#metoo -kampanjan kirvoittama yleisin kysymys: "Eikö saa ketään enää lähestyä, kun kaikki on häirintää?"

Riippuu ihan paikasta miten yhteisymmärrys saavutetaan. Baarissa kynnys on matalammalla kuin päivällä julkisella paikalla. Esimerkiksi pyydät asiallisesti naista kahville, siitä sovitte että tapaatte jossain ilta-aikaan, juttu luistaa hyvin, siitä sitte luontavasti siirrytään pienistä kosketuksista isompiin. Ei näitä oikeasti tarvi taviksille selittää, mutta eikö autisteille ole kirjallisuutta aiheesta josta voisitte yrittää hahmottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein aloituksen siitä ahdistuksesta, että me too-kampanjassa kerrotut ahdistelut ovat tapahtuneet niin usein hyvin nuorille tytöille. Avaus poistettiin heti. Miksi tästä ei saa keskustella? Se on hyvin häiritsevää, etenkin kun ahdistelijat usei tuttuja tai puolituttuja aikuisia miehiä! Mistä tuo ilmiö kertoo?

Se kertoo siitä että possut sikailevat nuorille kokemattomille tytöille, koska eivät uskalla lähestyä naisia, jotka antaisivat saarnan tai turpiin. Tietävät siis olevansa olemattomia olmeja ja kelmejä. Epäilen että ahdistelu on (kuten raiskauskin tai naisiin kohdistunut väkivalta) vain valtapeliä, näytetään nuoremmille ja heikommille kenellä on (mukamas) valtaa. Tämä siksi, etteihän tuo ahdistelu johda mihinkään kahdenkeskiseen seksiin tai seurusteluun.

Vähän ujon oloisiin nuoriin naisiin koska ajatellaan, että ei osaa puolustautua.

Se, että ahdistelu tapahtuisi pukeutumisen takia on täysin huuhaata.

Ennemminkin korkokengissä ja seksikkäissä vaatteissa pukeutuvat naiset saavat sitä tavallista huomiota, mutta ei ahdistelua.

Ahdistelija kokee suurempana riskinä ahdistella itsevarman oloista jo aikuista naista.

Valitettavasti siis ennemmin menee niin, että mitä heikommassa asemassa nainen on sitä todennäköisempää ahdistelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten kokee vastakkaisen sukupuolen riippuu siitä pitääkö itse toista seksuaalisesti puoleensavetävänä. Jos ei, kaikki tuntuu ahdistavalta. "Ruma keski-iläinen akka vilkuilee minua hyi."

Juurikin näin.

Onhan siinä ihan vissi ero kuka kehuu rintoja, naapurin juoppo Pena vai Johnny Depp.

Normaalille, fiksulle naiselle siinä ei oikeasti ole eroa. Olkoon naapurin Pena tai Liisa tai Johnny Depp, normaali nainen kaipaa kehuja rinnoistaan vain rakastamaltaan henkilöltä. Ei muilta. 

No eiköhän sen nyt kaikki tajua että Johnny Deppille ja Harry Stylesille sallitaan enemmän kuin Teuvo Hakkaraiselle. Ei tietenkään mitä vaan sallita heillekään mutta ihan eri asia kuin joku Teuvo.

Tässä olet ihan yksinkertaisesti vain väärässä. Toki joukkoon mahtuu kaikenlaista, kyllä naisissa huomiohuoria on jotka antaa vähänkin julkkiksen kohdella itseään miten sattuu, mutta ei ne naiset normaaleja tai fiksuja ole nähneetkään.

Erikoista että Suomessa ollaan nyt niin innolla mukana tässä kampanjassa, joka lähti siitä että jenkeissä elokuvatuottaja jäi kiinni. Kun Suomessa Ari Lahdenmäki jäi kiinni, ei siitä sanonut mitään oikein kukaan noista naisista jotka nyt kampanjoi näkyvästi.

Itse en ole koskaan ehdotellut saati edes lähestynyt naista. Naisten kanssa olen ujo osoittamaan kiinnostustani. Olen kyllä aivan sosiaalinen ja hauskakin. Töissäkin esimiesasemassa ja sitä kautta oppinut että naiset tarvitsevat erityshuomiota jotta tuntevat pärjäävänsä ja viihtyvänsä. Aktiivisia naisia on silti aina riittänyt tekemään ehdotuksia joten en ole joutunut olemaan ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai suhde/flirttailu on todella edennyt molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä aika ronskiksi.

...ja mistä sen tietää että se on edennyt aika ronskiksi ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä? Kuinka signaloit sen? Miten se sinulle signaloidaan ilman että se on seksuaalista häirintää?

Antakaapa vähän enemmän konkretiaa näihin etenemissääntöihinne, tällaisenaan ne ovat liian epämääräisiä.

Näin naisena; kun nainen antaa sinun mennä eteenpäin, on ihan ok edetä. Jos nainen kieltää, pitää eteneminen lopettaa ja ottaa vähän takapakkia. Ja tämä siis pätee vain silloin, kun kyseessä on joku, kenen kanssa on jonkinlainen suhteenpoikanen alussaan. Randomnaisien kohdalla tämä ei päde, heistä kannattaa pitää näpit irti.

No näillä neuvoilla ei pitkälle pääse jos ei ole jo suhteenpoikasta alussa. Milläs randomnaisista erossa pysymällä niitä suhteenpoikasia muodostuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai suhde/flirttailu on todella edennyt molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä aika ronskiksi.

...ja mistä sen tietää että se on edennyt aika ronskiksi ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä? Kuinka signaloit sen? Miten se sinulle signaloidaan ilman että se on seksuaalista häirintää?

Antakaapa vähän enemmän konkretiaa näihin etenemissääntöihinne, tällaisenaan ne ovat liian epämääräisiä.

Yleensä sen huomaa siitä, että suudellaan ja riisutaan vaatteita ja ollaan siirtymässä makuuhuoneen puolelle.

Nyt meni kärry hevosen edelle. Mistäs sitä tietää että on soveliast alkaa suudella ja riisua vaatteita? Siitäkö että juuri todettiin aseksuaalin keskustelun tuloksensa että pidetään samasta kirjailijasta?

Jännä tapa näillä vänkääjillä. Ollaan olevinaan niin mukahauskoja eikä ymmärretä yhtään mitään mistään. "Mistäs sitä tietää mitään?!?" Puolustetetteko huonosti käyttäytyviä ihmisiä ihan noin muutenkin? Oletteko kenties kuin joku teinijonnelauma räkättämässä kaikelle idiotismille? Mikä teitä harmittaa tässä metoo-kampanjassa eniten, se että naiset eivät enää halua olla huonon käytöksen kohteina? Miksi?

Ei minua häiritse metoo-kampanjassa mikään. Sen viesti on selvä:

a) naisten ei tarvitse kärsiä ahdistelusta

b) jokainen nainen määrittelee itse mikä on ahdistavaa ja tungettelevaa

c) miehet sopeutuvat tähän, eivätkä ahdistele naisia. Ne jotka haluavat pelata varman päälle eivät lähesty naisia lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista että Suomessa ollaan nyt niin innolla mukana tässä kampanjassa, joka lähti siitä että jenkeissä elokuvatuottaja jäi kiinni. Kun Suomessa Ari Lahdenmäki jäi kiinni, ei siitä sanonut mitään oikein kukaan noista naisista jotka nyt kampanjoi näkyvästi.

Kanadan Quebeckissä asuessa moni suomi- ja jenkkikaveri tuli mielellään kyläilemään MITsta ja Bostonista. Jenkkien puolella kun ei edes ravintolassa voi mennä juttelemaan naiselle ilman pelkoa ahdistelusyytteestä. Kanadan puolella kun on aivan normaali rento manner-eurooppalainen seurustelumeininki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai suhde/flirttailu on todella edennyt molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä aika ronskiksi.

...ja mistä sen tietää että se on edennyt aika ronskiksi ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä? Kuinka signaloit sen? Miten se sinulle signaloidaan ilman että se on seksuaalista häirintää?

Antakaapa vähän enemmän konkretiaa näihin etenemissääntöihinne, tällaisenaan ne ovat liian epämääräisiä.

Yleensä sen huomaa siitä, että suudellaan ja riisutaan vaatteita ja ollaan siirtymässä makuuhuoneen puolelle.

Nyt meni kärry hevosen edelle. Mistäs sitä tietää että on soveliast alkaa suudella ja riisua vaatteita? Siitäkö että juuri todettiin aseksuaalin keskustelun tuloksensa että pidetään samasta kirjailijasta?

Jännä tapa näillä vänkääjillä. Ollaan olevinaan niin mukahauskoja eikä ymmärretä yhtään mitään mistään. "Mistäs sitä tietää mitään?!?" Puolustetetteko huonosti käyttäytyviä ihmisiä ihan noin muutenkin? Oletteko kenties kuin joku teinijonnelauma räkättämässä kaikelle idiotismille? Mikä teitä harmittaa tässä metoo-kampanjassa eniten, se että naiset eivät enää halua olla huonon käytöksen kohteina? Miksi?

Mitäpä jos yrittäisitte vastata itse kysymykseen.

Esitettiin ympäripyöreä tralalaa-teoria missä ensin jutellaan kuin mummolle ja sitten ollaankin jo tempomassa vaatteita pois kieli kurkussa, mutta kun kysyttiin että mitenkäs se reitti noiden välillä kulkee niin seuraakin vain ad hominem. Erikoista.

Tässä oma viimeisin esimerkki 5 vuoden takaa (johti nykyiseen parisuhteeseen):

Mies tulee baarissa tiskillä viereen ja kysyy "miten menee". Kerron että hyvin ja että ollaan tyttöporukalla juhlimassa (osoitan pöytää). Mies sanoo että näyttää mukavalta meiningiltä. Kysyy haluanko juoman, sanon että en nyt kiitos (en uskalla ottaa mieheltä enää juomaa baarissa kun pari kertaa perään huo*riteltu kun en sitten omistanut loppuiltaani tälle ihmiselle). Hän sanoi että selvä juttu, hymyili ja osoitti omaa pöytäänsä "mä oon tuolla istumassa jos haluat tulla myöhemmin juttelemaan".

Kohtelias mies, osoitti kiinnostuksen, antoi tilaa. Ei ahdistanut. Menin myöhemmin ja toin samanlaisen juoman hänelle, minkä oli aikaisemmin ostanut. Juteltiin, vaihdettiin puhelinnumeroita, tavattiin.

Näin tämä noin niinkun neurologisesti normaalien maailmassa edelleen käsittääkseni sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten kokee vastakkaisen sukupuolen riippuu siitä pitääkö itse toista seksuaalisesti puoleensavetävänä. Jos ei, kaikki tuntuu ahdistavalta. "Ruma keski-iläinen akka vilkuilee minua hyi."

Juurikin näin.

Onhan siinä ihan vissi ero kuka kehuu rintoja, naapurin juoppo Pena vai Johnny Depp.

Normaalille, fiksulle naiselle siinä ei oikeasti ole eroa. Olkoon naapurin Pena tai Liisa tai Johnny Depp, normaali nainen kaipaa kehuja rinnoistaan vain rakastamaltaan henkilöltä. Ei muilta. 

No eiköhän sen nyt kaikki tajua että Johnny Deppille ja Harry Stylesille sallitaan enemmän kuin Teuvo Hakkaraiselle. Ei tietenkään mitä vaan sallita heillekään mutta ihan eri asia kuin joku Teuvo.

Tässä olet ihan yksinkertaisesti vain väärässä. Toki joukkoon mahtuu kaikenlaista, kyllä naisissa huomiohuoria on jotka antaa vähänkin julkkiksen kohdella itseään miten sattuu, mutta ei ne naiset normaaleja tai fiksuja ole nähneetkään.

No tee testi. Pistä Harry Styles kadunkulmaan hymyilemään tytöille ja vinkkailemaan että tuus vähän tänne, mul on yks juttu. Sitten laitat Teuvon tekemään saman. Vertaile reaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai suhde/flirttailu on todella edennyt molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä aika ronskiksi.

...ja mistä sen tietää että se on edennyt aika ronskiksi ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä? Kuinka signaloit sen? Miten se sinulle signaloidaan ilman että se on seksuaalista häirintää?

Antakaapa vähän enemmän konkretiaa näihin etenemissääntöihinne, tällaisenaan ne ovat liian epämääräisiä.

Yleensä sen huomaa siitä, että suudellaan ja riisutaan vaatteita ja ollaan siirtymässä makuuhuoneen puolelle.

Nyt meni kärry hevosen edelle. Mistäs sitä tietää että on soveliast alkaa suudella ja riisua vaatteita? Siitäkö että juuri todettiin aseksuaalin keskustelun tuloksensa että pidetään samasta kirjailijasta?

Jännä tapa näillä vänkääjillä. Ollaan olevinaan niin mukahauskoja eikä ymmärretä yhtään mitään mistään. "Mistäs sitä tietää mitään?!?" Puolustetetteko huonosti käyttäytyviä ihmisiä ihan noin muutenkin? Oletteko kenties kuin joku teinijonnelauma räkättämässä kaikelle idiotismille? Mikä teitä harmittaa tässä metoo-kampanjassa eniten, se että naiset eivät enää halua olla huonon käytöksen kohteina? Miksi?

Mitäpä jos yrittäisitte vastata itse kysymykseen.

Esitettiin ympäripyöreä tralalaa-teoria missä ensin jutellaan kuin mummolle ja sitten ollaankin jo tempomassa vaatteita pois kieli kurkussa, mutta kun kysyttiin että mitenkäs se reitti noiden välillä kulkee niin seuraakin vain ad hominem. Erikoista.

Yleensä siihen tavallisen keskustelun lomaan ujutetaan flirttiä ja katsotaan vastaako toinen siihen. Jos vastaa, voidaan flirttailla estottomammin ja koskettaa ohimennen esimerkiksi käsivartta tai vaihtoehtoisesti pyytää puhelinnumeroa tai treffeille. Jos flirttailukumppani suostuu treffeille ja/tai hyväksyy ei-seksuaalisen kosketuksen, on molemminpuolinen romanttinen kiinnostus jo melko todennäköisestä. Tässä vaiheessa voi luoda toiseen pitkän, merkityksellisen katsekontaktin, asettua lähemmäs ja kallistaa kasvoja hieman toisen puoleen. Jos hän hyväksyy tämän ja vaikuttaa vastaanottavaiselta, on suutelu todennäköisesti ok. Jos hän vetäytyy ja kääntää pään pois, se ei ole ok.

Toki joskus voidaan edetä nopeamminkin, mutta silloin edellytyksenä on räikeän selvä "vihreä valo". Jos et osaa lukea signaaleja tai olet muuten epävarma toisen kiinnostuksesta, niin silloin suora koskettelu ja ehdottelu ei (lähes) koskaan ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai suhde/flirttailu on todella edennyt molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä aika ronskiksi.

...ja mistä sen tietää että se on edennyt aika ronskiksi ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä? Kuinka signaloit sen? Miten se sinulle signaloidaan ilman että se on seksuaalista häirintää?

Antakaapa vähän enemmän konkretiaa näihin etenemissääntöihinne, tällaisenaan ne ovat liian epämääräisiä.

Yleensä sen huomaa siitä, että suudellaan ja riisutaan vaatteita ja ollaan siirtymässä makuuhuoneen puolelle.

Nyt meni kärry hevosen edelle. Mistäs sitä tietää että on soveliast alkaa suudella ja riisua vaatteita? Siitäkö että juuri todettiin aseksuaalin keskustelun tuloksensa että pidetään samasta kirjailijasta?

Jännä tapa näillä vänkääjillä. Ollaan olevinaan niin mukahauskoja eikä ymmärretä yhtään mitään mistään. "Mistäs sitä tietää mitään?!?" Puolustetetteko huonosti käyttäytyviä ihmisiä ihan noin muutenkin? Oletteko kenties kuin joku teinijonnelauma räkättämässä kaikelle idiotismille? Mikä teitä harmittaa tässä metoo-kampanjassa eniten, se että naiset eivät enää halua olla huonon käytöksen kohteina? Miksi?

Mitäpä jos yrittäisitte vastata itse kysymykseen.

Esitettiin ympäripyöreä tralalaa-teoria missä ensin jutellaan kuin mummolle ja sitten ollaankin jo tempomassa vaatteita pois kieli kurkussa, mutta kun kysyttiin että mitenkäs se reitti noiden välillä kulkee niin seuraakin vain ad hominem. Erikoista.

Tässä oma viimeisin esimerkki 5 vuoden takaa (johti nykyiseen parisuhteeseen):

Mies tulee baarissa tiskillä viereen ja kysyy "miten menee". Kerron että hyvin ja että ollaan tyttöporukalla juhlimassa (osoitan pöytää). Mies sanoo että näyttää mukavalta meiningiltä. Kysyy haluanko juoman, sanon että en nyt kiitos (en uskalla ottaa mieheltä enää juomaa baarissa kun pari kertaa perään huo*riteltu kun en sitten omistanut loppuiltaani tälle ihmiselle). Hän sanoi että selvä juttu, hymyili ja osoitti omaa pöytäänsä "mä oon tuolla istumassa jos haluat tulla myöhemmin juttelemaan".

Kohtelias mies, osoitti kiinnostuksen, antoi tilaa. Ei ahdistanut. Menin myöhemmin ja toin samanlaisen juoman hänelle, minkä oli aikaisemmin ostanut. Juteltiin, vaihdettiin puhelinnumeroita, tavattiin.

Näin tämä noin niinkun neurologisesti normaalien maailmassa edelleen käsittääkseni sujuu.

Kyllä tuollaisen juomanostotarjouksen joku herkkähipiäisempi tulkitsisi seksuaaliseksi ahdisteluksi. Kuten myös pöytänsä näyttämisen.

Lähestyminen on vähän eri asia kuin ahdistelu. Se että tarraa takapuoleen kiinni, esimies käyttää töissä asemaansa hyväksi (niinkuin itselle on käynyt) tai tullaan suoraan päin naamaa vaatimaan seksiä. Ei flirttailu ole naisten mielestä mitään ahdistelua!

Käyttäjä4891 kirjoitti:

Olen samaa mieltä otsikon kanssa, mutta yhtä asiaa en ymmärrä. 

Kuvitellaan, että jokainen asia jota et äidillesi, siskollesi tai tyttärellesi sanoisi, olisi kiellettyä sanoa kenellekkään naiselle.

Mites tilanteet, joissa mies ja nainen (näin esimerkkinä) ovat kiinnostuneita toisistaan ja toinen pohtii, miten lähestyä toista, tehdä aloite? Maun rajoissa tietenkin, mutta pienellä flirtillä luonnollisesti? Onko kahden ihmisen välinen kanssakäyminenkin nykyään kiellettyä, onko kiinnostuksen osoittaminen, ehkä pieni flirttikin, väärin? JA ennenkuin kukaan alkaa raivota, puhun flirtistä, jota on aina ollut ja jota jokainen meistä varmasti harrastaa jossakin elämänsä vaiheessa. Se, mikä on aina kuulunut normaalina osana meihin ihmisiin. Epäilen myös, että jos kukaan ei koskaan osoittaisi minkäänlaista normaalia kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, valittaisimme siitäkin ja kokisimme olevamme epäkiinnostavia, rumia ja tylsiä. 

Olisiko siis vain naisella lupa tehdä aloite ja flirttailla miehelle? Tämä olis taas ristiriitaista ja tekopyhää siksi, että myös miehet kokevat seksuaalista häirintää enemmän kuin ehkä annetaan ymmärtää. Naiset varmasti miehiä enemmän, mutta näinkin vakavasta asiasta ei saisi tehdä vain toisen sukupuolen ongelmaa. 

Koen, että on vaikea esittää asiaani ja kysymyksiäni ilman, että saan vihaa niskaani. En todellakaan tarkoita, että MINKÄÄNLAINEN seksuaalinen häirintä tai ahdistelu olisi okei. En tarkoita, että toisen koskemattomuutta saa rikkoa; kähmiä ja hipelöidä ilman lupaa. Ei ikinä. Pohdin vain, että missä menee se raja, onko mikään enää sallittua? Onko enää salittua osoittaa kiinnostuksensa, yrittää lähestyä toista osapuolta kuitenkaan tämän yksityisyyttä rikkomatta koska kaikki ja ihan jokaikinen katse ja kommentti otetaan seksuaalisena häirintänä? Tietysti rajat on kaikilla erilaiset ja jokainen tulkitsee tavallaan, mutta oikeasti, onko enää turvallista olla ystävällinen pienellä flirtillä ja baarissa tai kahvilassa lähestyä jotakuta, kun yksi katsekin luokitellaan häirinnäksi? 

1. Lähesty kiinnostavaa henkilöä kohteliaasti. Esim: "moi, mitä kuuluu?" (ja tästä replasta pillastuvat naiset kannattaakin kiertää kaukaa).

2. Jos kysymyksesi saa vastaukseksi hymyn ja jotakin tyyliin "ihan jees, miten itelläs?" on se merkki siitä, että toinen on valmis keskustelemaan kanssasi. Mikäli toinen ilmoittaa, ettei kaipaa seuraa, sitä pitää uskoa, eikä jäädä vänkäämään.

3. Juttele toisen kanssa asioista niinkuin kenen tahansa, vaikka kaverisi. Mitä mielenkiintoista tuli televisiosta? Oletko lukemassa hyvää kirjaa? Onko hauska tarina lemmikistä?

4. Kysy suoraan ja reilusti, haluaisiko toinen tavata uudelleen. Käydä vaikka kahvilla. Toimi vastauksen mukaan (vaihda yhteystietoja, tai poistu paikalta jos kielteinen vastaus)

5. Seuraavalla tapaamisella voit vaikka koskettaa; ota kevyesti kiinni kädestä, tai laita käsi toisen käden päälle. Reaktiosta voit päätellä onko ele tervetullut.

6. Kun pääsette vaiheeseen, jossa haluat suudella, tee se rauhassa, älä hyökkää päälle. Toinen väistää jos ei ole valmis. 

7. Siitä sitten askel askeleelta eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti ensimmäisellä tai toisella tapaamisella. Lue naisen reaktioita, ja jos se on torjuva, älä pahastu, vänkää tai painosta. Oleta vain, että eteneminen on liian nopeaa, ja ota takapakkia. Nainen kyllä ilmoittaa jos ei halua jatkaa tapailua lainkaan. Sama oikeus lopettaa tapailu on myös sinulla, jos kiinnostus ei riitä.

Autistipoikien tilanne on hankala kun eivät pysty lukemaan tilanteita eikä naisia. Suurin este on kuitenkin asenne joka estää kaiken oppimisenkin mitä olisi mahdollisesti saavutettavissa jos olisi halua ja kiinnostusta kuunnella naisia syyttelyn ja aggression sijaan.

Minä kopeloin vaimoani jatkuvasti kotona. Hän suorastaan vaatii sitä minulta. Kohta vaatteet lähtevät jos huomioni herpaantuu. Itsekin kyllä tykkään läheisyydestä joten olen aivan innoissani. Jos tilanne muuttuisi niin mitenköhän sitä enää pärjäisin nykymaailmassa jossa naiset eivät halua lempeä eikä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä jännä, miten niin moni mies ei tajua mikä on ahdistelua. Siinä on ero meneekö juttelemaan, että moi mitä kuuluu ja jos naista ei kiinnosta niin vetäytyä, kuin jatkaa vänkäämistä ja pahimmillaan viedä homma käpälöimiseen.

Mutta ongelmahan on siinä että osa naisista pitää tätä "moi mitä kuuluu" -läppää yhtä lailla ahdistavana ja häiritsevänä.

Fiksu mies ei vänkää, ei käpälöi eikä lähesty.

Fiksu mies ei poistu kotoaan, ettei kenenkään naisen tarvitsi kadulla pelätä, että onkohan toi nyt joku hullu "moi mitä kuuluu" -ahdistelija.

Ehkä miehille pitäisi olla omat rajoitetut ulkonaliikkumisajat, jolloin naiset vastaavasti olisivat ulkona omalla vastuullaan lähestymisyritysten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai suhde/flirttailu on todella edennyt molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä aika ronskiksi.

...ja mistä sen tietää että se on edennyt aika ronskiksi ja molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä? Kuinka signaloit sen? Miten se sinulle signaloidaan ilman että se on seksuaalista häirintää?

Antakaapa vähän enemmän konkretiaa näihin etenemissääntöihinne, tällaisenaan ne ovat liian epämääräisiä.

Yleensä sen huomaa siitä, että suudellaan ja riisutaan vaatteita ja ollaan siirtymässä makuuhuoneen puolelle.

Nyt meni kärry hevosen edelle. Mistäs sitä tietää että on soveliast alkaa suudella ja riisua vaatteita? Siitäkö että juuri todettiin aseksuaalin keskustelun tuloksensa että pidetään samasta kirjailijasta?

Jännä tapa näillä vänkääjillä. Ollaan olevinaan niin mukahauskoja eikä ymmärretä yhtään mitään mistään. "Mistäs sitä tietää mitään?!?" Puolustetetteko huonosti käyttäytyviä ihmisiä ihan noin muutenkin? Oletteko kenties kuin joku teinijonnelauma räkättämässä kaikelle idiotismille? Mikä teitä harmittaa tässä metoo-kampanjassa eniten, se että naiset eivät enää halua olla huonon käytöksen kohteina? Miksi?

Mitäpä jos yrittäisitte vastata itse kysymykseen.

Esitettiin ympäripyöreä tralalaa-teoria missä ensin jutellaan kuin mummolle ja sitten ollaankin jo tempomassa vaatteita pois kieli kurkussa, mutta kun kysyttiin että mitenkäs se reitti noiden välillä kulkee niin seuraakin vain ad hominem. Erikoista.

Tässä oma viimeisin esimerkki 5 vuoden takaa (johti nykyiseen parisuhteeseen):

Mies tulee baarissa tiskillä viereen ja kysyy "miten menee". Kerron että hyvin ja että ollaan tyttöporukalla juhlimassa (osoitan pöytää). Mies sanoo että näyttää mukavalta meiningiltä. Kysyy haluanko juoman, sanon että en nyt kiitos (en uskalla ottaa mieheltä enää juomaa baarissa kun pari kertaa perään huo*riteltu kun en sitten omistanut loppuiltaani tälle ihmiselle). Hän sanoi että selvä juttu, hymyili ja osoitti omaa pöytäänsä "mä oon tuolla istumassa jos haluat tulla myöhemmin juttelemaan".

Kohtelias mies, osoitti kiinnostuksen, antoi tilaa. Ei ahdistanut. Menin myöhemmin ja toin samanlaisen juoman hänelle, minkä oli aikaisemmin ostanut. Juteltiin, vaihdettiin puhelinnumeroita, tavattiin.

Näin tämä noin niinkun neurologisesti normaalien maailmassa edelleen käsittääkseni sujuu.

Kyllä tuollaisen juomanostotarjouksen joku herkkähipiäisempi tulkitsisi seksuaaliseksi ahdisteluksi. Kuten myös pöytänsä näyttämisen.

Sivusta, ei tulkitse. Oliko muuta? Jos et pysty muuhun kuin tällaiseen lapselliseen vänkytykseen paras neuvo on tosiaan että älä lähesty naisia. Vai mitä sä oikein haluat kuulla? Muoyoilepa se meille? Et ainakaan mikä toimii ja mikä ei, se on tullut selväksi.

No nykyäänhän valitetaan häirinnästä yökerhoissa. Ennen aikaan niihin mentiin hakemaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Nykyään... niin... miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, jotka tätä pohtii, minulla on teille neuvo: jos lähestyt naista, niin sano vain asioita, jotka voisit sanoa äidillesi, tyttärellesi tai siskollesi tai jotka hyväksyisit sellaisiksi, että joku muu mies voisi sanoa äidillesi, tyttärellesi ja siskollesi.

Hyvät tavat osaa kaikki. Se on oma valinta olla possu.

AP voikin sitten kertoa miten miehen kuuluisi pyytää naista ulos samaan tapaan kuin pyytäisi äitiään, tytärtään tai siskoaan? Ja jotta ei tarvi ymmärtää tahallaan väärin, niin vielä myös sama myös sänkyynmenosta?

Mies voi ihan vaan kysyä lähdetkö treffeille. Varmemmin sen kyllä-vastauksen saa kun on ensin jutellut niitänäitä eikä ole tunkenut käsiään pikkuhousuihin lupaa pyytämättä. Aloitteellinen saa olla, muttei inhottava.