Onko lapsille oltava useampi joululahja? 1-2 pakettia liian vähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni sukujuhlissa vietetyistä jouluista on, että lapset odottavat joulussa pelkkiä lahjoja. Jouluaattona täristään koko aamu ja päivä, ennen kuin pukki tulee. Sitten paperit revitään väkivalloin ja todetaan että ai tämmösiä tuli. Ja että eikö oo enempää lahjoja. Se joka saa kooltaan suurimman paketin on voittaja, ja muut kadehtivat ääneen suurta pakettia. Yleensä kuitenkin niiden monen paketin joukosta löytyy juurikin sen yksi ylitse muiden lahja, yleensä jokin paljon toivottu lelu tms. Sen parissa sitten loppuillan viettävät, ja muut rojut unohtuvat lahjapapereiden sekaan.

Kuulostaa hyvin surulliselta joululta.

Ei ne lapset kyllä kauheen surullisilta näytä. Mutta mun pointti olikin se, että ihan sama montako kottikärryllistä niitä paketteja annetaan lapselle, niin kuitenkin se yksikin ihan hyvin riittäisi. 

Kyllä ne lapset sitten surullisilta näyttävät, jos yhden paketin saavat. Olkoonkin, että olisi toivottu lelu tms.

Joulun tunnelma tulee monista asioista, koristeet, ruoat, tuoksut, musiikki, perhe, herkut yms. Mutta myös lahjat. Kyllä osa sitä oikeaa lasten joulua on myös kasa erilaisia paketteja. Aika antikliimaksi on se hetki, kun pitkä pukin odotus päättyy siihen, että saa yhden paketin. Ymmärrän totta kai taloudelliset rajoitteet lahjojen suhteen. Itse olen ottanut sen linjan, että (kun se kerran taloudellisesti on mahdollista)jokainen lapsi saa 1-2 toivomaansa lempilelua tai muuta isompaa juttua (teinille esim. läppäri tai puhelin tms.). Sen lisäksi muutamia lisälahjoja; pientä ja hyödyllistä sekä joku ylläri, jota itse eivät ole edes toivoneet tai odottaneet. Näin pukin vierailu tuo sitä jännityksen tunnetta ja yllätyksellisyyttä siihen aattoiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lahjojen rooli on erilainen, kun elämä on jo muutenkin niin yltäkylläistä. Edes opiskelijan ei välttämättä tarvitse säästää ostaakseen itselleen uuden puhelimen vanhan mentyä rikki, vaan uusi ostetaan saman tien. Sama koskee kaikkia teinien hilavitkuttimia ja hiustenkihartimia ym. Muistan, että itsen sain odottaa ko kiharrinta koko syksyn ja toivoa, että saan sen jouluna. Ei ostettu heti, kun sitä teki mieli. Tämän näkökulman huomioiden on ihan ok, että lapsi saa vain pari lahjaa jouluna. Saahan hän niitä pitkin vuotta ihan eri tavalla kuin ennen. :)

Nykypäivänä älypuhelin on useimmille suomalaisille, erityisesti työikäisille, opiskelijoille ja koululaisillekin kyllä ihan välttämätön. Sellainen on oletusarvoisesti jokaisella. Siihen soitetaan, sillä viestitellään. Siinä on sähköpostin lisäksi Facebook, Messenger, TikTok, Snapchat, Whatsapp, Instagram, Telegram... Älypuhelimessa on kaikki. Se toimittaa kellon virkaa, siinä on julkisen liikenteen lippu ja aikatauluhaku, internet tietenkin, kamera, nettipankki, säätiedot, yhä useammilla myös maksukortit, opiskelijakortti ja askelmittari. 

Jos puhelin hajoaa, katoaa tai muuten poistuu käyttäjänsä keskuudesta, uusi tarvitaan heti. Onneksi älypuhelimiakin voi nykyään ostaa käytettyinä luotettavilta jälleenmyyjiltä. 

Meillä lapset saavat paljon lahjoja. Mutta muuten heille ei ostella esim leluja ja pelejä vuoden aikana. Synttärit ja joulu ovat ne juhlapäivät aina. Ostelen lapsille siis esim kengät, villasukat, sisustustavaran, kirjan, suklaata, valokuva albumin vuodesta, lehtitilauksen/matkan tms. Pienet saavat lelujakin. Perheelle joku isompi lahja joinakin vuosina. Ei siis mitään turhaa tavaraa.

Veronpaluut oli ajoitettu joulukuulle jotta perheet saa sen lahja ja ruokarahan . Kun suomessa on useimmiten ajateltu lapsia näissä raha asioissa . Koska Jumala antoi meille suurimman lahjan poikansa ,me muistamme hänen lahjaansa jouluna ja pidämme toisistamme huolta . Lahjaluonne näkyy kun annamme lahjoja myös syntymäpäivänä toisillemme . Jouluhan on maapallon kristittyjen yhteinen muistojuhla . Lapsia muistetaan kertomalla evankeliumi ja menemällä perheen kanssa ensin aattona aaton juttuihin sitten juhlajuttuihin . Hyvä ruoka ja yhdessä olo on lahjoja myös se että on terve tai elää. Tai on ruokaa. Maitoon tehtyjä puuroja kiisseleillä . Kotikaljaa ja pipareita . Paistia maitoa piimää leipää. Lahjat on pehmoja kuten yöpaita alusvaatteet aamutossut sukkia kalsarit ja tyynyliinoja . Suklaata. Lapsille tärkeintä olla kotona ja ulkona omien tuttujen kanssa .

Hankin käytettyä ehjää toivottua lelua, muutaman tarjousvaatteen ja loput lahjavyöryt lapsenlapsille mummien touhua ollut vuosittain. Joulubudjettilme pieni kun vähävarainen perhe. Joulupukkiin ei varaa joten esitämme puolisoni kanssa joulupukkia vuorotellen. Pikkulapsillemme mennyt pukit vielä täydestä

Säästöjouluna lapsellekin voisi antaa jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.

Vierailija kirjoitti:

Säästöjouluna lapsellekin voisi antaa jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.

Lainattua? Voin kuvitella lapsesi ilmeen kun lainattu lahja viedään pois

Kyö kaks lahjaa on parempi ku yks

Zinc

Meillä saa noin 4-6 lahjaa aattona ja myöhemmin joulun jälkeen sukulaisilta joitakin paketteja. Aika perinteisesti on ostettu jokin kirja, jokin tarpeellinen ja pari toivelahjaa. Summat on olleet aika isoja noissa tarpeellisissa ja toivelahjoissa (esim. yhtenä vuonna kännykkä, joka siis oli sekä tarpeellinen että toivottu).

Nyt tänä vuonna pää lyö aika lailla tyhjää ja vain pari tarpeellista lahjaa tiedossa, nekin ihan muutaman kympin. Lapset ovat nyt teinejä (12v ja 14v) niin ei enää osteta leluja eivätkä kauheasti osaa toivoa muuta kuin aina vakiona uutta kännykkää tai pelikonetta, vaikka vanhat ovat toimivia eikä edes niin vanhoja.

Meillä on joulu aina täynnä elektroniikkaa. Jouluksi ostellaan lasten huoneisiin uusia telkkareita ja pelikoneita. TV-huoneeseen uusia laitteita, kännyköitä, tabletteja ja läppäreitä niitä tarvitseville. Usein joulunaikaan lahjoihin menee useampi tonni, mutta onpahan sitten taas ajanmukaiset laitteet kaikilla käytössä.

Mulla on kolme lasta ja kyllä jouluaaton kohokohta on ne paketit ja omasta mielestä tuntuisi todella tylsältä antaa vaan ne pari pakettia, mutta jokaisen joulu on tietysti erilainen. Joulun odotus on itselläni enemmän suosikkipuuhaa kuin ae aatto. On ihanaa rakennella joulun tunnelmaa kotiin pikkuhiljaa koristelemalla ja leipomalla ja viettämällä perheen kanssa yhdessä aikaa. Aatto menee kuitenkin aina vaan hujauksessa.

Omille lapsilleni olen kokenut hyväksi pakettimääräksi 15-20 pakettia per lapsi. Pari lelua, vaatteita, herkkuja, piirustusjuttuja ja muuta käyttötavaraa ja yhteiseksi lahjaksi joku lautapeli ja videopeli. Isommalle tulee elektroniikkaa ja merkkivaatteita, joten hänen pakettimääränsä on monesti vähän pienempi. Mutta näillä määrillä saadaan lahjojen avaamisesta sellainen kiva hetki, joka kestääkin vähän kauemmin. Itse en tunnista tuota, että lapsia ei tavarat kiinnostaisi, omani ovat kaikista lahjoista aina todella innoissaan. Joulupyhät menee sitten kotoillessa uusissa yöpuvuissa uusilla leluilla leikkien ja peleillä pelaillen.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun lapsemme saisikin vain pari lahjaa...mutta shoppailuadddikti anoppi ei ymmärrä vaikka kuinka väännetään rautalangasta.

Sama juttu meillä. Minun äitini ostaa älyttömästi lahjoja, juuri jotain kiinakrääsää, josta lapsi ensin ilahtuu mutta joka menee sitten rikki uuteenvuoteen mennessä, taikka liian pieniä vaatteita.

Sain väännettyä rautalangasta, että YKSI paketti on heiltä tarpeeksi. Nyt äitini antaa YHDEN PAHVILAATIKON, jossa on miljoona krääsää sisällä. Toinen samanlainen tulee isältä ja komas vielä koiran nimissä... Hammasten kiristystä... Emme käy siellä juurikaan kylässä (ja joulua emme siellä todellakaan vietä) juuri sen takia, että minun ylitseni kävellään koko ajan.

Meiltä tulee ainokaisellemme viitisen pakettia minulta ja yksi mieheltä. Sitten päälle tädeiltä ja kummeilta ja isovanhemmilta yksi paketti. Siis noin 10 pakettia yhteensä. Lapsi on vasta 8-vuotias, joten kovin kalliista lahjoista ei ole kyse, vaan barbiesta, kirjoista, vaatteista, värikynistä jne. 

Me avaamme paketit aina heti joulurauhanjulistuksen jälkeen. Meille ei ole koskaan tullut joulupukkia, vaikka muuten kyllä joulutontut ja pukki kuuluvat meidänkin joulujuttuihimme ja käymme kaupassa ja erilaisissa joulunalustapahtumissa pukkia tapaamassa. Ja Rovaniemellä kävimme tietysti kuvassa pukin kanssa. 

Meillä lapset on nyt 7- ja 10-vuotiaat. Aiemmin on ostettu yleensä molemmille yksi lahja, joka on ollut joku toivottu juttu. Yleensä lelu tai peli. Joskus on hommattu kaksi lahjaa per lapsi ja yhtenä vuonna yksi yhteinen isompi lahja. Lisäksi tulee molemmille yleensä 1-3 lahjaa mun vanhemmilta, yksi toiselta mummolta ja yksi enon perheeltä. Minusta tuo määrä on ollut oikein hyvä.

Mun äiti haluaisi antaa (ja aiemmin antoikin) mieluummin paljon jotain krääsää, mutta olen koittanut pyytää että hankkii mieluummin yhden vähän kalliimman. Muuten ihan sama, mutta ne krääsät menee aina heti rikki ja aiheuttaa lopulta enemmän harmia kuin iloa :( Eikä lapsetkaan hanskaa sitä isoa pakettivuorta, vaan homma menee ihan maaniseksi pakettien auki repimiseksi.

Joka vuosi on tullut ainakin jotain mieluista lukemista, herkkuja ja joku kiva lelu. Just hyviä lahjoja. Nyt huomaan, että omat lapset toivoo jo vähän isompia juttuja. Tänä vuonna satsataan ja ostan jonkun pelikonsolin (meillä ei ole koskaan ollut) ja parit pelit perheen yhteiseksi lahjaksi. Sitten molemmille vielä jotain pienempää kivaa. Aiempina vuosina lahjoihin on mennyt 10-40€/lapsi, nyt sitten konsolin verran enemmän :)

Lisäksi ollaan ostettu aina lapsille mieluisat, kalliimmat joulukalenterit, jotka lasken itse vähän niinkuin etukäteen saaduiksi joululahjoiksi. Yleensä ovat toivoneet jotain lelu- tai legokalenteria, ja sellaiset on hankittu. Tänä vuonna taitavat haluta lähikaupan suklaakalenterit.

Hyi kuinka tekee pahaa nää ihmeelliset joululahjojen määriä laskevat ihmiset.

Ja niitten lapsista tulee ihan samanlaisia.

Lopettakaa tollanen materialismin kierre.

Ei joululahjojen lukumäärä kuulu jouluun.

Tilaamme Hamley´s verkkokaupasta luksuslahjat (legot ja harry potterit) lapsille. Suomesta ei saa luksussettejä, kun ei ole ostovoimaa tarpeeksi kalliisiin setteihin.

Hyi yks sadistinen isä antoi esiteinin puhua koko vuoden hevosesta ja antoi ymmärtää että ehkä saisi sen jouluksi. Jouluna nauroi pilkallisesti kun tyttö itki avatessaan lahjaa missä oli meetvurstia.

Se oli tuon isän mielestä hauskaa, en tajua miten joku voi olla niin ilkeä.

Meillä lapset ovat pienestä asti saaneet useamman lahjan jouluna. Emme saa lahjoja muilta sukulaisilta, joten kaikki ovat olleet meidän vanhempien hankkimia.

En tunnista omissa lapsissani tuota "revitään lahjat auki hullun kiilto silmissä" -syndroomaa. Olemme aina tehneet kauniita paketteja, joita lapset saavat nykyään ihailla jo joulukuun puolesta välistä kuusen alla. Lahjat avataan niin, että jokainen vuorollaan avaa yhden ja arvuutellaan ensiksi, mitä siellä voisi olla. On kivaa ottaa touhu rauhallisesti ja jokaista lahjaa arvostaen.

Meillä pääpaino ei yleensä ole lahjan hinnassa, vaan suorastaan kilpailemme siitä, kuka löytää "nappilahjan" kullekin sinä vuonna. Lahjassa täytyy olla ideaa, ja aina parempi, jos se on itse tehty. Pisin vuotta siis pistämme korvan taa asioita, mistä rakkaimpamme voisivat jouluna ilahtua.

Vierailija kirjoitti:

Ei se määrä vaan se laatu. Mieluummin sitten vaikka yksi hartaasti toivottu kuin kauhee kasa turhaa

Ovatkohan kaikki noin 400 yläpeukuttajaa ajatelleet samoin lapsena?

Ei kaikilla edes ole mitään hartaita toiveita, eivätkä vaadi kallista. Jos lapsi tykkää esim. piirtämisestä, onko se nyt niin kauheaa laittaa yhteen pakettiin kyniä, toiseen paperilehtiö ja kolmanteen värityskirja? 

Toki av-mammat olisivat polvillaan kiittäneet vanhempiaan pelkästä paperista. 

Parikymmentäpakettialapsukaiselleonpasselipaviaanihiiohei.