Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pattitilanne parisuhteessa
Meillä on pääsääntöisesti mieheni kanssa mitä parhain parisuhde. Mieheni on hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen, joihin piirteisiin hänessä rakastuin muun muassa.
Olen ärsyyntynyt viimeaikoina siihen miehessä että hän on periaatteesta vastaan kaikkea mitä ehdotan esim. sisustukseen liittyen. Minä rakastan kodin laittamista ja sisustusta, mutta miehen jatkuva "EI" kaikkeen vie ilon. Hänen mielestään kotiimme ei tarvitse koskaan hankkia mitään. Mihinkään ei ole rahaa kuulemma. Sen sijaan rahaa on esim. sijoitusasunnon remppaamiseen ja muutenkin miehelle tärkeisiin asioihin. Tuntuu että kotimme edelle menee kaikki. Ja koska mies on niin ehdoton mielipiteissään en jaksa jankuttaa. Hän saattaa vedota kodinhankintojen suhteen siihen että ei ole rahaa - ja samassa kuitenkin sijoittaa johonkin hänelle tärkeään. Olenkin sitten omasta pussista hankkinut kodin tarvikkeita, koska mies ei koe sitä tarpeelliseksi.
Tuntuu siltä että on vaan helpompi luovuttaa. Olen ollut todella allapäin viime ajat. Olen menettänyt mielenkiinnon pitää kodista huolta, koska mitä väliä, koti ei miestä kiinnosta - miksi yrittäisin epätoivoisesti tehdä siitä kivaa ja viihtyisää? Huomaan että olen menettänyt mielenkiinnon ylipäätään keskustella edes miehen kanssa mistään sillä hänen mielipiteensä on kuitenkin aina se viimeinen ja oikea ja tuntuu turhalta sanoa yhtään mitään.
Miten tällaisesta voi päästä yli? Miten tilanteen voi ratkaista? Olen miehelle tästä avautunut, asiasta oli järkyttävä riita viikonloppuna ja räjähdyksen jälkeen mies leikkii niinkuin kaikki olisi taas ok, vaikkei riidellessä päädytty mihinkään lopputulemaan, huusimme vain ilmoille meitä häiritsevät asiat.
Kommentit (182)
Itsellä hieman saman tyylinen puoliso. Lisäongelma on, että kun saan hänet lopulta mukaan johonkin yhteiseen, kuulen hänen kertovan siitä muille tähän tapaan:"Uudistin kodin sisustusta ja ostin uuden sohvankin. Pakkohan se oli, kun vanha oli niin kulunut eikä kukaan muu meillä kuitenkaan mitään uusi."
Siis otetaan itselle kaikki kunnia perheen yhteisestä projektista.
Minä lopulta peräännyin uuden asunnon etsimisestä, koska suututti niin, kun puoliso kertoo kaikille, miten hän itse hoitaa kaikkea ja etsii perheelle uutta asuntoa, kun kukaan muu ei sitä tee.
Olen tästä myöhemmin kyllä keskustellut hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, eroa. Pääset miehen omistusasunnosta vuokramurjuun, jossa saat sitten ostella tähtityynyjä, sisustustikkaita ja live-love-laugh-seinätarroja niin paljon kuin sielu sietää.
Herää, pönttö. Omistavat kodin puoliksi.
Oma pahviaivoeksäni oli jotenkin aina vakuuttunut, että käytän häntä hyväksi. Kun muutimme erillemme, hän lähti neukkukuutioon ja minä rivariin (molemmat omistus). Olen luonut itselleni hyvän nettovarallisuuden (yli 200 000) asumalla mukavasti kauniissa omistusasunnoissa. Tosin yhtään sisustustarraa en ole ostanut enkä huomannut niistä ap:nkään mainitsevan.
Kyllä minullakin nousisi karvat pystyyn, jos mieheni alkaisi puhua sisustamisesta. Osta se sohva, jos se hajoaa käsiin. Osta laadukas sohva. Eron sattuessa sohva on sinun. Miksi tarvitset miestä sohvan ostoon. Jos asia on miehelle sarjassa ' ei kiinnosta', niin ostat sen sohvan omien mieltämysten pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin nousisi karvat pystyyn, jos mieheni alkaisi puhua sisustamisesta. Osta se sohva, jos se hajoaa käsiin. Osta laadukas sohva. Eron sattuessa sohva on sinun. Miksi tarvitset miestä sohvan ostoon. Jos asia on miehelle sarjassa ' ei kiinnosta', niin ostat sen sohvan omien mieltämysten pohjalta.
Sohvat ovat kalliita ja jotenkin se pitäisi kompensoida eli jos ap ostaa yksin huonekalut, mitä mies vastaavasti hankkii yksin? Jos taas periaate puoliksimaksamisesta, voidaan sopia talouden tason huomioiden sohvan hinnaksi vaikka 1000 e ja mies maksaa puolet. Jos ap haluaa upgreidata ja ostaa kahden tonnin sohvan, hän maksaa itse sitten sen ylimenvän osuuden.
Sen kuin menet ja hankit mitä tykkäät! Meilläkin mies sanoo kaikkeen ei, mutta en anna sen estää. Itse maksan omilla rahoillani enkä puhu miehelle mitään. Aluksi pelkäsin, että mitä jos mies suuttuu. No ei hän edes suuttunut ja antoi vaan asioiden olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorena samantyyppinen avopuoliso.
Elettiin pääsääntöisesti mun tuloilla mutta asenne oli silti se että kaikki mun toiveet oli typeriä.
En pystynyt esim kalusteiden järjestystä kotona muuttamaan jos en yksin jaksanut siirtää niitä.
Eipä siinä muusta kyse ollut kuin vallanhalusta ja alistamisesta.
Onneksi ymmärsin lähteä suhteesta.
Jätin miehelle paljon omia kalusteita ettei jäisi ihan tyhjän päälle. Olin myös huolissani siitä kuinka hän pärjää taloudellisesti, mutta ymmärsin kuitenkin etten ole hänestä vastuussa enkä ole velvollinen pilaamaan elämääni hänen takiaan.
Jälkeenpäin sain kuulla olleeni hirveän itsekäs ja käyttäneeni häntä taloudellisesti hyväkseni. Kaikenlaisia outoja juttuja.
Eroaminen siitä miehestä oli elämäni parhaita päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Seurustellaanko saman miehen kanssa... Meillä on sama meininki kuin teillä. On mennyt nyt vuosi ilman keittiön valaisinta ja mieheni mielestä emme tarvitse sitä vieläkään.
Keittiö on asunnon ainoa huone, jossa tarvitaan tutkitusti hyvä valo, jopa koko asunnon kaikista voimakkain valaistus. Eli siirrät sinne lampun jostain muusta huoneesta. Jos miestä kerran ei pimeys haittaa, niin otat lampun jostain hänen käyttämästään huoneesta.
No oikeasti suosittelen eroamaan idioottityypistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori en lukenu koko ketjua mut mikä sä et vaan laita sitä kotia omilla rahoillas? Jos mä haluan meillä sisustaa niin kyllä mä myös maksan sen. Toki jos on jotain pakko remppaa niin maksetaan yhdessä mutta jos periaatteessa kaikki on hyvin mut sä haluat vain stailata ni miks miehen pitää siihen rahojaan laittaa? Vai onko teillä joku yhteinen tili?
Vierailija kirjoitti:
Vai onko teillä joku yhteinen tili?
Yhteisestä taloustilistä ap taisi jossakin kohtaa puhua, mutta miten se estää hankintojen tekemisen? Onko tili oikeasti yhteinen jos vain toinen voi päättää mitä rahoilla voi ostaa tai mitä niillä ei voi ostaa?
Jos yhteinen tili ei tunnu toimivalta ratkaisulta ehkä siitä olisi hyvä luopua, jotta molemmat voivat päättää mitä rahoillaan hankkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, eroa. Pääset miehen omistusasunnosta vuokramurjuun, jossa saat sitten ostella tähtityynyjä, sisustustikkaita ja live-love-laugh-seinätarroja niin paljon kuin sielu sietää.
Herää, pönttö. Omistavat kodin puoliksi.
Oma pahviaivoeksäni oli jotenkin aina vakuuttunut, että käytän häntä hyväksi. Kun muutimme erillemme, hän lähti neukkukuutioon ja minä rivariin (molemmat omistus). Olen luonut itselleni hyvän nettovarallisuuden (yli 200 000) asumalla mukavasti kauniissa omistusasunnoissa. Tosin yhtään sisustustarraa en ole ostanut enkä huomannut niistä ap:nkään mainitsevan.
Missä niin luki?
Jos miehellä on sijoitusasuntojakin, niin eiköhän sinne vuokramurjuun todellakin ole ap päätymässä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin nousisi karvat pystyyn, jos mieheni alkaisi puhua sisustamisesta. Osta se sohva, jos se hajoaa käsiin. Osta laadukas sohva. Eron sattuessa sohva on sinun. Miksi tarvitset miestä sohvan ostoon. Jos asia on miehelle sarjassa ' ei kiinnosta', niin ostat sen sohvan omien mieltämysten pohjalta.
Ja mihin vanha sohva laitetaan? Jos se kerran on miehen mielestä hyvä ja hän haluaa sen pitää. Kyllä kodin isommista hankinnoista päätetään yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, eroa. Pääset miehen omistusasunnosta vuokramurjuun, jossa saat sitten ostella tähtityynyjä, sisustustikkaita ja live-love-laugh-seinätarroja niin paljon kuin sielu sietää.
Herää, pönttö. Omistavat kodin puoliksi.
Oma pahviaivoeksäni oli jotenkin aina vakuuttunut, että käytän häntä hyväksi. Kun muutimme erillemme, hän lähti neukkukuutioon ja minä rivariin (molemmat omistus). Olen luonut itselleni hyvän nettovarallisuuden (yli 200 000) asumalla mukavasti kauniissa omistusasunnoissa. Tosin yhtään sisustustarraa en ole ostanut enkä huomannut niistä ap:nkään mainitsevan.
Missä niin luki?
Jos miehellä on sijoitusasuntojakin, niin eiköhän sinne vuokramurjuun todellakin ole ap päätymässä.
Tuolla jollain sivulla luki, että puoliksi omistusasunto.
Minä olen valinnut olla mielummin vähemmän ahne ja muodostaa kodistani katastrofirahastoni ja näin olen tosiaan saanut nauttia aina erittäin laadukkaasta ja mukavasta elämästä sen sijaan, että pihistelisin itseni ja elintasoni suhteen ja keskittyisin vain haalimaan rahaa. Tuo parisataatuhattakin on ihan riittävä yhden ihmisen elämän tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, eroa. Pääset miehen omistusasunnosta vuokramurjuun, jossa saat sitten ostella tähtityynyjä, sisustustikkaita ja live-love-laugh-seinätarroja niin paljon kuin sielu sietää.
Herää, pönttö. Omistavat kodin puoliksi.
Oma pahviaivoeksäni oli jotenkin aina vakuuttunut, että käytän häntä hyväksi. Kun muutimme erillemme, hän lähti neukkukuutioon ja minä rivariin (molemmat omistus). Olen luonut itselleni hyvän nettovarallisuuden (yli 200 000) asumalla mukavasti kauniissa omistusasunnoissa. Tosin yhtään sisustustarraa en ole ostanut enkä huomannut niistä ap:nkään mainitsevan.
Missä niin luki?
Jos miehellä on sijoitusasuntojakin, niin eiköhän sinne vuokramurjuun todellakin ole ap päätymässä.
Vaikka ap lähtisi nollasta, hän voi lähteä parantamaan elämänlaatuaan vaikka ensin aso-asunnossa ja sitten ehkä siirtyä omaan ja hän saa nauttia ihanasta kodista ja samalla saa asumalla talteen pahanpäivän varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minullakin nousisi karvat pystyyn, jos mieheni alkaisi puhua sisustamisesta. Osta se sohva, jos se hajoaa käsiin. Osta laadukas sohva. Eron sattuessa sohva on sinun. Miksi tarvitset miestä sohvan ostoon. Jos asia on miehelle sarjassa ' ei kiinnosta', niin ostat sen sohvan omien mieltämysten pohjalta.
Ja mihin vanha sohva laitetaan? Jos se kerran on miehen mielestä hyvä ja hän haluaa sen pitää. Kyllä kodin isommista hankinnoista päätetään yhdessä.
Päätetään toki yhdessä, mies saa tehdä rakkaalle sohvalle en ihan mitä itse haluaa jos minä ostan omilla rahoillani uuden. Jos mies taas myöhemmin haluaa sisustaa minä päätän mitä sohvallani teen, ehkä vieidin sen uuteen kotiini.
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa ongelmaa. Mies osti ap:lta kysymättä yhteisillä rahoilla pesukoneen. Ap ostaa nyt mieheltään kysymättä yhteisillä rahoilla sohvan ja toteaa, että antoi jopa mahdollisuuden vaikuttaa valintaan.
Itse tuppautuisin muina naisina myös sijoistusasuntoon remppailemaan, koska mies ei ilmeisesti ole perillä asioista, kun siskoltakin jouduttiin kysymään mielipidettä ja apua.
Jos ap tuon tekisi niin sitten alkaisi joko väkivalta tai mies jättäisi ap:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe asiassa ongelmaa. Mies osti ap:lta kysymättä yhteisillä rahoilla pesukoneen. Ap ostaa nyt mieheltään kysymättä yhteisillä rahoilla sohvan ja toteaa, että antoi jopa mahdollisuuden vaikuttaa valintaan.
Itse tuppautuisin muina naisina myös sijoistusasuntoon remppailemaan, koska mies ei ilmeisesti ole perillä asioista, kun siskoltakin jouduttiin kysymään mielipidettä ja apua.
Jos ap tuon tekisi niin sitten alkaisi joko väkivalta tai mies jättäisi ap:n.
Väkivalta on ratkaisu tilanteeseen? Valtataistelusta tilanteessa on toki kysymys mutta onko parisuhde sen arvoista? Itse olisin ainakin hyvilläni jos puoliso jolle parisuhteen ainut sisältö on valtataistelu lähtee suhteesta.
Ap en tiedä kauanko olette olleet yhdessä ja onko lapsia. Mutta kyseenalaistaisin teidän suhteen hyvyyden, jos se perustuu siihen että mies tekee mitä haluaa kuuntelematta sinua-jos hän panostaa rahat vain omiin sijoituksiin eikä teidän yhteiseen elämään -Jos teidän arvot on niin erilaiset että hänellä ykkönen on raha kun sinulla on koti -Jos tämä kaikki perustuu siihen että sinä et mukise.
Parisuhde toimii jos on hyvä kommunikaatio, huomioonottaminen, ja samanlaiset arvot. Teillä ei ole mitään näistä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuossa auta muu kuin opetella yhtä itsepäiseksi ja sinnikkääksi. Vaatia yhtä sitkeästi ja itsepäisesti että asioista keskustellaan ja puhutaan ja päätetään yhdessä, neuvotellaan, tehdään kompromisseja. Älä hyväksy pelkkää ei:tä vastaukseksi, pyydä perusteluja, jankkaa, vaadi, seuraa kotona asiasi kanssa. Asioista on keskusteltava. Kirjoita kirje, soita, lähetä viestejä. Sano ettet lopeta ennen kuin asioists tosiaan puhutaan ja neuvotellaan. Itsepäisen kanssa on oltava itsepäinen, ei siinä muu auta. Kyllä itsepäisenkin saa kuuntelemaan ja neuvottelemaan, kun opettelee olemaan yhtä kova luu. Kokemusta on.
Ei luonteelleen mitään voi. Elin toistakymmentä vuotta tuollaisen jyrämiehen kanssa enkä vaan oppinut jankkaamaan. Nykyisen mieheni kanssa ollaan samanlaiset eikä kenekään tarvitse yrittää olla erilainen kuin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, eroa. Pääset miehen omistusasunnosta vuokramurjuun, jossa saat sitten ostella tähtityynyjä, sisustustikkaita ja live-love-laugh-seinätarroja niin paljon kuin sielu sietää.
Herää, pönttö. Omistavat kodin puoliksi.
Oma pahviaivoeksäni oli jotenkin aina vakuuttunut, että käytän häntä hyväksi. Kun muutimme erillemme, hän lähti neukkukuutioon ja minä rivariin (molemmat omistus). Olen luonut itselleni hyvän nettovarallisuuden (yli 200 000) asumalla mukavasti kauniissa omistusasunnoissa. Tosin yhtään sisustustarraa en ole ostanut enkä huomannut niistä ap:nkään mainitsevan.
Minunkin eksä jaksoi mainostaa miten hän oli se jonka tuloilla kaikki oli mahdollista. Nyt ollaan erottu, hän asuu vuokralla ja minulla on hyvin hoidettu kaunis omistuskoti.
Hänen rahat meni kaljaan, elektroniikkaan, baareihin ja festareille, ja menee edelleen.
Alue: Aihe vapaa
Eipä tuossa auta muu kuin opetella yhtä itsepäiseksi ja sinnikkääksi. Vaatia yhtä sitkeästi ja itsepäisesti että asioista keskustellaan ja puhutaan ja päätetään yhdessä, neuvotellaan, tehdään kompromisseja. Älä hyväksy pelkkää ei:tä vastaukseksi, pyydä perusteluja, jankkaa, vaadi, seuraa kotona asiasi kanssa. Asioista on keskusteltava. Kirjoita kirje, soita, lähetä viestejä. Sano ettet lopeta ennen kuin asioists tosiaan puhutaan ja neuvotellaan. Itsepäisen kanssa on oltava itsepäinen, ei siinä muu auta. Kyllä itsepäisenkin saa kuuntelemaan ja neuvottelemaan, kun opettelee olemaan yhtä kova luu. Kokemusta on.