Onko pääkaupunkiseudulla asuminen tän arvoista
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi lukea koko ketjua. Mutta näin pikkukaupungin asukkaana toivoisin että mahdollisimman moni jolla on samankaltaisia ajatuksia kuin aloittajalla, todella toteuttaisi haaveensa ja muuttaisi pienemmälle paikkakunnalle - niin ahdistavaa on ollut katsoa tätä kaupungin alasajoa. Mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän myös palveluja ja töitä. Ehkä joku kaunis päivä myös suuremmat yritykset siirtyisivät ahtaasta ja kalliista ruuhka-Suomesta muualle. Saahan sitä toivoa.
Itse nautin päivittäin lyhyestä työmatkasta, lapset rauhallisesta ja pienestä koulusta turvallisella koulumatkalla, halvasta asumisesta (iso uudehko okt Helsingin yksiön hinnalla). En voisi kuvitellakaan viettäväni julkisissa tuntitolkulla päivittäin kuten vaikka sisareni Helsingissä tekee. Arki on täällä "maalla" ihan tavallista, lapsiperheenä ei edes ehtisi mihinkään kulttuuririentoihin mitä moni tuntuu muualla arvostavan. Kotikaupungista löytyy kuitenkin uimahallia, ravintoloita, kahviloita, harrastuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Meiltä on 30min seuraavaan suureen kaupunkiin ja 60min toiseen - silloin kun jotain isompaa tekemistä kaipaa se ei ole siis ongelma. Eli kerran pari vuodessa. Ainoa asia mikä täällä ärsyttää on kolmen tunnin ajomatka Helsinki-Vantaalle, käytännössä lomamatkoina joudutaan siis lentokenttähotelliin mennen tullen ja se nostaa kustannuksia. Mutta silloinkin yritän miettiä että asumalla lentokentän kupeessa meillä ei olisi varaa matkustaa mihinkään ikinä johtuen asumiskustannuksista. Palkat ovat nimittäin täällä jopa suuremmat johtuen työvoiman saatavuudesta ja siihen vielä päälle asumisen halpuus. Kyllä voin sanoa olevani täällä onnellinen ja koen että saan myös lapsilleni turvallisen lapsuuden.
Tämä juuri: "(...)näin pikkukaupungin asukkaana toivoisin että mahdollisimman moni jolla on samankaltaisia ajatuksia kuin aloittajalla, todella toteuttaisi haaveensa ja muuttaisi pienemmälle paikkakunnalle - niin ahdistavaa on ollut katsoa tätä kaupungin alasajoa. Mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän myös palveluja ja töitä. Ehkä joku kaunis päivä myös suuremmat yritykset siirtyisivät ahtaasta ja kalliista ruuhka-Suomesta muualle."
Itse en varsinaisella maaseudulla viihdy, mutta tiedän että moni tykkää sellaisesta. Meillä on yksi Euroopan harvimpiin asutuista maista - mulla oli itävaltalainen kämppis kerran, ja hän jaksoi ihastella ympärillä olevaa tilaa. Itävalta on suurin piirtein Etelä-Suomen kokoinen ja siellä asuu 8 miljoonaa ihmistä, joten tunkua on. Täällä on kyllä lääniä asua.
Ja jos me haluamme että Suomesta saa vielä sitä kuuluisaa kotimaista ruokaa (kurkuista ja perunoista viljaan ja maitoon) niin jonkun täytyy sitä kasvattaa. (Se kasvattaminen on helpompaa jos seudulla on muitakin ihmisiä sekä palveluita kuten esim. kauppoja ja terveydenhuoltoa tms.) Peltoja ei vain ole kovin kamalasti esim. Helsingin keskustassa, enkä muista nähneeni niitä Turunkaan keskustassa.
(Juu, pääkaupunkiseudullakin on kyllä viljelysmaata. Sitä vain ei ole tarpeeksi ruokkimaan kaikkia maamme asukkaita.)
Pikkukaupungitkin olisi hyvä pitää hengissä, koska siitä tulee helposti kierre: nuoret muuttavat pois opiskelemaan tai töiden takia, jolloin kysyntä pienenee ja oppilaitoksia sekä palvelu- ja rakennusalan (ja hoitoalan) työpaikkoja vähennetään tarpeettomina, jolloin nuoret ja vanhemmatkin toteavat että "täällä ei ole mitään" ja muuttavat pois opiskelemaan tai töiden takia... Ja sitten samalla isompiin kaupunkeihin (Helsinki etunenässä) tulee pula etenkin asunnoista, kun sinne muutetaan sankoin joukoin. Kukaan ei ole tyytyväinen eikä iloinen.
Mä toivon, että tilanne korjaantuu jossain vaiheessa.
Terveisin se Kajaanissa itsemurhayksiökopperossa asuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi lukea koko ketjua. Mutta näin pikkukaupungin asukkaana toivoisin että mahdollisimman moni jolla on samankaltaisia ajatuksia kuin aloittajalla, todella toteuttaisi haaveensa ja muuttaisi pienemmälle paikkakunnalle - niin ahdistavaa on ollut katsoa tätä kaupungin alasajoa. Mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän myös palveluja ja töitä. Ehkä joku kaunis päivä myös suuremmat yritykset siirtyisivät ahtaasta ja kalliista ruuhka-Suomesta muualle. Saahan sitä toivoa.
Itse nautin päivittäin lyhyestä työmatkasta, lapset rauhallisesta ja pienestä koulusta turvallisella koulumatkalla, halvasta asumisesta (iso uudehko okt Helsingin yksiön hinnalla). En voisi kuvitellakaan viettäväni julkisissa tuntitolkulla päivittäin kuten vaikka sisareni Helsingissä tekee. Arki on täällä "maalla" ihan tavallista, lapsiperheenä ei edes ehtisi mihinkään kulttuuririentoihin mitä moni tuntuu muualla arvostavan. Kotikaupungista löytyy kuitenkin uimahallia, ravintoloita, kahviloita, harrastuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Meiltä on 30min seuraavaan suureen kaupunkiin ja 60min toiseen - silloin kun jotain isompaa tekemistä kaipaa se ei ole siis ongelma. Eli kerran pari vuodessa. Ainoa asia mikä täällä ärsyttää on kolmen tunnin ajomatka Helsinki-Vantaalle, käytännössä lomamatkoina joudutaan siis lentokenttähotelliin mennen tullen ja se nostaa kustannuksia. Mutta silloinkin yritän miettiä että asumalla lentokentän kupeessa meillä ei olisi varaa matkustaa mihinkään ikinä johtuen asumiskustannuksista. Palkat ovat nimittäin täällä jopa suuremmat johtuen työvoiman saatavuudesta ja siihen vielä päälle asumisen halpuus. Kyllä voin sanoa olevani täällä onnellinen ja koen että saan myös lapsilleni turvallisen lapsuuden.Kuulostaa niin hyvältä ja järkevältä kaikin puolin että kyllä alkaa houkuttamaan itseäkin ryhtyä sillä silmällä katsella muiden paikkakuntien tarjontaa. Meri on se mistä on vaikeinta luopua mutta ei kai missään rannikkoseudulla kovin halpaa oo.
Jos meri on se juttu, niin länsirannikolla Vaasa, Pietarsaari ja Kokkola taitavat olla kohtuuhintaisia. Etelämpänä Kotka ja Loviisa. (Eikös Uusikaupunki, josta löytyy töitä Mersun tehtaalta about kaikille ole myös meren rannalla?)
Vierailija kirjoitti:
Niin, tätä olen miettinyt jo pitkään ja alan kallistua sille kannalle että ei ole. Mikä täällä lopulta on niin hienoa? Onhan se kiva kun on kaikki palvelut saatavilla ja vapaa-ajan huvituksia vaikka mitä. Mutta paljonko näitä kaikkia mahdollisuuksia oikeasti tulee käytettyä? Ja kun miettii näitä asumiskustannuksia täällä niin alkaa kyllä kyseenalaistamaan koko homman järkevyyttä. Suomi on kuitenkin täynnä muitakin erikokoisia kaupunkeja ettei ihan keskellä ei mitään tarvitsisi elää vaikka täältä lähtisi. Jossain pikkukaupungissa elämänmeno olisi rauhallista ja stressitöntä. Töihnkään ei olisi pakko heti mennä, rahat riittäisi muutenkin kun laittaisi myyntiin Helsingin asunnon ja ostaisi halvan asunnon sieltä jostain. Saisi rauhassa miettiä mitä loppuelämältään haluaa. Välillä tuntuu ettei täällä voi edes ajatella, kaikki vaan tapahtuu ja mukana mennään. Aina sellanen kiireen ja stressin tuntu. Pakko tehdä ja suorittaa. Ihmiset on kuin muurahaisia. Vilistävät kiireellä jokapaikassa. Nuorena en edes ajatellut pois muuttamista, ehkä olen vaan liian vanha (39v) tällaiseen ja kaipaan rauhaa. Yöelämä ei kiinnosta ollenkaan ja muutenkin aika pienet sosiaaliset kuviot ovat minulle ihan riittävät. Näin kirjoitettuna näen itsekin että ilman muuta minun kannattaisi lähteä. Minulla on puoliso jonka kanssa ollaan vähän puhuttu aiheesta. Hänkään ei olisi muuttoa vastaan joten ihan yksin en olisi. Silti jokin pistää vastaan. Kai sitä on niin juurtunut tänne. Onko joku lähtenyt pois täältä? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Onko kaduttanut ollenkaan?
Helsinki (yhdessä Espoon ja Vantaan kanssa ) on Euroopan mantereen pienimpiä pääkaupunkeja eikä voi väitää että turhan tiivis. Laitamilla on luonnonläheisiä asuinalueita voi sanoa etä on hiljaisempaa kuin pikkukaupungissa.
Itse pk-seudulla syntyneenä voin sanoa että uualle en muuttaisi ellei sitten jonnekin ulkomaille. Olen kokeillut asua suomalaisessa pikkukaupungissa kanssa, nuorena opiskelijana ja kyseisessä kaupungissa ärsytti se että naiset olivat vähemmmistössä (olen itse mies). muutenin se että muu tistivät minun asiani paremmin ärsytti.
Mutta itse asiaan: PK-seutu on ainoa alue Suomessa josta saa töitä vaikka olisi miknkälainen koulutus tahansa, tai ei koulutusta ollenkaan. Sisä -Suomesta saa töitä vain jos on alkutuotanto, paperi tai metalliteollisuus- tai terveydenhoito-alalta tai rekka- traktori tai motokuksi.
Nuorelle naiselle tosin suosittelen maakuntin jäämistä koska siellä on ylitarjontaa miehistä mutta nuorelle miehelle suosittelen Helsinkin muuttamista samoista syistä. Mutta todellisuudessa ihmiset muuttavat juuri päinvastaiseen suuntaan.
Keski-ikäisille perheellisille en suosittele muuttoa pois pk-seudulta ellei molemmille löydy töitä. Vaikka asunnon saa halvemmalla muualta, se väliraha on nopeasti tuhlattu jos kumpikaan ei ole töissä. Sitten jos jälkikasvu ei halua jääädä asumaan maakuntin niin talosta tulee pommi jota ei saa myytyä.
l
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehdi lukea koko ketjua. Mutta näin pikkukaupungin asukkaana toivoisin että mahdollisimman moni jolla on samankaltaisia ajatuksia kuin aloittajalla, todella toteuttaisi haaveensa ja muuttaisi pienemmälle paikkakunnalle - niin ahdistavaa on ollut katsoa tätä kaupungin alasajoa. Mitä enemmän ihmisiä sitä enemmän myös palveluja ja töitä. Ehkä joku kaunis päivä myös suuremmat yritykset siirtyisivät ahtaasta ja kalliista ruuhka-Suomesta muualle. Saahan sitä toivoa.
Itse nautin päivittäin lyhyestä työmatkasta, lapset rauhallisesta ja pienestä koulusta turvallisella koulumatkalla, halvasta asumisesta (iso uudehko okt Helsingin yksiön hinnalla). En voisi kuvitellakaan viettäväni julkisissa tuntitolkulla päivittäin kuten vaikka sisareni Helsingissä tekee. Arki on täällä "maalla" ihan tavallista, lapsiperheenä ei edes ehtisi mihinkään kulttuuririentoihin mitä moni tuntuu muualla arvostavan. Kotikaupungista löytyy kuitenkin uimahallia, ravintoloita, kahviloita, harrastuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Meiltä on 30min seuraavaan suureen kaupunkiin ja 60min toiseen - silloin kun jotain isompaa tekemistä kaipaa se ei ole siis ongelma. Eli kerran pari vuodessa. Ainoa asia mikä täällä ärsyttää on kolmen tunnin ajomatka Helsinki-Vantaalle, käytännössä lomamatkoina joudutaan siis lentokenttähotelliin mennen tullen ja se nostaa kustannuksia. Mutta silloinkin yritän miettiä että asumalla lentokentän kupeessa meillä ei olisi varaa matkustaa mihinkään ikinä johtuen asumiskustannuksista. Palkat ovat nimittäin täällä jopa suuremmat johtuen työvoiman saatavuudesta ja siihen vielä päälle asumisen halpuus. Kyllä voin sanoa olevani täällä onnellinen ja koen että saan myös lapsilleni turvallisen lapsuuden.Kuulostaa niin hyvältä ja järkevältä kaikin puolin että kyllä alkaa houkuttamaan itseäkin ryhtyä sillä silmällä katsella muiden paikkakuntien tarjontaa. Meri on se mistä on vaikeinta luopua mutta ei kai missään rannikkoseudulla kovin halpaa oo.
Jos meri on se juttu, niin länsirannikolla Vaasa, Pietarsaari ja Kokkola taitavat olla kohtuuhintaisia. Etelämpänä Kotka ja Loviisa. (Eikös Uusikaupunki, josta löytyy töitä Mersun tehtaalta about kaikille ole myös meren rannalla?)
Hangosta löytyy myös kohtuuhintaista asumista, Lappohjassa on tällä hetkelläkin myynnissä ainakin kaksi 3h+k hintaan 45 000€. Yksiötä pyydetään 28 000€. Merenrantaan (pitkä hienohiekkainen ranta) matkaa muutama sata metriä.
Maalle paennut kirjoitti:
Muuta pois vaan. Pienemmillä paikkakunnilla on lastenkin parempi kasvaa ja mikä parasta, monikulttuurisuuden ongelmia ei ole.
Asun Espoossa mm. siksi, että täällä on monikulttuurista. Onko maalla monokulttuurista? Saako kaikki kukat kukkia? Vai onko se koti, uskonto ja isänmaa -henkistä seutua?
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa pk-seutulaisista viettää sitä tavisarkea ilman yöelämää ja museoita. Itse asun Espoossa ja käyn Helsingissä ehkä kerran puolessa vuodessa parisen tuntia päiväsaikaan, iltakeikalla vaikka raflaan ei tulis edes mieleen lähteä.
Niin, mutta miks niin kalliisti?
Mietin myös sitä, kunnista asun Espoossa ja käyn Helsingissä töissä enkä ole osannut lähteä, vaikka monesti tosi monesti on ollut mielessä.
Opiskelin muualla ja palasin tänne kotiseudulle. Mutta onhan tämä ihan eri seutu kuin 30-40 vuotta sitten... jacdilti vain jostain syystä oon jäänyt.
Pikkupaikkakunnalla kasvanut vastaa: siellä tuijotetaan, kytätään, ei ole ravintoloita, ei ole julkista liikennettä, ei hyväksytä erilaista elämäntapaa, täytyy ihan oikeasti viihtyä kotona koska vaihtoehtoja ei ulkoilun lisäksi ole. Viihdyn Helsingissä.
Maalle paennut kirjoitti:
Muuta pois vaan. Pienemmillä paikkakunnilla on lastenkin parempi kasvaa ja mikä parasta, monikulttuurisuuden ongelmia ei ole.
:D
Juuri niillä pienillä paikkakunnillajuuri kyräillään ja tuijotetaan erilaisia ihmisiä, kun ei olla totuttu muuhun kuin omaan napaan. Isossa kaupungissa saat olla oma itsesi ilman sormella osoitteluja.
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla kasvanut vastaa: siellä tuijotetaan, kytätään, ei ole ravintoloita, ei ole julkista liikennettä, ei hyväksytä erilaista elämäntapaa, täytyy ihan oikeasti viihtyä kotona koska vaihtoehtoja ei ulkoilun lisäksi ole. Viihdyn Helsingissä.
Ystäväni hehkuttaa Oulun julkista liikennettä.
Kävimme Edenissä. Bussi menee kerran tunnissa.
Mä asun pikkupaikkakunnalla. Muutin keskisuurelta paikkakunnalta tänne miehen ja lasten kanssa pari vuotta sitten. Isoja eroja ei ole, mutta joitain merkittäviä kumminkin. Asuminen on täällä halpaa, niin halpaa, että mies voi tehdä osa-aikaista työtä. Mun palkkani riittää elättämään perheen ja maksamaan asumisen. Asuntoriskin tasaamiseksi myimme kolmion ja ostimme yksiön tuolta paikkakunnalta jolta muutimme pois. Täältä pikkupaikkakunnalla ostimme ison rivitaloasunnon järven rannalta.
Helsingissä ihanaa että jokatoinen vastaantulija ei möllötä kuin vajaamielinen. Hauskaa myös että täällä pääsääntöisesti moikataan naapuria ainakin omassa taloyhtiössä kun taas edellisessä kämpässäni (pienehkö kaupunki 300 km. Päässä Helsingistä) 80 prosenttia ei tervehtinyt. Pari mummoa vaan, perheenäiti ja saattoivat jutella muutakin. Aika uskomatonta :D
Aina jaksaa huvittaa helsinkiläisten sokeus sille rujoudelle ja kurjuudelle mitä se heidän helmikaupunkinsa on. On ihanaa maksaa posketonta vuokraa kämpästä jota muualla maassa pidetään niin hirveänä läävänä ettei siinä asu kuin pahimmat pultsarit, ja myös kaupungilla asiointi on todella miellyttävää kun nenään tunkee väistämättä erinäiset ihmisen tuottamat hajut ja joka toisella vastaantulijalla silmät pyörii päässä kuin biljardipallot. Mut hei, onhan siellä museo (jossa oikeasti käydään kerran vuodessa), ja ravintolaelämää (jossa köyhät tyrkyt designer-leoparditunikoissaan ja korsin laukuissaan laulaa aikuista naista ja halailee jari sillanpään pahvimainosta).
Onko ihminen sokea, jos rakastaa kotikaupunkiaan?
Ei.
Suosittelen Oulua.
Olen kotoisin pikkukylässä ja minun lempikaupunkini Suomessa ovat Helsinki ja Oulu. Olen muuttanut näiden välillä pari kertaa ja molemmissa on puolensa.
Asioita joita kaipaan nyt Helsingissä asuessani:
- Oulun asumisen hintatasoa: keskituloisellaki on varaa hulppeaan ja rahaa jää muuhunkin
- Maailman parhaita pyöräilyteitä
- Kaupunkirakennetta ja ajallisesti lyhyitä välimatkoja autolla, julkisilla tai pyörällä
- Runsaampaa ja laadukkaampaa vapaa-aikaa
- Oululaista rentoa itsevarmuutta ripauksella nöyryyttä: Oulussa ei katsota kieroon maalaisia eikä stadilaisia eikä ketään muutakaan.
- Monipuolisuutta: kaupungin hienoudet ja luonto
- Oululaisten aitoa kotipaikkaylpeyttä
- Talvilomakohteet ah, niin lähellä
Asioita joita kaipasin Oulussa asuessani:
- kaupungin vilinää
- Jugend-naapurustoja
- Lempiravintoloitani ja kahviloitani
- Lenkkeilyä Kaivopuiston rannassa
- Viikonloppuretkiä lähisaariin
- Suoria lentoja Euroopan kohteisiin
Jos minulla olisi nyt samanlainen työpaikka tarjolla Oulussa, lähtisin kuitenkin sinne. Suositttelen lämpimästi
Tässä ketjussa menevät hienosti sekaisen pienet ja keskisuuret kaupungit ja sitten jotkut parin tuhannen asukkaan kunnat. On ehkä pikkuisen eri asia asua Vaasassa tai Hämeenlinnassa kuin Joroisilla eikä se pellon viereen muuttaminen ole tosiaan ainut tai edes ykkösvaihtoehto sellaiselle pääkaupunkiseudun asukkaalle, joka kaipaa muutosta ympäristöönsä. Ilman työpaikkaa muuttaminen on tietysti vähän hankalaa ja työpaikan hankkiminen ei koskaan ole mikään läpihuutojuttu, mutta ei se mahdotontakaan ole. Helsinki ei ole ainut paikka Suomessa, jossa ihmiset käyvät töissä.
Jos meri on se juttu, niin länsirannikolla Vaasa, Pietarsaari ja Kokkola taitavat olla kohtuuhintaisia. Etelämpänä Kotka ja Loviisa. (Eikös Uusikaupunki, josta löytyy töitä Mersun tehtaalta about kaikille ole myös meren rannalla?)[/quote]
Hangosta löytyy myös kohtuuhintaista asumista, Lappohjassa on tällä hetkelläkin myynnissä ainakin kaksi 3h+k hintaan 45 000€. Yksiötä pyydetään 28 000€. Merenrantaan (pitkä hienohiekkainen ranta) matkaa muutama sata metriä.[/quote]
Kyllä, meri on se juttu, mutta kunnollisten palveluiden äärellä - Helsingissä. Hanko on aika kuollut mesta talvella hankolaisten itsensäkin mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Maalle paennut kirjoitti:
Muuta pois vaan. Pienemmillä paikkakunnilla on lastenkin parempi kasvaa ja mikä parasta, monikulttuurisuuden ongelmia ei ole.
:D
Juuri niillä pienillä paikkakunnillajuuri kyräillään ja tuijotetaan erilaisia ihmisiä, kun ei olla totuttu muuhun kuin omaan napaan. Isossa kaupungissa saat olla oma itsesi ilman sormella osoitteluja.
No jos ei ole mitenkään huomiota herättävä ulkonäöltään eikä tavoiltaan. Ei kai silloin ole mitään kyräiltävää tai tuijoteltavaa? Toisaalta jos joku haluaa tuijottaa niin siitä vaan. Kestän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos meri on se juttu, niin länsirannikolla Vaasa, Pietarsaari ja Kokkola taitavat olla kohtuuhintaisia. Etelämpänä Kotka ja Loviisa. (Eikös Uusikaupunki, josta löytyy töitä Mersun tehtaalta about kaikille ole myös meren rannalla?)
Hangosta löytyy myös kohtuuhintaista asumista, Lappohjassa on tällä hetkelläkin myynnissä ainakin kaksi 3h+k hintaan 45 000€. Yksiötä pyydetään 28 000€. Merenrantaan (pitkä hienohiekkainen ranta) matkaa muutama sata metriä.
Kyllä, meri on se juttu, mutta kunnollisten palveluiden äärellä - Helsingissä. Hanko on aika kuollut mesta talvella hankolaisten itsensäkin mielestä.
Talveksi voi lähteä etelään jos ei tarvitse töissä käydä. Jos on raha-asiansa hoitanut sellaiselle mallille että elää esimerkiksi osingoilla niin vaihtoehto kesät Hangossa ja talvet jossain lämpimässä maassa on loistava!
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Oulua.
Olen kotoisin pikkukylässä ja minun lempikaupunkini Suomessa ovat Helsinki ja Oulu. Olen muuttanut näiden välillä pari kertaa ja molemmissa on puolensa.
Asioita joita kaipaan nyt Helsingissä asuessani:
- Oulun asumisen hintatasoa: keskituloisellaki on varaa hulppeaan ja rahaa jää muuhunkin
- Maailman parhaita pyöräilyteitä
- Kaupunkirakennetta ja ajallisesti lyhyitä välimatkoja autolla, julkisilla tai pyörällä
- Runsaampaa ja laadukkaampaa vapaa-aikaa
- Oululaista rentoa itsevarmuutta ripauksella nöyryyttä: Oulussa ei katsota kieroon maalaisia eikä stadilaisia eikä ketään muutakaan.
- Monipuolisuutta: kaupungin hienoudet ja luonto
- Oululaisten aitoa kotipaikkaylpeyttä
- Talvilomakohteet ah, niin lähelläAsioita joita kaipasin Oulussa asuessani:
- kaupungin vilinää
- Jugend-naapurustoja
- Lempiravintoloitani ja kahviloitani
- Lenkkeilyä Kaivopuiston rannassa
- Viikonloppuretkiä lähisaariin
- Suoria lentoja Euroopan kohteisiinJos minulla olisi nyt samanlainen työpaikka tarjolla Oulussa, lähtisin kuitenkin sinne. Suositttelen lämpimästi
Kymmenisen vuotta aikoinaan Oulussa asuneena en ole samaa mieltä kuin ensimmäisestä kohdasta.
...ja Turussa merikin on nätimpi.