Muutimme mieheni kanssa ulkomaille, minulla ei ole päivisin mitään tekemistä - muita samassa tilanteessa olevia?

Missä muka niin vaarallista on latinalaisessa Amerikassa, ettei päiväsaikaan voi kävellä paikaillisilla kaduilla siinä missä muutkin? 

Lapsi oli siellä vaihto-oppilaana ja totta kai liikkuminen on rajoitetumpaa kuin täällä, mutta suurin vaara lienee päässäsi. Kuvittelet, että joku heti hyökää kimppuusi. 

Voisit vaikka opiskella etänä jotakin. Hankkia kotiisi kuntosalivehkeet ja vetää itsesi tiukkaan kuntoon. Alkaa suunnitella vaatteita. Tai vaikka lukea jonkun kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Missä muka niin vaarallista on latinalaisessa Amerikassa, ettei päiväsaikaan voi kävellä paikaillisilla kaduilla siinä missä muutkin? 

Lapsi oli siellä vaihto-oppilaana ja totta kai liikkuminen on rajoitetumpaa kuin täällä, mutta suurin vaara lienee päässäsi. Kuvittelet, että joku heti hyökää kimppuusi. 

Mantereella on hyvin erilaisia alueita. Lapsesi kokemus kertoi vain pienen osan tilanteesta. 

Tuttu mies kaapattiin Argentiinassa setänsä kanssa, mutta setä puhui niin paljon, että hänet jätettiin tien varteen. Miehestä perhe maksoi lunnaat. Häntä ei onneksi vahingoitettu. 

Prototyyppi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä paikka! Äkkiä kotiin sieltä.

Ryöstölompakko, just joo!

Siepataanko siellä ihmisiä prostituution, palkkion tai elinsiirtojen takia?

Aika moni maa on turvaton suomalaisesta näkökulmasta katsoen ja silti siellä eletään erilaista, mutta kuitenkin normaalia arkea.

Itse olen asunut muurien sisällä, vartioiduilla alueilla ja liikkunut autonkuljettajan avulla paikasta a, paikkaan b. Ihan tavallista maissa, joissa tapahtuu enemmän kuin Suomessa.

Heh Heh. Muistan kun asuin maassa x jossa tutustuin suomalaisiin suurlähetystössä työskenteleviin. He puolisoineen asuivat vartioiduilla alueilla ja kulkivat autonkuljettajan kyyditseminä , koska oli muka niin turvatonta. Itse elin normiarkea. Nauratti nuo kermapeput.

Näissä tarinoissa arvoitukseksi jää naisen asema suhteessa. Rivien välistä voi lukea, että mies tienaa, päättää ja toimii. Tienaa ilmeisesti hyvin, koska rahasta ei ole puutetta. Mutta luxusvaimon elämänpiiriä rajoittaa outo ja vieras pelottava kulttuuri, harrastuksien puute ja vaikeus päästä liikkumaan.

Ratkaisuksi tylsistymiseen tarjotaan kaikkea netissä surfaamisen ja kodittomien koirien paijaamisen väliltä. Jos hyvä tuuri käy, voi löytyä sopiva kielikurssi.

Miksi naiset suostuu tähän?

Kiitos taas vastauksista ja kommenteista! :)

Tässä vastauksia muutamiin kysymyksiin:

olen myös itse korkeakoulutettu ja mieheni kanssa "samalla tasolla." Hän EI siis haluaisi, että olen toimettomana kotona yksin, ei se ole hänestäkään mukavaa. Hän myös yrittää etsiä töitä minulle, mutta toistaiseksi tuloksetta. Monta kertaa joku tuttu on pyytänyt laittamaan cv:ni, mutta sen lähetettyä ei taas kuulu mitään. Aika tyypillistä! Mies on siis puoliksi täältä, mutta tällä hetkellä hänen lähes koko perheensä/sukunsa asuu täällä, eri kaupungissa tosin. Tyypillisesti suomalainen suku on hyvin, hyvin pieni, hänen äitinsä oli ainoa lapsi perheessään, joten siltä puolelta ei ole kovinkaan paljoa sukulaisia enää. Ainoastaan jotain kaukaisempia sukulaisia äidin puolelta asuu Suomessa ja yksi nuorempi sisko, joka aloitti juuri yliopistossa. Joten hän on kyllä ehkä aina kokenut enemmän kuuluvansa tänne, kun isänsä puolen suku on lattareille tyypillisesti hyvin iso ja pitää enemmän yhteyttä jatkuvasti. He ovat pyytäneet minuakin kylään, joten ehkä käväisen jossain vaiheessa pian myös siellä niin saa aikaa kulumaan.

Olen hakenut myös töitä oman alani ulkopuolelta, joskin jotain paikallisen pikkukaupan myyjän tai huoltoasematyöntekijän hommia tms. en, sillä niistä maksetaan niin vähän ettei siitä jäisi edes plussalle jos joutuisi kuitenkin menemään sinne autolla ja siitä maksettavat vähät rahat kuluisivat jo bensaan. Meillä on takapiha, tai "piha" sillä se on 2m2 läntti joka on päällystetty betonilla kuten täällä on tapana. Ostin sinne muutaman kaktuksen torilta, sillä ne kestävät ainakin paistetta ja kuumuutta. :D

Asumme Kolumbiassa (hyvin arvattu sinä, joka veikkasit Meksikoa tai Kolumbiaa!) täällä ihan normaalilla alueella, meillä ei siis ole uima-altaita tai tenniskenttiä käytössä. Olisikin, niin en olisi täällä kirjoittelemassa. ;) Sellaisista asunnoista saisi pulittaa paikallisittain todella kovat hinnat.. Ja koska ei ole mikään rantakaupunki, niin uima-altaita ei juurikaan täällä edes rakenneta, paitsi joihinkin megaökyöky-rikkaille ehkä. Täällä asuu aika keskiluokkaista väkeä, ei kuitenkaan köyhää muttei niitä ökyrikkaitakaan joilla olisi omat uima-altaat ja autonkuljettajat. En viitsi kertoa tarkkaa paikkakuntaa kun tämä ei ole Bogota, Cartagena tai Medellin. :D 

Täällä paikalliset eivät siis harrasta oikeastaan mitään ulkoilua tai lenkkeilyä huvikseen. Senkin puolesta jo on vähän kummallista, jos joku kävelee huvikseen, tai se herättää aina katseita ja paljon huomiota. Täällä ei ole myöskään rakenneta kunnon jalkakäytäviä tai varsinkaan pyöräteitä. Kun olen itse tyypillinen suomalainen "eloveena" tyyppinen nainen, niin täältä katukuvasta erottuu aika liiankin selvästi välillä. Ihmiset myös automaattisesti mieltävät länsimaalaisen ja vaalean hipiän rikkauksiin tai vähintään hyvin vauraaseen puolisoon (hah!) mikä tietysti herättää paljon kysymyksiä ja ennakkoluuloja ja itse en ole halunnut riskeerata mitään.

Ap

Jatkuu

En kuitenkaan ole miettinyt paluuta Suomeen ilman miestäni. Emme ole koskaan olleet kaukosuhteessa enkä itse esim. näe kaukosuhdetta yhtään houkuttavana ideana tai usko pystyväni sellaiseen useamman vuoden ajaksi. Pari kuukautta vielä kestäisi, mutta pari vuotta on liian pitkä aika. Lisäksi Suomessa minua todennäköisesti odottaisivat taas pätkätyöt tai osarisopparit, joilla ei myöskään liialti pääse rikastumaan. Siksi ainakaan toistaiseksi siellä ei ole mitään, miksi ehdottomasti haluaisin palata nyt pian tai edes puolen vuoden päästä. Toki jos nyt en edes muutaman kuukauden kuluttua saa töitä, niin voi olla eri ääni kellossa, mutta jonnekin vantaalaiseen betonilähiöön n. 1000e kuukausipalkalla ei sekään ollut kauhean hulppeaa. Tämä oli ihan meidän yhteinen päätös lähteä, itse tykkään valtavasti lattareista ja onneksi kielitaito on sen verran hyvä, ettei se tuota ongelmia. Vaikka täällä on paljon huonoa, on myös paljon hyvää. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Missä muka niin vaarallista on latinalaisessa Amerikassa, ettei päiväsaikaan voi kävellä paikaillisilla kaduilla siinä missä muutkin? 

Lapsi oli siellä vaihto-oppilaana ja totta kai liikkuminen on rajoitetumpaa kuin täällä, mutta suurin vaara lienee päässäsi. Kuvittelet, että joku heti hyökää kimppuusi. 

Ei kannata yleistää kaikkia lattarimaita samaksi. Näin Meksikossa asuvana voin sanoa, että on vähän eri olla täällä kuin jossain Paraguayssa tai El Salvadorissa! Hyvä sieltä huudella jonkun sellaisen, joka ei ole itse paikan päällä käynyt. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä viet miehesi töihin autolla aamulla ja haet sitten kun työpäivä päättyy. Näin pärjäätte yhdellä autolla ja sinäkin voit keksiä tekemistä.

Jos osaisit kirjoittamisen lisäksi lukea ja vielä ymmärtäisit lukemasi, tietäisit, että ap:n mies tarvitsee autoa työssään. Hep, valot päälle.

Tämänkin asian olisi voinut ilmaista niin monella tavalla.

Mutta kirjoittaja valitsee itselleen luontaisen sävyn ja sanat.

Kylläpä se nyt meni tunteisiin. Yritä jaksaa lukea, ennen kuin alat viisastelemaan.

Ohis.

Lukeminen kannattaa aina ( feat. Jörn Donner)

Itse asuin Kolumbiassa vuoden ja kävin kyllä lenkkeilemässä paikallisten ihmettelystä huolimatta. Kyllä siellä uskaltaa liikkua jos tietää vaaralliset alueet ja välttää niitä. Paikalliset on siellä oikeasti ihan sikamukavia, nyt sekaan vaan. Esim. busseilla voi melkein joka paikassa liikkua ihan hyvin. Ja pysyt tiukkana niiden taksikuskien kanssa!!! Selvitä, mitä hintaa paikalliset maksaa äläkä maksaa enempää tai ainakaan 50% enempää! Lataa se taksisovellus ja tilaa sillä taksit. Sovi aina etukäteen hinta jos sillä alueella ei tosiaan käytetä mittareita.

Itse tutustuin paikallisiin vapaaehtoisjuttujen kautta ja sain tosi hyviä ystäviä sieltä. Kannattaa paikallisten yhdistysten lisäksi tsekata esim. Workaway ja Helpx. Ja tuo jonkun ehdottama CS on kanssa hyvä tapa tutustua ihmisiin; kielivaihdoista puhumattakaan. Itse pysyin kaukana noista jenkkiläisistä expateista, hyi.

Itse hankin töitä netistä freelance-pohjalla ja suosittelen samaa jos sun ammatissa pystyy. Tein niitä vaan osa-aikasesti mutta ihan hyvin riitti elämiseen.

Kolumbia oli kyllä aika ihana ja palaisin mielelläni, ei siellä sun miehen firmassa ois paikkoja avoinna? ;)

.. vielä jatkan yhden kommentin verran.

Siellä ärsyttävintä oli catcalling, et saa tietenkään olla rauhassa kun menet ulos. Sitä pitää vain sietää, ikävä kyllä. Mutta jos pystyt tähän, niin yleensä mitään huutelua kummempaa huomiota et saa osaksesi. Voithan ostaa toki mielenrauhaksi pippurisumutetta; sitä saa ihan ilman lupia siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä viet miehesi töihin autolla aamulla ja haet sitten kun työpäivä päättyy. Näin pärjäätte yhdellä autolla ja sinäkin voit keksiä tekemistä.

Jos osaisit kirjoittamisen lisäksi lukea ja vielä ymmärtäisit lukemasi, tietäisit, että ap:n mies tarvitsee autoa työssään. Hep, valot päälle.

Tämänkin asian olisi voinut ilmaista niin monella tavalla.

Mutta kirjoittaja valitsee itselleen luontaisen sävyn ja sanat.

Kylläpä se nyt meni tunteisiin. Yritä jaksaa lukea, ennen kuin alat viisastelemaan.

Ohis.

Ei menny tunteisiin kun ei ollut mun teksti.

Tarkoitinpa vain sitä, piikittely on niin hauskaa näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaupungissa yliopistoa? Ja aina on varaa parantaa espanjan taitoja. 😀

Ei sillä espanjalla välttämättä tee mitään, jos maassa on portugalienemmistö, kuten esimerkiksi Brasiliassa.

Mikäli ei lapsia ja ikää vielä sen verran että vierlä saisi vauvan niin nyt toimintaa sinne makuukammarin puolelle. On puuhaa sitten ja toinen heti perään jos Luoja suo. 

Vierailija kirjoitti:

Mikäli ei lapsia ja ikää vielä sen verran että vierlä saisi vauvan niin nyt toimintaa sinne makuukammarin puolelle. On puuhaa sitten ja toinen heti perään jos Luoja suo. 

No huoh nyt taas.. Kaikki eivät välttämättä edes halua lapsia saati saa niitä aikaan ihan tosta vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä muka niin vaarallista on latinalaisessa Amerikassa, ettei päiväsaikaan voi kävellä paikaillisilla kaduilla siinä missä muutkin? 

Lapsi oli siellä vaihto-oppilaana ja totta kai liikkuminen on rajoitetumpaa kuin täällä, mutta suurin vaara lienee päässäsi. Kuvittelet, että joku heti hyökää kimppuusi. 

Ei kannata yleistää kaikkia lattarimaita samaksi. Näin Meksikossa asuvana voin sanoa, että on vähän eri olla täällä kuin jossain Paraguayssa tai El Salvadorissa! Hyvä sieltä huudella jonkun sellaisen, joka ei ole itse paikan päällä käynyt. :)

Täällä toinen Meksikossa asuva! Vähän samanlaista arkea vietän kuin AP, erona se että olen raskaana :)

Harrastuksia on kyllä joissa käyn joka päivä. Ja ajan omaa autoa myös, joten liikkuminen ei ole ongelma.

Kieltä en osannut ja se olikin aivan kamaaa, vieläkin kielitaito on huono mutta uskaltaa eri tavalla yrittää.

Ap, ootko miettinyt esimerkiksi koiran hankkimista? Jotain piristystä! Tai uusi harrastus? Tiedän, aika tylsiä ”kotirouva” meininkejä, mutta jos töitä ei meinaa heti löytyä niin kunhan pääset ovesta ulos ja tekemään jotain niin helpottaa.

Mulla kesti (ja kestää vieläkin) tosi kauan tottua tähän maahan ja näihin ihmisiin, mutta harrastusten kautta on tutustunut paikallisiin. Pikkuhiljaa :)

Vierailija kirjoitti:

Tuo ettei voisi lenkkeillä on aika puppua melkein maassa kuin maassa, myös niissä vaarallisemmissa. Naisia aina varoitellaan, etenkin macho-latinokulttuurissa. Tuskin kuitenkaan millään sota-alueella olette. Ota ryöstölompakko (pikkulomapakko jossa vähän käteistä, ei muuta) lenkille mukaan. Annat sitten sen jos joku tulee sua oikeesti ryöstää. Tuskin tulee. 

Samaa tulin kirjoittamaan. Muutenkin ulkomaalaisia liikaa varoitetaan monissa maissa ja annetaan ymmärtää että on hyvin vaarallista vaikka todellisuus olisi aivan toinen. Yhtä liioiteltuja kuin Ulkoministeriön matkustustiedotteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä muka niin vaarallista on latinalaisessa Amerikassa, ettei päiväsaikaan voi kävellä paikaillisilla kaduilla siinä missä muutkin? 

Lapsi oli siellä vaihto-oppilaana ja totta kai liikkuminen on rajoitetumpaa kuin täällä, mutta suurin vaara lienee päässäsi. Kuvittelet, että joku heti hyökää kimppuusi. 

Ei kannata yleistää kaikkia lattarimaita samaksi. Näin Meksikossa asuvana voin sanoa, että on vähän eri olla täällä kuin jossain Paraguayssa tai El Salvadorissa! Hyvä sieltä huudella jonkun sellaisen, joka ei ole itse paikan päällä käynyt. :)

Täällä toinen Meksikossa asuva! Vähän samanlaista arkea vietän kuin AP, erona se että olen raskaana :)

Harrastuksia on kyllä joissa käyn joka päivä. Ja ajan omaa autoa myös, joten liikkuminen ei ole ongelma.

Kieltä en osannut ja se olikin aivan kamaaa, vieläkin kielitaito on huono mutta uskaltaa eri tavalla yrittää.

Ap, ootko miettinyt esimerkiksi koiran hankkimista? Jotain piristystä! Tai uusi harrastus? Tiedän, aika tylsiä ”kotirouva” meininkejä, mutta jos töitä ei meinaa heti löytyä niin kunhan pääset ovesta ulos ja tekemään jotain niin helpottaa.

Mulla kesti (ja kestää vieläkin) tosi kauan tottua tähän maahan ja näihin ihmisiin, mutta harrastusten kautta on tutustunut paikallisiin. Pikkuhiljaa :)

Ja lisäyksenä vielä, Suomessa mulla oli työpaikka ja menot ja meininkit. Ihan eri tavalla kuin täällä, paljon ystäviä ja koko ajan menossa.

Oman alan töitä täältä en voi saada, koska koulutus on vain Suomessa toimiva (suomalainen viittomakieli) mutta nyt yritän omien harrastusten kautta saada jalkaa oven väliin ja sitä kautta saada töitä. Kun vauva on siis syntynyt :)

Vierailija kirjoitti:

Tuo ettei voisi lenkkeillä on aika puppua melkein maassa kuin maassa, myös niissä vaarallisemmissa. Naisia aina varoitellaan, etenkin macho-latinokulttuurissa. Tuskin kuitenkaan millään sota-alueella olette. Ota ryöstölompakko (pikkulomapakko jossa vähän käteistä, ei muuta) lenkille mukaan. Annat sitten sen jos joku tulee sua oikeesti ryöstää. Tuskin tulee. 

Voi kuule, kun varsinkin noissa "macho"-maissa ryöstetään jopa yksin liikkuvia ja jopa kaksittain liikkuvia miehiäkin! Niin entäs sitten yksin liikkuvia naisia...