Päiväkodissa ei anneta leipääkään, jos ruoka ei maistu

Paska paikka. Valittaisin johdolle. Ei ole nykyaikaa mikään kiusaamalla kasvattaminen. Ihan samaa sarjaa kuin pakkosyöttäminen.

Ei meilläkään. Aikoinaan meillä kyllä häipyi leipä kokonaan ruokapöydästä kaikkien ulottuvilta ruoka-aikoina, kun lapset olisivat eläneet pelkästään sillä. Häipyivät kyllä myös välipalat.

Sitten pitää laittaa omat eväät.

Tuohan sotii nyt uudistunutta vasua vastaan.

Jos ei kerta ruoka maistu ei ole nälkä joten miksi sitten pitäisi saada nakertaa leipää?

Meillä annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Paska paikka. Valittaisin johdolle. Ei ole nykyaikaa mikään kiusaamalla kasvattaminen. Ihan samaa sarjaa kuin pakkosyöttäminen.

Metsäretkellä yhdeltä lapselta oli unohtunut eväät jotka vanhempien piti muistaa laittaa mukaan. Yleensä vanhemmat tottakai muistivat laittaa eväät lapsilleen, mutta aina joskus joku unohti ja lapsi oli ilman eväitä repussa.

Tapana oli antaa hiukan näkkäriä tai joku hedelmä/keksi päiväkodin keittiöltä ,ymv jos oli sattunut ettei äiti/isä ollut muistanut lapselle metsäevästä reppuun laittaa, ettei tule suotta paha mieli katsoa muiden eväshetkeä.

Pikkujuttu monen mielestä moinen huomaavaisuus lasta kohtaan. 

Yllättäen lton hoitajapari ilmoitti jämäkästi ettei enää ikinä näkkärin näkkäriä anneta kertaakaan yhdellekkään penskalle, ellei eväitä ole olkoon ilman että oppii.

En tiedä mitä oli siinä lapsen tarkoitus oppia mutta jäi vaivaamaan jotenkin oudosti mielen pohjalle oliko kyseessä selkeä vettumainen luonne ko hoitsulla.

Leipä kuuluu siihen ateriaan. Ruokalistassa varmaan lukee ruuan lisäksi leipä, levite ja maito tms.

Mun lasten pk:ssa sama juttu. Kotona myös. Jos ruoka ei maita, niin ei täytetä mahaa leivällä. Ei lapsi siitä vaurioitu, vaikka yksi ateria jää väliin tai on kovin niukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska paikka. Valittaisin johdolle. Ei ole nykyaikaa mikään kiusaamalla kasvattaminen. Ihan samaa sarjaa kuin pakkosyöttäminen.

Metsäretkellä yhdeltä lapselta oli unohtunut eväät jotka vanhempien piti muistaa laittaa mukaan. Yleensä vanhemmat tottakai muistivat laittaa eväät lapsilleen, mutta aina joskus joku unohti ja lapsi oli ilman eväitä repussa.

Tapana oli antaa hiukan näkkäriä tai joku hedelmä/keksi päiväkodin keittiöltä ,ymv jos oli sattunut ettei äiti/isä ollut muistanut lapselle metsäevästä reppuun laittaa, ettei tule suotta paha mieli katsoa muiden eväshetkeä.

Pikkujuttu monen mielestä moinen huomaavaisuus lasta kohtaan. 

Yllättäen lton hoitajapari ilmoitti jämäkästi ettei enää ikinä näkkärin näkkäriä anneta kertaakaan yhdellekkään penskalle, ellei eväitä ole olkoon ilman että oppii.

En tiedä mitä oli siinä lapsen tarkoitus oppia mutta jäi vaivaamaan jotenkin oudosti mielen pohjalle oliko kyseessä selkeä vettumainen luonne ko hoitsulla.

What? Mun lasten pk:ssa retkieväät tulee talon puolesta, ei tarvitse eväitä väsätä aamulla mukaan. Hyvä niin, koska metsäretkeilevät usein.

Ymmärrän kyllä, ettei saa korvata ateriaa täyttämällä vatsan leivällä, mutta jos ateriaan kuuluu leipä, niin kai sen yhden leipäviipaleen pitäisi silti saada? Ei kai muitakaan aterian osia viedä pois sillä perusteella, että osa ruuasta ei maistu? "Et syönyt eilen yhtään salaattia, joten tänään et saa perunamuusia."

Meillä täytyy maistaa, jotta saa leivän. Annetaan leipä kyllä lopulta vaikkei maistaisikaan. Toisen leivän jos haluaa, niin täytyy syödä ruokaa myös. Välillä leipä täytyy ottaa pois, jos niitä aletaan heittelemään, tunkemaan kokonaan suuhun tms.

Riippuu toki myös lapsesta. Jos yleensä on hyvä syöjä mutta muutamay tietyt ruuat ei maistu, niin niinä päivinä saa helpommin lisää leipää. Sitten taas niitä lapsia, jotka söisivät pelkkää leipää, täytyy rajoittaa enemmän. Kuuluuhan meidän opettaa myös terveellisiä ruokailutottumuksia. Sitten on vielä ne lapset, jotka innostuvat syömään ruokaa leivän saatuaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, ettei saa korvata ateriaa täyttämällä vatsan leivällä, mutta jos ateriaan kuuluu leipä, niin kai sen yhden leipäviipaleen pitäisi silti saada? Ei kai muitakaan aterian osia viedä pois sillä perusteella, että osa ruuasta ei maistu? "Et syönyt eilen yhtään salaattia, joten tänään et saa perunamuusia."

Mun lapsi on niin leipäfani, ettei sitä oikeaa ruokaa söisi ikinä, jos saisi pupeltaa leivän ensimmäisenä. Siksi ensin ruoka, sitten leipä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene mun järkeen, vaikka ymmärrän pointin...

Että mitä? 

Ei ole enää tätä päivää tuollainen. Joskushan ei annettu maitoakaan ennen kuin lautanen oli tyhjä. Ihan rääkkäämistä kaikki tuo ja vanhan kansan kasvatusajattelua. Mikä kunta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä täytyy maistaa, jotta saa leivän. Annetaan leipä kyllä lopulta vaikkei maistaisikaan. Toisen leivän jos haluaa, niin täytyy syödä ruokaa myös. Välillä leipä täytyy ottaa pois, jos niitä aletaan heittelemään, tunkemaan kokonaan suuhun tms.

Riippuu toki myös lapsesta. Jos yleensä on hyvä syöjä mutta muutamay tietyt ruuat ei maistu, niin niinä päivinä saa helpommin lisää leipää. Sitten taas niitä lapsia, jotka söisivät pelkkää leipää, täytyy rajoittaa enemmän. Kuuluuhan meidän opettaa myös terveellisiä ruokailutottumuksia. Sitten on vielä ne lapset, jotka innostuvat syömään ruokaa leivän saatuaan.

Sama meillä, maistaa täytyy. Ja tapauskohtaisesti katsotaan minkä verran leipää kukakin saa. Eli jos on tosi nirso lapsi, joka ei käytännössä syö juuri mitään koskaan niin saa todennäköisesti vain sen yhden leivän aterialla ja myöskään välipalalla ei saa kiisseliä tms herkkua santsiannosta.

Jos aikuinen on sitä mieltä, että lapsen pitää syödä kaikkea, niin silloin ei saa itsekään nirsoilla yhtään mistää ruuasta, ellei ole terveydellisiä esteitä. Lapselta ei saa vaatia samaa, mihin itse ei pysty. Piste. 

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen on sitä mieltä, että lapsen pitää syödä kaikkea, niin silloin ei saa itsekään nirsoilla yhtään mistää ruuasta, ellei ole terveydellisiä esteitä. Lapselta ei saa vaatia samaa, mihin itse ei pysty. Piste. 

Lapsen pitää maustaa kaikkea. Niin jouduin minäkin aikanaan enkä siitä vaurioitunut. Päin vastoin opin maistamaan myös oudompia juttuja ja jopa tykkäämään ruuista joista en aluksi pitänyt

Meillä ainoa tällainen vedenjakaja oli helmipuuro.

Pyrittiin aina helmipuuroaamuina syömään aamupala kotona mutta joskus listat vaihtuivat. Toi vaan oli sellaista mitä kumpikaan ei saanut alas. Ei ole kotoa opittua, meillä ei ikinä ole ollut helmipuuroa, en edes tiedä mistä se tehdään, vaikka päiväkodissa sain siitä osani.

En vaatinut sen tilalle mitään, en sanonut että se ei kertakaikkiaan käy. Olen kolmen lapsen kanssa täyttänyt kyselyitä varmaan ainakin 20 kertaa ja aina olen kirjoittanut että helmipuuro on ainoa joka ei maistu.

Onneksi nuorin on jo 12 v. ja koulussa saa aina näkkileipää. Helmipuuro ei ole listoilla.

Meillä ainoa tällainen vedenjakaja oli helmipuuro.

Pyrittiin aina helmipuuroaamuina syömään aamupala kotona mutta joskus listat vaihtuivat. Toi vaan oli sellaista mitä kumpikaan ei saanut alas. Ei ole kotoa opittua, meillä ei ikinä ole ollut helmipuuroa, en edes tiedä mistä se tehdään, vaikka päiväkodissa sain siitä osani.

En vaatinut sen tilalle mitään, en sanonut että se ei kertakaikkiaan käy. Olen kolmen lapsen kanssa täyttänyt kyselyitä varmaan ainakin 20 kertaa ja aina olen kirjoittanut että helmipuuro on ainoa joka ei maistu.

Onneksi nuorin on jo 12 v. ja koulussa saa aina näkkileipää. Helmipuuro ei ole listoilla.