Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä minä minä. En ymmärrä naisia, jotka viis veisaavat muista kuin omista mielihaluistaan ja tarpeistaan, eivätkä sen vertaa osaa rakastaa puolisoaan kun kaikki aika ja energia menee oman itsensä ylentämiseen ja äitiydellä sädekehänsä kiillottamiseen. Sitten jos homma olisi toisin päin, niin ymmärtäjiä löytyisi laumoittain. Pettäminen ja ero voi tapahtua myös rakkauden, ei pelkästään seksin, puutteen takia.

Jos äitiys ja sädekehön kiillotus kiinnostaa enemmän kuin seksi puolison kanssa, olisiko niin, että se seksi ei oikeasti ole kauhean kivaa. Vai oikeastiko te kuvittelette, että nämä naiset oikeasti kärvistelevät itsekin vastentahtoisesti ilman seksiä? Eikö mitenkään osata ajatella, miksi se seksi maistuu vain toiselle ja lähteä ratkaisemaan asiaa sitä kautta, syyllistämisen ja pakottamisen sijaan.

Miksi seksi maistui sille toisellekin, kunnes lapsiluku täyttyi? Vastaus on tietysti ilmiselvä, eikä sillä ole mitään tekemistä väsymyksen kanssa. Mies oli koko ajan hyödyke, eikä häntä rakastettu missään vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tästä pitäisi valistaa ja varoittaa miehiä jollain kampanjalla, että näin voi käydä.

Itsellä ihan identtinen tilanne, että toisen lapsen tultua kaikki seksielämä kuoli. Valitettiin äidin raskasta roolia. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että kävin töissä ja heti kotiin tultaessa muksut paiskattiin mulle hoidettavaksi. Oltiin enemmän kateellisia, "että mulla oli sosiaalista elämää kodin ulkopuolella", vaikka minä helvetti kävin vain töissä.

Se mikä ihmetyttää, kun katselen äidin kuvaamia videopätkiä lapsista tuolta ajalta, niin siellä on kotona naurua ja leikkiä, vanhemman lasten hauskoja höpinöitä, vauvan jokeltamista ja todella onnellisen näköistä elämää. Oliko muka mun homma hihnalla oikeasti noin kadehdittavaa?

Kyllä minä tiesin, että se raskastakin on, mutta välillä tuntui, että mammat leikkipuistossa kollektiivisesti keskittyivät miesten mollaamiseen ja välillä sai kärsiä naapurinkin isän virheistä. Niin paskoja miehet tuntuivat olevan.

No eroprosessi meni miten meni, mutta nyt minulla on upea nainen, joka oikeasti tajuaa parisuhteen päälle. Enkä voisi olla onnellisempi. Silti olisin halunnut lasten vuoksi, että asiat olisi korjattu, koska erosta alkaen tuli kuopuksella sosiaalisia ongelmia koulussa ja koulukiusaamista. Harrastukset olisivat niin paljon helpompia tukea ydinperheellä. Tänä päivänäkään he eivät tajua miksi me ollaan erottu, kun oikeaa syytä ei voi sanoa: "äiti nyt vaan aikanaan päätti, ettei iskä saa enää pimppiä".

Tällainen on tietysti eri asia. Ymmärrän sinua täysin ja valitettavasti tunnistan naistyypin - ehkä päässyt elämässä vähän turhan helpolla niin on tottunut että kaikki tulee kuin manulle illallinen?

Näin naisen näkökulmasta hieman erilainen tilanne: Minä kyllä haluan miestäni, rakastan häntä enkä koskaan puhu hänestä pahaa kun ei ole tarvis.

5kk ikäinen vauva on ollut nyt pari kuukautta todella huono nukkuja, herää tunnin-parin välein. Kaipaisin edes yhtä pidempää yötä nukkumiseen. Vanhempi lapsi kaipaa myös osansa huomiosta, vaikkei olekaan niin "hoidettava" enää. Minä teen ruuan ja muut kotityöt, että illalla saadaan olla koko perheenä rauhassa niiltä. Päivällä usein ajattelen miehestäni lämpimiä ajatuksia ja tekisi mielikin, mutta kun se ilta koittaa ja lapset nukkumassa niin nukahdan suunnilleen seisaalleni. Kohta taas on edessä yö, kun herään 1-2h välein.

En vaan jaksa. Haluan, mutten jaksa. Onneksi mieheni on ymmärtäväinen.

Kyllä itse muistan mitä se oli tuohon aikaan. Ja sama oli meilläkin, että uusi tulokas oli vaativa tapaus ja päivät alkoi mennä kuin sumussa. Mutta sinun asenteesi on pohjimmiltaan hyvä ja arvostava, joten en usko että muuttuisit ihan kylmäksi, vaikka nyt on raskasta arki.

 

Meillä kaikilla on väsy, kiire ja stressi, mikä ei valitettavasti helpota lainkaan vielä näin 10-12v muksujenkaan arjessa, ainakaan jos joudut sitä pyörittämään suuren osan yksin, kuten minä. Ei aina huvittaisi edes tapailla naisystävää, kun sekin tuntuu joskus ajatuksena yhdeltä lisätyöltä. Mutta joka kerta kun siellä lusikassa nukahtaa, niin aina tulee se raukea ja onnellinen fiilis, että onneksi pakotin itseni lähtemään.

Yhtään väheksymättä, pakko todet, että on teillä Ongelmat isolla OOOlla.

Voisiko tuollainen haluttomuus, kiinnostuksen puute, välinpitämättömyys ja puolisonsa laiminlyönti, johtua kenties jostain hormonaalisesta syystä? Jospa se uusi leikkikalu ja nahkavekkari vie kaikki ajan ja kaikki tarmon?

Oli miten oli. Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde, joka perustuu tunteelle. Tämä tunne ei ole sääli, ei lojaalius, ei myötätunto, ei mitään niistä. Se yksi ja ainoa tunne on nimeltään INTOHIMO. Mikäli tuo tunne on kateissa, ei teillä faktisesti ole parisuhdetta. Yhtä hyvin voisit asua siskosi tai äitisi kanssa. Sitäkään ei sanota parisuhteeksi.

Se että asutaan yhdessä, ei ole parisuhde, vaan asumisjärjestely. Se että on yhteinen lapsi, ei ole parisuhde, vaan huoltajuussuhde. Se että omistetaan yhdessä talo, ei ole parisuhde, vaan omaisuudenhoitoyhtiö. Se että on yhteisiä muistoja ja yhteisiä söpöjä valokuvia, ei ole parisuhde, vaan yhteistä historiaa.

Osaatteko yhtään arvata, mihin suuntaan kehitys kohdallanne on kulkemassa? Aivan.

mies55veee kirjoitti:

Yhtään väheksymättä, pakko todet, että on teillä Ongelmat isolla OOOlla.

Voisiko tuollainen haluttomuus, kiinnostuksen puute, välinpitämättömyys ja puolisonsa laiminlyönti, johtua kenties jostain hormonaalisesta syystä? Jospa se uusi leikkikalu ja nahkavekkari vie kaikki ajan ja kaikki tarmon?

Oli miten oli. Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde, joka perustuu tunteelle. Tämä tunne ei ole sääli, ei lojaalius, ei myötätunto, ei mitään niistä. Se yksi ja ainoa tunne on nimeltään INTOHIMO. Mikäli tuo tunne on kateissa, ei teillä faktisesti ole parisuhdetta. Yhtä hyvin voisit asua siskosi tai äitisi kanssa. Sitäkään ei sanota parisuhteeksi.

Se että asutaan yhdessä, ei ole parisuhde, vaan asumisjärjestely. Se että on yhteinen lapsi, ei ole parisuhde, vaan huoltajuussuhde. Se että omistetaan yhdessä talo, ei ole parisuhde, vaan omaisuudenhoitoyhtiö. Se että on yhteisiä muistoja ja yhteisiä söpöjä valokuvia, ei ole parisuhde, vaan yhteistä historiaa.

Osaatteko yhtään arvata, mihin suuntaan kehitys kohdallanne on kulkemassa? Aivan.

Eroon. Moni taitaa sen tiedostaakin mutta ei haluaisi luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tästä pitäisi valistaa ja varoittaa miehiä jollain kampanjalla, että näin voi käydä.

Itsellä ihan identtinen tilanne, että toisen lapsen tultua kaikki seksielämä kuoli. Valitettiin äidin raskasta roolia. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että kävin töissä ja heti kotiin tultaessa muksut paiskattiin mulle hoidettavaksi. Oltiin enemmän kateellisia, "että mulla oli sosiaalista elämää kodin ulkopuolella", vaikka minä helvetti kävin vain töissä.

Se mikä ihmetyttää, kun katselen äidin kuvaamia videopätkiä lapsista tuolta ajalta, niin siellä on kotona naurua ja leikkiä, vanhemman lasten hauskoja höpinöitä, vauvan jokeltamista ja todella onnellisen näköistä elämää. Oliko muka mun homma hihnalla oikeasti noin kadehdittavaa?

Kyllä minä tiesin, että se raskastakin on, mutta välillä tuntui, että mammat leikkipuistossa kollektiivisesti keskittyivät miesten mollaamiseen ja välillä sai kärsiä naapurinkin isän virheistä. Niin paskoja miehet tuntuivat olevan.

No eroprosessi meni miten meni, mutta nyt minulla on upea nainen, joka oikeasti tajuaa parisuhteen päälle. Enkä voisi olla onnellisempi. Silti olisin halunnut lasten vuoksi, että asiat olisi korjattu, koska erosta alkaen tuli kuopuksella sosiaalisia ongelmia koulussa ja koulukiusaamista. Harrastukset olisivat niin paljon helpompia tukea ydinperheellä. Tänä päivänäkään he eivät tajua miksi me ollaan erottu, kun oikeaa syytä ei voi sanoa: "äiti nyt vaan aikanaan päätti, ettei iskä saa enää pimppiä".

Tällainen on tietysti eri asia. Ymmärrän sinua täysin ja valitettavasti tunnistan naistyypin - ehkä päässyt elämässä vähän turhan helpolla niin on tottunut että kaikki tulee kuin manulle illallinen?

Näin naisen näkökulmasta hieman erilainen tilanne: Minä kyllä haluan miestäni, rakastan häntä enkä koskaan puhu hänestä pahaa kun ei ole tarvis.

5kk ikäinen vauva on ollut nyt pari kuukautta todella huono nukkuja, herää tunnin-parin välein. Kaipaisin edes yhtä pidempää yötä nukkumiseen. Vanhempi lapsi kaipaa myös osansa huomiosta, vaikkei olekaan niin "hoidettava" enää. Minä teen ruuan ja muut kotityöt, että illalla saadaan olla koko perheenä rauhassa niiltä. Päivällä usein ajattelen miehestäni lämpimiä ajatuksia ja tekisi mielikin, mutta kun se ilta koittaa ja lapset nukkumassa niin nukahdan suunnilleen seisaalleni. Kohta taas on edessä yö, kun herään 1-2h välein.

En vaan jaksa. Haluan, mutten jaksa. Onneksi mieheni on ymmärtäväinen.

Kyllä itse muistan mitä se oli tuohon aikaan. Ja sama oli meilläkin, että uusi tulokas oli vaativa tapaus ja päivät alkoi mennä kuin sumussa. Mutta sinun asenteesi on pohjimmiltaan hyvä ja arvostava, joten en usko että muuttuisit ihan kylmäksi, vaikka nyt on raskasta arki.

 

Meillä kaikilla on väsy, kiire ja stressi, mikä ei valitettavasti helpota lainkaan vielä näin 10-12v muksujenkaan arjessa, ainakaan jos joudut sitä pyörittämään suuren osan yksin, kuten minä. Ei aina huvittaisi edes tapailla naisystävää, kun sekin tuntuu joskus ajatuksena yhdeltä lisätyöltä. Mutta joka kerta kun siellä lusikassa nukahtaa, niin aina tulee se raukea ja onnellinen fiilis, että onneksi pakotin itseni lähtemään.

Näin on. Meilläkin rakastellaan kyllä aina, kun olen yhden tai kaksi yötä saanut nukuttua edes vähän paremmin. Koska minunKIN tekee heti kyllä mieli.

Minulla on hyvä mies ja varmaan olen hänestäkin hyvä vaimo. Olen onnellinen, ettei minulla ole miestä joka ei ymmärtäisi yhtään. Minäkin ymmärrän häntä ja olen pahoitellutkin sitä kun kroppa on välillä niin väsynyt.

Mieheni ei koskaan halua sitä, että seksi olisi yksipuolista, vain häntä varten.

Nyt eletään näin ja jatkossa toisin. Olen varma siitä. Tsemppiä sinullekin haastavaan arkeesi! Ei se miehenkään osa helppo ole.

T: edellinen kommentoija

On aika synkeää luettavaa. Onneksi en ole mies joka vaatimalla vaatii seksiä vaimoltaan, saati sitten panee toisen nilelle vaik huomaa ettei toista kiinnosta. Tollaisella toiminnalla mies rikkoo kyl kaiken. Ja onneksi ei vaimoni ole ollut haluton...ei raskaana ollessaan, eikä vauva aikanakaan. Tosin hoidin itse vauvaa ensimmäiset kolme viikkoa isyysloman aikaan yöt kun ei vaimo pystynyt imettää ja sai nukkua rauhassa miten halusi. Itse nautin niistä ajoista kun lapset oli vauvoja. Vaihtelet vaippoja, syötät pullosta ja katselet yön nhl peliä samalla. Tyttö varsinkin nukkui rintaa vasten kuusikin tuntia putkeen. Saatoin tosin välillä tehdä rikoksen ja imaisin pari bisseä pelin aikana😆 Harmi että jollain on noin solmussa nuo asiat.

Vierailija kirjoitti:

On aika synkeää luettavaa. Onneksi en ole mies joka vaatimalla vaatii seksiä vaimoltaan, saati sitten panee toisen nilelle vaik huomaa ettei toista kiinnosta. Tollaisella toiminnalla mies rikkoo kyl kaiken. Ja onneksi ei vaimoni ole ollut haluton...ei raskaana ollessaan, eikä vauva aikanakaan. Tosin hoidin itse vauvaa ensimmäiset kolme viikkoa isyysloman aikaan yöt kun ei vaimo pystynyt imettää ja sai nukkua rauhassa miten halusi. Itse nautin niistä ajoista kun lapset oli vauvoja. Vaihtelet vaippoja, syötät pullosta ja katselet yön nhl peliä samalla. Tyttö varsinkin nukkui rintaa vasten kuusikin tuntia putkeen. Saatoin tosin välillä tehdä rikoksen ja imaisin pari bisseä pelin aikana😆 Harmi että jollain on noin solmussa nuo asiat.

Harmi se nimenomaan on. Mutta se, että teillä meni noin, ei tarkoita että muut ihmiset olisivat itse ahdinkonsa aiheuttaneet. Meillä vaimon halut katosi raskauden puoliväliin mennessä kokonaan. Hänellä alapää kärsi turvotuksesta, kuivuudesta ja hiivakierteestä eikä hormoonienkaan puolesta haluja ollut.

Synnytyksen jälkeen eka puoli vuotta meni niin, että välillä vaimo löytyi komerosta istumasta ja hokemasta kuinka tästä ei tule mitään ja kaikki mun vika. Enää ei oikein muista moista eikä varsinkaan mitä olisin tehnyt väärin.

Osallistuin lapsen hoitoon ja työt pudotin ja lähdin kotiin avuksi kun vaimolla oli rankempaa.

6kk jälkeen nukkuminen parani ja elämä yleisesti, mutta haluja ei löytynyt. Aina oli joku syy. Aina kun syy korjattiin oli joku uusi syy. Minulle oli todella vaikeaa ymmärtää kuinka isotätien joulukortit tai vastaavat olivat aina tärkeämpiä kuin parisuhteeseen panostaminen

Ennen lasta puhuttiin kuinka viriili seksielämä on tärkeää ja läheisyys suhteen perusta. Ja yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa 4kk ilman seksiä on normaalia ja asiasta puhuminen "liian raskasta".

Aika pahasti täällä miehiä syyllistetään, mutta meidän tapauksessa nyt pari vuotta myöhemmin kaikki panostus tilanteen parantamiseen tulee minulta. Jalka ja niskahieronnoissa nainen vastaanottajana 8:1 suhteella. Tyypillinen seksisessio on, se, että minä hyväilen hänelle orgasmin ja alamme nukkua. Imetys toisenkin kohdalla loppunut ja satunnaisesti haluja.

Seksi on aika kaameaa kun sitä on, mutta ei voi olettaa olevansa ihan synkassa kun edellisestä kerrasta on 4kk ja välissä tulee torjutuksi.

Ei ole kohtuullista syyllistää toista haluttomuudesta, mutta ei ole myöskään kohtuullista olla yrittämättä ratkoa asiaa, josta läheinen kärsii.

Vähän kuin erektio-ongelmista kärsivä kieltäytyisi menemästä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika synkeää luettavaa. Onneksi en ole mies joka vaatimalla vaatii seksiä vaimoltaan, saati sitten panee toisen nilelle vaik huomaa ettei toista kiinnosta. Tollaisella toiminnalla mies rikkoo kyl kaiken. Ja onneksi ei vaimoni ole ollut haluton...ei raskaana ollessaan, eikä vauva aikanakaan. Tosin hoidin itse vauvaa ensimmäiset kolme viikkoa isyysloman aikaan yöt kun ei vaimo pystynyt imettää ja sai nukkua rauhassa miten halusi. Itse nautin niistä ajoista kun lapset oli vauvoja. Vaihtelet vaippoja, syötät pullosta ja katselet yön nhl peliä samalla. Tyttö varsinkin nukkui rintaa vasten kuusikin tuntia putkeen. Saatoin tosin välillä tehdä rikoksen ja imaisin pari bisseä pelin aikana😆 Harmi että jollain on noin solmussa nuo asiat.

Harmi se nimenomaan on. Mutta se, että teillä meni noin, ei tarkoita että muut ihmiset olisivat itse ahdinkonsa aiheuttaneet. Meillä vaimon halut katosi raskauden puoliväliin mennessä kokonaan. Hänellä alapää kärsi turvotuksesta, kuivuudesta ja hiivakierteestä eikä hormoonienkaan puolesta haluja ollut.

Synnytyksen jälkeen eka puoli vuotta meni niin, että välillä vaimo löytyi komerosta istumasta ja hokemasta kuinka tästä ei tule mitään ja kaikki mun vika. Enää ei oikein muista moista eikä varsinkaan mitä olisin tehnyt väärin.

Osallistuin lapsen hoitoon ja työt pudotin ja lähdin kotiin avuksi kun vaimolla oli rankempaa.

6kk jälkeen nukkuminen parani ja elämä yleisesti, mutta haluja ei löytynyt. Aina oli joku syy. Aina kun syy korjattiin oli joku uusi syy. Minulle oli todella vaikeaa ymmärtää kuinka isotätien joulukortit tai vastaavat olivat aina tärkeämpiä kuin parisuhteeseen panostaminen

Ennen lasta puhuttiin kuinka viriili seksielämä on tärkeää ja läheisyys suhteen perusta. Ja yhtäkkiä ollaan tilanteessa, jossa 4kk ilman seksiä on normaalia ja asiasta puhuminen "liian raskasta".

Aika pahasti täällä miehiä syyllistetään, mutta meidän tapauksessa nyt pari vuotta myöhemmin kaikki panostus tilanteen parantamiseen tulee minulta. Jalka ja niskahieronnoissa nainen vastaanottajana 8:1 suhteella. Tyypillinen seksisessio on, se, että minä hyväilen hänelle orgasmin ja alamme nukkua. Imetys toisenkin kohdalla loppunut ja satunnaisesti haluja.

Seksi on aika kaameaa kun sitä on, mutta ei voi olettaa olevansa ihan synkassa kun edellisestä kerrasta on 4kk ja välissä tulee torjutuksi.

Ei ole kohtuullista syyllistää toista haluttomuudesta, mutta ei ole myöskään kohtuullista olla yrittämättä ratkoa asiaa, josta läheinen kärsii.

Vähän kuin erektio-ongelmista kärsivä kieltäytyisi menemästä lääkäriin.

Monesti näissä jutuissa varmaan on se ongelma ettei, jutella asioista suoraan. Siis keskustellaan...ei riidellä. Toinen toistaan ymmärtäen ja tilaa sopivasti toinen toiselle antaen. Mutta meitä ihmisiä ja luonteita on niin monenlaisia että, joskus se kansi ei siihen vakkaan käy.

Te pari edellistä, vaikutatte ihanilta miehiltä ja isiltä.

Minä en ole saanut mieheltäni mitään tukea enkä apua missään vaiheessa. Oli shokki, kun kun kuopuksen synnytyksen jälkeen tulimme sairaalasta kotiin, niin koti oli niin likainen että vauvan nukkuessa turvakaukalossa jouduin ensi töikseni imuroimaan ja pesemään lattiat. 2 päivää synnytyksen jälkeen.

Oli ollut liikaa vaadittu koiran tassujen pesu ulkoilun jälkeen niin kaikki paska kantautunut sisälle ja vastasyntynyt pieni ihminen tulossa kotiin. Kyseessä siis ei miehen 1. lapsi edes.

Samalla linjalla menty siitä lähtien. Jos positiivisesti yritän ajatella, niin en vaan voi väsyä tai muuta, koska arki ei pyöri jos minä en pyöritä. Kokeillut olen. Ei peseydy pyykit, ei tule jääkaappiin ruokaa, ei yhtään mitään.

Sitten herra valittaa kun minä olen muuttunut ja kun ei saa seksiä tarpeeksi. Omassa toiminnassaan ei näe mitään ihmeellistä.

Että näin meillä. Arvostaisin todella paljon edellisten kaltaisia miehiä. En odottanut mitään prinsessakohtelua, mutta jotain kuitenkin.

Lapsi oli yhteisesti toivottu, mies itse alunperin otti asian puheeksi. Lapsi on rakas ja ihana vauva, mies onkin osoittautunut pettymykseksi :-(

Vierailija kirjoitti:

Te pari edellistä, vaikutatte ihanilta miehiltä ja isiltä.

Minä en ole saanut mieheltäni mitään tukea enkä apua missään vaiheessa. Oli shokki, kun kun kuopuksen synnytyksen jälkeen tulimme sairaalasta kotiin, niin koti oli niin likainen että vauvan nukkuessa turvakaukalossa jouduin ensi töikseni imuroimaan ja pesemään lattiat. 2 päivää synnytyksen jälkeen.

Oli ollut liikaa vaadittu koiran tassujen pesu ulkoilun jälkeen niin kaikki paska kantautunut sisälle ja vastasyntynyt pieni ihminen tulossa kotiin. Kyseessä siis ei miehen 1. lapsi edes.

Samalla linjalla menty siitä lähtien. Jos positiivisesti yritän ajatella, niin en vaan voi väsyä tai muuta, koska arki ei pyöri jos minä en pyöritä. Kokeillut olen. Ei peseydy pyykit, ei tule jääkaappiin ruokaa, ei yhtään mitään.

Sitten herra valittaa kun minä olen muuttunut ja kun ei saa seksiä tarpeeksi. Omassa toiminnassaan ei näe mitään ihmeellistä.

Että näin meillä. Arvostaisin todella paljon edellisten kaltaisia miehiä. En odottanut mitään prinsessakohtelua, mutta jotain kuitenkin.

Lapsi oli yhteisesti toivottu, mies itse alunperin otti asian puheeksi. Lapsi on rakas ja ihana vauva, mies onkin osoittautunut pettymykseksi :-(

Heitä tuollainen mies pihalle ja sano että menee takaisin äitinsä hoiviin jos palvelua haluaa. Kyllä miehen tulee kantaa vastuunsa ja tehdä osuutensa. Miehesi on törkeä sinua kohtaan.

M36, lapset 2v, 7v ja 12v.

Niin aion tehdäkin, kunhan on voimia moiseen.

Lapset ovat 8v ja 6kk. Miehen varaan en laske enää mitään.... Surullista. Olen 35-vuotias ja tämä lapsi tulee olemaan viimeinen. Olisihan tämä voinut hieman erilaistakin olla.

Vierailija kirjoitti:

Te pari edellistä, vaikutatte ihanilta miehiltä ja isiltä.

Minä en ole saanut mieheltäni mitään tukea enkä apua missään vaiheessa. Oli shokki, kun kun kuopuksen synnytyksen jälkeen tulimme sairaalasta kotiin, niin koti oli niin likainen että vauvan nukkuessa turvakaukalossa jouduin ensi töikseni imuroimaan ja pesemään lattiat. 2 päivää synnytyksen jälkeen.

Oli ollut liikaa vaadittu koiran tassujen pesu ulkoilun jälkeen niin kaikki paska kantautunut sisälle ja vastasyntynyt pieni ihminen tulossa kotiin. Kyseessä siis ei miehen 1. lapsi edes.

Samalla linjalla menty siitä lähtien. Jos positiivisesti yritän ajatella, niin en vaan voi väsyä tai muuta, koska arki ei pyöri jos minä en pyöritä. Kokeillut olen. Ei peseydy pyykit, ei tule jääkaappiin ruokaa, ei yhtään mitään.

Sitten herra valittaa kun minä olen muuttunut ja kun ei saa seksiä tarpeeksi. Omassa toiminnassaan ei näe mitään ihmeellistä.

Että näin meillä. Arvostaisin todella paljon edellisten kaltaisia miehiä. En odottanut mitään prinsessakohtelua, mutta jotain kuitenkin.

Lapsi oli yhteisesti toivottu, mies itse alunperin otti asian puheeksi. Lapsi on rakas ja ihana vauva, mies onkin osoittautunut pettymykseksi :-(

Yhtään en ihmettele, että ei mies sytytä. Ei mua paskaakaan kiinosta tehdä kotitöitä tai ruokaa mut jos näen, että on likaista tai pyykkiä paljon tai tiskiä sun muuta niin laitan kämpän kuntoon koska, ei sitä vaimoa kiinnosta tehdä niitä sen enempää kun muakaan. Ja tasapuolisesti niitä tehdään. Meil ei ole naisten tai miesten hommia eritelty. Vaimo tekee lumitöitä talvella siinä missä minäkin...ruohonkin leikkaisi jos saisi koneen käyntiin ja sekös häntä ärsytti😊 Miehenä tässä voin kyl sanoa et jos mies on tollanen lapanen ettei saa mitään aikaan ja ylpeys kärsii siitä että, tarttuu imuriin, luuttun tai soppakauhaan nii huono on itseluottamus!

Niinpä.

Kyllä minäkin teen ja tykkäänkin ns. miesten hommista. Kiitos muurari-ukkini ja muuten vaan käsistään kätevän isäni, osaan jotain tehdäkin ja koneitakin käyttää.

Mieheni selkeästi käyttää hyväkseen, että on vanhempikin lapsi kotona. Jos ei olisi niin minäkin voisin vaan jättää kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä.

Kyllä minäkin teen ja tykkäänkin ns. miesten hommista. Kiitos muurari-ukkini ja muuten vaan käsistään kätevän isäni, osaan jotain tehdäkin ja koneitakin käyttää.

Mieheni selkeästi käyttää hyväkseen, että on vanhempikin lapsi kotona. Jos ei olisi niin minäkin voisin vaan jättää kaiken.

Harmi että nää pienetkin asiat voi viedä liiton aika huonoon jamaan. On mulla muutama kaveri joka on aika samanlainen mitä itse kuvailit ja eipä heidän liitoissa kovin vahvasti mene. Miesten hommia on, että puristellaan jätkäporukalla hallilla niitä autojen karvanoppia ja kiilotellaan sitä konepeltiä, että peilikuvansa näkee siitä! Osaan mä auton korjata jos siinä on jotain vikaa mut ei sen enempää kiinosta yhtään. Pari kertaa kysyneet mua siihen hallille porukkaan, että tuut sinne aina heidän kanssa ku osaat. Sanoin , että mielummin puristelen illat vaimon tissejä ja räplään ihan jotain muuta makuuhuoneessa , kun sitä auton moottoria siellä hallilla poikien kanssa😃 Voimia sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta entäs kun ei kiinnosta seksi, muut asiat paljonkin enemmän. Väkisin panemallako siitä parisuhteesta huolta pidetään? -Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta entäs kun ei kiinnosta seksi, muut asiat paljonkin enemmän. Väkisin panemallako siitä parisuhteesta huolta pidetään? -Ap

Voi sen toiminnan ulkoistaakin.

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta entäs kun ei kiinnosta seksi, muut asiat paljonkin enemmän. Väkisin panemallako siitä parisuhteesta huolta pidetään? -Ap

Panemalla nimenomaan, ja panemalla tulee halutkin takaisin. Ei siinä mitään väkivaltaa tarvita, ellei asenteesi ole perustavanlaatuisesti pielessä. 

http://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-h…

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-1357771/Couple-sex-day-year-r…

Nuo on siis eri naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä.

Kyllä minäkin teen ja tykkäänkin ns. miesten hommista. Kiitos muurari-ukkini ja muuten vaan käsistään kätevän isäni, osaan jotain tehdäkin ja koneitakin käyttää.

Mieheni selkeästi käyttää hyväkseen, että on vanhempikin lapsi kotona. Jos ei olisi niin minäkin voisin vaan jättää kaiken.

Harmi että nää pienetkin asiat voi viedä liiton aika huonoon jamaan. On mulla muutama kaveri joka on aika samanlainen mitä itse kuvailit ja eipä heidän liitoissa kovin vahvasti mene. Miesten hommia on, että puristellaan jätkäporukalla hallilla niitä autojen karvanoppia ja kiilotellaan sitä konepeltiä, että peilikuvansa näkee siitä! Osaan mä auton korjata jos siinä on jotain vikaa mut ei sen enempää kiinosta yhtään. Pari kertaa kysyneet mua siihen hallille porukkaan, että tuut sinne aina heidän kanssa ku osaat. Sanoin , että mielummin puristelen illat vaimon tissejä ja räplään ihan jotain muuta makuuhuoneessa , kun sitä auton moottoria siellä hallilla poikien kanssa😃 Voimia sinulle!

Niin, ne eivät ole pieniä asioita siinä vaiheessa kun yksi ottaa vapaamatkustajan roolin ilman mitään tunnontuskia.

Tänään yritin keskustella asiasta. Että eikö mies yhtään huomaa, että on jättänyt kaikki hommat minulle (myös ulkotyöt siis). Hän katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja kysyi että "ai mitkä muka?"

Noh, minä sitten luettelin kaikki, siivoukset, pyykkihommat, koiran hoidon, kaupasss käynnin, ruuanlaiton jne.

Mies katsoi vain ja totesi kuin vähä-älyiselle että "no onpa iso homma". Siis niin alentavasti kuin nyt voi sanoa. Minä kuitenkin hoidan myös vauvan.

No kunnon riitahan siitä sitten saatiin aikaan. Inhoan riitelyä ja inhoan myös tuota miestä kun ei millään näe omassa toiminnassaan mitään kummallista.

Surettaa kun tämä on mennyt tällaiseksi. En olisi uskonut. :-(

A seksuaalin tulisi kertoa ennen naimakauppoja omasta suuntautumisesta. Olet parisuhteeseen kelpaamaton sinun tuli elää yh äitinä.

Olen mies, joka ei ole haluamassa seksiä väsyneeltä ja vastentahtoiselta kumppanilta. Esikoisen kanssa seksielämä alkoi olla olemassa vasta imetyksen jälkeen, eikä se ollut mikään asia sinänsä.

Sitten, kun lapsi kasvoi ja kasvoi, ei ollut yöheräämisiä ja elämä alkoi olla muutenkin urillaan, ei seksihaluja vaimolla ollutkaan enää. Tästä kärsin, vaikka en asiaa näyttänytkään suoraan, hän näki sen koko olemuksestani, joka kuoleentui ja jopa katkeroitui. En tehnyt juurikaan aloitteita, koska torjunnat haavoittivat entisestään.

Sitten vaimo alkoi haluta toista lasta, ja kiinnostus seksiin alkoi kumma kyllä kasvaa. No, otin tämän asian puheeksi, ja kerroin siitä, kuinka ajatus toisesta lapsesta loukkasi minua tällä tasolla. Tämä oli kova paikka vaimolle, ja tässä vaiheessa minua alkoi olla vaikeaa houkutella seksiin. Lopulta saimme asiaa korjattua, toinen lapsi sai alkunsa, mutta myönnän, että en ole nyt raskausaikana halunnut vaimoa hirveästi enää. Tämä taas tuntuu hänestä pahalta, ja sen hän tuo kyllä esiin. Mutta en koe että minä olisin vastuussa siitä, että hänen pitäisi nyt saada halukasta seksiä minulta. Olen jo tottunut olemaan haluamatta häntä, siis hoidan tarpeeni itse.