Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko sellainen, että avopuoliso hankkii koiran omiin nimiinsä ja kantaa siitä vastuun sataprosenttisesti?
26.10.2017 |
Minulla ei ole mitään koiria vastaan, ja olen kasvanut koiraperheessä, mutta en halua ottaa vastuuta lemmikkieläimestä, kiirehtiä kotiin lenkittämään tai kerätä ulosteita kadulta. Onko joku ollut tilanteessa, jossa avopuoliso ottaa koiran ja hoitaa sitä yksin?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan toimi. Seuraa vähä koirien aamulenkittäjiä, suurin osa aamulenkittäjistä on miehiä ja kaikilla sellainen surullinen ilme kasvoilla. Koira on taas joku pieni naisen haluama käsikassikoira, että on miehet taas halpaan menneet.
"Kaikki miehet ovat samanlaisia."
Ärsyttää tuollainen miesten lyttääminen.
Miehetkö eivät voi pitää eläimestä, jos se on pieni? Miksi monella miehellä on sitten kissa? Miksi tiedän miehiä, jotka eivät ole kenenkään kanssa yhdessä, mutta heillä on pieni koira?
Ei munkaan ilmeeni varmaan kovin ihana ollut, kun yhdeksännen kerran aamuyöstä koiran kanssa menin pihalle, kun sillä oli ripuli. Oli koira iso tai pieni, se on silti koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.
Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.
Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?
Viemällä koiran hoitoon. Mutta outoahan se on viedä koira hoitoon siksi että vaimo ei just tänään pääse sitä kusettamaan jos minä olen kykenevä mutten halukas. Vaikka on sovittu että vaimo hoitaa koiran niin ei aina voi nillittää vaan tehdä mitä pystyy ollakeen avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Melkein rinnastaisin sen siihen, jos toisella olisi lapsi ja toinen sanoisi alusta alkaen, ettei halua millään tavalla olla sen kanssa tekemisissä. En todellakaan suosittele.
Eihän tuo ole rinnasteinen tilanne. Rinnasteinen tilanne olisi se, että on lapsen kanssa tekemisissä mutta ei ota vastuuta hoivasta ja kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.
Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.
Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?
Viemällä koiran hoitoon. Mutta outoahan se on viedä koira hoitoon siksi että vaimo ei just tänään pääse sitä kusettamaan jos minä olen kykenevä mutten halukas. Vaikka on sovittu että vaimo hoitaa koiran niin ei aina voi nillittää vaan tehdä mitä pystyy ollakeen avuksi.
Totta kai asiassa toimitaan juuri niin kuin on sovittu. Ei sellainen käy, että suostuu kaikenlaiseen vain saadakseen koiran, mutta sitten alkaa myöhemmin kiukuttelemaan, kun toinen on sanansa mittainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.
Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.
Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?
Viemällä koiran hoitoon. Mutta outoahan se on viedä koira hoitoon siksi että vaimo ei just tänään pääse sitä kusettamaan jos minä olen kykenevä mutten halukas. Vaikka on sovittu että vaimo hoitaa koiran niin ei aina voi nillittää vaan tehdä mitä pystyy ollakeen avuksi.
Totta kai asiassa toimitaan juuri niin kuin on sovittu. Ei sellainen käy, että suostuu kaikenlaiseen vain saadakseen koiran, mutta sitten alkaa myöhemmin kiukuttelemaan, kun toinen on sanansa mittainen.
Oletko ihan tosissasi vai trollaatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?
Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?
Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!
Me asutaan yhdessä, mutta koira on ollut mulla jo ennen kuin muutettiin. Sain sen pitää sillä ehdolla, että hoidan sen...
Huh mitä tekstiä! Ihan kuin olisit lapsi.
Olisitko lopetuttanut koirasi tai myynyt sen, jos avopuoliso ei olisi myöntänyt lupaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.
Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.
Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?
Viemällä koiran hoitoon. Mutta outoahan se on viedä koira hoitoon siksi että vaimo ei just tänään pääse sitä kusettamaan jos minä olen kykenevä mutten halukas. Vaikka on sovittu että vaimo hoitaa koiran niin ei aina voi nillittää vaan tehdä mitä pystyy ollakeen avuksi.
Totta kai asiassa toimitaan juuri niin kuin on sovittu. Ei sellainen käy, että suostuu kaikenlaiseen vain saadakseen koiran, mutta sitten alkaa myöhemmin kiukuttelemaan, kun toinen on sanansa mittainen.
Oletko ihan tosissasi vai trollaatko?
Tietenkin olen tosissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Kahdella koiralla yritetty mutta ei onnistu.
Aina tulee sairastumisia, matkoja, muuta sellaista ja sen koiraa haluamattoman on tartuttava ohjaksiin.
Miten yksin asuvat koiran omistajat hoitavat nämä tilanteet?
Viemällä koiran hoitoon. Mutta outoahan se on viedä koira hoitoon siksi että vaimo ei just tänään pääse sitä kusettamaan jos minä olen kykenevä mutten halukas. Vaikka on sovittu että vaimo hoitaa koiran niin ei aina voi nillittää vaan tehdä mitä pystyy ollakeen avuksi.
Totta kai asiassa toimitaan juuri niin kuin on sovittu. Ei sellainen käy, että suostuu kaikenlaiseen vain saadakseen koiran, mutta sitten alkaa myöhemmin kiukuttelemaan, kun toinen on sanansa mittainen.
Oletko ihan tosissasi vai trollaatko?
Tietenkin olen tosissani.
Asia selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?
Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?
Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!
Minä en ole ollut vuosikausiin 40 asteen kuumeessa, ja vatsataudissa en ole ollut koskaan, joten aika marginaalisia tapauksia nuo ovat. Ihan hyvä kyllä ottaa puheeksi nämäkin tilanteet. Periaatteen tasolla ihan kenen tahansa koiran ostamista suunnittelevan on hyvä tiedostaa, että koiraa voi joutua lenkittämään myös sairaana. Jos siihen ei ole valmis, ei koiraa kannata ottaa.
No itse en kyllä käskisi miestäni kipeänä koiran kanssa lenkille jos kerran itse olen terve ja täysin liikuntakykyinen. Mutta kukin pariskunta tietysti tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?
Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?
Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!
Minä en ole ollut vuosikausiin 40 asteen kuumeessa, ja vatsataudissa en ole ollut koskaan, joten aika marginaalisia tapauksia nuo ovat. Ihan hyvä kyllä ottaa puheeksi nämäkin tilanteet. Periaatteen tasolla ihan kenen tahansa koiran ostamista suunnittelevan on hyvä tiedostaa, että koiraa voi joutua lenkittämään myös sairaana. Jos siihen ei ole valmis, ei koiraa kannata ottaa.
No itse en kyllä käskisi miestäni kipeänä koiran kanssa lenkille jos kerran itse olen terve ja täysin liikuntakykyinen. Mutta kukin pariskunta tietysti tyylillään.
Onko teillä yhteinen koira?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?
Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?
Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!
Minä en ole ollut vuosikausiin 40 asteen kuumeessa, ja vatsataudissa en ole ollut koskaan, joten aika marginaalisia tapauksia nuo ovat. Ihan hyvä kyllä ottaa puheeksi nämäkin tilanteet. Periaatteen tasolla ihan kenen tahansa koiran ostamista suunnittelevan on hyvä tiedostaa, että koiraa voi joutua lenkittämään myös sairaana. Jos siihen ei ole valmis, ei koiraa kannata ottaa.
Kaikille voi joskus tulla tilanteita, ettei kerta kaikkiaan ole itse kykenevä koiraa ulkoiluttamaan (joutuu esim. sairaalaan). Marginaalitapauksia, mutta kaikkille voi sattua. Jos itse joutuisin äkillisesti sairaalaan ja avokki ilmoittaisi, että hän ei sitten aio sillä välin millään tavalla hoitaa koiraani, niin kyllä siinä olisi suhde katkolla. Toki kuten sanoit nämä asiat kannattaa puhua jo siinä vaiheessa kun yhteen muuttoa suunnitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?
Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?
Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!
Minä en ole ollut vuosikausiin 40 asteen kuumeessa, ja vatsataudissa en ole ollut koskaan, joten aika marginaalisia tapauksia nuo ovat. Ihan hyvä kyllä ottaa puheeksi nämäkin tilanteet. Periaatteen tasolla ihan kenen tahansa koiran ostamista suunnittelevan on hyvä tiedostaa, että koiraa voi joutua lenkittämään myös sairaana. Jos siihen ei ole valmis, ei koiraa kannata ottaa.
No itse en kyllä käskisi miestäni kipeänä koiran kanssa lenkille jos kerran itse olen terve ja täysin liikuntakykyinen. Mutta kukin pariskunta tietysti tyylillään.
Onko teillä yhteinen koira?
Miehen koira. Pidän vaan itsestään selvänä, että parisuhteessa autetaan kumppania jos kumppani apua tarvitsee ja itse pystyy apua antamaan. Ilmeisesti kaikilla ei näin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin katsoisin erittäin karsaasti, jos itse olisin poissa ja kotona oleva puoliso jättäisi mahatautisen koiran hädissään paskomaan matot pilalle sen takia, että on sovittu, ettei sekaannu millään lailla koiran hoitoon. Eikä mulle kyllä sopisi se yllä kuvattu tilannekaan, että minä noroviruksessa tai kuumeessa hortoilisin koiran kanssa lenkille sillä välin, kun terve puoliso istuu sohvalla telkkaria katsomassa, vain siksi että hän ei halua sekaantua koiran hoitoon!
Jos asia on näin, sitten ei varmastikaan kannata hankkia koiraa.
??? Niin, sehän juuri taisi olla viestin pointti. Että ei kannata hankkia koiraa, jos puoliso ilmoittaa ettei sitä aio ikinä hoitaa.
Ei, vaan ettei kannata hankkia koiraa, jos tietää etukäteen "katsovansa karsaasti" noita tilanteita eikä ole valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistään.
En ole tuo jolle vastasit, mutta taisi mennä pointti viuhuen ohi. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistä jos olisi sinkku, mutta useimmat eivät halua olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei huomioi, välitä eikä jousta. Silloin sitä ongelmaa ei ratkaise lemmikistä luopuminen vaan itsekeskeisen kumppanin vaihto parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin katsoisin erittäin karsaasti, jos itse olisin poissa ja kotona oleva puoliso jättäisi mahatautisen koiran hädissään paskomaan matot pilalle sen takia, että on sovittu, ettei sekaannu millään lailla koiran hoitoon. Eikä mulle kyllä sopisi se yllä kuvattu tilannekaan, että minä noroviruksessa tai kuumeessa hortoilisin koiran kanssa lenkille sillä välin, kun terve puoliso istuu sohvalla telkkaria katsomassa, vain siksi että hän ei halua sekaantua koiran hoitoon!
Jos asia on näin, sitten ei varmastikaan kannata hankkia koiraa.
??? Niin, sehän juuri taisi olla viestin pointti. Että ei kannata hankkia koiraa, jos puoliso ilmoittaa ettei sitä aio ikinä hoitaa.
Ei, vaan ettei kannata hankkia koiraa, jos tietää etukäteen "katsovansa karsaasti" noita tilanteita eikä ole valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistään.
En ole tuo jolle vastasit, mutta taisi mennä pointti viuhuen ohi. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistä jos olisi sinkku, mutta useimmat eivät halua olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei huomioi, välitä eikä jousta. Silloin sitä ongelmaa ei ratkaise lemmikistä luopuminen vaan itsekeskeisen kumppanin vaihto parempaan.
Mitä itsekeskeistä on siinä, ettei halua ottaa koiraa lemmikiksi ja huolehtia siitä? Eiköhän se ole vain preferenssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sitten kun puoliso sairastuu ja makaa sohvan pohjalla 40-asteen kuumeessa/vatsataudissa tmv eikä pysty ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa? Ap katselee vierestä kun koira tekee tarpeensa sisälle ja on syömättä x päivää?
Mitä yksin asuva koiranomistaja tekee tässä tilanteessa?
Yksinoleva raahautuu ulos 40-asteen kuumeessaan tai pyytää naapuria apuun. AP:n tapauksessa naapuri tuskin lähtisi auttamaan jos koiran omistajalla kerran on avopuolisi, joka voi asian hoitaa. Pistäisikö ap oikeasti kumppaninsa ulos 40-asteen kuumeessa. AP:n kumppani hei - jätä se sika!
Minä en ole ollut vuosikausiin 40 asteen kuumeessa, ja vatsataudissa en ole ollut koskaan, joten aika marginaalisia tapauksia nuo ovat. Ihan hyvä kyllä ottaa puheeksi nämäkin tilanteet. Periaatteen tasolla ihan kenen tahansa koiran ostamista suunnittelevan on hyvä tiedostaa, että koiraa voi joutua lenkittämään myös sairaana. Jos siihen ei ole valmis, ei koiraa kannata ottaa.
No itse en kyllä käskisi miestäni kipeänä koiran kanssa lenkille jos kerran itse olen terve ja täysin liikuntakykyinen. Mutta kukin pariskunta tietysti tyylillään.
Onko teillä yhteinen koira?
Miehen koira. Pidän vaan itsestään selvänä, että parisuhteessa autetaan kumppania jos kumppani apua tarvitsee ja itse pystyy apua antamaan. Ilmeisesti kaikilla ei näin ole.
Nimenomaan. En käsitä noita ihmisiä, jotka eivät tuon taivaallista välitä kumppanistaan. Mitä varten edes olla parisuhteessa jos ajatusmaailma on sellainen, että omat oikeudet ja velvollisuudet ovat keskiössä ja kumppanin tarpeet jossain kaukana taka-alalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin katsoisin erittäin karsaasti, jos itse olisin poissa ja kotona oleva puoliso jättäisi mahatautisen koiran hädissään paskomaan matot pilalle sen takia, että on sovittu, ettei sekaannu millään lailla koiran hoitoon. Eikä mulle kyllä sopisi se yllä kuvattu tilannekaan, että minä noroviruksessa tai kuumeessa hortoilisin koiran kanssa lenkille sillä välin, kun terve puoliso istuu sohvalla telkkaria katsomassa, vain siksi että hän ei halua sekaantua koiran hoitoon!
Jos asia on näin, sitten ei varmastikaan kannata hankkia koiraa.
??? Niin, sehän juuri taisi olla viestin pointti. Että ei kannata hankkia koiraa, jos puoliso ilmoittaa ettei sitä aio ikinä hoitaa.
Ei, vaan ettei kannata hankkia koiraa, jos tietää etukäteen "katsovansa karsaasti" noita tilanteita eikä ole valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistään.
En ole tuo jolle vastasit, mutta taisi mennä pointti viuhuen ohi. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistä jos olisi sinkku, mutta useimmat eivät halua olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka ei huomioi, välitä eikä jousta. Silloin sitä ongelmaa ei ratkaise lemmikistä luopuminen vaan itsekeskeisen kumppanin vaihto parempaan.
Mitä itsekeskeistä on siinä, ettei halua ottaa koiraa lemmikiksi ja huolehtia siitä? Eiköhän se ole vain preferenssi.
Itsekeskeistä on se, ettei halua edes tilapäisesti auttaa pulassa olevaa kumppania.
Kyllä se on ihan fakta homma, että miehet ne joutuu käyttää sen koiran ulkona aamusta. Aamulla klo 6.00 ei paljon rouvia kiinnosta lähtee vällyjen välistä - 30 asteeseen. Tai sitten oon kuullut siitäkin, että rouva tulee tahallaan töistä myöhemmin kotiin, nii ei tartte käyttää koiria ulkona.
No yhtälailla se, joka vaatii koiran hankitaa yksipuolisesti on minusta 'itsekeskeinen'. Jos on sovittu, että koira otetaan ja vain toinen hoitaa sitä, tämä hoitaja varmistaa koiralle varahoitajan(jonkun muun kuin oma kumppani) sairastapauksien yms.ajaksi. Ehkä joutuu viemään koiran ihan koirahoitolaan, jos ei lähempää löydy ketään, kuka koiran ottaisi muutamaksi päiväksi/viikoksi. Ei koiraa tahtomaton kumppani ole automaattisesti mikään varalla oleva hoitaja, vaikka saman katon alla asuukin.
Ei, vaan ettei kannata hankkia koiraa, jos tietää etukäteen "katsovansa karsaasti" noita tilanteita eikä ole valmis kantamaan täyttä vastuuta lemmikistään.