Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus kahdelta eri taholta kun lapsi oli ottanut kotona särkylääkkeitä ja oli koulun terveydenhoitajan tekemän masennustestin mukaan masentunut. Tästähän se riemu repesi. Lastensuojelusta oltiinkin sitten sormi suussa, kun perheestä ei löytynyt mitään ns. "vikaa" tai syytä lapsen masennukselle. Ei alkoholismia, ei huumeita, ei väkivältaa, ei työttömyyttä, ei yhtään mitään, mikä selittäisi lapsen masennuksen. Koulussakin lapsella meni hyvin. Päättivät sitten että syy lapsen masennukseen ja itsetuhoisuuteen on se, että minä, äiti, käyn töissä, jolloin lapsi joutuu olemaan kotona yksin tai veljensä kanssa.... Nyt on sitten todennäköisesti edessä vuosien helvetti lastensuojelun kanssa. Ja papereissa lukee tosiaan että kun äiti käy töissä eikä ehdi olemaan kotona lasten kanssa.
Ikinä ennen en ole joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa ja lapsetkin on jo isoja, toinen lähes täysi -ikäinen ja toinen 15 -vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperilla on jotain mitä pitäisi ehkä tarjota jos olisi rahaa, mutta käytännössä on vain huostaanotto.
Huostaanotto se vasta kallista onkin.
Ja usein vahingoksi lapselle, kun biologisen vanhemman tapaamisoikeuksia rajataan. Olen kuullut tapauksista, joissa lapsen sijoituspaikka on valittu toiselle puolelle Suomea, niin että vanhemmat eivät pysty useinkaan matkustamaan sinne. Oma perhe on kuitenkin lapselle tärkein, vaikka vanhemmat olisivatkin vajavaisia. On lapselle vahingollista tempaista hänet juuriltaan, kauas vanhemmista ja sisaruksista. Eivätkä ne sijoituspaikatkaan aina niin ihanteellisia ole, uutisista päätellen.
Enermmän pitäisi perheitä auttaa ajoissa, ennaltaehkäisevästi. Esimerkiksi yksinhuoltajille käytännön kotiapua, rahaa lasten harrastuksiin, jne.
Ohjata vanhempaa/vanhempia tekemään töitä ja ottamaan vastuuta itse tekemistään lapsista. Selvitellään yhdessä päivähoitopaikan ja työpaikan hankintaan liittyviä asioita.
Me olisimme tarvinneet masentuneelle tyttärelle säännöllistä terapiaa. Taustalla isän kuolema, josta näennäisesti toipui ensin ok, mutta myöhemmin alkoi oirella murrosiän lähestyessä. Satunnaiset käynnit, jotka oli varaa maksaa yksityisellä eivät riittäneet, ja toisaalta tilanne ei ollut tk lääkärin mielestä mitenkään paha.
Lasun teki opettaja. Meillä kävi useita kertoja lasun työntekijöitä arvioimassa kotioloja. Yrittivät etsiä viitteitä väkivallasta, alkon käytöstä, tenttasivat tytärtä moneen kertaan ja kun tämä itki ja huusi, epäilivät että häntä manipuloin jne. No, mitään eivät lopulta löytäneet, mutta kun pyysin keskustelussa heiltä esim yhteistyössä terveyskeskuksen kanssa laittamaan lähetettä lasten psykiatriselle (tai jotain vastaavaa), kommentti oli aina, ettei kuulu heidän alueeseensa.
Tämä on minusta hassua. Tiedän lukuisia perheitä, joissa tuskaillaan käytösongelmaisten lasten kanssa. Miten se voi olla niin hankalaa päästä edes johonkin kevyeen lastenpsykologin arvioon. Sitten vasta homma nytkähtää, kun lapsi alkaa oikeasti itsetuhoiseksi tms. Tai jos on koulussa selkeitä oppimisen ongelmia, silloin saa helpommin koulupsykologin kautta hoitokontaktin. Neuvolaikäisillä homma vielä jotenkin toimii paremmin, kouluikäisellä ei ole mitään selkeää reittiä. Perheneuvola ehkä lähinnä, mutta sieltäkin todettiin, että varsinaiseen terapiaan ei ole mahdollista päästä "vain" masennuksen vuoksi, tarvitaan selkeä itsetuhoisuus. Silläkään ei ollut mitään merkitystä, että yksityisellä sekä psykologi että psykiatri olivat selkeästi tarpeen todenneet.
Tukiperhettä tarjottiin mulle kun olin lapsi, oli sen verran epäilyttävän oloinen perhe, etten ollut halukas moiseen. Vieläkin muistan kuinka outo ilmapiiri siellä oli.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin yksinhuoltaja sai lastensuojelun kautta lapsilleen tukiperheen, jonne lapset menevät kaksi kertaa kuukaudessa viikonloppuina yökylään. Isä ei siis ole kuvioissa mukana. Toiminta paikka ns isäviikonloppuja jaantaa äidille hieman aika levätä.
Lisäisin tähän, että antaa lapselle myös mallis ns. normaalista perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tavalliselle perheelle jolla talous kunnossa ja omiakin tukiverkkoja olemassa (esim.isovanhemmat) lastensuojelulla ei ole kauheasti annettavaa?
Tällaiseenkin perheeseen saattaa syntyä aspergerlapsi, jokta tarvitsee jos jonkinmoista tukitoimea selvitäkseen aikuisuuteen ja pystyäkseen asumaan omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tavalliselle perheelle jolla talous kunnossa ja omiakin tukiverkkoja olemassa (esim.isovanhemmat) lastensuojelulla ei ole kauheasti annettavaa?
Tällaiseenkin perheeseen saattaa syntyä aspergerlapsi, jokta tarvitsee jos jonkinmoista tukitoimea selvitäkseen aikuisuuteen ja pystyäkseen asumaan omillaan.
Aikun sorry, nämä ovat vammaishuollon palveluita. Mutta lapsi/nuori voi joutua ensin lastensuojelun pompoteltavaksi, ennen kuin uskovat ettei ole kyse huonosta kasvatuksesta vaan neurologisista jutuista, jotka vaativat omanlaistaan asiantuntemusta.
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus kahdelta eri taholta kun lapsi oli ottanut kotona särkylääkkeitä ja oli koulun terveydenhoitajan tekemän masennustestin mukaan masentunut. Tästähän se riemu repesi. Lastensuojelusta oltiinkin sitten sormi suussa, kun perheestä ei löytynyt mitään ns. "vikaa" tai syytä lapsen masennukselle. Ei alkoholismia, ei huumeita, ei väkivältaa, ei työttömyyttä, ei yhtään mitään, mikä selittäisi lapsen masennuksen. Koulussakin lapsella meni hyvin. Päättivät sitten että syy lapsen masennukseen ja itsetuhoisuuteen on se, että minä, äiti, käyn töissä, jolloin lapsi joutuu olemaan kotona yksin tai veljensä kanssa.... Nyt on sitten todennäköisesti edessä vuosien helvetti lastensuojelun kanssa. Ja papereissa lukee tosiaan että kun äiti käy töissä eikä ehdi olemaan kotona lasten kanssa.
Ikinä ennen en ole joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa ja lapsetkin on jo isoja, toinen lähes täysi -ikäinen ja toinen 15 -vuotias.
Nyt tuli sen verran identtinen tarina omaani nähden, että oikein hämmästyin. Sillä erotuksella, että meillä tämä tapahtui jo useita vuosia sitten. Sinua ei varmaan lohduta, tietää, että itse jouduin myös jättämään työni ennen kuin sossu jätti meidät rauhaan. Minulla oli kaikenlisäksi vuorotyö (sh).
Vierailija kirjoitti:
Ohjata vanhempaa/vanhempia tekemään töitä ja ottamaan vastuuta itse tekemistään lapsista. Selvitellään yhdessä päivähoitopaikan ja työpaikan hankintaan liittyviä asioita.
Tämä on hieman ristiriitaista siihen nähden että täällä jotkut ovat kertoneet kuinka lasu on juuri ollut huolissaan äidin työnteosta kun aikaa ei sitten riittävästi ole sille vuorovaikutukselle.
Minä en ymmärrätätä nykyaikaa ollenkaan. Lapseni olivat pieniä 70-80-luvuilla ja ainakin Helsingissä ja lähikaupungeissa oli mahdollista saada kodinhoitaja esim. lääkärissäkäyntien ajaksi ja meillä oli yksi hoitaja 3 päivää putkeen, kun vanhemmat oli töissä ja lapsilla vesirokko.
Jos lapset olivat kunnallisen päivähoidon piirissä, niin kodinhoitajasta ei maksettu mitään, koska päiväkotimaksu maksettiin ko. lapsesta.
Kannattaa ihan sitä kokoomusta äänestää, että loputkin edut poistetaan.
Onneksi minä pystyn olemaan lastenlasteni hoitajana tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiviikonloput lastensuojelulaitoksessa kuulostaa aika karsealta. Kuka haluaa laittaa lapsensa viikonlopuiksi paikkaan jossa seurana on esim. päihde/huumenuoria? Todella vahingollisia sosiaalisia vaikutuksia.
Oi, oot vähän ulkona aiheesta. Tukiperhe on ihan tavallinen perhe, jolla on lyhyt alan koulutus ja tilaa ottaa vastaan lapsia. Eli vähän kuin serkuille mentäisiin.
Ja niissä lastensuojelulaitoksissa asuu myös ihan tavallisia lapsia, ilman omia ongelmia. Esimerkiksi vanhempien ongelmien vuoksi.
Se ei riitä että osa lapsista laitoksessa on tavallisia. Yhdenkin huumenuoren seura on liikaa. Voidaanko se taata?
Suurin osa laitoksissa olevista "huumenuorista" on vain kannabiksen käytöstä narahtaneita, jotka ovat laitoksessa pari viikkoa, etkä edes tietäisi heidän olevan huumenuoria jos he valehtelisivat ja kukaan muu ei kertoisi. Mites ne sinun lapseasi vahingoittaa?
Ehkä joku ei halua että lapsensa saa vaikutteita mistään laittomasta, edes pilvenpoltosta? Onko se tosiaan liikaa vaadittu lastensuojelulta?
"Tavallisen" lapsen tukiviikonloput ovat tukiperheessä. Ihan tavallisessa, hyvässä perheessä.
Laitoksissa tukiviikonloppuja järjestetään lapsille, joilla on erityisosaamista vaativia ongelmia. Eli niin kuin tuolla ekoissa viesteissä asiaan viitattiin, muu perhe saa levätä ja kerätä voimia.
Jos sulla on "tavallinen" lapsi ilman ongelmia ja lastensuojelun apua haetaan sun jaksamisen vuoksi, lapsi menee aivan tavalliseen tukiperheeseen viikonlopuksi.
Jotenkin näissä kommenteissa tunnutaan etsivän etsimällä vikaa lastensuojelun kaikista työmuodoista, kun on päätetty, että lastensuojelu on pahis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjata vanhempaa/vanhempia tekemään töitä ja ottamaan vastuuta itse tekemistään lapsista. Selvitellään yhdessä päivähoitopaikan ja työpaikan hankintaan liittyviä asioita.
Tämä on hieman ristiriitaista siihen nähden että täällä jotkut ovat kertoneet kuinka lasu on juuri ollut huolissaan äidin työnteosta kun aikaa ei sitten riittävästi ole sille vuorovaikutukselle.
Tässä varmaan tarkoitettiin, että ohjaa vanhempaa tekemään töitä sen kodin ja lapsen eteen.
Noin karrikoidusti: jos lähtötilanne on arki-ei-hallinnassa, rutiinit hukassa, koti sotkussa ja vanhempi makaa passiivisena sohvalla. Tää on vain yksi ongelmatilanteiden tyyppi, mutta ei harvinainen...
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tavalliselle perheelle jolla talous kunnossa ja omiakin tukiverkkoja olemassa (esim.isovanhemmat) lastensuojelulla ei ole kauheasti annettavaa?
Mitäs tekemistä lastensuojelulla onkaan perheen kanssa, jolla on asiat kunnossa? Itselläni on kolme nuorta aikuista ja en ole koskaan ollut missään tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei lastensuojelu ole mikään arkinormi tavallisille perheille.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrätätä nykyaikaa ollenkaan. Lapseni olivat pieniä 70-80-luvuilla ja ainakin Helsingissä ja lähikaupungeissa oli mahdollista saada kodinhoitaja esim. lääkärissäkäyntien ajaksi ja meillä oli yksi hoitaja 3 päivää putkeen, kun vanhemmat oli töissä ja lapsilla vesirokko.
Jos lapset olivat kunnallisen päivähoidon piirissä, niin kodinhoitajasta ei maksettu mitään, koska päiväkotimaksu maksettiin ko. lapsesta.
Kannattaa ihan sitä kokoomusta äänestää, että loputkin edut poistetaan.
Onneksi minä pystyn olemaan lastenlasteni hoitajana tarvittaessa.
Niin tuohon aikaan ei vielä ollut lakia, että vanhempi saa jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan. Laki tullut vasta myöhemmin voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrätätä nykyaikaa ollenkaan. Lapseni olivat pieniä 70-80-luvuilla ja ainakin Helsingissä ja lähikaupungeissa oli mahdollista saada kodinhoitaja esim. lääkärissäkäyntien ajaksi ja meillä oli yksi hoitaja 3 päivää putkeen, kun vanhemmat oli töissä ja lapsilla vesirokko.
Jos lapset olivat kunnallisen päivähoidon piirissä, niin kodinhoitajasta ei maksettu mitään, koska päiväkotimaksu maksettiin ko. lapsesta.
Kannattaa ihan sitä kokoomusta äänestää, että loputkin edut poistetaan.
Onneksi minä pystyn olemaan lastenlasteni hoitajana tarvittaessa.
Onhan tuota edelleen tarjolla.
https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheid…
Vierailija kirjoitti:
https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/sosiaa… Ainakin tuon kuvauksen mukaan kotipalvelussa on kyse nimenomaan neuvomisesta ja aktivoinnista, ei siis siitä että trhtäisiin mitään puolesta?
No ihan konkreettisesti kotipalvelusta tulee henkilö kotiin ja vie lapsesi vaikkapa leikkipuistoon tai mitä apua nyt tarvitsetkin. Varmaan se avun tarve pitää ensin kartoittaa.
Me ollaan kyllä saatu kaupungilta lapsiperheiden kotipalvelua. Hoitaja tulee meille kerran viikossa viemään lapset ulos, ja itse voin vaikka siivota sillä välin. Jonotamme myös tukiperhettä. Emme ole lastensuojelun asiakkaita, eikä ikinä missään ole ollutkaan siitä puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tavalliselle perheelle jolla talous kunnossa ja omiakin tukiverkkoja olemassa (esim.isovanhemmat) lastensuojelulla ei ole kauheasti annettavaa?
Tällaiseenkin perheeseen saattaa syntyä aspergerlapsi, jokta tarvitsee jos jonkinmoista tukitoimea selvitäkseen aikuisuuteen ja pystyäkseen asumaan omillaan.
Mitä aspergerin asiantuntijoita ne lähihoitajat ja sosionomit on?
Ja tukikin tulee muualta. Ei siihen lastensuojelua tarvita.
Täällä tämä lasu taas äänessä. Sit ja ni... näiden varassa ollaan. Ai niin ja kun lapsetkin pitää vanhempien puolta? Kertoo kyllä paljon tilanteesta ja "ammattitaidosta".