Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.
Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.
Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.
Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.
Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.
Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.
Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.
Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.
Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.
Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.
Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.
Eerikan isovanhemmat tietää kaikki. Heillä pyöri bisnes juuri noin. Isoäiti sosiaalijohtaja, isoisällä terapiafirma ja veljellä huostaanottolafka.
Ja tottakai pienissä piireissä suppealla alalla kannattaa olla väleissä opiskelukavereiden kanssa. Niin ne työpaikat saadaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että tavalliselle perheelle jolla talous kunnossa ja omiakin tukiverkkoja olemassa (esim.isovanhemmat) lastensuojelulla ei ole kauheasti annettavaa?
Mitäs tekemistä lastensuojelulla onkaan perheen kanssa, jolla on asiat kunnossa? Itselläni on kolme nuorta aikuista ja en ole koskaan ollut missään tekemisissä lastensuojelun kanssa. Ei lastensuojelu ole mikään arkinormi tavallisille perheille.
Se on arkinormia av-perheille. Oikeastaan ihan loogista. Kertoohan se jotain vanhemmuudesta, jos vapaaehtoisesti notkutaan suomen saastaisimmassa keskustelukulttuurissa kun saman ajan voisi käyttää perheen hyväksi.
Vielä tuosta epäpätevyydestä. Aiemmin ls-sossua on voinut sijaistaa lähes kuka vain, usein sosionomit. Tämä on johtanut puutoksiin lain tuntemuksessa ja työn laadussa epäilemättä. Meininki ollut kuin villissä lännessä. Viime vuonna voimaan tulleen ammatillisen kelpoisuuslain mukaan nykyisin voi sijaiseksi ottaa ainoastaan sos.työn opiskelijoita, joilla tietty määrä opintoja alla, mm. perus ja aineopinnot sekä harjoittelut käytynä. Tämä toivottavasti vaikuttaa sosiaalityön toteutuksen laatuun jo nyt ja tulevaisuudessa.
Hesassa tietoa saa katsomalla www.perheentuki.fi- sivustosta. Lapselle voi hakea tukiperhettä esim. kerran kuukaudessa viikonlopuksi, Kotiin saa ihan konkreettista apua esim. jos vanhemmat ovat väsyneitä.
Yhdessä perheen kanssa mietitään parasta vaihtoehtoa, jolla perhe pääsee hankalan vaiheen yli. Päätökset tehdään yhdessä perheen kanssa.
Salattujen elämien ja 7- lehden antama kuva lastensuojelusta on kaukana todellisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen syvä rintaääni kirjoitti:
Esimerkiksi rahallista tukea arjen hankintoihin lapsen harrastuksiin jne. .
Mahdollista saada lapsi päivähoitoon vanhemman jaksamisen tukemiseksi, jos on ongelmia jaksamisen kanssa, vaikkei olisikaan töissä.Käytännössä apua saa.
Tietysti jos ei ole omat asiat kunnossa, voi olla että tuntuu syynäämiseltä ja pakottamiselta lastensuojelun toimet. Sitähän se toki osittain onkin. Vaikkakin perusteltua.
Rahallinen tuki ei kyllä sossussa tule lastensuojelusta.
Suomessa on päivähoitolaki jonka mukaan kaikki halukkaat pääsevät päivähoitoon joka tapauksessa. Ei tod tarvita lastensuojelua.
Hoitomaksut voidaan maksaa. Lisäksi lastensuojelu voi harkinnanvaraisesti kustantaa lasten harrastuksia, maksaa tukipalveluita, auttaa vanhempia raha-asioissa ohjaamalla. Kaikkea, mitä peruslaskelmat ei kata, mutta katsotaan tukevan lapsen hyvinvointia.
Ei. Tuokn kaiken voi saada muualtakin sosiaalitoimesta.
Ja se aika mikä siinä tätien kanssa tuhraantuu vapauttaa kyllä satakerroin hankkimaan ne rahat muualta.
Ja raha-asioihin saa opastusta esim velkaneuvonnasta ja marttaliitosta.
Eli tod ei tarvitse lastensuojelua tuollaiseen. Eikä kannata käyttää.
Miten saat sen muualta sosiaalitoimesta? Etenkin kun järjestelmä on jäykistynyt Kela -siirron myötä. Onnea yritykseen, mutta voi olla ettei tunnisteta lapsen tilannetta tai erityisiä tarpeita, etenkin jos rahat menevät vaikkapa velkojen maksuun, joita ei tt-tuessa huomioida lainkaan menona.
Ei se lapsi siihen kuole, jos ei saa soittaa selloa tms.
Lapsen ehdottomasti suurin etu on olla joutumatta tuonne koneistoon. Joka ei tod tunnista kenenkään muun kuin omat tarpeensa.
Polo10 kirjoitti:
Hesassa tietoa saa katsomalla www.perheentuki.fi- sivustosta. Lapselle voi hakea tukiperhettä esim. kerran kuukaudessa viikonlopuksi, Kotiin saa ihan konkreettista apua esim. jos vanhemmat ovat väsyneitä.
Yhdessä perheen kanssa mietitään parasta vaihtoehtoa, jolla perhe pääsee hankalan vaiheen yli. Päätökset tehdään yhdessä perheen kanssa.
Salattujen elämien ja 7- lehden antama kuva lastensuojelusta on kaukana todellisuudesta.
Tukiperheen saadakseen ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas.
Myöskään kotipalvelua saadakseen ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas.
Älkää jakako täällä koko ajan väärää tietoa! Seiska ja Salkkaritkin näyttää tietävän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.
Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.
Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.
Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.
Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.
Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.
Eerikan isovanhemmat tietää kaikki. Heillä pyöri bisnes juuri noin. Isoäiti sosiaalijohtaja, isoisällä terapiafirma ja veljellä huostaanottolafka.
Ja tottakai pienissä piireissä suppealla alalla kannattaa olla väleissä opiskelukavereiden kanssa. Niin ne työpaikat saadaan.
No ei ollut sitten sukulaisilta hyvää bisnestä, kun annettiin isän hoiviin jäädä, vaikka perusteita huostaanottoon olisi ollut. Ja väärinkäytöksiä on varmaankin ollut, jotka sitten lopulta tulivatkin päivän valoon kammottavalla tavalla. Ei tarkoita, että suurin osa toimisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.
Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.
Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.
Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.
Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.
Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.
Eerikan isovanhemmat tietää kaikki. Heillä pyöri bisnes juuri noin. Isoäiti sosiaalijohtaja, isoisällä terapiafirma ja veljellä huostaanottolafka.
Ja tottakai pienissä piireissä suppealla alalla kannattaa olla väleissä opiskelukavereiden kanssa. Niin ne työpaikat saadaan.
No ei ollut sitten sukulaisilta hyvää bisnestä, kun annettiin isän hoiviin jäädä, vaikka perusteita huostaanottoon olisi ollut. Ja väärinkäytöksiä on varmaankin ollut, jotka sitten lopulta tulivatkin päivän valoon kammottavalla tavalla. Ei tarkoita, että suurin osa toimisi noin.
Isoäitihän esti sen huostaanoton. Kävi vissiin kunnian päälle, että laatensuojeludynastialta oltaisiin otettu oma lapsi pois. Sen isoäidin sekaantuminen viimeisenä viikonloppuna tappoi ko lapsen. Siinä teille asiantuntemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lastensuojelun kanssa työn kautta jatkuvasti yhteysissä ollessani, olen ymmärtänyt sen ettei isolla osalla vanhemmista ole MINKÄÄNLAISTA realistista käsitettä siitä, mikä olisi parasta lapsille. Vanhemmat ovat aivan pihalla. Onni on se, että saavat apua.
No sitten vaan lapset huostaan eikös niin?
Helvetin hieno asenne sulla asiakkaisiisi.
Itse olen kiintymyssuhdeteoriat jutellut perhetyöntekijöiden ja lastensuojelun kanssa, mutta oli täysin selvää että heidän oli hyvin vaikeaa ymmärtää miksi en aina suhdekriisissä toiminut lasten kannalta optimaalisesti vaikka teoreettinen ymmärrykseni asiasta olikin korkealla tasolla.
Lue traumapsykologiaa ehkä saatat oppiakin jotain.
Tässä on hyvä esimerkki siitä miten lastensuojelu toimii. Se tarjoaa kyllä konkreettista apua - LAPSELLE. Lastensuojelu toimii nimensä mukaisesti. Tunnen muutamia huostaanotettuja lapsia. EI, lastenkoti ei kenenkään heistä mielestä ollut kovin kiva paikka, mutta kaikkien mielestä se oli parempi kuin koti.
Lainaamassani tekstissä kirjoittaja kertoo käyttäyneensä väärin lapsiaan kohtaan, mutta silti hänen suhdekriisinsä ja oikeus lapsiinsa on hänen omasta mielestään tärkeämpää kuin se että lapset voivat hyvin.
Hyvin harva pystyy myöntämän ettei kykene huolehtimaan lapsistaan juuri nyt. Siksi lastensuojelu on olemassa.
Joo no siinä mielessä saatat olla oikeassa että lapset olisi toki pitänyt ottaa heti huostaan.
Tuossa tapauksessa olisi saattanut vaan käydä niin että lasten huostaanotto olisi hajoittanut ne mielenterveyden rippeet joilla tuossa pelattiin, ja huostaanotosta olisi tullut pitkä ja pysyvä.
Ja sekö olisi sitten ollut lapsen paras se?
Todellisuudessa huostaanotostakin keskusteltiin, mutta nähtiin lasten parhaaksi että siihen ei alettu, ja nyt meillä on tavallisen tylsää eroperhe-elämää ja lapset omassa kodissaan tuttujen epätäydellisten vanhempiensa kanssa.
Vaikka kuinka olet lastensuojelija, niin vanhemman mielenterveys ei korjaannu sillä että sinä käsket ja sinä teet toimenpiteitä. Se korjaantuu sillä että vanhemmalla on aikaa ja resursseja korjata itse itseään.
Vaikka puhutaan kauniisti perheen tukemisesta, niin käytännössä lastensuojelu on pelkästään sitä että otetaanko lapsi pois, ja missä vaiheessa: lapsen paras saattaisi olla esimerkiksi kotona oleminen silloin kun vanhempi saa todellista apua ja tukea, mutta sitähän teiltä ei tipu, kuten tämäkin keskustelu osoittaa kokonaisuudessaan.
Jos se vanhemman mielenterveysongelma heijastuu lapseen esimerkiksi lyömisinä tai tämän hoivan laiminlyöntinä on lapsen etu erottaa tämä vanhemmasta. Mikäli vanhemman mielenterveys saadaan tasaantumaan ja tämä ei enää kohtele omaa lastaan kaltoin, voi lapsi toki palata kotiin. Lastensuojelu ei hoida mielenterveyttä, siihen tarvitaan mielenterveyspalveluja, joita vanhempi voi käyttää tai olla käyttämättä.
Upeasti menit heti olettamaan että lapsia pahoinpideltiin.
Tietynlaisiin tilanteisiin lastensuojelun puuttuminen ei auta vaan on lisäkapula rattaisiin.
Sinä et tietenkään tätä kykene myöntämään, mutta kokeile joskus huviksesi miettiä sitä että kukaan ihminen missään ammatissa ei ole erehtymätön ja 100 % tarpellinen koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ne perhekodit yms on kaikki jossain Pohjois-Suomessa. Tukiaisilla perustettuja yrityksiä.
Tai jos ovat etelässä, ovat kv terveysjättien yrityksiä.
Tuottoisaa bisnestä, jolla moninaiset lonkerot syvällä sosiaalitoimessa ja terveydenhuollossa.
Tämä on tuottoisaa bisnestä niille yksityisille toimijoille, ei kunnille tai sosiaalityöntekijöille varsinkaan. Heillä paineena hoitaa apua tarvitsevien asiat oikein, muutoin voi seurata syytteet virkavirheestä. Kuormittavaa työtä eri intressien ja surkeiden resurssien ristipaineessa. Palkkakin akateemiselle surkea, joten kutsumustyönä menee.
Monilla sossuilla on sukulaisilla niitä bisneksiä. Tyyliin musiikkiterapiaa tarjoaa aviomiehen firma... tai veljellä on perhekoti. Tai sitten sen perhekodin omistaa entinen opiskelukaveri.
Tunnetko montakin? Miten sos.tt. hyötyisi opiskelukaverin rahallisesta menestyksestä? Kunnat kilpailuttavat toimijat (valitettavasti halvalla ei saa aina parasta), siinä ei paljon rivisossun mielipide paina. Hohhoijaa näitä salaliittoteorioita oikeesti. Nykyisin myös kilpailutuslain perusteella tutkitaan tarkkaan kytköksiä toimeksiannoissa (niinkuin olette voineet lehdistä lukea), vaikeaa alkaa olla ujuttaa verorahoja omiin taskuihin.
Eerikan isovanhemmat tietää kaikki. Heillä pyöri bisnes juuri noin. Isoäiti sosiaalijohtaja, isoisällä terapiafirma ja veljellä huostaanottolafka.
Ja tottakai pienissä piireissä suppealla alalla kannattaa olla väleissä opiskelukavereiden kanssa. Niin ne työpaikat saadaan.
No ei ollut sitten sukulaisilta hyvää bisnestä, kun annettiin isän hoiviin jäädä, vaikka perusteita huostaanottoon olisi ollut. Ja väärinkäytöksiä on varmaankin ollut, jotka sitten lopulta tulivatkin päivän valoon kammottavalla tavalla. Ei tarkoita, että suurin osa toimisi noin.
Isoäitihän esti sen huostaanoton. Kävi vissiin kunnian päälle, että laatensuojeludynastialta oltaisiin otettu oma lapsi pois. Sen isoäidin sekaantuminen viimeisenä viikonloppuna tappoi ko lapsen. Siinä teille asiantuntemusta.
Näinpä. On kuitenkin tylsää, että yksittäistapauksen perusteella pidetään tällaista menoa normina. Eiköhän noita joka ammattiryhmään mahdu, vrt. tapaus Aarnio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun näitä lastensuojelijoita pyörii, niin voisiko heistä joku avata kaksoisrangaistuksen toimivuutta lastensuojelussa.
Kaksoisrangaistus on siis se että äidin työttömyys ei ole hyvä, mutta että äidin työnteko myös johtaa lasten ongelmiin.
Kuinka teilla analysoidaan esimerkiksi sitä, mistä asioista on syytä huolestua, ja mikä taas on epäilyksen alle joutuneen ihmisen normaalia käytöstä? Näistä nyt esimerkiksi juuri työttömyys ja työnteko: töitään tai työttömyyttään kun harvempi ihminen pääsee täysin mielensä mukaan sanelemaan suhdanteiden vaihdellessa.
Vähän ohis, mutta viranomaiset ovat kuin anoppini: Hoidin lapsia kotona, niin hän sanoi, että kyllä kunnon äiti menee töihin, että eläminen ei ole hänen poikansa varassa. sitten menin töihin, niin hän sanoi, että kunnon äiti hoitaa lapsensa kotona.
HUOH
Vuosia sitten, kun mieheni kuoli lasten ollessa pieniä sain apua lastensuojelusta. Lapseni saivat tukiperheen ja minä mahdollisuuden levätä. Ei minua mitenkään tarkkailtu tai arvosteltu...sain tarvitsemaani apua. Ikävä, että tukiperheistä on niin kova pula, varsinkin Helsingissä.Toivottavasti täällä kirjoittavista joillain olisi mahdollisuus tutustua ko toimintaan, koska tukiperhetoiminnalla on iso merkitys vaikeissa tilanteissa. Sitä kautta näkisi myös oikeasti, miten homma toimii. Minut poistettiin välittömästi asiakkuudesta, kun en enää apua tarvinnut. Tuolloinkin oli jonoa tukiperheisiin ja sossut oli aika ylityöllistettyjä. Tuskin tilanne on nyt helpottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi adoptiolasta ja sen prosessin jälkeen en usko, että eses yksi sadasta sosiaalityöntekijästä käy ihan täysillä.
Pela on järjestönä täysin järjetön. Siis toiminnoissa ja prosesseissa ei oikeasti järjen häivääkään ja se työntekijöiden käytös... siis sellaista kyykytystä, että oksat pois. Ja heillä siis asiakkaina niitä vanhempina, jotka on jo läpäisseet sen prosessin. Miten mahtavatkaan kohdella vanhempia jotka ovat ls-perheitä... puistatus.
Ja se adoptioneuvonnan antanut henkilö sitten. Iso osa tapaamisista jauhoi sitä, että miten sosiaalityöntekijöitä ei arvosteta ja miten häneöläkin sentään korkeakoulutus.
Vika tapaaminen käsitteli meidän koiraa. Että miksi se on niin takkuinen ja että pitääkö siitä päätellä, ettemme jaksaisi lasta. Koira vaan sattui olemaan pitkässä karvassa juuri enne trimmiä. Tätönen näki koiranturkissa syviä merkityksiä...
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
Juuri tällaiseen tilanteeseen saatiin apua. Sosiaalityöntekijä lähti mukaan selvittämään asioita. Koulussa alettiin ottaa mm kiusaaminen tosissaan , kun sossu oli topakkana.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Jos se vanhemman mielenterveysongelma heijastuu lapseen esimerkiksi lyömisinä tai tämän hoivan laiminlyöntinä on lapsen etu erottaa tämä vanhemmasta. Mikäli vanhemman mielenterveys saadaan tasaantumaan ja tämä ei enää kohtele omaa lastaan kaltoin, voi lapsi toki palata kotiin. Lastensuojelu ei hoida mielenterveyttä, siihen tarvitaan mielenterveyspalveluja, joita vanhempi voi käyttää tai olla käyttämättä.