Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa: mitä APUA lastensuojelu voi antaa perheelle?
21.10.2017 |
Ymmärrän että lastensuohelua tarvitaan valvomaan lasten oikeuksia, mutta kiinnostaa kuulla kokemuksia siitä millaista oikeaa apua sieltä voi todella saada perheelle? Apu ei ole kartoitusta, kyselyä, valvontaa, kokoustamista tai kirjaamista vaan aitoa jeesiä perheen arkeen ja tukea lapselle ja vanhemmille. Kertokaa!
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Jos lastensuojelussa käsitellään esim neurologisia tapauksia niin pitäisi olla terveydenhuollon koulutus.
Ja älä nyt viitsi lässyttää lähihoitajan koulutuksen tasosta kun kyse on perheiden tulevaisuudesta.
Ei lastensuojelussa käsitellä terveydellisiä asioita. Voidaan kyllä ohjata tutkimuksiin. Lähihoitaja on saanut laajan koulutuksen ja osaa auttaa perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti syytä etsitään aina perheen sisältä, oli nuoren ongelma mikä hyvänsä. Meilläkin nuoren masennuksen laukaisi koulukiusaaminen. Tähän ei koskaan apua saatu kuitenkaan sossun kautta, tilanne loppui vasta ysin päätyttyä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Jos lastensuojelussa käsitellään esim neurologisia tapauksia niin pitäisi olla terveydenhuollon koulutus.
Ja älä nyt viitsi lässyttää lähihoitajan koulutuksen tasosta kun kyse on perheiden tulevaisuudesta.
Ei lastensuojelussa käsitellä terveydellisiä asioita. Voidaan kyllä ohjata tutkimuksiin. Lähihoitaja on saanut laajan koulutuksen ja osaa auttaa perheitä.
Älä viitdi. Lähihoitajalla ei ole mitään valmiuksia tuohon.
Ja kyllä siellä käsitellään terveydellisiä seikkoja. Kun esim käytöksessä on ongelmia niin pitäisi olla valmiudet selvittää johtuuko ne mistä.
Sen sijaan laatensuojelun mielestä syy on aina perheessä. Tiedän jopa adoptioperheitä, joilla siis lapsella ties mitä mättöä aiemmassa elämässä ja kas kummaa, taas sitä syytä haetaan yksiselitteisesti siitä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti syytä etsitään aina perheen sisältä, oli nuoren ongelma mikä hyvänsä. Meilläkin nuoren masennuksen laukaisi koulukiusaaminen. Tähän ei koskaan apua saatu kuitenkaan sossun kautta, tilanne loppui vasta ysin päätyttyä itsestään.
Meillä taas apua juuri tuohon saatiin lastensuojelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Jos lastensuojelussa käsitellään esim neurologisia tapauksia niin pitäisi olla terveydenhuollon koulutus.
Ja älä nyt viitsi lässyttää lähihoitajan koulutuksen tasosta kun kyse on perheiden tulevaisuudesta.
Ei lastensuojelussa käsitellä terveydellisiä asioita. Voidaan kyllä ohjata tutkimuksiin. Lähihoitaja on saanut laajan koulutuksen ja osaa auttaa perheitä.
Älä viitdi. Lähihoitajalla ei ole mitään valmiuksia tuohon.
Ja kyllä siellä käsitellään terveydellisiä seikkoja. Kun esim käytöksessä on ongelmia niin pitäisi olla valmiudet selvittää johtuuko ne mistä.
Sen sijaan laatensuojelun mielestä syy on aina perheessä. Tiedän jopa adoptioperheitä, joilla siis lapsella ties mitä mättöä aiemmassa elämässä ja kas kummaa, taas sitä syytä haetaan yksiselitteisesti siitä perheestä.
Ei meillä ole syyllistetty vanhempia. Ollaankohan maailman ainoa perhe, johon lastensuojelu on tuonut ainoastaan positiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Jos lastensuojelussa käsitellään esim neurologisia tapauksia niin pitäisi olla terveydenhuollon koulutus.
Ja älä nyt viitsi lässyttää lähihoitajan koulutuksen tasosta kun kyse on perheiden tulevaisuudesta.
Ei lastensuojelussa käsitellä terveydellisiä asioita. Voidaan kyllä ohjata tutkimuksiin. Lähihoitaja on saanut laajan koulutuksen ja osaa auttaa perheitä.
Älä viitdi. Lähihoitajalla ei ole mitään valmiuksia tuohon.
Ja kyllä siellä käsitellään terveydellisiä seikkoja. Kun esim käytöksessä on ongelmia niin pitäisi olla valmiudet selvittää johtuuko ne mistä.
Sen sijaan laatensuojelun mielestä syy on aina perheessä. Tiedän jopa adoptioperheitä, joilla siis lapsella ties mitä mättöä aiemmassa elämässä ja kas kummaa, taas sitä syytä haetaan yksiselitteisesti siitä perheestä.
Ei meillä ole syyllistetty vanhempia. Ollaankohan maailman ainoa perhe, johon lastensuojelu on tuonut ainoastaan positiivisia asioita.
Tai sitten olet vain valehteleva sossu.
Kotipalvelun työntekijänä saan kuulla perheiltä aika sensuroimatonta palautetta perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden toiminnasta. Olen huomannut, että osa perheistä kokee aika tavallisetkin asiat kontrollointina ja syyllistyy helpommin kuin toiset. Jos esimerkiksi perhetyöntekijä on kysynyt lapsilta mitä he ovat syöneet aamupalaksi, luulevat jotkut vanhemmat että kyseessä on kyttäys ruuanlaadusta, vaikka työntekijät vain juttelevat small-talkia lasten kanssa. Peruspositiiviset vanhemmat eivät ota nokkiinsa vaikka keskustelu menisi hyvin henkilökohtaiseksi.
Sekin tuntuu erikoiselta, että meiltä kysytään hirveästi neuvoja joihinkin arkisiin kasvatustilanteisiin, mutta sitten niille perhetyöntekijöille ei uskalleta sanoa mitään, vaikka niissä asioissa auttaminen on heidän työtään. Välillä miettii mitä sellaista vanhempien elämässä on tapahtunut, että ensimmäinen selkärangasta tuleva reaktio on epäluulo ja epäluottamus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Käsität tahallaan väärin. Ei tässä ole muuta perusoletusta, kuin että kaikilla lapsilla ei asiat ole hyvin ja harvoin tästä ilmoitusta itse tehdään. Myös häpeä aiheeseen liittyen on suuri. Ei vaikeuksia aina edes tiedosteta, kyse ei ole piilottelusta. Suurimmalla osalla ongelmia ei ole, niitä kuitenkin joillakin on ja täten on pakko seuloa tilanteita jotenkin. Sinulle voi tulla yllätyksenä, että ihmisten elämäntilanteet ja voimavarat vaihtelevat, tämä ei tarkoita heikkoutta tai kykenemättömyyttä. Joskus elämässä voi tarvita tukea/ apua. Ei se, että hakee tai vastaanottaa sitä tarkoita, ettei haluaisi lapsilleen hyvää, päin vastoin. Ja yleensä vanhemmat haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Käsität tahallaan väärin. Ei tässä ole muuta perusoletusta, kuin että kaikilla lapsilla ei asiat ole hyvin ja harvoin tästä ilmoitusta itse tehdään. Myös häpeä aiheeseen liittyen on suuri. Ei vaikeuksia aina edes tiedosteta, kyse ei ole piilottelusta. Suurimmalla osalla ongelmia ei ole, niitä kuitenkin joillakin on ja täten on pakko seuloa tilanteita jotenkin. Sinulle voi tulla yllätyksenä, että ihmisten elämäntilanteet ja voimavarat vaihtelevat, tämä ei tarkoita heikkoutta tai kykenemättömyyttä. Joskus elämässä voi tarvita tukea/ apua. Ei se, että hakee tai vastaanottaa sitä tarkoita, ettei haluaisi lapsilleen hyvää, päin vastoin. Ja yleensä vanhemmat haluavat.
Mitä apua se lastensuojelu antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelun työntekijänä saan kuulla perheiltä aika sensuroimatonta palautetta perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden toiminnasta. Olen huomannut, että osa perheistä kokee aika tavallisetkin asiat kontrollointina ja syyllistyy helpommin kuin toiset. Jos esimerkiksi perhetyöntekijä on kysynyt lapsilta mitä he ovat syöneet aamupalaksi, luulevat jotkut vanhemmat että kyseessä on kyttäys ruuanlaadusta, vaikka työntekijät vain juttelevat small-talkia lasten kanssa. Peruspositiiviset vanhemmat eivät ota nokkiinsa vaikka keskustelu menisi hyvin henkilökohtaiseksi.
Sekin tuntuu erikoiselta, että meiltä kysytään hirveästi neuvoja joihinkin arkisiin kasvatustilanteisiin, mutta sitten niille perhetyöntekijöille ei uskalleta sanoa mitään, vaikka niissä asioissa auttaminen on heidän työtään. Välillä miettii mitä sellaista vanhempien elämässä on tapahtunut, että ensimmäinen selkärangasta tuleva reaktio on epäluulo ja epäluottamus...
Luottamus pitää ansaita.
Lastensuojelu ei varsinasesti ole panostanut imagonsa kohottamiseen tai sen luottamuksen rakentamiseen.
Olet joko naiivi tai vittuilet. Vain täydellinen idiootti lörpöttää lastensuojelulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperilla on jotain mitä pitäisi ehkä tarjota jos olisi rahaa, mutta käytännössä on vain huostaanotto.
Huostaanotto se vasta kallista onkin.
Sen takia niitä muita mitä pitäisi olla ei ole, koska kaikki rahat menee huostaanottoihin.
Ei. Huostaanottoja suositaan juurikin siitä syystä, että jokaisesta huostaanotetusta lapsesta kaupunki saa valtiolta rahaa. Se on siis hyvin kannattavaa kaupungille ja lasut ovat asiasta perillä.
Joi, mutta huostaanotetun lapsen sijoitukseen ja kuluihin se summa aika tehokkaasti palaakin. Kallista lystiä.
Lastensuojeludynastioita ei se kiinnosta.
Eerikankin isän äiti sosiaalijohtaja, isä myy kunnille terapiapalveluja ja veli pyörittää huostaanottolaitoksia. Kaikken etu se että asiakasainesta pyörii rattaissa.
Mäkin olen nähnyt jotain ihmeellisiä kytköksiä lastensuojelun ja asiakkaan välillä esim. jos sijoitusperheellä ja asiakasperheellä on jotain sukulaisuus suhdetta, kaukaistakin se voi tarkoittaa sitä että lapsen sijoituksilla kääritään kaikille osapuolille lisää rahaa lastensuojelulla, sijoituksilla ja huostaanotolla.
Sehän on lapselle vaan hyväksi, jos pääsee tuttuun sijaisperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelun työntekijänä saan kuulla perheiltä aika sensuroimatonta palautetta perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden toiminnasta. Olen huomannut, että osa perheistä kokee aika tavallisetkin asiat kontrollointina ja syyllistyy helpommin kuin toiset. Jos esimerkiksi perhetyöntekijä on kysynyt lapsilta mitä he ovat syöneet aamupalaksi, luulevat jotkut vanhemmat että kyseessä on kyttäys ruuanlaadusta, vaikka työntekijät vain juttelevat small-talkia lasten kanssa. Peruspositiiviset vanhemmat eivät ota nokkiinsa vaikka keskustelu menisi hyvin henkilökohtaiseksi.
Sekin tuntuu erikoiselta, että meiltä kysytään hirveästi neuvoja joihinkin arkisiin kasvatustilanteisiin, mutta sitten niille perhetyöntekijöille ei uskalleta sanoa mitään, vaikka niissä asioissa auttaminen on heidän työtään. Välillä miettii mitä sellaista vanhempien elämässä on tapahtunut, että ensimmäinen selkärangasta tuleva reaktio on epäluulo ja epäluottamus...
Luottamus pitää ansaita.
Lastensuojelu ei varsinasesti ole panostanut imagonsa kohottamiseen tai sen luottamuksen rakentamiseen.
Olet joko naiivi tai vittuilet. Vain täydellinen idiootti lörpöttää lastensuojelulle.
Onkohan kukaan koskaan tutkinut kummassa lapset voivat paremmin, perheessä missä luottamus pitää ansaita, vai perheessä missä luotetaan muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotipalvelun työntekijänä saan kuulla perheiltä aika sensuroimatonta palautetta perhetyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden toiminnasta. Olen huomannut, että osa perheistä kokee aika tavallisetkin asiat kontrollointina ja syyllistyy helpommin kuin toiset. Jos esimerkiksi perhetyöntekijä on kysynyt lapsilta mitä he ovat syöneet aamupalaksi, luulevat jotkut vanhemmat että kyseessä on kyttäys ruuanlaadusta, vaikka työntekijät vain juttelevat small-talkia lasten kanssa. Peruspositiiviset vanhemmat eivät ota nokkiinsa vaikka keskustelu menisi hyvin henkilökohtaiseksi.
Sekin tuntuu erikoiselta, että meiltä kysytään hirveästi neuvoja joihinkin arkisiin kasvatustilanteisiin, mutta sitten niille perhetyöntekijöille ei uskalleta sanoa mitään, vaikka niissä asioissa auttaminen on heidän työtään. Välillä miettii mitä sellaista vanhempien elämässä on tapahtunut, että ensimmäinen selkärangasta tuleva reaktio on epäluulo ja epäluottamus...
Luottamus pitää ansaita.
Lastensuojelu ei varsinasesti ole panostanut imagonsa kohottamiseen tai sen luottamuksen rakentamiseen.
Olet joko naiivi tai vittuilet. Vain täydellinen idiootti lörpöttää lastensuojelulle.
Onkohan kukaan koskaan tutkinut kummassa lapset voivat paremmin, perheessä missä luottamus pitää ansaita, vai perheessä missä luotetaan muihin ihmisiin.
Ja lisää virtuilua. Noin se luottamus asaitaan.
Lapset voivat hyvin perheessä, jossa vanhemmat on aikuisia ja puolustavat perhettään. Luottavainen naiivi lörppö eikoskaan ole hyvä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamus todellakin ansaitaan, se ei tule kenellekään puhtaasti virka-aseman perusteella.
Näissä keskusteluissa ihmetyttää että ilmeisesti ainakin täällä keskustelevat lastensuojelun ihmiset ovat erehtymättömiä ja täydellisen luotettavia - omasta mielestään.
Tuollaisella asenteella te saatte ne epäluuloiset asioitaan peittelevät asiakkaat joita odotattekin, ja sitten tullaan tänne haukkumaan minkälaisen pohjasakan kanssa sitä ollaan tekemisissä.
Rikka, malka, mitäs näitä nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mitä apua voi saada lapselle sellainen perhe, jolla on hyvät tulot, omistusasunnot, jaksamista omasta takaa pitää elämä aisoissa, mutta teinillä nyt vain sattuu olemaan vittumainen luonne ja tulee kiusatuksi koulussa? Opettaja teki ilmoituksen kun oli tönimistapaus koulussa. Oma lapsi ei ole se helpoin, mutta ei kuitenkaan mikään hirviö. Tavallinen teini, joka testaa rajojaan ja on aina ollut opettajan silmätikkuna koulusta riippumatta. Itse uskon, että fiksu poika kyllä kasvaa ulos tuostakin vaiheesta että pitää kaikki "ottaa niin raskaasti". Itse en usko, että perheestämme löytyy tarvetta saada apua suuremmin, mutta lapselle tämä tietysti on kohdistettu. Mitä apua sieltä tällaiseen tilanteeseen voi saada. Ei kauheasti nappaisi lähteä rumbaan mukaan mutta lapsen takia vanhempana totta kai tämäkin pitää tehdä. En vain näe mitä hyötyä tästä olisi mitä ei oltaisi jo itse kokeiltu. Lapsikin on jo tutkittu ja hutkittu sekä lääkärin että psykologin toimesta ja muuta kuin käytöshäiriö ei löytynyt. Väkisinkö jotain diagnoosia pitää yrittää saada?
No ls:n tehtävänä on selvittää, ettei kotioloissa ole mitään, mikä aiheuttaa käytöshäiriön. Hyvätuloisuus kun ei suoraan poissulje ongelmia perheen sisällä. Kuitenkin perhettä kuullaan ja jos vanhemmat tuntevat nuoren kanssa pärjäävänsä, jää asia siihen. Vaikka ihmiset kokevat tilanneselvityksen kyttäämisenä, on se parempi tehdä "turhaan", kuin että ongelmat jäisivät piiloon ja joku lapsi heitteille. Selvityksestä ei mitään seuraa, jos syytä ei ole. Tämän vuoksi harva ilmoitus on tarpeeton, ellei sitten ole kiusanteko mielessä tehty.
Voi myös olla, että nuorella on vaikeuksia perheoloista huolimatta ja vanhemmat ovat aseettomia. Tällöin nuori voidaan sijoittaa esim. koulunkäynnin turvaamiseksi, huonosta seurasta erottamiseksi, päihteiden takia... ihan yhteisymmärryksessä perheen kanssa, vaikka harvinaisempaa onkin.
Niin. Tässä tullaan taas tähän virheelliseen perusajatukseen, että perhe jotenkin lähtökohtaisesti "piilottaisi vaikeuksia" tms.
Eli että vanhemmat alun alkaenkin on joko pahantahtoisia tai vähintään kykenemättömiä.
Että vain viranomainen tahtoo hyvää ja kykenee.
Miten se lähihoitaja/sosionomi oikeasti on tässä niiiiin pätevä? Eihän heillä ole mitään kunnollista kasvatustieteellistä tai terveydenhoidollista koulutusta? Moni on lisäksi tosi kokematon ja itse lapseton.
Lähihoitajalla on kyllä oikeen hyvä koulutus kumpaankin mainitsemaasi. Tosin lastensuojelu ei ole terveydenhuoltoa. Onneksi lähihoitajalla on hyvä koulutus myös sosiaalipuolelle ja lasten ja nuorten kanssa toimimiseen.
Jos lastensuojelussa käsitellään esim neurologisia tapauksia niin pitäisi olla terveydenhuollon koulutus.
Ja älä nyt viitsi lässyttää lähihoitajan koulutuksen tasosta kun kyse on perheiden tulevaisuudesta.
Ei lastensuojelussa käsitellä terveydellisiä asioita. Voidaan kyllä ohjata tutkimuksiin. Lähihoitaja on saanut laajan koulutuksen ja osaa auttaa perheitä.
Nimenomaan, mitään apua ei lasusta saa terveydelliseen puoleen, vaikka lapsella aivan ilmeisiä käytöshäiriöitä. Eivät myöskään auta tutkimuksiin pääsyssä. Kaikki yritetään selittää perheoloilla tms vaikka moni syy on ihan puhtaasti neurologinen.
Ei ole yksi eikä kaksi perhettä, jotka jo muutenkin vaikeassa tilanteessa yrittäessään saada lapselle hoitokontaktia tai psykologista arviota joutuu lasun kanssa tekemisiin. Ja se syö voimavaroja, kun joutuu selittelemään päivittäisiä rutiineita ihmiselle, josta ei ole kerrassaan mitään apua. Juoksemaan useissa tapaamisissa. Ja kaikkea aivan totaalisen turhaa. Kaikki se aika on pois lapsen oikeiden ongelmien ratkomiselta..
Tästä on jo aikaa, mutta sukulaisperheen kolmesta lapsesta nuorin käyttäytyi teininä oudosti. Oli oppimisongelmaa jne. Mystistä päänsärkyä valitteli.
Perheen äiti syyllistettiin asiasta ja lapsuudesta kaivettiin tapaturma joka kuulemma johtui äidin liian vähäisestä huolenpidosta jne.
Sitten kun tutkimusmetodit paranivat ja oireet paheni, selvisi lopulta, että oireilu johtui aivokasvaimesta.
Siinä vaiheessa lapsen itsetunto oli ihan murusina ja äiti täysin syytösten murtama.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo aikaa, mutta sukulaisperheen kolmesta lapsesta nuorin käyttäytyi teininä oudosti. Oli oppimisongelmaa jne. Mystistä päänsärkyä valitteli.
Perheen äiti syyllistettiin asiasta ja lapsuudesta kaivettiin tapaturma joka kuulemma johtui äidin liian vähäisestä huolenpidosta jne.
Sitten kun tutkimusmetodit paranivat ja oireet paheni, selvisi lopulta, että oireilu johtui aivokasvaimesta.
Siinä vaiheessa lapsen itsetunto oli ihan murusina ja äiti täysin syytösten murtama.
Siskoni lapsella oli myös nuorena aivan hillittömiä raivokohtauksia. Saattoi koulussa yhtäkkiä hyökätä opettajan tai kaverin kimppuun ja hakata aivan silmittömällä raivolla.. Muuten oikein kiva ja fiksu lapsi ja ala-asteella vielä aivan normaali.
Lastensuojelun hampaisiin sitten päätyivät ja koska nuorella oli mustelmia (no yllättäen, kun oli tappeluissa), siskon perhettä epäiltiin, että pahoinpitelevät lasta. Isä pääsi poliisille asti keskustelemaan, lopulta syytettä ei kuitenkaan todisteiden puuttuessa nostettu. Sijoituksestakin puhuttiin. Lasun kanssa kuitenkin joutuivat pitkään asioimaan, tyttö yhden lasu-virkailijankin kimppuun kerran hyökkäsi.
Vuoden verran tätä jatkui, sitten tytölle alkoi tulla näköhäiriöitä ja päänsärkyjä ja lääkärikin uskoi, että lähete erikoissairaanhoitoon tarvitaan. Aivokasvain löytyi, onneksi sellainen, joka pystyttiin leikkaamaan.
Sen jälkeen ei mitään oireita ole ollut.
Lähihoitaja ei todellakaan voi olla pätevä arvioimaan perheen tilannetta ainoana paikalla olevsna henkilönä. Paljon terveydenhuollon kirjauksia aikanaan lukeneena muistan että koulutuksen puute näkyi nimenomaan siinä ettei osaa pysyä tilanteessa neutraalina tai kirjata asioita/havaintoja neutraalisti ja asiallisesti. Lääkärin ja lähihoitajan tekstit erotti kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja ei todellakaan voi olla pätevä arvioimaan perheen tilannetta ainoana paikalla olevsna henkilönä. Paljon terveydenhuollon kirjauksia aikanaan lukeneena muistan että koulutuksen puute näkyi nimenomaan siinä ettei osaa pysyä tilanteessa neutraalina tai kirjata asioita/havaintoja neutraalisti ja asiallisesti. Lääkärin ja lähihoitajan tekstit erotti kaukaa.
Lääkäri ja hoitaja toimivat eri aloilla. Aivan erilaiset lähtökohdat ja työnkuvat, joten ei voi verrata. Lastensuojelu ei edelleenkään ole terveydenhuoltoa, mutta lähihoitajalla on hyvä koulutus sosiaalialalla. Eihän lähihoitaja koskaan yksi arvioi perheen tilannetta. Perhetyöntekijän tehtävä on auttaa ihan käytännön tasolla.
Jos lastensuojelussa käsitellään esim neurologisia tapauksia niin pitäisi olla terveydenhuollon koulutus.
Ja älä nyt viitsi lässyttää lähihoitajan koulutuksen tasosta kun kyse on perheiden tulevaisuudesta.