Olen nainen, en kestä naislaumoja tauoilla ym.
Minulla on hyviä naispuolisia kavereita ja tulen kyllä hyvin toimeen naisten kanssa. Mutta en ikinä vietä naisporukassa esim kahvitaukoa. Tulee niin huono fiilis siitä "ironisesta huumorista" (=haukutaan kaikkia ja valitetaan kaikesta) ja välillä kikatuskiljahtelu yltyy korvia särkeväksi. Vietän tauot yleensä miesten kanssa, saa nauraa iloisille asioille ja jutella rauhassa vakavistakin asioista. Silläkin uhalla että naiset katsovat kieroon. En kouluaikoinakaan viihtynyt tyttöporukoissa. Mikä ihme tässä on? Muilla vastaavia fiiliksiä?
Kommentit (65)
Minulla sama homma, en kyllä ole mikään "yksi jätkistä" tyylinen nainen tai halveksi naiseutta. En vain kestä isoja naislaumoja, varsinkaan sellaisia porukoita joissa on joku kuningatarmehiläinen joka luo huvikseen draamaa. Lukiossakin muistan kun meillä oli kiva pieni 2-4 tytön porukka ja kaikki tulivat toimeen keskenään eikä ollut mitään ongelmia. Joskus kuitenkin kokoonuimme isommalla porukalla ja silloin oli helvetti irti. Kaikilla ei henkilökemiat kohdanneet ja porukassa oli yksi todella ärsyttävä ja itsekäs pomottaja joka aina valitsi jonkun silmätikukseen ja kiusasi. Hampaat irvessä piti vain kestää kamalaa ryhmädynamiikkaa koska yleensä naisilla on tässä takana hyvä ajatus eli "kaikkien kanssa pitää tulla toimeen". Jättäydyin sitten suosiolla pois noista isommista kokoontumisista koska en yksinkertaisesti jaksa esittää pitäväni kenestäkään kusipäästä. Tietysti tämä kuningatarmehiläinen leimasi minut epäsosiaaliseksi vastarannankiiskiksi. Onneksi kuitenkin ystäväni tajusivat syyni porukan ulkopuolelle jättäytymiseen. Vähitellen pari muutakin liittyi seuraani "yksinäisten susien porukkaan".
Mulla on yksi naiskaveri, joka ahdistuu naisporukoissa, mutta on kuin kotonaan miesvaltaisissa porukoissa. Sanoo suoraan (töksäyttelee, huumoria kato), ei ymmärrä vihjeitä vaan kaikki pitää vääntää ratakiskosta, ahdistuu jos jotain pitää säveltää lennosta tilanteen niin vaatiessa eikä voida pysyä tarkkaan sovitussa suunnitelmassa. Juu, hänellä on myös lievä asperger.
Vierailija kirjoitti:
Sä kuvittelet olevasi parempi kuin muut naiset, tai ainakin haluat sitä olla.
Onko sinulla itsetunto ongelmia?
Hyvällä itsetunnolla varustettu, kun hyväksyy heikkouden ja vahvuudet, eikä ajatelle mitä itsessä tai toisessa on vikana, vaan hyväksyy ja viihtyy kaikenlaisten seurasta ja pitää erilaisuutta rikkautena.
Päinvastoin, minulla on ihan hyvä itsetunto. Kuka viihtyy marisevassa seurassa ja pitää rikkautena? Onko sinulla huono itsetunto jos ahdistaa se ettei kaikki viihdy sinun seurassasi? Ap
Androgyyni kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:ta. Olen ollut sekä mies-, että naisvaltaisilla aloilla/työpaikoissa ja naisvaltaisille aloille tuntuu hakeutuvan...noh, naismaisia naisia, joiden ominaisuuksiin nyt vaan sattuu useimmiten kuulumaan tietyntyyppinen käytös, josta itsekkään en nauti.
Miesvaltaisella alalla taas naisetkin omaavat enemmän miesenergiaa, jota itsekin omaan, joten viihdyn heidän (ja miesten) kanssa huomattavasti paremmin. Eikä parisuhde-statuksella ole asian kanssa mitään tekemistä.
Mä olen töissä naisvaltaisella alalla ja voi että kun meillä on hyviä, mutkattomia jätkiä töissä niin kauan kuin työpaikalla ei ole ainuttakaan miestä. Mutta kun sellainen aina harvakseltaan ilmestyy työyhteisöön, niin muuttuvat naisetkin heti naisellisemmiksi ja kikatus alkaa!
No nyt et yleistänyt ainakaan yhtään.