Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???

Härskit = jätskit :D

Kyllä seksi on tärkeää myös ns. ruuhkavuosissa. Ihminen on siinä mielessä eläin, että oksitosiini ym seksissä muodostuvat hormoonit lisäävät pariskunnan kiintymystä ja sitoutumista toisiinsa ja yhteisten poikasten hoitoon. Jos puoliso ei saa seksiä kotona niin kyllä se aina muualta löytää jonkun joka antaa.

Itseasiassa mua ihmetyttää se, miten oot puolisonne valinnut jos tämä ei enää lasten saannin jälkeen herätä sun halua? Mies ei valinnu mua piiaksi, lastenhoitajaksi tai kokiksi vaan kumppaniksi ja rakastajattareksi. Yhteistoimin hoidellaan niin koti, lapset kuin seksikin. Reilu kolkyt vuotta ollaan oltu yhdessä ja haluan miestäni nyt oikeastaan vielä enemmän kuin silloin ekalla kerralla. Ikinä ei ole väsyttänyt kolmen muksunkaan kanssa niin paljoa, etteikö seksi olisi maistunut. Ei seksin aina tartte olla se täydellinen romanttinen tai whatever unelma yhdyntä, joka kestää kaks tuntia. Kun treenaa mielensä ja paikkansa seksikuntoon, niin ihan pikapanokin on tyydyttävä kokemus molemmille. Nopeaa myös on ottaa suihin tai antaa miehen tulla rintojen tai reisien väliin, jos ei oma orgasmi kiinnosta.

Minusta se, että mies haluaa mun kanssa seksiä on hänen tapansa sanoa, että välitätkö ja rakastatko mua vielä? Pelastin muuten mieheni parikymppisenä suhteesta, jossa seksi oli palkitsemis ja rankaisemis keino ei molempien nautinto ja onneksi molemmat osataan arvostaa ilmeisen tyydyttävää parisuhdettamme.

entiä kun ei voi päätellä palstalle kirj viesteistä suurin osa taitaa olla lapsettomia ehkä täyssinkkuhomojakin muiden ketjujen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä seksi on tärkeää myös ns. ruuhkavuosissa. Ihminen on siinä mielessä eläin, että oksitosiini ym seksissä muodostuvat hormoonit lisäävät pariskunnan kiintymystä ja sitoutumista toisiinsa ja yhteisten poikasten hoitoon. Jos puoliso ei saa seksiä kotona niin kyllä se aina muualta löytää jonkun joka antaa.

Itseasiassa mua ihmetyttää se, miten oot puolisonne valinnut jos tämä ei enää lasten saannin jälkeen herätä sun halua? Mies ei valinnu mua piiaksi, lastenhoitajaksi tai kokiksi vaan kumppaniksi ja rakastajattareksi. Yhteistoimin hoidellaan niin koti, lapset kuin seksikin. Reilu kolkyt vuotta ollaan oltu yhdessä ja haluan miestäni nyt oikeastaan vielä enemmän kuin silloin ekalla kerralla. Ikinä ei ole väsyttänyt kolmen muksunkaan kanssa niin paljoa, etteikö seksi olisi maistunut. Ei seksin aina tartte olla se täydellinen romanttinen tai whatever unelma yhdyntä, joka kestää kaks tuntia. Kun treenaa mielensä ja paikkansa seksikuntoon, niin ihan pikapanokin on tyydyttävä kokemus molemmille. Nopeaa myös on ottaa suihin tai antaa miehen tulla rintojen tai reisien väliin, jos ei oma orgasmi kiinnosta.

Minusta se, että mies haluaa mun kanssa seksiä on hänen tapansa sanoa, että välitätkö ja rakastatko mua vielä? Pelastin muuten mieheni parikymppisenä suhteesta, jossa seksi oli palkitsemis ja rankaisemis keino ei molempien nautinto ja onneksi molemmat osataan arvostaa ilmeisen tyydyttävää parisuhdettamme.

kuules villikissa. naiset on erilaisia toiset lihoo herrkemmin menettää itsetunnon ristiaallokossa lihottuaan ja oltuaan kotona. toiset vaan sanoo että puoliso on liian tuttu eikä herätä himoja  vaikkei hän olisi muuttanutkaan tapojan. seksi on siis vain miehen aloitteesta nainen pärjäisi ilman meillä ehkä viikkoja, pusuja kyllä kaivataan silloin tällöin. toi on paha että miten puolison valinnut.tottakai pitää synkata viettien kanssa eihän kaveriksi oteta toista. mutta kun aika (lue: kaikki muut) muuttaa toista.

Sinä saat vaatia mitä miehelle kuuluu kirjoitti:

Neljä lasta 6-14 vuotta. Toisen lapsen jälkeen alkoi muutos vaimossa aivan todenteolla. Seksin harrastamisen esteitä oli jos jonkinlaisia. Ilmoitin silloin ykskantaan, että hän voi kyllä lopettaa puolestani panemisen elämässään. Mutta minä en niin tulisi tekemään. Silloin aukesi vaimon silmät.  Siitä lähtien viimeiset seitsemän vuotta onkin ollut vaimon kanssa säännöllinen seksielämä.  Vain vässykkä jää ilman.

meillä sanoi tyyliin senkus lähdet kun sanoin että jokuhan antaa ellet sinä ettei täyskäännöstä kukaan pysty hyväksyyn seksissä. tuskin hän on oikeesti välittänytkään minusta kun antaisi mennä. vai tietääkö etten kovin herkästi ole lähtemässä. eli ylläolevaan viestiin: meillä ei välitä puheistani juurikaan, sanoo että älä uhkaile

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika kaksinaismoralistista kun toisaalta kauhistellaan, kun joissakin maissa ja kulttuureissa raiskaus avioliitossa on ihan hyväksyttävää ja naisen tulisi palvella miestään eikä naisella saisi olla omaa tahtoa, mutta aika hyvin elää ja kukoistaa tämä ajatusmaailma näköjään täällä tasa-arvon lintukodossakin. Eikä pelkästään palstamielipiteissä, vaan ihan julkisessa keskustelussa ja parisuhdeneuvonnassa ja seksuaalisuutta käsittelevissä artikkeleissa. Kaikkialla vihjataan, että kyllä naisen pitää vain tyydyttää mies, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. 

Ja tähän vielä jatkan, että aika nurinkurista on myös se, että teineille painotetaan sitä, että poikaystävä ei saa painostaa seksiin ja seksin tulee aina olla täysin vapaaehtoista, eikä siihen tarvitse suostua, jos ei halua. Ilmeisesti tällä tarkoitetaankin sitten vain ekaa kertaa ja tilannetta, jossa ei ole parisuhdetta, kun sitten kun olet oikeassa aikuisten parisuhteessa, asia ei enää olekaan näin. Miksi teineille ei kerrota, että parisuhde tarkoittaa myös velvollisuutta seksiin? 

Miksi nuorille miehille ei kerrota, että intohimoa ja seksiä on tarjolla vain suhteen alussa? Sitten parisuhde vaihtuu siihen, että äityli saa leikkiä kotia.

Miksi nuorille miehille ei kerrota että naisen kuuluu seksissä myös saada kunnon orgasmi, tai se kyllästyy koko seksiin pidemmän päälle? En ole vielä kuullut että kukaan olisi kyllästynyt orgasmeihin.

ei varmaan tarvii paljon psygologiaa naisen tietää kun mies on luotu saamaan fyysinen maximus aktissa eli orgasmus jatkaakseen sukuakin. eli pelkät halit ei paljon viriiliä miestä lohduta.

Miksi sitä avioeroa pitää niin pelätä, että jää vuosiksi kärsimään suhteeseen, jonka molemmat osapuolet tietävät kuolleen? Kuolevan suhteen voi yrittää pelastaa valtavan suurella perusremontilla, jos molemmat ovat täysin sitoutuneita muutokseen heti eikä "hiljalleen". Jos suhde on ollut jo vuosia kuollut, ei sitä enää henkiin herätetä uuteen kukoistukseen.

Kun kunnioittaa toista edes ystävänä ja kanssaihmisenä ja panostaa avioeron järjestämiseen mahdollisimman hyvin, niin saletisti eron jälkeen molemmat ovat onnellisempia.

Miksi on niin vaikeaa myöntää itselleen, että kyllä, oikeasti haluan erota ja olla mieluummin yksin tai etsiä uuden paremman parisuhteen? Miksi avioeron sallii ystävilleen, mutta ei itselleen tai kumppanilleen?

Jos tuntee itsensä ja tunnistaa omat tunteensa aidosti sisimmässään, ei terve ihminen jää huonoon suhteeseen keksimällä tekosyitä "kun meillä on lapset ja yhteinen historia jne jne".

Kuunnelkaa itseänne ja olkaa oikeasti onnellisia. Se on mahdollista ja täysin sallittua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä avioeroa pitää niin pelätä, että jää vuosiksi kärsimään suhteeseen, jonka molemmat osapuolet tietävät kuolleen? Kuolevan suhteen voi yrittää pelastaa valtavan suurella perusremontilla, jos molemmat ovat täysin sitoutuneita muutokseen heti eikä "hiljalleen". Jos suhde on ollut jo vuosia kuollut, ei sitä enää henkiin herätetä uuteen kukoistukseen.

Kun kunnioittaa toista edes ystävänä ja kanssaihmisenä ja panostaa avioeron järjestämiseen mahdollisimman hyvin, niin saletisti eron jälkeen molemmat ovat onnellisempia.

Miksi on niin vaikeaa myöntää itselleen, että kyllä, oikeasti haluan erota ja olla mieluummin yksin tai etsiä uuden paremman parisuhteen? Miksi avioeron sallii ystävilleen, mutta ei itselleen tai kumppanilleen?

Jos tuntee itsensä ja tunnistaa omat tunteensa aidosti sisimmässään, ei terve ihminen jää huonoon suhteeseen keksimällä tekosyitä "kun meillä on lapset ja yhteinen historia jne jne".

Kuunnelkaa itseänne ja olkaa oikeasti onnellisia. Se on mahdollista ja täysin sallittua.

lapset kärsii hei te itsekkäät eroajat.

Meillä tilanne oli sellainen että lasten saannin jälkeen vaimoa ei enää sexihommat kiinnostaneet. No ei siinä mitään, koska hankin itselleni kaksi nuorta rakastajatarta. Toinen on 20-vuotias thaityttö ja toinen kotoisin malesiasta. Hän on 22- vuotias. Molemmat ovat tosi halukkaita ja TIUKKOJA!!!!!! Näin minä saan tyydytyksen heiltä ja vaimoni ei mitään haluakaan, joten molemmat ollaan tyytyväisiä! Liitto on muuten ihan hyvä. Vaimolle en tietenkään ole rakastajattarista kertonut.

Toivottavasti mieheltä ei lopahda halut kun/jos saadaan joskus lapsia. Kyllä paneminen ja parisuhde menee heittämällä jonkun sukkienkutomisen tai ittekseen suihkuttelun edelle! Me ollaan tiimi!

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää millainen mies haluaa maata naisensa kanssa, jos tietää, että naista ei haluta.

Silloin järkevintä onkin maata jonkin toisen naisen kanssa, kunhan hoitaa asian hienotunteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää millainen mies haluaa maata naisensa kanssa, jos tietää, että naista ei haluta.

Silloin järkevintä onkin maata jonkin toisen naisen kanssa, kunhan hoitaa asian hienotunteisesti.

Niin, eli kun on ensin eronnut.

Tottakai on. Ei ne lapset niitä haluja ja tarpeita poista.

Aikoinaan vaimo sanoi suoraan että pillu on hänen ja hän määrää milloin. Nykyään olen aviossa toisen naisen kanssa ja silloinen vaimo on yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan vaimo sanoi suoraan että pillu on hänen ja hän määrää milloin. Nykyään olen aviossa toisen naisen kanssa ja silloinen vaimo on yksinhuoltaja.

Ja yksinhuoltajana pysyy tolla asenteella:D

Miksi tämä asia on naisilla niin vaikea ymmärtää? Meillä vaimo aloitti pihtaamisen lapsen ollessa 2v. Asia johti sellaiseen tilanteeseen, että minä olen uudessa liitossa ja entinen vaimoni on ns.yksinhuoltaja eri paikkakunnalla.

Tämäkin keskustelu on näköjään tulvillaan juuri niitä ongelmia, mitä suomalaisissa parisuhteissa aina on: asioista (ainakaan vaikeista) ei puhuta.

Lasten saaminen on iso, yhteinen ponnistus. Sen täytyisi olla jokaiselle itsestään selvää, että seksiin ei ole mahdollisuuksia, haluja, aikaa ja jaksamista lasten ollessa vielä runsaasti hoivaa vailla. Naisen osa on olla raskaana, synnyttää ja imettää lasta, miehen osa on yrittää kestää siinä rinnalla ja pitää huolta naisesta, lapsista, yhteisestä kodista ja muista asioista. Tietysti myös muita ihmisiä on tai pitäisi olla vanhempien lisäksi tässä apuna.

Miehenä ymmärrän, että lasten synnyttäminen on valtava juttu fyysisesti. Ihmettelen sitä, miten ylipäätään sen jälkeen nainen voi haluta seksiä. Miehenä olen ajatellut, miten p*skana itse olisi, jos joutuisi puristamaan esimerkiksi omasta k***ista sanotaanko edes omenankokoisen kappaleen ulos. Millaista jälkeä se jättäisi, ja kuinka pian sen jälkeen edes haluaisi kokeilla jynkyttämistä. Tämä mielikuva kuulostaa groteskilta, mutta sitähän se lasten synnyttäminenkin on. Saati, kun koko ajan joutuu olemaan kiinni vauvassa, imettämään sitä aroilla rinnoilla, heräilemään keskellä yötä. Huh huh.

Miehelläkin on kestettävää. Ainakin minä koen ihan tolkutonta stressiä vaimon raskaudesta ja tulevasta (toisesta) synnytyksestä. Juuri nyt en edes ymmärrä, miksi lupauduin hankkimaan toista lasta. Ehkä sitä ei pitäisi edes ajatella. Stressitasot ja ahdistus ovat niin korkealla, että olen joutunut käymään psykologilla (syitä on muitakin, mutta tämä on kaikkein akuutein). En tällä hetkellä itsekään ole kovin valmis seksipuuhiin, tuskin olisin lapsen syntymän jälkeenkään.

Jos elävänä taas selviämme tästä prosessista, olettaisin, että noin puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen olisi meille oikea aika kokeilla varovaisesti seksin uudelleen aloittamista. Se oli ensimmäisen lapsen kohdalla todella jännittävä tapahtuma, en ollut ollut poikuuteni menettämisen jälkeen yhtä hermona kertaakaan. Aloitimme todella varovasti, ja pikku hiljaa se lähti sujumaan.

Myönnän, että lapsen ollessa noin 1,5 - 2 vuoden ikäinen olin kohtalaisen pettynyt seksielämän vähäisyyteen. Kuitenkin vilkkaampiakin kausia sentään on välillä ollut. Itselläni myös vuosien myötä ovat halut pikku hiljaa olleet laskusuunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti mieheltä ei lopahda halut kun/jos saadaan joskus lapsia. Kyllä paneminen ja parisuhde menee heittämällä jonkun sukkienkutomisen tai ittekseen suihkuttelun edelle! Me ollaan tiimi!

Älä ylläty jos itseltäsi katoaa. Henkisesti valmentautuminen siihen ja pohtiminen miten pitää kiinni läheisyydestä varmasti voi auttaa.

Parisuhteen hoitaminen lasten tullessa mukaan arkeen on kuitenkin tärkeää ja siitä pitää huolehtia kaiken kiireen keskellä. Ei kyse ole pelkästä seksistä ja panemisesta vaan siitä, että huomioidaan toisia kiireestä hulolimatta. Arjessa ja stressissä tuskin naiselle tulee ensimmäisenä mieleen et miehen kotiin tullessa on pillua tarjoamassa. Seksiin tarvitaan halua, ja olla sillä tuulella että haluaa seksiä harrastaa. Halaaminen on hyvä ja sillä on hyvä vaikutus moneen asiaan. Tiedän miten monet miehet ajattelee et mitä helvetin pehmoilua tää on :). Itse vain lähivanhempana tiedän mistä puhun. Miehenä haluan seksiä myöskin ja olen aktiivinenkin etten todella pihtaile arjen kiireessäkään mutta eniten kaipaa naista myös ymmärtämään ja jakaman arkea sekä ennen kaikkea halauksia ja sitä tunnetta kun on halattavana :). Kyllä seksiäkin saa, kun hoitaa suhdettakin hyvin. Sitä lapsiperheessä tarvitaan. Siis.......kyllä mielestäni seksikin on osa lapsiperheen arkea. 

Mika Ikonen laulaa hyvin: Anna mun halata sua........

muillekustannuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä avioeroa pitää niin pelätä, että jää vuosiksi kärsimään suhteeseen, jonka molemmat osapuolet tietävät kuolleen? Kuolevan suhteen voi yrittää pelastaa valtavan suurella perusremontilla, jos molemmat ovat täysin sitoutuneita muutokseen heti eikä "hiljalleen". Jos suhde on ollut jo vuosia kuollut, ei sitä enää henkiin herätetä uuteen kukoistukseen.

Kun kunnioittaa toista edes ystävänä ja kanssaihmisenä ja panostaa avioeron järjestämiseen mahdollisimman hyvin, niin saletisti eron jälkeen molemmat ovat onnellisempia.

Miksi on niin vaikeaa myöntää itselleen, että kyllä, oikeasti haluan erota ja olla mieluummin yksin tai etsiä uuden paremman parisuhteen? Miksi avioeron sallii ystävilleen, mutta ei itselleen tai kumppanilleen?

Jos tuntee itsensä ja tunnistaa omat tunteensa aidosti sisimmässään, ei terve ihminen jää huonoon suhteeseen keksimällä tekosyitä "kun meillä on lapset ja yhteinen historia jne jne".

Kuunnelkaa itseänne ja olkaa oikeasti onnellisia. Se on mahdollista ja täysin sallittua.

lapset kärsii hei te itsekkäät eroajat.[/quote

Höpön löpön! Lapset kärsii olla mukana perheessä jonka vanhemmat eivät ole tyytyväisiä ja ovat onnettomia. Lapset eivät nää rakkaudenosoituksia, halauksia, pusuja tms. Aika huonon kuvan saavat siitä, että miten vanhemmat käyttäytyy toisiaan kohtaan.

Onhan se rankkaa lapsille se vanhempiem ero mut jos isä ja äiti on täyspäisiä, eivärkä hauku toinen toistaan lapsilleen tai käytä lastaan toisen satuttamiseen niin, ihan varmasti lapsi pärjää.

Kyllä mä olen sitä mieltä että, jos tunteita ja vetovoimaa ei ole niin ero on paras ratkaisu.

Itselle ainakin toimi ja sain mahtavan uuden parisuhteen. Välitkin exän kanssa paremmat mitä yhdessä olo aikana oli.