Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu

Meidän superranttu lapsi sai onneksi päiväkodissa sellaista ruokaa jota saattoi syödä. Yksityinen päiväkoti ei kiusannut lapsia ruokien kanssa vaan järkkäsi riittävästi vaihtoehtoja.

Myöhemmin selvisi että lapsi on allerginen kaikelle sille mitä ei halunnut syödä. Oireet olivat vain niin pieniä ja piilossa ettei allergiaa osattu epäillä.

Kouluikäisenä oireet muuttuivat rajummiksi. Silloin hänellä diagnosoitiin suolisto-oireinen maito-, muna- ja vilja-allergia. Nämä kaikki olivat oireilleet hänellä jo taaperona mutta lievempinä eikä hän ollut osannut kertoa oireista.

Koulussa joutui sitten syömään isompia määriä allergiaa aiheuttavia ruokia ja oireet muuttuivat niin rajuiksi että hänellä epäiltiin vakavaa suolistosairautta ennen allergioiden löytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Lapselle "haarukallinen tai pari" on iso määrä ruokaa. Ja muistelee taatusti aikuisena sitä "pakkosyöttämistä", jota myös minun kouluaikaan koulussa harrastettiin. Kunnes vanhempani kielsivät sen kohdallani, en lapsena pitänyt monista "tavallisista" ruoka-aineista. Hyvä niin, nyt aikuisena syön monipuolisesti, ja kokeilen mielelläni uutta, kun ei ole pakotettu lapsena. Muistan kuinka naapurin lapset pelkäsi ruokailua, kun äiti pakotti aina "maistamaan vähän".

Luulin ettei nykyaikana enää ole tuota pakkosyöttämistä, kun vanhanaikaiselta se tuntui jo 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Kannattaa varata rahaa lasten terapiaan, jos heidät pakotat syömään. Älä kosta lapsillesi sitä että sua lapsena pakotettiin syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Noo lapsesi muistelevat kauhulla lapsuuttaan, ja sitä kuinka heidät pakotettiin syömään, toivottavasti muistat tämän ketjun kun puhuvat siitä miten eivät ikinä aio kohdella omia lapsiaan niin. En tarvitse terapiaa kiitos vaan, toivottavasti sinunkin lapsesi pääsevät vielä lapsuudestaan yli. Suosittelen lukemaan mitä psykologit ovat nykypäivänä mieltä lapsen syömään pakottamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Lapselle "haarukallinen tai pari" on iso määrä ruokaa. Ja muistelee taatusti aikuisena sitä "pakkosyöttämistä", jota myös minun kouluaikaan koulussa harrastettiin. Kunnes vanhempani kielsivät sen kohdallani, en lapsena pitänyt monista "tavallisista" ruoka-aineista. Hyvä niin, nyt aikuisena syön monipuolisesti, ja kokeilen mielelläni uutta, kun ei ole pakotettu lapsena. Muistan kuinka naapurin lapset pelkäsi ruokailua, kun äiti pakotti aina "maistamaan vähän".

Luulin ettei nykyaikana enää ole tuota pakkosyöttämistä, kun vanhanaikaiselta se tuntui jo 40 vuotta sitten.

Minut sisaruksieni kanssa on kasvatettu samalla tavalla kun itse lapseni kasvatan ja kenelläkään meistä ei jäänyt traumoja ja ollaan aika kaikkiruokaisia ja tosiaan pystytään syömään myös niitä ei herkkuruokia kakomatta ja oksentamatta jos esim vieraisilla tai juhlissa tai muualla ollaan missä ei voi valita tai on rumaa ja töykeää nirsoilla. Omat lapset tuskin siitä vaurioituu myöskään ja sisarusten lapset on kasvatettu näin myös ja mitään traumoja ei näytä olevan ruokailuun liittyen.

Itse olen kiitollinen ettei vanhempani kasvattaneet minusta nirsoa.

Aika monen mielipiteitä tuntuu värittävän traumat kouluaikojen ruokailusta. Edelleenkin korostan (ainakin meidän päiväkotiryhmän) ruokailu"sääntöjä":

Jokainen lapsi on yksilö. Jos hän selvästi inhoaa jotain ruokaa, hän syö muuta lautasellaan olevaa ruokaa, ei sitä, mitä inhoaa. Maistaminen todellakin tarkoittaa pienen pientä nokaretta ja meillä ei ainakaan kytätä, tapahtuuko se maistaminen todella. Leipää saa aina. Ruokailusta tehdään lapselle mukava asia, ei jotain pelottavaa tai epämiellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Noo lapsesi muistelevat kauhulla lapsuuttaan, ja sitä kuinka heidät pakotettiin syömään, toivottavasti muistat tämän ketjun kun puhuvat siitä miten eivät ikinä aio kohdella omia lapsiaan niin. En tarvitse terapiaa kiitos vaan, toivottavasti sinunkin lapsesi pääsevät vielä lapsuudestaan yli. Suosittelen lukemaan mitä psykologit ovat nykypäivänä mieltä lapsen syömään pakottamisesta.

Vain koska sinä muistelet lapsuuttasi kaikilla minun lapsillani ei siihen ole mitään syytä vaikka ruokaa pitääkin maistaa. Lapseni ovat onnellisia ja kasvavat hyvin siitä huolimatta että pitää ruokaa maistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Lapselle "haarukallinen tai pari" on iso määrä ruokaa. Ja muistelee taatusti aikuisena sitä "pakkosyöttämistä", jota myös minun kouluaikaan koulussa harrastettiin. Kunnes vanhempani kielsivät sen kohdallani, en lapsena pitänyt monista "tavallisista" ruoka-aineista. Hyvä niin, nyt aikuisena syön monipuolisesti, ja kokeilen mielelläni uutta, kun ei ole pakotettu lapsena. Muistan kuinka naapurin lapset pelkäsi ruokailua, kun äiti pakotti aina "maistamaan vähän".

Luulin ettei nykyaikana enää ole tuota pakkosyöttämistä, kun vanhanaikaiselta se tuntui jo 40 vuotta sitten.

Minut sisaruksieni kanssa on kasvatettu samalla tavalla kun itse lapseni kasvatan ja kenelläkään meistä ei jäänyt traumoja ja ollaan aika kaikkiruokaisia ja tosiaan pystytään syömään myös niitä ei herkkuruokia kakomatta ja oksentamatta jos esim vieraisilla tai juhlissa tai muualla ollaan missä ei voi valita tai on rumaa ja töykeää nirsoilla. Omat lapset tuskin siitä vaurioituu myöskään ja sisarusten lapset on kasvatettu näin myös ja mitään traumoja ei näytä olevan ruokailuun liittyen.

Itse olen kiitollinen ettei vanhempani kasvattaneet minusta nirsoa.

Itse olen kiitollinen että minua piiskattiin ja aion myös piiskata omia lapsiani. Opinpahan elämään Herran kurissa ja nuhteessa. Tunnen myös monta joita on jopa hakattu ja ihan normaaleja ihmisiä ovat? Tuskin ovat siitä vaurioituneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Noo lapsesi muistelevat kauhulla lapsuuttaan, ja sitä kuinka heidät pakotettiin syömään, toivottavasti muistat tämän ketjun kun puhuvat siitä miten eivät ikinä aio kohdella omia lapsiaan niin. En tarvitse terapiaa kiitos vaan, toivottavasti sinunkin lapsesi pääsevät vielä lapsuudestaan yli. Suosittelen lukemaan mitä psykologit ovat nykypäivänä mieltä lapsen syömään pakottamisesta.

Vain koska sinä muistelet lapsuuttasi kaikilla minun lapsillani ei siihen ole mitään syytä vaikka ruokaa pitääkin maistaa. Lapseni ovat onnellisia ja kasvavat hyvin siitä huolimatta että pitää ruokaa maistaa.

Tuo voisi olla oman äitini kirjoitus, "hyvinhän sinulla menee ja eihän se sinua haitannut."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Lapselle "haarukallinen tai pari" on iso määrä ruokaa. Ja muistelee taatusti aikuisena sitä "pakkosyöttämistä", jota myös minun kouluaikaan koulussa harrastettiin. Kunnes vanhempani kielsivät sen kohdallani, en lapsena pitänyt monista "tavallisista" ruoka-aineista. Hyvä niin, nyt aikuisena syön monipuolisesti, ja kokeilen mielelläni uutta, kun ei ole pakotettu lapsena. Muistan kuinka naapurin lapset pelkäsi ruokailua, kun äiti pakotti aina "maistamaan vähän".

Luulin ettei nykyaikana enää ole tuota pakkosyöttämistä, kun vanhanaikaiselta se tuntui jo 40 vuotta sitten.

Minut sisaruksieni kanssa on kasvatettu samalla tavalla kun itse lapseni kasvatan ja kenelläkään meistä ei jäänyt traumoja ja ollaan aika kaikkiruokaisia ja tosiaan pystytään syömään myös niitä ei herkkuruokia kakomatta ja oksentamatta jos esim vieraisilla tai juhlissa tai muualla ollaan missä ei voi valita tai on rumaa ja töykeää nirsoilla. Omat lapset tuskin siitä vaurioituu myöskään ja sisarusten lapset on kasvatettu näin myös ja mitään traumoja ei näytä olevan ruokailuun liittyen.

Itse olen kiitollinen ettei vanhempani kasvattaneet minusta nirsoa.

Itse olen kiitollinen että minua piiskattiin ja aion myös piiskata omia lapsiani. Opinpahan elämään Herran kurissa ja nuhteessa. Tunnen myös monta joita on jopa hakattu ja ihan normaaleja ihmisiä ovat? Tuskin ovat siitä vaurioituneet.

Taas kerran ihan ihme vertaus. Mene oikeasti terapiaan niin osaat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja sun ei tarvitse olla niin hysteerinen asioista. Jos sinusta ruumiillinen kuritus ja se että pitää vähän maustaa ruokaa ja totutella siihen on sama asia niin ei sulla kyllä hyvin mene. Jätän keskustelun sinun kanssasi tähän. Todella hedelmätöntä edes yrittää keskustella ihmisen kanssa joka on niin arpeutunut että ei näe metsää puilta ja ei osaa nähdä omien traumojen läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Vieläkään et vastannut kysymykseen MIKSI sitä pahaa ruokaa pitäisi väkisin syödä? Miksi? Kenen takia? Kuka siitä hyötyy ja mitä?

Mitä nyt ylipäätään hyödytään hyvistä käytöstavoista.

Seuraavaksiko ihmettelet, mitä kukaan hyötyy esim. sanoista "kiitos" ja "ole hyvä"?

Voi luoja että olet tyhmä ihminen! :D eli ravintolassa tilaat juuri sitä inhokkiruokaasi koska se nyt kuuluu hyviin käytöstapoihin? Tiedätkö mitä? Ei se kuulu. Voit valita ihan vapaasti mitä syöt eikä ketään kiinnosta pätkääkään.

Et oikeasti tajua mitä eroa on tilata listalta ruokaa josta ei pidä sen hyvän sijaan ja sen ero että menee juhliin jossa on ruokaa mistä et pidä mutta maistat kuitenkin? Teillä maistamiseen vastustajilla on ihan ihme sekopäisiä vertailuja.

Ei kuulu mihinkään hyviin tapoihin oksennusta pidätellen syödä ruokaa josta ei pidä, mistä ihmeestä olet saanut moista päähäsi??

Aikuinen ihminen on maistellut elämässään tarpeeksi eri ruokia että pystyy syömään jopa niitä pahoja ruokia ilman kakomista ja oksennuksen pitämistä. Hyviin tapohin kuuluu edes maistaa hieman tarjolla olevaa ruokaa.

Taidat olla tosi lihava jos et mistään ikinä kieltäydy. "Täällä kahvihuoneessa on aina näitä keksejä ja pullaa, että otan vaan jos maistuu." joo kiitos röh omnom, joka ikinen kahvitauko.

Työpaikan kahvihuone ja vieraisilla tai juhlissa olo on kaksi eri asiaa. Sun kanssa ei voi asiasta edes jutella kun vedät ihan ihme vertailuja joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä omien traumojesi takia. Ja lisäksi olen ihan normaalipainoinen ja voin hyvin syödä vaikka sen pullan tai keksin joka tauolla lihomatta kun muuten on ruokailu kunnossa ja osaan annostella ruokaa niin että tulen kylläiseksi mutta en ähkyyn.

Juu ihan rauhassa syöt vaan monta pullaa päivässä, mutta älä yritä pakottaa työkavereitasi siihen.. Taidat olla se sama joka teki ketjun miten törkeää kun muut eivät syö leipomuksiasi. Ei heidän tarvitse, jokainen päättää itse mitä syö, sinä et sitä päätä.

Voit yrittää syöttää mitä tahansa sanoja suuhuni traumakourissasi mutta onneksi se ei tee niistä totta. Aion vastedeskin vaatia lapsiani maistamaan kaikkea ennen kuin saavat täyttää mahansa jollakin muulla.

Ensin yrität pilkata minua siitä että on jäänyt aikuisuuteen saakka kestäviä traumoja siitä kun vanhemmat pakkosyöttivät ja tämä vaikuttaa tottakai suhtautumiseeni ruokaan, ja toisessa lauseessa kerrot että aiot juuri saman tehdä omille lapsillesi. Olet kyllä hieno äiti.

Sua oli syötetty niin että oksensit lautaselle ja sitten jouduit syömään lisää. Meillä lapset ei ole koskaan yökkäilleet tai oksentaneet lautaselle vaikka eivät ruuasta ole pitäneet. Meillä ei myöskään tarvitse lautasta syödä tyhjäksi vaan maistaa sen haarukallisen tai pari. Ja kyllä olen hieno äiti. Olen johdonmukainen ja reilu. Kannustava ja tukeva. Minulla on loistava suhde lapsiini ja eivät ole menneet rikki siitä että ovat joutuneet ruokaa maistamaan vaan ovat jopa oppineet syömään ja jopa pitämään ruuista mistä eivät ennen pitäneet.

Sulle suosittelen tosiaan terapiaa missä pääset noita sun traumoja käsittelemään että suhde ruokaan normalisoituu ja et reagoi ihan ihme höpötyksillä ja vertauskuvilla.

Lapselle "haarukallinen tai pari" on iso määrä ruokaa. Ja muistelee taatusti aikuisena sitä "pakkosyöttämistä", jota myös minun kouluaikaan koulussa harrastettiin. Kunnes vanhempani kielsivät sen kohdallani, en lapsena pitänyt monista "tavallisista" ruoka-aineista. Hyvä niin, nyt aikuisena syön monipuolisesti, ja kokeilen mielelläni uutta, kun ei ole pakotettu lapsena. Muistan kuinka naapurin lapset pelkäsi ruokailua, kun äiti pakotti aina "maistamaan vähän".

Luulin ettei nykyaikana enää ole tuota pakkosyöttämistä, kun vanhanaikaiselta se tuntui jo 40 vuotta sitten.

Minut sisaruksieni kanssa on kasvatettu samalla tavalla kun itse lapseni kasvatan ja kenelläkään meistä ei jäänyt traumoja ja ollaan aika kaikkiruokaisia ja tosiaan pystytään syömään myös niitä ei herkkuruokia kakomatta ja oksentamatta jos esim vieraisilla tai juhlissa tai muualla ollaan missä ei voi valita tai on rumaa ja töykeää nirsoilla. Omat lapset tuskin siitä vaurioituu myöskään ja sisarusten lapset on kasvatettu näin myös ja mitään traumoja ei näytä olevan ruokailuun liittyen.

Itse olen kiitollinen ettei vanhempani kasvattaneet minusta nirsoa.

Itse olen kiitollinen että minua piiskattiin ja aion myös piiskata omia lapsiani. Opinpahan elämään Herran kurissa ja nuhteessa. Tunnen myös monta joita on jopa hakattu ja ihan normaaleja ihmisiä ovat? Tuskin ovat siitä vaurioituneet.

Taas kerran ihan ihme vertaus. Mene oikeasti terapiaan niin osaat laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja sun ei tarvitse olla niin hysteerinen asioista. Jos sinusta ruumiillinen kuritus ja se että pitää vähän maustaa ruokaa ja totutella siihen on sama asia niin ei sulla kyllä hyvin mene. Jätän keskustelun sinun kanssasi tähän. Todella hedelmätöntä edes yrittää keskustella ihmisen kanssa joka on niin arpeutunut että ei näe metsää puilta ja ei osaa nähdä omien traumojen läpi.

Sinä se jaksat jankata. Se että pakotat lapsesi syömään ruokaa on syömään pakottamista vaikka kuinka jankkaat ettei ole, ja se nykypäivänä psykologien mielestä on vahingollista lapselle. Kaikki sympatiat onnettomille lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa laihduttajista laihduttaa siksi, että ei osaa arvioida tarvitsemansa ruuan määrää. Kun päväkodista asti joku toinen päättää, mikä riittää, niin oman kehon kuuntelu katoaa kokonaan. Syödään, vaikka ei ole nälkä eikä keho tarvitse ravintoa. Syödään liikaa, koska lautaselle ei saa jättää mitään. Syödään, koska halutaan miellyttää sen ruuan tekijää. Syödään, koska kuuluu syödä.

Ihmiset olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää, mikä määrä ruokaa riittää milloinkin. Ja ihmiset olisivat paljon hoikempia, jos ei olisi sosiaalista syömistä eli suuhun tungetaan ruokaa, jota ei oikeasti haluta syödä, mutta mielessä on lapsuuden pakottamiset.

Ainoa millä on väliä on se että tuntee oman kylläisyytensä ja syö sen mukaan. Leivän puputtaminen sen takia että ruoka ei nyt ole oman maun mukaista ei lukeudu kylläisyyden tuntemiseen. Esim sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa voi ottaa sen verran kun nälkä on. Vaikka ihan vain sen maisteluannoksen. Mutta olisi hyvä että pystyy ottamaan ja maistamaan vaikka ei juuri sitä omaa herkkua ole.

Kyllä sen huomaa juhlissa jne kenet on opetettu maistamaan ja kenet ei. Esim minä ja sisarukseni kaikki maistetaan edes vähän missä serkut yhdestä perheestä vaan istuu nyrpeänä lautaset tyhjänä kun ei ole koskaan opetettu siihen että maistaa edes vaan on saanut sitten vetää jotain muuta. Ja kaikki ollaan aikuisia.

En yhtään ihmettele jos he olisivat osa näistä av mammoista jotka tänne tulee juhlien tai vieraisilla olin jälkeen valittamaan että piti olla nälkäisinä pidoissa kun oli vaan pahaa ruokaa tarjolla.

Miksi pitää maistaa, ketä pitää miellyttää? Juhlissa en ainakaan minä kyttää, kuka syö mitä ja minkä verran enkä ole vielä koskaan ollut paikalla, kun juhlien emäntä tai isäntä pitää palopuhetta siitä, että kaikkien on pakko maistaa.

Sitä kutsutaan hyviksi tavoiksi.

Ai hyviin tapoihin kuuluu väkisin ottaa sitä aurajuustopiirakkaa ja yökkien vetää koko pala, vai se että skippaa sen piirakan ja sen sijaan kehuu omenapiirakkaa jonka söi ja se olikin tosi herkullista?

Onhan se vaan lapsellista aikuisen ihmisen lähteä perusoletuksesta, että tuo ruoka on varmasti pahaa niin en ota edes pikku maistiaista.

Pienen palan voi aima syödä "yökkimättä". Jos oikeasti yökityttää niim, ettei pysty hillitsemään reaktiotaan, niin kannattaisi kotona totuttautua edes sen verran.

Miksi ei voi vaan jättää sitä Aurajuustopiirakkaa niille jotka pitävät sitä suurena herkkuna? Hukkaanhan se menee kun sen syö joku jota se inhottaa. Mitä ihmeen hyötyä on totutella Aurajuustoon että saa syödä toisten herkun josta ei itse edes pidä? Ja muutenkin juhlissa tulee helposti syötyä liikaa, sitten päälle vielä ne sapuskat joita ei edes haluaisi syödä. Tajuatko että tuo ei vaikuta ihan täysipäiseltä?

Vierailija kirjoitti:

Olen pph. Perusperiaate on, että ruokaa maistetaan. Vaikka sitten kuinka vähän tahansa. Tippa jogurttia lusikan kärjessä lasketaan maistamiseksi. Yksi perhe on vaatinut minulta, että lapsi söisi ruokaa vähintään haarukallisen per ikävuosi, siihen en ole suostunut. Jos ruoka on lapsesta pahaa, ei se maukkaaksi muutu sillä neljännellä haarukallisella.

Yllättävän moni ruoka onkin lapsille positiivinen ylläri, kun heidät saa maaniteltua maistamaan. Osa ei tietysti maistu, mutta tyypillisesti ruoassa on edes jotain, mitä lapsi huolii. Syö vaikka perunaa ja salaattia, jos se kala ei vielä maittanutkaan.

Leivän ja maidon antamista rajoitan. Muutama lapsi söisi vain niitä. Yksi siksi, kun on niin nirso millekään uudelle. Minimaistiaisen jälkeen voi sitä leipää kumminkin saada, muttei siivutolkulla. Maitokin muuttuu vedeksi viimeistään kolmannen lasillisen jälkeen. Leivän sijaan saa esim. kurkkua tai porkkanaa tai pikkutomaatteja. Jotain, mikä maistuu ja jonka voi mieltää kuuluvan lounaaseen.

Yksi lapsi piti leipää herkkuna ja jätti siksi ruoan syömättä. "Ei oo nälkä, en jaksa syödä, saako leipää?" Kokeilin joskus sanoa, ettei tänään ole yhtään leipää. "Ai jaa", sanoi lapsi, ja söi ruokansa loppuun ja otti lisääkin. Hänen kanssa tein tuota useamminkin, kunnes ruoka alkoi maittaa ja sitten sai leipää päälle.

Tuollainen 4-5 -vuotias lapsikin osaa taktikoida. Kaverit ovat syöneet, viimeiselle tulee kiire. "Ei oo enää nälkä!" Kerroin, että välipalaan on kolme tuntia aikaa. "Joo, kyllä mää jaksan!" Pettymys ja nälkä olivat sitten suuret, jos välipala ei ollutkaan omaa herkkua. Oppivat äkkiä kysymään, mitä on välipalaksi. Ja onko leipää? Jos kuulivat vaikka, että tarjolla on puolukkapuuroa, niin palasivat sittenkin vielä lounaspöytään. Että onhan tämä lounas sittekin ihan hyvää, taidan syödä vatsan täyteen.

Yksi uusi hoitolapsi siirteli keittojuureksia laitasensa reunalle. Sitten hän katsoi haastavasti minuun ja kysyi, mitä tapahtuu, ellei hän syö niitä? Tyynesti kerroin, ettei siitä tule minun puoleltani mitään seuraamuksia, ei ole pakko syödä. Mutta hän saattaa jäädä nälkäiseksi, jos ei syö tarpeeksi. Lapsen ilmeestä näki, että hän oli valmistautunut taisteluun ja hölmistyi, kun niin ei käynyt. Hämmentyneenä hän muussasi juurekset, sekoitti ne keittoon ja söi annoksensa. Ei varmasti söisi tänä päivänäkään, jos olisin pitänyt kauhean mäkätyksen.

Pph:na minulla on se etu, että voin koostaa ruokalistan vapaasti lasten mukaan. En tee vain lasten herkkuja, mutta jos tiedän jonkun inhoavan vaikka kalakeittoa, varaan niitä porkkanoita ym. ja varmistan, että aamu- ja välipala ovat kyseisen lapsen mielestä syötäviä. Ettei koko päivän ruoat ole yhden inhokkeja. Vatsa täyttyy edes osalla aterioista.

Yksi lapsi inhoaa kaaliruokia niin, että meinaa ihan aidosti oksentaa jo hajusta. Teen kaaliruokaa vain silloin, kun hän ei tule hoitoon. Äidin kanssa sovittu juttu. Koulussa on tietty sitten vain sopeuduttava, mutta pienen, osittain jopa aistiherkän lapsen turha kiusaaminen kaalilla täällä hoidossa olisi mielestäni älytöntä, kun sen voi helposti välttää.

Tästä huomaa että tuo ”pitää maistaa” on ihan periaatteellinen sota. Siitä että laittaa tipan jotain ruokaa suuhun ei nimittäin maista mitään ja juuri noin tätä moni toteuttaa. Ei tuo auta tottumaan mihinkään makuun. Ja isompaa määrää on tosiaan vaikea saada menemään ilman että uhkailee vähintään jollakin kamalalla. Ihan turhaa vääntöä koko ”pitää maistaa”. Tiedätte sen kyllä itsekkin. Noinhan sitä itsekkin teki lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kerta ruoka maistu ei ole nälkä joten miksi sitten pitäisi saada nakertaa leipää?

Samaa mieltä. Ei pidä opettaa syömään leipää nälkäänsä. Ruoka maistuu kyllä jos on oikeasti nälkä. Jos ei ole niin turha siirtää seuraavaa nälkää leivän mussutuksella.

Niin sitä ylipainoa tulee kaiken ikäisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pph. Perusperiaate on, että ruokaa maistetaan. Vaikka sitten kuinka vähän tahansa. Tippa jogurttia lusikan kärjessä lasketaan maistamiseksi. Yksi perhe on vaatinut minulta, että lapsi söisi ruokaa vähintään haarukallisen per ikävuosi, siihen en ole suostunut. Jos ruoka on lapsesta pahaa, ei se maukkaaksi muutu sillä neljännellä haarukallisella.

Yllättävän moni ruoka onkin lapsille positiivinen ylläri, kun heidät saa maaniteltua maistamaan. Osa ei tietysti maistu, mutta tyypillisesti ruoassa on edes jotain, mitä lapsi huolii. Syö vaikka perunaa ja salaattia, jos se kala ei vielä maittanutkaan.

Leivän ja maidon antamista rajoitan. Muutama lapsi söisi vain niitä. Yksi siksi, kun on niin nirso millekään uudelle. Minimaistiaisen jälkeen voi sitä leipää kumminkin saada, muttei siivutolkulla. Maitokin muuttuu vedeksi viimeistään kolmannen lasillisen jälkeen. Leivän sijaan saa esim. kurkkua tai porkkanaa tai pikkutomaatteja. Jotain, mikä maistuu ja jonka voi mieltää kuuluvan lounaaseen.

Yksi lapsi piti leipää herkkuna ja jätti siksi ruoan syömättä. "Ei oo nälkä, en jaksa syödä, saako leipää?" Kokeilin joskus sanoa, ettei tänään ole yhtään leipää. "Ai jaa", sanoi lapsi, ja söi ruokansa loppuun ja otti lisääkin. Hänen kanssa tein tuota useamminkin, kunnes ruoka alkoi maittaa ja sitten sai leipää päälle.

Tuollainen 4-5 -vuotias lapsikin osaa taktikoida. Kaverit ovat syöneet, viimeiselle tulee kiire. "Ei oo enää nälkä!" Kerroin, että välipalaan on kolme tuntia aikaa. "Joo, kyllä mää jaksan!" Pettymys ja nälkä olivat sitten suuret, jos välipala ei ollutkaan omaa herkkua. Oppivat äkkiä kysymään, mitä on välipalaksi. Ja onko leipää? Jos kuulivat vaikka, että tarjolla on puolukkapuuroa, niin palasivat sittenkin vielä lounaspöytään. Että onhan tämä lounas sittekin ihan hyvää, taidan syödä vatsan täyteen.

Yksi uusi hoitolapsi siirteli keittojuureksia laitasensa reunalle. Sitten hän katsoi haastavasti minuun ja kysyi, mitä tapahtuu, ellei hän syö niitä? Tyynesti kerroin, ettei siitä tule minun puoleltani mitään seuraamuksia, ei ole pakko syödä. Mutta hän saattaa jäädä nälkäiseksi, jos ei syö tarpeeksi. Lapsen ilmeestä näki, että hän oli valmistautunut taisteluun ja hölmistyi, kun niin ei käynyt. Hämmentyneenä hän muussasi juurekset, sekoitti ne keittoon ja söi annoksensa. Ei varmasti söisi tänä päivänäkään, jos olisin pitänyt kauhean mäkätyksen.

Pph:na minulla on se etu, että voin koostaa ruokalistan vapaasti lasten mukaan. En tee vain lasten herkkuja, mutta jos tiedän jonkun inhoavan vaikka kalakeittoa, varaan niitä porkkanoita ym. ja varmistan, että aamu- ja välipala ovat kyseisen lapsen mielestä syötäviä. Ettei koko päivän ruoat ole yhden inhokkeja. Vatsa täyttyy edes osalla aterioista.

Yksi lapsi inhoaa kaaliruokia niin, että meinaa ihan aidosti oksentaa jo hajusta. Teen kaaliruokaa vain silloin, kun hän ei tule hoitoon. Äidin kanssa sovittu juttu. Koulussa on tietty sitten vain sopeuduttava, mutta pienen, osittain jopa aistiherkän lapsen turha kiusaaminen kaalilla täällä hoidossa olisi mielestäni älytöntä, kun sen voi helposti välttää.

Tästä huomaa että tuo ”pitää maistaa” on ihan periaatteellinen sota. Siitä että laittaa tipan jotain ruokaa suuhun ei nimittäin maista mitään ja juuri noin tätä moni toteuttaa. Ei tuo auta tottumaan mihinkään makuun. Ja isompaa määrää on tosiaan vaikea saada menemään ilman että uhkailee vähintään jollakin kamalalla. Ihan turhaa vääntöä koko ”pitää maistaa”. Tiedätte sen kyllä itsekkin. Noinhan sitä itsekkin teki lapsena.

Ja tämä ei ollut siis arvostelu sinua pph:aa kohtaan. Vaikutat hyvältä hoitajalta.

Aikanaan päiväkodissa piti syödä viiliä ja talkkunaa. Tykkäsin kovasti viilistä, mutta talkkuna on mielestäni yhä pahaa, näin 30 v myöhemminkin. En tänä päivänäkään käsitä, miksen voinut saada sitä viiliä sellaisenaan? Aina pyysin jättämään talkkunan pois ja joka kerran sain sitä ison lusikallisen, en edes vain pikkuripausta maistiaisiksi. Yritin sitten syödä ne palaneen makuiset pahvijauhot pelkiltään (superhyvää kuivana, todella) ja säästää viilin lopuksi, muttei siitäkään oikein mitään tullut.

Luin koko ketjun ja ei voi muuta sanoa, kun onpa osa ihmisistä traumatisoituneet jostain ruuasta.

Meillä on ollut myös tämä maistamis periaate ja jos ei ole maistanut ei sitten ole halunnut muutakaan ruokaa tai jälkkäriä. Yhdesti on pitänyt yhdeltä lapselta jälkkäri evätä ja sen jälkeen on reippaasti maistanut ruokaa, mitä on tarjolla ja sitten saanut syödä muuta ja jälkkäriä päälle.

Meillä on neljä lasta. Iät 17&17, 14 ja 7. Kysyin kolmelta vanhimmalta, onko heille jäänyt traumoja meidän ruokailusta tai mitä mieltä ovat olleet. Kuulema ei se aina ole kivaa ollut, kun on pitänyt maistaa ruokaa joka ei ole omaan makuun. Ei ole jäänyt traumoja ja oikeastaan ollut vain hyvä, että ovat oppineet maistamaan myös niitä inhokkeja. 14v sanoi, että ainoa ruokaan liittyvä trauma hänellä on, kun päiväkodissa oli pakotettu syömään lautasellinen sinapilla kyllästettyä hernekeittoa ja oli oksentanut lopulta lautaselle. Mutta tämän minä kielsin päiväkodilta. Maistamaan saa laittaa, mutta ei syömään kaikkea.

Meillä oli myös nämä samat periaatteet omassa lapsuuden perheessä ja en ole mitenkään traumatisoitunut asiasta. Olen nyt kaikkiruokainen, vaikka pienenä olin aika nirso. Omat traumat on myös siitä, että on pakotettu syömään lautanen tyhjäksi. Maistamisesta ei ole jäänyt mitään takaumia.

Onko ihme että nykyajan kakarat on sietämättömiä kun mitään ei saa lapsilta enää muka vaatia kun heti ollaan niin traumatisoituneita. Ruokaa ei tarvitse edes maistaa ja saa nyrpistellä, kakoa ja esittää oksentavaa vaikka keskellä juhlapäivällistä samalla kuuluttaen kuinka se ruoka on pahaa/paskaa/hyi en syö. Sitten nämä Pirjopetterin vanhemmat hakee kesken ruokailun hesburgeria tai pitsaa tai syöttää lapselle pari palaa leipää ja lopun mahasta saakin sitten täyttää sipsillä ja karkilla ja energiajuomalla. Sitten se plösö lapsi muka on vaan isoluinen ja vanhemmat ei tajua edes huolestua kun lapsi hengästyy tuolilta ylös noustessa ja ihmettelee että miten sillä meidän lapsella on niin hankala keskittyä koulussa sen sokeri, suola ja rasvamäärän +5 tölkin energiajuomaa jälkeen lakaisten sen maton alle sillä että se pirjopetteri nyt vaan on uniikki ja vaativat erityiskohtelua lapselleen koululta. Ja nämä ihan normaalit terveelliset ruuat tietenkin maistuu tälle kakaralle pahoilta ja pahvilta kun makunystyrät on tottuneet suola ja sokeri moskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pph. Perusperiaate on, että ruokaa maistetaan. Vaikka sitten kuinka vähän tahansa. Tippa jogurttia lusikan kärjessä lasketaan maistamiseksi. Yksi perhe on vaatinut minulta, että lapsi söisi ruokaa vähintään haarukallisen per ikävuosi, siihen en ole suostunut. Jos ruoka on lapsesta pahaa, ei se maukkaaksi muutu sillä neljännellä haarukallisella.

Yllättävän moni ruoka onkin lapsille positiivinen ylläri, kun heidät saa maaniteltua maistamaan. Osa ei tietysti maistu, mutta tyypillisesti ruoassa on edes jotain, mitä lapsi huolii. Syö vaikka perunaa ja salaattia, jos se kala ei vielä maittanutkaan.

Leivän ja maidon antamista rajoitan. Muutama lapsi söisi vain niitä. Yksi siksi, kun on niin nirso millekään uudelle. Minimaistiaisen jälkeen voi sitä leipää kumminkin saada, muttei siivutolkulla. Maitokin muuttuu vedeksi viimeistään kolmannen lasillisen jälkeen. Leivän sijaan saa esim. kurkkua tai porkkanaa tai pikkutomaatteja. Jotain, mikä maistuu ja jonka voi mieltää kuuluvan lounaaseen.

Yksi lapsi piti leipää herkkuna ja jätti siksi ruoan syömättä. "Ei oo nälkä, en jaksa syödä, saako leipää?" Kokeilin joskus sanoa, ettei tänään ole yhtään leipää. "Ai jaa", sanoi lapsi, ja söi ruokansa loppuun ja otti lisääkin. Hänen kanssa tein tuota useamminkin, kunnes ruoka alkoi maittaa ja sitten sai leipää päälle.

Tuollainen 4-5 -vuotias lapsikin osaa taktikoida. Kaverit ovat syöneet, viimeiselle tulee kiire. "Ei oo enää nälkä!" Kerroin, että välipalaan on kolme tuntia aikaa. "Joo, kyllä mää jaksan!" Pettymys ja nälkä olivat sitten suuret, jos välipala ei ollutkaan omaa herkkua. Oppivat äkkiä kysymään, mitä on välipalaksi. Ja onko leipää? Jos kuulivat vaikka, että tarjolla on puolukkapuuroa, niin palasivat sittenkin vielä lounaspöytään. Että onhan tämä lounas sittekin ihan hyvää, taidan syödä vatsan täyteen.

Yksi uusi hoitolapsi siirteli keittojuureksia laitasensa reunalle. Sitten hän katsoi haastavasti minuun ja kysyi, mitä tapahtuu, ellei hän syö niitä? Tyynesti kerroin, ettei siitä tule minun puoleltani mitään seuraamuksia, ei ole pakko syödä. Mutta hän saattaa jäädä nälkäiseksi, jos ei syö tarpeeksi. Lapsen ilmeestä näki, että hän oli valmistautunut taisteluun ja hölmistyi, kun niin ei käynyt. Hämmentyneenä hän muussasi juurekset, sekoitti ne keittoon ja söi annoksensa. Ei varmasti söisi tänä päivänäkään, jos olisin pitänyt kauhean mäkätyksen.

Pph:na minulla on se etu, että voin koostaa ruokalistan vapaasti lasten mukaan. En tee vain lasten herkkuja, mutta jos tiedän jonkun inhoavan vaikka kalakeittoa, varaan niitä porkkanoita ym. ja varmistan, että aamu- ja välipala ovat kyseisen lapsen mielestä syötäviä. Ettei koko päivän ruoat ole yhden inhokkeja. Vatsa täyttyy edes osalla aterioista.

Yksi lapsi inhoaa kaaliruokia niin, että meinaa ihan aidosti oksentaa jo hajusta. Teen kaaliruokaa vain silloin, kun hän ei tule hoitoon. Äidin kanssa sovittu juttu. Koulussa on tietty sitten vain sopeuduttava, mutta pienen, osittain jopa aistiherkän lapsen turha kiusaaminen kaalilla täällä hoidossa olisi mielestäni älytöntä, kun sen voi helposti välttää.

Tästä huomaa että tuo ”pitää maistaa” on ihan periaatteellinen sota. Siitä että laittaa tipan jotain ruokaa suuhun ei nimittäin maista mitään ja juuri noin tätä moni toteuttaa. Ei tuo auta tottumaan mihinkään makuun. Ja isompaa määrää on tosiaan vaikea saada menemään ilman että uhkailee vähintään jollakin kamalalla. Ihan turhaa vääntöä koko ”pitää maistaa”. Tiedätte sen kyllä itsekkin. Noinhan sitä itsekkin teki lapsena.

Tuohon liittyy tavallaan reiluusnäkökulmakin. Siksi pyydän maistamaan edes sen minitipan. Koska porukassa on tosiaan niitäkin, jitka pystyisivät hyvillä mielin ruokaa syömään, mutta haluaisivat vain leipää, koska se on herkkua. Jos annan yhden ottaa leipää maistamatta ruokaansa, niin muutkin haluavat ja kohta koko ryhmä syö vain leipää ja joitain satunnaisia herkkuruokia. En voi päästää tilannetta siihen. Toisaalta koen tämän itsekin epäreiluna, kun on "pakko" maistattaa... En vain ole keksinyt tasapuolisempaa systeemiä, joka takaisi kuitenkin monipuolisen ruoan noille leipäfaneillekin.

Joskus kierrän sääntöäni laittamalla vaikka välipalalle tarjolle muutamaa sorttia, kuten vaikka jugurttia, banaania ja omenaa. Jugurtininhoaja voi ottaa vain hedelmiä.

Yksi lapsi pitää muusista ja lohipullista, muttei kastikkeesta. En pakkomaistata kastiketta, tiedämme jo, että hän inhoaa. Hän saa kumminkin ihan hyvän lounaan, yksi soosi sinne tai tänne ei vaikuta asiaan. Mutta esimerkiksi vuokaruoat ovat sellaisia, ettei ainesosia oikein voi erotella. Pyydän maistamaan edes pikkuisen, ja sitten katsotaan, meneekö ruoka vai tuleeko leipää tms. Tämän reilumpaa tapaa en vain ole pystynyt kehittämään.

Lapset ovat iloisia toistensa onnistumisista. Kaksi isompaa lasta kehui ja taputti käsiään, kun pienin maistoi hedelmäkiisseliä. Kannustava ilmapiiri ilmeisesti tarttuu lapsiinkin.

Siis, päiväkotiin pitää todellakin ilmoittaa ja kieltää, että meidän lasta ei saa pakottaa syömään lautasta tyhjäksi, muuten on syötävä, vaikka väkisin. Ellet kiellä maistamispakkoa, niin on maistettava. Kyllä, on hirveitä kasvatuslaitoksia nuo päiväkodeiksi kutsutut. Tuolta ne traumatisoivat kokemukset tulevat.

Olen 50+ ikäinen, aikuisten lasten äiti, joita ei ole kasvatettu kasvatuslaitoksessa=päiväkoti.