Onko lapsille oltava useampi joululahja? 1-2 pakettia liian vähän?

Teini arvostaa jos paketissa on se 1kallis lahjatoive eikä saa muuta😊Eli ei määrä vaan se että lapsen toiveista toteutuu edes se 1 tärkein😊Yleensä ostan tuon 1kalliin ja sitten pari halpaa päälle eli 3lahjaa/lapsi..teini esim.saa toivomansa puhelimen,meikkipaletin ja laadukasta teetä😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain lapsena paljon joululahjoja, enkä mennyt pilalle. Mitä vanhemmaksi tulin, sen vähemmän sain lahjoja, mutta ne olivat tietenkin arvokkaampia. Meillä 5-vuotias lapsi rakastaa lahjoja, niin antamista ja saamista. Hän tulee saamaan noin 30 pakettia, mutta toiveet ovat ihan kohtuullisia (5 euron juttuja) ja pakettien joukossa on myös vaatteita, mitä olisin normaalisti antanut tuosta vain. Lisäksi 10 lahjaa niistä ovat muiden antamia (isovanhemmat, sedät, tädit, kummitädit). Lapsi osaa ainakin vielä arvostaa lahjoja eli on jokaisesta lahjasta iloinen.

Varmaan riippuu keneltä kysytään oletko "mennyt pilalle".

Tuskin. Ihan normaali minusta tuli. Naimisissa, vakityöpaikka, 2 lasta ja koira, ystäviä ja jalat maassa. Luonne rauhallinen, eikä mikään riitaa haastava. Päältäpäin ei näy, että sain lapsena paljon joululahjoja.. :D

Meillä kaikki kolme lasta saa toivoa 5 lahjaa joulupukilta. Pyrin siihen, että toiveista toteutuu 4. Itse en osta kaikkea vaan osan ostaa sukulaiset. Lapsia on kolme ja olen yh-äiti. Ostelen lahjoja pitkin syksyä. Yhteensä lapset saavat noin 10pakettia per nenä. Onneksi lapsillani on yleensä järkeviä ja kohtuullisia lahjatoiveita.

Meillä on tapana ostaa myönnettäköön liikaa lahjoja ja nytkin on jo hankittu n.20 lahjaa 3 pojalle ja vasta alkuun päästy ,mutta ennenkuin kuin lynkkaatte niin tässä on oppi takana. Meidän lapset eivät kesken vuotta paitsi synttäreinä oikeastaan saa leluja ,joten jouluun panostetaan sillä mentaliteetilla että niillä leikitään koko ensi vuosi taas jouluun asti. Tällä haluan opettaa lapsille käsitteen "odota". Jos löytyy helmikuussa joku juttu mikä on must niin lapsi saa sen seuraavana jouluna. He oppivat että kärsivällisyys palkitaan ja heistä kasvaa ihmisiä ,jotka keskittyvät päämäärään ja jaksavat pitkäjänteisesti esim. suorittaa tutkintoja koska tietävät ,että lopussa kiitos seisoo. En voi sietää ihmisiä jotka haluavat kaiken nyt ja jos ei onnistu niin vikinä ja valitus alkaa. Tavallani on siis ihan tarkoitus ,että heistä ei tulisi päällepäsmäreitä vaan harkiten toimivia aikuisia joilla on kyky nähdä kauemmas.

Eräs ystäväni sai vielä lukiossa joka vuosi käsittämättömän kasan joululahjoja ja kaiken lisäksi kaiken, mitä oli toivonut. Mm. videokameran, uuden tietokoneen ym. samalla kertaa.

Meillä ei kyllä ostella lapsille (lapsia 3) lahjoja vaan sen takia että niitä pitäisi olla jotenkin paljon. Voisin ihan hyvin ostaa jos olisi ylimääräistä rahaa, mutta kun ei ole. Me ostetaan kaikille lapsille n.50-70 eurolla lahjoja. Olen ajatellut että on mukavempaa kun lapset saa jonkun yhden paljon toivomansa jutun ja lisäksi yhden tai kaksi pientä/edullista pakettia. Kun että ostettaisiin tuolla samalla rahalla vaikka 7-10 kpl jotain romua ja krääsää. Tottakai lapsista on kiva saada lahjoja, se on heille mahdollisuus saada toivomiaan asioita, kun näin aikuisena voit vaan mennä kauppaan ja ostaa itsellesi jos haluat. Mutta miksi ihmeessä pitäisi ostaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kalliita lahjoja? Jos näin haluaa tehdä ja näin pystyy tekemään niin sehän on ihan täysin ok. Mutta ei sen pitäisi olla mikään pakko ja "normaali".

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni sai vielä lukiossa joka vuosi käsittämättömän kasan joululahjoja ja kaiken lisäksi kaiken, mitä oli toivonut. Mm. videokameran, uuden tietokoneen ym. samalla kertaa.

No mä olen jo 26v ja sain viime jouluna valehtelematta ainakin 30 pakettia vanhemmiltani... Aina kysyvät myös toiveita mutta enhän mä nyt kehtaa enää toivoa mitään :D Onhan ne niin sulosia kun kassikaupalla on aina lahjoja, jotenkin liikuttavaa. Omassa lapsuudessaan eivät ole lahjoja juuri saaneet, niin ilmeisesti paikkaavat sitä nyt EDELLEEN. Lapsena sain vieläkin enemmän lahjoja. Tuntuu jotenkin hölmöltä :) No kukaan ei heitä pakota niitä lahjoja ostamaan, että ihan omasta tahdosta näin tekevät. 

Siis mitä? Meillä lapset saaneet joka joulu 15-20 pakettia, eihän parissa paketissa ole mitään järkeä!

Mikään ei ole pakko kuin verot ja kuolema, ap.... jokaisella on oikeus luoda omassa perheessään sellaiset perinteet, jotka tuntuvat hyviltä.

Ihan pieni lapsi ei paljon lahjoista perusta. Monasti se paketti tai paperi voi olla se isompi juttu. Muistan hyvin, kun veljeni tytär sai ihan järkyttävän pakettivuoren jouluisin, ja kappas, se isoin juttu oli isoisän ostama ilmapallopaketti - pallojen puhaltaminen ja pompottelu.

Mutta kyllä lahjat ovat yleensä lapsista kivoja. Siinä minusta silti määrä EI korvaa laatua. Enkä laadullakaan tarkoita kalleutta, vaan sitä, että lahjat ovat lapsen toivomia ja hänelle mieluisia.

Siskollani on tapana kasata ihan kaikki talvella ostettava (suurin piirtein) joululahjoiksi. On sitten saatanal..nen määrä paketteja, mutta paljonko se oikeasti ilahduttaa hyvätuloisen perheen lasta kaivella paketeista sukkia ja dove-suihkushampoita, kun niitä normaalisti ostetaan tuosta vaan kauppareissulla? Ja tällä en siis sano, etteikö joissain perheissä nuo olisi arvostettuja lahjoja, jos on rahasta pulaa.

Meillä on lapsille ostettu aina yksi kalliimpi lahja ja sitten alle kymmenen huokeampaa. Nyt lapset ovat teinejä, ja huokeampia lahjoja on ehkä viitisen kappaletta. Aina ostan uuden yöpuvun jouluksi, kun se on kiva vetäistä aattoiltana päälle ja tutkia niitä muita lahjoja. Mukana on aina myös jotain luettavaa ja katsottavaa (elokuva).

Yhtenä vuonna annettiin toiselle lapselle isän nikkaroima nukkekoti, jota yhdessä sitten joulun välipäivinä tapiseerattiin ja kalustettiin itse tehtävillä huonekaluilla. Oli iso projekti, mutta aivan mahtava, lapsi oli innoissaan ja jos kustannuspuolta miettii, niin se oli huokeakin lahja.

Vaihtoehtoja siis on, mutta toki se vähän niin menee, että päiväkodissa lapset jo ikävä kyllä vertailevat aika lailla saamiana lahjoja ja tietyt lelu-uutuudet tuppaavat olla kadehdittuja. Vaikka kuinka vanhemmat yrittävät korostaa henkisiä arvoja ja sitä, ettei muovikrääsä ole tärkeää, se senhetkinen Toys'r'usin lelu, joka kaverilla on, pitäisi itsekin saada...

Vierailija kirjoitti:

Muistan itse elävästi että yhdistin lahjojen määrän suurinpiirtein siihen, kuinka paljon minusta välitetään. Lahjojen arvoa tai tarkoitusta en niinkään ymmärtänyt, mutta paketteja piti olla paljon.

Olin vähän surumielinen ja yksinäinen lapsi,mutta paketteja tuli paljon ja se oli minulle koko joulun idea (ja rikkaampien perheisen lapset sai vähemmän, toki tiesin kun vertailin kavereiden kanssa, toki heillä varmaan jokainen lahja oli huomattavasti kalliimpi).

Meillä anoppi kerää koko vuoden kaikkea pskaa - siis esim Yves Rocherin ilmaissälää ja lehtitilausten houkuttimina olevia huiveja, koruja jne. Ja paketoi kaiken omiin pikku paketteihinsa, jotta hänellä olisi lapsille paljon lahjoja...

itse olemme päättäneet hankkia vain vähän lahjoja, ja kun lapset ovat asiaa pohtineet, kertoneet, että Joulupukki tuo jokaiselle vain yhden lahjan (missä olisikaan oikeudenmukaisuus jos Maija saa 23 lahjaa mutta joku köyhän maan lapsi ei saa mitään edes joulupukilta..???) - siis tämä on se pohtimisen aihe ollut.ja muut lahjat on sitten meidän tuttujen ihmisten hankkimia.

Meillä on myös annettu esim Tiina -tontun (serkun) vanhat luistimet joiden mukana kirje Tiina-tontulta jne eli aika tarpeellisen kautta ollaan menty.

Mutta siis sekä minä että mieheni inhoamme kaikkea rojua, jota ei olisi ikinä yhdenkään tehtaan edes pitänyt valmistaa - ja juuri sitä rojua anoppi raahaa meille pussikaupalla koska lahjojen suuri määrä tarkoittaa hänelle sitä että lapsi on tärkeä...

Me ostetaan miehen kanssa lapselle jouluna yksi lahja. Sellainen, jota lapsi on kovasti toivonut ja voi olla hintavampikin. Mummit, kummit jne tuovat lisäksi lahjoja eli kaiken kaikkiaan lahjoja on tullut vuosittain n. 10.

Eli ei se määrä vaan laatu.

Lapset kyllä aivan varmasti vertailevat esim. koulussa keskenään että mitä kukin on saanut ja kuinka monta pakettia. Tämä tapahtuu aivan varmasti. Lapsellensa voi kuitenkin opettaa, että tuollainen on ihan höpötouhuja. Aina on jollain kaverilla enemmän leluja, kalliimmat vaatteet tai enemmän joululahjoja. Sellaista se elämä on, ja lapselle tulisi opettaa tämä. Ei aina kannata silotella tietä lapsen edessä.

Meillä on aina ollut se linja, että 1-2 pakettia meiltä vanhemmilta, koska tämän lisäksi tulee lahjat kummeilta ja isovanhemmilta sekä yksi meidän sisaruksista haluaa joka joulu ostaa lahjat meidän lapsille. Tämä tekee 5-7 pakettia lisää/ lapsi, koska isovanhemmilta tulee useimmiten se 2 lahjaa/ lapsi. Ihan riittävän paljon siis... Esimerkiksi viime jouluna lapset saivat meiltä yhden yhteisen isomman jutun, mitä olivat kovasti toivoneet ja tämän lisäksi ei muuta.

Ankeaa tai ei, mutta yritetään kasvattaa lapset arvostamaan muita asioita kun turhaa materiaalia. Joulu on ennen kaikkea yhdessä oloa ja rauhoittumista ja ainakin tähän asti lapset ovat olleet tyytyväisiä meidän valitsemaan linjaan. Toki eivät muusta tiedäkään.

Mun mielestä joku 8-12 lahjaa on aika sopiva. Jopa 15 jos muukin suku antaa, edes isovanhempi siis tai isovanhemmat. Itse sain aina lapsena sopivasti lahjoja, en liikaa. Ja se oli about tuon verran.

Itse ostin juuri 8-vuotiaalleni jotain 7 synttärilahjaa ja mies kaksi. Ensimmäisen lapsen kaverisynttäreille saapumisen jälkeinen kommentti oli, että "saitko sä sun vanhemmilta noin monta lahjaa??" Nolona kiirehdin selittelemään, että siellä on myös isovanhemmilta, vaikka mukana oli tasan yksi paketti äidiltäni.

Joop, koitan korvata lahjoissa isovanhempien puutetta lahjanantajina. Itselleni siunaantui lapsuudessa onni olla varakkaan isoäidin lapsenlapsi, ja hän antoi aina sen makeimman, sen hintaisen lahjan, johon muilla ei ollut varaa tai intoa panostaa. Ja lisäksi sain äidiltä ja isältä lahjoja. En halua, että lapseni saavat yhtään vähempää, vaikkei heillä ole isoäitiä, jolla on paljon rahaa. Se oli siis niiiin ihanaa, kun oli sellainen mummi. Synttäri ja joulu on loppujenlopuksi vain kaksi kertaa vuodessa. Muulloin olen tiukka enkä juuri ostele mitään. Viikkorahakin on lapsella niin pieni, että jos haluaa jotain, joutuu ensin säästämään.

Jos on yksi toivottu lahja, niin lisäksi voi paketoida erillispaketteihin jotain ihan puoli-ilmaista. Siis sukkia tms suklaapatukan eli että on muutakin avattavaa pakettia.

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin juuri 8-vuotiaalleni jotain 7 synttärilahjaa ja mies kaksi. Ensimmäisen lapsen kaverisynttäreille saapumisen jälkeinen kommentti oli, että "saitko sä sun vanhemmilta noin monta lahjaa??" Nolona kiirehdin selittelemään, että siellä on myös isovanhemmilta, vaikka mukana oli tasan yksi paketti äidiltäni.

Joop, koitan korvata lahjoissa isovanhempien puutetta lahjanantajina. Itselleni siunaantui lapsuudessa onni olla varakkaan isoäidin lapsenlapsi, ja hän antoi aina sen makeimman, sen hintaisen lahjan, johon muilla ei ollut varaa tai intoa panostaa. Ja lisäksi sain äidiltä ja isältä lahjoja. En halua, että lapseni saavat yhtään vähempää, vaikkei heillä ole isoäitiä, jolla on paljon rahaa. Se oli siis niiiin ihanaa, kun oli sellainen mummi. Synttäri ja joulu on loppujenlopuksi vain kaksi kertaa vuodessa. Muulloin olen tiukka enkä juuri ostele mitään. Viikkorahakin on lapsella niin pieni, että jos haluaa jotain, joutuu ensin säästämään.

Hyvähän tuo vaan on, että oppii ja opetat säästämään! Noin meilläkin toimitaan, että jos lapset jotain ei pakollista haluavat, niin itse siihen säästetään. Meillä ei ole edes viikkorahaa vaan rahan eteen tehdään töitä. Viikottaiset siivoamisen ym pienet kotityöt kuuluu kaikille ja niistä ei makseta, mutta rahaa voi tienata polttopuita pinoamalla, nurmikkoa leikkaamalla, kitkemällä, haravoimalla jne, kaikenlaista puuhaa kyllä löytyy. Ja meillä olisi varaa ostaa lapsille vaikka heti se mitä haluavat, mutta miksi opettaa että kaikki tippuu ilmaiseksi ja sukulaisetkin ovat lahjakoneita? Ei me vanhemmatkaan mitään ilmaiseksi ole saatu vaan työllä, kärsivällisyydellä ja fiksuilla valinnoilla.

Itse sain varmaan 7 pakettia lapsena 70-luvulla. Meitä oli 4 lasta ja kaikki sai saman verran. Ihan pienviljelijäperhe.

Tämähän riippuu täysin siitä, mihin lapsen on totuttanut. Sellainen lapsi joka odottaa saavansa yhden lahjan, pettyy jos ei saa yhtään. Sellainen lapsi joka odottaa saavansa 20 lahjaa, pettyy jos saa 5 lahjaa.

Minusta ihan hyvä neuvo on, että jotakin mitä lapsi haluaa, tarvitsee, lukee ja laittaa päälleen :)