Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pattitilanne parisuhteessa
Meillä on pääsääntöisesti mieheni kanssa mitä parhain parisuhde. Mieheni on hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen, joihin piirteisiin hänessä rakastuin muun muassa.
Olen ärsyyntynyt viimeaikoina siihen miehessä että hän on periaatteesta vastaan kaikkea mitä ehdotan esim. sisustukseen liittyen. Minä rakastan kodin laittamista ja sisustusta, mutta miehen jatkuva "EI" kaikkeen vie ilon. Hänen mielestään kotiimme ei tarvitse koskaan hankkia mitään. Mihinkään ei ole rahaa kuulemma. Sen sijaan rahaa on esim. sijoitusasunnon remppaamiseen ja muutenkin miehelle tärkeisiin asioihin. Tuntuu että kotimme edelle menee kaikki. Ja koska mies on niin ehdoton mielipiteissään en jaksa jankuttaa. Hän saattaa vedota kodinhankintojen suhteen siihen että ei ole rahaa - ja samassa kuitenkin sijoittaa johonkin hänelle tärkeään. Olenkin sitten omasta pussista hankkinut kodin tarvikkeita, koska mies ei koe sitä tarpeelliseksi.
Tuntuu siltä että on vaan helpompi luovuttaa. Olen ollut todella allapäin viime ajat. Olen menettänyt mielenkiinnon pitää kodista huolta, koska mitä väliä, koti ei miestä kiinnosta - miksi yrittäisin epätoivoisesti tehdä siitä kivaa ja viihtyisää? Huomaan että olen menettänyt mielenkiinnon ylipäätään keskustella edes miehen kanssa mistään sillä hänen mielipiteensä on kuitenkin aina se viimeinen ja oikea ja tuntuu turhalta sanoa yhtään mitään.
Miten tällaisesta voi päästä yli? Miten tilanteen voi ratkaista? Olen miehelle tästä avautunut, asiasta oli järkyttävä riita viikonloppuna ja räjähdyksen jälkeen mies leikkii niinkuin kaikki olisi taas ok, vaikkei riidellessä päädytty mihinkään lopputulemaan, huusimme vain ilmoille meitä häiritsevät asiat.
Kommentit (182)
Voiko miehellä olla "sitoutumiskammo". Kodin laitto merkitsee pesänrakennusta ja vakavampaa sitoutumista. Jos mies ei ole valmis sellaiseen. Hänelle voi mainiosti riittää tilanne, jossa ei hankita mitään yhteistä eikä aloiteta mitään "vakavampaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeata on yrittää neuvoa kun muutama oleellinen tieto tosiaan taloudellisesta tilanteestasi puuttuu. Oletko siis naimisissa? Avioero ja avoero ovat erilaisia omaisuuden jakamisen suhteen. Ja asutte omistusasunnossa tarkalleen fifty-fifty asumismenot puolittaen? Nämä pitäisi tietää, että tilanteesta saa oikeasti kuvan.
Mutta niin tai näin, vedä henkeä niiden sisustussuunnitelmien kanssa nyt. Tuo mies ei kunnioita sinua eikä ole kiinnostunut sun tarpeista ja mielipiteistä, piste. Ja on tehnyt sen sinulle täysin selväksi, sanoo kaikkeen ei. Ei tarkoittaa ei. Hän ei aio ostaa sohvaa kanssasi. Omista sijoituksistaan, harrastuksistaan yms. on kiinnostunut. Sinun tarpeet ei kiinnosta.
Nyt tarvitset rohkeutta ja keskity turvaamaan oma selustasi sekä omat talousasiat kuntoon. Hae henkistä tukea lähipiiristäsi, ravistaudu irti mieheen liittyvistä asioista hetkeksi. Se tekee hyvää ja näkee kirkkaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo ihan epätoivoasteella ja tilanne laskee omaa elämänlaatuasi, pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Sano miehelle, että nykytilanteen vallitessa, sinä muutat omaan asuntoosi. Sitten voit laittaa sitä miten haluat, eikä sinusta tunnu, että siellä olisi mukana vapaamatkustaja tai joku, joka laittaa kapuloita rattaisiin. Mies joko havahtuu tai ei.
Sanoin hänelle viikonloppuna että silloin kun asuin omillani, minulla sentään oli kiva koti ja sain sisustaa sitä, vaikka taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi. Nyt miehen kanssa tilanne on se että kaikki on vaan EI. Ei edes niin että mies ehdottaisi jotain muuta vaihtoehtoa tilalle, hän vaan sanoo ei. Meillä hajoaa esim. sohva käsiin, mutta miehen mielestä se on aivan hyvä sohva, eikä uutta tarvita. Ei vaikka minä olen luvannut vaikka maksaa sen, mikään ehdottamistani ei miehelle käy - eikä hän ehdota mitään tilalle.
AP
Et ehdota etkä kysele lupia vaan menet ja ostat. Jos miestä ei kodin sisustus kiinnosta, sisustat omin päin etkä kuuntele yhtään mitään ruikutusta.
Tässä mistään kofin sisustamisesta ole kyse vaan teidän ongelmanne liittyy johonkin paljon syvempään.
Voi AP olen ihan samassa tilanteessa!! Miehen kanssa menee kaikki muu yksiin paitsi sisutusjutut :D Mulla oli ennen omasta mielestäni kivasti laitettu koti, mutta myin kaikki huonekalut ym kun muutin ulkomaille. Nyt ei päästä miehen kanssa mihinkään yhteisymmärrykseen miten koti pitäisi laittaa ja kaikki hankinnat ovat kompromisseja ja olo kotona on blaah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies sijoittelee sinun kanssasi neuvottelematta. Sinä sisustat hänen kanssaan neuvottelematta. Kumpikin kiinnostuksiensa mukaan. Yksinkertaista.
Jos tulee sanomista - mikäli edes huomaa - toteat, että teet kodistasi itsellesi viihtyisän, koska se on tärkeää sinulle, samoin kuin sijoitustoiminta on tärkeää hänelle.
Ne jotka tekevät kaikki ratkaisunsa neuvottelematta, ovat sinkkuja.
Jotkut heistä ovat tulevia sinkkuja.
Yksinkertaista!
Mahtaako mies olla Pohojanmaalta?
Muistuttaa kovasti ex-miestäni, mutta erityisesti hänen lapualaista isäänsä. Rahaa oli kuin roskaa, niitä hoivattiin sijoitustileillä ja osakkeissa, arvonnousuja kytättiin silmät kiiluen. Suosikkiohjelma oli Haluatko miljonääriksi. Samalla matkalla kun hurautettiin Mersulla (tuotettu Saksasta, auto oli ainut hyödyke, joka sai maksaa) hakemaan parinkymmenen kilsan päästä makaronipusseja 5 eurolla, ostettiin Raha-arpoja, jos vaikka voittaisi jotain.
Vanha pari kävi jo kahdeksattakymmentä, mutta edelleen he hautoivat rahojaan takapuolensa alla. Toki ne olivat myös vallankäytön väline. Aikuiset lapset, joille vanhemmat ostaa asunnot, autot, matkat, sisustukset ja maksaa remontit, ovat kivasti talutushihnassa. Kuka nyt niin helposta elintasosta luopuisi? Tuollaisilla eduilla voi hyvin pysytellä äidin ja isin huutomatkan päässä. Kun muutimme ex-miehen kanssa yhteen, hänen vanhempansa olisivat halunneet ostaa meille talon. En suostunut. Enkä suostunut muutenkaan appivanhempien elätiksi, itsemääräämisoikeuteni ei ole kaupan.
Mutta itseensä ja omaan elämäänsä nämä vanhukset eivät rahojaan käyttäneet. Huonekalut oli ikivanhoja, vaatteet sellaisia rättejä ettei pultsareillakaan näe. Ei matkoja, nehän maksaa. Mitä hyvänsä he itselleen lopulta hankkivat pakon edessä, se oli takuulla huonoin ja halvin, mitä kaupasta löytyi. Lääkäriin ei menty, jos oli jotain vaivaa, sitä spekuloitiin vuositolkulla. Onneksi vieressä oli Vahinkopalvelun myymälä, mistä sai melkein ilmaiseksi vaikka mitä tulipalovauriotavaraa! Sanoin joskus miehelle, että mahtavatko vanhempasi tietää, että viimeisessä puvussamme ei ole taskuja? Mutta ei se häntä ja siskoaan liikuttanut. Heistä oli kiva tietää, että luvassa on melkoinen potti, kun vanhuksista vihdoin aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
öö, no ihan ekana voit helkutti lopettaa kaikkien kotitöiden tekemisen. Kumpikin kun käy kokopäivätöissä. Ja kerran pesukone on rikki, mies voikin pestä omat pyykkinsä, missä huvittaa. Eiköhän kohta ala maittaa uuden pesukoneen ostokin.
Niin ja jos joskus uutta suhdetta alat etsiä, niin ehkä seuraavaksi alat katsella muita piirteitä miehissä, kuten yhteistyökykyä. Öykkäri saattaa vedota luolanaiseen, mutta sellaiselle diktaattorille ei nykyään ole käyttöä, kun pitäisi ihan tulla toimeen toisten kanssa, eikä heiluttaa puunuijaa.
Ap menee yhteen kovapäisen jänniksen kanssa ja alkaa sitten itkemään kun tämä ei halua käyttää rahaa sisusteluun. Haha. Naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkään mies ei koe tarpeelliseksi satsata kodin sisustukseen eikä anna mun omilla rahoillanikaan laittaa. Muuten hyvä mies. Mun ratkaisu on olkut siskon kanssa yhteinen mökki, jota sisustan mielin määrin.
Ap, kerrot kärkeen, että parisuhteenne on mitä parhain.
Millä tavoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika. Ei se ikinä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ap menee yhteen kovapäisen jänniksen kanssa ja alkaa sitten itkemään kun tämä ei halua käyttää rahaa sisusteluun. Haha. Naiset.
Taidat olla aika kokematon miesten suhteen koska niista ei koskaan tieda miten muuttuvat vanhemmiten. Toinen vaihtoehto on etta olet taysin empatia kyvyton ja nautit toisten epaonnistumisista. Onnea sulle vaan, karma saa sinut kiinni lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää vain on se, että periaatteesa ap ei voi heittää vanhaa sohvaa omin luvin pois, jos se on miehen tai puoliksi miehen. Ei se uusi sohva siis olohuonetta kaunistaisi. Enkä minä ainakaan halauisi ostaa jollekin kiittämättömälle ja ahneelle paskaperseelle sohvaa yksinäni.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vakavasti että olisiko meidän viisainta asua omillamme, kun tuntuu että mies toimii diktaattorina päättäen kaikesta ja minun osani on vaan olla hiljaa ja hyväksyä. Ehkäpä mies sitten osaisi arvostaa sitä mitä minä teen suhteemme eteen, eli hoidan täysin yksin koko kodin (sen lisäksi että käyn tietysti myös kokopäivätyössä kuten mieskin). Nyt vaan ei kiinnosta enää hoitaa edes kotia, kun toiselle se ei mitään tunnu merkitsevän. Tavarat hajoilee ja ihan perusjutut puuttuu, koska niitä ei miehen mielestä tarvita- en tajua mistä ylenpalttinen askeettisuuden ihailu kumpuaa. Kyse ei siis tosiaan ole mistään tähtityynyjen ostelusta, vaan esim. hajonneesta pesukoneesta, uutta ei miehen mielestä tarvita, vaatteet voi pestä käsin.
AP
Tää ei on enää todellista. Trolli, vaatteet pestävä käsin ym
Juu, eroa. Pääset miehen omistusasunnosta vuokramurjuun, jossa saat sitten ostella tähtityynyjä, sisustustikkaita ja live-love-laugh-seinätarroja niin paljon kuin sielu sietää.
Oppitunti 1: Miehen pitää itse keksiä ja olla idean oivaltaja, näin saat ideasi läpi. Perimätietoa kolmannessa polvessa. ;)
no jos sinä ostat sohvan ja se on sitten sinun omistuksessa mikäli ero joskus tulee, ihan niinku miehelle jää sijoitusasunto yms.... maksatte vaan ruuat + peruslaskut taloustililtä johon laitatte suhteessa tuloihin rahaa. ja sen jälkeen kumpikin käyttää oman rahansa miten haluaa.
mutt ajos tuo laskee sinun elämää hirveästi ja kärsit siitä niin miksi ette jatkaisi omissa asunnoissa? kun selvästi teidän koti ei ole sellainen missä molempien on hyvä olla.
Seurustellaanko saman miehen kanssa... Meillä on sama meininki kuin teillä. On mennyt nyt vuosi ilman keittiön valaisinta ja mieheni mielestä emme tarvitse sitä vieläkään.
Alue: Aihe vapaa
On se reilua siksi, että sijoitus on sijoitus itseesi. Jos mieheni olisi sitä mieltä, että nykyinen olohuoneen mattomme on ihan ok eikä sitä tarvitse uusia, ei minusta olisi oikein pakottaa häntä ottamaan osaa uuden ostoksen kustannuksiin - koska matto on vielä ihan välttävä.
Sisustuskysymykset ovat vähän kuin vaateasiat. Jonkun mielestä vaatteet eivät saisi maksaa juuri mitään.