Lue keskustelun säännöt.
Onko se seksi pikkulapsien vanhemmille nyt NIIN älyttömän tärkeää???
Olenko ainoa pikkulapsiperheen äiti, joka keksii niiiiiiin monta muuta mielenkiintoista asiaa kuin seksi vaikka puoliso onkin ihan komea ja pitää itsestään huolta. Kaksi pientä lasta, 4.v ja 1.v ja joku lusikka-asento aamuisin piirrettyjen aikana tai suihkussa häröily lukkojen takana pikkukakkosen aikana todella ihmetyttää! En osaa kuvitella että sellainen kiinnostaisi tai olisin lasten läsnäollessa niin halukkaalla tuulella. Saunon mieluiten rauhassa ja lämpimässä suihkussa kävisin kyllä mieluiten yksin. Iltaisin lasten nukkumaanmentyä on meillä sitä seksiä. Ja senkin ajan voisin ihan hyvin käyttää muuhunkin, vaikka oman alan opiskeluun tai urheiluun, herkutteluun, sarjojen katseluun, venyttelyyn, järjestelyyn... miksiköhän tuo seksi ei vaan tunnu olevan itselle mitenkään tärkeää. Onko muita samanlaisia? - perheenäiti 35, kaksi lasta
https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/parisuhde/naiset-kertovat-men…
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta entäs kun ei kiinnosta seksi, muut asiat paljonkin enemmän. Väkisin panemallako siitä parisuhteesta huolta pidetään? -Ap
Oletko miehesi mielipidettä asiaan kysynyt? Sano sille, että saa käydä panemassa vaikkapa sun pikkusiskoasi sillä aikaa, kun venyttelet lämpimässä suihkussa ja syöt herkkuja. Silloin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen on kyllä mun mielestä turha kitistä jos mies lähtee panemaan muualle siinä tilanteessa jos nainen tekee suhteesta seksittömän. Kysykää aina mieheltänne mielipide onko ok jos ei ole seksiä. Ikävä havahtua siihen että mies on käynyt mulkkunsa kastamassa muualla. Siinä vaiheessa ei auta kuin peiliin katsominen. Turha ihmetellä että mites se nyt noin, luulin että tykkää olla selbaatissa...
Kyllähän tästä pitäisi valistaa ja varoittaa miehiä jollain kampanjalla, että näin voi käydä.
Itsellä ihan identtinen tilanne, että toisen lapsen tultua kaikki seksielämä kuoli. Valitettiin äidin raskasta roolia. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että kävin töissä ja heti kotiin tultaessa muksut paiskattiin mulle hoidettavaksi. Oltiin enemmän kateellisia, "että mulla oli sosiaalista elämää kodin ulkopuolella", vaikka minä helvetti kävin vain töissä.
Se mikä ihmetyttää, kun katselen äidin kuvaamia videopätkiä lapsista tuolta ajalta, niin siellä on kotona naurua ja leikkiä, vanhemman lasten hauskoja höpinöitä, vauvan jokeltamista ja todella onnellisen näköistä elämää. Oliko muka mun homma hihnalla oikeasti noin kadehdittavaa?
Kyllä minä tiesin, että se raskastakin on, mutta välillä tuntui, että mammat leikkipuistossa kollektiivisesti keskittyivät miesten mollaamiseen ja välillä sai kärsiä naapurinkin isän virheistä. Niin paskoja miehet tuntuivat olevan.
No eroprosessi meni miten meni, mutta nyt minulla on upea nainen, joka oikeasti tajuaa parisuhteen päälle. Enkä voisi olla onnellisempi. Silti olisin halunnut lasten vuoksi, että asiat olisi korjattu, koska erosta alkaen tuli kuopuksella sosiaalisia ongelmia koulussa ja koulukiusaamista. Harrastukset olisivat niin paljon helpompia tukea ydinperheellä. Tänä päivänäkään he eivät tajua miksi me ollaan erottu, kun oikeaa syytä ei voi sanoa: "äiti nyt vaan aikanaan päätti, ettei iskä saa enää pimppiä".
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tästä pitäisi valistaa ja varoittaa miehiä jollain kampanjalla, että näin voi käydä.
Itsellä ihan identtinen tilanne, että toisen lapsen tultua kaikki seksielämä kuoli. Valitettiin äidin raskasta roolia. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että kävin töissä ja heti kotiin tultaessa muksut paiskattiin mulle hoidettavaksi. Oltiin enemmän kateellisia, "että mulla oli sosiaalista elämää kodin ulkopuolella", vaikka minä helvetti kävin vain töissä.
Se mikä ihmetyttää, kun katselen äidin kuvaamia videopätkiä lapsista tuolta ajalta, niin siellä on kotona naurua ja leikkiä, vanhemman lasten hauskoja höpinöitä, vauvan jokeltamista ja todella onnellisen näköistä elämää. Oliko muka mun homma hihnalla oikeasti noin kadehdittavaa?
Kyllä minä tiesin, että se raskastakin on, mutta välillä tuntui, että mammat leikkipuistossa kollektiivisesti keskittyivät miesten mollaamiseen ja välillä sai kärsiä naapurinkin isän virheistä. Niin paskoja miehet tuntuivat olevan.
No eroprosessi meni miten meni, mutta nyt minulla on upea nainen, joka oikeasti tajuaa parisuhteen päälle. Enkä voisi olla onnellisempi. Silti olisin halunnut lasten vuoksi, että asiat olisi korjattu, koska erosta alkaen tuli kuopuksella sosiaalisia ongelmia koulussa ja koulukiusaamista. Harrastukset olisivat niin paljon helpompia tukea ydinperheellä. Tänä päivänäkään he eivät tajua miksi me ollaan erottu, kun oikeaa syytä ei voi sanoa: "äiti nyt vaan aikanaan päätti, ettei iskä saa enää pimppiä".
Sympatiani bro! Ihan kuin omasta suusta. Mulla ihan sama tilanne ja varmaan sama tulevaisuus, tosin uutta naista ei vielä ole mutta haaveilen sellaisesta. Naisesta joka ottaisi mut miehenä eikä jonain hiton koneena joka ei tarvitse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tästä pitäisi valistaa ja varoittaa miehiä jollain kampanjalla, että näin voi käydä.
Itsellä ihan identtinen tilanne, että toisen lapsen tultua kaikki seksielämä kuoli. Valitettiin äidin raskasta roolia. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että kävin töissä ja heti kotiin tultaessa muksut paiskattiin mulle hoidettavaksi. Oltiin enemmän kateellisia, "että mulla oli sosiaalista elämää kodin ulkopuolella", vaikka minä helvetti kävin vain töissä.
Se mikä ihmetyttää, kun katselen äidin kuvaamia videopätkiä lapsista tuolta ajalta, niin siellä on kotona naurua ja leikkiä, vanhemman lasten hauskoja höpinöitä, vauvan jokeltamista ja todella onnellisen näköistä elämää. Oliko muka mun homma hihnalla oikeasti noin kadehdittavaa?
Kyllä minä tiesin, että se raskastakin on, mutta välillä tuntui, että mammat leikkipuistossa kollektiivisesti keskittyivät miesten mollaamiseen ja välillä sai kärsiä naapurinkin isän virheistä. Niin paskoja miehet tuntuivat olevan.
No eroprosessi meni miten meni, mutta nyt minulla on upea nainen, joka oikeasti tajuaa parisuhteen päälle. Enkä voisi olla onnellisempi. Silti olisin halunnut lasten vuoksi, että asiat olisi korjattu, koska erosta alkaen tuli kuopuksella sosiaalisia ongelmia koulussa ja koulukiusaamista. Harrastukset olisivat niin paljon helpompia tukea ydinperheellä. Tänä päivänäkään he eivät tajua miksi me ollaan erottu, kun oikeaa syytä ei voi sanoa: "äiti nyt vaan aikanaan päätti, ettei iskä saa enää pimppiä".
Niin tuttua. Emme ole eronneet, mutta tilanne on juuri sama. Kun vaimolla on niin raskasta olla päivät kotona, eikä mitään omaa elämää ole. Minähän käyn töissä siis, ja kotiin tultuani otan lapset ja koko kodin hoitaakseni, jotta rouva saa levätä valtavan raskaan päivänsä jälkeen. Laitan ruuat, touhuan lasten kanssa, tiskaan, siivoan. Kaiken. Minulla ei ole mitään harrastuksia, en käy koskaan missään. Hoidan lapsia ja kotia illat ja vapaapäivät. Vaimo lähinnä valittaa miten surkeaa hänen elämänsä on ja miten hän on aivan lopussa. Ja seksi ei vaimoa kiinnosta, ei kun on niin valtavan raskasta, hirveä stressi ja paineet koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä ihmettelet, miksi mies petti ja jätti.
Jos mies on noin selkärangaton, ettei pysty vauvavuotena joustamaan omista tarpeistaan, on parempi päästäkin tuollaisesta eroon.
Vauvavuosi voi olla todella raskas ja on ihan ok, että seksiä ei ole niin paljon kuin normaalisti. Seksielämään mahtuu monenlaisia vaiheita, vauva-arki on mielestäni niitä haastavimpia sen suhteen.
Niinpä. Tässä ikään kuin unohdetaan, että ihan yhtä lailla se nainen on ilman seksiä pikkulapsiaikana ja tinkii tarpeistaan. Kukaan ei kuole kuukauden seksittömyyteen, mutta unettomuuteen kyllä kuolee. Siksi lepo menee kyllä ihan kirkkaasti seksin edelle.
Totta, mutta kuukausi menee viellä heittämällä, mutta kun ollaan lähempänä 12 kuukautta ilman seksiä, niin alkaa siinä muut tarpeet jo unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ajatellut, että jos ne halut häviävät tosta vaan (pl. synnytyksen jälkeinen aika), ei ne halut ole kyllä kovin kummoiset olleet ennen sitäkään.
No sitten vaimoni oli tosi hyvä näyttelemään koko suhteemme alkuvaiheen.
Täälläkin oli aikanaa ketju, jossa aloittaja kertoi esittävänsä halukasta kunnes on lapset tehty. Ajattelin sen olevan trolli, mutta nyt tuntuu siltä, että vaimoni olisi voinut ihan hyvin tehdä sen aloituksen.
Varasin meille ajan parisuhdeterapiaan, jossa vaimo sitten ihan pokalla totesi, että ei vain tunne enää mitään tarvetta seksille. Kumpa vain olisin tämän tiennyt aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että en löytänyt tällaisia ketjuja aikanaan ennen lastentekoa. En tiennyt, että lapset vievät vaimon halut. Lapset ovat kuitenkin erittäin rakkaita minulle, mutta parisuhde on valitettavasti kuollut. Toisaalta emme ole oikein hyvät roolimallit lapsillemme, mutta ainakin on vielä perhe periaatteessa kasassa.
Sinulle tuli ihan yllätyksenä, että stressi, häiriötekijät ja väsymys voivat viedä halut? Mitä ihmeen tomppeleita täällä oikein on?
Toki minä ymmärrän, että vauva-aika on raskasta, mutta kun lapset ovat jo koulussa ja tilanne on edelleen ihan sama. Mutta tomppeliksi tässä itsensä kyllä tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, että en löytänyt tällaisia ketjuja aikanaan ennen lastentekoa. En tiennyt, että lapset vievät vaimon halut. Lapset ovat kuitenkin erittäin rakkaita minulle, mutta parisuhde on valitettavasti kuollut. Toisaalta emme ole oikein hyvät roolimallit lapsillemme, mutta ainakin on vielä perhe periaatteessa kasassa.
Eli teitte lapset pilaamaan teidän parisuhteen, ja nyt pilaatte tiedän surkealla parisuhteella lastenne tulevat parisuhteet? Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Parisuhdetta ei ole ilman rakkautta, ja parisuhderakkautta ei ole ilman rakastelua.
Tämä on vaikea kysymys ja usko pois, olen lukemattomia kertoja miettinyt eroa ihan vakavissaan. Meillä ei kuitenkaan ole mitään riitoja tms., joten arki on ihan rauhallista. Ja kuitenkin ajattelen, että lapsella on parempi olla kun molemmat vanhemmat ovat saman katon alla. Saatan olla väärässäkin.
Mutta kun mä haluan PILLUA!!! Pää räjähtää vaikka runkkaan pari kolme kertaa päivässä. PILLU sen olla pitää. Tuossa hiton sohvannurkassa mua vaan kiusaa. Lapsetkin(ei enää vauvoja tai taaperoita) saadaan joka päivä ajoissa nukkumaan että olisi aikaa panna vaikka monta kertaa. Sanon joka päivä että anna jo sitä, ei se minuutti pitkä aika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
247 jatkaa avautumistaan. Nyt uudessa suhteessa on omilla lapsillani oireilua siitä, kun siinä on hellyyttä kuten pikkupusuja tai halauksia ihan vaikka ruokaa laittaessa. Varsinkin nuorempi yrittää aina estää ja tulla väliin.
Aluksi mietin perinteisesti, että on mustasukkaisuutta tai jotain. Mutta pian tajusin, että sehän on elänyt koko elämänsä niin, ettei ole nähnyt mitään kahdenvälisiä tunteita vanhemmiltaan. Kuopus sentään voi jotain muistaa parin ekan vuoden ajalta elämässään.
Minä nyt sitten koitan siedättää näitä, että saa vähän normaalinkin parisuhteen mallia. Jos vaikka sitten tarttuisi jotain hyvää niiden omaankin tunne-elämään.
Ja jos joku yrittää väittää, että voihan seksittömässä suhteessa olla pusuja yms, niin se on mahdollista ainoastaan, jos se on molempien tahto. Halaamalla kun ei halut lähde, eikä hellyyttä ole olemassa ilman intiimiä läheisyyttä. Jos rakastaa, niin haluaa ymmärtää toista ja tehdä kompromissejä.
Vierailija kirjoitti:
Ehtii sitä myöhemminkin lasten kasvettua.
Näinpä, hyvin ehtii. Seuraavan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla mun vaimo, tai ainekin samanlainen. Olen käynyt jo vuosia vieraissa, Tinderikin löytyy kun tuttuja ei näy siellä.
Mun on tosi vaikea ymmärtää sitä miten joku ei näe itsessään ongelmana sitä, että halut katoavat. Onhan se nyt iso osa parisuhdetta silloinkin kun niitä päätöksiä alunperin tehdään haluanko jatkaa tämän ihmisen kanssa vai jatkaako etsintää. Luulisi tosiaan, että vähintään ne joille seksi on ollut tärkeää kokisivat sen osan menettämisen häiritsevänä tai huolettavana. Tottakai tulee elämänvaiheissa kun halut meinaa jäädä väsymyksen, stressin, surujen tai sairauksien alle, mutta eikö ihmiset nyt tajua, että tarvii ne halut omaakin hoivaa, herättelyä ja ylläpitoa. Vähintään siinä vaiheessa kun hässäkkä ei ole enää päällä ja arki on löytänyt uuden tasapainon. Eihän mikään muukaan elämässä säily ilman omaa toimintaa (esim. ystävyyssuhteet, terveys, opitut taidot jne.) Mutta seksin kohdalla sitten olis jotenkin ok vaan pistää ruuhkavuosien piikkiin, että ei muuten paljon kiinnosta enkä kyllä aio mitään asian eteen tehdäkään?
Mulle ainakin seksi oli varsinkin kotiäitinä ollessa välillä se ainoa oma aikuisten juttu, mikä joinakin päivinä oli jäljellä. Ja se miehen hyväksyvä kosketus ja katse terapiaa kun tuntui, että kroppa oli räjähtänyt synnytyksessä ja minuuden rippeet hautautuneet jonnekin puklurättien ja vaippojen alle. Ihan mahtavaa oli myös tehdä seksin saralla löytöretkiä oman kehon tuntemuksiin ja uusiin tarjolla oleviin ominaisuuksiin esim. imetysaikana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tästä pitäisi valistaa ja varoittaa miehiä jollain kampanjalla, että näin voi käydä.
Itsellä ihan identtinen tilanne, että toisen lapsen tultua kaikki seksielämä kuoli. Valitettiin äidin raskasta roolia. Sillä taas ei ollut mitään väliä, että kävin töissä ja heti kotiin tultaessa muksut paiskattiin mulle hoidettavaksi. Oltiin enemmän kateellisia, "että mulla oli sosiaalista elämää kodin ulkopuolella", vaikka minä helvetti kävin vain töissä.
Se mikä ihmetyttää, kun katselen äidin kuvaamia videopätkiä lapsista tuolta ajalta, niin siellä on kotona naurua ja leikkiä, vanhemman lasten hauskoja höpinöitä, vauvan jokeltamista ja todella onnellisen näköistä elämää. Oliko muka mun homma hihnalla oikeasti noin kadehdittavaa?
Kyllä minä tiesin, että se raskastakin on, mutta välillä tuntui, että mammat leikkipuistossa kollektiivisesti keskittyivät miesten mollaamiseen ja välillä sai kärsiä naapurinkin isän virheistä. Niin paskoja miehet tuntuivat olevan.
No eroprosessi meni miten meni, mutta nyt minulla on upea nainen, joka oikeasti tajuaa parisuhteen päälle. Enkä voisi olla onnellisempi. Silti olisin halunnut lasten vuoksi, että asiat olisi korjattu, koska erosta alkaen tuli kuopuksella sosiaalisia ongelmia koulussa ja koulukiusaamista. Harrastukset olisivat niin paljon helpompia tukea ydinperheellä. Tänä päivänäkään he eivät tajua miksi me ollaan erottu, kun oikeaa syytä ei voi sanoa: "äiti nyt vaan aikanaan päätti, ettei iskä saa enää pimppiä".
Tällainen on tietysti eri asia. Ymmärrän sinua täysin ja valitettavasti tunnistan naistyypin - ehkä päässyt elämässä vähän turhan helpolla niin on tottunut että kaikki tulee kuin manulle illallinen?
Näin naisen näkökulmasta hieman erilainen tilanne: Minä kyllä haluan miestäni, rakastan häntä enkä koskaan puhu hänestä pahaa kun ei ole tarvis.
5kk ikäinen vauva on ollut nyt pari kuukautta todella huono nukkuja, herää tunnin-parin välein. Kaipaisin edes yhtä pidempää yötä nukkumiseen. Vanhempi lapsi kaipaa myös osansa huomiosta, vaikkei olekaan niin "hoidettava" enää. Minä teen ruuan ja muut kotityöt, että illalla saadaan olla koko perheenä rauhassa niiltä. Päivällä usein ajattelen miehestäni lämpimiä ajatuksia ja tekisi mielikin, mutta kun se ilta koittaa ja lapset nukkumassa niin nukahdan suunnilleen seisaalleni. Kohta taas on edessä yö, kun herään 1-2h välein.
En vaan jaksa. Haluan, mutten jaksa. Onneksi mieheni on ymmärtäväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäminä. Ei parisuhteessa voi elää vain itseään ja omia tarpeitaan ajatellen. Onko reilua että seksiä on vain toisen ehdoilla? Parisuhteen toinen osapuoli sanelee ehdot ja toinen kärsii?
Itse olen harrastanut seksiä mieheni kanssa vaikka ei olisi niin huvittanutkaan. En silloin jos ajatus on tuntunut pahalta tai vastenmieliseltä, mutta jos syy kieltäytymisen olisi luokkaa ei nyt oikein huvita/olisi mielenkiintoisempaakin tekemistä. Tekee hän sitä muitakin asioita rakastamansa ihmisen vuoksi, miksei sitten tätä.
Voin myös kokemuksesta kertoa että vaikka alunperin ei olisi huvittanutkaan, kun puuhaan on ryhtynyt, on saattanut innostua itsekin. Seksi lisää rakkauden ja läheisyyden tunnetta parisuhteessa. Suhde voi paljon paremmin kun seksiä on.
No eikös tuossa eletä miehen halujen ehdoilla ja hänen tarpeitaan ajatellen?
Se on sitten reilua?Mä olen elänyt jo pari vuotta niin, että ryhdyn seksiin aina, kun mies haluaa. Sitä on ollut vaihtelevasti kerrasta usampaan kertaan viikossa ja keskellä yötäkin, kun on jo ajatellut, että haluaisi nukahtaa. Ja kipeänä ja niin, että kiihottumisen puutteesta johtuen en ole kostunut ja on ollut haavaumia alapäässä.
Alkuun pääsyn jälkeen olen kyllä siitä usein nauttinutkin, se on totta, vähintään se on ollut neutraalin ok paitsi poikkeavasti silloin, jos on sattunut haavaumien takia.Mutta - siitäkin huolimatta, että olen usein nauttinut, olen menettänyt halun miestä kohtaan ilmeisesti pysyvästi. En vaan tunne halua, en enää halua seksiä hänen kanssaan, siis tunne sellaista vetoa. Se on joku psykologinen seuraus tästä vastentahtoisesti antamisesta ilmeisesti. Tämä surettaa minua oikeasti, haluaisin haluta miestäni, mutten enää pysty. Sen sijaan olen alkanut haluta vieraita muita miehiä! Viimeksi tänään herätessäni kuvittelin seksiä yhden vieraan miehen kanssa, vaikken ole pettänyt.
Että kyllä se vahingoittaa intiimiä suhdetta, jos antaa jatkuvasti ilman omaa halua. Ero se tulee siitäkin luultavasti. Paras olisi, jos osapuolten halut vastaisivat paremmin toisiaan. Aluksi ne vastasivat meillä. Tämä vääristynyt tilanne syntyi, kun mies alkoi laskea kertoja vihaisena, milloin olin joskus kieltäytynyt seksistä ja aloin kokea painostusta ja syyttelyä.
Aikamoista itsepetosta. Eihän teidän halut todellakaan kohdanneet, muuten miehesi ei olisi tympääntynyt niin että laskisi kertoja. Niitähän oli selvästi paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä. En ymmärrä naisia, jotka viis veisaavat muista kuin omista mielihaluistaan ja tarpeistaan, eivätkä sen vertaa osaa rakastaa puolisoaan kun kaikki aika ja energia menee oman itsensä ylentämiseen ja äitiydellä sädekehänsä kiillottamiseen. Sitten jos homma olisi toisin päin, niin ymmärtäjiä löytyisi laumoittain. Pettäminen ja ero voi tapahtua myös rakkauden, ei pelkästään seksin, puutteen takia.
Oletkin hyvä puoliso. Lisäisin vaan, että seksin puute tarkoittaa rakkauden puutetta, ellei kyse ole jostain seksin estävästä sairaudesta/vammasta. Vanha sanonta, nainen tarvitsee tuntea itsensä rakastetuksi halutakseen seksiä (miehensä kanssa). Mies tarvitsee seksiä tunteakseen itsensä rakastetuksi. Tämä johtaa helposti ongelmiin, jos ei ymmärrä tai hyväksy että toinen on erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en vaan jaksa, vauva nyt 5kk. Muutaman kerran on ollut synnytyksen jälkeen ja se toki tuntui ihan hyvältä, mutta tällä hetkellä kroppa tuntuu niin väsyneeltä ettei halua sieltä irtoa.
Rakastan miestäni ja hän tietää sen. Meillä oli jakso, jolloin miehen terveydentilan vuoksi seksiä ei ollut muutamaan kuukauteen. Siitä selvittiin ja nyt on näin ja luotan että tästäkin selvitään.
Ollaanko nykyään vähän liikaakin hetkessä eläjiä, ei osata odottaa mitään? Minäkin miehelleni olen sanonut, että eihän hän voi olettaa että vauvan syntymän jälkeen mikään ei muuttuisi.
En näe mitään syytä, miksi en taas haluaisi kunhan vauva vähän kasvaa. Esikoinen kun oli parivuotias niin yaluni olivat ihan ennallaan.Mä kans luulen, että jos väkisin toisen mieliksi hommaan rupeaa niin ne halut ei välttämättä palaa koskaan.
Pari vuotta?
Mitä jos mies sanoisi että hän ei pariin vuoteen haluaisi puhua kanssasi? Olisiko se OK?
Ihan eri asia. Minulle olisi ihan ok, jos pariin vuoteen ei olisi energiaa syvällisille keskusteluille, mutta kyllä nyt arki jonkinlaista kommunikaatiota vaatii sujuakseen. Siksi sitä ei voi kokonaan lopettaa. En tiedä minkälaista teidän arkenne on, jos se ajautuisi täydelliseen kaaokseen ja lukuisiin hankaluuksiin ilman vaikka viikon seksiä. Täydellinen puhumattomuus pikkulaosiperheessä kyllä aiheuttaisi tämän.
Mikä ihmeen parisuhde on sellainen ettei toisen kanssa kiinnosta keskustella kuin välttämättömät arjen asiat? Se ei ole parisuhde, se on kämppissuhde ja se kannattaa tehdä selväksi heti alussa.
Se on sellainen parisuhde, jossa on pieniä lapsia ja tiedetään, että heidän tarpeensa laitetaan nyt etusijalle muutaman vuoden ajan.
Ahhaa, riittääkö yhdeksän vuotta keskustelua kauppalistoista ja lapsen retkieväistä ja hammaslääkäreistä? Omalle miehelle riitti ja lopulta häipyi vieraisiin, sanoi ettei jaksa tällaista paskaa enää. Kuitenkin se oli miehen päätös torjua kaikki läheisyys ja tuijotella kännykkää kun yritin jotain muutakin keskustelua viritellä kuin vain tarvittavien maitolitrojen määrää sille päivälle.
Vanhanaikaisena ymmärrän parisuhteen muuttuvan lasten myötä perheeksi jossa jokaisella on omat tarpeensa ja tasapainoilu niiden saavuttamiseen vaatii kaikilta kompromisseja. Kukaan ei saa enää kaikkea heti ja just nyt, opitaan odottamaan, keskustelemaan, perustelemaan, luovimaan, ilmaisemaan oma tahto, opitaan ymmärtämään että täällä on muitakin kuin vain Kiira-Kallen tarpeet ja niiden täyttäminen. Mies yritti hienosti suorittavaa vanhemmuutta ja luuli ettei tarvitse mitään ja kas yhtäkkiä tarvitsikin naisseuraa.
Vai oliko teillä kenties ollut jo pidempi kuiva kausi, ennen kuin mies "teki päätöksen" torjua kaiken läheisyyden? Se kuiva kausi on tehokas tapa tappaa rakkaus, eikä sitä saa takaisin noin vain, jos ollenkaan.
Ketju on lukittu.
Minä puhuin kyllä ihan ihmisten kuolemisesta, enkä parisuhteiden. Unen tarve on suurempi ja tärkeämpi fysiologinen tarve ihmisen hyvinvoinnille ja henkiinjäämiselle kuin seksi.