Pattitilanne parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo ihan epätoivoasteella ja tilanne laskee omaa elämänlaatuasi, pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Sano miehelle, että nykytilanteen vallitessa, sinä muutat omaan asuntoosi. Sitten voit laittaa sitä miten haluat, eikä sinusta tunnu, että siellä olisi mukana vapaamatkustaja tai joku, joka laittaa kapuloita rattaisiin. Mies joko havahtuu tai ei. 

Sanoin hänelle viikonloppuna että silloin kun asuin omillani, minulla sentään oli kiva koti ja sain sisustaa sitä, vaikka taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi. Nyt miehen kanssa tilanne on se että kaikki on vaan EI. Ei edes niin että mies ehdottaisi jotain muuta vaihtoehtoa tilalle, hän vaan sanoo ei. Meillä hajoaa esim. sohva käsiin, mutta miehen mielestä se on aivan hyvä sohva, eikä uutta tarvita. Ei vaikka minä olen luvannut vaikka maksaa sen, mikään ehdottamistani ei miehelle käy - eikä hän ehdota mitään tilalle.

AP

Osta hyvä ihminen se sohva äläkä kysele. Ei sinun saamattomuutesi ole miehen vika.

Niin lopeta luvan pyytäminen. Kysyikö mies sinulta lupaa mihinkään? Tee itsesi onnelliseksi, kun ei se mieskään välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo ihan epätoivoasteella ja tilanne laskee omaa elämänlaatuasi, pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Sano miehelle, että nykytilanteen vallitessa, sinä muutat omaan asuntoosi. Sitten voit laittaa sitä miten haluat, eikä sinusta tunnu, että siellä olisi mukana vapaamatkustaja tai joku, joka laittaa kapuloita rattaisiin. Mies joko havahtuu tai ei. 

Sanoin hänelle viikonloppuna että silloin kun asuin omillani, minulla sentään oli kiva koti ja sain sisustaa sitä, vaikka taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi. Nyt miehen kanssa tilanne on se että kaikki on vaan EI. Ei edes niin että mies ehdottaisi jotain muuta vaihtoehtoa tilalle, hän vaan sanoo ei. Meillä hajoaa esim. sohva käsiin, mutta miehen mielestä se on aivan hyvä sohva, eikä uutta tarvita. Ei vaikka minä olen luvannut vaikka maksaa sen, mikään ehdottamistani ei miehelle käy - eikä hän ehdota mitään tilalle.

AP

Tä! Ihanko oikeasti te aikuiset naiset ette saa tehtyä itsenäisiä päätöksiä edes sohvan hankinnasta? Jos miestä ei kodinlaitto kiinnosta niin miksi kiusaat häntä sillä. Menet kauppaan ja ostat sieltä mieleisen sohvan ja hilaat sen kotiin, vanhan kaatikselle. Piste. Ukko röhnöttää sitten sillä uudella sohvalla ihan tyytyväisenä.

Ehkä apeella ei ole autoa ja miehellä on paku. Miten sohva vain hilataan? Vähän eri asia kuin esim verhot.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisen kodin kalustus, kodinkoneet ja tavarat pitäisi minusta periaatteessa maksaa puoliksi tai yhteisistä rahoista. Jos käsitys tavaroiden tarpeellisuudesta eroaa kovasti, niin kummankin näkemys on saman arvoinen ja kummatkin tulee huomioida. Se että toinen aina kieltäytyy on minusta about yhtä reilua kuin se että toinen törsää omin päin tilit tyhjiksi.

Mutta. Valitettavasti kenenkään ei ole pakko olla parisuhteessa reilu. Kuuntelemattomuus ja jyrääminen tekevät huonon puolison, sehän on selvä, mutta päätös olla huono puoliso on valinta joka jokaisella on valta tehdä eikä sitä voi kukaan estää. Viime kädessä ainut mitä ap voi tehdä on alistuminen tai ero.

Tai ap ostaa sohvan ja kieltää miestä istumassa siinä,kun ei kerran uusi kelpaa, eikä maksanut puolia.

Todennäköisesti mies suunnittelee muuttoa sijoitusasuntoonsa, sen vuoksi häntä ei kiinnosta yhteisen kotinne viihtyisyys. Varaudu, valmistaudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo ihan epätoivoasteella ja tilanne laskee omaa elämänlaatuasi, pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Sano miehelle, että nykytilanteen vallitessa, sinä muutat omaan asuntoosi. Sitten voit laittaa sitä miten haluat, eikä sinusta tunnu, että siellä olisi mukana vapaamatkustaja tai joku, joka laittaa kapuloita rattaisiin. Mies joko havahtuu tai ei. 

Sanoin hänelle viikonloppuna että silloin kun asuin omillani, minulla sentään oli kiva koti ja sain sisustaa sitä, vaikka taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi. Nyt miehen kanssa tilanne on se että kaikki on vaan EI. Ei edes niin että mies ehdottaisi jotain muuta vaihtoehtoa tilalle, hän vaan sanoo ei. Meillä hajoaa esim. sohva käsiin, mutta miehen mielestä se on aivan hyvä sohva, eikä uutta tarvita. Ei vaikka minä olen luvannut vaikka maksaa sen, mikään ehdottamistani ei miehelle käy - eikä hän ehdota mitään tilalle.

AP

Tä! Ihanko oikeasti te aikuiset naiset ette saa tehtyä itsenäisiä päätöksiä edes sohvan hankinnasta? Jos miestä ei kodinlaitto kiinnosta niin miksi kiusaat häntä sillä. Menet kauppaan ja ostat sieltä mieleisen sohvan ja hilaat sen kotiin, vanhan kaatikselle. Piste. Ukko röhnöttää sitten sillä uudella sohvalla ihan tyytyväisenä.

Ehkä apeella ei ole autoa ja miehellä on paku. Miten sohva vain hilataan? Vähän eri asia kuin esim verhot.

Miten ne joilla ei mieheläkään ole pakua saavat sohvan ostettua?

Hei, toivottavasti saatte hommat selvitettyä.

Pakko vaan sanoa yks asia. Oon yksin 1 v lapsen kanssa ja eihän tää mikään kilpailu ole, että kenellä on hankalinta. Mutta oikeesti, jos se sisustusjuttu on teidän isoin ongelma niin ole onnellinen. Teitä on sentään 2 jakamassa arjen ja vastuut, se on hirveen arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sieltä teidän kodista nyt sitten puuttuu ja miksi hitossa aikuinen ihminen kysyy lupaa mitä  hankkii omilla rahoillaa omaan kotiin? Et kai sinä missään nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa ole?

Kun tuskin täs edes pohjimmiltaan on kyse mistään tavarasta, vaan nuivasta ilmapiiristä kotona ja pariauhteessa. Munkin mies on (ollut) tosi lannistava, negatiivinen, ilon pilaaja sekä vastahakoinen ja sanoo kaikkeen monesti ensin "ei" edes sen kummemmin kuuntelematta koko asiaa, koska pitää vaan olla eri mieltä. Parin vakavan keskustelun ja rautalangan vääntämisen jälkeen tämä käytös on vähentynyt. Tottakai ero olisi tullut jos tuossa ilmapiirissä olisi joutunut elämäänsä viettämään. Se on todella kuluttavaa, ja vielä omassa kotona.

Toinen asia mikä jäi sulla huomiotta on ap:n miehen selkeä itsekkyys. Mies ja miehen tarpeet tulee ensin, sitten vasta kaikki muu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuollaisen perheen lapsi. Kotia sisustettiin isän rakentamilla huonekaluilla ja perintötauluilla (rumat) ja jollain sukulaisilta ostetuilla kamoilla. Kotona oli toki paikka, missä istua ja maata, mutta siinä se sitten olikin. 

Kun vanhemmat erosivat, äiti osti ruokaryhmän ja sohvaryhmän ja sängyn (selkä oli toki jo hajalla) ja paljon muutakin - ei mitään tarroja ja tyynyjä vaan perustarpeita, siistejä, laadukkaita ja kauniita. Kyllä tuntui hyvältä. Itsellekin on tuosta jäänyt jonkinlaiset traumat ja on todella tärkeää, että kotona on kaunista ja viihtyisää, vaikkei mitään sisustushörsellystä tarvitsekaan olla. 

Sama juttu omassa lapduudenkodissani oli. Isä, jolla ei ole mitään silmää kauneudelle, päätti sisustuksesta yksin. Meillä oli rumaa ja rähjäiset, vanhat kalusteet, vaikka rahaa olisi ollut ostaa melkein millaiset vain. Nyt taistelen itseni kanssa, etten polkisi aina kaikkia oman mieheni sisustusideoita ja -toiveita, koska mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin tehdä kodista kaunis ja viihtyisä.

Treenaa vaikka shakkitietokoneen kanssa, niin ei tule niin usein pattia vaan voitto.

Eihän miehetkää kysy lupaa minkään työkalun hankintaan. Miksi et voi ostaa omin päin jotain?

Tuskin miehiä edes kiinnostaa mitkään sisustustyynyt.

Luulisi nyt yhden sohvan oston järjestyvän vai pitääkö mies kynsin hampain kiinni jostain virttyneestä perintökalusta?

Siinä on kyllä miehessäkin joustamisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tuollaisen perheen lapsi. Kotia sisustettiin isän rakentamilla huonekaluilla ja perintötauluilla (rumat) ja jollain sukulaisilta ostetuilla kamoilla. Kotona oli toki paikka, missä istua ja maata, mutta siinä se sitten olikin. 

Kun vanhemmat erosivat, äiti osti ruokaryhmän ja sohvaryhmän ja sängyn (selkä oli toki jo hajalla) ja paljon muutakin - ei mitään tarroja ja tyynyjä vaan perustarpeita, siistejä, laadukkaita ja kauniita. Kyllä tuntui hyvältä. Itsellekin on tuosta jäänyt jonkinlaiset traumat ja on todella tärkeää, että kotona on kaunista ja viihtyisää, vaikkei mitään sisustushörsellystä tarvitsekaan olla. 

Sama juttu omassa lapduudenkodissani oli. Isä, jolla ei ole mitään silmää kauneudelle, päätti sisustuksesta yksin. Meillä oli rumaa ja rähjäiset, vanhat kalusteet, vaikka rahaa olisi ollut ostaa melkein millaiset vain. Nyt taistelen itseni kanssa, etten polkisi aina kaikkia oman mieheni sisustusideoita ja -toiveita, koska mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin tehdä kodista kaunis ja viihtyisä.

Täällä myös! Isä katsoi asiakseen hamstrata kodin kaikki nurkat täyteen romua välittämättä muista ja elettiin sitten kaksi lasta ja kaksi aikuista kolmiossa ihan uskomattoman sekamelskan seassa. Turhia, puolikuntoisia ja rumia huonekaluja LIIKAA, puoliksi purettuja vempaimia, työkaluja, akkuja, romua, roinaa, monta radiota ja telkkaria joka kulmalla joista vain pieni osa edes toimi, jne. En siedä vanhaa, nyhjyistä ja kulunutta tavaraa ollenkaan ja olen sisustanut oman kotini nimen omaan uudella ja puhtaalla tavaralla, vaikka tiedän kyllä että kierrätys olisi hyvästä.

Sama koski vaatteita ja olin lapsena suorastaan rääsyläinen ja kuljin aina tosi huonoissa kengissä, ylipäätään lähes kaikki materia oli korkeintaan välttävää. Koska vanhemmilla ei ollut kiinnostusta, aikaa tai rahaa ainakaan mukamas. Ja kuinkas muutenkaan, nykyään mulla on kaapissa keskivertoa suurempi valikoima kenkiä ja vaatteita.

En muista oliko ap:lla lapsia mutta jos on niin kannattaa ajatella tilanne heidänkin kauttaan. Lapsi saa evääksi elämään mm. vaille jäämisen ja arvottomuuden tunteen.

Miehesi kuulostaa tosi itsekkäältä ja lähes psykopaatilta, henkistä väkivaltaa nyt ja kohta muuttuu fyysiseksi. Ei arvosta sinua millään tavalla. Ei mitään syytä jäädä suhteeseen kärvistelemään. Löydät varmasti paremman, ja ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.

Tiedän mitä ap tarkoittaa. Meillä samanlainen EI mies, mutta sillä erotuksella, että tämä EI tulee ihan jokaikiseen asiaan ensin. Mies saattaa kyllä sitten asiaa pari päivää mietittyään tulla toisiin ajatuksiin ja suostua ehdotukseen, mutta tuntuu , ettei tässä enää jaksa mistään innostua, kun joka asiaan tulee ensin kielto. Ja ehdoton EI.

ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZzzzzzzzzzzzzzzzzzz.

Ei meilläkään kysellä , joskus harvoin minä saatan kysyä jostain huonekalu hankinnasta.

Miehellä omat massit ja mulla omat, koskaan ei olla sovittu miten toimitaan. Mies ostaa omilla hifi laitteita yms. Minä huolehdin kodin sisustuksesta, saan kyllä sisustaa miten haluan, miestä se ei kiinnosta.

Keittiö on hänen valtakuntansa, pitää ruuan laitosta. Tavarat ovat keittiössä hänelle parhaimmassa järjestyksessä ja se sopii minulle.

Meille sopii tämä systeemi.

Neuvo AP.lle : Toimi kuten sinä itse haluat, älä kuuntele miehesi kieltoja , vaan anna mennä. Jos hän sijoittaa omiin niin sijoita sinäkin esim itseesi taikka siihen kodin sisustukseen.

Minunkin mies on hyvinkin itsekeskeinen , muttei se vähennä kuitenkaan hänen rakkauttaan minua kohtaan . Tiedän tunteesi ja pystyn samaistumaan sinuun täysin .

Miestäsi et pysty muuttamaan mutta omaan suhtautumis tapaan miestäsi kohtaan pystyt.

Tämähän on selkeäsi tilanne : joko hyväksyt miehesi taikka et hyväksy.

Voimia ja tsemppiä sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo ihan epätoivoasteella ja tilanne laskee omaa elämänlaatuasi, pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Sano miehelle, että nykytilanteen vallitessa, sinä muutat omaan asuntoosi. Sitten voit laittaa sitä miten haluat, eikä sinusta tunnu, että siellä olisi mukana vapaamatkustaja tai joku, joka laittaa kapuloita rattaisiin. Mies joko havahtuu tai ei. 

Sanoin hänelle viikonloppuna että silloin kun asuin omillani, minulla sentään oli kiva koti ja sain sisustaa sitä, vaikka taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi. Nyt miehen kanssa tilanne on se että kaikki on vaan EI. Ei edes niin että mies ehdottaisi jotain muuta vaihtoehtoa tilalle, hän vaan sanoo ei. Meillä hajoaa esim. sohva käsiin, mutta miehen mielestä se on aivan hyvä sohva, eikä uutta tarvita. Ei vaikka minä olen luvannut vaikka maksaa sen, mikään ehdottamistani ei miehelle käy - eikä hän ehdota mitään tilalle.

AP

Et ehdota etkä kysele lupia vaan menet ja ostat. Jos miestä ei kodin sisustus kiinnosta, sisustat omin päin etkä kuuntele yhtään mitään ruikutusta.

Ohiksena: tähän ei pidä langeta. Tein näin, ja erossa miehellä oli auto ja sijoituksia, minulla kauheasti verhoja, lakanoita, mattoja, pieneksi jääneitä lasten vaatteita, astioita, ja ruokakauppaan menneistä rahoista ei tietenkään jälkeäkään.

Miehen pitäisi sijoittaa rahaa naisenkin puolesta jotta nainen voi käyttää rahansa sistukseen?

YHTEISEN kodin välttämättömiin kalusteisiin, mattoihin ja verhoihin, kyllä.

Jos mies on sinkkuaikana tottunut siihen, että sohva voidaan hakea roskalavalta ja verhoksi riittää joku lakana niin parempi jäädäkin sinkuksi.

Nää on juuri niitä arvoja, jotka pitää parisuhteessa olla tärkeissä asioissa yhtenevät. Joillekin viihtyisä oma koti on arvoasteikolla tosi korkealla, eikä vain naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo ihan epätoivoasteella ja tilanne laskee omaa elämänlaatuasi, pelaa upporikasta ja rutiköyhää. Sano miehelle, että nykytilanteen vallitessa, sinä muutat omaan asuntoosi. Sitten voit laittaa sitä miten haluat, eikä sinusta tunnu, että siellä olisi mukana vapaamatkustaja tai joku, joka laittaa kapuloita rattaisiin. Mies joko havahtuu tai ei. 

Sanoin hänelle viikonloppuna että silloin kun asuin omillani, minulla sentään oli kiva koti ja sain sisustaa sitä, vaikka taloudellisesti tilanteeni olikin heikompi. Nyt miehen kanssa tilanne on se että kaikki on vaan EI. Ei edes niin että mies ehdottaisi jotain muuta vaihtoehtoa tilalle, hän vaan sanoo ei. Meillä hajoaa esim. sohva käsiin, mutta miehen mielestä se on aivan hyvä sohva, eikä uutta tarvita. Ei vaikka minä olen luvannut vaikka maksaa sen, mikään ehdottamistani ei miehelle käy - eikä hän ehdota mitään tilalle.

AP

Et ehdota etkä kysele lupia vaan menet ja ostat. Jos miestä ei kodin sisustus kiinnosta, sisustat omin päin etkä kuuntele yhtään mitään ruikutusta.

Ohiksena: tähän ei pidä langeta. Tein näin, ja erossa miehellä oli auto ja sijoituksia, minulla kauheasti verhoja, lakanoita, mattoja, pieneksi jääneitä lasten vaatteita, astioita, ja ruokakauppaan menneistä rahoista ei tietenkään jälkeäkään.

Miehen pitäisi sijoittaa rahaa naisenkin puolesta jotta nainen voi käyttää rahansa sistukseen?

YHTEISEN kodin välttämättömiin kalusteisiin, mattoihin ja verhoihin, kyllä.

Jos mies on sinkkuaikana tottunut siihen, että sohva voidaan hakea roskalavalta ja verhoksi riittää joku lakana niin parempi jäädäkin sinkuksi.

Nää on juuri niitä arvoja, jotka pitää parisuhteessa olla tärkeissä asioissa yhtenevät. Joillekin viihtyisä oma koti on arvoasteikolla tosi korkealla, eikä vain naisilla.

Miksi kukaan sitten huomiosi miestä joka omassa kodissaan on hankkinut huonekalut roskalavalta jos haluaa miehen joka osallistuu sinun makusi mukaiseen sisustamiseen. Arvoja todellakin kannattaa pohtia ennen yhteen muutos ja parisuhteen aloittamista erityisesti onko odotukset elämästä yhteen sovitettavissa. Tuossa tilanteessa ne eivät todennäköisesti ole vaan taistelu kodin päätösvallasta on loputon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on että mies kyllä sijoittaa rahaa hänelle tärkeisiin asioihin surutta- kuten omaan sukellusharrastukseensa tai lastensa harrastuksiin, mikä on ihan ok, mutta sitten ne minulle tärkeät asiat, meidän yhteiset asiat, eivät ole tärkeitä.

AP

Alussa sanoit, että teillä on oikein hyvä suhde yhtä pientä ongelmaa lukuunottomatta, joka liittyi sisustamiseen. Teksteistäsi tulee mielikuva, että suhteenne on kaikkea muuta kuin hyvä, te ette ole tasa-arvoisia ja mies on tunteetön öykkäri. Voitko vielä kertoa, mitkä olivat ne asiat jotka ovat hyvin suhteessanne?

Tätä mäkin olen ihmetellyt jo monta sivua

Siis mies sijoittaa omia rahojaan omiin mielenkiinnonkohteisiinsa, kuten sijoitusasuntoonsa? Ja sinä sijoitat niitä omiisi, kuten sisustukseen? Mikä tässä oli siis tämä ongelma? Se että mielestäsi miehesi ei saisi sijoittaa omaansa ja miehesi mielestä sinä et omaasi, ymmärsinkö oikein?

Ketkä täällä huutelevat sisustuksesta? Jos sohvasta hajoaa runko ja ostaa uuden, onko se sisustamista? Tai kun pesukone hajoaa ja joutuu käsin pyykkäämään, onko uuden koneen ostaminen sisustamista? Tai kun paistinpannu on käpristynyt käyttökelvottomaksi, onko uuden ostaminen sekin sisustamista?