Kristitty, mitä ajattelet siitä mitä Suomen alkuperäiskulttuurille tapahtui kristinuskon tullessa?

Vaikkei krsitinuskon tulo olisikaan ollut yhtä väkivaltainen, kuin uskotaan, on se silti ollut pakkokäännyttämistä. Ihiminen joka ei ole kuulunut kirkoon on ollut lainsuojattomassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suomenuskoisuus" on siis pakanallinen luontouskonto tuhansien muiden samankaltaisten joukossa. Etuliite "Suomen-" on pelkkää propagandaa (kuten myös etuliite "tuonti-"), sillä tuollaista uskontoa ei olla täällä koskaan harjoitettu, eikä se ole mitenkään ominaisesti juuri meidän luonnostamme kumpuava. Sama luonto löytyy Ruotsista, Virosta, Latviasta ja vaikkapa Venäjältäkin. Se ei ole yhtään maallemme ominaisempi kuin mikään tuontiuskonnoksi nimittämäsikään.

Lopultakin uskonnossa ei ole merkitystä sen alkuperäisyydellä vaan totuudellisuudella. Kansallisesti alkuperäisyyden (mitä ei ole olemassakaan ketjussakin kerrotuista syistä) tavoitteleminen on vain harhaa.

Tämähän ei ole mikään ongelma muulle kuin monoteistille jolla on pakkomielle ainoaan totuuteen ja sen vaatimaan monoliittiseen todellisuuteen. Suomenusko viittaa siihen että se on tämän seudun luonnonuskoa jonka juuret ovat asioissa joita täällä tapahtuu sekä siinä millä lailla asiat täällä tapahtuvat. Tuontiuskonnon juuret taas ovat toisissa paikoissa -kuten aavikossa-. Siksi kristinuskossa esimerkiksi pelotellaan kuumalla helvetillä. Suomalaiselle kuumuudesta tulee mieleen ennemminkin lämpö joka on kylmässä maassa pikemminkin arvokas asia. Viikingeilläkin "helvetin" lähin vastine oli jäinen paikka.  Ehkä siksi helvetinpelko ei ole iskostunut suomalaisiin koskaan niin syvälle kuin niiden maiden asukkaille joille tukala kuumuus on tuttua. Tällaisia asioita tarkoitan, nationalistisen höpinän kansoista ja valtioista voi unohtaa ihan rauhassa.

 Jos lähdetään itään, suomeusko muuntuu vähitellen rodnoverieksi ympäristön ja kansan muuttuessa. Jos lähdetään etelään, törmäämme balttilaisiin uskontoihin. Tämä on täysin luonnollista, luonnonusko on aina sidoksissa harjoittajiinsa ja ympäristöönsä, ja s a huonostihan se sujuu koska todellisuus itsessään on monimuotoinen ja muuttuva.

Siitä ollaan samaa mieltä että uskonnon tärkeä mittari on totuudellisuus. Kristinusko monoliittisena yhden totuuden uskontona on lähtökohtaisesti heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa todellisuudessa.

Luonnonuskon perusajatus on pyrkiä harmoniaan todellisuuden kanssa -sellaisena kuin se kulloinkin on.

Suomenuskossa tästä ovat muistona mm. eräät matkaloitsut joissa uuteen paikkaan saapuva matkaaja tervehtii paikallisia jumaluuksia ja esittäytyy Heille. Eli ajatella että jumalat olisivat kaikkialla "samoja vain eri nimillä" vaan pyritään luomaan myönteinen suhde uuteen paikkaan ja sen sielullisuuteen sellaisena kuin se löydetään. Toiset totuudet ja toiset jumalat ovat ongelma vain monoteisteille. Polyteistin maailmankuvassa on aina tilaa. Suomenuskoisen pantheoniin voi maailmanmatkailun aikakautena tarttua ulkomaiden jumalia. Uskonto on kuitenkin suomenuskoa sillä sen peruspalikat ja ihmisen arki ovat täällä, ihenkilön ymmärrys on kehittynt täällä ja suomenuskon maailmankuva aukeaa sen takia täällä elävälle aina paremmin kuin toiset mytologiat jotka on tehty kertomaan totuuksia toisenlaisissa paikoissa elävien ihmisten ymmärrykselle sopivalla tavalla.

-suomenuskoinen #2-

Hei kiitos tästä, hieno tietoisku ja kiinnostava aihe! Itse ajattelen, että monoteistinen uskonto ei ole heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa maailmassa, kyse on vain siitä millä tasolla asiaa tarkastellaan. Uskon että ne voimat joita esim. luonnonuskossa palvotaan, tai oikeastaan missä tahansa polyteistisessa uskossa palvotaan, ovat todellisia, vaikka en pidä niitä ehkä palvomisen arvoisina (tai ainakaan en jaksa niitä palvella).

Ei ole vaikea ymmärtää mitä vaikka sodan jumala edustaa, millainen on maailma silloin kun sodan jumala siellä riehuu, ja miten pitää toimia jotta saa silloin sodan jumalan suosion. Tai hedelmällisyyden/rakkauden jumala, miten se ottaa valtaansa ja millaista on ilman sitä, mitä pitää tehdä ajatuksen ja tekojen tasolla, millainen ajatusmaailma omaksua, että saa sen voimaa elämäänsä. Tai mitä nyt vain, salamanisku voi edustaa paitsi elämän rankaisevaa ennakoimattomuutta, tarpeettoman/huonon tuleen syttymistä ja uudistumista, myös taivaan kirkkauden tuloa maan päälle, taivaan yhdistymistä maan kanssa, jossa valo ja taivas edustaa abstraktia ajattelun tasoa ja maa edustaa ruumista, ja silloin ukkosen jumalan korottaminen ylijumalaksi voi tarkoittaa sitä että korkeimmaksi voimaksi mielletään se että ihmisessä yhdistyy nämä kaksi maailmaa.

Jos mieltää (niin kuin monet puolin ja toisin mieltävät) kristinuskon jumalan samantasoiseksi jumalaksi kaikkien muiden jumalten kanssa, yhdeksi monista mielikuvitushahmoista ja esi-isien hengistä, on varmasti erittäin vaikea nähdä miksi pitäisi valita yksi. Juutalaiset, kristityt ja muslimit kuitenkin inttää että se heidän jumala on korkein ja ehdottomasti kaikkia muita jumaliksi väitettyjä yläpuolella. Minusta se hierarkia kuvaa sitä miten syvällisestä metafilosofisesta ilmiöstä on kyse.

Jos kristinuskon jumala on suurin jumala, silloin sen jumalan periaatteet on päteviä laajimmin, ehkä koska se edustaa ihmisen subjektiivista viitekehystä maailmassa joka tilanteessa. Polyteistisen jumalten periaatteet on päteviä paikallisesti, koska ne edustaa ihmisen hetkellisiä motivaatiotiloja tai jotain viitekehyksen siivua.

t. keskustelua seurannut ei-minkäänlainen-uskovainen

Jos kristinusko olisi menestynyt vain ylivertaisuudella, miksi kristityt tuhosivat pyhät paikkamme ja rakensivat niiden päälle kirkkojaan? Miksi he omivat juhlapyhämme kuten Kekrin ja Ukon juhlan ja liimasivat päälle omat juhlansa? Miksi heille ei kelvannut kutsua suurhirviötään saatanaksi vaan suomalainen säänjumala Ukko Perkele sai luovuttaa sille nimensä? Miksi noidat ja tietäjät tapettiin viimeiseen mieheen ja kirkoissa saarnattiin vanhoja tapoja vastaan? Miksi pyhät puut ja karsikot hakattiin maahan vielä 1800-luvulla?

Jälleen kerran kristittyjen totuus on vaihtoehtoinen totuus.

Suomessa on aika monta Katumajärveä. Ne olivat järviä joissa kristinuskoon pakkokäännytetyt pesivät pois kristillisen kasteen.

Mistä niitä Katumajärviä tuli jos melkein kaikki kääntyivät vapaaehtoisesti?

Ajattelen että hieno asia. Keinot on varmasti usein olleet väärät, ei ole kristinuskon vaan vallanpitäjien vallanhimon vuoksi, käyttivät uskontoa vain omien valtapyrkimyksen ajamiseen. Mutta se että ihminen pääsee harhaopin vankilastaan pois vapauteen ja kuulee evankeliumin ilosanomaa on vain tietenkin hyvä asia kristityn mielestä :)

Väkisinkastettu kirjoitti:

Vaikkei krsitinuskon tulo olisikaan ollut yhtä väkivaltainen, kuin uskotaan, on se silti ollut pakkokäännyttämistä. Ihiminen joka ei ole kuulunut kirkoon on ollut lainsuojattomassa asemassa.

Kaikki on silloin olleet lainsuojattoman asemassa. Suomalaisia on myyty orjiksi. Kristinusko ei vielä suojannut täysin orjaksi joutumiselta, mutta hävitti kuitenkin arvosi puolessa orjamarkkinoista (Eurooppa), mikä helpotus jos et halunnut orjaksi. Tämä on ihan luonnollinen seuraus kristinuskon ihmiskäsityksen tunkeutumisesta aiemman ihmiskäsityksen päälle. Aiemmin sai ja oli luonnollista pitää orjia jos sellaisia jostain sai, kristinuskon (myös islamin) myötä osa ihmisistä oli hämmästyttävästi samanarvoisia pelkästään uskontonsa vuoksi, eikä toista saanut ottaa orjaksi hänen taloudellisesta ja sotilaallisesta asemastaan riippumatta.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskolla ei ole ollut intressiä hävittää suomalaista kulttuuria.

Ruotsalaisvalloittajilla on ollut.

Juuri näin ja se on tehty usein kristinuskon nimissä.

Eipä tule juuri muuta mieleen, mikä suomesta olisi juuripa kristinuskon nimissä hävitetty kuin noituus. Miksi kummassa kaipaisit sitä takaisin? Mitä etua siitä on, että kansa uskoisi noitiin? Sen sijaan esimerkiksi sauna elää ja voi hyvin, sitä kristinusko ei yrittänyt edes hävittää kulttuuristamme. Alkoholismikin voi suht' hyvin, vaikka sitä kristinusko kyllä yritti hävittää.

Lukutaidottomuutta kirkko myös koetti kovasti hävittää, toki varsin rajallisin resurssein. Varsinaisesti työn teki kansakoulujärjestelmä, mutta kirkko pehmitti maapohjaa kuitenkin vuosisatojen ajan kinkereillä ja katekismuksella.

Tätä palstaa lukiessa voi toki jokainen miettiä, olisiko paluu kristinuskoa edeltäviin kommunikaatiokeinoihin suotavaa.

Toisaalta runonlaulun aikoina jokainen tiesi oman sukunsa valtavan kauas menneisyyteen.

Kun kirkko alkoi pitää lukua syntymistä ja kuolemista, ei perinne enää säilynyt.

Lukutaidonkin suhteen kirkko oli hiukan jälkijunassa, sillä aiemminhan kirkon kanta oli se, että kaikki tehdään latinaksi, eikä kansan tarvitse sitä ymmärtää.

Runonlauluun liittyy paljon myyttejä. Yksi on tuo, että kaikki olisivat tienneet sukujuurensa kauas menneisyyteen. En oikein mitenkään voi uskoa siihen, koska

A) runonlaulajia oli varsin pieni osa väestöstä

B) karjatalouden vakiintumiseen saakka ihmisten liikkuvuus oli erittäin suurta.

Ei ollut suurta liikkuvuutta ja se näkyy yhä kun tutkitaan ihmisten geenejä.

Vasta ihan viime aikoina on ryhdytty liikkumaan ja siksikin nuoriso on nykyään niin pitkää (googlatkaa heterosis).

Millä elettiin, jos ei liikuttu eikä ollut karjataloutta?

Metsästyksellä ja kalastuksella ja marjoilla sekä nauriilla.

Ohraakin viljeltiin ennen karjataloutta.

(lisäksi se lehmä kävelee aika näppärästi ja tekee jopa hyvän polun mennessään, eli karjatalous ei sido paikalleen)

Lehmä kuitenkin vaatii täällä puoleksi vuotta sen navetan ympärilleen ja heinät eteen, joten ei niiden kanssa Suomessa ihan noin vain vaellella nomadina.

Kuules Liisa Mutikainen, mitäs jos muutat tuonne meidän kylällä tyhjäksi jääneeseen Jäppilän taloon ja kävelytät ne lehmäsi sieltä peräkorvesta kesän aikana tänne. Siinä on matkan varrella parikin vanhaa kaskea, joilla ei vielä ole juurikaan lepikkoa ja siitä saatte heinää koko laumalle. Jäppilän talolla on hiukan entistä heinää talveksi kun niiden lehmät kuolivat kesken talven ja kaikki muuttivat sitten sinne Riikin puolelle kun se kuningas kutsui ja niistä heinistä riittää varmaan Joululle asti. Kyllä me täällä talkoilla korjataan sinne lisää kun ehditään ja eihän nyt kolmelle lehmälle muutenkaan paljoa tarvita. Onhan teillä matkaa sieltä toistakymmentä peninkulmaa, mutta ette te sitä pitkään kävele.

Yksi peninkulma on yli kymmenen kilometriä, joten toistakymmentä peninkulmaa on ainakin yli sata kilometriä. Miten ylipäätään tunnet Liisan tuolta etäisyydeltä ja miten välitit viestisi hänelle perille? Mitä korpea tuo oikein on, kun yli sadan kilometrin matkalla löytyy vain pari vanhaa kaskea?

Liisan miesvainaa muutti aikanaan kylämme erämaille tuonne ylävesille.

Saattaahan niitä kaskia olla vaikka kuinka monta, mutta mistäpä sitä Kurppalan Paavo kaikista kaskista tietää, mutta soutaessa joutuu välillä myös vaihtamaan järveä.

(Sinulle on kyllä hiukan epäselvää miten paljon aikanaan on liikuttu ja että eräseudut ovat olleet kylistä aika kaukana)

No jos asia on minulle ilmiselvästi noin epäselvää, niin mitä jos tuollaisen ylimielisen oloisen heiton sijaan valaisisit minua? Kuinka paljon karjatilalliset ovat aikanaan liikkuuneet ja kuinka kaukana eräkylä on pääkylästä ollut (yli sadan kilometrin päässä?). Pistä vähän data kehiin tuollaisten lohkaisujen sijaan.

Onhan niitä karjoja liikuteltu, sillä laitumien paikkoja on pitänyt vaihdella.

Paimenhan oli yleensä koko kesän siellä jossain etäällä karjavahtina.

Samoin se ettei ennen ollut varaa pitää sonnia, on vaatinut karjan siirtoja.

Siis sonni syö paljon, muttei kuitenkaan ole eläissään kovin hyödyllinen, joten vain joillain harvoilla karjallisilla oli sonni. Sonnia sitten kuljeteltiin pitkiäkin matkoja ja kiirekin oli, sillä astutusajat olivat silloin vain tiettyyn aikaan vuotta.

Siellä kaskipirtin ympärillä oli niin paljon lääniä, että ei niitä eläimiä tarvinnut mihinkään lähteä kuljettelemaan, riittää että ne pidettiin aidalla pois viljelyksessä olevasta kaskesta. Tuo laitumille kuljettelu kuuluu jo maanviljelykulttuuriin, kun kyläyhteisön ympärillä oli vieljelykset ja eläimet piti viedä kauemmas laiduntamaan.

Itseasiassa karjan päätarkoitus oli aikanaan siirtää ravinteita lähipelloille.

Liha ja maito olivat hyödyllisiä sivutuotteita, mutta arvokkain tuote oli lähipellolle levitettävä lanta.

Ennen keinolannotteita systeemi toimi siis niin, että kaukaa ulkolaitumilta siirrettiin ravinteita lähipelloille ja näin saatiin ne kasvamaan peremmin ihmiselle soveltuvaa ruokaa.

Limittäinhän nuo tietysti menevät ja viimeiset kasket poltettiin joskus reilut 100 vuotta sitten.

Kerro nyt vhdoinkin sitä kovaa dataa. olivatko ne ulkolaitumet yli sadan kilometrin etäisyydellä?

Miksi tuo tieto olisi merkityksellistä?

Saisimme sen avulla käsityksen siitä tiedätkö sinä mistä puhut. Miksi välttelet kovan data tarjoamista väitteittesi tueksi? Eikö sinulla ole sitä?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aika monta Katumajärveä. Ne olivat järviä joissa kristinuskoon pakkokäännytetyt pesivät pois kristillisen kasteen.

Mistä niitä Katumajärviä tuli jos melkein kaikki kääntyivät vapaaehtoisesti?

Uusi tieto minulle. Pitääkin etsiä joku Katumajärvi että saa pestuä kristillisen saastan pois.

t. Ateisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suomenuskoisuus" on siis pakanallinen luontouskonto tuhansien muiden samankaltaisten joukossa. Etuliite "Suomen-" on pelkkää propagandaa (kuten myös etuliite "tuonti-"), sillä tuollaista uskontoa ei olla täällä koskaan harjoitettu, eikä se ole mitenkään ominaisesti juuri meidän luonnostamme kumpuava. Sama luonto löytyy Ruotsista, Virosta, Latviasta ja vaikkapa Venäjältäkin. Se ei ole yhtään maallemme ominaisempi kuin mikään tuontiuskonnoksi nimittämäsikään.

Lopultakin uskonnossa ei ole merkitystä sen alkuperäisyydellä vaan totuudellisuudella. Kansallisesti alkuperäisyyden (mitä ei ole olemassakaan ketjussakin kerrotuista syistä) tavoitteleminen on vain harhaa.

Tämähän ei ole mikään ongelma muulle kuin monoteistille jolla on pakkomielle ainoaan totuuteen ja sen vaatimaan monoliittiseen todellisuuteen. Suomenusko viittaa siihen että se on tämän seudun luonnonuskoa jonka juuret ovat asioissa joita täällä tapahtuu sekä siinä millä lailla asiat täällä tapahtuvat. Tuontiuskonnon juuret taas ovat toisissa paikoissa -kuten aavikossa-. Siksi kristinuskossa esimerkiksi pelotellaan kuumalla helvetillä. Suomalaiselle kuumuudesta tulee mieleen ennemminkin lämpö joka on kylmässä maassa pikemminkin arvokas asia. Viikingeilläkin "helvetin" lähin vastine oli jäinen paikka.  Ehkä siksi helvetinpelko ei ole iskostunut suomalaisiin koskaan niin syvälle kuin niiden maiden asukkaille joille tukala kuumuus on tuttua. Tällaisia asioita tarkoitan, nationalistisen höpinän kansoista ja valtioista voi unohtaa ihan rauhassa.

 Jos lähdetään itään, suomeusko muuntuu vähitellen rodnoverieksi ympäristön ja kansan muuttuessa. Jos lähdetään etelään, törmäämme balttilaisiin uskontoihin. Tämä on täysin luonnollista, luonnonusko on aina sidoksissa harjoittajiinsa ja ympäristöönsä, ja s a huonostihan se sujuu koska todellisuus itsessään on monimuotoinen ja muuttuva.

Siitä ollaan samaa mieltä että uskonnon tärkeä mittari on totuudellisuus. Kristinusko monoliittisena yhden totuuden uskontona on lähtökohtaisesti heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa todellisuudessa.

Luonnonuskon perusajatus on pyrkiä harmoniaan todellisuuden kanssa -sellaisena kuin se kulloinkin on.

Suomenuskossa tästä ovat muistona mm. eräät matkaloitsut joissa uuteen paikkaan saapuva matkaaja tervehtii paikallisia jumaluuksia ja esittäytyy Heille. Eli ajatella että jumalat olisivat kaikkialla "samoja vain eri nimillä" vaan pyritään luomaan myönteinen suhde uuteen paikkaan ja sen sielullisuuteen sellaisena kuin se löydetään. Toiset totuudet ja toiset jumalat ovat ongelma vain monoteisteille. Polyteistin maailmankuvassa on aina tilaa. Suomenuskoisen pantheoniin voi maailmanmatkailun aikakautena tarttua ulkomaiden jumalia. Uskonto on kuitenkin suomenuskoa sillä sen peruspalikat ja ihmisen arki ovat täällä, ihenkilön ymmärrys on kehittynt täällä ja suomenuskon maailmankuva aukeaa sen takia täällä elävälle aina paremmin kuin toiset mytologiat jotka on tehty kertomaan totuuksia toisenlaisissa paikoissa elävien ihmisten ymmärrykselle sopivalla tavalla.

-suomenuskoinen #2-

Voin tuon jälkeen edelleen vain toistaa, että uskonnossa ei ole tärkeää sen paikkasidonnoisuus vaan sen totuudellisuus. Mikään mitä kirjoitit ei anna minulle vaikutelmaa, että olet totuudellisen tiedon lähteillä. Päinvastoin kummalliset näkemyksesi kuumuudesta pikemminkin alleviivaavat kuinka eksyksissä olet.

Vierailija kirjoitti:

Jos kristinusko olisi menestynyt vain ylivertaisuudella, miksi kristityt tuhosivat pyhät paikkamme ja rakensivat niiden päälle kirkkojaan? Miksi he omivat juhlapyhämme kuten Kekrin ja Ukon juhlan ja liimasivat päälle omat juhlansa? Miksi heille ei kelvannut kutsua suurhirviötään saatanaksi vaan suomalainen säänjumala Ukko Perkele sai luovuttaa sille nimensä? Miksi noidat ja tietäjät tapettiin viimeiseen mieheen ja kirkoissa saarnattiin vanhoja tapoja vastaan? Miksi pyhät puut ja karsikot hakattiin maahan vielä 1800-luvulla?

Jälleen kerran kristittyjen totuus on vaihtoehtoinen totuus.

"He"? Miten luulet että papiston toimesta kansalta omitaan juhlapyhät ja pyhät paikat, jos kansa itse vastustaa? Mieti millaista elämä Suomessa on ollut vaikka 1400-luvulla ja miten omillaan ihmiset on olleet. Vaikka ihmiset olisi joka sunnuntai käyneet pari tuntia kirkossa (latinankielistä saarnaa kuulemassa?), miten paljon se voisi oikeasti väkisin heidän perinteitään tuhota? Perkele-teorian esitin jo tuolla aiemmin, on ihan mahdollista että ne on edustaneet samaa asiaa ja nimenvaihdos on ihan luonteva. Samoin juhlapyhät on ihan varmasti edustaneet kutakuinkin samaa asiaa, kristillinen "päälle liimattu kerros" on syventänyt sitä merkitystä eikä muuttanut sitä. Uusia juhlapyhiä ei olisi mahdollista luoda, eikä vanhaa juhlaa muuttaa ilman todella tiukkaa aivopesua.

Tämä siis siinä vaiheessa, kun uskonto on vähitellen juurtunut maahan. Myöhemmin kun kristinusko on ollut "ainoa oikea", onkin varmasti oltu puritaaneja ja pelätty vieraita saatanalliseksi arvioituja vaikutteita.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskolla ei ole ollut intressiä hävittää suomalaista kulttuuria.

Ruotsalaisvalloittajilla on ollut.

Juuri näin ja se on tehty usein kristinuskon nimissä.

Eipä tule juuri muuta mieleen, mikä suomesta olisi juuripa kristinuskon nimissä hävitetty kuin noituus. Miksi kummassa kaipaisit sitä takaisin? Mitä etua siitä on, että kansa uskoisi noitiin? Sen sijaan esimerkiksi sauna elää ja voi hyvin, sitä kristinusko ei yrittänyt edes hävittää kulttuuristamme. Alkoholismikin voi suht' hyvin, vaikka sitä kristinusko kyllä yritti hävittää.

Lukutaidottomuutta kirkko myös koetti kovasti hävittää, toki varsin rajallisin resurssein. Varsinaisesti työn teki kansakoulujärjestelmä, mutta kirkko pehmitti maapohjaa kuitenkin vuosisatojen ajan kinkereillä ja katekismuksella.

Tätä palstaa lukiessa voi toki jokainen miettiä, olisiko paluu kristinuskoa edeltäviin kommunikaatiokeinoihin suotavaa.

Toisaalta runonlaulun aikoina jokainen tiesi oman sukunsa valtavan kauas menneisyyteen.

Kun kirkko alkoi pitää lukua syntymistä ja kuolemista, ei perinne enää säilynyt.

Lukutaidonkin suhteen kirkko oli hiukan jälkijunassa, sillä aiemminhan kirkon kanta oli se, että kaikki tehdään latinaksi, eikä kansan tarvitse sitä ymmärtää.

Runonlauluun liittyy paljon myyttejä. Yksi on tuo, että kaikki olisivat tienneet sukujuurensa kauas menneisyyteen. En oikein mitenkään voi uskoa siihen, koska

A) runonlaulajia oli varsin pieni osa väestöstä

B) karjatalouden vakiintumiseen saakka ihmisten liikkuvuus oli erittäin suurta.

Ei ollut suurta liikkuvuutta ja se näkyy yhä kun tutkitaan ihmisten geenejä.

Vasta ihan viime aikoina on ryhdytty liikkumaan ja siksikin nuoriso on nykyään niin pitkää (googlatkaa heterosis).

Millä elettiin, jos ei liikuttu eikä ollut karjataloutta?

Metsästyksellä ja kalastuksella ja marjoilla sekä nauriilla.

Ohraakin viljeltiin ennen karjataloutta.

(lisäksi se lehmä kävelee aika näppärästi ja tekee jopa hyvän polun mennessään, eli karjatalous ei sido paikalleen)

Lehmä kuitenkin vaatii täällä puoleksi vuotta sen navetan ympärilleen ja heinät eteen, joten ei niiden kanssa Suomessa ihan noin vain vaellella nomadina.

Kuules Liisa Mutikainen, mitäs jos muutat tuonne meidän kylällä tyhjäksi jääneeseen Jäppilän taloon ja kävelytät ne lehmäsi sieltä peräkorvesta kesän aikana tänne. Siinä on matkan varrella parikin vanhaa kaskea, joilla ei vielä ole juurikaan lepikkoa ja siitä saatte heinää koko laumalle. Jäppilän talolla on hiukan entistä heinää talveksi kun niiden lehmät kuolivat kesken talven ja kaikki muuttivat sitten sinne Riikin puolelle kun se kuningas kutsui ja niistä heinistä riittää varmaan Joululle asti. Kyllä me täällä talkoilla korjataan sinne lisää kun ehditään ja eihän nyt kolmelle lehmälle muutenkaan paljoa tarvita. Onhan teillä matkaa sieltä toistakymmentä peninkulmaa, mutta ette te sitä pitkään kävele.

Yksi peninkulma on yli kymmenen kilometriä, joten toistakymmentä peninkulmaa on ainakin yli sata kilometriä. Miten ylipäätään tunnet Liisan tuolta etäisyydeltä ja miten välitit viestisi hänelle perille? Mitä korpea tuo oikein on, kun yli sadan kilometrin matkalla löytyy vain pari vanhaa kaskea?

Liisan miesvainaa muutti aikanaan kylämme erämaille tuonne ylävesille.

Saattaahan niitä kaskia olla vaikka kuinka monta, mutta mistäpä sitä Kurppalan Paavo kaikista kaskista tietää, mutta soutaessa joutuu välillä myös vaihtamaan järveä.

(Sinulle on kyllä hiukan epäselvää miten paljon aikanaan on liikuttu ja että eräseudut ovat olleet kylistä aika kaukana)

En tiedä, onko jankkaaja vaihtunut matkan varrella, mutta tuossa ylempänä lukee että "ei ollut suurta liikkuvuutta ja sen huomaa, kun katsoo geenejä".

Alkuperäinen aihehan siis oli, että oliko runonlaulajilla lukuisten sukupolvien väestötiedot hallussaan.

Suhteellinen käsite tuo liikkuvuus.

Ja tuossahan aiemmin tuo väitti että karjanhoito sitoi väestön paikalleen, eli että aiemmin olisi liikuttu ja karjan jälkeen ei.

No, kuitenkin:

Ihmiset kyllä liikkuivat kauas kotoaan, mutta koska väestöä oli vähän, eikä noilta erämailta löytynyt puolisoita, niin eivät silloin geenitkään sekoittuneet. Osansa oli tietenkin silläkin ettei aikanaan oltu läheskään aina eri syhmien välillä sovussa ja harvan asutuksen aikana kannatti vältellä naapuria.

Kaskiviljelyssä ei omistettu maata, eikä paljon muutakaan. Todellakin kannatti vältellä muita ihmisiä. Jos oma savupirtti sattui vaikka palamaan talvella, niin aika suuri kiusaus pistää naapuripirtin asukkaan lihoiksi ja muuttaa sinne asumaan. Kukaan ei kysellyt perään.

143: Vastaan vielä tähän, sitten pitää mennä.

Suomenuskossa koko jumalan idea ylipäätään on hyvin erilainen kuin monoteistisissa uskonnoissa. Monoteistisesta näkökulmasta olen itse umpiateisti. Oikeastaan koko jumalakysymyksestä ei ole suomenuskon ydintä. Tunnen henkilökohtaisesti suomenuskoisia jotka ovat ateisteja eli ajattelevat että jumalat ovat vain kielikuvia. Se on aivan ok. Nämä ihmiset mieltävät itsensä suomenuskoisiksi koska juhlivat vuodenkiertoa, kunnioittavat esivanhempia ja vanhoja suomalaisia arvoja, jatkavat perinteitä jne. 

Suomenuskossa ei ole oikeaa oppia jonka omaksumisen taso mittaisi sen kuka on suomenuskoinen ja kuka ei. Jokaisen suhde maailmaan on ainutlaatuinen ja omannäköinen. Itse uskon kyllä suomalaisiin jumaliin, mutta ajattelen että siihen on varmasti syynsä etteivät kaikki usko ja siksi kaikkien kokemus maailmasta on tasavertaisen hyvä niin kauan kuin se on vilpitön.

Meillä suomalaisilla muuten on oma sodanjumala, Turisas. Hän ei kuulu keskeisiin jumaluuksiin, ehkä siitä syystä että rauhan aikana Hän nukkuu vuorensa alla. Sieltä hän herää auttamaan Suomen asukkaita tarvittaessa. Kyseinen vuori on Äyräpää nykyisessä Venäjän Karjalassa.

-suomenuskoinen #2-

Tuo suomenuskoinen on uuspakana. Romantisoi ja omii muinaisuskon suomenuskoisille.

Kansalllissosialismista parhaat palat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä ollaan samaa mieltä että uskonnon tärkeä mittari on totuudellisuus. Kristinusko monoliittisena yhden totuuden uskontona on lähtökohtaisesti heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa todellisuudessa.

Kristityn kannattaisi olla jo 2000-luvulla totuudesta ihan hiljaa. Kristinuskon historia on ollut jatkuvaa perääntymistaistelua totuutta vastaan. Kun tieteen sortaminen vähän hellitti, selvisi että kristinuskon käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta, Maapallon ja ihmisen synnystä oli puhdasta soopaa. Vasta tämän jälkeen kristityt keksivät ettei niitä juttuja pitänytkään ihan kirjaimellisesti ottaa. Hupsista, miten kaikki aikaisemmat kristittyjen sukupolvet erehtyivät! Toki nykyäänkin on vielä paljon kristittyjä, alkaen suomalaisesta presidenttiehdokkaasta joilla on yhä suuria vaikeuksia hyväksyä selvää kokeellista todistusaineistoa sen puolesta että Raamatun luomiskertomukset ovat satuilua.

Sitten kristinusko siirtyi väittämään että ainakin sen moraaliset opetukset ovat tosia. Nykyään perääntymistaistellaan sitten sillä suunnalla kun kansa on alkanut epäilemään ettei kristinuskoon sisältyvä sovinismi, homofobia, opportunismi ja seksuaalisuuden kontrollihinku ehkä olekaan kovin hyviä moraalikäsityksiä.

Jotkut kristityt löytävät tässä vaiheessa rakkauden sanoman ja jatkavat eteenpäin niin että heidän uskonnollaan on aina vain pienempi sovellusalue. Toiset pistävät päänsä pensaaseen ja alkavat näyttää ulkopuolisen yhteiskunnan silmissä moraalisesti taantumuksellisilta.

Lopulta kristinuskon "totuudesta" ei ole jäljellä kuin muutama hassu metafyysinen väite ja aukkojen jumala joiden "totuudellisuuden" perusta on siinä ettei niitä voida osoittaa epätosiksikaan...

Kun puhun totuudellisuudesta, en tarkoita mitä historian eri aikoina kristityiksi tunnustautuvat ihmiset ovat sanoneet tai ajatelleet. Puhun Jumala ilmoittamasta Totuudesta isolla teellä. Sinä luettelet moralin parista asioita, joissa maailmallisuus on edennyt ja pidät niitä suurina voittoina. Loppuviimeksi noiden voitokkuuden tulee ratkaisemaan Jumala oman ilmoituksensa perusteella. Siinä ei Suomen homoliittolaki tule paljoa painamaan.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskolla ei ole ollut intressiä hävittää suomalaista kulttuuria.

Ruotsalaisvalloittajilla on ollut.

Juuri näin ja se on tehty usein kristinuskon nimissä.

Eipä tule juuri muuta mieleen, mikä suomesta olisi juuripa kristinuskon nimissä hävitetty kuin noituus. Miksi kummassa kaipaisit sitä takaisin? Mitä etua siitä on, että kansa uskoisi noitiin? Sen sijaan esimerkiksi sauna elää ja voi hyvin, sitä kristinusko ei yrittänyt edes hävittää kulttuuristamme. Alkoholismikin voi suht' hyvin, vaikka sitä kristinusko kyllä yritti hävittää.

Lukutaidottomuutta kirkko myös koetti kovasti hävittää, toki varsin rajallisin resurssein. Varsinaisesti työn teki kansakoulujärjestelmä, mutta kirkko pehmitti maapohjaa kuitenkin vuosisatojen ajan kinkereillä ja katekismuksella.

Tätä palstaa lukiessa voi toki jokainen miettiä, olisiko paluu kristinuskoa edeltäviin kommunikaatiokeinoihin suotavaa.

Toisaalta runonlaulun aikoina jokainen tiesi oman sukunsa valtavan kauas menneisyyteen.

Kun kirkko alkoi pitää lukua syntymistä ja kuolemista, ei perinne enää säilynyt.

Lukutaidonkin suhteen kirkko oli hiukan jälkijunassa, sillä aiemminhan kirkon kanta oli se, että kaikki tehdään latinaksi, eikä kansan tarvitse sitä ymmärtää.

Runonlauluun liittyy paljon myyttejä. Yksi on tuo, että kaikki olisivat tienneet sukujuurensa kauas menneisyyteen. En oikein mitenkään voi uskoa siihen, koska

A) runonlaulajia oli varsin pieni osa väestöstä

B) karjatalouden vakiintumiseen saakka ihmisten liikkuvuus oli erittäin suurta.

Ei ollut suurta liikkuvuutta ja se näkyy yhä kun tutkitaan ihmisten geenejä.

Vasta ihan viime aikoina on ryhdytty liikkumaan ja siksikin nuoriso on nykyään niin pitkää (googlatkaa heterosis).

Millä elettiin, jos ei liikuttu eikä ollut karjataloutta?

Metsästyksellä ja kalastuksella ja marjoilla sekä nauriilla.

Ohraakin viljeltiin ennen karjataloutta.

(lisäksi se lehmä kävelee aika näppärästi ja tekee jopa hyvän polun mennessään, eli karjatalous ei sido paikalleen)

Lehmä kuitenkin vaatii täällä puoleksi vuotta sen navetan ympärilleen ja heinät eteen, joten ei niiden kanssa Suomessa ihan noin vain vaellella nomadina.

Kuules Liisa Mutikainen, mitäs jos muutat tuonne meidän kylällä tyhjäksi jääneeseen Jäppilän taloon ja kävelytät ne lehmäsi sieltä peräkorvesta kesän aikana tänne. Siinä on matkan varrella parikin vanhaa kaskea, joilla ei vielä ole juurikaan lepikkoa ja siitä saatte heinää koko laumalle. Jäppilän talolla on hiukan entistä heinää talveksi kun niiden lehmät kuolivat kesken talven ja kaikki muuttivat sitten sinne Riikin puolelle kun se kuningas kutsui ja niistä heinistä riittää varmaan Joululle asti. Kyllä me täällä talkoilla korjataan sinne lisää kun ehditään ja eihän nyt kolmelle lehmälle muutenkaan paljoa tarvita. Onhan teillä matkaa sieltä toistakymmentä peninkulmaa, mutta ette te sitä pitkään kävele.

Yksi peninkulma on yli kymmenen kilometriä, joten toistakymmentä peninkulmaa on ainakin yli sata kilometriä. Miten ylipäätään tunnet Liisan tuolta etäisyydeltä ja miten välitit viestisi hänelle perille? Mitä korpea tuo oikein on, kun yli sadan kilometrin matkalla löytyy vain pari vanhaa kaskea?

Liisan miesvainaa muutti aikanaan kylämme erämaille tuonne ylävesille.

Saattaahan niitä kaskia olla vaikka kuinka monta, mutta mistäpä sitä Kurppalan Paavo kaikista kaskista tietää, mutta soutaessa joutuu välillä myös vaihtamaan järveä.

(Sinulle on kyllä hiukan epäselvää miten paljon aikanaan on liikuttu ja että eräseudut ovat olleet kylistä aika kaukana)

No jos asia on minulle ilmiselvästi noin epäselvää, niin mitä jos tuollaisen ylimielisen oloisen heiton sijaan valaisisit minua? Kuinka paljon karjatilalliset ovat aikanaan liikkuuneet ja kuinka kaukana eräkylä on pääkylästä ollut (yli sadan kilometrin päässä?). Pistä vähän data kehiin tuollaisten lohkaisujen sijaan.

Onhan niitä karjoja liikuteltu, sillä laitumien paikkoja on pitänyt vaihdella.

Paimenhan oli yleensä koko kesän siellä jossain etäällä karjavahtina.

Samoin se ettei ennen ollut varaa pitää sonnia, on vaatinut karjan siirtoja.

Siis sonni syö paljon, muttei kuitenkaan ole eläissään kovin hyödyllinen, joten vain joillain harvoilla karjallisilla oli sonni. Sonnia sitten kuljeteltiin pitkiäkin matkoja ja kiirekin oli, sillä astutusajat olivat silloin vain tiettyyn aikaan vuotta.

Siellä kaskipirtin ympärillä oli niin paljon lääniä, että ei niitä eläimiä tarvinnut mihinkään lähteä kuljettelemaan, riittää että ne pidettiin aidalla pois viljelyksessä olevasta kaskesta. Tuo laitumille kuljettelu kuuluu jo maanviljelykulttuuriin, kun kyläyhteisön ympärillä oli vieljelykset ja eläimet piti viedä kauemmas laiduntamaan.

Itseasiassa karjan päätarkoitus oli aikanaan siirtää ravinteita lähipelloille.

Liha ja maito olivat hyödyllisiä sivutuotteita, mutta arvokkain tuote oli lähipellolle levitettävä lanta.

Ennen keinolannotteita systeemi toimi siis niin, että kaukaa ulkolaitumilta siirrettiin ravinteita lähipelloille ja näin saatiin ne kasvamaan peremmin ihmiselle soveltuvaa ruokaa.

Limittäinhän nuo tietysti menevät ja viimeiset kasket poltettiin joskus reilut 100 vuotta sitten.

Kaskivieljelyssä lannoteena toimi paikalla kasvaneen metsän tuhka. Karja ei laiduntanut kaskessa, eikä siis myöskään lannoittanut sitä. Eikä niitä lehmiä todellekaan talutettu joka yö kotiin paskalle.

Kristinuskoa ei ole koskaan levitetty pakolla eikä miekalla. Se mitä edellisillä keinoilla levitettiin, oli kirkon touhuja, eikä kirkon hommilla ole ollut, eikä tule koskaan olemaankaan mitään tekemistä kristinuskon kanssa.  Raamatulliseen kristinuskoon käännytään aina omasta vapaasta tahdosta, ja omasta päätöksestä. Jos siihen pakotetaan, se ei ole kristinuskoa, vaikka kuinka kristinuskon nimellä sitä levitettäisiinkin. Raamatussa ei koskaan ketään pakoteta kristinuskoon, Jeesuskin sanoi, joka TAHTOO perässäni kulkea, se ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Kirkon touhut perustuvat Rooman mitralaisuuteen ja Baabelin auringonpalvontaan, jos tällainen kultti ajaa toisenlaisen kultin Suomesta pois, se ei ole millään tavalla kristittyjen asia. Pitäisi niiden kirkollistenkin mieluummin kääntyä kristinuskoon, mutta vapaehtoisesti sen tehköön kuka haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä ollaan samaa mieltä että uskonnon tärkeä mittari on totuudellisuus. Kristinusko monoliittisena yhden totuuden uskontona on lähtökohtaisesti heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa todellisuudessa.

Kristityn kannattaisi olla jo 2000-luvulla totuudesta ihan hiljaa. Kristinuskon historia on ollut jatkuvaa perääntymistaistelua totuutta vastaan. Kun tieteen sortaminen vähän hellitti, selvisi että kristinuskon käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta, Maapallon ja ihmisen synnystä oli puhdasta soopaa. Vasta tämän jälkeen kristityt keksivät ettei niitä juttuja pitänytkään ihan kirjaimellisesti ottaa. Hupsista, miten kaikki aikaisemmat kristittyjen sukupolvet erehtyivät! Toki nykyäänkin on vielä paljon kristittyjä, alkaen suomalaisesta presidenttiehdokkaasta joilla on yhä suuria vaikeuksia hyväksyä selvää kokeellista todistusaineistoa sen puolesta että Raamatun luomiskertomukset ovat satuilua.

Sitten kristinusko siirtyi väittämään että ainakin sen moraaliset opetukset ovat tosia. Nykyään perääntymistaistellaan sitten sillä suunnalla kun kansa on alkanut epäilemään ettei kristinuskoon sisältyvä sovinismi, homofobia, opportunismi ja seksuaalisuuden kontrollihinku ehkä olekaan kovin hyviä moraalikäsityksiä.

Jotkut kristityt löytävät tässä vaiheessa rakkauden sanoman ja jatkavat eteenpäin niin että heidän uskonnollaan on aina vain pienempi sovellusalue. Toiset pistävät päänsä pensaaseen ja alkavat näyttää ulkopuolisen yhteiskunnan silmissä moraalisesti taantumuksellisilta.

Lopulta kristinuskon "totuudesta" ei ole jäljellä kuin muutama hassu metafyysinen väite ja aukkojen jumala joiden "totuudellisuuden" perusta on siinä ettei niitä voida osoittaa epätosiksikaan...

Huvittava tuo sinun argumentaatiosi: "Katso kuinka moraalinen turmelus on maailmalla levinnyt. Kyllä se osoittaa, että sinun kristinoppisi on väärässä". Kun Jeesus nimenomaan kertoi, että moraalinen turmelus tulee leviämään, joten tuo todisteesi vain todistaa minun väitteeni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suomenuskoisuus" on siis pakanallinen luontouskonto tuhansien muiden samankaltaisten joukossa. Etuliite "Suomen-" on pelkkää propagandaa (kuten myös etuliite "tuonti-"), sillä tuollaista uskontoa ei olla täällä koskaan harjoitettu, eikä se ole mitenkään ominaisesti juuri meidän luonnostamme kumpuava. Sama luonto löytyy Ruotsista, Virosta, Latviasta ja vaikkapa Venäjältäkin. Se ei ole yhtään maallemme ominaisempi kuin mikään tuontiuskonnoksi nimittämäsikään.

Lopultakin uskonnossa ei ole merkitystä sen alkuperäisyydellä vaan totuudellisuudella. Kansallisesti alkuperäisyyden (mitä ei ole olemassakaan ketjussakin kerrotuista syistä) tavoitteleminen on vain harhaa.

Tämähän ei ole mikään ongelma muulle kuin monoteistille jolla on pakkomielle ainoaan totuuteen ja sen vaatimaan monoliittiseen todellisuuteen. Suomenusko viittaa siihen että se on tämän seudun luonnonuskoa jonka juuret ovat asioissa joita täällä tapahtuu sekä siinä millä lailla asiat täällä tapahtuvat. Tuontiuskonnon juuret taas ovat toisissa paikoissa -kuten aavikossa-. Siksi kristinuskossa esimerkiksi pelotellaan kuumalla helvetillä. Suomalaiselle kuumuudesta tulee mieleen ennemminkin lämpö joka on kylmässä maassa pikemminkin arvokas asia. Viikingeilläkin "helvetin" lähin vastine oli jäinen paikka.  Ehkä siksi helvetinpelko ei ole iskostunut suomalaisiin koskaan niin syvälle kuin niiden maiden asukkaille joille tukala kuumuus on tuttua. Tällaisia asioita tarkoitan, nationalistisen höpinän kansoista ja valtioista voi unohtaa ihan rauhassa.

 Jos lähdetään itään, suomeusko muuntuu vähitellen rodnoverieksi ympäristön ja kansan muuttuessa. Jos lähdetään etelään, törmäämme balttilaisiin uskontoihin. Tämä on täysin luonnollista, luonnonusko on aina sidoksissa harjoittajiinsa ja ympäristöönsä, ja s a huonostihan se sujuu koska todellisuus itsessään on monimuotoinen ja muuttuva.

Siitä ollaan samaa mieltä että uskonnon tärkeä mittari on totuudellisuus. Kristinusko monoliittisena yhden totuuden uskontona on lähtökohtaisesti heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa todellisuudessa.

Luonnonuskon perusajatus on pyrkiä harmoniaan todellisuuden kanssa -sellaisena kuin se kulloinkin on.

Suomenuskossa tästä ovat muistona mm. eräät matkaloitsut joissa uuteen paikkaan saapuva matkaaja tervehtii paikallisia jumaluuksia ja esittäytyy Heille. Eli ajatella että jumalat olisivat kaikkialla "samoja vain eri nimillä" vaan pyritään luomaan myönteinen suhde uuteen paikkaan ja sen sielullisuuteen sellaisena kuin se löydetään. Toiset totuudet ja toiset jumalat ovat ongelma vain monoteisteille. Polyteistin maailmankuvassa on aina tilaa. Suomenuskoisen pantheoniin voi maailmanmatkailun aikakautena tarttua ulkomaiden jumalia. Uskonto on kuitenkin suomenuskoa sillä sen peruspalikat ja ihmisen arki ovat täällä, ihenkilön ymmärrys on kehittynt täällä ja suomenuskon maailmankuva aukeaa sen takia täällä elävälle aina paremmin kuin toiset mytologiat jotka on tehty kertomaan totuuksia toisenlaisissa paikoissa elävien ihmisten ymmärrykselle sopivalla tavalla.

-suomenuskoinen #2-

Hei kiitos tästä, hieno tietoisku ja kiinnostava aihe! Itse ajattelen, että monoteistinen uskonto ei ole heikoilla monimuotoisessa ja muuttuvassa maailmassa, kyse on vain siitä millä tasolla asiaa tarkastellaan. Uskon että ne voimat joita esim. luonnonuskossa palvotaan, tai oikeastaan missä tahansa polyteistisessa uskossa palvotaan, ovat todellisia, vaikka en pidä niitä ehkä palvomisen arvoisina (tai ainakaan en jaksa niitä palvella).

Ei ole vaikea ymmärtää mitä vaikka sodan jumala edustaa, millainen on maailma silloin kun sodan jumala siellä riehuu, ja miten pitää toimia jotta saa silloin sodan jumalan suosion. Tai hedelmällisyyden/rakkauden jumala, miten se ottaa valtaansa ja millaista on ilman sitä, mitä pitää tehdä ajatuksen ja tekojen tasolla, millainen ajatusmaailma omaksua, että saa sen voimaa elämäänsä. Tai mitä nyt vain, salamanisku voi edustaa paitsi elämän rankaisevaa ennakoimattomuutta, tarpeettoman/huonon tuleen syttymistä ja uudistumista, myös taivaan kirkkauden tuloa maan päälle, taivaan yhdistymistä maan kanssa, jossa valo ja taivas edustaa abstraktia ajattelun tasoa ja maa edustaa ruumista, ja silloin ukkosen jumalan korottaminen ylijumalaksi voi tarkoittaa sitä että korkeimmaksi voimaksi mielletään se että ihmisessä yhdistyy nämä kaksi maailmaa.

Jos mieltää (niin kuin monet puolin ja toisin mieltävät) kristinuskon jumalan samantasoiseksi jumalaksi kaikkien muiden jumalten kanssa, yhdeksi monista mielikuvitushahmoista ja esi-isien hengistä, on varmasti erittäin vaikea nähdä miksi pitäisi valita yksi. Juutalaiset, kristityt ja muslimit kuitenkin inttää että se heidän jumala on korkein ja ehdottomasti kaikkia muita jumaliksi väitettyjä yläpuolella. Minusta se hierarkia kuvaa sitä miten syvällisestä metafilosofisesta ilmiöstä on kyse.

Jos kristinuskon jumala on suurin jumala, silloin sen jumalan periaatteet on päteviä laajimmin, ehkä koska se edustaa ihmisen subjektiivista viitekehystä maailmassa joka tilanteessa. Polyteistisen jumalten periaatteet on päteviä paikallisesti, koska ne edustaa ihmisen hetkellisiä motivaatiotiloja tai jotain viitekehyksen siivua.

t. keskustelua seurannut ei-minkäänlainen-uskovainen

Polyteistien jumalat eivät todellisuudessa jumalia. Jos ne ovat olemassa, ne ovat korkeintaan jumaluuksina esiintyviä demonihenkiä.

Jaa, pakanuuttako te uuspakanat kaipaatte?

Vierailija kirjoitti:

Jos kristinusko olisi menestynyt vain ylivertaisuudella, miksi kristityt tuhosivat pyhät paikkamme ja rakensivat niiden päälle kirkkojaan? Miksi he omivat juhlapyhämme kuten Kekrin ja Ukon juhlan ja liimasivat päälle omat juhlansa? Miksi heille ei kelvannut kutsua suurhirviötään saatanaksi vaan suomalainen säänjumala Ukko Perkele sai luovuttaa sille nimensä? Miksi noidat ja tietäjät tapettiin viimeiseen mieheen ja kirkoissa saarnattiin vanhoja tapoja vastaan? Miksi pyhät puut ja karsikot hakattiin maahan vielä 1800-luvulla?

Jälleen kerran kristittyjen totuus on vaihtoehtoinen totuus.

Miksi valo tuhoaa pimeyden? Siinä on sinulle vastaus. Miten pimeys voisi valossa kestää?

Käytät muuten väärää pronominia. Vaikka olen suomalainen niin pitkälle kun sukuhistoria ja kirkonkirjat kantaa, ei mikään noista kuvaamistasi ilmiöistä ole koskaan ollut minulle "meidän". Suomalaisten nimissä et voi puhua, jos puhut jonkun muun porukan nimissä niin yksilöi se.