Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???

Ukko kirjoitti:

Joku siellä varmaan nyt miettii että miksi?

Muuten eukko on hyvä nainen, ei kiukuttele on fiksu pitää talon siistinä on hyvä äiti.

Minä haluan etenkin olla hyvä isä, lapsien takia en eroa edes mieti, lapsien takia olen valmis kärsimään tarvittaessa.

Itsepähän olen aikoinaan frigdin naisen valinut niin kannan sitten valintani kärsimykset.

Mutta toisaalta jos naapurin emäntä pyytäisi munaa niin kyllä miettimättä panisin.

Ihan kuin mun näppäimistöstä.  Meillä ei vaimo tee aloitteita koskaan eikä suostu suuseksiä antamaan. Ei vaikka sitä itse saa ja koitan vihjailla että sopisi tännekin päin... 

Jossain välissä jaksoin kysellä että mistä puristaa, mutta tästä ei saatu keskustelua - vastauksena oli hiljaisuus ja kommentti että en halua keskustella asiasta...

Ikionnellinen mies kirjoitti:

Jotenkin tuntuu näitä lukiessa, että osa nykyisistä nuorista vanhemista on varsinaisia kermaperseitä, eikä kiinnosta kuin oma jaksaminen tai halut.  Perheessä parisuhteen toimiminen ja rakkaus on se,  joka lapsille takaa parhaa tulevaisuuden. Heti ollaan valittamassa jos on vähän väsynyt tai lapset häiritsee. No ei häiritse, kun lapsen tuppaa nukkumaan öisin tai ei ainakaan koko yötä valvo. Oma vaimoni on ollut 7 kertaa raskaana, joista kaikki synnytetty alateitse.  Aina  jouduttu väliha leikkaamaan pillun pienuudesta johtuen, vaikka kätilöt on ensin muuta väittäneet. Aina on parsittu kasaan ja pillu on yhä vielä yhtä pieni kuin ennenkin, varsinkin nyt 20 vuotta viimeisestä synnytyksestä.

Mutta niistä lapsista ja seksistä. Aina on ollut aikaa toisillemme ja seksille. Seksiä harrastettu  1-2krt viikko aina. Ei tuo nyt niin kauan ole kestänyt ettei nukkumaan menessa viimeistään ole ehtinyt. Lisäksi vaimo ottanut suihin jos syystä tai toisesta on venynyt yli viikon. Enintään ollut 3 viikkoa väliä seksistä synnytysten jälkeen. Raskausaikoina naitu senkin edestä.  Eniten lapset on teini-iässä häirinneet, kun eivät pahus mene nukkumaan ollenkaan. Mutta ovet on saanu kiinni ja seksiä harrastettu kun on tehnyt mieli. Molemmat on panostettu parisuhteeseen ja pidetty halut yllä. Kun haluaa haluta, niin haluja myös syntyy.  Mökötys on ollut meillä kielletty aikojen alusta.  Eikä aina ole helppoa ollut, osa lapsista kuollut synnytyksen jälkeen, etc.  Uusi lapsi on kuitenkin korjannut haavat.  Uskonnolla ei sitten tämän kanssa ole mitään tekemistä, mutta rakkaudella on.

Kannattaisi mennä peilin eteen kattomaan, kenessä syy, jos suksi ei luista. Haluatko oikeasti puolisollesi ja lapsillesi parasta vaiko et.  Oletko luovuttaja ja valittaja, vai voittaja.  Oma vaimoni on tehnyt kaiken minun puolestani samoin minä hänen.  Ei olisi tullut mieleenkään koskaan kieltäytyä seksistä, jaksoin tai en.  En kieltäytynyt koskaan lapsistakaan, kun vaimo  niitä joskus halusi. Siksi meillä on ollut onnellinen perhe. - Rakasta puolisoasi enemmän kuin itseäsi.

mits siihen sanot kun itse teet kaiken samanlailla mutta toinen muuttuu, esim. sairastuu, tai muuten tulee itsetunto/kommunikointiongelmia..ei paljon parisuhdetta auta (lue seksi säily entisellään) vaikka itse tekisit kaiken minkä voit.

Ihmiset on luotu sen verran hyvin, että hormonit ensinnäkin palauttavat alapään leikkaushaavoineen kaikkineen sen verran nopeasti, että synnytystä on turha käyttää selitteenä seksittömyyteen ainakaan muutamaa viikkoa pidempään synnytyksen jälkeen. Lopputarkastuskin tehdään neuvolassa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeasti jo parantunut satavarmasti. Itse varoin synnytykseni jälkeen 2 viikkoa ennen kuin uskalsin yrittää seksiä ja ihan turhaan olin jännittänyt asiaa etukäteen. Kaikki oli Ok, vaikka 3 synnytyksessä on aina tehty eppari ja kerran tuli lisäksi myös luonnollista repeämää.

Myöskään imetystä on turha käyttää verukkeena, etteikö tekisi mieli seksiä. Kyllähän monet tulee raskaaksikin imetyksen aikana ja vähintäänkin harrastavat seksiä ehkä jopa entistä innokkaammin, kun toivovat imetyksen ehkäpä ehkäisevän eikä muita ehkäisyjä tarvita.

Jos seksiä ei tee mieli, vika on parisuhteessa ja molempien seksitaidoissa eli naisenkin on opeteltava nauttimisen taito itsekseenkin, jotta osaa ohjata toista ja liikkua itse niin, että varmasti nauttii seksistä joka kerta. Niin monella miehellä on huono itsetunto, joka ei parane lyöttäytymällä yhteen liian nuorena jonkun ensimmäisen kelvollisen naisen kanssa. Ja todella monella naisella on huono itsetunto ja kehonkuva, ja niiden myötä on helppo leikkiä väsynyttä marttyyriäitiä, jonka ainoa voimakeino on pihdata seksiä. Ja kun molemmat kumppanit henkisesti epävarmoja tai vaikka mies olisikin varmempi, mutta ottanut vaimokseen jonkun pikkupiian, niin ei ole ihme, jos parisuhteet ei toimi. Ja ainoa näkyvä merkki, johon molempien on kiinnitettävä huomiota, on valtapeli seksin ja joidenkin tyhjänpäiväisten kotitöiden ympärillä. Hohhoijaa.

Säälittävää ja surullista. Jos fyysinen puoli ei parisuhteessa toimi, niin miksi sen syitä haetaan vuosien ajan vain sieltä fyysisten vammojen, hormonien, fyysisen väsymyksen, konkreettisten kotitöiden ym kautta? Taitaa olla liian vaikeaa, pelottavaa ja hidastakin etsiä parannuskeinoja molempien puolisoiden omasta henkisestä itsetunnosta ja kypsyydestä, rakkaudentunteista puolisoa kohtaan ja kommunikointitaidoista (aidosti arvostavaa kommunikointia, ei vaan suun aukomista ja asian selittelyä uudelleen ja uudelleen).

Toivottavasti tämä mun kriittinen viestini herätti edes pienen uuden ajatuksen alun edes yhden tämän aiheen tiimoilta. Oon surullinen monen puolesta, jotka kärsivät avioliitoissaan ja ehkäpä koko elämässään muiltakin osin vain siksi, että eivät uskalla tutkia asiaa pintaa syvemmältä ja etsiä kestäviä ratkaisuja.

Sillä ne hormonit tulee ja menee, mutta seksittömyys pysyy. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on luotu sen verran hyvin, että hormonit ensinnäkin palauttavat alapään leikkaushaavoineen kaikkineen sen verran nopeasti, että synnytystä on turha käyttää selitteenä seksittömyyteen ainakaan muutamaa viikkoa pidempään synnytyksen jälkeen. Lopputarkastuskin tehdään neuvolassa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeasti jo parantunut satavarmasti. Itse varoin synnytykseni jälkeen 2 viikkoa ennen kuin uskalsin yrittää seksiä ja ihan turhaan olin jännittänyt asiaa etukäteen. Kaikki oli Ok, vaikka 3 synnytyksessä on aina tehty eppari ja kerran tuli lisäksi myös luonnollista repeämää.

Myöskään imetystä on turha käyttää verukkeena, etteikö tekisi mieli seksiä. Kyllähän monet tulee raskaaksikin imetyksen aikana ja vähintäänkin harrastavat seksiä ehkä jopa entistä innokkaammin, kun toivovat imetyksen ehkäpä ehkäisevän eikä muita ehkäisyjä tarvita.

Jos seksiä ei tee mieli, vika on parisuhteessa ja molempien seksitaidoissa eli naisenkin on opeteltava nauttimisen taito itsekseenkin, jotta osaa ohjata toista ja liikkua itse niin, että varmasti nauttii seksistä joka kerta. Niin monella miehellä on huono itsetunto, joka ei parane lyöttäytymällä yhteen liian nuorena jonkun ensimmäisen kelvollisen naisen kanssa. Ja todella monella naisella on huono itsetunto ja kehonkuva, ja niiden myötä on helppo leikkiä väsynyttä marttyyriäitiä, jonka ainoa voimakeino on pihdata seksiä. Ja kun molemmat kumppanit henkisesti epävarmoja tai vaikka mies olisikin varmempi, mutta ottanut vaimokseen jonkun pikkupiian, niin ei ole ihme, jos parisuhteet ei toimi. Ja ainoa näkyvä merkki, johon molempien on kiinnitettävä huomiota, on valtapeli seksin ja joidenkin tyhjänpäiväisten kotitöiden ympärillä. Hohhoijaa.

Säälittävää ja surullista. Jos fyysinen puoli ei parisuhteessa toimi, niin miksi sen syitä haetaan vuosien ajan vain sieltä fyysisten vammojen, hormonien, fyysisen väsymyksen, konkreettisten kotitöiden ym kautta? Taitaa olla liian vaikeaa, pelottavaa ja hidastakin etsiä parannuskeinoja molempien puolisoiden omasta henkisestä itsetunnosta ja kypsyydestä, rakkaudentunteista puolisoa kohtaan ja kommunikointitaidoista (aidosti arvostavaa kommunikointia, ei vaan suun aukomista ja asian selittelyä uudelleen ja uudelleen).

Toivottavasti tämä mun kriittinen viestini herätti edes pienen uuden ajatuksen alun edes yhden tämän aiheen tiimoilta. Oon surullinen monen puolesta, jotka kärsivät avioliitoissaan ja ehkäpä koko elämässään muiltakin osin vain siksi, että eivät uskalla tutkia asiaa pintaa syvemmältä ja etsiä kestäviä ratkaisuja.

Sillä ne hormonit tulee ja menee, mutta seksittömyys pysyy. Miksiköhän?

En voi kun ihmetellä näitä jotka kehtaavat yleistää oman kokemuksensa koskemaan kaikkia. Jokainen raskaus on erilainen, jokainen synnytys on erilainen ja synnytyksestä palautuminen henkilökohtaista. Itseasiassa kaikki ei palaudu koskaan kaikista synnytyksen aiheuttamista vaivoista. Kaikki ei todellakaan ole vielä kunnossa jälkitarkastukseen mennessä.

Kyllä minäkin sen toki myönnän että jos pitkälle vuoden päästä syytetään synnytystä haluttomuudesta niin eihän se varmasti pidä paikkaansa. Mutta kyllä ne hormonit, väsymys, uuden elämän jatkuva iholla olo vaikuttaa naisiin ja jopa miehiinkin omalla tapaansa.

Itsellä vaikutti eniten tuo imetys, kun se väheni niin halut palasi pikkuhiljaa ja imetyksen loppuessa n. 8kk päästä halut palasivat täysin. Miten tästä voisi syyttää parisuhdettamme. Kaikesta huolimatta meillä oli seksiä jälkitarkastuksesta eteenpäin ja sitä ennen tyydytin mieheni muuuten. Mutta kun imetys oli jatkuvaa rintojen koskettaminen tuntui vastenmieliseltä, koska kroppani rekisteröi ne sillä hetkellä vauvalle kuuluvaksi jonka ajattelu seksin aikana ei ollut toivottavaa ja vei vähätkin halut.

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on luotu sen verran hyvin, että hormonit ensinnäkin palauttavat alapään leikkaushaavoineen kaikkineen sen verran nopeasti, että synnytystä on turha käyttää selitteenä seksittömyyteen ainakaan muutamaa viikkoa pidempään synnytyksen jälkeen. Lopputarkastuskin tehdään neuvolassa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeasti jo parantunut satavarmasti. Itse varoin synnytykseni jälkeen 2 viikkoa ennen kuin uskalsin yrittää seksiä ja ihan turhaan olin jännittänyt asiaa etukäteen. Kaikki oli Ok, vaikka 3 synnytyksessä on aina tehty eppari ja kerran tuli lisäksi myös luonnollista repeämää.

Myöskään imetystä on turha käyttää verukkeena, etteikö tekisi mieli seksiä. Kyllähän monet tulee raskaaksikin imetyksen aikana ja vähintäänkin harrastavat seksiä ehkä jopa entistä innokkaammin, kun toivovat imetyksen ehkäpä ehkäisevän eikä muita ehkäisyjä tarvita.

Jos seksiä ei tee mieli, vika on parisuhteessa ja molempien seksitaidoissa eli naisenkin on opeteltava nauttimisen taito itsekseenkin, jotta osaa ohjata toista ja liikkua itse niin, että varmasti nauttii seksistä joka kerta. Niin monella miehellä on huono itsetunto, joka ei parane lyöttäytymällä yhteen liian nuorena jonkun ensimmäisen kelvollisen naisen kanssa. Ja todella monella naisella on huono itsetunto ja kehonkuva, ja niiden myötä on helppo leikkiä väsynyttä marttyyriäitiä, jonka ainoa voimakeino on pihdata seksiä. Ja kun molemmat kumppanit henkisesti epävarmoja tai vaikka mies olisikin varmempi, mutta ottanut vaimokseen jonkun pikkupiian, niin ei ole ihme, jos parisuhteet ei toimi. Ja ainoa näkyvä merkki, johon molempien on kiinnitettävä huomiota, on valtapeli seksin ja joidenkin tyhjänpäiväisten kotitöiden ympärillä. Hohhoijaa.

Säälittävää ja surullista. Jos fyysinen puoli ei parisuhteessa toimi, niin miksi sen syitä haetaan vuosien ajan vain sieltä fyysisten vammojen, hormonien, fyysisen väsymyksen, konkreettisten kotitöiden ym kautta? Taitaa olla liian vaikeaa, pelottavaa ja hidastakin etsiä parannuskeinoja molempien puolisoiden omasta henkisestä itsetunnosta ja kypsyydestä, rakkaudentunteista puolisoa kohtaan ja kommunikointitaidoista (aidosti arvostavaa kommunikointia, ei vaan suun aukomista ja asian selittelyä uudelleen ja uudelleen).

Toivottavasti tämä mun kriittinen viestini herätti edes pienen uuden ajatuksen alun edes yhden tämän aiheen tiimoilta. Oon surullinen monen puolesta, jotka kärsivät avioliitoissaan ja ehkäpä koko elämässään muiltakin osin vain siksi, että eivät uskalla tutkia asiaa pintaa syvemmältä ja etsiä kestäviä ratkaisuja.

Sillä ne hormonit tulee ja menee, mutta seksittömyys pysyy. Miksiköhän?

En voi kun ihmetellä näitä jotka kehtaavat yleistää oman kokemuksensa koskemaan kaikkia. Jokainen raskaus on erilainen, jokainen synnytys on erilainen ja synnytyksestä palautuminen henkilökohtaista. Itseasiassa kaikki ei palaudu koskaan kaikista synnytyksen aiheuttamista vaivoista. Kaikki ei todellakaan ole vielä kunnossa jälkitarkastukseen mennessä.

Kyllä minäkin sen toki myönnän että jos pitkälle vuoden päästä syytetään synnytystä haluttomuudesta niin eihän se varmasti pidä paikkaansa. Mutta kyllä ne hormonit, väsymys, uuden elämän jatkuva iholla olo vaikuttaa naisiin ja jopa miehiinkin omalla tapaansa.

Itsellä vaikutti eniten tuo imetys, kun se väheni niin halut palasi pikkuhiljaa ja imetyksen loppuessa n. 8kk päästä halut palasivat täysin. Miten tästä voisi syyttää parisuhdettamme. Kaikesta huolimatta meillä oli seksiä jälkitarkastuksesta eteenpäin ja sitä ennen tyydytin mieheni muuuten. Mutta kun imetys oli jatkuvaa rintojen koskettaminen tuntui vastenmieliseltä, koska kroppani rekisteröi ne sillä hetkellä vauvalle kuuluvaksi jonka ajattelu seksin aikana ei ollut toivottavaa ja vei vähätkin halut.

Miksi alistuit tyydyttämään miehesi vaikket halunnut seksiä? Voisitko kuvitella miehesi esim nuolevan pilluasi jos mies itse ei sitä halua tehdä vain sinun tyydyttämiseksi?

Vierailija kirjoitti:

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on luotu sen verran hyvin, että hormonit ensinnäkin palauttavat alapään leikkaushaavoineen kaikkineen sen verran nopeasti, että synnytystä on turha käyttää selitteenä seksittömyyteen ainakaan muutamaa viikkoa pidempään synnytyksen jälkeen. Lopputarkastuskin tehdään neuvolassa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeasti jo parantunut satavarmasti. Itse varoin synnytykseni jälkeen 2 viikkoa ennen kuin uskalsin yrittää seksiä ja ihan turhaan olin jännittänyt asiaa etukäteen. Kaikki oli Ok, vaikka 3 synnytyksessä on aina tehty eppari ja kerran tuli lisäksi myös luonnollista repeämää.

Myöskään imetystä on turha käyttää verukkeena, etteikö tekisi mieli seksiä. Kyllähän monet tulee raskaaksikin imetyksen aikana ja vähintäänkin harrastavat seksiä ehkä jopa entistä innokkaammin, kun toivovat imetyksen ehkäpä ehkäisevän eikä muita ehkäisyjä tarvita.

Jos seksiä ei tee mieli, vika on parisuhteessa ja molempien seksitaidoissa eli naisenkin on opeteltava nauttimisen taito itsekseenkin, jotta osaa ohjata toista ja liikkua itse niin, että varmasti nauttii seksistä joka kerta. Niin monella miehellä on huono itsetunto, joka ei parane lyöttäytymällä yhteen liian nuorena jonkun ensimmäisen kelvollisen naisen kanssa. Ja todella monella naisella on huono itsetunto ja kehonkuva, ja niiden myötä on helppo leikkiä väsynyttä marttyyriäitiä, jonka ainoa voimakeino on pihdata seksiä. Ja kun molemmat kumppanit henkisesti epävarmoja tai vaikka mies olisikin varmempi, mutta ottanut vaimokseen jonkun pikkupiian, niin ei ole ihme, jos parisuhteet ei toimi. Ja ainoa näkyvä merkki, johon molempien on kiinnitettävä huomiota, on valtapeli seksin ja joidenkin tyhjänpäiväisten kotitöiden ympärillä. Hohhoijaa.

Säälittävää ja surullista. Jos fyysinen puoli ei parisuhteessa toimi, niin miksi sen syitä haetaan vuosien ajan vain sieltä fyysisten vammojen, hormonien, fyysisen väsymyksen, konkreettisten kotitöiden ym kautta? Taitaa olla liian vaikeaa, pelottavaa ja hidastakin etsiä parannuskeinoja molempien puolisoiden omasta henkisestä itsetunnosta ja kypsyydestä, rakkaudentunteista puolisoa kohtaan ja kommunikointitaidoista (aidosti arvostavaa kommunikointia, ei vaan suun aukomista ja asian selittelyä uudelleen ja uudelleen).

Toivottavasti tämä mun kriittinen viestini herätti edes pienen uuden ajatuksen alun edes yhden tämän aiheen tiimoilta. Oon surullinen monen puolesta, jotka kärsivät avioliitoissaan ja ehkäpä koko elämässään muiltakin osin vain siksi, että eivät uskalla tutkia asiaa pintaa syvemmältä ja etsiä kestäviä ratkaisuja.

Sillä ne hormonit tulee ja menee, mutta seksittömyys pysyy. Miksiköhän?

En voi kun ihmetellä näitä jotka kehtaavat yleistää oman kokemuksensa koskemaan kaikkia. Jokainen raskaus on erilainen, jokainen synnytys on erilainen ja synnytyksestä palautuminen henkilökohtaista. Itseasiassa kaikki ei palaudu koskaan kaikista synnytyksen aiheuttamista vaivoista. Kaikki ei todellakaan ole vielä kunnossa jälkitarkastukseen mennessä.

Kyllä minäkin sen toki myönnän että jos pitkälle vuoden päästä syytetään synnytystä haluttomuudesta niin eihän se varmasti pidä paikkaansa. Mutta kyllä ne hormonit, väsymys, uuden elämän jatkuva iholla olo vaikuttaa naisiin ja jopa miehiinkin omalla tapaansa.

Itsellä vaikutti eniten tuo imetys, kun se väheni niin halut palasi pikkuhiljaa ja imetyksen loppuessa n. 8kk päästä halut palasivat täysin. Miten tästä voisi syyttää parisuhdettamme. Kaikesta huolimatta meillä oli seksiä jälkitarkastuksesta eteenpäin ja sitä ennen tyydytin mieheni muuuten. Mutta kun imetys oli jatkuvaa rintojen koskettaminen tuntui vastenmieliseltä, koska kroppani rekisteröi ne sillä hetkellä vauvalle kuuluvaksi jonka ajattelu seksin aikana ei ollut toivottavaa ja vei vähätkin halut.

Miksi alistuit tyydyttämään miehesi vaikket halunnut seksiä? Voisitko kuvitella miehesi esim nuolevan pilluasi jos mies itse ei sitä halua tehdä vain sinun tyydyttämiseksi?

Hyvä kysymys. En itseasiassa juuri itse nauti tuollaisesta yksipuolisesta toiminnasta joten en tätä myöskään haluaisi ja myönnän että ihmetyttää välillä miksi toinen kuitenkin haluaa. En kuitenkaan koe miestäni ikinä mitenkään vastenmieliseksi joten pääasiassa tuo ei edes niin haittaa jos vain ei ole itse kovin uupunut. Mies myös kunnioitti esimerkiksi tuota rintoihin koskemattomuutta kun se tuntui ikävältä. Ensimmäiset kuukaudet minulla olikin seksin aikana rintaliivit päällä. Rakastan miestäni ja monesti tulen itse iloiseksi kun jaksan tämän tyydyttää ja hänelle tulee hyvä mieli. Eikä se minusta kovin kohtuullista olisi ollut pitää miestä 6 kuukautta ilman seksiä kun siihen fyysisesti pystyin ja välillä aloituksen jälkeen oli ihan mukavaakin. Teen muitakin asioita mieheni mieliksi.

Kysymyksesi tässä keskustelussa oli yllättävä koska täällähän on selvästi vallitseva periaate siitä että vaimojen kuuluu miehensä tyydyttää tai muuten ovat ärsyttäviä pihtareita. Muutama on saanut kasan alapeukkuja kun on kirjoittanut että miehen tyydytys jatkuvasti ilman omaa fiilistä on vienyt kaikki seksihalut pystyvästi, eikä pysty enää jatkamaan samaa. Muutamalle on kommentoitu että jätä tyydyttämättä mutta turha sitten ihmetellä jos mies hakee muualta.

Minä en pelkää että mies pettää joten siitä ei ole kyse. Eniten varmaan juuri tuo että pystyn kaikesta huolimatta miellyttämään häntä niin teen niin.

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on luotu sen verran hyvin, että hormonit ensinnäkin palauttavat alapään leikkaushaavoineen kaikkineen sen verran nopeasti, että synnytystä on turha käyttää selitteenä seksittömyyteen ainakaan muutamaa viikkoa pidempään synnytyksen jälkeen. Lopputarkastuskin tehdään neuvolassa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeasti jo parantunut satavarmasti. Itse varoin synnytykseni jälkeen 2 viikkoa ennen kuin uskalsin yrittää seksiä ja ihan turhaan olin jännittänyt asiaa etukäteen. Kaikki oli Ok, vaikka 3 synnytyksessä on aina tehty eppari ja kerran tuli lisäksi myös luonnollista repeämää.

Myöskään imetystä on turha käyttää verukkeena, etteikö tekisi mieli seksiä. Kyllähän monet tulee raskaaksikin imetyksen aikana ja vähintäänkin harrastavat seksiä ehkä jopa entistä innokkaammin, kun toivovat imetyksen ehkäpä ehkäisevän eikä muita ehkäisyjä tarvita.

Jos seksiä ei tee mieli, vika on parisuhteessa ja molempien seksitaidoissa eli naisenkin on opeteltava nauttimisen taito itsekseenkin, jotta osaa ohjata toista ja liikkua itse niin, että varmasti nauttii seksistä joka kerta. Niin monella miehellä on huono itsetunto, joka ei parane lyöttäytymällä yhteen liian nuorena jonkun ensimmäisen kelvollisen naisen kanssa. Ja todella monella naisella on huono itsetunto ja kehonkuva, ja niiden myötä on helppo leikkiä väsynyttä marttyyriäitiä, jonka ainoa voimakeino on pihdata seksiä. Ja kun molemmat kumppanit henkisesti epävarmoja tai vaikka mies olisikin varmempi, mutta ottanut vaimokseen jonkun pikkupiian, niin ei ole ihme, jos parisuhteet ei toimi. Ja ainoa näkyvä merkki, johon molempien on kiinnitettävä huomiota, on valtapeli seksin ja joidenkin tyhjänpäiväisten kotitöiden ympärillä. Hohhoijaa.

Säälittävää ja surullista. Jos fyysinen puoli ei parisuhteessa toimi, niin miksi sen syitä haetaan vuosien ajan vain sieltä fyysisten vammojen, hormonien, fyysisen väsymyksen, konkreettisten kotitöiden ym kautta? Taitaa olla liian vaikeaa, pelottavaa ja hidastakin etsiä parannuskeinoja molempien puolisoiden omasta henkisestä itsetunnosta ja kypsyydestä, rakkaudentunteista puolisoa kohtaan ja kommunikointitaidoista (aidosti arvostavaa kommunikointia, ei vaan suun aukomista ja asian selittelyä uudelleen ja uudelleen).

Toivottavasti tämä mun kriittinen viestini herätti edes pienen uuden ajatuksen alun edes yhden tämän aiheen tiimoilta. Oon surullinen monen puolesta, jotka kärsivät avioliitoissaan ja ehkäpä koko elämässään muiltakin osin vain siksi, että eivät uskalla tutkia asiaa pintaa syvemmältä ja etsiä kestäviä ratkaisuja.

Sillä ne hormonit tulee ja menee, mutta seksittömyys pysyy. Miksiköhän?

En voi kun ihmetellä näitä jotka kehtaavat yleistää oman kokemuksensa koskemaan kaikkia. Jokainen raskaus on erilainen, jokainen synnytys on erilainen ja synnytyksestä palautuminen henkilökohtaista. Itseasiassa kaikki ei palaudu koskaan kaikista synnytyksen aiheuttamista vaivoista. Kaikki ei todellakaan ole vielä kunnossa jälkitarkastukseen mennessä.

Kyllä minäkin sen toki myönnän että jos pitkälle vuoden päästä syytetään synnytystä haluttomuudesta niin eihän se varmasti pidä paikkaansa. Mutta kyllä ne hormonit, väsymys, uuden elämän jatkuva iholla olo vaikuttaa naisiin ja jopa miehiinkin omalla tapaansa.

Itsellä vaikutti eniten tuo imetys, kun se väheni niin halut palasi pikkuhiljaa ja imetyksen loppuessa n. 8kk päästä halut palasivat täysin. Miten tästä voisi syyttää parisuhdettamme. Kaikesta huolimatta meillä oli seksiä jälkitarkastuksesta eteenpäin ja sitä ennen tyydytin mieheni muuuten. Mutta kun imetys oli jatkuvaa rintojen koskettaminen tuntui vastenmieliseltä, koska kroppani rekisteröi ne sillä hetkellä vauvalle kuuluvaksi jonka ajattelu seksin aikana ei ollut toivottavaa ja vei vähätkin halut.

Miksi alistuit tyydyttämään miehesi vaikket halunnut seksiä? Voisitko kuvitella miehesi esim nuolevan pilluasi jos mies itse ei sitä halua tehdä vain sinun tyydyttämiseksi?

Hyvä kysymys. En itseasiassa juuri itse nauti tuollaisesta yksipuolisesta toiminnasta joten en tätä myöskään haluaisi ja myönnän että ihmetyttää välillä miksi toinen kuitenkin haluaa. En kuitenkaan koe miestäni ikinä mitenkään vastenmieliseksi joten pääasiassa tuo ei edes niin haittaa jos vain ei ole itse kovin uupunut. Mies myös kunnioitti esimerkiksi tuota rintoihin koskemattomuutta kun se tuntui ikävältä. Ensimmäiset kuukaudet minulla olikin seksin aikana rintaliivit päällä. Rakastan miestäni ja monesti tulen itse iloiseksi kun jaksan tämän tyydyttää ja hänelle tulee hyvä mieli. Eikä se minusta kovin kohtuullista olisi ollut pitää miestä 6 kuukautta ilman seksiä kun siihen fyysisesti pystyin ja välillä aloituksen jälkeen oli ihan mukavaakin. Teen muitakin asioita mieheni mieliksi.

Kysymyksesi tässä keskustelussa oli yllättävä koska täällähän on selvästi vallitseva periaate siitä että vaimojen kuuluu miehensä tyydyttää tai muuten ovat ärsyttäviä pihtareita. Muutama on saanut kasan alapeukkuja kun on kirjoittanut että miehen tyydytys jatkuvasti ilman omaa fiilistä on vienyt kaikki seksihalut pystyvästi, eikä pysty enää jatkamaan samaa. Muutamalle on kommentoitu että jätä tyydyttämättä mutta turha sitten ihmetellä jos mies hakee muualta.

Minä en pelkää että mies pettää joten siitä ei ole kyse. Eniten varmaan juuri tuo että pystyn kaikesta huolimatta miellyttämään häntä niin teen niin.

Ja ylemmässä kommentissa yksipuolisella toiminnalla tarkoitin etten nauti siitä että minua vain tyydytetään. Se että tyydytän miestäni on välillä kiihottavaa jo sinällään.

Hmm.... Itse koen asian miehenä lähinnä niin että jos nainen harrastaa seksiä kanssani vain velvollisuuden tunteesta niin eihän  se oikein ole. Ajattelen että olen vähintäänkin jossain määrin "henkisesti" hänet siinä tilanteessa raiskannut omien halujeni takia.

Onhan nyt parisuhteessa aikoja ettei seksi kiinnosta, ja jollei se alakaan kiinnostaa niin silloin voi alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. Kukaan ei varmaan voi määrittää kuinka pitkä sen seksittömyyden aika itse kelläkin on.

VM76 kirjoitti:

Hmm.... Itse koen asian miehenä lähinnä niin että jos nainen harrastaa seksiä kanssani vain velvollisuuden tunteesta niin eihän  se oikein ole. Ajattelen että olen vähintäänkin jossain määrin "henkisesti" hänet siinä tilanteessa raiskannut omien halujeni takia.

Onhan nyt parisuhteessa aikoja ettei seksi kiinnosta, ja jollei se alakaan kiinnostaa niin silloin voi alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. Kukaan ei varmaan voi määrittää kuinka pitkä sen seksittömyyden aika itse kelläkin on.

Näinhän sen olisi hyvä olla. Tosiaan tätäkin keskustelua seuranneena monet miehet ikävä kyllä ovat erimieltä. Ja oma mieheni on ihana ja rakastan häntä, mutta välillä suututtaa kiukuttelu jos en innostu seksiin tai häntä tyydyttämään. Asiasta on meillä keskusteltu monesti ja onneksi vähän on hänelläkin nyt asenne muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Etpä taida enää rakastaa nykyistä puolisoasi jos et häntä myöskään himoitse. Toinen asia on että olette yksinkertaisesti kyllästyneet toisiinne jolloin noin 2-4 viikon paussi tekisi hyvää, jompikumpi lähtisi mielellään kauas, vaikka etelään mutta ei se mummolakaan pahitteeksi ole. Jos kummallekaan ei tule tule tänä aikana ikävä/kaipuu, niin silloin rakkaus on loppunut ja yhdessäolo on ''pakkopullaa'' tällöin ero on ainoa vaihtoehto.

Hyvä konkreettinen vinkki! Kiitos! Monet odottaa vuosia erotako vaiko ei, tässä ois ainakin silmät aukaiseva nopeampi hyvä testi! Aionkin kehoittaa parille kaverille, jotka vaan kitisee kohtaloaan, ikäänkuin eivät itse voisi ottaa elämäänsä omiin käsiinsä.

Mä pihtaan kunnes mies lähtee. Viimeinen kiusa hänelle ja lisäksi saa suvullensa selitellä, miksi hän halusi erota vaikka meillä muuten kaikki ns hyvin ja hänen sukunsa pitää musta paljon.

Mä en kaipaa seksiä enkä miestänikään. Ihan sama mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etpä taida enää rakastaa nykyistä puolisoasi jos et häntä myöskään himoitse. Toinen asia on että olette yksinkertaisesti kyllästyneet toisiinne jolloin noin 2-4 viikon paussi tekisi hyvää, jompikumpi lähtisi mielellään kauas, vaikka etelään mutta ei se mummolakaan pahitteeksi ole. Jos kummallekaan ei tule tule tänä aikana ikävä/kaipuu, niin silloin rakkaus on loppunut ja yhdessäolo on ''pakkopullaa'' tällöin ero on ainoa vaihtoehto.

Hyvä konkreettinen vinkki! Kiitos! Monet odottaa vuosia erotako vaiko ei, tässä ois ainakin silmät aukaiseva nopeampi hyvä testi! Aionkin kehoittaa parille kaverille, jotka vaan kitisee kohtaloaan, ikäänkuin eivät itse voisi ottaa elämäänsä omiin käsiinsä.

Mihinkäs lähdet kun kersat huolehdittavana yhdessä?!?

Vierailija kirjoitti:

Niin mutta entäs kun ei kiinnosta seksi, muut asiat paljonkin enemmän. Väkisin panemallako siitä parisuhteesta huolta pidetään? -Ap

Hei Ap,mä sanon nyt yhden jutun,että pidetään.Mitä enemmän harrastaa seksiä,niin sitä enemmän sitä haluaa.

Emäntä tuli pikkukakkosen aikaan kylpytakki päällä olkkariin, kuiskas korvaan etää haluais munaa.

Kävin muualla runkkaamassa kovaksi .

Vaimo oli lasten kanssa sen aikaa.

Tulin takas ja emäntä istui syliin.

Lapset ei huomannut mitään kun tehtiin pikaset heidän silmien ja aamutakin alla

Täältä naisten "ei seksi ole niin tärkeää" kommenteja lukiessa en enää yhtään ihmettele miksi jotkut perheen isät etsii "pikku tuhmaa" parisuhteensa ulkopuolella. Eihän se haluton siippa enää anna niin pitää hakea muualta. Ymmärrän hyvin.

Ei kukaan huonoa seksiä halua, oli kumppani miten komea tahansa.

Miehissä on eroa, kuten viineissä. Parhaita ovat iloiset miehet, joiden itsetunto ja mieskunto toimii selvänä ja jotka mielellään opettelevat nauttimaan ja tuottamaan nautintoa.

Komeilla ei usein ole mitään halua opetella paremmaksi, kun tietävät ulkomuodollaan kaatavansa naisia muutenkin. Kertakäyttömiehiä...

Sama varmaan koskee naisia. Hyvää kinutaan lisää, mutta kuka nyt sellaista, josta ei mitään iloa saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etpä taida enää rakastaa nykyistä puolisoasi jos et häntä myöskään himoitse. Toinen asia on että olette yksinkertaisesti kyllästyneet toisiinne jolloin noin 2-4 viikon paussi tekisi hyvää, jompikumpi lähtisi mielellään kauas, vaikka etelään mutta ei se mummolakaan pahitteeksi ole. Jos kummallekaan ei tule tule tänä aikana ikävä/kaipuu, niin silloin rakkaus on loppunut ja yhdessäolo on ''pakkopullaa'' tällöin ero on ainoa vaihtoehto.

Hyvä konkreettinen vinkki! Kiitos! Monet odottaa vuosia erotako vaiko ei, tässä ois ainakin silmät aukaiseva nopeampi hyvä testi! Aionkin kehoittaa parille kaverille, jotka vaan kitisee kohtaloaan, ikäänkuin eivät itse voisi ottaa elämäänsä omiin käsiinsä.

Mihinkäs lähdet kun kersat huolehdittavana yhdessä?!?

Huolehditteko te niistä nytkin joka päivä yhdessä? Eikö toinen käy välillä esim työmatkalla ja silloin ei yhdessä hoideta lapsia 24/7? Miksi eron jälkeen pitää olla niiiiiiin erossa, etteikö voisi lapsista edelleen huolehtia yhdessä?

Käsittämätöntä mustavalkoista ajattelua joko lapset tai ero. Entä jos olisikin molemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etpä taida enää rakastaa nykyistä puolisoasi jos et häntä myöskään himoitse. Toinen asia on että olette yksinkertaisesti kyllästyneet toisiinne jolloin noin 2-4 viikon paussi tekisi hyvää, jompikumpi lähtisi mielellään kauas, vaikka etelään mutta ei se mummolakaan pahitteeksi ole. Jos kummallekaan ei tule tule tänä aikana ikävä/kaipuu, niin silloin rakkaus on loppunut ja yhdessäolo on ''pakkopullaa'' tällöin ero on ainoa vaihtoehto.

Hyvä konkreettinen vinkki! Kiitos! Monet odottaa vuosia erotako vaiko ei, tässä ois ainakin silmät aukaiseva nopeampi hyvä testi! Aionkin kehoittaa parille kaverille, jotka vaan kitisee kohtaloaan, ikäänkuin eivät itse voisi ottaa elämäänsä omiin käsiinsä.

Mihinkäs lähdet kun kersat huolehdittavana yhdessä?!?

Huolehditteko te niistä nytkin joka päivä yhdessä? Eikö toinen käy välillä esim työmatkalla ja silloin ei yhdessä hoideta lapsia 24/7? Miksi eron jälkeen pitää olla niiiiiiin erossa, etteikö voisi lapsista edelleen huolehtia yhdessä?

Käsittämätöntä mustavalkoista ajattelua joko lapset tai ero. Entä jos olisikin molemmat?

Kyllä pääasiassa kumpikin vanhempi on kotona arki- illat ja viikonloput. Työmatkoja yön yli kerran pari vuodessa. Ero tekee pysyvää jälkeä lapsen psyykkiseen kehitykseen, jotkut eroajat vain koittavat selitellä asian omalta kantiltaan parhain päin.

Olen seurannut vierestä kymmenien 2-5v. eroavien ja avioerolapisen arkea, vaimon ammatin johdosta.  Se on ollut karmeaa katsottavaa. Lapset reagoivat jo kauan ennen eroa ja ovat ihan hukassa eron tultua. Lapset kärsii aina, eikä välttämättä anna vanhemmilleen sitä koskaan anteeksi.  Pienten lasten vanhempien pitäisi sopia ja clousata yksi asia, ei erota.  Kun tämä vaihtoehto on pois, niin jää jäljelle seikka, että jotenkin pitäisi tulla keskenään toimeen lasten vuoksi.  Silloin pitää ottaa lusikka kauniiseen käteen ja molempien luopua itsekkyydestään ja alkaa miellyttää puolisoaan. Pitää alkaa haluta hyvää puolisolleen. Seksihalut syntyy tuon myötä. Kyllä aikuisten ihmisten pitää pystyä neuvottelemaan, edellyttäen ettei toinen ole juoppo tai narkomaani. Silloinkin voi lapsiin vetoaminen auttaa.  Eli kun eroaminen ei ole vaihtoehto, pitää löytää ne jutut miksi alunperin alkoi kimppaan. Ei ne sieltä voi mihinkään loputtomasti kadota. Vaatii vain tahdonvoimaa molemmilta. Miksi aina ensimmäisenä pitäisi luovuttaa?

Ei kai sitä kovin usein ensimmäiseksi ollakaan luovuttamassa.