Onnistuuko sellainen, että avopuoliso hankkii koiran omiin nimiinsä ja kantaa siitä vastuun sataprosenttisesti?

Ei tuosta tule mitään. Koiraa ei pidä ottaa elleivät molemmat ole valmiita kantamaan siitä vastuun. Ja se vastuu voi kestää jopa 15 vuotta.

Meillä on toiminut ihan hyvin.

Minä olen parisuhteessa, missä toisella osapuolella on metsästyskoira. Koira viettää aikaa sisällä ja siitä pitää mies todella hyvän huolen. Vasta nyt, kun  miehelle tapahtui tapaturma, olen joutunut koirasta huolehtimaan ja se kuuluu kyllä minusta ihan vain asiaan, että hädänhetkellä toinen toistamme tuemme. Normaalisti huolehdin hyvin vähän tuosta koirasta. Eli meillä melkein onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta tule mitään. Koiraa ei pidä ottaa elleivät molemmat ole valmiita kantamaan siitä vastuun. Ja se vastuu voi kestää jopa 15 vuotta.

Miksei tule mitään? Tarkoitatko, että yksi ihminen ei riitä huolehtimaan lemmikistä?

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Tämä on totta. Toki tuo on poikkeustilanne, eli jos teette selkeän sopimuksen niin kaipa se normaalioloissa jotenkin onnistuu. En silti suosittelisi tuollaista asetelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?

Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!

Ei todellakaan toimi. Seuraa vähä koirien aamulenkittäjiä, suurin osa aamulenkittäjistä on miehiä ja kaikilla sellainen surullinen ilme kasvoilla. Koira on taas joku pieni naisen haluama käsikassikoira, että on miehet taas halpaan menneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?

Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!

Jos koiran ottaa niin silloin sen myös huolehtii. Me asutaan yhdessä, mutta koira on ollut mulla jo ennen kuin muutettiin. Sain sen pitää sillä ehdolla, että hoidan kuten ennenkin. En näe tässä mitään ongelmaa ja oon itsekin ollut norossa ja hirveässä kuumeessa sitä ulkoiluttamassa vaikka mies oli kotona ja terve. Hyvin lyhyt lenkki, lähimpään puskaan ja takas kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?

Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!

Minä en ole ollut vuosikausiin 40 asteen kuumeessa, ja vatsataudissa en ole ollut koskaan, joten aika marginaalisia tapauksia nuo ovat. Ihan hyvä kyllä ottaa puheeksi nämäkin tilanteet. Periaatteen tasolla ihan kenen tahansa koiran ostamista suunnittelevan on hyvä tiedostaa, että koiraa voi joutua lenkittämään myös sairaana. Jos siihen ei ole valmis, ei koiraa kannata ottaa.

Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.

Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.

Elämässä sattuu ja tapahtuu, joten voi tulla tilanteita, jolloin tarvittaisiin toinenkin käsipari. Jos ei ole valmis joustamaan edes tällaisissa poikkeustilanteissa, koiraa ei pidä ottaa. 

Koira ei myöskään ymmärrä, että toinen osapuoli ei ole siitä kiinnostunut eikä välitä jakaa sille aikaa ja huomiota. Jos tulee riitaa, koiraa haluamaton saattaa myös vetää viattoman luontokappaleen riitaan mukaan esim. muistuttamalla, että on joutunut joskus koiran kanssa menemään ulos, vaikka ei elukkaa alunperin edes halunnut.

Ei onnistu. Se koira asuu teillä. Siitä tulee perheenjäsen. Ihan varmasti tulee eteen tilanteita, jolloin puolisosi pitääkin viedä se ulos / ruokkia se / laittaa vettä kaatuneeseen vesikippoon / siivota oksennus lattialta. Tai jos hän ei näitä tee, niin kovin vaikeaksi menee arki ja taatusti rupeaa hiertämään teidän ihmisten välejä. Minä ainakin katsoisin erittäin karsaasti, jos itse olisin poissa ja kotona oleva puoliso jättäisi mahatautisen koiran hädissään paskomaan matot pilalle sen takia, että on sovittu, ettei sekaannu millään lailla koiran hoitoon. Eikä mulle kyllä sopisi se yllä kuvattu tilannekaan, että minä noroviruksessa tai kuumeessa hortoilisin koiran kanssa lenkille sillä välin, kun terve puoliso istuu sohvalla telkkaria katsomassa, vain siksi että hän ei halua sekaantua koiran hoitoon!

Sitten on vielä sellainen juttu, että koira on aika älykäs laumaeläin ja se taatusti aistii, jos yksi lauman jäsenistä ei siitä pidä, ei huomioi, eikä esimerkiksi koskaan ruoki. Laumaeläin ei voi hyvin tällaisessa epäsuosiossa.

Itse kasvatan koiria, enkä ole myynyt pentua perheeseen, josta olen aistinut, että joku perheenjäsenistä ei pennunhankinnasta ole innoissaan. Tai olen kerran, silloin perheen äiti ja lapset innoissaan olivat pentuja katsomassa ja luokseen hakemassa, isästä ei näkynyt tai kuulunut mitään. Se pentu palautui mulle vajaan vuoden päästä "allergiaoireiden" ja "muuttuneen perhetilanteen" takia.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.

Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.

Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin katsoisin erittäin karsaasti, jos itse olisin poissa ja kotona oleva puoliso jättäisi mahatautisen koiran hädissään paskomaan matot pilalle sen takia, että on sovittu, ettei sekaannu millään lailla koiran hoitoon. Eikä mulle kyllä sopisi se yllä kuvattu tilannekaan, että minä noroviruksessa tai kuumeessa hortoilisin koiran kanssa lenkille sillä välin, kun terve puoliso istuu sohvalla telkkaria katsomassa, vain siksi että hän ei halua sekaantua koiran hoitoon!

Jos asia on näin, sitten ei varmastikaan kannata hankkia koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?

Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?

Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!

Jos koiran ottaa niin silloin sen myös huolehtii. Me asutaan yhdessä, mutta koira on ollut mulla jo ennen kuin muutettiin. Sain sen pitää sillä ehdolla, että hoidan kuten ennenkin. En näe tässä mitään ongelmaa ja oon itsekin ollut norossa ja hirveässä kuumeessa sitä ulkoiluttamassa vaikka mies oli kotona ja terve. Hyvin lyhyt lenkki, lähimpään puskaan ja takas kotiin.

Huh. Enpä olisi voinut kuvitellakaan muuttavani yhteen miehen kanssa, joka olisi ilmaissut että saan pitää lemmikkini joillakin ehdoilla. Kyllä hänelle oli itsestäänselvää, että jos minut haluaa niin tulee koko paketti eli lisäkseni kaksi pientä koiraa. Yhteen emme koirien elinaikana muuttaneet (emmekä ole muuttaneet sen jälkeenkään), mutta hänelle oli itsestäänselvää, että koirien olemassaolo vaikutti myös yhteisiin tekemisiimme, matkusteluun yms. Ja niin kovasti kiintyi koiriin, että niiden kuolema aikoinaan otti yhtä koville kuin itselläni. Eikä siis alunperin ollut varsinainen koiraihminen.

Tuosta ei tule kuin tappelua. Viimeistään tosiaan siinä vaiheessa kun tämä koiran huoltaja makaa kuumeessa sängyn pohjalla. Kyllä, yksin asuvan on pakko hoitaa koira silloinkin, mutta parisuhteessa se olisi epäinhimillistä, sopimuksista huolimatta. Sama homma jos kumppani uupuu/masentuu/murtaa jalan. Tai entä jos saattekin tulevaisuudessa vauvan? Voisiko silloinkin sopimukseen vedoten määrätä, että toinen osapuoli hoitaa koiraa 100 %?

Entä jos sinäkin kiinnyt koiraan. Näin tulee aika varmasti tapahtumaan jos asutte saman katon alla eikä sinulla ole mitään koiria vastaan. Silloin sinä saisit tavallaan koirasta sen kaiken kivan. Sitten puolisosi taas tekee kaiken työn eli ulkoilutuksen/siivouksen/ruokinnan. Jossain vaiheessa vuosien saatossa tämä voi alkaa ärsyttämään kumppania, sopimuksesta huolimatta.

Koiran pito vaatii joustamista. Ja vaikka siinä sopimuksessa olisi määritelty kaikki pilkun tarkasti, niin loppujen lopuksi parisuhteessa pitäisi olla kumppanin tukena ja osoittaa empatiaa/rakkautta toista kohtaan. Tämä voi sisältää jossain määrin myös koiran hoitoon osallistumista ja siksi tuo kuvaamasi järjestely ei tule toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin katsoisin erittäin karsaasti, jos itse olisin poissa ja kotona oleva puoliso jättäisi mahatautisen koiran hädissään paskomaan matot pilalle sen takia, että on sovittu, ettei sekaannu millään lailla koiran hoitoon. Eikä mulle kyllä sopisi se yllä kuvattu tilannekaan, että minä noroviruksessa tai kuumeessa hortoilisin koiran kanssa lenkille sillä välin, kun terve puoliso istuu sohvalla telkkaria katsomassa, vain siksi että hän ei halua sekaantua koiran hoitoon!

Jos asia on näin, sitten ei varmastikaan kannata hankkia koiraa.

??? Niin, sehän juuri taisi olla viestin pointti. Että ei kannata hankkia koiraa, jos puoliso ilmoittaa ettei sitä aio ikinä hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.

Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.

Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?

Olin vuosikausia yksin vastuussa yhteensä kolmesta koirasta (eri aikoihin) eikä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin selvitä kaikista tilanteista itse. Kerran mursin ranteeni oikein kunnolla aamulenkillä eikä siinäkään tilanteessa voinut tehdä muuta kuin ensin viedä koiran kotiin ja laittaa sille ruokaa, vettä ja sanomalehtiä lattialle ja lähteä sitten vasta taksilla päivystykseen. Sama vatsataudissa: oli pakko hyväksyä, että koirat tekevät tarpeensa lattialle, kun ulos ei pysty viemään.

Mutta se, mikä erityisesti pitää parisuhteessa ottaa huomioon on, että ne koirat vaikuttavat molempien ajankäyttöön jos haaveilette esim. yhdessä matkustamisesta tai siitä että jäätte työpäivän jälkeen kuntosalille tai ulos syömään tms. Koirallinen ihminen ei jää töiden jälkeen mihinkään, ellei koiralla ole hoitajaa tai hoitopaikkaa. Hän ei matkustele ellei koiralle ole hoitajaa tai hoitopaikkaa.

Koira elää jopa 15-vuotiaaksi, se on aika helkkarin pitkä aika. Melkein rinnastaisin sen siihen, jos toisella olisi lapsi ja toinen sanoisi alusta alkaen, ettei halua millään tavalla olla sen kanssa tekemisissä. En todellakaan suosittele.