Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pääkaupunkiseutulaiset aina unohtavat sen, että oikeasti sinne kotiasemalla kestää kävellä 5 minuuttia ja varmuuden vuoksi siihen varataan vielä vähän marginaalia (ainakin dösällä kun ne voivat tulla etuaikaan) ja sitten vielä toisessa päässä pitää kävellä puoli kilometriä eli mikäli työ alkaa 08:00, niin kotiovea ei todellakaan suljeta klo 07:50."
Ei tuo ole mikään pääkaupunkilaisten oma harha. Aika moni puhuu siihen tyyliin, että esim. Hämeenlinnasta voi hyvin käydä töissä Helsingissä, koska matka kestää ~tunnin, ja kuinka pk-seudullakin asuva saattaa kuluttaa tunnin työmatkaansa.
Mutta ei ne HML:sta tulijatkaan välttämättä asu siinä oman rautatieasemansa vieressä, eikä heidän työpaikkansa aina ole HKI:n asemalla. On heilläkin siirtymisiä paikkojen välillä.
Minulle sopii paremmin Helsinki, koska lähijunia ja busseja menee parin minuutin välein ja jos akuutti tilanne tulee, pystyn maksamaan taksinkin kotiin. Hämeenlinnassa asuva on paljon riippuvaisempi aikatauluista ja varmaan monelle olisi aikamoinen kynnys maksaa taksista, jos julkinen liikenne on lakossa.
Hämeenlinnassa käytännössä melkein mistä vaan on 10 minuutin ajomatka asemalle. Ja jos julkinen liikenne on lakossa, mennään autolla, joka käytännössä kaikilla on. Aikatauluista toki on paljon enemmän riippuvainen.
Itseäni inhottaa Helsingin monenkirjava väestö. Varsinkin ilta-aikana (ja päivälläkin..) paikallisjunissa on jos jonkinmoista juoppua, narkkia, huutelevaa maahanmuuttajasakkia jne. Itse todellakin nautin siitä, että omassa kotikaupungissa on aika samanlaista porukkaa. Jos on ns. "normaali", niin siihen ihmismassaan hukkuu ihan samalla tavalla. On myös kiva, että iltaisin lasilliselle mennessä aika usein törmää tuttuihin, jos on yksin liikkeessä. Toki jos on jollain tavalla erikoinen tai sellaiseksi tavoitteleva, niin toki varmaan silloin on kiva, että ympäristössä on jos jonkinmoista kulkijaa.
Tätä mäkin oon miettinyt ku monet perustelee että pienemmillä paikkakunnilla ei voi edes pukeutua miten haluaa. Miten ne siis oikein pukeutuu tai käyttäytyy jos on niin silmiinpistävän erikoisia? Mä oon ainakin niin tavis et vaikee kuvitella et tollanen asia muodostuisi ongelmaks missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on duunissa nelikymppinen kaveri joka on muutaman vuoden asunut tääl Oulussa. Sanoi että ei aio muuttaa koskaan pois täältä. Hiukan ihmettelin koska kaveri vaikuttaa erittäin täyspäiseltä. Yleensähän homma menee niin että pohjoisen mies voi muuttaa etelään mutta etelän mies ei voi muuttaa pohjoiseen.
Oulu on kiva paikka, voisin jopa harkita muuttoa sinne.
T. tamperelainen
Helsinkiläisten loputtomasta typeryydestä kertoo se, että ovat valmiita maksamaan yksiöstäkin vähintään puoli miljoonaa euroa - yksiöstä! :D
Tuohon stadilaisten typeryyteen koko asuntorahastuskupla perustuu. On muka niiiin hienoa asua meluisan kadun varressa, 50-luvulla rakennetussa tunkkaisessa yksiössä. Puoli miljoonaa! Jeesus mitä idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin perheen kanssa pari vuotta sitten Espoosta pieneen kylään, kuitenkin vain parin sadan kilometrin päähän. Mies tekee pääosin etätyötä, harvakseltaan käy Helsingissä työn takia. Minä hoidan lapsia kotona käyn pari kertaa viikossa tuuraamassa yhdessä kahvilassa. Hyvin tullaan toimeen ja viihdytään. Ihanaa aikasin kesä aamuna kävellä postilaatikolle yöpaidassa paljain jaloin lehteä hakemaan ja koirakin saa kulkea vapaana siinä mukana. Ja sitten lukea se lehti pihakeinussa kahvia juoden kun aamuaurinko lämmittää ja linnut laulaa. Talvella on pimeetä. Oikeesti ihan uskomattoman pimeetä ku katuvalot on vasta tossa päätiellä. Mutta tunnelmallista ja rauhallista. Villasukat on kovassa käytössä ja tuli takassa päivittäin. Ei kaduta muutto.
Voi unelma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Näitä Helsinkiin muuttaneita palaa myös tasaisesti takaisin Vaasaan kun lapsia alkaa tulemaan. Ilmeisesti pienemmällä paikkakunnalla on mukavempi kasvattaa lapsia, ABB:ltä saa hommia eikä palkassa Helsinkiin nähden ole niin iso ero jota alinkustannukset ei kompensoisi. Helsingin kerrostalokolmion hinnalla saa Vaasasta omakotitalon alle 7km keskustasta ja merenranta mökin alle 40km kaupungista. Eikä tarvi olla ruuhkissa:)
Tuo Vaasaan paluu voi olla hyvä vaihtoehto niille, jotka ovat sieltä pääkaupunkiseudulle lähteneet. Yksi tuttu perhe teki tämän liikkeen eikä heillä ollut Helsingissä edes kolmiota, vaan asuivat kahden pienen lapsen kanssa jossain reilun 60 neliön kaksiossa. Tämähän ei ole Helsingissä ollenkaan tavatonta, että lasten ollessa pieniä asutaan noinkin ahtaasti. Vaasasta saivat kättelyssä ison rivarin ja myöhemmin rakennuttivat unelmiensa omakotitalon. Molemmilla hyvät työt ja kun sieltä ovat lähteneetkin, niin hyvin viihtyvät.
Alkuperäinen helsinkiläinen olisi ehkä jäänyt sinnittelemään sinne kaksioon ja toivonut että jossain vaiheessa olisi varaa ostaa kolmio.
Vaasasta taas alkuperäisväestö muuttaa seinäjoelle tietyn asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo eipä täällä muuta ole kuin se työpaikka. Mikä onkin sitten se tärkein asia elämässä ja pitäis löytää yhtä hyvä tai parempi jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisten loputtomasta typeryydestä kertoo se, että ovat valmiita maksamaan yksiöstäkin vähintään puoli miljoonaa euroa - yksiöstä! :D
Tuohon stadilaisten typeryyteen koko asuntorahastuskupla perustuu. On muka niiiin hienoa asua meluisan kadun varressa, 50-luvulla rakennetussa tunkkaisessa yksiössä. Puoli miljoonaa! Jeesus mitä idiootteja.
Tätä samaa oon aatellut kauan.
Onko noi ihmiset jotenkin ohjelmoitu ostamaan kalliita asuntoja kalliista kaupungista tai vuokraamaan?
Omaa ajattelukykyä ei ole.
Ja kuinka rumassa ympäristössä melun ja saasteiden keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen miettinyt, miksi pk-seutu on niin suosittu. Mies on sieltä kotoisin ja sukunsa asuu siellä. Sukulaiset olivat aivan ihmeissään, kun päädyimme asumaan pieneen maakuntakaupunkiin. Mies varsinkin oli sitä mieltä, ettei haluaisi asua pk-seudulla, ellei olisi aivan pakko. Tällainen pakottava syy olisi esim. se, ettei mistään muualta löytyisi töitä.
Elämämme on pienessä kaupungissa varsin mukavaa. Saimme ison omakotitalon hinnalla, jolla Helsingistä voisi saada ehkä huonokuntoisen yksiön huonolta alueelta. Perheen ei todellakaan tarvitse olla rikas, että täällä on varaa omakotitaloon. Vaikka täällä on rauhallista, eikä missään oikein ruuhkia näy, on täällä silti tekemistä, tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia niin paljon, ettei todellakaan kaikkia tilaisuuksia pysty hyödyntämään.
Kumpikin on saanut oman alan töitä, vaikka olemmekin alalla, jonka työllisyysaste ei todellakaan ole parhaimmasta päästä. Ennen muuttoamme meitä peloteltiinkin sillä, ettei töitä sitten ole. Työllistymismahdollisuuksia miettiessä pitää kuitenkin muistaa myös se, ettei pienemmällä paikkakunnalla ole läheskään niin paljon hakijoita kuin isoissa kaupungeissa. Esim. Helsingissä alamme töitä on auki vähän väliä, mutta niihin voi olla hakijoita jopa 300. Pitää olla todellakin huippuammattilainen, että erottuu joukosta. Pienemmällä paikkakunnalla vastaavaan tehtävään taas voi olla 30 hakijaa, joiden joukosta on helppo erottua edukseen. Tämän vuoksi yksilön työllistymisen kannalta avoimien työpaikkojen määrä ei välttämättä tarkoita automaattisesti parempaa mahdollisuutta saada töitä.
Ainoa positiivinen asia pääkaupunki seudulla on Helsinki-Vantaa lentokenttä. Ulkomaanmatkat suoriutuisi paljon helpommalla jos asuisi vieressä. Pääkaupunkiseudulla asumisesta on kokemusta lähinnä kesäaikaan muutama viikko 10v ajan. Nuorena kun menojalka napsaa on ihan ok asuinpaikka, mutta muuten EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se itseäkin aikoinaan niin hirveästi askarrutti muuttaa Kalliosta (Hki) "kauas" Vantaalle näin syntyperäisenä helsinkiläisenä.
Kaupunkikaksio vaihtui omakotitaloon rauhallisella pientaloalueella. Lapsia ja ikää tuli lisää, niin ei Stadin valoja enää osannut kaivata.
Jos tulee ikävä Stadia, niin 20 min autolla ja keskustassa ollaan, mutta harvakseltaan siellä tulee enää käytyä ainakaan ostoksilla, sillä kaiken tarvitseman löytää jo muualtakin. Muutaman kerran vuodessa juhlimisen ja kulttuurin takia jos sielklä käy, niin turha se on Helsingin asuntohintoja maksaa. Ja sama pätee Espooseen, että mitä järkeä maksaa Espoon korkeita asuntohintoja, kun se on loppujen lopuksi samanlainen maalaispitäjä kuin Kirkkonummi/Vihti/Tuusula/Vantaa yms.
Se täytyy myöntää, että ilman kahta autoa elämä Vantaalla olisi aikalailla vaikeampaa eli sen verran täytyy antaa tunnustusta Stadin joukkoliikenteelle.
839 jatkaa...
Kerron vielä huonoja puolia pikkukaupungista, ettei liian yksipuoliseksi mene.
Asunnot ovat halpoja mm. siksi, että pahimmillaan niitä ei saa myydyksi kuin pilkkahintaan. Parhaat asunnot tietty menevät nopeasti kaupaksi, mutta jotkut pyörivät myyytävien listoilla vuosiakin. Tiedän ihmisiä, jotka ovat myyneet asuntoaan jo kolmekin vuotta, vaikka eivät utopistista hintaa asunnostaan pyydäkään. Asunnoissa ei ole varsinaisesti mitään erityistä vikaakaan, mutta eivät ne niitä parhaitakaan ole. Asuntojen arvot eivät kasva, ellei niihin tee remontteja. Isoissa kaupungeissahan asuntojen arvo nousee itsestään, täällä se kuulostaa ihmeelliseltä.
Jos joutuisi niin ikävään tilanteeseen, ettei olisi enää varaa asua omistusasunnossa ja kämppä pitäisi myydä äkkiä, olisi ainoa mahdollisuus todennäköisesti se, että joutuu myymään sen huonolla hinnalla. Ei ole mitenkään tavatonta, että joku joutuu myymään asunnon halvemmalla kuin millä itse sen osti. Ilmeisesti tällaista pidetään suurena tragediana isommissa kaupungeissa. Täällä taas ollaan tyytyväisiä, jos myyntihinnassa edes omat pois.
Onhan täälläkin mahdollista uralla edetä, mutta tietysti maan huippupaikat ovat Helsingissä. Eikä kaikilla urilla juuri muita vaihtoehtoja olekaan kuin työpaikka suuressa kaupungissa. Ja vaikka harrastus- ja kulttuuritarjontaa onkin, ei täällä tietenkään kaikkea mahdollista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M45 kirjoitti:
Kyllä se itseäkin aikoinaan niin hirveästi askarrutti muuttaa Kalliosta (Hki) "kauas" Vantaalle näin syntyperäisenä helsinkiläisenä.
Kaupunkikaksio vaihtui omakotitaloon rauhallisella pientaloalueella. Lapsia ja ikää tuli lisää, niin ei Stadin valoja enää osannut kaivata.
Jos tulee ikävä Stadia, niin 20 min autolla ja keskustassa ollaan, mutta harvakseltaan siellä tulee enää käytyä ainakaan ostoksilla, sillä kaiken tarvitseman löytää jo muualtakin. Muutaman kerran vuodessa juhlimisen ja kulttuurin takia jos sielklä käy, niin turha se on Helsingin asuntohintoja maksaa. Ja sama pätee Espooseen, että mitä järkeä maksaa Espoon korkeita asuntohintoja, kun se on loppujen lopuksi samanlainen maalaispitäjä kuin Kirkkonummi/Vihti/Tuusula/Vantaa yms.
Se täytyy myöntää, että ilman kahta autoa elämä Vantaalla olisi aikalailla vaikeampaa eli sen verran täytyy antaa tunnustusta Stadin joukkoliikenteelle.
Vantaakin on pääkaupunkiseutua
Samoja pohdintoja täällä, mutta juuri nyt moni syy puoltaa Helsinkiä. Hyvä joukkoliikenne, 1 auto riittää. Monipuoliset virkistysmahdollisuudet ja harrastusmahdollisuudet, eli periaatteessa milloin vaan voi tehdä mitä vaan keksii. Lapsilla on myös runsaasti harrastusvaihtoehtoja ja pääsevät niihin kulkemaan julkisilla, mikä säästää aikuisten aikaa. Ulkomaanmatkoja on vaivaton tehdä kun bussi satamaan tai kentälle kestää alle 30min. Muualla asuvat sukulaiset ja ystävät vierailevat usein, kun heillä on Helsingin suunnalle asiaa. Kaunis ja inspiroiva kaupunki, ainakin omasta mielestäni. Arvostan myös sitä, että täällä on tilaa monenlaisille arvomaailmoille.
Lisäksi taloudelliset syyt. Palkka on suurempi ja työmahdollisuudet laveammat. Asunnon arvo kasvaa vuosittain eikä tarvitse pelätä ettei se menisi kaupaksi.
Mutta tietenkin maaseutu on rauhallista ja asuminen siellä melkein ilmaista kun riittävän syrjään menee. Onneksi sitä voi aina kokeilla ja palata takaisin jos mieli muuttuu. Eli nyt vaan pakkaat kimpsut ja kampsut, kyllä se Helsinki täällä odottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi muuttaa myös ulkomaille. Nykyisessä asuinmaassani on ihanan rauhallinen ja ihmisläheinen elämäntapa eikä kaikki ole aina stressaantuneita ja kiireisiä. Suosittelen todella harkitsemaan!
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Kyllä se itseäkin aikoinaan niin hirveästi askarrutti muuttaa Kalliosta (Hki) "kauas" Vantaalle näin syntyperäisenä helsinkiläisenä.
Kaupunkikaksio vaihtui omakotitaloon rauhallisella pientaloalueella. Lapsia ja ikää tuli lisää, niin ei Stadin valoja enää osannut kaivata.
Jos tulee ikävä Stadia, niin 20 min autolla ja keskustassa ollaan, mutta harvakseltaan siellä tulee enää käytyä ainakaan ostoksilla, sillä kaiken tarvitseman löytää jo muualtakin. Muutaman kerran vuodessa juhlimisen ja kulttuurin takia jos sielklä käy, niin turha se on Helsingin asuntohintoja maksaa. Ja sama pätee Espooseen, että mitä järkeä maksaa Espoon korkeita asuntohintoja, kun se on loppujen lopuksi samanlainen maalaispitäjä kuin Kirkkonummi/Vihti/Tuusula/Vantaa yms.
Se täytyy myöntää, että ilman kahta autoa elämä Vantaalla olisi aikalailla vaikeampaa eli sen verran täytyy antaa tunnustusta Stadin joukkoliikenteelle.
Vantaakin on pääkaupunkiseutua
...jaa
Nytkin istun pihalla ja kuuluu vain lintujen laulu. Silti palvelut lähellä jos haluaa niitä käyttää.
Isoimmat syyt asua täällä on työpaikkojen saatavuus, julkisen liikenteen olemassaolo( vaikka harvoin käytänkin) ja asunnon arvon todennäköisempi säilyminen. Ja se että oikeasti pikkukaupungeissa voi paradoksaalisesti olla paljon huonommat mahikset esim. ulkoiluun. Espoossakin on merellä rantaraitti, keskuspuisto, Nuuksio, ratsastuspolut hevosille ja noin sata järveä/lampea. Ei oo tarve lähtee mihkää..!
Vierailija kirjoitti:
Aina voi muuttaa myös ulkomaille. Nykyisessä asuinmaassani on ihanan rauhallinen ja ihmisläheinen elämäntapa eikä kaikki ole aina stressaantuneita ja kiireisiä. Suosittelen todella harkitsemaan!
Kyllä Suomestakin löytyy rauhallisia paikkoja ilman stressiä sekä kauniita paikkoja missä asua.
Suomi on kaunis maa( ei pk-seutu vaan kauempana).
Ei kukaan pakota asumaan kalliilla alueella.
Grynderit riemastuvat, heillekö elät?
Meri ja saaret. Helsinkiläistä seuraa.
Alue: Aihe vapaa
Me asumme Rovaniemellä. Täällä on kaikki mitä tarvitsemme. Omakotitalo, työpaikat molemmille, lapsille harrastusseuroja ym.
Käymme n. kerran kahdessa vuodessa muutaman päivän Helsingissä ja ajatteleme aina samalla lailla, eli todella kiva käydä, mutta asumaan emme haluaisi jäädä. Näin se taitaa olla myös Helsinkiläisillä, että mielellään käyvät välillä muualla, mutta asuvat mielellään Helsingissä. Se on se mihin on tottunut.
Asumme ihan Napapiirin pajakylän vieressä ja muualla asuvat tuttavamme sanovat aina, että teillä on kiva kun voitte käydä vaikka joka päivä...joo voisimme kyllä, mutta käymme ehkä kerran vuodessa.