Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutimme mieheni kanssa ulkomaille, minulla ei ole päivisin mitään tekemistä - muita samassa tilanteessa olevia?
Muutimme mieheni työn takia erääseen latinalaisen Amerikan maahan, joka poikkeaa aika vahvasti Suomesta, minkä toki jo etukäteen tiesimme. Hän käy ma-pe päivätyössä ja minä olen yleensä sen ajan yhteisessä asunnossamme. Puhun onneksi sujuvasti paikallista kieltä, mutta moni yritys täällä ei halua palkata ulkomaalaisia. Haen paikkoja internetissä ja tuttujen kautta, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut mitään. Moni kaverini uskoo täällä asumisen olevan unelmaa, ja alkuun sitä se olikin, mutta no:
Asumme sisämaassa, kaupunki on semi-turvallinen mutta silti on pakko liikkua autolla joka paikkaan. (Mies kulkee autolla töihin joten sinne meni myös se auto.) Esim. lenkkeilyä tai "muuten vaan" kävelyä ulkona ei voi harrastaa sillä se herättää huomiota ja täällä alueella on myös tapahtunut jonkin verran ryöstöjä (lompakko, puhelin tms.) niin turhaa kävelemistä ulkona ei suositella... Nyt sitä alkaa arvostaa liikkumisen helppoutta Suomessa!
Nyt 2 kk jälkeen netflixin katselu kotona alkaa tympiä ja tässä kotimme lähellä ei ole mitään muuta kovin kummoista paikkaa, missä voisi viettää aikaa. Olen yrittänyt kysellä josko joku miehen kavereista innostuisi vaikka lähtemään ostoksille, kahville tai mitä vaan, mutta täällä on tapana vastata "tottakai, joo mennään joku päivä", mutta se on vain tapa vastata eikä koskaan tapahdu vaikka itse ehdottelisi. :D Pakolliset turistinähtävyydet ja ostarit alkaa olla kierretty joten vähitellen alkaa käydä vaikeaksi keksiä jotain tekemistä. Itse en ole vielä onnistunut tekemään uusia tuttavuuksia mieheni kavereiden lisäksi.
Onko muita samassa tilanteessa olevia? :) Miten olette saaneet ajan kulumaan? Päiväni kohokohta on lähinnä paikalliseen Prismaan meneminen 200m päähän ja ei sinnekään ole ihan joka päivä tarvetta mennä. :D
Kunhan saisi töitä itse, niin jo helpottaisi.
Kommentit (150)
Itse samassa tilaneessa muuten, paitsi ulkona liikkuminen ei ole rajoitettua ja minulla on osa-aikatyö, mutta olin pitkään kotosalla ennen tuon löytymistä.
Kannattaa etsiä joku expat-facebook-ryhmä ja verkostoitua toisten ulkkisten kanssa. Niitä on varmasti samassa tilanteessa ja kaipailevat myös seuraa. Itse olen huomannut, että paikallisiin tutustuminen on aina vaikeampaa ja toisten ulkomaalaisten kanssa on helpompi löytää seuraa, vaikka mielummin tutustuisikin niihin paikallisiin että oppisi kieltä ja kulttuuria. Heitä vaan ei samalla tavalla yleensä kiinnosta "viihdyttää" ulkomaalaista. Toiset samassa tilanteessa olevat taas jakavat yleensä mielellään kokemuksia ja sitä kautta voi löytää helpommin töitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran kuolet tylsyyteen jo nyt, niin käytä aika hyödyksi ja tee niitä lapsia. Joudut joka tapauksessa homehtumaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä viet miehesi töihin autolla aamulla ja haet sitten kun työpäivä päättyy. Näin pärjäätte yhdellä autolla ja sinäkin voit keksiä tekemistä.
Jos osaisit kirjoittamisen lisäksi lukea ja vielä ymmärtäisit lukemasi, tietäisit, että ap:n mies tarvitsee autoa työssään. Hep, valot päälle.
Tämä. Ja sekin, että jos kyseessä on miljoonakaupunki, saattaa se miehen työmatka olla 1-2 h suuntaansa ruuhkatilanteesta ja säästä riippuen. Eipä siinä ap ihmeitä ehtis kun ajella ees taas.
Expat, expat, expat... Ihan rohkeasti voi käyttää sanaa maahanmuuttaja tai mamu.
Luulin ensin, että tämä oli joku vanha aloitukseni, mutta sitten huomasin kohdan sujuvasta kielitaidosta. Itse kun muutin täysin ummikkona Etelä-Amerikkaan. :)
Asuin mieheni työn kautta reilu 3 vuotta Argentiinassa. Alku oli haastava. Suomessa elämäni oli todella aktiivista ja nautin opinnoista, töistä, harrastuksistani yms. Argentiinassa elämääni laskeutui ahdistavalta tuntunut hiljaisuus. Paikalliset vältteli seuraani kielimuurin vuoksi (vain harva osasi englantia) ja muut expatit olivat lähes poikkeuksetta kiireisiä amerikkalaisnaisia, joiden päivät meni kuntosalilla ja lasten kuskaamisessa yksityiskouluun ja sitten harrastuksiin. Heidän ikähaarukka oli 35-50 v. Olin ns. väliinputoaja parikymppisenä ja lapsettomana. Miehelläni jopa 10-12 tuntiset päivät.
Pääsin paremmin sisälle sosiaalisiin ympyröihin, kun aloitin kielikurssin yliopistolla. Kielitaidon kehittymisen myötä aloin saada enemmän kavereita. Expat-porukoihin pääsin mukaan tultuani raskaaksi -olin kai sitten enemmän "kuten muutkin."
Paikkani löysin esikoisen synnyttyä. En osannut nauttia kotona olosta ilman "pätevää syytä." Töihin en voinut alussa mennä, sillä työluvan saamiseen meni yli vuosi. Lapsen myötä tuntui luontevalta olla kotona ja aloin jopa nauttia siitä.
Suomeen palasimme turvallisuussyistä. En jaksanut enää sitä säätämistä, voinko mennä lapsen kanssa puistoon tänään vai olisiko parempi pysytellä sisällä, sillä eilen kävimme jo lähikaupassa. Naamaansa ei kannattanut tehdä liian tutuksi päivystäville rikollisille, jotka opiskelivat mahdollisen uhrinsa liikkeitä ennen iskemistä. Meitä seurattiin monta kertaa kadulla, kotiovelle asti. Paikallisen naapurin asunto ryöstettiin pian tällaisen seuraamisepisodin jälkeen keskellä päivää (joskus mietin, oliko ryöstö tarkoitettu meitä kohtaan, mutta ryöstäjä sekoitti kerrostalon ovet).
Jos nyt voisin palata ajassa taakse päin, olisin tarjoutunut vapaaehtoiseksi joko vanhainkotiin tai sitten kiireapulaiseksi eläinkauppaan (siellä oli koiranpentujakin isoissa häkeissä).
Tsemppiä! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso ero mamun ja expatin välillä.
Olin mamu Argentiinassa paikallisen puolisoni myötä ja se tarkoitti, että elin paikallisten keskellä paikallisella palkalla. Pois muutosta ei ollut tietoa -se riippui meidän omista valinnoista.
Expatit muuttivat maahan muutamaksi vuodeksi tietyllä lukkoonlyödyllä sopimuksella, palkka oli 3-5 kertainen ja työnantaja maksoi asunnon, auton ja lasten yksityiskoulun.
Vierailija kirjoitti:
Expat, expat, expat... Ihan rohkeasti voi käyttää sanaa maahanmuuttaja tai mamu.
Vierailija kirjoitti:
Iso ero mamun ja expatin välillä.
Olin mamu Argentiinassa paikallisen puolisoni myötä ja se tarkoitti, että elin paikallisten keskellä paikallisella palkalla. Pois muutosta ei ollut tietoa -se riippui meidän omista valinnoista.
Expatit muuttivat maahan muutamaksi vuodeksi tietyllä lukkoonlyödyllä sopimuksella, palkka oli 3-5 kertainen ja työnantaja maksoi asunnon, auton ja lasten yksityiskoulun.
Vierailija kirjoitti:
Expat, expat, expat... Ihan rohkeasti voi käyttää sanaa maahanmuuttaja tai mamu.
Maahanmuuttajia silti kaikki. Länsimaalaiset rakastavat kutsua itseään expateiksi ja samaan aikaan kaikki ei-länsimaalaiset ovat mamuja. Itse olen ollut mamu Britanniassa, mutta Lähi-idässä ja Afrikassa pääsin eroon tuosta negatiivisesta nimityksestä ja yhtäkkiä olinkin expat. Vau mikä nousukiito mamujen arvostusasteikolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän expat-termin niin, että kyseessä määräaikainen muutto toiseen maahan työnantajan lähettämänä ja maksamana. Sopimukseen yleensä sisältyy myös jokin poikkeuksellisen houkutteleva etu.
En osaa vetää suurempaa hernettä nenään tästä.
Se Argentiinassa asunut tavismamu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ero mamun ja expatin välillä.
Olin mamu Argentiinassa paikallisen puolisoni myötä ja se tarkoitti, että elin paikallisten keskellä paikallisella palkalla. Pois muutosta ei ollut tietoa -se riippui meidän omista valinnoista.
Expatit muuttivat maahan muutamaksi vuodeksi tietyllä lukkoonlyödyllä sopimuksella, palkka oli 3-5 kertainen ja työnantaja maksoi asunnon, auton ja lasten yksityiskoulun.
Vierailija kirjoitti:
Expat, expat, expat... Ihan rohkeasti voi käyttää sanaa maahanmuuttaja tai mamu.
Maahanmuuttajia silti kaikki. Länsimaalaiset rakastavat kutsua itseään expateiksi ja samaan aikaan kaikki ei-länsimaalaiset ovat mamuja. Itse olen ollut mamu Britanniassa, mutta Lähi-idässä ja Afrikassa pääsin eroon tuosta negatiivisesta nimityksestä ja yhtäkkiä olinkin expat. Vau mikä nousukiito mamujen arvostusasteikolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaupungissa yliopistoa? Ja aina on varaa parantaa espanjan taitoja. 😀
Vierailija kirjoitti:
Tuo ettei voisi lenkkeillä on aika puppua melkein maassa kuin maassa, myös niissä vaarallisemmissa. Naisia aina varoitellaan, etenkin macho-latinokulttuurissa. Tuskin kuitenkaan millään sota-alueella olette. Ota ryöstölompakko (pikkulomapakko jossa vähän käteistä, ei muuta) lenkille mukaan. Annat sitten sen jos joku tulee sua oikeesti ryöstää. Tuskin tulee.
Missä maissa olet asunut koska tiedät noin hyvin että se on puppua? Itse olen asunut useammassa eri maassa. Mikään niistä ei ollut sota-aluetta mutta muutamassa ei kyllä ollut turvallista lähteä yksin lenkille. Siis oli mahdollisuutena tulla kidnapatuksi ryöstämisen lisäksi. Yhtä tuttua myös ammuttiin. Ja onhan joissakin maissa tapana myös puukottaa uhria ryöstön aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni huomaisi tuossa tilanteessa, että etäsuhde on hyvä ratkaisu tilapäisesti.
Yksikään mies ei suostuisi pyörittelemään peukaloitaan viikosta toiseen maassa, jossa marketissakäynti on päivän kohokohta samalla kun vaimo luo uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä viet miehesi töihin autolla aamulla ja haet sitten kun työpäivä päättyy. Näin pärjäätte yhdellä autolla ja sinäkin voit keksiä tekemistä.
Jos osaisit kirjoittamisen lisäksi lukea ja vielä ymmärtäisit lukemasi, tietäisit, että ap:n mies tarvitsee autoa työssään. Hep, valot päälle.
Tämänkin asian olisi voinut ilmaista niin monella tavalla.
Mutta kirjoittaja valitsee itselleen luontaisen sävyn ja sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin itse lattareissa pari vuotta miehen työn takia, ja eikä tullut kyllä aika pitkäksi! Kävin monissa expat-tapaamisissa (International Newcomers), uusien ystävieni kanssa ulkona ja lounailla, kuntosalilla, leffassa, frendien luona, uimassa, shoppailemassa, mitä nyt milloinkin teki mieli. Meilläkin oli vain yksi auto, mutta minä menin taksilla joka paikkaan silloin, kun auto ei ollut minun käytössäni.
Olisin mieluusti jäänyt sinne asumaan, mutta mieheni halusi laittaa lapset suomalaiseen kouluun, joten sinne muutimme.
Itse olen puolisona ulkomailla. Tekemistä on riittänyt. Yksi juttu on miehen työhön liittyvät rouvathdustykset, joissa edustaminen on sellaista puolipakollista hommaa, mutta oikeasti kivaa, koska niissä tutustuu samassa tilanteessa oleviin ihmisiin kaikkialta maailmasta.
Jos uskonto ei aiheuta hirveästi näppylöitä, kirkko on erinomainen paikka tutustua ihmisiin. Latinalaisessa Amerikassa kirkossakäynti on normaalimpaa kuin meillä, joten siellä tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Etsi ja kysele onko naisten piirejä esim päiväsaikaan.
Itselläni on lapsia, ja heidän kauttaan myös tutustuu, mutta yritä päästä juttusille naapuruston ihmisten kanssa. Ehkä heillä on esim sähköpostilista, johon otetaan uudetkin naapurit mukaan. Tällaisen kautta pääsee todella hyvin kiinni siihen, mitä ihmiset oikeasti touhuavat.
Ja opiskelu on oikeasti kivaa, kunnallisen koulujärjestelmän piiristä voi löytyä esim aikuislukiotyyppistä toimintaa, johon voi olla helppo päästä mukaan.
Ap, jos uskaltaudut kertomaan maan tai jopa paikkakunnan, kenties voisimme olla paremmin hyödyksi. Tähän keskusteluun on osallistunut jo monta latinalaisessa Amerikassa asunutta. :)
Samaa ehdotan kuin muutkin. Tutustu muihin ulkomaalaisiin, muihin suomalaisiin, eurooppalaisiin tai länsimaalaisiin. Miehen työn puolisoihin, paikallisiin. Aloita uusi harrastus tai opiskelu. Oma yritys?
Ulkoilu varsinkin yksin on varmaan ihan kaupunkikohtausesti ”turvallista”. Kidnappauksen mahdollisuus on tietenkin aina olemassa, mutta harvassa maassa enää oikeasti suuri uhka. (Riippuu ehkä myös siitä kuinka länsimaalaiselta ja rikkaalta näytät.)
Minä en silti halua (eurooppalaista) vaimoani ENÄÄ asumaan kotimaahani. En kokenut elämäämme hänelle tarpeeksi turvalliseksi (osittain myös työstäni johtuen). Matkustaminen ja vierailu on kuitenkin eri asia.
Toivottavasti löydät ystäviä ja tekemistä. Bendiciones!
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Opettele soittamaan/laulamaan, palkkaa yksityisopettaja kotiisi ja harjoittele hulluna.
TAI piirtämään, ompelemaan, treenaa Youtube-jumppavideoiden avulla jne.
Oletko kiinnostunut kasveista? Ala puutarhuriksi, jos teillä on piha tai parveke.
Mutta kyllähän sun on sieltä kodista päästävä harrastuksiin tai minne tahansa, luulisi että miehellesikin on ok jos pari-kolme kertaa viikossa hän maksaa sen taksin/uberin ettet vain uhraa elämääsi kotona istuessa. Siis oletuksella että olette hänen rahoillaan siellä!
Alue: Aihe vapaa
No yritä olla jotenkin hyödyksi lähimmäisillesi, kai siellä köyhässä maassa on tarvitsevia ihmisiä tai eläimiä tai luontoa, joiden parissa tehdä vapaaehtoistyötä. Ota yhteys järjestöihin. Tutkitusti näissä se auttaja itse hyötyy yhtä paljon kun saa olla tarpeellinen. Netflix tylsistyttää entisestään.