Toisella kierroksella olevalta mieheltä ja isältä neuvo vaimoille ja äideille

Vierailija kirjoitti:

Joskus se tila vaan pitää ottaa itse, ei sitä anneta. Ihan noin niinkuin muutenkin elämässä.

Joo kyllä naisten vika on työelämässä, jos hakeutuvat naisaloille saamaan huonoa palkkaa, eivätkä vaadi palkankorotuksia kuten miehet. Mitäs tekevät niin! Mutta kun mies kotona joutuu naisen jyräämäksi, kyllä se on naisen vika.

Mies: ääää en saa hoitaa lastani, en kuulemma osaa yhtään ja haluan, mutta sanotaan, että teen väärin!

Kysymys: no mikset vaadi tehdä, kuten haluat ja osaat, sano, että lapsi sinunkin?

Mies naama mutrulla suin ja väärässä: no kun äiti en anna!

Näinhän se menee. Jos keskustelu lähti tarpeesta uskoa, että mies on aikuisena ihmisenä ja parisuhteen osapuolena kyvykäs kantamaan oman vastuunsa ja tekemään omat virheensä, niin nythän tässä taas todetaan, ettei se ole, koska meidän täytyy suojella ja varjella sitä ja jakaa valtaa ilman aitoa vastuuta. Kun olin lapsi, puhuttiin isän velvollisuudesta suojella tuoreen äidin rauhaa. Ehkä se nyt sitten on muoti nykyisin päinvastainen. Mutta jos superäidit nykyisin sitten suojelevat itse itsensä, lapsensa ja miehensä, niin kukas se äitiä sitten suojelee? Koira?

Yhyy yhyy, en osallistunut lapseni elämään ja vaimokin väsähti ja alkoi vain tiuskia. Sain vain juoda kaljaa pimeässä, vaimon vika tietty. Erottiin ja kasvoin aikuiseksi ja sain Oman Lapsen. Nyt osallistun ja uusi vaimokin jaksaa paremmin kuin se entinen. Ikävää että joudun huolehtimaan entisen vaimon lapsesta. Se ei niinku oo mukana. Yhyy!

Uskomatonta, että nyt naisia syyllistetään jo imetyksestäkin, joka on paras ja luonnollisin tapa ruokkia jälkeläinen!

Se, että jotkut lapset kasvavat korvikkeellakin kelvollisiksi kansalaisiksi, ei poista sitä tosiasiaa, että äidinmaito on se vaihtoehto nro 1.

Jos vauvan ruokkiminen on ainoa tapa luoda suhdetta, niin kyseisellä henkilöllä on ehkä vikaa joko tietämyksessä tai parisuhteessa.

Meillä lapsella ja miehellä on todella läheinen suhde, vaikka imetin lasta 1,5-vuotiaaksi. En herunut pumpulle, emmekä halunneet antaa korviketta, kun imetys kerran onnistui. Olin parin tunnin pätkiä myös poissa kotoa, harrastuksilla ja asioilla, enkä kotonakaan istunut koko aikaa imettämässä.

Näille imetyksestä valittaville isille tiedoksi, mitä muuta vauvanhoitoon kuuluu:

1. se kuuluisa vaipanvaihto

2. kylvettäminen

3. leikki ja hellittely

4. muu yhdessäolo, kuten lukeminen, laulaminen, ym.

5. vaatteiden vaihto

6. ilta- ja aamupesut, kynsienleikkuu, ihonhoito ym.

7. vaatehuolto: vaatteiden hankinta, pyykkäys, viikkaus kaappiin, pieneksi jääneiden vaatteiden seulominen ja kierrätys, vaatteiden päivittäminen siten, että talvella on saatavilla ennemmin villapuku kuin kesämekko

8. kiinteiden aloituksen voi huomioida jo etukäteen tekemällä ja pussittamalla maisteluruokia pakastimeen

9. vaunuttelu/muu nukuttaminen

10. neuvolakäynneistä huolehtiminen

Siinä nyt muutama noin alkajaisiksi. Ja te urputatte jostain imetyksestä?! Ihan oikeasti hei, nyt selkärankaa, miehet!

Edelliseen vielä lisäten:

11. herääminen yöllä hyssyttelemään vatsavaivoissaan itkevää lasta ja kanniskelemaan tätä 3 tuntia putkeen

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

"...jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti." Pitääkö tälläisestä tosissaan edes keskustella? Yhteinen lapsi, yleensä yhdessä suunniteltu, mutta miehen pitää erikseen keskustelulla varmistaa että on isänä yhtä paljon osa lapsen kasvatusta ja elämää kuin äiti? Kyllä mun mielestä pitäisi olla aika vitun itsestäänselvyys, että lapsi on kummankin ja isä on roolissa isänä just niin paljon kun äiti äitinä. Kuten jo sanoitkin, muussa tapauksessa isä on vaan äidin apulainen eikä itsenäinen vanhempi lapselle.

Jos ja kun tulee omalla kohdalla ajankohtaiseksi hankkia lapsia, ei tule kuuloonkaan alkaa omimaan lasta itselleni ja ulkoistaa mies isän roolista OMAN lapsensa elämässä. Mielummin varmistun ensin siitä, että olen oikean miehen kanssa ja haluan varmasti perustaa perheen juuri hänen kanssaan, että haluan juuri hänestä isän lapselleni. 

Ei kukaan äiti halua omia vauvaa, vaan ottaa onnellisena kaiken mahdollisen avun vastaan. On nimittäin niin rankkaa puuhaa. Tää paska mitä tässäkin ketjussa viljellään äitejä vastaan, on vaan puhdasta naisvihaa. Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet. 

Ei kukaan? Eikö todella? Älä yleistä, jos itse kuulut tuohon kyseiseen ihmisryhmään.

Mistäköhän mahdollisesti johtuu se, että todella usein itsekin kuulen näistä tapauksista joissa äiti on vieressä mäkättämässä ja neuvomassa miten lasta kuuluu hoitaa sen sijaan, että antaisi isän löytää oma tyylinsä tehdä asiat? Tosi usein kuulee sitä, kuinka äiti on jäljestäpäin valittanut kun mies on laittanut päälle väärät vaatteet tai vienyt pelaamaan palloa kun olisi pitänyt viedä harrastamaan jotain muuta mielummin. Eli vaikka mies saisi osallistua lapsensa hoitoon, liian usein se tapahtuu äidin ohjeiden mukaan. 

"Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet." 

Niin. No miksi se äiti sitten on automaattisesti se kokeneempi? Miksi juuri isä on se, joka vain harjoittelee? Entäs sellainen tilanne jossa kummatkin ovat ensikertalaisia eikä kummallakaan ole aiempaa kokemusta lastenhoidosta?

Totta kai äideille kuuluu ne tietyt äidilliset ominaisuudet ja piirteet jotka tulevat naiseuden mukana, mutta miksi miestä isänä pitää automaattisesti vähätellä ja olettaa, että ilman "harjoittelua" tai "kokeneemman mallia" hän olisi täysin kykenemätön tumpelo? Loppujen lopuksi oikeastaan ainoa konkreettinen asia johon vain äiti lapsensa kasvatuksessa osallistuu, on imetys. Kaikki muu voidaan alusta asti tehdä yhdessä, niin ettei tule tätä epätasa-arvoisuutta vanhempien välillä joka johtaa lopulta siihen että isä on vain "harjoittelija" ja äidin luvalla saa tehdä asioita, kun äiti samalla epäilee miehen kykenevyyttä. 

Itse tunnen miehen, joka jäi yksinhuoltajaksi vauvansa kanssa, kun tyttöystävä lähti kävelemään heti synnytyksen jälkeen eikä halunnut olla missään roolissa lapsen elämässä. Tämä mies on joutunut opetella kaiken yksin alusta alkaen ja ainakin minun silmissäni vaikuttaa loistavalta, rakastavalta isältä joka tekee kaiken lapsensa eteen. Joskus jopa uskollisemmin kuin jotkut äidit tai yksinhuoltajaäidit joita tiedän. Nainen ja äiti ei automaattisesti tarkoita parempaa ja osaavampaa vanhempaa.

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

"...jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti." Pitääkö tälläisestä tosissaan edes keskustella? Yhteinen lapsi, yleensä yhdessä suunniteltu, mutta miehen pitää erikseen keskustelulla varmistaa että on isänä yhtä paljon osa lapsen kasvatusta ja elämää kuin äiti? Kyllä mun mielestä pitäisi olla aika vitun itsestäänselvyys, että lapsi on kummankin ja isä on roolissa isänä just niin paljon kun äiti äitinä. Kuten jo sanoitkin, muussa tapauksessa isä on vaan äidin apulainen eikä itsenäinen vanhempi lapselle.

Jos ja kun tulee omalla kohdalla ajankohtaiseksi hankkia lapsia, ei tule kuuloonkaan alkaa omimaan lasta itselleni ja ulkoistaa mies isän roolista OMAN lapsensa elämässä. Mielummin varmistun ensin siitä, että olen oikean miehen kanssa ja haluan varmasti perustaa perheen juuri hänen kanssaan, että haluan juuri hänestä isän lapselleni. 

Ei kukaan äiti halua omia vauvaa, vaan ottaa onnellisena kaiken mahdollisen avun vastaan. On nimittäin niin rankkaa puuhaa. Tää paska mitä tässäkin ketjussa viljellään äitejä vastaan, on vaan puhdasta naisvihaa. Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet. 

Ei kukaan? Eikö todella? Älä yleistä, jos itse kuulut tuohon kyseiseen ihmisryhmään.

Mistäköhän mahdollisesti johtuu se, että todella usein itsekin kuulen näistä tapauksista joissa äiti on vieressä mäkättämässä ja neuvomassa miten lasta kuuluu hoitaa sen sijaan, että antaisi isän löytää oma tyylinsä tehdä asiat? Tosi usein kuulee sitä, kuinka äiti on jäljestäpäin valittanut kun mies on laittanut päälle väärät vaatteet tai vienyt pelaamaan palloa kun olisi pitänyt viedä harrastamaan jotain muuta mielummin. Eli vaikka mies saisi osallistua lapsensa hoitoon, liian usein se tapahtuu äidin ohjeiden mukaan. 

"Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet." 

Niin. No miksi se äiti sitten on automaattisesti se kokeneempi? Miksi juuri isä on se, joka vain harjoittelee? Entäs sellainen tilanne jossa kummatkin ovat ensikertalaisia eikä kummallakaan ole aiempaa kokemusta lastenhoidosta?

Totta kai äideille kuuluu ne tietyt äidilliset ominaisuudet ja piirteet jotka tulevat naiseuden mukana, mutta miksi miestä isänä pitää automaattisesti vähätellä ja olettaa, että ilman "harjoittelua" tai "kokeneemman mallia" hän olisi täysin kykenemätön tumpelo? Loppujen lopuksi oikeastaan ainoa konkreettinen asia johon vain äiti lapsensa kasvatuksessa osallistuu, on imetys. Kaikki muu voidaan alusta asti tehdä yhdessä, niin ettei tule tätä epätasa-arvoisuutta vanhempien välillä joka johtaa lopulta siihen että isä on vain "harjoittelija" ja äidin luvalla saa tehdä asioita, kun äiti samalla epäilee miehen kykenevyyttä. 

Itse tunnen miehen, joka jäi yksinhuoltajaksi vauvansa kanssa, kun tyttöystävä lähti kävelemään heti synnytyksen jälkeen eikä halunnut olla missään roolissa lapsen elämässä. Tämä mies on joutunut opetella kaiken yksin alusta alkaen ja ainakin minun silmissäni vaikuttaa loistavalta, rakastavalta isältä joka tekee kaiken lapsensa eteen. Joskus jopa uskollisemmin kuin jotkut äidit tai yksinhuoltajaäidit joita tiedän. Nainen ja äiti ei automaattisesti tarkoita parempaa ja osaavampaa vanhempaa.

Ei. Mutta mies, jonka mielestä hänen lapsensa ei ole hänen lapsensa siksi, että tämän äiti on toiminut huonosti ja tyhmästi on huono isä. Automaattisesti.

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

"...jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti." Pitääkö tälläisestä tosissaan edes keskustella? Yhteinen lapsi, yleensä yhdessä suunniteltu, mutta miehen pitää erikseen keskustelulla varmistaa että on isänä yhtä paljon osa lapsen kasvatusta ja elämää kuin äiti? Kyllä mun mielestä pitäisi olla aika vitun itsestäänselvyys, että lapsi on kummankin ja isä on roolissa isänä just niin paljon kun äiti äitinä. Kuten jo sanoitkin, muussa tapauksessa isä on vaan äidin apulainen eikä itsenäinen vanhempi lapselle.

Jos ja kun tulee omalla kohdalla ajankohtaiseksi hankkia lapsia, ei tule kuuloonkaan alkaa omimaan lasta itselleni ja ulkoistaa mies isän roolista OMAN lapsensa elämässä. Mielummin varmistun ensin siitä, että olen oikean miehen kanssa ja haluan varmasti perustaa perheen juuri hänen kanssaan, että haluan juuri hänestä isän lapselleni. 

Ei kukaan äiti halua omia vauvaa, vaan ottaa onnellisena kaiken mahdollisen avun vastaan. On nimittäin niin rankkaa puuhaa. Tää paska mitä tässäkin ketjussa viljellään äitejä vastaan, on vaan puhdasta naisvihaa. Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet. 

Ei kukaan? Eikö todella? Älä yleistä, jos itse kuulut tuohon kyseiseen ihmisryhmään.

Mistäköhän mahdollisesti johtuu se, että todella usein itsekin kuulen näistä tapauksista joissa äiti on vieressä mäkättämässä ja neuvomassa miten lasta kuuluu hoitaa sen sijaan, että antaisi isän löytää oma tyylinsä tehdä asiat? Tosi usein kuulee sitä, kuinka äiti on jäljestäpäin valittanut kun mies on laittanut päälle väärät vaatteet tai vienyt pelaamaan palloa kun olisi pitänyt viedä harrastamaan jotain muuta mielummin. Eli vaikka mies saisi osallistua lapsensa hoitoon, liian usein se tapahtuu äidin ohjeiden mukaan. 

"Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet." 

Niin. No miksi se äiti sitten on automaattisesti se kokeneempi? Miksi juuri isä on se, joka vain harjoittelee? Entäs sellainen tilanne jossa kummatkin ovat ensikertalaisia eikä kummallakaan ole aiempaa kokemusta lastenhoidosta?

Totta kai äideille kuuluu ne tietyt äidilliset ominaisuudet ja piirteet jotka tulevat naiseuden mukana, mutta miksi miestä isänä pitää automaattisesti vähätellä ja olettaa, että ilman "harjoittelua" tai "kokeneemman mallia" hän olisi täysin kykenemätön tumpelo? Loppujen lopuksi oikeastaan ainoa konkreettinen asia johon vain äiti lapsensa kasvatuksessa osallistuu, on imetys. Kaikki muu voidaan alusta asti tehdä yhdessä, niin ettei tule tätä epätasa-arvoisuutta vanhempien välillä joka johtaa lopulta siihen että isä on vain "harjoittelija" ja äidin luvalla saa tehdä asioita, kun äiti samalla epäilee miehen kykenevyyttä. 

Itse tunnen miehen, joka jäi yksinhuoltajaksi vauvansa kanssa, kun tyttöystävä lähti kävelemään heti synnytyksen jälkeen eikä halunnut olla missään roolissa lapsen elämässä. Tämä mies on joutunut opetella kaiken yksin alusta alkaen ja ainakin minun silmissäni vaikuttaa loistavalta, rakastavalta isältä joka tekee kaiken lapsensa eteen. Joskus jopa uskollisemmin kuin jotkut äidit tai yksinhuoltajaäidit joita tiedän. Nainen ja äiti ei automaattisesti tarkoita parempaa ja osaavampaa vanhempaa.

Syy miksi äiti on yleensä taitavampi hoitamaan lasta alussa ja neuvoo isää on se että äiti yleensä katselee videoita jne miten se lapsi oikeaoppisesti pestään ja hoidetaan ja sairaalassa vielä opetukset päälle. Ja sitten kun kotiin päästyään äiti yrittää auttaa isää oppimaan ne oikeat otteet niin se isukki kun yhtäkkiä ei olekkaan se herra ja hidalgo vetää ne munat kehon sisään ja nakkaa hanskat tiskiin ja astuu sivuun lapsensa elämässä. Miesten pitää oppia laittamaan se egonsa sivuun ja ottaa vastaan ne neuvot kunnes hommat sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

"...jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti." Pitääkö tälläisestä tosissaan edes keskustella? Yhteinen lapsi, yleensä yhdessä suunniteltu, mutta miehen pitää erikseen keskustelulla varmistaa että on isänä yhtä paljon osa lapsen kasvatusta ja elämää kuin äiti? Kyllä mun mielestä pitäisi olla aika vitun itsestäänselvyys, että lapsi on kummankin ja isä on roolissa isänä just niin paljon kun äiti äitinä. Kuten jo sanoitkin, muussa tapauksessa isä on vaan äidin apulainen eikä itsenäinen vanhempi lapselle.

Jos ja kun tulee omalla kohdalla ajankohtaiseksi hankkia lapsia, ei tule kuuloonkaan alkaa omimaan lasta itselleni ja ulkoistaa mies isän roolista OMAN lapsensa elämässä. Mielummin varmistun ensin siitä, että olen oikean miehen kanssa ja haluan varmasti perustaa perheen juuri hänen kanssaan, että haluan juuri hänestä isän lapselleni. 

Ei kukaan äiti halua omia vauvaa, vaan ottaa onnellisena kaiken mahdollisen avun vastaan. On nimittäin niin rankkaa puuhaa. Tää paska mitä tässäkin ketjussa viljellään äitejä vastaan, on vaan puhdasta naisvihaa. Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet. 

Ei kukaan? Eikö todella? Älä yleistä, jos itse kuulut tuohon kyseiseen ihmisryhmään.

Mistäköhän mahdollisesti johtuu se, että todella usein itsekin kuulen näistä tapauksista joissa äiti on vieressä mäkättämässä ja neuvomassa miten lasta kuuluu hoitaa sen sijaan, että antaisi isän löytää oma tyylinsä tehdä asiat? Tosi usein kuulee sitä, kuinka äiti on jäljestäpäin valittanut kun mies on laittanut päälle väärät vaatteet tai vienyt pelaamaan palloa kun olisi pitänyt viedä harrastamaan jotain muuta mielummin. Eli vaikka mies saisi osallistua lapsensa hoitoon, liian usein se tapahtuu äidin ohjeiden mukaan. 

"Vahva isä uskaltaa kyllä sanoa, että anna mun harjoitella tai anna lapsi hetkeksi mulle, vaikka en tekisikään kaikkea niin hyvin kuin sä kokeneempana teet." 

Niin. No miksi se äiti sitten on automaattisesti se kokeneempi? Miksi juuri isä on se, joka vain harjoittelee? Entäs sellainen tilanne jossa kummatkin ovat ensikertalaisia eikä kummallakaan ole aiempaa kokemusta lastenhoidosta?

Totta kai äideille kuuluu ne tietyt äidilliset ominaisuudet ja piirteet jotka tulevat naiseuden mukana, mutta miksi miestä isänä pitää automaattisesti vähätellä ja olettaa, että ilman "harjoittelua" tai "kokeneemman mallia" hän olisi täysin kykenemätön tumpelo? Loppujen lopuksi oikeastaan ainoa konkreettinen asia johon vain äiti lapsensa kasvatuksessa osallistuu, on imetys. Kaikki muu voidaan alusta asti tehdä yhdessä, niin ettei tule tätä epätasa-arvoisuutta vanhempien välillä joka johtaa lopulta siihen että isä on vain "harjoittelija" ja äidin luvalla saa tehdä asioita, kun äiti samalla epäilee miehen kykenevyyttä. 

Itse tunnen miehen, joka jäi yksinhuoltajaksi vauvansa kanssa, kun tyttöystävä lähti kävelemään heti synnytyksen jälkeen eikä halunnut olla missään roolissa lapsen elämässä. Tämä mies on joutunut opetella kaiken yksin alusta alkaen ja ainakin minun silmissäni vaikuttaa loistavalta, rakastavalta isältä joka tekee kaiken lapsensa eteen. Joskus jopa uskollisemmin kuin jotkut äidit tai yksinhuoltajaäidit joita tiedän. Nainen ja äiti ei automaattisesti tarkoita parempaa ja osaavampaa vanhempaa.

Syy miksi äiti on yleensä taitavampi hoitamaan lasta alussa ja neuvoo isää on se että äiti yleensä katselee videoita jne miten se lapsi oikeaoppisesti pestään ja hoidetaan ja sairaalassa vielä opetukset päälle. Ja sitten kun kotiin päästyään äiti yrittää auttaa isää oppimaan ne oikeat otteet niin se isukki kun yhtäkkiä ei olekkaan se herra ja hidalgo vetää ne munat kehon sisään ja nakkaa hanskat tiskiin ja astuu sivuun lapsensa elämässä. Miesten pitää oppia laittamaan se egonsa sivuun ja ottaa vastaan ne neuvot kunnes hommat sujuu.

Nimenomaan. Äiti on alussa yleensä hieman "edellä" juurikin siksi, että lukee etukäteen paljon ja ottaa selvää. Isät lähtee ns. soitellen sotaan. Ihan jo se, miten vauvaa käsitellään (mm. pään kannattelu), eri asennot ym. ovat vauvan turvallisuuden kannalta tärkeitä. Niistä pitääkin isälle sanoa, jos tämä ei osaa. Sama pukemisen kanssa. Jos isä pukee vauvan liian heppoisesti tai niin, että tämä meinaa läkähtyä, on ihan oikein sanoa siitä. Tai isomman lapsen kanssa ulos laitetaan kelin mukainen varustus. Tai jos taapero on levitellyt vaatteensa pitkin taloa, ei aina oteta uusia kaapista. Tai voi toki ottaa, jos itse sitten myös pyykkää, eikä sälytä kaikkea ylimääräistä työtä äidin niskaan. Liian usein se vaan mielletään äidin nalkutukseksi siitä, että vaatteen kuosi ei muka ollut mieleinen.

Ja mitä tapahtuu tilanteessa, kun vauva kakkaa? Äiti huomaa että näin on käynyt. Sanoo ehkä isälle, vaippa pitäisi vaihtaa. Kokeeko isä tämän kehotuksena ja siksi omaa isyyttään loukkaavana vai ottaako asiakseen? Tai sitten äiti vaan kaikessa hiljaisuudessa vaihtaa. Tai sitten isä sanoo "oota kohta, katon vaan tän pelin ensin loppuun", jolloin äiti taas vaihtaa.

Ottakaa vastuuta, miehet! Oma-aloitteisuutta! Ei tarvitse odottaa, että äiti sanoo että vauva on kakannut, voi myös itse aina välillä nuuhkia tilannetta. Jos haluaa vastuuta, on sitä itse osattava ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tässä piile nyt neuvo niille tuoreille isille, että ottaa vaan heti vastuun lapsestaan?

Ei! Tässä ei piile sellaista neuvoa! Lueppas oikein hitaasti ja ajatuksella kirjoitus uudestaan, ehkä se silloin avautuu sinullekin. Sinä sorrut tavallaan juuri siihen asiaan, mitä kirjoituksessa kritisoitiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se tila vaan pitää ottaa itse, ei sitä anneta. Ihan noin niinkuin muutenkin elämässä.

Joo kyllä naisten vika on työelämässä, jos hakeutuvat naisaloille saamaan huonoa palkkaa, eivätkä vaadi palkankorotuksia kuten miehet. Mitäs tekevät niin! Mutta kun mies kotona joutuu naisen jyräämäksi, kyllä se on naisen vika.

Mies: ääää en saa hoitaa lastani, en kuulemma osaa yhtään ja haluan, mutta sanotaan, että teen väärin!

Kysymys: no mikset vaadi tehdä, kuten haluat ja osaat, sano, että lapsi sinunkin?

Mies naama mutrulla suin ja väärässä: no kun äiti en anna!

Olisipa kyllä aika rankkaa, jos parisuhteessa ja perheessä pitäisi pelata samoilla säännöillä kuin työelämässä. T. Uranainen ja äiti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sitä vaan kasvattaisi ne munat ekalla kierroksella ja nostaa kissan pöydälle niin ei tartte myöhemmin kitistä

Ja vetää vaikka patahaukkaa lättyyn, jos ei jumalauta muuten usko?

Oma kosketukseni ko ilmiöön on ollut päinvastainen: mies perustelee laiminlyöntejään ja välinpitämättömyyttään äidin "ylitiukoilla säännöillä" ja myös ulkopuoliset (mm. perheterapeutti!) olettavat automaattisesti että miehen vähäinen panos lastenhoitoon johtuu (johtui, kyseessä ex-mies) minun kontrolloinistani.

Todellisuudessa kyse oli siitä, että vaadin mieheltä edes jotenkin vastuullista otetta lapsen hoitoon ja ruokkimiseen. Eksäni mielestä oli siis ihan ok syöttää parivuotiaalle pelkkiä herkkuja; jos olin viikonloppuna päivällä jossain, lapsi oli syönyt koko päivänä ainoastaan keksejä, jäätelöä, pullaa ym. Kun eihän se ruoka ollut sitten oikein maistunut niiden päälle ja illalla oli taas niin nälkä että ennen iltapalaa piti syödä lisää sokeria. Ja napostella piti että isä saa olla rauhassa netissä tuntikausia kun muksu mussuttaa keksejä tv:n ääressä. Pukeutumisessa ylitiukkaa kontrollointia oli se, että pienellä lapsella olisi pitänyt olla edes jokseenkin säänmukaiset vaatteet päällä, ei esim pelkkää verkkaritakkia ja verkkarihousuja lokakuun kylmässä tihkusateessa. Juuri kuumeesta toipunut lapsi tulee sisälle ulkoilemasta sormet sinisinä kun rento iskä ei viitsinyt etsiä hanskoja marraskuussa jne. 

En siis mielestäni todellakaan ollut mikään natsi. Herkkujen syönti kuuluu elämään eikä maailma kaadu jos jonain päivänä syödään vähemmän terveellisesti. Einekset eivät ole saatanasta jne, eikä voisi vähempää kiinnostaa jos lapsi on puettu rumasti. Sama se, vaikka isän kanssa liikkuessa olisi housut väärinpäin, kunhan on housut eikä tarvitse palella. Ei auttanut vaikka olisin ehdottanut kompromisseja tai tehnyt asian miehelle miten helpoksi (ruoka valmiina jääkaapissa, vaatteet valmiina pinossa tm.). 

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun jouduin vakuuttelemaan että en ole vaatimassa mitään ihmeellisyyksiä. Isä tietysti piti itseään suurinpiiretin supermiehenä kun viikonloppuisin "hoiti" omaa lastaan tunnista muutamaan. 

En siis halua vähätellä ap:n pointtia, mutta kerroinpahan vaan että joskus sille äidin kontrolloinnille voi olla joku ihan oikea syykin. 

Vai on se vaimon vika, ettei mies pidä puoliaan ja se ettei välitä ensimmäisestä lapsestaan. Paljonhan sitä voi itselleen selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Oma kosketukseni ko ilmiöön on ollut päinvastainen: mies perustelee laiminlyöntejään ja välinpitämättömyyttään äidin "ylitiukoilla säännöillä" ja myös ulkopuoliset (mm. perheterapeutti!) olettavat automaattisesti että miehen vähäinen panos lastenhoitoon johtuu (johtui, kyseessä ex-mies) minun kontrolloinistani.

Todellisuudessa kyse oli siitä, että vaadin mieheltä edes jotenkin vastuullista otetta lapsen hoitoon ja ruokkimiseen. Eksäni mielestä oli siis ihan ok syöttää parivuotiaalle pelkkiä herkkuja; jos olin viikonloppuna päivällä jossain, lapsi oli syönyt koko päivänä ainoastaan keksejä, jäätelöä, pullaa ym. Kun eihän se ruoka ollut sitten oikein maistunut niiden päälle ja illalla oli taas niin nälkä että ennen iltapalaa piti syödä lisää sokeria. Ja napostella piti että isä saa olla rauhassa netissä tuntikausia kun muksu mussuttaa keksejä tv:n ääressä. Pukeutumisessa ylitiukkaa kontrollointia oli se, että pienellä lapsella olisi pitänyt olla edes jokseenkin säänmukaiset vaatteet päällä, ei esim pelkkää verkkaritakkia ja verkkarihousuja lokakuun kylmässä tihkusateessa. Juuri kuumeesta toipunut lapsi tulee sisälle ulkoilemasta sormet sinisinä kun rento iskä ei viitsinyt etsiä hanskoja marraskuussa jne. 

En siis mielestäni todellakaan ollut mikään natsi. Herkkujen syönti kuuluu elämään eikä maailma kaadu jos jonain päivänä syödään vähemmän terveellisesti. Einekset eivät ole saatanasta jne, eikä voisi vähempää kiinnostaa jos lapsi on puettu rumasti. Sama se, vaikka isän kanssa liikkuessa olisi housut väärinpäin, kunhan on housut eikä tarvitse palella. Ei auttanut vaikka olisin ehdottanut kompromisseja tai tehnyt asian miehelle miten helpoksi (ruoka valmiina jääkaapissa, vaatteet valmiina pinossa tm.). 

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun jouduin vakuuttelemaan että en ole vaatimassa mitään ihmeellisyyksiä. Isä tietysti piti itseään suurinpiiretin supermiehenä kun viikonloppuisin "hoiti" omaa lastaan tunnista muutamaan. 

En siis halua vähätellä ap:n pointtia, mutta kerroinpahan vaan että joskus sille äidin kontrolloinnille voi olla joku ihan oikea syykin. 

Tämä on yksi iso ongelma miesten kanssa.

Yritetään kaapia kasaan kiva vanhempi pisteitä lapsen silmissä työntämällä se suu täyteen sokeria ja antamalla lapsen päättää mitä syödään joka yleensä on pelkkää moskaa ja pukeutua totaalisesti säähän sopimattomasti ja katsoa telkkaria tai tablettia vaikka koko päivän. Yritetään olla se cool ja kiva ja rento isi ja saada äiti näyttämään nipolta vaikka äiti olisi ihan perus eli katsoo että vaateet on säähän sopivat ja ruoka terveellistä ja herkuttelukin sallitaan. Kotitöihin ja niihin lapsen kasvatuksen ikäviin osiin ei tietenkään oteta osaa ja laiteta tikkua ristiin.

Sitten kun lopulta äidillä kärähtää ja alkaa neuvoa niin isukki itkee kun hänen ei anneta tehdä ja toteuttaa isyyttään omalla tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen vielä lisäten:

11. herääminen yöllä hyssyttelemään vatsavaivoissaan itkevää lasta ja kanniskelemaan tätä 3 tuntia putkeen

Mutta kun ei ne tuommoiset pikkuhommat ole sellaisia minkä vuoksi miehet viitsisivät vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Äitien pikkupäsmäröinti ja mikromanagerointi on vähän turhauttavaa, jos on ollut puhe että isä on yhtä isossa vastuussa kun äiti. Mitä se muka on, että miehen vastuu on pelkkää äidin sanelua? Silloin isä on vaan pikku apulainen, ei mikään 100% itsenäinen vanhempi.

Suurin osa miehistä ei edes halua olla vastuussa vauvastas. Itse en tunne yhtään miestä, joka olisi oikeasti halunnut olla vastuussa lapsestaan. Lapsi on työnnetty äidille heti kun se on mahdollista. Yöllä teeskennellään nukkuvaa, ettei tarvitsisi nousta lasta ruokkimaan , hoitamaan. Yksin ei haluta jäädä lapsen kanssa hetkeksikään, koska luullaan, ettei pärjätä sen lapsen kanssa.  No, ehkäpä vielä tässä elämässä joskus nään sellaisenkin ihmeen, että mieskin haluaa hoitaa lastaan tasavertaisesti lapsen äidin kanssa. Vielä sellaista ei tuttavapiirissä ole näkynyt. Eikä sukulaisissakaan.

Mitäs neuvoja ap annat vaimolle, jonka mies ei koskaan vaivaudu hoitamaan lastaan/lapsiaan? Jos vaimo joskus pääsee kauppaan, on mies tuputtamassa lapsia mukaan, ettei tarviisi jäädä niitä hoitamaan. Ja kun äiti ei huonoa omaatuntoa potien kuitenkaan 4 lasta kauppaan ota, mies on marttyyri ja kun äiti palaa kaupasta on miehellä jo jalka oven välissä ja lähtee samasta ovesta ulos, kun äiti tulee kaupasta. On miehellä niin rankkaa kun piti 1/2 tuntia vahtia omia lapsia. Tai jos taloon tulee vieraita ja vieraissa on yksikin naispuolinen, isäntä laittaa tämän vieraan vahtimaan lapsiaan sen ajan, kun itse pitäisi niitä lapsia vahtia, kun perheen äiti valmistan vieraille ruokaa. Oisko vaimon parasta lähteä toiselle kierrokselle ja hommata mies, joka ei väistä vastuutaan, vaan hoitaa ihan itse niitä omia lapsiaan? Kyllä niille miehille annettaisiin vastuuta, mutta totuus on se, ettei monikaan mies sitä vastuuta halua.

Itse olisin voinut tehdä aloituksen, jossa annan miehille vinkin osallistua arkeen, ottaa vastuuta, olla alusta asti niin läsnä että tajuaa lapsen tarvitsevan esim ruokaa ja suostua jäämään hoitovapaalla, tehdä lapsen kanssa asioita jne. Nukuttaminen joka toinen ilta, yöheräilyt puoliksi ja lapsen kanssa puuhailu niin että äiti saa omaa aikaa välillä olisi plussaa. Ei olisi isätöntä lasta ja miestä läheisyyden kaipuussa. T. En tajunnut että äidin on pakko olla 90 % vastuussa vaikka ei haluaisi

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Miksette naiset hanki miestä johon voitte kaikin tavoin luottaa ja jonka uskotte olevan hyvä isä lapselle? Niin siinä käy kun menee ja heittäytyy paksuksi ennen kuin edes tuntee toista kunnolla eikä etukäteen suunnittele. Huomaakin että jaa, mies ei olekaan isämateriaalia tai ainakaan juuri sellainen isä kuin minä haluaisin, rupeampa tästä omimaan lasta itselleni ja lyttään miehen kaikessa mitä hän tekee enkä anna hänen osallistua lapsensa kasvatukseen. 

Ah, miten ärsyttää tämä av:lla usein hoettu mantra "olisit ottanut selvää ennen kuin hankit lapsia miehen kanssa". Miten maailmassa ylipäätään kukaan pystyy käyttäytymään toisia kohtaan huonosti, jos sellainen on aina ennustettavissa ja mahdollista selvittää etukäteen?

Ei kai kukaan joutuisi esim. työpaikkakiusatuksi tai vaikka varkauden uhriksi, jos ihmisistä olisi aina mahdollista nähdä etukäteen aivan erilaisissa tilanteissa, millaisia ovat sitten jossain muussa tilanteissa? Vai olisiko aina vaan pitänyt jotenkin nähdä että se vielä työhaastattelussa aivan asiallisesti käyttäytynyt pomo onkin kiusaava despootti, tai että rehelliseltä vaikuttanut kaveri  varastaakin lompakostasi rahaa jos jätät laukkusi hetkeksikään vahtimatta?

Ystävälleni (ja varmasti todella monelle muullekin) on käynyt just niin klassisesti, että vielä ennen lapsia niin ihana ja tasa-arvoinen mies vaan vauvan synnyttyä alkoikin juosta omissa menoissaan ja jätti tuoreen äidin todella yksin ja vaille apua. Takana melkein vuosikymmenen parisuhde ja ymmärtääkseni lukuisat keskustelut aiheesta (joissa mies vakuutti arvojensa olevan aivan muuta kuin mitä sitten olivat), mutta olis vaan pitänyt tietää?