Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?

Lastensuojelu käy asiaa tutkimatta sutena kimppuun, jos joku tekee nimettömänä lasun.

Nykyään kyllä tuntuu, että jokatoinen on lasun kohteeksi joutunut. Teini on vaikka normaalia alakuloisempi jonkin aikaa koulussa -> opettaja tekee lasun. Perheessä on normaalia surua ja lapset ovat itkuisia (vaikka mummon kuolema) -> lasu. Joku aivan normaali kodin tapaturma, vaikka kompastut vauva sylissä ja viet varmuuden vuoksi tsekattavaksi -> lasu.

Ja kun se hemmetin lasu ei tee mitään hyödyllistä edes. Juttelee, lässyttää ... Toki joskus on oikeasti huonoja oloja, joista lapset on syytäkin saada tuen pariin. Mutta parina päivänä koulussa murheellinen lapsi, jolla muuten on ollut kaikki aina koulussa/päikyssä hyvin. Oikeasti, lasun paikka?

Jos lapsella on käytöshäiriöitä niin kyllä niitä pitää ensin tutkia terveydenhuollossa, sulkea pois neurologiset syyt, tehdä psykologiset testit ja psykologin haastattelut? Karmeaa lukea miten selkeästi terveydenhuollon piiriin kuuluvat tapaukset on hoidettu lastensuojeluna, eikä lastensuojelusta ole edes ohjattu terveydenhuoltoon? Mitä helvettiä?

Entäs sitten mitä apua voidaan antaa jos oletetaan että lasussa tavoite on lapsen hyvinvointi, perheessä asiat hyvin ja yhteistyö mielessä tavoitteena on lapsen auttaminen? Miten tällaisessa tilanteessa voi sijoitus muualle auttaa lasta? Tuntuu kovin raskaalta vain repiä perhettä hajalle esim. tämän kasvukipuisen teinin tapauksessa. Onko mitään muita keinoja kuin erottaa lapsi perheestään joko sijoitukseen tai väliaikaisesti jos kuitenkin omastakin perheestä löytyy jaksamista tilanteeseen, vain konkreettiset keinot puuttuvat? Saako sieltä jotain konkreettisia toimintamalleja, joita voi koettaa toteuttaa? Vaikka teini perseilee koulussa tee 1. Näin, 2 jos se ei auta niin näin? Varmasti niillä sijoitusperheilläkin on joitakin ohjeistuksia miten toimia lasten kanssa, tuodaanko niitä ensisijaisesti omiin perheisiin? Onko aina syyllisen löydyttävä jostain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitaja ei todellakaan voi olla pätevä arvioimaan perheen tilannetta ainoana paikalla olevsna henkilönä. Paljon terveydenhuollon kirjauksia aikanaan lukeneena muistan että koulutuksen puute näkyi nimenomaan siinä ettei osaa pysyä tilanteessa neutraalina tai kirjata asioita/havaintoja neutraalisti ja asiallisesti. Lääkärin ja lähihoitajan tekstit erotti kaukaa.

Lääkäri ja hoitaja toimivat eri aloilla. Aivan erilaiset lähtökohdat ja työnkuvat, joten ei voi verrata. Lastensuojelu ei edelleenkään ole terveydenhuoltoa, mutta lähihoitajalla on hyvä koulutus sosiaalialalla. Eihän lähihoitaja koskaan yksi arvioi perheen tilannetta. Perhetyöntekijän tehtävä on auttaa ihan käytännön tasolla.

Käytännössä se menee kyllä niin että se heppoisen koulutuksen saanut lähäri tarkkailee pahansuovasti, runoilee mitä haluaa ja päätökset tehdään niiden rustailujen pohjalta perhettä edes tapaamatta.

Päätöksiin saadaan virallisesti pätevä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?

No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.

Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.

Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.

Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.

Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.

Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.

Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.

Hei älä viitsi. Lähihoitajan koulutus on täysi vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on käytöshäiriöitä niin kyllä niitä pitää ensin tutkia terveydenhuollossa, sulkea pois neurologiset syyt, tehdä psykologiset testit ja psykologin haastattelut? Karmeaa lukea miten selkeästi terveydenhuollon piiriin kuuluvat tapaukset on hoidettu lastensuojeluna, eikä lastensuojelusta ole edes ohjattu terveydenhuoltoon? Mitä helvettiä?

Ei ole resursseja. Tai kai se on kuntakohtaista. Täälläpäin ei minnekään psykologille pääse kuin selkeästi itsetuhoinen. Tai ok, riittävän pieni lapsi neuvolan kautta voi päästä. Terveyskeskuksesta ei pääse erikoissairaanhoidon puolelle ilman vahvoja oireita. Masennukseen saa lääkkeet, ei terapiaa.

Ja lasun tontille ei kuulu terveydenhuolto. Joten sinne eivät ohjaa, neuvo, auta.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on käytöshäiriöitä niin kyllä niitä pitää ensin tutkia terveydenhuollossa, sulkea pois neurologiset syyt, tehdä psykologiset testit ja psykologin haastattelut? Karmeaa lukea miten selkeästi terveydenhuollon piiriin kuuluvat tapaukset on hoidettu lastensuojeluna, eikä lastensuojelusta ole edes ohjattu terveydenhuoltoon? Mitä helvettiä?

Valitettavasti se menee myös terveydenhuollossa niin, että jos vaan on jokin sosiaalinen selitys, ei edes tutkita.

Itseltäni kuoli isä, kun olin 14 ja sen jälkeen vielä vuosikymmeniä kaikki mahdolliset oireet lykättiin sen isän kuoleman syyksi.

Endometrioosi oli kuulemma stressioire.

Näköhermontulehdus (kolmekymppisenä) oli vain "surun aiheuttamaa päänsärkyä".

Jne.

Eli siinä vaiheessa kun lapsi on lastensuojelulapsi, voi saman tien heittää hyvästit kunnollisesta terveydenhuollosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.

Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.

Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.

Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.

Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.

Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.

Eerikan isovanhemmat tietää kaikki. Heillä pyöri bisnes juuri noin. Isoäiti sosiaalijohtaja, isoisällä terapiafirma ja veljellä huostaanottolafka.

Ja tottakai pienissä piireissä suppealla alalla kannattaa olla väleissä opiskelukavereiden kanssa. Niin ne työpaikat saadaan.

No ei ollut sitten sukulaisilta hyvää bisnestä, kun annettiin isän hoiviin jäädä, vaikka perusteita huostaanottoon olisi ollut. Ja väärinkäytöksiä on varmaankin ollut, jotka sitten lopulta tulivatkin päivän valoon kammottavalla tavalla. Ei tarkoita, että suurin osa toimisi noin.

Isoäitihän esti sen huostaanoton. Kävi vissiin kunnian päälle, että laatensuojeludynastialta oltaisiin otettu oma lapsi pois. Sen isoäidin sekaantuminen viimeisenä viikonloppuna tappoi ko lapsen. Siinä teille asiantuntemusta.

Mun mielestä pòyristyttävintä on se että lastensuojelusta ei tehdä rikosilmoituksia jos epäillään lapsen joutuneen rikoksen uhriksi. Mikä oikeus heillä on jättää ilmoittamatta poliisille rikosasiasta? Eerika oli täysin pahoinpidelty ja ruhjeilla ja sossu oli kirjannut kaikki mustelmat sinne paperipinoonsa, mutta poliisille ei mennyt tietoa. Sama juttu perheväkivaltatapauksissa ja esimerkiksi tapauksissa joissa maahanmuuttajatytön sukuelimet on silvottu. Ei rikosilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?

No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.

Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.

Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.

Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.

Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.

Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.

Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.

Hei älä viitsi. Lähihoitajan koulutus on täysi vitsi.

Ei suinkaan ole. Paljon riippuu tosin koulusta. Omassani oli vitsit vähissä. Kyllä on hyvä koulutus, vaikka en nyt just perhehoidossa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.

Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.

Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.

Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.

Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.

Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.

Eerikan isovanhemmat tietää kaikki. Heillä pyöri bisnes juuri noin. Isoäiti sosiaalijohtaja, isoisällä terapiafirma ja veljellä huostaanottolafka.

Ja tottakai pienissä piireissä suppealla alalla kannattaa olla väleissä opiskelukavereiden kanssa. Niin ne työpaikat saadaan.

No ei ollut sitten sukulaisilta hyvää bisnestä, kun annettiin isän hoiviin jäädä, vaikka perusteita huostaanottoon olisi ollut. Ja väärinkäytöksiä on varmaankin ollut, jotka sitten lopulta tulivatkin päivän valoon kammottavalla tavalla. Ei tarkoita, että suurin osa toimisi noin.

Isoäitihän esti sen huostaanoton. Kävi vissiin kunnian päälle, että laatensuojeludynastialta oltaisiin otettu oma lapsi pois. Sen isoäidin sekaantuminen viimeisenä viikonloppuna tappoi ko lapsen. Siinä teille asiantuntemusta.

Mun mielestä pòyristyttävintä on se että lastensuojelusta ei tehdä rikosilmoituksia jos epäillään lapsen joutuneen rikoksen uhriksi. Mikä oikeus heillä on jättää ilmoittamatta poliisille rikosasiasta? Eerika oli täysin pahoinpidelty ja ruhjeilla ja sossu oli kirjannut kaikki mustelmat sinne paperipinoonsa, mutta poliisille ei mennyt tietoa. Sama juttu perheväkivaltatapauksissa ja esimerkiksi tapauksissa joissa maahanmuuttajatytön sukuelimet on silvottu. Ei rikosilmoitusta.

Pahoinpitelijäthän selittivät Eerikan itsetuhoiseksi. Ja sosiaalijohtaja-isoäiti peesasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?

No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.

Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.

Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.

Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.

Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.

Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.

Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.

Hei älä viitsi. Lähihoitajan koulutus on täysi vitsi.

Ei suinkaan ole. Paljon riippuu tosin koulusta. Omassani oli vitsit vähissä. Kyllä on hyvä koulutus, vaikka en nyt just perhehoidossa olekaan.

No on. Pelkkä vitsi.

Älä nyt viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Tukiperheen jotka usein hellareita. Vievät lapsen salaa kokouksiinsa..meillä teinin mieli rupesi järkkymään pahasti. Meiltä salaa lapsi yritettiin käännyttää. Sosku ei välittänyt asiasta,mutta lopetimme tukiperhe viikonloput...

Olen kuullut tästä myös, että helluntailaiset toimivat laajasti sijoitusvanhempina ja tukiperheinä. Suoraan sanoen epämiellyttävä ajatus että lapsi joutuu johonkin lahkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!

Ei yhtään mitään! Vähän nopeutettuja sosiaalietuuspäätöksiä mahdollisesti. Varokaa niitä!! Niiden kans ei kannata joutua tekemisiin!

Aika hirveästi on vihaa joidenkin mammojen päässä, vaikka voisi varmaan sunnuntaita viettää vaikka niiden lasten kanssa, etteivät hirviöviranomaiset joudu  kimppuun käymään lastensuojelun tarpeessa. 

Mukava lukea näitä juttuja täältä, kun oma läheinen on nähnyt sen lastensuojelutyön toisen puolen. ''Viattomista'' ja ''normaaleista'' perheistä tulee tappouhkauksia ja nyrkistäkin tulee, vainoamista ja helvetin tekemistä. Mediassa esitetään kovin viatonta, lasun-virkalijahan ei saa mitään yksitäisestä henkilöstä sanoa julkisesti. Jokainen kokee toki olevansa erinomainen kasvattaja, vaikka oma lapsi makaisi päivästä toiseen omissa p**kavaipoissaan, kun vanhemman elämänhallinataidot ovat täysin poissa kuosista ja ''hyödytön ja p**ka sosiaalitantti vaan kiusaa turhaan''.

Sitten tulee Eerika-tapaus ja taas kansa ulvoo, miksei ne pahat sosiaalitantat toimi. Veikkaan, että myöskään Erikan vanhemmat eivät tykänneet sossusta. 

Olette te kyllä... On niin kovin helppoa kertoa se tarina ''omasta näkökulmastaan''.

Vierailija kirjoitti:

Mukava lukea näitä juttuja täältä, kun oma läheinen on nähnyt sen lastensuojelutyön toisen puolen. ''Viattomista'' ja ''normaaleista'' perheistä tulee tappouhkauksia ja nyrkistäkin tulee, vainoamista ja helvetin tekemistä. Mediassa esitetään kovin viatonta, lasun-virkalijahan ei saa mitään yksitäisestä henkilöstä sanoa julkisesti. Jokainen kokee toki olevansa erinomainen kasvattaja, vaikka oma lapsi makaisi päivästä toiseen omissa p**kavaipoissaan, kun vanhemman elämänhallinataidot ovat täysin poissa kuosista ja ''hyödytön ja p**ka sosiaalitantti vaan kiusaa turhaan''.

Sitten tulee Eerika-tapaus ja taas kansa ulvoo, miksei ne pahat sosiaalitantat toimi. Veikkaan, että myöskään Erikan vanhemmat eivät tykänneet sossusta. 

Olette te kyllä... On niin kovin helppoa kertoa se tarina ''omasta näkökulmastaan''.

Erikan isoäiti on sosiaalitantti, sosiaalijohtaja. Hän esti huostaanoton ja lastensuojelu totteli. Eli sosiaalitanttien tuplamoka oli se Erikan kuolema.

Suurin ongelma on se että käytännössä se lähihoitaja on ainut joka kunnolla tapaa, kartoittaa ja havainnoi perheen tilanteen. Ja kiireinen sosiaalityöntekijä toimii lähinnä kumileimasimena ja vahvistaa kaiken perehtymättä ja tapaamatta perhettä itse lainkaan. Käytännössä sille lähärille on siis ulkoistettu ihan hitosti sellaista valtaa johon hänellä ei ole koulutusta. Itse olisin paljon levollisemmalla mielellä jos tietäisin että lapsen asiat käsittelee ja meille kotiin tulee havainnoimaan nimenomaan sosiaalityöntekijä. Jotain ongelmia tässä on selkeästi ollutkin, kun pätevyysvaatimuksia on vastikään tiukennettu.

Jos omasta lapsesta tehdään ilmoitus niin kyllä kai jokainen normaali vanhempi haluaa selvittää mistä on kyse. Tekee yhteistyötä lastensuojelun kanssa ja miettii, että onko jotain oikeasti vialla. Eihän tuossa ole mitään aihetta alkaa loukaantua itsensä takia, kun on kyse siitä omasta rakkaasta lapsesta. Jos jotain hälyyttävää löytyy, niin järkevä vanhempi ottaa avun vastaan ja on yhteistyökykyinen. Jos taas ilmoitus on aiheeton, vanhempi selvittää senkin asiallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on se että käytännössä se lähihoitaja on ainut joka kunnolla tapaa, kartoittaa ja havainnoi perheen tilanteen. Ja kiireinen sosiaalityöntekijä toimii lähinnä kumileimasimena ja vahvistaa kaiken perehtymättä ja tapaamatta perhettä itse lainkaan. Käytännössä sille lähärille on siis ulkoistettu ihan hitosti sellaista valtaa johon hänellä ei ole koulutusta. Itse olisin paljon levollisemmalla mielellä jos tietäisin että lapsen asiat käsittelee ja meille kotiin tulee havainnoimaan nimenomaan sosiaalityöntekijä. Jotain ongelmia tässä on selkeästi ollutkin, kun pätevyysvaatimuksia on vastikään tiukennettu.

Sosiaalityöntekijä sinne kotiin tuleekin, jos on tarve selvittää tilannetta tarkemmin. Ei sinne tule perhetyöntekijää ellei sellaista apua teille haeta. Perhetyöntekijä voi olla koulutukseltaan muukin kuin lähihoitaja.