Lue keskustelun säännöt.
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Itse juuri mietin muuttoa Hämeenlinnasta Helsinkiin. Helsingin ihmispaljoudessa on ihana käydä. Siellä saa olla kuka haluaa ja pukea mitä haluaa, kukaan ei ihmettele. Pikkukaupungissa on oikeasti aika rajoittunutta.
Eiköhän tämä rajoittuneisuus ole korviesi välissä.
Tokkopa Hämeenlinnassa ketään kiinnostaa kuinka pukeudut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten lähde?
Siinäpä se... Hyvä kysymys jota jatkuvasti mietin. Kai se on niin että jollain tasolla on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen vaikka tietääkin voivansa huonosti. Teen kai vielä mieltä valmistavaa ajatustyötä asian suhteen. Ehkä vielä jossain vaiheessa mitta tulee täyteen ja löydän rohkeutta ja varmuutta lähteä. Varmaan vähän samaa kuin siinä että joku elää vuosia huonossa parisuhteessa eikä saa lähdettyä vaikka on tyytymätön. Näin luulisin. Toiset ihmiset osaavat tehdä nopeita rohkeita ratkaisuja ja suuriakin muutoksia elämäänsä tuosta vaan. Mä ihailen kyllä sellasta rohkeutta, varmasti saisi enemmän irti elämästä kun ei kaiken tarvitsisi olla niin valmiiksi mietittyä.
Kannattaa katua sitä sitten kuolinvuoteella? Mikä estää palaamasta takaisin jos ei tunnu hyvältä? Suomessa on lukemattomia ihania pikkukaupunkeja, joissa on töitä, kattavat palvelut kohtuullisen matkan sisällä ja silti mahdollisuus elää luonnon rauhassa. Näkee, että henkisesti olet jo muuttanut, mutta enää riittää, että siirrät kehosikin muualle.
En missään nimessä asuisi pääaupunkiseudulla, jollei olisi pakko. Siellä vaan on työt (voisi kyllä löytyä muualtakin, ehkä) sesä iäkkäät vanhempani. Lisäksi lapsi opiskelee alaa, jota ei muualla Suomessa voi opiskella.
Aloittajan kysymys kyllä käy usein mielessä, kun katsoo mihin saakka ne pennoset riittäisi jossain muualla. En myöskään tykkää ruuhkista ja ihmispaljouksista.
Ehkä siis vielä jonain päivänä...
Pk-seudulla liian kalliit vuokrat, mutta niin näyttää olevan muissakin suurissa kaupungeissa kun ovat nostaneet hintoja. Ja ulkopaikkakuntalaisista ei pidetä muualla oman kokemukseni mukaan esim. julkista hammashoitoa en saanut toisella paikkakunnalla toisessa kaupungissa alettiin raivota heti kun kävi ilmi mistä olen, vaikka hätätapaukset tulisi hoitaa niin ei hoideta kuitenkaan vaan jätetään ilman hoitoa koska helsinkiläinen. Että tulee varautua siihen jos on helsinkiläinen on se "leima otsassa" ja kohtelu voi olla kamalan ilkeää, vain siksi mistä tulee. Vai onko kohtelu jo tuollaista Helsingissäkin jos hakeaa julkista hoitoa kipeän hampaan kanssa? nyt säästän ja menen yksityisille koska kohdeltiin kuin kiloa p*skaa siksi koska olen syntynyt Helsingissä, joku työntekijä/virkailija näki punaista sen takia. Itse menisin ja muuttaisin mieluummin ulkomaille, mutta korona-aikana vaikeaa. Suomessa vaikea valita mihin voisi muuttaa niin että olisi kohtuu vuokra, työpaikkoja tarjolla ja kohtelu normaalilla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten lähde?
Siinäpä se... Hyvä kysymys jota jatkuvasti mietin. Kai se on niin että jollain tasolla on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen vaikka tietääkin voivansa huonosti. Teen kai vielä mieltä valmistavaa ajatustyötä asian suhteen. Ehkä vielä jossain vaiheessa mitta tulee täyteen ja löydän rohkeutta ja varmuutta lähteä. Varmaan vähän samaa kuin siinä että joku elää vuosia huonossa parisuhteessa eikä saa lähdettyä vaikka on tyytymätön. Näin luulisin. Toiset ihmiset osaavat tehdä nopeita rohkeita ratkaisuja ja suuriakin muutoksia elämäänsä tuosta vaan. Mä ihailen kyllä sellasta rohkeutta, varmasti saisi enemmän irti elämästä kun ei kaiken tarvitsisi olla niin valmiiksi mietittyä.
Kannattaa katua sitä sitten kuolinvuoteella? Mikä estää palaamasta takaisin jos ei tunnu hyvältä? Suomessa on lukemattomia ihania pikkukaupunkeja, joissa on töitä, kattavat palvelut kohtuullisen matkan sisällä ja silti mahdollisuus elää luonnon rauhassa. Näkee, että henkisesti olet jo muuttanut, mutta enää riittää, että siirrät kehosikin muualle.
Kaikki eivät ole niin äveriäitä, että voivat jättää taakseen omistusasunnon, jota eivät saa myytyä. Usein kun muutetaan pikkupaikkakunnalle, sieltä ostetaan asunto, eikä mennä vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, ei se helsinki mikään lontoo ole. Rumaa ja ankeaa ja töykeitä törppöjä, ja jos ei erikoisemmin pidä teatteri-museo-baari-illanvietosta niin en keksi mitään syytä asua siellä. Ns. "maalla" voi harrastaa paljon monipuolisemmin mitä helsingissä.
Ei ole Helsinkin mikään Lontoo ei. Mutta on kuitenkin Suomen ainoa kaupunki jossa on edes jonkinlainen kaupunkitunnelma, ja töstä itse pidän. Ns. maallakin olen asunut, ja siellä ei kyllä voi harrastaa yhtään mitään paremmin kuin pääkaupunkiseudulla, ei edes hiihtoa tms. ”maaseutuharrasteita”.
Mitäänhän ei tietenkään ole Helsingin ja navetantakusen välissä, vai?
Meija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, ei se helsinki mikään lontoo ole. Rumaa ja ankeaa ja töykeitä törppöjä, ja jos ei erikoisemmin pidä teatteri-museo-baari-illanvietosta niin en keksi mitään syytä asua siellä. Ns. "maalla" voi harrastaa paljon monipuolisemmin mitä helsingissä.
Kun on täällä syntynyt, suku ja ystävät täällä, on kynnys poismuuttoon korkea.
Niin, hirveän usein kynnys muuttaa pois kotiseudulta mistä vaan on korkea? Ja jotkut taas hinkuu pois niin nopeasti kuin mahdollista.
Mutta jos ei halua muuttaa pois synnyinseudulta, niin ei se ole yhtään helpompaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuville. Jostain syystä on vallalla kuvitelma että koko Suomi haluaisi asua just Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinginleima kirjoitti:
Pk-seudulla liian kalliit vuokrat, mutta niin näyttää olevan muissakin suurissa kaupungeissa kun ovat nostaneet hintoja. Ja ulkopaikkakuntalaisista ei pidetä muualla oman kokemukseni mukaan esim. julkista hammashoitoa en saanut toisella paikkakunnalla toisessa kaupungissa alettiin raivota heti kun kävi ilmi mistä olen, vaikka hätätapaukset tulisi hoitaa niin ei hoideta kuitenkaan vaan jätetään ilman hoitoa koska helsinkiläinen. Että tulee varautua siihen jos on helsinkiläinen on se "leima otsassa" ja kohtelu voi olla kamalan ilkeää, vain siksi mistä tulee. Vai onko kohtelu jo tuollaista Helsingissäkin jos hakeaa julkista hoitoa kipeän hampaan kanssa? nyt säästän ja menen yksityisille koska kohdeltiin kuin kiloa p*skaa siksi koska olen syntynyt Helsingissä, joku työntekijä/virkailija näki punaista sen takia. Itse menisin ja muuttaisin mieluummin ulkomaille, mutta korona-aikana vaikeaa. Suomessa vaikea valita mihin voisi muuttaa niin että olisi kohtuu vuokra, työpaikkoja tarjolla ja kohtelu normaalilla tasolla.
Helsinkiläisenä en kyllä ikinä kokenut mitää tuollaista kohtelua muualla. En nyt oikein tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten lähde?
Siinäpä se... Hyvä kysymys jota jatkuvasti mietin. Kai se on niin että jollain tasolla on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen vaikka tietääkin voivansa huonosti. Teen kai vielä mieltä valmistavaa ajatustyötä asian suhteen. Ehkä vielä jossain vaiheessa mitta tulee täyteen ja löydän rohkeutta ja varmuutta lähteä. Varmaan vähän samaa kuin siinä että joku elää vuosia huonossa parisuhteessa eikä saa lähdettyä vaikka on tyytymätön. Näin luulisin. Toiset ihmiset osaavat tehdä nopeita rohkeita ratkaisuja ja suuriakin muutoksia elämäänsä tuosta vaan. Mä ihailen kyllä sellasta rohkeutta, varmasti saisi enemmän irti elämästä kun ei kaiken tarvitsisi olla niin valmiiksi mietittyä.
Kannattaa katua sitä sitten kuolinvuoteella? Mikä estää palaamasta takaisin jos ei tunnu hyvältä? Suomessa on lukemattomia ihania pikkukaupunkeja, joissa on töitä, kattavat palvelut kohtuullisen matkan sisällä ja silti mahdollisuus elää luonnon rauhassa. Näkee, että henkisesti olet jo muuttanut, mutta enää riittää, että siirrät kehosikin muualle.
Kaikki eivät ole niin äveriäitä, että voivat jättää taakseen omistusasunnon, jota eivät saa myytyä. Usein kun muutetaan pikkupaikkakunnalle, sieltä ostetaan asunto, eikä mennä vuokralle.
On ihan mahdollista laittaa oma asunto vuokralle ja vuokrata sieltä uudesta kaupungista toinen. Ja sitten miettii miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohdiskelin sitä, että mikäkä vaikuttaa kiireen tunteeseen paikassa, jossa on liikkeellä enemmän ihmisiä? Periaatteessa elämässä on yhteisiä piirteitä ja oma elämänfiilis muuttuu myös oman elämän sisällä. Sekin vaikuttaa kokemiseen ja sitä voi ehkä löytää sen hyvän rauhantunteen eri tavoin.
Tutkittu on, että luonnon näkeminen, puut ja kasvit lähiympäristössä, rauhoittavat. Tähän voi olla hyvä mahdollisuus niin maalla, pikkukaupungissa kuin isossakin. Paljon merkitsee se minusta, miten näiden asioiden äärelle pääsee. Siksi asunnon paikka on tärkeä valinta.
Liikennevälineissä oleminen päivittäin pitempään tulee kyllä luontevaksi, mutta: kun siitä saa tauon; saa kävellä tai pyöräillä ja kaikki on lähettyvillä, se voi tuoda rauhallisen, turvallisen tunteen. Se saattaa ehkä olla asia, josta aivot ' tykkäävät'. Kun ympäristö ja kulkuyhteydet ovat ikäänkuin käsillä, siinä, läsnä, rentoutuu ja jää tilaa muulle. Tämä voi vaikuttaa hengitykseen, se ehkä syvenee ja puhekin muuttuu rauhallisempaan päin.
Tällaista rentoa kävelyä ja meininkiä olen huomannut olevan ilmassa pienemmissä paikoissa. Myös se, miten ihminen vastaa vieraalle kysyessä tietä, voi olla ikäänkuin leppoisaa jutustelua tai nopsa selvitys.
Mikään pakko ei ole kyllä pkaupungissakaan 'olla kiire'. Kiireentuntua voi vähän harhaanjohtavasti ehkä tuoda se, että liikennevälineisiin pääsee nousemaan muutaman minuutin välein. Eli kun näkee seuraavan ratikan tulevan, aivot varmaankin lähettävät käskyjä kiirehtiä. Jos sen sijaan luottaa siihen, että minun ei tarvitse mennä tuolla vaan kävelen ihan rauhassa ja katselen ympärilleni, sitten nousen bussiin, olo on varmaan eri. Jos kokonaistyömatka on esim. kolmella eri välineellä, odottaminen taas pitkittäisi ajan kohtuuttoman pitkäksi. Uskon, että tästä syntyy paljolti se kiireen tuntu
Mikäli siis oma työpaikka, harrastus tms. on kaupungissa hyvän, yhden yhteyden päässä, uskon, että kiireen tunteesta ei tarvitse kärsiä, varsinkin, jos ikäänkuin päättää katsella ympärilleen ja olla utelias ympäristölleen ja nähdä myös ihmiset ympärillään joka päivä.
Autoilevalla taas ajo voi sekä rauhoittaa, valmistaa päivään sekä rasittaa. Pyöräily ja kävely virkistävät.
Useille käy vuosien saatossa niin, että sitä haluaa vain enemmänkin viihtyisän kodin, vaikka vähän puutarhaa tai puita lähelle ja sitä tunnetta, että kaikki on tässä, lähellä, saavutettavissa.
Pieniä kaupunkeja on varmasti tosi, tosi erilaisia. Palvelut, luonto, onko järvi- vai merikaupunki, alavaa maata, tuntureita tai jokimaisemaa lähellä, sekin vaikuttaa kokemuksiin siitä paikasta.
Ihmiset ovat samanlaisia ja eri persoonia. Jos eri murrealueilla käy ' kylässä', voi tätä tunnustella. On kuitenkin eri asia käydä kuin asua.
Talvi on pimeä pienissä paikoissa. Se, että illan tullessa kaupungin kaduilla ei ehkä ole yhtään ihmistä, harrastuksissa kyllä, mutta yleistä oleskelupaikkaa, kaupunkiympäristön kahvila- ja ravintolavilkkautta ei olekaan, voi tuntua sekä turvalliselta että tyhjyydeltä.
Pienen kaupungin ' kyräily' , sekään ei ole pelkkää kliseetä; ihmisille saattaa tulla ikäänkuin helpommin asema tai tietty rooli, jota vaikea muuttaa. Tärkeää olisi varmasti löytää hyviä ihmisiä lähelleen ja osoittaa sellaista hyväntahtoista asennetta muuttajana toisille sekä sitten pikkuhiljaa alkaa harrastella kivoja asioita siellä pikkukaupungissa.
Ehkä auttaa myös se, että pudottaa pikkuisen odotuksia ja oletuksia; silloin varmaan tulevat ilmi realistisesti sekä hyvät että huonot puolet ja se asia ikäänkuin asettuu. Jos kummatkin on valmis hyväksymään ja varautumaan myös yllätyksiin, positiivisiin ja negatiivisiin, on varmaan aika kypsä muutolleen.
Lämmintä syksyä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä Helsingissä on sellaista mitä ei ole vaikka Tampereella tai Turussa? Ooppera ainoa mitä tulee mieleen.
Helsinki on Suomen pääkaupunki ja ainoan metropolialueen keskuspiste johon johtaa 4 valtaväylää ja kaikki merkittävät raide väylät.
Kaksi muuta ovat melko pieniä ja vähäväkisiä alueita, kun asukasmäärää verrataan.
Helsingin seudulla on (1.5 miljoonaa) vs Turku (330 000) / Tampere (400 000) asukasta.
Helsingin seudun väkimäärä on siis kaksinkertainen vaikka Tampere+Turku laskettaisiin yhteen.Ainoa alue Suomessa, jossa on ja etenkin tulee olemaan erittäin kattava julkisen liikenteen verkosto kiitos wanhan ajan ratikan, pikaraitioteiden ja metron.
Suomen hallinnon, turismin, talouden/elinkeinoelämän, koulutuksen, tutkimuksen, ja kulttuurin keskus.
Helsingin seudulla on eniten erikoisliikkeitä ja kauppakeskuksia.
Pääoma ja sen omistajat ovat keskittyneet alueelle, jonka huomaa vuotuisista verotiedoista ja myös miljoona asuntojen tarjonnasta.
Tampereeseen verrattuna on merenranta, Turkuun verrattuna huvipuisto keskellä kaupunkia.
Aidosti kansainvälinen meno hyvässä ja pahassa, jota ei löydy vielä muista suomen kaupungeista, jotka ovat nurkkakuntaisempia ja enemmän "maakunta kaupungin" oloisia henkiseltä ilmapiiriltään.
Onhan Helsingissä kulttuuri- ja ravintola sekä muuta viihdetarjontaa ihan eri mittaluokassa kuin Turussa tai Tampereella.
Helsingissä sijaitsee paljon enemmän suurten yritysten pääkonttoreita. Muutenkin työpaikkoja korkeasti koulutetuille on huomattavasti enemmän kuin kahdessa muussa kaupungissa.
Helsingissä on myös negatiivisia puolia joita muissa kaupungeissa ei ole, esim. ruuhkat ja asumiskustannusten hinnat ja "autoilun" kalleus.
Yksi iso asia on asuntojen hinnat, ne ovat kalliita verrattuna muuhun Suomeen, mutta kun ostat asunnon kehäkolmosen sisältä (poislukien huonot alueet), voit olla melko varma että asunnon hinta nousee. Lopulta kun olet jäämässä eläkkeelle sinulla on melkoinen asuntovarallisuus eläkkeesi tukena, voit muuttaa vuokralle, halvemmalle alueelle tai ottaa vaikka käänteisen asuntolainen. Poismuuttoalueilla asuntojen hinnat taas laskevat jatkuvasti ja menetät kokoajan rahaa.
Tämä pitää tällä hetkellä paikkansa. Mutta esim. talorempat ovat muualla huomattavasti halvempia. Ja jos kolmio maksaa sata tuhatta pääkaupunkiseudun neljänsadan tuhannen sijaan, niin kyllä siinä saa aika kauan sitä arvonnousua katsella että kuroo välin umpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohdiskelin sitä, että mikäkä vaikuttaa kiireen tunteeseen paikassa, jossa on liikkeellä enemmän ihmisiä? Periaatteessa elämässä on yhteisiä piirteitä ja oma elämänfiilis muuttuu myös oman elämän sisällä. Sekin vaikuttaa kokemiseen ja sitä voi ehkä löytää sen hyvän rauhantunteen eri tavoin.
Tutkittu on, että luonnon näkeminen, puut ja kasvit lähiympäristössä, rauhoittavat. Tähän voi olla hyvä mahdollisuus niin maalla, pikkukaupungissa kuin isossakin. Paljon merkitsee se minusta, miten näiden asioiden äärelle pääsee. Siksi asunnon paikka on tärkeä valinta.
Liikennevälineissä oleminen päivittäin pitempään tulee kyllä luontevaksi, mutta: kun siitä saa tauon; saa kävellä tai pyöräillä ja kaikki on lähettyvillä, se voi tuoda rauhallisen, turvallisen tunteen. Se saattaa ehkä olla asia, josta aivot ' tykkäävät'. Kun ympäristö ja kulkuyhteydet ovat ikäänkuin käsillä, siinä, läsnä, rentoutuu ja jää tilaa muulle. Tämä voi vaikuttaa hengitykseen, se ehkä syvenee ja puhekin muuttuu rauhallisempaan päin.
Tällaista rentoa kävelyä ja meininkiä olen huomannut olevan ilmassa pienemmissä paikoissa. Myös se, miten ihminen vastaa vieraalle kysyessä tietä, voi olla ikäänkuin leppoisaa jutustelua tai nopsa selvitys.
Mikään pakko ei ole kyllä pkaupungissakaan 'olla kiire'. Kiireentuntua voi vähän harhaanjohtavasti ehkä tuoda se, että liikennevälineisiin pääsee nousemaan muutaman minuutin välein. Eli kun näkee seuraavan ratikan tulevan, aivot varmaankin lähettävät käskyjä kiirehtiä. Jos sen sijaan luottaa siihen, että minun ei tarvitse mennä tuolla vaan kävelen ihan rauhassa ja katselen ympärilleni, sitten nousen bussiin, olo on varmaan eri. Jos kokonaistyömatka on esim. kolmella eri välineellä, odottaminen taas pitkittäisi ajan kohtuuttoman pitkäksi. Uskon, että tästä syntyy paljolti se kiireen tuntu
Mikäli siis oma työpaikka, harrastus tms. on kaupungissa hyvän, yhden yhteyden päässä, uskon, että kiireen tunteesta ei tarvitse kärsiä, varsinkin, jos ikäänkuin päättää katsella ympärilleen ja olla utelias ympäristölleen ja nähdä myös ihmiset ympärillään joka päivä.
Autoilevalla taas ajo voi sekä rauhoittaa, valmistaa päivään sekä rasittaa. Pyöräily ja kävely virkistävät.Useille käy vuosien saatossa niin, että sitä haluaa vain enemmänkin viihtyisän kodin, vaikka vähän puutarhaa tai puita lähelle ja sitä tunnetta, että kaikki on tässä, lähellä, saavutettavissa.
Pieniä kaupunkeja on varmasti tosi, tosi erilaisia. Palvelut, luonto, onko järvi- vai merikaupunki, alavaa maata, tuntureita tai jokimaisemaa lähellä, sekin vaikuttaa kokemuksiin siitä paikasta.
Ihmiset ovat samanlaisia ja eri persoonia. Jos eri murrealueilla käy ' kylässä', voi tätä tunnustella. On kuitenkin eri asia käydä kuin asua.
Talvi on pimeä pienissä paikoissa. Se, että illan tullessa kaupungin kaduilla ei ehkä ole yhtään ihmistä, harrastuksissa kyllä, mutta yleistä oleskelupaikkaa, kaupunkiympäristön kahvila- ja ravintolavilkkautta ei olekaan, voi tuntua sekä turvalliselta että tyhjyydeltä.
Pienen kaupungin ' kyräily' , sekään ei ole pelkkää kliseetä; ihmisille saattaa tulla ikäänkuin helpommin asema tai tietty rooli, jota vaikea muuttaa. Tärkeää olisi varmasti löytää hyviä ihmisiä lähelleen ja osoittaa sellaista hyväntahtoista asennetta muuttajana toisille sekä sitten pikkuhiljaa alkaa harrastella kivoja asioita siellä pikkukaupungissa.Ehkä auttaa myös se, että pudottaa pikkuisen odotuksia ja oletuksia; silloin varmaan tulevat ilmi realistisesti sekä hyvät että huonot puolet ja se asia ikäänkuin asettuu. Jos kummatkin on valmis hyväksymään ja varautumaan myös yllätyksiin, positiivisiin ja negatiivisiin, on varmaan aika kypsä muutolleen.
Lämmintä syksyä:)
Tarkoittaako tämä että keskustelu on loppuunkäyty?
Mä rakastan myös ihmisvilinää ja anonymiteettia. Helsinkikin on hieman pieni siihen, mut ainoa paikka Suomessa missä sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaista Helsingissä on mitä ei olisi Turussa tai Tampereella? Tosiasiassa ihmiselle tärkeät ja tarpeelliset palvelut löytyy melko pienistäkin kaupungeista.
Helsingissä on Kansallismuseo, Kansallisgalleria, Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto, Eduskuntatalo, Helsingin yliopisto. Senaatintalo. Lisäksi Oodi, Uspenskin katedraali ja Tuomiokirkko sekä Olympiastadion. Suomenlinna. Taidemuseot ja galleriakortteli. Allas Sea pool. Kuusi Michelin-tähden saanutta ravintolaa.
Näin aluksi.
Eli ei varsinaisesti yhtään mitään sellaista minkä takia välttämättä pitäisi asua Helsingissä, tuossa Venäjän tsaarin perustamassa ja pakkoasuttamassa paikassa?
Helsingin perusti Kustaa Vaasa, joka oli Ruotsin kuningas.
Hyvä Kustaa!
Mutta olisipa meillä vielä Viipuri, olisi mielenkiintoista nähdä millainen siitä olisi kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just eilen mietittiin miehen kanssa mitä maalla olisi paremmin.
Jos olisi talo jossakin metsän keskellä, ah kuinka idyllistä, eikö?
Mutta sitten se todellisuus,
syysmyrskyillä saa aina pelätä, että puita kaatuu talon päälle, tai oksia tippuu. Pihalla voi tallustella karhut, hirvet, ja jänikset nyt ainakin syö kasvimaat. Lunta ihan älyttömästi ja se pitää itse raivata pois. Jos on oma tie, se pitää itse aurata auki ja hiekoittaa. Talon räystäät pitää itse putsata, putket voi jäätyä, sähköt katketa, onko nettiyhteyttäkään? Kaikki pitää hoitaa itse ja rahaa ja välineitä pitää olla.
Palvelut on kaukana. Lähikylässä /kaupungissa ehkä vain pari kauppaa ja hinnat kovat ja tavaroita vähän. Isommat asiat pitää aina hakea tai tilata kauempaa. Huvituksia on vain ne mitä itse keksit. Ja sitten se yks juottola. Ja ABC ehkä.
Joo, tultiin nopeasti siihen tulokseen, että pysytään Helsingissä. On halvempaa ja monin verroin huolettomampaa elämistä.
Ei kai sitä nyt ihan keskelle ei mitään tarvitse muuttaa, vaikka haluaisi verkkaisempaa elämää halvemmalla? Aika moni tuntuu ajattelevan kärjistetysti että on vain Helsinkin ja maaseutu. Välillä ei mitään.
Totta. Tosi moni ajattelee että pääkaupunkiseutu= Helsingin keskusta.
Helsinkiläiset itse varsinkin näyttävät ajattelevan näin.
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan Riihimäellä. Olkkarin ikkunasta näkyy metsä, mutta kaikki palvelut silti fillarimatkan sisällä - mukaan lukien asema, mistä junalla 46min Helsingin keskustaan. Eihän täällä nyt niiiin halpaa ole asua verrattuna Riihimäen ympäryskuntiin, mutta meille tärkeää että päivittäispalvelut lähellä.
Olen aina ihmetellyt miten Riihimäki ei ole vielä kallistunut ja vilkastunut. Sen sijainti on huippuhyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset sitten lähde?
Siinäpä se... Hyvä kysymys jota jatkuvasti mietin. Kai se on niin että jollain tasolla on pelottavaa jättää tuttu ja turvallinen vaikka tietääkin voivansa huonosti. Teen kai vielä mieltä valmistavaa ajatustyötä asian suhteen. Ehkä vielä jossain vaiheessa mitta tulee täyteen ja löydän rohkeutta ja varmuutta lähteä. Varmaan vähän samaa kuin siinä että joku elää vuosia huonossa parisuhteessa eikä saa lähdettyä vaikka on tyytymätön. Näin luulisin. Toiset ihmiset osaavat tehdä nopeita rohkeita ratkaisuja ja suuriakin muutoksia elämäänsä tuosta vaan. Mä ihailen kyllä sellasta rohkeutta, varmasti saisi enemmän irti elämästä kun ei kaiken tarvitsisi olla niin valmiiksi mietittyä.
Kannattaa katua sitä sitten kuolinvuoteella? Mikä estää palaamasta takaisin jos ei tunnu hyvältä? Suomessa on lukemattomia ihania pikkukaupunkeja, joissa on töitä, kattavat palvelut kohtuullisen matkan sisällä ja silti mahdollisuus elää luonnon rauhassa. Näkee, että henkisesti olet jo muuttanut, mutta enää riittää, että siirrät kehosikin muualle.
Kaikki eivät ole niin äveriäitä, että voivat jättää taakseen omistusasunnon, jota eivät saa myytyä. Usein kun muutetaan pikkupaikkakunnalle, sieltä ostetaan asunto, eikä mennä vuokralle.
Uudelle paikkakunnalle muuttaessa kannattaa kyllä aluksi muuttaa vuokralle. Varsinkin jos pienelle paikkakunnalle muuttaa, helppo muuttaa pois jos ei viihdykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaista Helsingissä on mitä ei olisi Turussa tai Tampereella? Tosiasiassa ihmiselle tärkeät ja tarpeelliset palvelut löytyy melko pienistäkin kaupungeista.
Helsingissä on Kansallismuseo, Kansallisgalleria, Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto, Eduskuntatalo, Helsingin yliopisto. Senaatintalo. Lisäksi Oodi, Uspenskin katedraali ja Tuomiokirkko sekä Olympiastadion. Suomenlinna. Taidemuseot ja galleriakortteli. Allas Sea pool. Kuusi Michelin-tähden saanutta ravintolaa.
Näin aluksi.
Eli ei varsinaisesti yhtään mitään sellaista minkä takia välttämättä pitäisi asua Helsingissä, tuossa Venäjän tsaarin perustamassa ja pakkoasuttamassa paikassa?
Helsingin perusti Kustaa Vaasa, joka oli Ruotsin kuningas.
Hyvä Kustaa!
Mutta olisipa meillä vielä Viipuri, olisi mielenkiintoista nähdä millainen siitä olisi kehittynyt.
Viipurista oli hyvää vauhtia tulossa Suomen suurin kaupunki 30-luvulla ja varmaan olisi sitä jos historia olisi mennyt toisin.
Hki on ruuhkat, saasteet, melu, kiire, stressi, klaanit, jenkit, rikollisuus, huono politiikka, autoiluvastaisuus, kalliit ahtaat kämpät, slummit, narkkarit, juopot... Rumat lähiöt.
Eli huono paikka asua.
Muutin hki pois 2012 ja nyt olen onnellisempi.
Myös etelä Suomi on täynnä kivoja paikkoja.
Suosittelen pois muuttoa hki, saat muualta paremman asunnon sekä mielenrauhan.
Kun on täällä syntynyt, suku ja ystävät täällä, on kynnys poismuuttoon korkea.