Puolisolle kertominen kun on ihastunut toiseen palavasti mutta

Itse olen tilanteessa, jossa olen onnellisessa avioliitossa, minulla on hyvä ja rakastava aviomies, seksiä on todellakin riittävästi, mutta silti olen ihastunut toiseen mieheen. Eikä tätä todellakaan voi järkeillä mitenkään, tuo mies vaan saa jalat alta. Ja se huumaava tunne kun mies on jossain lähellä, taju meinaa lähteä. En todellakaan ole pettämässä miestäni, enkä rikkomassa perhettäni, mutta mitä näille tunteille voi tehdä? 

Tätä on kestänyt jo tosi pitkään, eikä tunteet ole todellakaan vähentyneet, päinvastoin tuntuu että vahvistuu vain mitä enemmän aikaa kuluu. 

Onko tällaiselle tilanteelle mitään tehtävissä?

En ole vielä keksinyt mitään. Kertokaa toki jos keksitte joku muu.. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En aio muuttaa tilannetta, vaan pitää sen vakaana sekä omatuntoni puhtaana. Ne hetket yhdessä antavat molemmille paljon, tiedän sen. Tarvitsemme toisiamme, vaikkakin vaan ystävinä. Aika tekee tehtävänsä, joko irrottaa tai yhdistää, vahvistaa tunteita tai muuttaa niitä. Sen verran kuitenkin olen itsekäs, että kuuntelen omaa sydäntäni, enkä lähde pakoilemaan. Sekin olisi pienessä "kuppikunnassamme" ihmettelemisen aihe. En ole varma näkyykö nykyinenkin tilanne läpi. Ehkä.

Ja kyllä, minäkin ansaitsen onnen. En voi olla ajattelematta, että entä jos se on hän? Olen ja pysyn tässä, ystävänä. Ihastuneena ystävänä.

Nro 13

Vittu mitä paskaa. Olet valinnut miehesi siksi henkilöksi, jonka kanssa tavoittelet sitä yhteistä onnea. Siihen valintaan sisältyy myös se, että luovutaan kaikista maailman muista miehistä. Ymmärrätkö nyt yhtään, että kaikki tuo minkä annat tuon petturuussuhteen eteen on poissa siitä, mikä sinun pitäisi antaa avioliitollesi? 

En pysty käsittämään, että ihmiset tällä tavoin sabotoivat omaa liittoaan. Ja sitten kirkkain silmin selitetään, ettei tunteitaan voi hallita. No ehkä ei, mutta tekojaan voi! Ja pitää.

Nro 13 on sinkkunainen, joka on ihatunut varattuun mieheen. Ei siis keskustelun aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Oletko puhunut ihastuksen kanssa? Miksi oletat että hän ei ole kiinnostunut? Haluatko korjata nykyisem suhteen vai olisiko aika siirtyä eteenpäin?

Olen puhunut ihastukseni kanssa mutta en tunne asioista. Hän on jollain lailla kiinnostunut mutta ei ehkä missään vakavassa mielessä koska emmehän tunne toisiamme täysin. En tiedä miksi oletan ettei ole kiinnostunut, ajattelen että häntä voi estää monikin asia. Nykyinen suhde on turvallisen arkipäiväinen ja tavallinen. Sen korjaaminen ei ehkä siltä osin mahdollista, korkeitaan se että hyväksyisin että elämäni on tälläistä ja muuta ei ole saatavilla voisi korjata liiton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Oletko puhunut ihastuksen kanssa? Miksi oletat että hän ei ole kiinnostunut? Haluatko korjata nykyisem suhteen vai olisiko aika siirtyä eteenpäin?

Olen puhunut ihastukseni kanssa mutta en tunne asioista. Hän on jollain lailla kiinnostunut mutta ei ehkä missään vakavassa mielessä koska emmehän tunne toisiamme täysin. En tiedä miksi oletan ettei ole kiinnostunut, ajattelen että häntä voi estää monikin asia. Nykyinen suhde on turvallisen arkipäiväinen ja tavallinen. Sen korjaaminen ei ehkä siltä osin mahdollista, korkeitaan se että hyväksyisin että elämäni on tälläistä ja muuta ei ole saatavilla voisi korjata liiton.

Ainahan on muutakin saatavilla. Tottakai on. Se on ihan sinun valinnasta kiinni mitä haluat. Aika huono syy jäädä suhteeseen, kuulostaa uhrautumiselta, joka myöhemmin johtaa katkeruuteen.

Miehesi ansaitsee tietää, että olet h u o r a. Jos et pysty hallitsemaan itseäsi, niin väistämättä jotain tapahtuu jossain vaiheessa. Parempi, että miehesi osaa varautua siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Oletko puhunut ihastuksen kanssa? Miksi oletat että hän ei ole kiinnostunut? Haluatko korjata nykyisem suhteen vai olisiko aika siirtyä eteenpäin?

Olen puhunut ihastukseni kanssa mutta en tunne asioista. Hän on jollain lailla kiinnostunut mutta ei ehkä missään vakavassa mielessä koska emmehän tunne toisiamme täysin. En tiedä miksi oletan ettei ole kiinnostunut, ajattelen että häntä voi estää monikin asia. Nykyinen suhde on turvallisen arkipäiväinen ja tavallinen. Sen korjaaminen ei ehkä siltä osin mahdollista, korkeitaan se että hyväksyisin että elämäni on tälläistä ja muuta ei ole saatavilla voisi korjata liiton.

Ainahan on muutakin saatavilla. Tottakai on. Se on ihan sinun valinnasta kiinni mitä haluat. Aika huono syy jäädä suhteeseen, kuulostaa uhrautumiselta, joka myöhemmin johtaa katkeruuteen.

Tottakai Aina on muuta saatavilla. Mutta en ole ihminen joka säntää suhteesta tai elämäntavasta toiseen. Nykyinen liitto on tylsä mutta hyvä. Talous turvattu ja moni asia sujuu itsestään. Elämässä on muutakin kuin tunne-elämän vuoristorata, on seesteisyys jolloin voi tehdä muuta kun miettiä tykkäämisiä. Onko liittomme niin vahva että voin kertoa ihastumisestani ja puolisoni kanssa elää sen pois? Olenko ymmärtäny väärin mitä toiselta voi aviossa vaatia? Vai onko se vain tavallinen liitto joka loppuu ehkä pettämiseen koska puhua emme voineet?

Minusta on hyvä kertoa. Oikeastaan vain lojaaliudesta kumppania kohtaan ja ihmettelen näitä vastauksia! Mielestäni on itsekästä jättää kertomatta, jos kyse ei ole mistään viattomasta ja lyhytaikaisesta jutusta. Sitä voi verrata valehteluun tai mihin tahansa toisen kannalta olennaisten tietojen pimittämiseen. On lojaalia antaa sen puolison päättää jatkaako suhdetta jos toinen on henkisesti hurahtanut muualle.

Ap kokee että tilanne rassaa välejä. Mielestäni on kohtuullista tietää missä kumppanin tunteet viilettävät, ja jos toinen on vaikka kylmä, äreä, haluton läheisyyteen jne niin hulluksihan siinä tulee jos syitä vain valehdellaan.

Jos minun puolisollani olisi vakava pitkään kestänyt ihastus haluaisin luultavasti jatkaa elämääni yksin ja olisi täysin perseestä jos toinen valehtelisi asiasta ja yhteisten ongelmien syystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Oletko puhunut ihastuksen kanssa? Miksi oletat että hän ei ole kiinnostunut? Haluatko korjata nykyisem suhteen vai olisiko aika siirtyä eteenpäin?

Olen puhunut ihastukseni kanssa mutta en tunne asioista. Hän on jollain lailla kiinnostunut mutta ei ehkä missään vakavassa mielessä koska emmehän tunne toisiamme täysin. En tiedä miksi oletan ettei ole kiinnostunut, ajattelen että häntä voi estää monikin asia. Nykyinen suhde on turvallisen arkipäiväinen ja tavallinen. Sen korjaaminen ei ehkä siltä osin mahdollista, korkeitaan se että hyväksyisin että elämäni on tälläistä ja muuta ei ole saatavilla voisi korjata liiton.

Ainahan on muutakin saatavilla. Tottakai on. Se on ihan sinun valinnasta kiinni mitä haluat. Aika huono syy jäädä suhteeseen, kuulostaa uhrautumiselta, joka myöhemmin johtaa katkeruuteen.

Tottakai Aina on muuta saatavilla. Mutta en ole ihminen joka säntää suhteesta tai elämäntavasta toiseen. Nykyinen liitto on tylsä mutta hyvä. Talous turvattu ja moni asia sujuu itsestään. Elämässä on muutakin kuin tunne-elämän vuoristorata, on seesteisyys jolloin voi tehdä muuta kun miettiä tykkäämisiä. Onko liittomme niin vahva että voin kertoa ihastumisestani ja puolisoni kanssa elää sen pois? Olenko ymmärtäny väärin mitä toiselta voi aviossa vaatia? Vai onko se vain tavallinen liitto joka loppuu ehkä pettämiseen koska puhua emme voineet?

Sinulla tuntuu olevan jo vastaukset itselläsi.

Parisuhteessa oleva ihastuu tuolla tavalla omasta halustaan. Oma kumppani kyllästyttää tai ollaan jo henkisesti erottu, aletaan katsella muita ja luodaan fantasioita omassa päässä täydellisestä ihmisestä. Eheä, hyvässä parisuhteessa oleva ei ihastu muihin, ehkä muutamaksi päiväksi tai viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja on. En varmasti muuttaisi ihastuksen kanssa tms koska hän ei ole minuun ihastunut siinä määrin. Näen häntä melko usein mutta voin myös tahtoessani olla näkemättä.

Puolisoni voisi vahvistaa tahtoani pysyä erossa, jos kertoisin. Toisaalta hän voisi luulla sen toisen tekevän jotain iskuyrityksiä ja sitten olisi soppa valmis.

Helpoin olisi eroon pääsy ihastuksesta mutta helpommin sanottu kun tehty. Tietenkin jos hän sanoisi että ei ole lainkaan kiinnostunut.

Oletko puhunut ihastuksen kanssa? Miksi oletat että hän ei ole kiinnostunut? Haluatko korjata nykyisem suhteen vai olisiko aika siirtyä eteenpäin?

Olen puhunut ihastukseni kanssa mutta en tunne asioista. Hän on jollain lailla kiinnostunut mutta ei ehkä missään vakavassa mielessä koska emmehän tunne toisiamme täysin. En tiedä miksi oletan ettei ole kiinnostunut, ajattelen että häntä voi estää monikin asia. Nykyinen suhde on turvallisen arkipäiväinen ja tavallinen. Sen korjaaminen ei ehkä siltä osin mahdollista, korkeitaan se että hyväksyisin että elämäni on tälläistä ja muuta ei ole saatavilla voisi korjata liiton.

Ainahan on muutakin saatavilla. Tottakai on. Se on ihan sinun valinnasta kiinni mitä haluat. Aika huono syy jäädä suhteeseen, kuulostaa uhrautumiselta, joka myöhemmin johtaa katkeruuteen.

Tottakai Aina on muuta saatavilla. Mutta en ole ihminen joka säntää suhteesta tai elämäntavasta toiseen. Nykyinen liitto on tylsä mutta hyvä. Talous turvattu ja moni asia sujuu itsestään. Elämässä on muutakin kuin tunne-elämän vuoristorata, on seesteisyys jolloin voi tehdä muuta kun miettiä tykkäämisiä. Onko liittomme niin vahva että voin kertoa ihastumisestani ja puolisoni kanssa elää sen pois? Olenko ymmärtäny väärin mitä toiselta voi aviossa vaatia? Vai onko se vain tavallinen liitto joka loppuu ehkä pettämiseen koska puhua emme voineet?

Haluat vain kertoa puolisolle että hän tuntisi syyllisyyttä alkaisi tehdä kaikenlaisia temppuja sinun hurmaamiseksi. Haet vain draamaa koska olet tylsistynyt. Entä jos sanot puolisolle ja hän sanoo että mitäs helvettiä minun pitäisi ihastuksellesi tehdä, hoida itse asiat kuten aikuiset? Näin minä kypsänä, terveen itsetunnon omaavana aikuisena sanoisin.

Vierailija kirjoitti:

Ja 35 jatkaa. En ole koskaan ihastunut keneenkään näin. En edes sinkkuna. Ja mä olin se jonka miehelle ei voi kertoa kun huoritteluja tulee joskus muulloinkin kun miehellä stressiä. Ja muuta dissaamista jatkuvasti, eikä mitkään mun yritykset ole tuottaneet tulosta. Lopetin yrittämisen tuossa viime keväänä ja aloin odotella josko aika korjaisi meidän suhteen kun mun toimet ei auta ja mies ei halua tehdä mitään vaikka pyydän. Kaikki puhe on vain jeesustelua hänen mielestään..

Be my quest, tuomitkaa mut, niin olen mäkin tehnyt.

Kuulostaa että mies kiusaa sinua ja sinä otat kaiken vastaan. Et ole ihastunut vaan mies leikkii sun päällä ja olet huomiosta hämilläsi. Tunnetko edes miestä? Mikä hänessä ihmisenä on sellaista mihin olet ihastunut? Onko teillä samanlaiset arvot ja huumorintaju? Vai tykkäätkö vain huomiosta?

Outoa että täällä keskustellaan parisuhteen ulkopuolisista ihastuksista ihan normaalina juttuna. Ihan outo ajatus. Oma tulevaisuuteni, nykyhetkeni ja onneni, koko elämäni on niin voimakkaasti liitoksissa puolisooni, etten voi edes ajatella jotain sattumanvaraista ihastusta. Oletteko jotain teinejä? Onko teillä onnettomat parisuhteet? Ei oikeasti kerro hyvää suhteen tilasta jos on aikaa ja kiinnostusta ihastua muihin ihmisiin.....

Eikai sitä avioliittoa edes harkita jättää jos on kyse kevyestä ihastumisesta. Niitä tulee ja menee. Jotkut kestää pidempään. Mutta entä jos kyse on vahvasta yhteydestä, sielunkumppanuudesta niinikään? Mikä lopulta antaa luvan erolle, vai onko sitkeästi pakko vain jatkaa, vaikka ei enää tahtoisi?

Vierailija kirjoitti:

Eikai sitä avioliittoa edes harkita jättää jos on kyse kevyestä ihastumisesta. Niitä tulee ja menee. Jotkut kestää pidempään. Mutta entä jos kyse on vahvasta yhteydestä, sielunkumppanuudesta niinikään? Mikä lopulta antaa luvan erolle, vai onko sitkeästi pakko vain jatkaa, vaikka ei enää tahtoisi?

Jos ei enää tahdo jatkaa liittoa, aina voi erota. Ei siihen tarvita uutta suhdetta. Kumma kun nämä ihastuvat eivät millään eroaisi huonontakaan liitosta ellei ole uutta suhdetta tiedossa. Vai olisiko liitto sittenkään niin huono, jollei ihastusta olisi?

Kutsu miehesi ja tämä ihastus saman pöydän ääreen keskustelemaam ja syömään Äityliinin maksamakkarakeittoa

https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…

Siitä se lähtee lutviutumaan ja pian olet onnellinen kahden miehen nainen. Hyvä ruoka parempi mieli !

Mä olen pitkään ollut yhdessä mieheni kanssa ja silloin tälläin ihastun johonkin muuhun. Se vie aikansa ja huomaa lopulta, että ihastuminen on vain ihastumista ja niin voi joskus käydä. Miestäni kuitenkin rakastan yli kaiken ja haluan hänen kanssaan olla. Koskaan en ole kertonut näistä ja hyvä niin, koska ihastuminen sinänsä on ihan harmitonta ja on aina tähänkin asti mennyt ohi. Se kun on ollut lähinnä ulkonäköviehätystä ja ehkä pientä pakoa arjesta.

Se mitä tunnen miestäni kohtaan on paljon enemmän kuin mitä tunnen näitä ihastuksia kohtaan. Mieti, onko sinullakin niin, vai johtuuko ihastukset siitä, että suhteessasi ei ole kaikki kunnossa. Toimi sen mukaan.

Älä kerro pelkästä ihastumisesta. Turhaan vain huolestutat toista ja saat hänet mustasukkaiseksi. Kertominen on minusta vähän kuin sellainen murhetta aiheuttava varoitus toiselle että kohta saatan lähteä toisen matkaan.  Pelkät tunteet kannattaa pitää siksi omana tietona. Lisäksi jos myöhemmin joudutte olemaan ihastuksen kanssa pakosta tekemisissä, niin puolisosi kokee sen aina niin että vähän kuin pettäisit, vaikka ihastuminen ois mennyt ajat sitten ohi.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ihastu palavasti ilman syvällisempää kanssakäymistä, joten on helppo pitää sopivasti etäisyyttä. Enkä ole niin naiivi ajatellakseni, ettei niin voisi käydä, jos alkaa leikkimään tulella.

Mulla sama. Tämän lisäksi pystyn pitämään etäisyyttä tiedostamalla, että arki tulee vastaan joka suhteessa. Henkilö on kaverina, salarakkaana ja ihastuksena eri kuin jokapäiväisenä arkipuolisona. Kenestään voi koskaan tietää miten se on.

Täälläkin on aloituksia ollut että eronnut toisen vuoksi ja miten saan sen ekan takaisin. Helposti ihastujat voivat saada elämänsä myllättyä useaan kertaa, kuten myös muidenkin elämät.

Kertokaa lisää kokemuksia vahvasta ihastumisesta. Onko kukaan jättänyt kumppaniaan ihastuksen vuoksi? Kannattiko se? Mitä siitä seurasi? Onko kukaan ollut ihastunut vuotta kauempaa ilman, että olisi tehnyt asialle mitään? Miten kerrotte tunteistanne ihastukselle? Entä onko kumppani huomannut tunteet toista kohtaan?