Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu
Lastentarhaopettaja vain tokaisi, että nähkööt nälkää ja ainakin välipalalla sitten maistuu.
Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...
Kommentit (470)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Miksi ei voi vaan jättää sitä Aurajuustopiirakkaa niille jotka pitävät sitä suurena herkkuna? Hukkaanhan se menee kun sen syö joku jota se inhottaa. Mitä ihmeen hyötyä on totutella Aurajuustoon että saa syödä toisten herkun josta ei itse edes pidä? Ja muutenkin juhlissa tulee helposti syötyä liikaa, sitten päälle vielä ne sapuskat joita ei edes haluaisi syödä. Tajuatko että tuo ei vaikuta ihan täysipäiseltä?
Tämä. Miksi kaikkien pitäisi syödä kaikkea ja totutella kaikkeen? Ainoa vastaus mitä sain oli "se kuuluu hyviin tapoihin" kuuluu hyviin tapoihin syödä väkisin ruokia mistä ei pidä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Minä en tykännyt lapsena juustosta, ketsupista, salaatinkastikkeista, jogurtista, rahkasta jne.jne. Mutta nykyään tykkään, ihan sen ansiosta että olen maistellut. Rahkasta opin tykkäämään aikuisena kun aloin vain syömään sitä vaikka aluksi maistui pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.
Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.
Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.
Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.
En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.
Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.
Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.
Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?
Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.
Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.
Miksi ei voi vaan jättää sitä Aurajuustopiirakkaa niille jotka pitävät sitä suurena herkkuna? Hukkaanhan se menee kun sen syö joku jota se inhottaa. Mitä ihmeen hyötyä on totutella Aurajuustoon että saa syödä toisten herkun josta ei itse edes pidä? Ja muutenkin juhlissa tulee helposti syötyä liikaa, sitten päälle vielä ne sapuskat joita ei edes haluaisi syödä. Tajuatko että tuo ei vaikuta ihan täysipäiseltä?
Tämä. Miksi kaikkien pitäisi syödä kaikkea ja totutella kaikkeen? Ainoa vastaus mitä sain oli "se kuuluu hyviin tapoihin" kuuluu hyviin tapoihin syödä väkisin ruokia mistä ei pidä?
Jos on juhlissa jossa on noutopöytä ja sen seitsemää sorttia silloin ottaa sitä mikä maistuu. Jos taas on illalliset missä istutaan alas ja ruoka on kaikille samaa niin silloin kohteliaisuudesta syödään sitä mitä on. Jos saat itse annostella niin annostelet hieman vähemmän ja jos on valmiiksi lautasella niin syöt sen verran kun nälkä on. Tosin yleensä siinä tapauksessa että annos on valmiina ne annokset yleensä on pienempiä ja osa isompaa kokonaisuutta. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis, päiväkotiin pitää todellakin ilmoittaa ja kieltää, että meidän lasta ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi, muuten on syötävä, vaikka väkisin. Ellet kiellä maistamispakkoa, niin on maistettava. Kyllä, on hirveitä kasvatuslaitoksia nuo päiväkodeiksi kutsutut. Tuolta ne traumatisoivat kokemukset tulevat.
Olen 50+ ikäinen, aikuisten lasten äiti, joita ei ole kasvatettu kasvatuslaitoksessa=päiväkoti.
Voisiko joku kertoa, onko tuo maistamispakko yleinen käytäntö, entä ruokailupakko? Ystäväni lapsi oli päiväkodissa 90-luvulla, kunnallinen päiväkoti ja lapsi oli lähes päivittäin nälkäinen, kun ei ruoka maistunut, eikä korvaavaa ruokaa tarjottu. Lapsi söi pihalla hiekkaa, nälkäänsä. Kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei 229/228 ei tietenkään ole ok syödä vaikka kohteliaisuudesta , ruokaa josta ei pidä. Joka raja sentään,voi hyvin sanoa, että ei kiitos, ei maistu. Kukaan OIKEA YSTÄVÄ ei tuosta loukkaannu, ruoalla kiusaajat ainoastaan. Niitä täällä riittää, taitaa olla peruja lapsuudesta. Voi hyvin olla syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
En pidä aurajuustopiirakasta mutta ottaisin kohteliaisuudesta pienen palan ja söisin sen. Ei tarvitsisi itkeä ja syödä, kakoa tai oksennella. Olen maistamalla opetellut syömään myös niitä ruokia joista en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
En pidä aurajuustopiirakasta mutta ottaisin kohteliaisuudesta pienen palan ja söisin sen. Ei tarvitsisi itkeä ja syödä, kakoa tai oksennella. Olen maistamalla opetellut syömään myös niitä ruokia joista en pidä.
Ei ole ok. Voi hyvin kieltäytyä Mikä nöyristelijä sinä olet. Syöt vaikka paskaa, ettei kukaan pahoita mieltään. Etkö osaa kieltäytyä, ei ne mene rikki,vaikka kieltäydyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pph. Perusperiaate on, että ruokaa maistetaan. Vaikka sitten kuinka vähän tahansa. Tippa jogurttia lusikan kärjessä lasketaan maistamiseksi. Yksi perhe on vaatinut minulta, että lapsi söisi ruokaa vähintään haarukallisen per ikävuosi, siihen en ole suostunut. Jos ruoka on lapsesta pahaa, ei se maukkaaksi muutu sillä neljännellä haarukallisella.
Yllättävän moni ruoka onkin lapsille positiivinen ylläri, kun heidät saa maaniteltua maistamaan. Osa ei tietysti maistu, mutta tyypillisesti ruoassa on edes jotain, mitä lapsi huolii. Syö vaikka perunaa ja salaattia, jos se kala ei vielä maittanutkaan.
Leivän ja maidon antamista rajoitan. Muutama lapsi söisi vain niitä. Yksi siksi, kun on niin nirso millekään uudelle. Minimaistiaisen jälkeen voi sitä leipää kumminkin saada, muttei siivutolkulla. Maitokin muuttuu vedeksi viimeistään kolmannen lasillisen jälkeen. Leivän sijaan saa esim. kurkkua tai porkkanaa tai pikkutomaatteja. Jotain, mikä maistuu ja jonka voi mieltää kuuluvan lounaaseen.
Yksi lapsi piti leipää herkkuna ja jätti siksi ruoan syömättä. "Ei oo nälkä, en jaksa syödä, saako leipää?" Kokeilin joskus sanoa, ettei tänään ole yhtään leipää. "Ai jaa", sanoi lapsi, ja söi ruokansa loppuun ja otti lisääkin. Hänen kanssa tein tuota useamminkin, kunnes ruoka alkoi maittaa ja sitten sai leipää päälle.
Tuollainen 4-5 -vuotias lapsikin osaa taktikoida. Kaverit ovat syöneet, viimeiselle tulee kiire. "Ei oo enää nälkä!" Kerroin, että välipalaan on kolme tuntia aikaa. "Joo, kyllä mää jaksan!" Pettymys ja nälkä olivat sitten suuret, jos välipala ei ollutkaan omaa herkkua. Oppivat äkkiä kysymään, mitä on välipalaksi. Ja onko leipää? Jos kuulivat vaikka, että tarjolla on puolukkapuuroa, niin palasivat sittenkin vielä lounaspöytään. Että onhan tämä lounas sittekin ihan hyvää, taidan syödä vatsan täyteen.
Yksi uusi hoitolapsi siirteli keittojuureksia laitasensa reunalle. Sitten hän katsoi haastavasti minuun ja kysyi, mitä tapahtuu, ellei hän syö niitä? Tyynesti kerroin, ettei siitä tule minun puoleltani mitään seuraamuksia, ei ole pakko syödä. Mutta hän saattaa jäädä nälkäiseksi, jos ei syö tarpeeksi. Lapsen ilmeestä näki, että hän oli valmistautunut taisteluun ja hölmistyi, kun niin ei käynyt. Hämmentyneenä hän muussasi juurekset, sekoitti ne keittoon ja söi annoksensa. Ei varmasti söisi tänä päivänäkään, jos olisin pitänyt kauhean mäkätyksen.
Pph:na minulla on se etu, että voin koostaa ruokalistan vapaasti lasten mukaan. En tee vain lasten herkkuja, mutta jos tiedän jonkun inhoavan vaikka kalakeittoa, varaan niitä porkkanoita ym. ja varmistan, että aamu- ja välipala ovat kyseisen lapsen mielestä syötäviä. Ettei koko päivän ruoat ole yhden inhokkeja. Vatsa täyttyy edes osalla aterioista.
Yksi lapsi inhoaa kaaliruokia niin, että meinaa ihan aidosti oksentaa jo hajusta. Teen kaaliruokaa vain silloin, kun hän ei tule hoitoon. Äidin kanssa sovittu juttu. Koulussa on tietty sitten vain sopeuduttava, mutta pienen, osittain jopa aistiherkän lapsen turha kiusaaminen kaalilla täällä hoidossa olisi mielestäni älytöntä, kun sen voi helposti välttää.
Tästä huomaa että tuo ”pitää maistaa” on ihan periaatteellinen sota. Siitä että laittaa tipan jotain ruokaa suuhun ei nimittäin maista mitään ja juuri noin tätä moni toteuttaa. Ei tuo auta tottumaan mihinkään makuun. Ja isompaa määrää on tosiaan vaikea saada menemään ilman että uhkailee vähintään jollakin kamalalla. Ihan turhaa vääntöä koko ”pitää maistaa”. Tiedätte sen kyllä itsekkin. Noinhan sitä itsekkin teki lapsena.
Suurimmaksi osaksi silloin kun lapsi ei halua edes maistaa, kyse ei ole siitä, että ruoka on lapsen mielestä pahaa. Lapsi on hyvinkin saattanut aiemmin syödä ihan sitä samaa ruokaa hyvällä halulla. Ja suurin osa lapsista syö sen pienen maistamisen jälkeen ihan mielellään. Tämä periaatteellinen sota on siis hyvin usein tarpeen, ellei sitten ole sitä koulukuntaa, että lapsen annetaan määrätä mitä syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
En pidä aurajuustopiirakasta mutta ottaisin kohteliaisuudesta pienen palan ja söisin sen. Ei tarvitsisi itkeä ja syödä, kakoa tai oksennella. Olen maistamalla opetellut syömään myös niitä ruokia joista en pidä.
Ei ole ok. Voi hyvin kieltäytyä Mikä nöyristelijä sinä olet. Syöt vaikka paskaa, ettei kukaan pahoita mieltään. Etkö osaa kieltäytyä, ei ne mene rikki,vaikka kieltäydyt.
Susta ruoka on sama asia kun paska? Oot varmaan näitä jotka vielä aikuisenakin työntää lautasen kauemmas ja samaa aikaa sanoo hyi paskaa en syö.
Minulle luojan kiitos opetettiin käytöstavat. En nöyristele tai mielistele mutta en myöskään ole töykeä ja ylenkatso toisten vaivalla tekemiä tarjoiluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
Tässä puhutaan maistamisesta. Kyllä aikuinen voi maistaa vaikka lusilallisen paskaa, jos on siihen oppinut. Itsekkin olen nirso enkä monestakaan ruuasta tykkää, maistaa voin silti kaikkea ja usein jopa syödäkkin. Väitän, että ihmiset on nykyään vain niin mukavuudenhaluisia, että sanovat pahaksi kaikkea mikä ei maistu hyvältä, vaikka onhan siinä välissä paljon muutakin. Harva ruoka loppuenlopuksi aiheuttaa tavalliselle ihmiselle mitään oksennusrefleksiä, ettei voi edes yhtä kertaa maistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
En pidä aurajuustopiirakasta mutta ottaisin kohteliaisuudesta pienen palan ja söisin sen. Ei tarvitsisi itkeä ja syödä, kakoa tai oksennella. Olen maistamalla opetellut syömään myös niitä ruokia joista en pidä.
Ei ole ok. Voi hyvin kieltäytyä Mikä nöyristelijä sinä olet. Syöt vaikka paskaa, ettei kukaan pahoita mieltään. Etkö osaa kieltäytyä, ei ne mene rikki,vaikka kieltäydyt.
Susta ruoka on sama asia kun paska? Oot varmaan näitä jotka vielä aikuisenakin työntää lautasen kauemmas ja samaa aikaa sanoo hyi paskaa en syö.
Minulle luojan kiitos opetettiin käytöstavat. En nöyristele tai mielistele mutta en myöskään ole töykeä ja ylenkatso toisten vaivalla tekemiä tarjoiluja.
Niinpä niin, nöyristelijä ei osaa eikä uskalla kieltäytyä kohteliaasti. Olen kyllä aikuinen, kahden lapsen äiti. Lapsetkin ovat jo omillaan. Ystävä ymmärtää ruualla kiusaaja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
Tässä puhutaan maistamisesta. Kyllä aikuinen voi maistaa vaikka lusilallisen paskaa, jos on siihen oppinut. Itsekkin olen nirso enkä monestakaan ruuasta tykkää, maistaa voin silti kaikkea ja usein jopa syödäkkin. Väitän, että ihmiset on nykyään vain niin mukavuudenhaluisia, että sanovat pahaksi kaikkea mikä ei maistu hyvältä, vaikka onhan siinä välissä paljon muutakin. Harva ruoka loppuenlopuksi aiheuttaa tavalliselle ihmiselle mitään oksennusrefleksiä, ettei voi edes yhtä kertaa maistaa.
Ja se ettei heiltä ole koskaan vaadittu yhtään mitään joten menevät siitä mistä aita on matalin. Osalla on myös periaate että ei maista jotain vain siksi että se oli pahaa päiväkodissa 35 vuotta sitten niin pakkohan sen on olla pahaa nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
En pidä aurajuustopiirakasta mutta ottaisin kohteliaisuudesta pienen palan ja söisin sen. Ei tarvitsisi itkeä ja syödä, kakoa tai oksennella. Olen maistamalla opetellut syömään myös niitä ruokia joista en pidä.
Ei ole ok. Voi hyvin kieltäytyä Mikä nöyristelijä sinä olet. Syöt vaikka paskaa, ettei kukaan pahoita mieltään. Etkö osaa kieltäytyä, ei ne mene rikki,vaikka kieltäydyt.
Susta ruoka on sama asia kun paska? Oot varmaan näitä jotka vielä aikuisenakin työntää lautasen kauemmas ja samaa aikaa sanoo hyi paskaa en syö.
Minulle luojan kiitos opetettiin käytöstavat. En nöyristele tai mielistele mutta en myöskään ole töykeä ja ylenkatso toisten vaivalla tekemiä tarjoiluja.
Niinpä niin, nöyristelijä ei osaa eikä uskalla kieltäytyä kohteliaasti. Olen kyllä aikuinen, kahden lapsen äiti. Lapsetkin ovat jo omillaan. Ystävä ymmärtää ruualla kiusaaja ei.
Sun lapset on vissiin sitten yhtä nirsoja ja epäkohteliaita kun sinäkin. Mikäli heidän isä ei sitten ole paikannut tuota sun vajaavaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, päiväkotiin pitää todellakin ilmoittaa ja kieltää, että meidän lasta ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi, muuten on syötävä, vaikka väkisin. Ellet kiellä maistamispakkoa, niin on maistettava. Kyllä, on hirveitä kasvatuslaitoksia nuo päiväkodeiksi kutsutut. Tuolta ne traumatisoivat kokemukset tulevat.
Olen 50+ ikäinen, aikuisten lasten äiti, joita ei ole kasvatettu kasvatuslaitoksessa=päiväkoti.
Voisiko joku kertoa, onko tuo maistamispakko yleinen käytäntö, entä ruokailupakko? Ystäväni lapsi oli päiväkodissa 90-luvulla, kunnallinen päiväkoti ja lapsi oli lähes päivittäin nälkäinen, kun ei ruoka maistunut, eikä korvaavaa ruokaa tarjottu. Lapsi söi pihalla hiekkaa, nälkäänsä. Kamalaa.
Anteeks mutta mitä korvaavaa ruokaa? Jos lapsi päättää olla syömättä niin seurauksena on nälkä. Maistamis"pakko" on varmaan yleinen, ainakin ollut kaikissa päiväkodeissa missä meidän lapset olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
Menet kylään ja siellä on pahaa ruokaa mitä et voi edes maistaa. Leipää ei ole tarjolla. Syöt tai olet syömättä, kuten tuo aloituksessa mainitun päiväkodin linjakin on. Kukaan ei pakota ketään syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.
Niinpä, mieti kun aikuisena tilaisit ravintolassa pihviä, suurta herkkuasi, mutta sen päälle olisi laitettu iso kauhallinen sienikastiketta jota et voi sietää. Pyydät pihviä ilman tätä kastiketta ja vastaus on "kastike kuuluu pihvin kanssa, sinun on syötävä myös se jos haluat pihvin." hirveää eikä mitään järkeä.
Ravintolassa sinä maksat joten saat itse päättää mitä syöt. Lisäksi tilatessa pitäisi jo osata lukea mitä annos sisältää eikä itkeä jälkeenpäin kun on tilannut jotain mistä ei pidä. Lisäksi kun olet itse annoksesta maksanut voit jättää syömättä mitä haluat.
Ok. Menet naapuriin kahville ja sinut pakotetaan syömään aurajuustopiirakkaa jota vihaat, onko on? Kyllä sinun on nyt vaan on syötävä tai itket ja syöt.
En pidä aurajuustopiirakasta mutta ottaisin kohteliaisuudesta pienen palan ja söisin sen. Ei tarvitsisi itkeä ja syödä, kakoa tai oksennella. Olen maistamalla opetellut syömään myös niitä ruokia joista en pidä.
Ei ole ok. Voi hyvin kieltäytyä Mikä nöyristelijä sinä olet. Syöt vaikka paskaa, ettei kukaan pahoita mieltään. Etkö osaa kieltäytyä, ei ne mene rikki,vaikka kieltäydyt.
Susta ruoka on sama asia kun paska? Oot varmaan näitä jotka vielä aikuisenakin työntää lautasen kauemmas ja samaa aikaa sanoo hyi paskaa en syö.
Minulle luojan kiitos opetettiin käytöstavat. En nöyristele tai mielistele mutta en myöskään ole töykeä ja ylenkatso toisten vaivalla tekemiä tarjoiluja.
Niinpä niin, nöyristelijä ei osaa eikä uskalla kieltäytyä kohteliaasti. Olen kyllä aikuinen, kahden lapsen äiti. Lapsetkin ovat jo omillaan. Ystävä ymmärtää ruualla kiusaaja ei.
Sun lapset on vissiin sitten yhtä nirsoja ja epäkohteliaita kun sinäkin. Mikäli heidän isä ei sitten ole paikannut tuota sun vajaavaisuutta.
Kieltäytyä voi myös kohteliaasti, kiitos ei. Varmaan sadalla tavalla. Lapseni ovat yrittäjiä molemmat. Reippaita ja tekeviä. Katsos,ei ole lannistettu jo lapsena. Anteeksi, kun olen olemassa....
Niin ja lisään vielä että lapsi on myös niin kyllästetty lisäaineilla että hohtaa pimeässä ja aikanaan kun kuolee niin tuhannen vuoden päästä arkeologisilla kaivauksilla kun ruumis löydetään se raato näyttää samalta kun olisi haudattu tunti sitten.