia, omat vahvat tunteet, onnellisuus ja muut tunteet joita koen hänen läsnäolossaan... Ja se tunne yhteensopivuudesta monella tasolla. Hitto kun on raastavaa, että ei voi tehdä mitään! Välillä asia unohtuu, mutta ajattelen häntä joka päivä joka tapauksessa. Näemme monta kertaa viikossa ja aina jotenkin kaikki kohtaa. Jutellaan syvällisiä kahden kesken, muiden aikana lähinnä vitsaillaan toisillemme, hymyillään, halataankin, jos muita ei ole paikalla. Ne pitkät halaukset, niihin hetkiin palaan. Tunne on täydellinen. Syli, jota olen odottanut. Ei hänestä halua päästää irti, mutta on pakko.

Kertokaa muutkin miltä vahva ihastus tuntuu ja miten olette siitä selvinneet tai päässeet yli.

Terv. Nro 13

Arvostan kovasti, ettet tee asialle mitään. Ehkä kaikkien tilanteen helpottamiseksi teidän kannattaisi vähentää yhdessäoloa ja halailua. Se syventää suhdetta entisestään ja vaikeuttaa irtipääsemistä. Olen ollut joskus samanlaisessa tilanteessa. Siihen auttoi vain aika ja nykyään olen todella tyytyväinen, etten tehnyt mitään, vaikka silloin houkutus oli suuri. Omatunto säilyi puhtaana ja se tuntuu hyvältä. Toivon samaa sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Jos ihastumista voi järjellä ohjata ei edes ole ihastunut. Muutenhan kaikki ihastumis ja rakastumis tunteet olisi helppo käsitellä.

En sanonut, että se olisi helppoa. Mutta mahdollista. Tämä on se kohta, jossa kysytään sitä tahtoa. Ei avioliittovalassa luvata rakastaa, vaan luvataan _tahtoa_ rakastaa. Se tarkoittaa sitä, että tahdon voimalla mennään niiden kohtien yli, jolloin ei _tunnu_ siltä että rakastaa. Rakkaus on tahdon valinta. Sen tahdon voimalla tehdään niitä rakkauden tekoja, vähän niin kuin yöllä itkevä vauva on ruokittu vaikka mieluummin olisi halunnut nukkua. Niiden tekojen kautta se rakkaus tulee. Ei sen oman miehen kimppuun tarvitse hyökätä, mutta hänelle voi vaikka viedä kahvin aamulla sänkyyn. Tai tehdä jotain muuta pientä mukavaa hänen hyväkseen, joka ilahduttaa häntä. Silittää paidat kun hän on lähdössä työmatkalle. Tai tehdä hänelle hänen lempiruokaansa. 

Varmasti jokaisella on juttuja, joita tuli tehtyä suhteen alussa, mutta jotka ovat vuosien varrella jääneet pois. Näitä voi ottaa takaisin ohjelmistoon. Ja kun aloittaa, vaikkei siltä tuntuisikaan, niin ne tunteet tulevat kyllä perässä. Siihen itkevään vauvaan rakastuu ja myös siihen sotkuiseen mieheen, joka jättää kalsarit pitkin lattioita ja vessan vetämättä.

Onneksi en ihastu palavasti ilman syvällisempää kanssakäymistä, joten on helppo pitää sopivasti etäisyyttä. Enkä ole niin naiivi ajatellakseni, ettei niin voisi käydä, jos alkaa leikkimään tulella.

Tuohan on vähän kun ilmottaisit että nyt sitten erosin omalta puoleltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaavasta en tiedä, mutta raukkamaista kertominen tuossa tilanteessa on. Se ikäänkuin vastuuttaa puolison sinun tekemisistäsi ja ihastumisistasi, ja lisäksi pahoitta hänen mielensä ihan turhaan. Sun pitää hallita itse omat tekemisesi ja tunteesi.

Ihastuminen on jatkunut pitkään ja tavallaan vahingoittaa jo tälläisenä välejämme. Eikö puoliso ole kuitenkin hän jonka kanssa jaamme kaiken? Mietin voisiki hän omalta osaltaan tehdä jotain liittoamme eheyttävää? Itse kyllä koitan hillitä vaan en voi ja kamppailen asian kanssa. Toisaalta en halua pettää ja ei ihastukseni edes ole niin kiinnostunut että olisi kanssani ja ero muuten olisi myös turha.

Mene kriisiterapiaan äläkä  lataa tota puolisosi niskaan.

Mitä itse olet tehnyt nykyisen parisuhteesi hyväksi?

Jos sun on huono olla nykyisessä parisuhteessasi, mikset yksinkertaisesti eroa? Suhteessa ei ole mikään pakko olla kenenkään kanssa. Ei siinä sopassa tarvitse sössöttää tulevalle eksälle mistään ihastuksista, huomaahan hän kyllä sitten myöhemmin uuden mahdollisen parisuhteesi jos on huomatakseen.

Itse olen päätä pahkaa ihastunut mieheen jota en ole edes tavannut. Olemme viestitelleet ja soitelleet. On lohduttavaa lukea muiden ihastumisista. Mutta ei helpota tieto siitä että tunne ei välttämättä katoa. Tapaamisesta on puhuttu, mutten tiedä käykö se koskaan toteen "onneksi" välimatka on kuitenkin sen verran pitkä. Ihastumisen tunne on kaiketi ollut molemminpuolinen, mutta itse en osaa ottaa sitä yhtä kevytkenkäisesti. Uskomatonta miten ihminen voi kolahtaa niin täysillä. Sitä on vaikea kuvitella ja kuvailla. Nykyinen miehenikään ei ole aiheuttanut tälläistä tunnetta. Mieheni myös tietää ihastumisestani, suhteessamme on ollut melko rankkaa. Yritän vielä löytää miehestäni sen mihin rakastuin. Rankkaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on sen ihastuneen ongelma, ei sitä pidä puolisolle vyöryttää oman olon helpottamiseksi. 

Ja mitä te täällä väitätte, ettei sille ihastumiselle voi mitään? Kyllä voi! Ihastuminen tulee siitä, kun ajattelette sitä ihmistä ja haaveilette, sillä tavalla sitä ihastumista ruokitaan. Ajatukset ohjaavat tunteita ja aikuinen ihminen voi ohjata ajatuksiaan. Kun aktiivisesti torjuu nämä kaikki ajatukset ja haaveilut ja korvaa ne ajatuksilla omasta puolisosta, niin se ihastus kyllä karkottuu sieltä päästä aikanaan ja tunteet sen mukana.

Omia tunteita puolisoaan kohtaan voi vahvistaa sillä, että alkaa tehdä niitä asioita joita teki suhteen alussa, kun oli umpirakastunut. Tekee niitä rakkauden tekoja, vaikkei tuntuisikaan siltä. Se rakkauden tunne tulee näiden tekojen kautta ja pääsette rakastumaan puolisoonne uudestaan.

Hyviä, toimivia ajatuksia, varsinkin jos ihastusta ei tarvitse tavata usein. Toisinaan silti vetovoima on jotakin niin suurta... että "sähkön voi tuntea ilmassa", ajatukset käyvät yksiin ja ovat miltein telepaattisia, sanaton yhteys on voimakas, kaikki natsaa... On vaan niin täydellisen mahtavaa olla toisen seurassa. Se tunne on kuin toisesta maailmasta. Tällöin "ajatusharjoitukset" eivät välttämättä toimi tai niihin on todella vaikea päästä kiinni.

Terv. Nro 13

Näin on. Mulle sattui vielä ikävä kohtaaminen kolmisin. Jäin taatusti kiinni ihastukseni vaimolle. Ihastukseni oli tilanteessa kuin ei olisi muita nähnytkään kuin minut, hymyili vielä leveästi. Mitään emme ole ikinä tehneet, mutta "kiinnijäämisen" tunne oli tismalleen sama kuin olisin jossain vaiheessa pyörinyt miehen lakanoissa. Vaimon hapan ilme sivusta kertoi kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainoa este toiminnalle, eli ihastukseni kohteelle tunteistani kertomiselle on se, että kunnioitan häntä JA hänen parisuhdettaan.

Tämä on kuitenkin vaikea asia, omat vahvat tunteet, onnellisuus ja muut tunteet joita koen hänen läsnäolossaan... Ja se tunne yhteensopivuudesta monella tasolla. Hitto kun on raastavaa, että ei voi tehdä mitään! Välillä asia unohtuu, mutta ajattelen häntä joka päivä joka tapauksessa. Näemme monta kertaa viikossa ja aina jotenkin kaikki kohtaa. Jutellaan syvällisiä kahden kesken, muiden aikana lähinnä vitsaillaan toisillemme, hymyillään, halataankin, jos muita ei ole paikalla. Ne pitkät halaukset, niihin hetkiin palaan. Tunne on täydellinen. Syli, jota olen odottanut. Ei hänestä halua päästää irti, mutta on pakko.

Kertokaa muutkin miltä vahva ihastus tuntuu ja miten olette siitä selvinneet tai päässeet yli.

Terv. Nro 13

Arvostan kovasti, ettet tee asialle mitään. Ehkä kaikkien tilanteen helpottamiseksi teidän kannattaisi vähentää yhdessäoloa ja halailua. Se syventää suhdetta entisestään ja vaikeuttaa irtipääsemistä. Olen ollut joskus samanlaisessa tilanteessa. Siihen auttoi vain aika ja nykyään olen todella tyytyväinen, etten tehnyt mitään, vaikka silloin houkutus oli suuri. Omatunto säilyi puhtaana ja se tuntuu hyvältä. Toivon samaa sinulle!

En aio muuttaa tilannetta, vaan pitää sen vakaana sekä omatuntoni puhtaana. Ne hetket yhdessä antavat molemmille paljon, tiedän sen. Tarvitsemme toisiamme, vaikkakin vaan ystävinä. Aika tekee tehtävänsä, joko irrottaa tai yhdistää, vahvistaa tunteita tai muuttaa niitä. Sen verran kuitenkin olen itsekäs, että kuuntelen omaa sydäntäni, enkä lähde pakoilemaan. Sekin olisi pienessä "kuppikunnassamme" ihmettelemisen aihe. En ole varma näkyykö nykyinenkin tilanne läpi. Ehkä.

Ja kyllä, minäkin ansaitsen onnen. En voi olla ajattelematta, että entä jos se on hän? Olen ja pysyn tässä, ystävänä. Ihastuneena ystävänä.

Nro 13

Mitä sitä tommosia kaikkia suotta miehille kertoo? Tulee vaan ihan turhasta riitaa. Eikä ne miehetkään mitään ikinä kerro! Pidä omana tietonasi. Kyllä se siitä joskus unohtuu.

Mustasukkaisille miehille ei ainakaan kannata kertoa mitään! Sillä vain tekee suhteesta helevettiä molemmille.

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Oletko puhunut ihastuksen kanssa? Miksi oletat että hän ei ole kiinnostunut? Haluatko korjata nykyisem suhteen vai olisiko aika siirtyä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen on sen ihastuneen ongelma, ei sitä pidä puolisolle vyöryttää oman olon helpottamiseksi. 

Ja mitä te täällä väitätte, ettei sille ihastumiselle voi mitään? Kyllä voi! Ihastuminen tulee siitä, kun ajattelette sitä ihmistä ja haaveilette, sillä tavalla sitä ihastumista ruokitaan. Ajatukset ohjaavat tunteita ja aikuinen ihminen voi ohjata ajatuksiaan. Kun aktiivisesti torjuu nämä kaikki ajatukset ja haaveilut ja korvaa ne ajatuksilla omasta puolisosta, niin se ihastus kyllä karkottuu sieltä päästä aikanaan ja tunteet sen mukana.

Omia tunteita puolisoaan kohtaan voi vahvistaa sillä, että alkaa tehdä niitä asioita joita teki suhteen alussa, kun oli umpirakastunut. Tekee niitä rakkauden tekoja, vaikkei tuntuisikaan siltä. Se rakkauden tunne tulee näiden tekojen kautta ja pääsette rakastumaan puolisoonne uudestaan.

Hyviä, toimivia ajatuksia, varsinkin jos ihastusta ei tarvitse tavata usein. Toisinaan silti vetovoima on jotakin niin suurta... että "sähkön voi tuntea ilmassa", ajatukset käyvät yksiin ja ovat miltein telepaattisia, sanaton yhteys on voimakas, kaikki natsaa... On vaan niin täydellisen mahtavaa olla toisen seurassa. Se tunne on kuin toisesta maailmasta. Tällöin "ajatusharjoitukset" eivät välttämättä toimi tai niihin on todella vaikea päästä kiinni.

Terv. Nro 13

Näin on. Mulle sattui vielä ikävä kohtaaminen kolmisin. Jäin taatusti kiinni ihastukseni vaimolle. Ihastukseni oli tilanteessa kuin ei olisi muita nähnytkään kuin minut, hymyili vielä leveästi. Mitään emme ole ikinä tehneet, mutta "kiinnijäämisen" tunne oli tismalleen sama kuin olisin jossain vaiheessa pyörinyt miehen lakanoissa. Vaimon hapan ilme sivusta kertoi kaiken.

Mulle kävi kanssa jonkun kerran tämä ihastuksen kanssa. Mies vain katsoo ja hymyilee niin intensiivisesti että menen ihan sekaisin ja jään siihen katseeseen kiinni ja hymyilen takaisin ja vaimo katsoo vierestä. Tai hällä on tapana seistä mun lähellä, kroppa kohti mua, vaikkei mitään puhuttaisikaan mutta kuin hällä olis asiaa, tulee vain porukassa ihan eteen tai viereen seisomaan eikä lähde mihinkään ja kuulee kaiken mitä sanon ihan sama miten hiljaa puhun tai miten kaukana olisin.

Mies aloitti tän pelin ja mä jäin kiinni. Hän aloitti katseet ja hymyhipat ja muisti mun nimet ja jutut. Ei nähdä säännöllisesti eikä pidetä yhteyttä kahdestaan vaikka mulla ei enää olisi mitään sitä vastaan. Mut tää on sit tätä aina kun nähdään, joku vetää meitä puoleensa ja sitä toista on vaan pakko katsoa ja sille on pakko hymyillä. Ihan kamalaa. Ja mä en pääse irti tästä. Leijun viikon kun on on nähty.

En usko et tää etenee kun kummallakin perheet. Ehkä hyvä näin mut välillä meinaa raastaa sydäntä.

Ja 35 jatkaa. En ole koskaan ihastunut keneenkään näin. En edes sinkkuna. Ja mä olin se jonka miehelle ei voi kertoa kun huoritteluja tulee joskus muulloinkin kun miehellä stressiä. Ja muuta dissaamista jatkuvasti, eikä mitkään mun yritykset ole tuottaneet tulosta. Lopetin yrittämisen tuossa viime keväänä ja aloin odotella josko aika korjaisi meidän suhteen kun mun toimet ei auta ja mies ei halua tehdä mitään vaikka pyydän. Kaikki puhe on vain jeesustelua hänen mielestään..

Be my quest, tuomitkaa mut, niin olen mäkin tehnyt.

Ihme läheisriippuvaista porukkaa. Ei voi erota huonosta suhteesta koska ei saa ihastustakaan. Ehkä jos olisi yksin, voisi löytyä uusi ihastus ja hyvä suhde.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään valintaan hän tai puoliso. On vain niin että olen syvästi ihastunut jo pitkään mieheen joka ei ole tunteissaan samalla tasolla. Tälle ihastumiseelle EI VOI MITÄÄN muutenhan tätä ongelmaa ei olisi.

Itse ainakin toivoisin mieheni kertovan myös tämänkaltaiset asiat ja voisimme yhdessä pohtia mikä on meidän, hänen ta heidän tilanteensa ja miten eteenpäin. Mieheni on myös paras ystäväni ja nykyään tämän takia vain sitä.

1) Sinulla on selvästi toimiva parisuhde. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että ihastumisesi on yksinomaan sinun oman pääsi sisäinen prosessi. Tarvitset tuota ihastumisen tunnetta johonkin. Kysy itseltäsi, mihin... ?

2) Minä en sinuna kertoisi tilanteesta miehelleni, koska kyse on sinusta, ei parisuhteestanne. Lapsi ryntäisi kertomaan "äidille", että kuule, kuule, nyt minulle on tämmöisiä tunteita, apua, mitä minä teen... ?! Sinä olet aikuinen ihminen. Mikäli asia ahdistaa sinua kovasti, käy vaikka juttelemassa jonkun perheneuvojan kanssa. Ota asia puheeksi miehesi kanssa vasta sitten, kun tilanne ei ole enää akuutti.

Terveisin,

38 vuotta naimisissa ollut ja monenmoista kokenut 

Vierailija kirjoitti:

En aio muuttaa tilannetta, vaan pitää sen vakaana sekä omatuntoni puhtaana. Ne hetket yhdessä antavat molemmille paljon, tiedän sen. Tarvitsemme toisiamme, vaikkakin vaan ystävinä. Aika tekee tehtävänsä, joko irrottaa tai yhdistää, vahvistaa tunteita tai muuttaa niitä. Sen verran kuitenkin olen itsekäs, että kuuntelen omaa sydäntäni, enkä lähde pakoilemaan. Sekin olisi pienessä "kuppikunnassamme" ihmettelemisen aihe. En ole varma näkyykö nykyinenkin tilanne läpi. Ehkä.

Ja kyllä, minäkin ansaitsen onnen. En voi olla ajattelematta, että entä jos se on hän? Olen ja pysyn tässä, ystävänä. Ihastuneena ystävänä.

Nro 13

Vittu mitä paskaa. Olet valinnut miehesi siksi henkilöksi, jonka kanssa tavoittelet sitä yhteistä onnea. Siihen valintaan sisältyy myös se, että luovutaan kaikista maailman muista miehistä. Ymmärrätkö nyt yhtään, että kaikki tuo minkä annat tuon petturuussuhteen eteen on poissa siitä, mikä sinun pitäisi antaa avioliitollesi? 

En pysty käsittämään, että ihmiset tällä tavoin sabotoivat omaa liittoaan. Ja sitten kirkkain silmin selitetään, ettei tunteitaan voi hallita. No ehkä ei, mutta tekojaan voi! Ja pitää.

En usko että mitään hyvää seuraa siitä että kertoisi puolisolle että nyt on käynyt niin, että on ihastunut toiseen mieheen.

Jos haluat pysyä nykyisessä suhteessasi: ole hiljaa ja mene vaikkapa terapeutille juttelemaan tästä asiasta.

Jos tämä toinen mies on niin ihana, harkitse eroa nykyisestä miehestä. Mutta pidä mielessä että kukaan ei ole täydellinen. Vuoden päästä myös tämä mies on arkinen ja tylsä.

En arvostaisi jos mieheni tulisi kotiin ja kertoisi olevan rakastunut toiseen naiseen mutta haluaisi kuitenkin jatkaa minun kanssani. Voi hyvinkin olla että minä en haluaisi.