Ärsyttää ihmiset jotka ovat nähneet "vain kermapersepuolen"

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin mielelläni kermaperse. Hyvä ja turvallinen lapsuus, kaksi tervettä ja työssäkäyvää vanhempaa, pääsin kouluihin joihin hain koska sain jo peruskoulusta hyvät arvosanat ja luin pääsykokeisiin, vanhemmat olleet aina tarvittaessa tukena ja auttaneet opiskeluaikoina rahallisestikin, hain harjoittelupaikkoihin joissa oli potentiaalisesti työllistymismahdollisuus ja töitä minulle yhdestä paikasta harjoittelun jälkeen tarjottiinkin, joten jäin sinne töihin valmistumiseni jälkeen. Luotettavan ja ihanan puolison kanssa päädyin yhteen kun tutuistuimme opintojeni aikana opiskelijabileissä. Olen pysynyt terveenä ja välit perheeseen edelleen lämpimät. Tiedän että olen todella onnekas, perhettään ja kaikilta osin terveyttään ei voi valita, mutta muuten kaikki on ollut omista valinnoistani riippuvaisia asioita ja olen ne ansainnut.

No huonosta lapsuudenperheestä ja huonosta terveydestä ne ongelmat usein juuri alkavat, etkö sitä käsitä!

Ajatellaanpa vaikka että ihmiselle sattuu joku normaali elämän vastoinkäyminen. Kuudennella luokalla, murrosiän kynnyksellä joutuu koulukiusatuksi. Sillä, jolla on hyvät vanhemmat, on kaikki välineet selvitä: hän järkyttyy kiusaamisesta, mutta voi hakea apua, koska hänelle on tuttu se käyttäytymismalli, ja osaa luottaa aikuisiin. Se, jolla on huonot vanhemmat, yrittää selvitä yksin, piilottaa tilanteen ja paikkaa huonoa oloaan vähän myöhemmin vaikka aloittamalla seksielämänsä jo 13-vuotiaana.

Toisella on alusta alkaen mahdollisuus tehdä helposti hyviä valintoja, toisen täytyy keksiä selviytymiskeinonsa itse ennen kuin aivot ovat siihen valmiit. Toisella huono kierre on oikaistavissa, toisella se lähtee käyntiin jo vähäisestäkin ikävästä sattumuksesta.

Siitä en edes ala puhua, jos terveyden kanssa asiat alkavat mennä huonosti. Tai jos terveyden kanssa asiat alkavat mennä huonosti sillä, jolla ei ole hyvä lapsuudenkoti.

Et selvästikään tajua, kuinka hyväosainen oikeasti olet.

Kyllä elämä joskus koulii kaikkia, osaa vain paljon kovemmin kuin toisia. Kyllähän lapsuuden perhe, sen varallisuus ja tuki vaikuttavat pitkälle aikuisikään ja myös omaan parinvalintaankin. On jotenkin naivia olettaa, etteikö perusturvallisesta ja -varakkaasta olevalla lapsella olisi parempia mahdollisuuksia elämässä versus työttömän alkoholistiperheen lapsella, vaikka molemmat lapset olisivat yhtä älykkäitä.

Koulutus ja sen myötä sosiaalinen pääoma periytyvät yhä koulutuksen tasa-arvomaassa tänäkin päivänä.

Kaikki menestys ei siis ihan aina ole pelkkiä omia valintoja ja oman työn tulosta.

up

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä, oma valinta, up to you, pallo on heitetty. Siinä muutama kermaperseen kommentti.

"On mullakin vaikeuksia ollu, mutta silti..."

"Kaikille on taattu yhtäläiset mahdollisuudet."

"Raha ei tee onnelliseksi." (Ei teekään. Kuten ei esim. näkökykykään. Turha toteamus.)

"Köyhyys on oma valinta."

):

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä, oma valinta, up to you, pallo on heitetty. Siinä muutama kermaperseen kommentti.

Pallo on heitetty?! 😂 Voi teitä luusereita, ette osaa mitään kunnolla. Sanonta kuuluu ARPA on heitetty!

Jos on huonot lähtökohdat, kaikki energia menee selviytymiseen ja siltikin voimavarat tuppaavat ehtymään. Ole siinä sitten positiivinen ja optimistinen, kun kaikki on epävarmaa.

Toisaalta monet kermaperseet ovat henkisesti yksinäisiä, eikä heillä ole oikeita ystäviä tai muut arvot kunnossa. Elämä on pelkkää suorittamista. Empatiaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä, oma valinta, up to you, pallo on heitetty. Siinä muutama kermaperseen kommentti.

Pallo on heitetty?! 😂 Voi teitä luusereita, ette osaa mitään kunnolla. Sanonta kuuluu ARPA on heitetty!

Ja haukkuvat/näsäviisastelevat palstoilla, keventääkseen omaa oikeasti kurjaa elämäänsä.

up

Kuvausten perusteella olen ilmeisesti kermaperse, vaikkei vanhemmat mitään erityisen varakkaita olekaan ja minusta lapsuus oli ihan tavallinen. 

Kuitenkin on varmuus siitä että aina on "selusta turvattu" esim talousasioita ajatellen, eikä ole ollut pakko opiskeluaikana mennä töhin aina jos ei jaksa. Välillä olen keskittynyt opintoihini ja välillä käynyt töissä, sen mukaan kun on parhaalle tuntunut. Vanhemmat on aina olleet välittäviä ja tukeneet kaikessa ja elämä on ollut hyvää sen puolesta.

Mutta ei se että talous on turvattu vielä mitään herttaista ruusuilla tanssimiselämää takaa. Minullakin on ristinäni aika paljon erilaisia elämää hankaloittavia terveysongelmia, ollut ihan syntymästä asti. Olen aika varma että kukaan köyhempi kaverini ei kanssani paikkoja vaihtaisi, ja ite taas toivoisin että voisin heistä jonkun kanssa paikkaa vaihtaa. Mieluummin sitä eläisi kituuttaen rahallisesti kuin kärsisi näistä vaivoista mitä on. Eikä ne munkaan vaivat varsinaisesti päällepäin näy, joten elämäni voi hyvin vaikuttaa aikamoisen helpolta ulkopuoliselle.

Jokaisella on ristinsä kannettavanaan.

Mä pidän itseäni omalla tavallani varmaan sellaisena, mikä usein mielletään kermaperseisyydeksi. Olen elänyt suojatun lapsuuden hyvässä paikassa, saanut kaiken tarpeellisen (mutta harvoin enempää), saanut vanhemmilta kotoa muutettua henkivakuutussäästöt opiskelua varten, valmistunut nuorena yliopistosta tekemättä juuri lainkaan minkäänlaisia suorittavan tason töitä muutoin kuin joskus nuorena. Vastapainona olen joutunut kärsimään koulukiusaamisesta ja sosiaalisesta eristämisestä, käyttämään keskimääräisesti paljon enemmän aikaani opiskelemiseen, kieltäytymään myös monista houkutuksista, jotta saavuttaisin haluamani asiat. Olen päässyt hyväpalkkaisiin töihin ja asun käytännössä melkein velattomassa asunnossa alle 30-vuotiaana.

Tajuan kyllä, että olen omalla tavallani etuoikeutettu. Kaikki sellainen kuin kyvyttömyys ottaa vastuuta itsestä ja omista valinnoista, huonot kyvyt hoitaa taloudellisia asioita, alkoholisoituminen, ajautuminen kurjuutta ruokkiviin parisuhteisiin, päihteiden liikakäyttö, ongelmaiset ihmiset ympärillä ym. ovat minulle etäisiä ongelmia.

En kuvittele, että olisin samassa tilanteessa, jos minulla olisi ollut toisenlainen elämä. Se, että sulla on fiksut vanhemmat, on varmaan kaikista isoin asia, joka elämääni on vaikuttanut. Väittäisin silti, että en olisi saavuttanut puolikakaan nykyisistä asioista ilman omaa panostani. Ajattelen, ettei se ole ihmisen oma vika, jos hän on kermaperse. Ihminen voi siltikin ymmärtää muita. En mä siltikään voi vähätellä sitä oman vastuun ottamista elämästä. Aika moni tosi huonoistakin oloista lähtöisin oleva pystyy nousemaan, jos kykenee muodostamaan sen ajatuksen, että aikuisena kukaan muu kuin ihminen itse ei voi ohjata hänen elämäänsä.

Varmaan kaikkia helpottaa se tosiasia, että elämä järjestää ihan jokaiselle ikäviä tapahtumia ajan mittaan, jos elää saa.  siinä se kermaperseisyys kyllä karisee.

Minua ei voi millään mittarilla kutsua kermaperseeksi, mutta en silti ymmärrä tätä "vihaa" heitä kohtaan joita voi. Jos jollakin on elämässä asiat mennyt hyvin, niin onko se joltain toiselta pois? Ihme kateutta ja katkeruutta. Jokainen elää oman elämänsä niillä korteilla mitkä on annettu, toiset heittää ne vähäisetkin saadut menemään ihan itse ja sitten haukkuvat niitä jotka älyävät pitää omista korteistaan kiinni ja vieläpä kerätä ne muiden pois heittämät.

Vierailija kirjoitti:

Sille voisi keksiä oman nimityksen, sille, että ihminen jolla ei elämässä ole ollut suuria vaikeuksia kuvittelee selviävänsä aina paremmin niistä kuin sellaisia kokeneet.

"Parhaimnat" neuvot tulee aina niiltä joilla ei kokemusta neuvottavana olevasta ongelmasta.

Työttömälle: Sun kannattas vaan ottaa joku ihan mikä tahansa työ nyt! Oletkos ajatellut vaikka siivoomista, kaupankassaa, bussikuskia, leipuria tai lähihoitajaa?

Unettomalle: Senkun laitat pään tyynyyn ja silmät kiinni. Älä stressaa. Juo teetä. Käy kävelyllä, syö hyvin. Laita huone pimeeksi.

Masentuneelle: Asenteesta se on kiinni, ihan varmasti jos ajattelee että kaikki on paskaa, niin sillon kaikki on paskaa. Ajattele miten hyvin sulla sentään on asiat, verrattuna johonkin muuhun.

Lihavalle: Syö vähemmän. Liiku enemmän. Jätä limut, karkit, pullat, sipsit, täytekakut, pizzat ja hampurilaiset pois, niin laihdut heti. Tee joka päivä 100 vatsalihasliikettä ja juokse 10km, niin lupaan että laihdut. Rupeisit kuule kaalisoppadieetille. SirpaMirjamikin laihtu sillä 7 kiloa!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille voisi keksiä oman nimityksen, sille, että ihminen jolla ei elämässä ole ollut suuria vaikeuksia kuvittelee selviävänsä aina paremmin niistä kuin sellaisia kokeneet.

"Parhaimnat" neuvot tulee aina niiltä joilla ei kokemusta neuvottavana olevasta ongelmasta.

Työttömälle: Sun kannattas vaan ottaa joku ihan mikä tahansa työ nyt! Oletkos ajatellut vaikka siivoomista, kaupankassaa, bussikuskia, leipuria tai lähihoitajaa?

Unettomalle: Senkun laitat pään tyynyyn ja silmät kiinni. Älä stressaa. Juo teetä. Käy kävelyllä, syö hyvin. Laita huone pimeeksi.

Masentuneelle: Asenteesta se on kiinni, ihan varmasti jos ajattelee että kaikki on paskaa, niin sillon kaikki on paskaa. Ajattele miten hyvin sulla sentään on asiat, verrattuna johonkin muuhun.

Lihavalle: Syö vähemmän. Liiku enemmän. Jätä limut, karkit, pullat, sipsit, täytekakut, pizzat ja hampurilaiset pois, niin laihdut heti. Tee joka päivä 100 vatsalihasliikettä ja juokse 10km, niin lupaan että laihdut. Rupeisit kuule kaalisoppadieetille. SirpaMirjamikin laihtu sillä 7 kiloa!!!!!!!

Kiusatulle: Älä välitä! Laske vaan toisesta korvasta ulos! Älä alennu niiden tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elää oman elämänsä niillä korteilla mitkä on annettu, toiset heittää ne vähäisetkin saadut menemään ihan itse ja sitten haukkuvat niitä jotka älyävät pitää omista korteistaan kiinni ja vieläpä kerätä ne muiden pois heittämät.

Ihminen kenellä on moraali, pikemmin antaa kuin ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta monet kermaperseet ovat henkisesti yksinäisiä, eikä heillä ole oikeita ystäviä tai muut arvot kunnossa. Elämä on pelkkää suorittamista. Empatiaa ei ole.

Monet elämän kolhimat ovat yksinäisiä myös, pahoista elämänkokemuksista johtuvista syistä.

Nykyisin kermaperseinä pidetään ihmisiä, joita vielä 1980-luvulla pidettiin tavallisina ja normaaleina. Heitä, joilla on ollut rakastavat, rajoja asettavat, huolehtivat, rohkaisevat ja kannustavat vanhemmat, vanhempiensa varallisuustasoon sopivat harrastukset, keskinkertainen tai hyvä koulumenestys, ystäviä ja kavereita, ei päihteiden käyttöä eikä rikollisuutta. 

Mun vanhemmat on keskimäärin paremmin tienaavia, ja kunnon ihmisiä, eivät ryyppää tjsp., joten kaikenlainen wt-sakki kuvittelee, että en ole saavuttanut itse mitään. Totuus: en ole koskaan saanut heiltä apua (rahallista tahi muuta) juuri mihinkään. Läksyissä mua autettiin viimeksi 1-luokalla ja nyt opiskelijana yliopistossa saan vuodessa rahallista apua jonkun satasen max. Pukeudun siististi ja vaikutan hyvin toimeentulevalta, koska osaan säästää ja teen keikkaduunia.