Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eivätkö naiset huomaa miestensä pettävän?
YstäviäVaan...
24.10.2017 |
Sen olen havainnut, että pääsääntöisesti miehet eivät eroa vaimoistaan edes seksittömissä ja riitaisissa liitoissa, koska saavat seksiä ja lohtua helposti muiltakin naisilta ja samalla pääsevät kodin- ja lastenhoidossa helpommalla, kun vaimot hoitavat suurimman osan vastuista ja paimentavat lisäksi miehiään hoitamaan edes osan huolehdittavista asioista kaupoissa käynnistä, vaatehankinnoista ja -huollosta, tarhassa, koulussa ja harrastuksissa.
Miksi naiset eivät eroa pettäjämiehistään? Vaimothan osaavat pitää koko arjen hyppysissään ja pikemminkin pääsisivät helpommalla eron jälkeen joko niin että mies hoitaa lapsia puoliksi tai niin, että äiti hoitaa edelleen käytännössä kaiken ja lapset olisivat isällään vain esim viikonloppuisin. Eivätkö naiset tajua miestensä pettävän? Jos tajuavat, mutta eivät välitä, niin hehän laiminlyövät silloin itseään? Pelkäävätkö he erota? Ja miksi? Jos he epäilevät miehensä olleen uskoton, eivätkö he saa asiaa selville kysymällä suoria kysymyksiä tai muutoin? Vai onko parempi luottaa vaan eikä leimaantua ns ikäväksi mustasukkaiseksi kyyläksi, vaikka epäilykset olisivat koko ajan mielessä?
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Niin kauan kuin olen mieheni kanssa onnellinen, en näe pienintäkään syytä pohtia asiaa. Vähän sama kuin Nalle Puhin episodi, jossa joku miettii, että mitä jos puu kaatuu ja saa vastaukseksi, että entä jos ei kaadu. Voihan se mies lakata muutenkin rakastamasta minua koska tahansa. Tai kuolla. Mitä tahansa voi tapahtua.
Sama.
En ole mustasukkainen vaikka tiedän mieheni miellyttävän moniakin naisia erityisesti työympyröissään. Toimisto on vielä ulkomailla joten voisi hyvin pitää sivusuhdetta ainakin 5pv/kk. Kakkosnaisena olisin onneni kukkuloilla jos saisin miesystävän leikkimään kotia noin pitkäksi aikaa!
Mutta mitä ei tiedä eikä näy kotona se ei häiritse:) Meidän parisuhde on onnellinen, seksiä ja läheisyyttä on riittävästi.
Se joka väittää että parisuhde, jossa on pettämistä, on onnellinen, ei ole ikinä kokenut rehellisyyteen perustuvaa AIDOSTI onnellista parisuhdetta.
Näin!! Siinä suhteessa ei ainakaan se pettäjä todellakaan ole onnellinen. Toinen osapuoli voi vielä kuvitella olevansa.
Todennäköisesti moni pettäjä on onnellisempi kuin moni muu, kun saa kaiken: onnellisen kodin, perheen, kulissit ja ystävyyden sekä sinkkuelämän jossa voi paneskella ketä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikallakin useampia miehiä, joilla on suhde toiseen. Osa suhteista kestänyt vuosia. Ja kaikki töissä kyllä tietävät, mutta vaimot ilm. ei.
Kyllä siinä miettii, että sääliksi käy näitä vaimoja, jotka siinä sivussa saavat lapsia näille miehille.
Miehet vaan eivät uskalla jättää perhettä, vaikka tunteet ovat ihan muualla.
Tuskin on tunteet muualla. Tunteet on ratkaisevasti kotona, mutta muualta saadaan jännitystä elämään. Jos mies rakastuu hän lähtee uuden matkaan.
Miksi varattu mies sitten haukkuu vaimoaan yksityiskohtaisilla tarinoillaan ja sanoo rakastavansa mua, toista naista, jos ei oikeasti rakasta mua vaan kuitenkin rakastaisi tuota haukkumaansa vaimoa? Mikä on miehen logiikka? Saahan mies seksiä ilman vaimon haukkumista ja rakkaudesta lepertelyäkin. No, en jäänyt enää odottamaan miehen lasten kasvamista, jos kulissit tärkeämpää kuin minä. Lapsia voi kasvattaa eronnutkin mies, joten huijarimies taisi olla koko äijä. Mutta ihan turhaan, jos kerran seksiä vaan kaipasi. Miksi varatut miehet tekevät noin? En oo ilmeisesti ainoa varattu nainen, jolle puhuttu rakkaudesta ja silti mies ei eroa vaimostaan.
Varatut miehet, osaatteko avata tätä?
. Jaa miksiköhän? Pitääkseen sinua koukussa eli kiinnostustasi yllä.
Jos mies kertoo rakastavan vaimoaan ja haluavan sinulta pelkkää jännitystä elämään, on huomattavasti suurempi todennäköisyys että jännitys häipyy itse jonkun kauniimmin puhuvan miehen matkaan. Totta kai se on miehestä kiihottavaa että kaksi naista rakastaa häntä ja nainen harvemmin rakastaa jos mies ilmaisee että nainen on hätävara ja seksibonusta.
Unohdin kommentoida, että olet langennut maailman vanhimpaan ja kliseisimpään tarinaan. Aika keskenkasvuinen mies.
Enpä varmaan huomaisi jos tuo pettaisi. Ei ole kokemusta petturista muutenkaan, tai enhän voi sitä tietää, jos en vain ole huomannut? :P
YstäviäVaan... kirjoitti:
Kyllähän useimpien miesten vaimojen on täytynyt tietää miehensä petollisuudesta. Osa on jäänyt kiinnikin monta kertaa, mutta vaimot eivät silti jätä miehiään, mitä en pysty ymmärtämään. Miesten ymmärrän kyllä roikkuvan avioliitoissaan, koska pääsevät niin helpolla, mutta miksi naiset eivät eroa? Ja jos syynä eroamattomuuteen on molempien puolisoiden jatkuva pettäminen, niin mikä ihmeen syy löytyy enää avioliitolle? Voihan niitä lapsia yhdessä sulassa sovussa hoitaa ystävinäkin eron jälkeen, ja silloinhan molemmat saisivat etsiä uuden aidon, läheisen rakkauden elämäänsä.
Koska itse olen nähnyt touhua niin läheltä ja jokainen mies tai nainen, jotka ovat mulle avautuneet omista pettämisistään, ovat kertoneet parisuhteidensa olevan kuolleet, mutta eivät vain uskalla tai "ehdi" erota "juuri nyt". Ja useimpien kohdalla tuo "juuri nyt" kestää vuosia - molemmat puolisot kärsivät ja touhu vain jatkuu, varmaan molemmin puolin.
Jos molemmat käyvät vieraissa ja kyseessä on ns. avoin suhde niin ei varmaan syytä erota paitsi jos (ja kun) toinen tai molemmat löytävät uuden. Näin tulee käymään aivan varmasti jos saa suhteessa harrastaa seksiä vapaasti muiden kanssa.
Naiset varmaan pysyvät pettäjän kanssa suhteessa taloudellisista syistä, toinen sitten se että olen itse jättänyt pettäjämieheni ja lapset isälle ja saanut siitä paljon paheksuntaa... Paineet ydinperheajatteluun ja siihen että lapset lähtevät aina äidin mukaan ja sen asian koskemattomuuteen edelleen valtavia. En ole lapsiani hylännyt vaan isälle jäi omakotitalo ja oli jo uusi puoliso joten luonnollista että lapsetkin. Toki olen heidän kanssaan tekemisissä.
Näin voi toki olla. Mutta kerroin jo täällä aiemmin siitä, miten työpaikallani miehillä on vakisuhde. Kun ovat näistä jutelleet minulle, nimenomaan ovat sanoneet, että vain rakkaus lapsiin/lapseen pitävät siinä liitossa.
Mutta tosiasiassa siis ne ekat naiset ovat voitolla, se on totta. Mutta melkoista huijausta siinä on, moneen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikallakin useampia miehiä, joilla on suhde toiseen. Osa suhteista kestänyt vuosia. Ja kaikki töissä kyllä tietävät, mutta vaimot ilm. ei.
Kyllä siinä miettii, että sääliksi käy näitä vaimoja, jotka siinä sivussa saavat lapsia näille miehille.
Miehet vaan eivät uskalla jättää perhettä, vaikka tunteet ovat ihan muualla.
Tuskin on tunteet muualla. Tunteet on ratkaisevasti kotona, mutta muualta saadaan jännitystä elämään. Jos mies rakastuu hän lähtee uuden matkaan.
Miksi varattu mies sitten haukkuu vaimoaan yksityiskohtaisilla tarinoillaan ja sanoo rakastavansa mua, toista naista, jos ei oikeasti rakasta mua vaan kuitenkin rakastaisi tuota haukkumaansa vaimoa? Mikä on miehen logiikka? Saahan mies seksiä ilman vaimon haukkumista ja rakkaudesta lepertelyäkin. No, en jäänyt enää odottamaan miehen lasten kasvamista, jos kulissit tärkeämpää kuin minä. Lapsia voi kasvattaa eronnutkin mies, joten huijarimies taisi olla koko äijä. Mutta ihan turhaan, jos kerran seksiä vaan kaipasi. Miksi varatut miehet tekevät noin? En oo ilmeisesti ainoa varattu nainen, jolle puhuttu rakkaudesta ja silti mies ei eroa vaimostaan.
Varatut miehet, osaatteko avata tätä?
. Jaa miksiköhän? Pitääkseen sinua koukussa eli kiinnostustasi yllä.
Jos mies kertoo rakastavan vaimoaan ja haluavan sinulta pelkkää jännitystä elämään, on huomattavasti suurempi todennäköisyys että jännitys häipyy itse jonkun kauniimmin puhuvan miehen matkaan. Totta kai se on miehestä kiihottavaa että kaksi naista rakastaa häntä ja nainen harvemmin rakastaa jos mies ilmaisee että nainen on hätävara ja seksibonusta.
Unohdin kommentoida, että olet langennut maailman vanhimpaan ja kliseisimpään tarinaan. Aika keskenkasvuinen mies.
Tiedän liiankin hyvin! Mutta minkäs sille tekee enää, kun niin pääsi käymään ja kyllä myönnän, että sattuihan se hylätyksi tuleminen kamalan paljon, kun itse olin niin rakastunut mieheen. Vaikea uskoa hänen vain halunneen huijata seksiä tms, mutta kieltämättä lepertelemällähän mä häneen koukkuun jäin eli jos ei ois puhunut kaikenlaista, en kieltämättä ois jäänyt roikkumaan ainakaan niin pitkäksi aikaa. Kiitos siis rehellisestä kommentistasi! Tuota kun hokisi itselleen aina joskus, jos huomaankin kaipaavani häntä. Löytyykö muita hyviä faktoja miehen käytöksen syistä? Ehkä mun ois hyvä palauttaa mieleeni nuo faktat, että mies oli itseasiassa paska sekä vaimoaan että mua kohtaan. Ja tietty itsekin väärin tein, kun imartelu vei mukanaan enkä osannut vastustaa kiusausta.
Eihän se pettäminen suhdetta paremmaksi tee mutta antaa lisää harkinta-aikaa eropäätökselle. Jos suoraan seksin puutteen vuoksi päättäisi erota, niin eiköhän avioeroja ois paljon nykyistäkin enemmän. Jos seksin puutteessaan käy silloin tällöin vieraissa, niin pienten lasten isät jaksaa pysyä aviossa ehkä juuri ne kriittisimmät ruuhkavuodet ja eroa ehtii sitten pohtia myöhemminkin. Pettäminen ei siis ole pelkästään huono asia perheiden ja yhteiskunnan kannalta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just. Oliko toi sitä miehen logiikkaa? 😂
Vierailija kirjoitti:
Eihän se pettäminen suhdetta paremmaksi tee mutta antaa lisää harkinta-aikaa eropäätökselle. Jos suoraan seksin puutteen vuoksi päättäisi erota, niin eiköhän avioeroja ois paljon nykyistäkin enemmän. Jos seksin puutteessaan käy silloin tällöin vieraissa, niin pienten lasten isät jaksaa pysyä aviossa ehkä juuri ne kriittisimmät ruuhkavuodet ja eroa ehtii sitten pohtia myöhemminkin. Pettäminen ei siis ole pelkästään huono asia perheiden ja yhteiskunnan kannalta!
Mä toivon mun miehen mieluummin hakevan avioeroa ihan suosiolla kuin pettävän mua. Saisi kyllä hoitaa lapsia vähintään sen puolet ajasta eli en lähtisi tappelemaan mistään huoltajuudesta. Kunhan ei jäisi mun kaa suhteeseen ja lisäksi pettäisi. Kuinka kukaan niin järkeilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin kun pyykkiä pestessä huomasin miehen boksereissa pitkän vaalean hiuksen kietoutuneena. Jäi pyykit miehelle ja avoliitto loppui siihen. Onneksi ei yrittänyt valehdella.
No mulla oli suhde mieheen monta vuotta. Alkoi pian hänen ekan lapsen syntymän jälkeen, ja jatkui ihan siihen asti, että vaimonsa nyt odottaa uutta ja ei silti olis halunnut tätä meidän suhdetta lopettaa. Joku moraali sit kuitenkin löyty. Kiva vaan tollaseen liittoon lisää lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pidin ennen ihan käsittämättömänä sitä että jotkut taloudellisten syiden vuoksi jatkavat liittoa. Nyt se ei näytä ihan niin oudolta. Me menimme kriisin tullen pariterapiaan ja olemme kaikin keinon pyrkineet saamaan liittoa parempiin uomiin, ja luojan kiitos se on onnistunut tosi rohkaisevasti. MUTTA... ei se taloudellinen puoli tässä vaiheessa tarkoita sitä että minulla olisi varaa törsäillä ja viettää makeaa elämää. Se tarkoittaa sitä, että lapset saavat jatkaa elämistä tällä ihanalla alueella jossa ovat aina asuneet, johon he ovat kiintyneet ja jossa kaikki kaverit ja tuttu koulu ovat, he saavat jatkaa harrastuksiaan ja muutenkin elää ihan perusmukavaa lasten elämää. Myönnän ihan auliisti että on kiva että on varaa ostaa heille joululahjoja. Teen kyllä ihan kaiken mitä voin, että saan eron vältettyä.
Ai niin, minulla ja miehelläni on lähes täsmälleen sama tulotaso. Joten hänen rahoillaan en elä. Mutta nykyinen kiva elämämme vaatii molempien tulot koska rikkaita emme ole kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
_ Koska en halua jakaa lapsiani. _
Koska hyödyn miehestä taloudellisesti.
Koska miehestä on hyötyä myös kotona; hoitaa lapsia, lasten asioita, kotia.
Koska voin itsekkin hakea himoni muualta jos haluan.
Koska minun ei tarvitse harrastaa miehen kanssa seksiä jos ja kun en halua. Sen ällötyksen voi hoitaa joku muu.
Olen luopunut idylleistä jo kauan sitten.
Totta. Eli arki sujuu ongelmitta ja kaikki ovat suurinpiirtein tyytyväisiä. Miksi ihmeessä silloin pitäisi erota? Lapsilla on ehjä koti, eikä lähitulevaisuudessakaan ole välttämättä mitään muutoksia ja riitoja tiedossa, mikä sen parempaa? Ehkä vanhemmilla on hieman kireähköt välit, mutta niin on hyvin monessa muussakin perheessä, pääasia kuitenkin on, että vanhemmat ovat lapsille mukavat.
Tässä on vain se huono puoli, että lapsenne kasvavat ilman mallia rakastavasta parisuhteesta ja siitä, mitä rakkaus on. Tiedän kokemuksesta.
Vasta nyt neljänkymmenen ikävuoden korvilla olen tajunnut, miten läpitunkeva vaikutus sillä on ollut koko elämääni, että vanhempani eivät rakastaneet toisiaan (yhdessä ovat edelleen). Olen tajuamattani toistanut heidän virheitään omissa suhteissani. Sitten minua lykästi ja tapasin miehen, joka opetti minulle mitä rakkaus on. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen ja ihan suorastaan taivas on avautunut! Koko elämä tuntuu aivan erilaiselta, asioilla on oikeasti väliä pelkän harmaan merkityksettömyyden sijaan.
Minunkin vanhempani kuvittelivat, että kunhan he ovat lasten suuntaan ok, kaikki on hyvin. Ei ole! On lapselle todella vaikea tehtävä lähteä selvittämään niitä sisäisiä ristiriitoja, jotka johtuvat vanhempien rakkaudettomasta suhteesta, kun perheessä ei ole ollut mitään ns. "oikeaa" vikaa. Lapsella ei ole silloin johtolankoja siihen, mikä se ongelma on ollut. Voi tuntua siltä että vika on itsessä, kun elämä tuntuu turhalta ja on paha olla. Lapselle on myös aivan liian suuri vastuu olla koko perheen keskipisteenä ja sinä ainoana henkilönä, jonka onnellisuudesta perheessä välitetään. Lapsen pitäisi saada olla lapsi, ja ottaa mallia onnellisesta elämästä vanhemmiltaan. Ei niin että vanhemmat ovat kuihtuneita ja kyynisiä ihmisen varjoja, joiden elämän ja toimien ainoa tarkoitus on siinä lapsessa, jonka on sitten oltava onnellinen vaikka väkisin, ettei vanhempien elämän merkitys romahtaisi.
(Tarvitseeko sanoakaan, että minulla on todella huonot välit vanhempiini nykyisin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
_ Koska en halua jakaa lapsiani. _
Koska hyödyn miehestä taloudellisesti.
Koska miehestä on hyötyä myös kotona; hoitaa lapsia, lasten asioita, kotia.
Koska voin itsekkin hakea himoni muualta jos haluan.
Koska minun ei tarvitse harrastaa miehen kanssa seksiä jos ja kun en halua. Sen ällötyksen voi hoitaa joku muu.
Olen luopunut idylleistä jo kauan sitten.
Totta. Eli arki sujuu ongelmitta ja kaikki ovat suurinpiirtein tyytyväisiä. Miksi ihmeessä silloin pitäisi erota? Lapsilla on ehjä koti, eikä lähitulevaisuudessakaan ole välttämättä mitään muutoksia ja riitoja tiedossa, mikä sen parempaa? Ehkä vanhemmilla on hieman kireähköt välit, mutta niin on hyvin monessa muussakin perheessä, pääasia kuitenkin on, että vanhemmat ovat lapsille mukavat.
Tässä on vain se huono puoli, että lapsenne kasvavat ilman mallia rakastavasta parisuhteesta ja siitä, mitä rakkaus on. Tiedän kokemuksesta.
Vasta nyt neljänkymmenen ikävuoden korvilla olen tajunnut, miten läpitunkeva vaikutus sillä on ollut koko elämääni, että vanhempani eivät rakastaneet toisiaan (yhdessä ovat edelleen). Olen tajuamattani toistanut heidän virheitään omissa suhteissani. Sitten minua lykästi ja tapasin miehen, joka opetti minulle mitä rakkaus on. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen ja ihan suorastaan taivas on avautunut! Koko elämä tuntuu aivan erilaiselta, asioilla on oikeasti väliä pelkän harmaan merkityksettömyyden sijaan.
Minunkin vanhempani kuvittelivat, että kunhan he ovat lasten suuntaan ok, kaikki on hyvin. Ei ole! On lapselle todella vaikea tehtävä lähteä selvittämään niitä sisäisiä ristiriitoja, jotka johtuvat vanhempien rakkaudettomasta suhteesta, kun perheessä ei ole ollut mitään ns. "oikeaa" vikaa. Lapsella ei ole silloin johtolankoja siihen, mikä se ongelma on ollut. Voi tuntua siltä että vika on itsessä, kun elämä tuntuu turhalta ja on paha olla. Lapselle on myös aivan liian suuri vastuu olla koko perheen keskipisteenä ja sinä ainoana henkilönä, jonka onnellisuudesta perheessä välitetään. Lapsen pitäisi saada olla lapsi, ja ottaa mallia onnellisesta elämästä vanhemmiltaan. Ei niin että vanhemmat ovat kuihtuneita ja kyynisiä ihmisen varjoja, joiden elämän ja toimien ainoa tarkoitus on siinä lapsessa, jonka on sitten oltava onnellinen vaikka väkisin, ettei vanhempien elämän merkitys romahtaisi.
(Tarvitseeko sanoakaan, että minulla on todella huonot välit vanhempiini nykyisin.)
Tuota viimeistä en ymmärrä, miksi on huonot välit? Mitä tuosta katkeruudesta saat, sullahan on asiat hyvin. En pitäisi vanhempien keskinäistä suhdetta niin suurena traumana, että ottaisin etäisyyttä sen vuoksi.
Mieheni tekee paljon työmatkoja erilaisilla mieskokoonpanoilla. Lähes aina ovat jonkun illan työmatkasta ulkona, baarissa, kapakassa tai erilaisissa edustustilaisuuksissa. Joskus useampanakin iltana. Onhan se vähän ahdistavaa ensinnäkin kuulla, miten osa miehistä ylipäätään puhuu naisista miesporukoissa. Lisäksi on aina toisinaan jotain pettämiseen liittyvää ilmennyt tai työpaikalla on syntynyt uusia suhteita, vaikka molemmat ovat tahoillaan olleet suhteessa.
Mutta mitä voin tehdä? Luotan mieheeni ja vain joskus hiipii jonkinlainen pelko mieleen, että mitä jos... Olen luonteeltani positiivinen ja luottavainen, haluan uskoa hyvään, mutta en toki olla naiivi. Mieheni on kiltti, asiallinen, tasainen ja luotettava nörtti, joten häneen on myös ollut helppo luottaa ja uskoa. Eihän sitä koskaan tiedä. Ties vaikka itse joku päivä olisin se pettäjä, vaikka miten nyt itselleni vannoisin, etten varmasti ikinä tule pettämään. Haluan elää juuri nyt hyvää elämää ja luottamus ja usko puolisoon kuuluvat osaksi sitä. Jos jotain joskus ilmenee, hajoaa kyllä elämä ihan pirstaleiksi. Mutta minulla on vahva usko siihenkin, että selviän lopulta mistä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
_ Koska en halua jakaa lapsiani. _
Koska hyödyn miehestä taloudellisesti.
Koska miehestä on hyötyä myös kotona; hoitaa lapsia, lasten asioita, kotia.
Koska voin itsekkin hakea himoni muualta jos haluan.
Koska minun ei tarvitse harrastaa miehen kanssa seksiä jos ja kun en halua. Sen ällötyksen voi hoitaa joku muu.
Olen luopunut idylleistä jo kauan sitten.
Totta. Eli arki sujuu ongelmitta ja kaikki ovat suurinpiirtein tyytyväisiä. Miksi ihmeessä silloin pitäisi erota? Lapsilla on ehjä koti, eikä lähitulevaisuudessakaan ole välttämättä mitään muutoksia ja riitoja tiedossa, mikä sen parempaa? Ehkä vanhemmilla on hieman kireähköt välit, mutta niin on hyvin monessa muussakin perheessä, pääasia kuitenkin on, että vanhemmat ovat lapsille mukavat.
Tässä on vain se huono puoli, että lapsenne kasvavat ilman mallia rakastavasta parisuhteesta ja siitä, mitä rakkaus on. Tiedän kokemuksesta.
Vasta nyt neljänkymmenen ikävuoden korvilla olen tajunnut, miten läpitunkeva vaikutus sillä on ollut koko elämääni, että vanhempani eivät rakastaneet toisiaan (yhdessä ovat edelleen). Olen tajuamattani toistanut heidän virheitään omissa suhteissani. Sitten minua lykästi ja tapasin miehen, joka opetti minulle mitä rakkaus on. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen ja ihan suorastaan taivas on avautunut! Koko elämä tuntuu aivan erilaiselta, asioilla on oikeasti väliä pelkän harmaan merkityksettömyyden sijaan.
Minunkin vanhempani kuvittelivat, että kunhan he ovat lasten suuntaan ok, kaikki on hyvin. Ei ole! On lapselle todella vaikea tehtävä lähteä selvittämään niitä sisäisiä ristiriitoja, jotka johtuvat vanhempien rakkaudettomasta suhteesta, kun perheessä ei ole ollut mitään ns. "oikeaa" vikaa. Lapsella ei ole silloin johtolankoja siihen, mikä se ongelma on ollut. Voi tuntua siltä että vika on itsessä, kun elämä tuntuu turhalta ja on paha olla. Lapselle on myös aivan liian suuri vastuu olla koko perheen keskipisteenä ja sinä ainoana henkilönä, jonka onnellisuudesta perheessä välitetään. Lapsen pitäisi saada olla lapsi, ja ottaa mallia onnellisesta elämästä vanhemmiltaan. Ei niin että vanhemmat ovat kuihtuneita ja kyynisiä ihmisen varjoja, joiden elämän ja toimien ainoa tarkoitus on siinä lapsessa, jonka on sitten oltava onnellinen vaikka väkisin, ettei vanhempien elämän merkitys romahtaisi.
(Tarvitseeko sanoakaan, että minulla on todella huonot välit vanhempiini nykyisin.)
Tuota viimeistä en ymmärrä, miksi on huonot välit? Mitä tuosta katkeruudesta saat, sullahan on asiat hyvin. En pitäisi vanhempien keskinäistä suhdetta niin suurena traumana, että ottaisin etäisyyttä sen vuoksi.
Asiaa on vaikeaa kuvailla ymmärrettävästi sellaiselle, joka ei ole kasvanut tuollaisissa oloissa. Minulle vain tulee paha olla vanhempieni läheisyydessä.
Olen siis lapsesta asti toiminut vanhempieni onnellisuuden luojana ja kannattelijana, ja sellainen on aivan liian iso vastuu aikuisellekin ihmiselle (jokaisen tulisi olla vastuussa omasta onnellisuudestaan itse). Edelleen tämä näkyy niin, että vanhemmat vaikuttavat onnettomilta, ja janoavat minulta tekoja ja sanoja, joilla muuttaisin tilanteen, ja paheksuvat sitten minua jos ja kun en tätä toivetta pysty tai halua toteuttaa. Ikään kuin olisin jotenkin velkaa heille. Koska en nyt enää suostu tuohon rooliin, mutta toisaalta en ole vielä kehittänyt korvaaviakaan toimintamalleja, reagoin todella kielteisesti kun huomaan heidän taas puskevan minua takaisin siihen totuttuun kaavaan.
Jos selostukseni tuntuu tosi vaikealta ymmärtää, googlaa läheisriippuvuus niin pääset ehkä vähän kärryille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
_ Koska en halua jakaa lapsiani. _
Koska hyödyn miehestä taloudellisesti.
Koska miehestä on hyötyä myös kotona; hoitaa lapsia, lasten asioita, kotia.
Koska voin itsekkin hakea himoni muualta jos haluan.
Koska minun ei tarvitse harrastaa miehen kanssa seksiä jos ja kun en halua. Sen ällötyksen voi hoitaa joku muu.
Olen luopunut idylleistä jo kauan sitten.
Totta. Eli arki sujuu ongelmitta ja kaikki ovat suurinpiirtein tyytyväisiä. Miksi ihmeessä silloin pitäisi erota? Lapsilla on ehjä koti, eikä lähitulevaisuudessakaan ole välttämättä mitään muutoksia ja riitoja tiedossa, mikä sen parempaa? Ehkä vanhemmilla on hieman kireähköt välit, mutta niin on hyvin monessa muussakin perheessä, pääasia kuitenkin on, että vanhemmat ovat lapsille mukavat.
Tässä on vain se huono puoli, että lapsenne kasvavat ilman mallia rakastavasta parisuhteesta ja siitä, mitä rakkaus on. Tiedän kokemuksesta.
Vasta nyt neljänkymmenen ikävuoden korvilla olen tajunnut, miten läpitunkeva vaikutus sillä on ollut koko elämääni, että vanhempani eivät rakastaneet toisiaan (yhdessä ovat edelleen). Olen tajuamattani toistanut heidän virheitään omissa suhteissani. Sitten minua lykästi ja tapasin miehen, joka opetti minulle mitä rakkaus on. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen ja ihan suorastaan taivas on avautunut! Koko elämä tuntuu aivan erilaiselta, asioilla on oikeasti väliä pelkän harmaan merkityksettömyyden sijaan.
Minunkin vanhempani kuvittelivat, että kunhan he ovat lasten suuntaan ok, kaikki on hyvin. Ei ole! On lapselle todella vaikea tehtävä lähteä selvittämään niitä sisäisiä ristiriitoja, jotka johtuvat vanhempien rakkaudettomasta suhteesta, kun perheessä ei ole ollut mitään ns. "oikeaa" vikaa. Lapsella ei ole silloin johtolankoja siihen, mikä se ongelma on ollut. Voi tuntua siltä että vika on itsessä, kun elämä tuntuu turhalta ja on paha olla. Lapselle on myös aivan liian suuri vastuu olla koko perheen keskipisteenä ja sinä ainoana henkilönä, jonka onnellisuudesta perheessä välitetään. Lapsen pitäisi saada olla lapsi, ja ottaa mallia onnellisesta elämästä vanhemmiltaan. Ei niin että vanhemmat ovat kuihtuneita ja kyynisiä ihmisen varjoja, joiden elämän ja toimien ainoa tarkoitus on siinä lapsessa, jonka on sitten oltava onnellinen vaikka väkisin, ettei vanhempien elämän merkitys romahtaisi.
(Tarvitseeko sanoakaan, että minulla on todella huonot välit vanhempiini nykyisin.)
Tuota viimeistä en ymmärrä, miksi on huonot välit? Mitä tuosta katkeruudesta saat, sullahan on asiat hyvin. En pitäisi vanhempien keskinäistä suhdetta niin suurena traumana, että ottaisin etäisyyttä sen vuoksi.
Asiaa on vaikeaa kuvailla ymmärrettävästi sellaiselle, joka ei ole kasvanut tuollaisissa oloissa. Minulle vain tulee paha olla vanhempieni läheisyydessä.
Olen siis lapsesta asti toiminut vanhempieni onnellisuuden luojana ja kannattelijana, ja sellainen on aivan liian iso vastuu aikuisellekin ihmiselle (jokaisen tulisi olla vastuussa omasta onnellisuudestaan itse). Edelleen tämä näkyy niin, että vanhemmat vaikuttavat onnettomilta, ja janoavat minulta tekoja ja sanoja, joilla muuttaisin tilanteen, ja paheksuvat sitten minua jos ja kun en tätä toivetta pysty tai halua toteuttaa. Ikään kuin olisin jotenkin velkaa heille. Koska en nyt enää suostu tuohon rooliin, mutta toisaalta en ole vielä kehittänyt korvaaviakaan toimintamalleja, reagoin todella kielteisesti kun huomaan heidän taas puskevan minua takaisin siihen totuttuun kaavaan.
Jos selostukseni tuntuu tosi vaikealta ymmärtää, googlaa läheisriippuvuus niin pääset ehkä vähän kärryille.
Tarkennan siis vielä, että en normaalisti tunne katkeruutta tai muita kielteisiä tunteita vanhempiani kohtaan, enkä mieti heitä juurikaan, mutta en myöskään halua olla heidän kanssaan tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Kielteiset tunteet aktivoituvat kun olen heidän seurassaan tai yhteydessä heihin, ja koska asiaan ei ole tuntunut löytyvän ratkaisua, olen ryhtynyt varjelemaan omaa hyvinvointiani olemalla mahdollisimman vähän tekemisissä heidän kanssaan.
Niinpä.. Kuuntelin kerran vaivaantuneena kun ystävän tutun vaimo yksissä illanistujaisissa kertoi siitä kun joku mies yritti sitkeästi iskeä häntä. Hän sanoi ettei voisi kuvitellakaan seksiä kenenkään muun kuin oman miehen kanssa. Paha vaan että hänen oma miehensä on pettänyt tätä ainakin erään heidän kaveripiirin naispuoleisen jäsenen kanssa, joka on myös naimisissa, ja tämä nainen on muutenkin käynyt ko. tuttavapiirin lähes kaikki miehet läpi. Varattuja ovat. Olen ulkopuolinen mutta tiedän kuvion tahtomattani, sillä ystävä minulle tästä avautui.
Vierailija kirjoitti:
No mulla oli suhde mieheen monta vuotta. Alkoi pian hänen ekan lapsen syntymän jälkeen, ja jatkui ihan siihen asti, että vaimonsa nyt odottaa uutta ja ei silti olis halunnut tätä meidän suhdetta lopettaa. Joku moraali sit kuitenkin löyty. Kiva vaan tollaseen liittoon lisää lapsia...
Ei hitto tää on näköjään yleistä😑 Tiedän jo 2 muutakin tälläistä tapausta (lapsia syntyy pitkän suhteen aikanakin) ja lisäksi oman vastaavan tapaukseni: mulla oli suhde varatun miehen kanssa vaimon koko raskauden ajan siihen asti kun lapsi täytti 2 vuotta. Sitten mulla meni hermot odottamiseen (mies lupasi erota kun lapsi 2v) ja jätin miehen, joka silti edelleen flirttailee mulle töissä. Nyt kulunut puoli vuotta meidän erosta enkä vieläkään ole päässyt hänestä oikeasti yli. Mutta mä en enää koskisi häneen pitkällä tikullakaan. Eläköön elämänsä onnellisena loppuun asti vaimonsa kanssa! Hyi...........!
Onnea vaan vaimollekin.
Alue: Aihe vapaa
. Jaa miksiköhän? Pitääkseen sinua koukussa eli kiinnostustasi yllä.
Jos mies kertoo rakastavan vaimoaan ja haluavan sinulta pelkkää jännitystä elämään, on huomattavasti suurempi todennäköisyys että jännitys häipyy itse jonkun kauniimmin puhuvan miehen matkaan. Totta kai se on miehestä kiihottavaa että kaksi naista rakastaa häntä ja nainen harvemmin rakastaa jos mies ilmaisee että nainen on hätävara ja seksibonusta.